Vinkkejä kesälukemiseksi: lehtiä, kirjoja, blogeja

Tässä taannoin tupsahti postiluukusta peräti kolme aikakauslehteä kesäiltojen iloksi. Äiti oli tilannut minulle muutaman numeron jotain perhelehteä ja lisäksi sain tilaamani Kotivinkin sekä kiitokseksi lehden tilaamisesta Unelmien talon ja kodin.

Useimmat lehdet eivät kestä monia lukukertoja. Poikkeuksen tekee mielestäni Koti ja keittiö - valokuvat ovat sen verran hyviä ja kiinnostavista kohteista, että niitä jaksaa katsella uudelleenkin. Harva sisustuslehti yltää samaan. Saksassa minulle tuli Schöner Wohnen, joka on yksi nimekkäimpiä saksalaisia sisustuslehtiä. Mutta se oli ehkä vähän turhan hieno minun makuuni, tee-se-itse-vinkit olivat vähäisiä ja mainosten määrä suuri. Nyt Suomeen muutettuani halusin tilata jonkun lehden, josta mahdollisesti saisi inspiraatiota sisustamisen lisäksi myös ruuanlaittoon ja käsitöihin - siksi Kotivinkki. Unelmien talo ja koti on kyllä myös hyvän mielen lehti sisustuksesta kiinnostuneelle. Voi olla että tilaan sen joskus tulevaisuudessa, jos tulee hyvä tarjous vastaan.

Ajattelin listata kirjahyllystäni löytyvät sisustus- ja käsityökirjat sekä seuraamani sisustusblogit, jos vaikka joku kaipaa vinkkiä kesälukemistoon. Montaa kirjaa minulla ei kyllä ole, koska kaikki turhanpäiväiset olen pannut kiertoon. Kuten tiiliskiven painoisen ja oloisen "Lofts" -kirjan, joka oli täynnä tylsiä kuvia erilaisista loft-asunnoista. Sain halvalla jostain alennusmyynnistä... Valitettavasti taisin laittaa kierrätykseen myös ihan hyvän kirjan, Anthony Weavingin "Kauneimmat klassikot". Sitä ei ainakaan nyt kirjahyllystä löytynyt. Harmi. Kauniita kuvia retrokalusteista.

Minulla on kaksi virkkauskirjaa, kaksi kutomiskirjaa (virallisesti pitäisi kai sanoa neulomis-) ja yksi sisustuskirja. Ensimmäisen tällaisen kirjan ostin, kun pääsin ylioppilaaksi - silloinhan minulle jäi ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen aikaa innostua käsityöprojekteista. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Virkkaajan käsikirjan (Pauline Turner, 2001, suom. 2005), josta olen virkannut joitakin mallitilkkuja, pari patalappua ja korikassin. Kirja esittelee monta erilaista kuviovirkkaustapaa, joita voi sitten hyödyntää luovuutensa mukaan omissa projekteissa. Kirja on pikemminkin tekninen kuin inspiroiva, mutta virkkauksesta jo innostuneelle ihan hyvä perusteos.

Toinen virkkauskirjani on perintöä äidiltä - "Kodikkaita virkkausohjeita" vuodelta 1980. Kirjan kuvat olisivat varmasti mannaa käsityötaitoiselle retroilijalle, jolla on kärsivällisyyttä ja intoa toteuttaa laajoja ja monimutkaisia projekteja. Tällaisia ohjeita ei juuri nykyaikaisista käsityölehdistä löydy: kauniita reunapitsejä tekstiileihin tai tunnelmallisia lampunvarjostimia. Tai jos löytyykin, ne harvoin ovat näin koristeellisia ja taidokkaita.

Samaa sarjaa edellisen kanssa on "Kauniita neuleita kaikenikäisille", niinikään vuodelta 1980. Jos kutoisin vaatteita, nämä ohjeet tulisivat varmasti käyttöön. Kirjassa on ihania 70-luvun tyylisiä vaatteita lapsille ja aikuisille. Minua kiehtoo ajatus, että vanhalla ohjeella saa uuden neuleen, mutta aivan aitoon 70-luvun tyyliin. Värit, neulepinnat ja kuviot ovat hurmaavia!

Toinen neulekirja on ihan oma hankintani ja paljon luettu: "Stitch 'n Bitch. The Knitter's Handbook" (Debbie Stoller, 2003). Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia kutomaan. Kirja on tosi hauskasti kirjoitettu ja kuvat ovat oikein inspiroivia. Langat ja ohjeet ovat tietysti ameriikan mallilla, mutta olen minä yhden pipon saanut aikaiseksi kirjan ohjeen mukaan. Opuksen etu on se, että yksinkertaiset asiat, kuten oikean ja nurjan silmukan teko, on selvitetty hyvin tarkasti ja selkeästi, amerikkalaiseen tapaan jopa idioottivarmasti. Oman innostuksen vahvistamiseksi kirjasta löytyy myös vertaistukea, sillä kirjailijan lisäksi moni muu nykyinen kutoja saa suunvuoron kertoakseen inhokkiajanvietteen muuttumisesta palavaksi intohimoksi. Tästä kirjasta, kuten parista muustakin kirjailijan teoksesta, löytyy myös suomalainen versio, jonka ohjeet on suomennettu ja sovitettu suomalaisille langoille.

Uusin kirjani on appivanhemmiltani saamani synttärilahja viime vuodelta. "Kodin pehmeät sävyt. Sisusta tyylikkäästi ihanilla pastelleilla" (Selina Lake, 2013).  Tässä kirjassa on silmänruokaa, kauniita yksityiskohtia ja toimivia vinkkejäkin. Kirja esittelee monta erilaista kotia, joita yhdistää rakkaus pastelleihin ja kodikkaaseen sisustustyyliin. Jos etsit kirjastosta kivaa luettavaa kesäksi, suosittelen tätä kirjaa, tai jotain muuta kyseisen kirjailijan sisustusteoksista. Lisäinspiraatiota kaipaavat lukijat on kirjassa otettu mukavasti huomioon, sillä kirjan lopussa on lista blogeista ja nettisivuista, joiden kautta löytyy lisää kauniita kuvia ja tietoa kirjassa olevista kodeista.

Viimeksi lainasin kirjastosta teoksen "Viihtyisä ja värikäs koti" (Ashlyn Gibson, 2013), jonka englanninkielinen nimi kuvaa sisältöä paljon paremmin: "Creative Family Home - Imaginative and original spaces for modern family living". Valitsin kirjan kuvien perusteella ja huomasin vasta kotona, että kirjassa on myös kiinnostavia säilytysratkaisuja.

***

Aikakauslehtien ja kirjojen lisäksi lueskelen tai silmäilen mielelläni myös blogeja. Yhtäkään käsityöblogia en seuraa, vaan googletan ohjeita sen mukaan, mitä haluan tehdä. Sisustusblogeista ehdoton suosikkini ja ehkä jopa esikuvani on IHeart Organizing (Jennifer Jones). Blogista löytyy kauniita kuvia, käyttökelpoisia vinkkejä ja hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tekemisen meininkiä. Blogi on ilmeisesti kirjoittajan pääasiallinen työ, ja jälki on kyllä hyvin ammattitaitoisen oloista. Vaikka nimi viittaa järjestämiseen, on blogissa vähintään yhtä paljon sisustukseen ja visuaaliseen ilmeeseen liittyviä juttuja.

Toinen silloin tällöin tutkimani blogi on "I'm an organizing junkie" (Laura Wittman). Intoni tämän blogin seuraamiseen on hieman hiipunut, koska blogia kirjoittaa usein myös vierailevat kirjoittajat. Toki heidänkin tekstinsä ovat kiinnostavia ja hyödyllisiä, mutta mieluummin seuraan yhdessä blogissa pääasiassa yhden kirjoittajan ajatuksia. Blogin arkistosta löytyy hyviä vinkkejä tavaroiden vähentämiseen ja järjestämiseen kuin myös arjen virtaviivaistamiseen.

Jos tahdot inspiroida itseäsi nimenomaan tavaroiden vähentämiseen ja arjen organisointiin, pari suosittelemisen arvoista blogia ovat "Becoming minimalist" (Joshua Becker) ja jopa yksi suomenkielinen, "Arkijärki" (Jenni). Näitä lueskelen silloin tällöin. Minimalisti-blogi on turhan paatoksellinen, jotta sitä pystyisin säännöllisesti seuraamaan. Arkijärjestä taas puuttuvat koukuttavat kauniit kuvat.

Tähän kohtaan lienee syytä sanoa pari sanaa monen rakastamasta Pinterestistä. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhtyä Pinterestin käyttäjäksi, mutta ehkäpä vähäisestä käytöstäni johtuen palvelu vaikuttaa minusta sekavalta. Kuvien määrä ahdistavalta. Jos tahdon löytää inspiraatiokuvia tiettyyn aiheeseen liittyen, yleensä Googlen kuvahaku hoitaa homman riittävällä menestyksellä.

Yksi sisustusportaali, josta pidän, on Houzz. Se on sisällöltään tosi monipuolinen ja sinne saa helposti tallennettua muistiin omia suosikkikuvia. Palvelun käyttäjissä on enenevässä määrin myös suomalaisia ja muita Jenkkilän ulkopuolella sisustavia, mikä tuo vaihtelua kuviin ja sisustustyyleihin. Houzz -sovellus vaatii kovasti henkilökohtaisia tietojani, jos asennan sen puhelimeen tai iPadille. Tietokoneen selaimella palvelua pääsee käyttämään ihan perusmalliin, käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Iloisen kesäisiä lukuhetkiä meille kaikille!

Kotoilua olohuoneessa

Täällä on tapahtunut monenlaista, sekä sisustuksellisesti että muuten. Järjestin meidän makuuhuoneen uudelleen ja Jaakon huone on saanut uusia kalusteita, samoin alakerran vessa. Valitettavasti monet blogiini kuuluvat asiat eivät ole kirjoitukseksi asti päätyneet. Lapset ovat enimmäkseen kotona minun kanssani, joten rauhallisia hetkiä vaikkapa tietokoneen äärellä ei arkeemme luonnostaan kuulu. Toisekseen muuton jälkimainingeissa järjestämistä ja organisointia on tosi paljon eikä kaikkea saa valmiiksi kerralla. Keskeneräisiä projekteja ei ole kiva jakaa blogissa, ellei seuraavat vaiheet ole selkeästi jäsennettävissä.

Yksi kaveri kysyi minulta, kuinka pitää kodin tasot siisteinä. Siitähän kirjoittelin tässä taannoin. Vastasin hänelle, että tavaroilla tulisi olla omat paikkansa, jotta ne eivät kertyisi tasoille. Kaverinikin on juuri muuttanut, joten luulen tursuilevien tasojen ja uuden kodin jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän kertaista projektiani toteuttaessani mieleen tuli myös sellainen vinkki, että tasoille vakituisesti sijoitetut isot tavarat voivat vähentää pikkusälän kertymistä.

***

Nyt kun olemme asuneet jo kolmisen kuukautta Suomessa, olen huomannut meidän arjessamme merkittävän muutoksen aiempaan. Saksassa lähdin tapaamaan kavereita useimmiten kaupungille - kahviloihin, leikkipuistoon, eläintarhaan... Oli helpompi tavata puolimatkassa kaupungilla kuin matkustaa jonkun luo, lapsilla oli ulkona paremmin tilaa leikkiä ja kotiäidit näkivät muutakin kuin kodin neljä seinää. Viikonloppuisin kävimme perheen kera usein ulkona syömässä. Saksassa se on edullista ja toi mukavaa vaihtelua emännän ruuanlaittoarkeen.

Täällä taas mennään useimmiten tapaamaan toisia äitejä, isiä ja lapsia näiden kotiin. Tai kutsutaan omaan kotiin. Täällä saan "nauttia" ruuanlaiton ihanuudesta jopa kahdesti päivässä, koska lapset eivät ole päiväkodissa syödäkseen siellä lounaan. Eikä viikonloppuisin voi paljon ulkona syömistä harrastaa, koska se on kallista. Kivoja vaihtoehtoja ei myöskään tällaisessa 30 000 ihmisen kylässä - kröhöm, kaupungissa - niin kovin paljon ole. Tosin täytyy sanoa, että lähes kaikki viikonloput ovat menneet joko sukulaisten ja ystävien vieraanvaraisuudesta nauttien tai itse vieraita kestittäen. Sukulaisten ja ystävien vuoksi me tänne muutettiin ja ihanaa on, kun heitä nyt saa useammin tavata!

Kotoilu näyttää siis tyypilliseltä suomalaiselta käyttäytymistavalta. Runsasta ruuanlaittoa lukuunottamatta tämä tapa kyllä tuntuu hyvältä. Janikin on ollut tosi iloinen, kun saa pääsääntöisesti syödä kotona tehtyä ruokaa. Minua on vähäsen inspiroinut telkkarista tuleva "Kaappaus keittiössä". Aavistelen, että ruuanlaitto voi myös olla kivaa. Ehkäpä jonain päivänä.

Koti on se paikka, jossa suurin osa elämästä tapahtuu - myös ne arjen juhlahetket. Jos haluan juoda hyvät kahvit tai nauttia hienosta ateriasta, helpointa se on tehdä kotona. Rakkaita ihmisiä tavataan kotona. Lasten hauskanpito sekä romanttiset hetket puolison kanssa syntyvät kotona. Onhan se koti välillä myös sairastupa tai työleiri, mutta keskitytään myönteiseen!

Miten tämä sitten vaikuttaa sisustukseen? No ainakin sillä tavalla, että kotoa on hyvä löytyä erilaisia paikkoja oleskeluun ja kaikkeen, mitä haluaa kotona tehdä. Minun visioni mukaan meidän kotona on ainakin hyvä kahvila ja ravintola, vähän hoploppia, kiva hotellihuone, kesäterassi, musiikkisalonki ja kylpyläosasto. Vain mielikuvitus on rajana, mitä 96 rivitaloneliöön mahtuu!

***

Näiden ajatusten myötä syntyi inspiraatio olohuoneen uudelleen järjestämisestä. Kyllä meidän olohuone aiemminkin toimi, mutta tämä tunnelman ja erillisten paikkojen luominen oli huomioimatta. Uuden järjestyksen myötä meillä on olohuoneessa visuaalisesti miellyttävämpi ja intiimi musiikki- ja mediakeskus, "Kuschelecke"/kiipeilypaikka lapsille, valoisa ja tilava alue ruokailuun, kahvitteluun ja näpertelyyn sekä minikirjasto. Käsite Kuschelecke on perintöä lasten saksalaisesta Kindergartenista eikä sille ole hyvää suomennosta. "Kuscheln" -verbi suomennetaan asettua mukavasti, halailla, käpertyä jonkun viereen.

Suunnittelin ensin päiväkirjan sivuille erilaisia mahdollisia pohjapiirustuksia. Käytännön ongelmia, jotka halusin ratkaista, olivat ympäriinsä sirotellut säilytyskalusteet, joihin pääsy oli osittain hankalaa, sekä ikävän näköinen, enimmäkseen tekniikkatavaroilla täytetty pitkän lipaston päällinen. Pohjapiirroksia veivatessa tajusin myös, että tahtoisin ruokapöydän olevan ikkunan ääressä. Lisäksi kulku terassin ovelle nyt kesän tullessa oli hyvä saada sujuvaksi.

Suunnilleen tässä järjestyksessä huonekalut olivat aiemmin.

Lampaantaljalla peitetyn arkun sijaan portaiden edessä majaili nyt viimeksi jo lipasto.

Sohvan edusta oli epämääräisesti järjestynyt elektroniikkamööpeleiden laskutila.

Jani oli minulle jo aiemmin sanonut, että tulostimen voi sijoittaa minne tahansa asunnossa WLAN-yhteyden ansiosta. Mutta meillä ei ollut paikkaa. Nyt parin huonekaluhankinnan jälkeen yläkerrassa olikin paikka tulostimelle yhden lipaston päällä. Yksi kone vähemmän olohuoneessa. Tässä kuvassa etuoikealla ja takavasemmalla näkyvät kaiuttimet olivat myös tosi ärsyttävästi kulkureitillä - lattiamalliset kaiuttimet ovat ihan hienot, JOS niille on tila ja paikka.

Kun aloin siirtelemään huonekaluja, minulla oli selvä suunnitelma siitä, mihin huonekalut ja tekniikkamööpelit sijoittelisin. Hommia tehdessä suunnitelma kylläkin muuttui, kun mittasuhteita en aivan ollut kyennyt huomioimaan päiväkirjaan piirtelemissäni vapaan käden luonnoksissa... Mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Osasin jopa kytkeä uudelleen kaikki nuo vimpaimet niin, että sain ne toimimaan uusissa sijainneissaan. Nettiä en saanut pyörimään huoneen toisen nurkan pistokkeiden kautta, mutta Jani hoiti homman kotiin tultuaan käden käänteessä. Salainen aseeni kamppailussa satoja johtoja ja kummallisia kytkentöjä vastaan on kaverilta saamani vinkki: valokuvaus. Otin kuvan kaikista kytkennöistä ennen purkamista, ja sitten oli helppoa kytkeä ne uudestaan. Suosittelen kaikille tekniikan ihmelapsille!

Yksi näistä kuvista pääsi vieläpä todistamaan Janille, että kytkentä oli kummallinen jo ennen kuin minä koskin siihen.

Ensin tein siis kaiken hauskan, eli huonekalujen siirtelyn. Kerttu kävi välillä testaamassa, että portaissa mahtuu kiipeilemään uudenkin järjestyksen kanssa. Lounaan jälkeen oli aika kytkeä piuhat ja sitten pääsinkin jo käsittelemään ottamiani kuvia uudessa medianurkkauksessamme!

Tuo aiemmin ruokapöydän päällä roikkunut valaisin sai vielä myöhemmin lähtöpassit, koska siihen hakkasi päätään joka kerta sohvalta noustessa. Uudessa asetelmassa piano, kauniit lipasto ja kaappi, kaiuttimet (vasemmanpuoleinen puuttuu kuvasta, on kaapin vieressä), sohva ja jopa tietokonekin muodostavat kompaktin kulmauksen, vähän kuin huone huoneessa. Vahvistin on melko huomaamaton Janin mummun vanhan kaapin pöytätasolla ja televisiota katsellessa näkee samalla minun kauniin vanhan lipastoni. Sen päällä on selkeä paikka näppikselle, hiirelle ja kaukosäätimille.

Jani vähän kritisoi telkkarin sijaintia näin korkealla. Minua se ei häiritse. Mielessäni oli lukuisat sisustuskuvat, joissa telkkari on sijoitettu takan yläpuolelle. Tässä se on luullakseni suunnilleen samalla korkeudella. Tämä oli hyvä ratkaisu jo olemassa olevilla huonekaluilla.

Musisoidessa laulajat ja rytmiryhmä sijoittuvat loogisesti sohvalle, pianon ääreen. Mukavaa on myös se, että äidin hoivassa olleet viherkasvit löysivät oivallisen paikan ikkunan edestä. Äiti tosin käski panna ne kesäksi ulos, saa nähdä raaskinko.

Tästä kulmauksesta tuli siis hyvin eri näköinen aiempaan verrattuna. Piano muuten vaelsi lähes koko huoneen ympäri  projektin aikana, vaikka lopputuloksesta voisi päätellä sen siirtyneen vain pari metriä... Olohuoneen pöytä on edelleen tuollainen tekele, mutta en ole löytänyt vielä sellaista yksilöä, jossa muotoilu-hinta-laatu-suhde olisi kohdillaan.

No entäs sitten huoneen toinen syrjä. Ruokapöytähän oli aiemmin hieman syrjässä ja pimennossa, sivussa ikkunasta. Tuolit korkeine selkänojineen haittasivat pääsyä kaapeille. Uudessa järjestyksessä ovesta ja ikkunasta tulviva valo kohdistuu suoraan pöydälle. Pitkän lipaston laatikot mahtuvat hyvin auki niin, että niitä voi penkoa tuolilla istuen. Nyt kun grillikausi on alkanut, oven edessä oleva pöytä toimii myös laskutilana ja terassipöydän korvikkeena - meillä kun ei ole vielä puutarhakalustoa. 

Pitkä lipasto on toistaiseksi aikamoinen rytöläjä, mutta ainakin kaikki olohuoneessa ajelehtinut irtain on nyt vain yhdessä paikassa. Seuraava projekti on järkevöittää olohuoneessa olevien säilytyskalusteiden sisällöt. Olen melko varma, että saan lipaston päällä lojuvien tavaroiden määrän lähes nollaan, kun järjestän kaappien ja laatikoiden sisukset järkevästi.

Suunnitelma kaappien ja laatikoiden uudelleen järjestämisestä:

• Pitkä lipasto: askartelu- ja ompelutarvikkeet sekä musiikkikirjat (kynttilät, servetit, koristeet?)
• Oma vanha lipasto telkkarin alla: tekniset apuvimpaimet kuten laturit, media, kirjoitusvälineet, säilytettävät asiakirjat ja kutomistarvikkeet
• Mummun kaappi: astiat, lautapelit

Huh, tässähän ihan motivoituu uudelleen, kun listaa tuota suunnitelmaa...

Portaiden alunen eli Kuschelecke ei juuri muuttunut, mutta siitä tuli selkeämmin rajattu alue. Sohva ja kaappiryhmä muodostavat niin selkeän "huoneen", että viereen jää pehmeällä pyöreällä matolla rajattu "portaidenalushuone". Laitoin pianon ensin tuonne portaiden alle, mutta lapset tykkäävät temppuilla portaissa ja piano olisi tehnyt siitä hommasta turhan vaarallista. Siksipä etsiskelin pianolle paremman paikan.

Tässä on turvallista kiipeillä ja mukava käpertyä tyynyjen sekaan kirjaa lukemaan.

Meillähän ei olohuoneessa ainakaan vielä ole kirjahyllyä. Kirjahyllyn virkaa saa nyt toimittaa pieni kukkapöytä, johon mahtuu muutama lehti ja kirja. Ajatuksenani on, että siinä olisi vain juuri nyt lukemisissa olevat kirjat ja lehdet. Tässä kuvassa pöydällä on vielä muutakin tavaraa, joka ei ole löytänyt paikkaansa. Pöytä on kumminkin sen verran pieni, että jos siinä aikoo säilyttää kirjaston kirjat, ajankohtaiset lehdet ja pari omaakin kirjaa, muille tavaroille ei tilaa enää riitä. Nähtäväksi jää, kuinka homma toimii. 

Voi myös olla, että hankimme pitkän lipaston päälle ihan oikean kirjahyllyn, koska tällä hetkellä kirjamme ovat säilössä makuuhuoneen kaapeissa... Ei aivan ihanteellinen ratkaisu. Kirjojen määrässä ei enää paljon ole karsimista, koska jo Münchenissä hankkiuduin eroon kaikista tarpeettomista opuksista.

Tuo pieni taulu ei oikein sovi kokonaisuuteen?

Meiltä löytyy nyt siis olohuoneesta jotain Kuschelecken, kahvilan ja musiikkisalongin tapaista. Ja toivottavasti kohta hyvin organisoitu näpertelypaja. Askartelu- ja käsityötarvikkeet eivät löytäneet paikkaansa edes aiemmassa kodissamme, joten niiden organisointi tulee olemaan suuri työvoitto.

Haastan itseni lisäksi myös jokaista lukijaani luomaan kodin tiloihin erilaisia tunnelmia ja keitaita, joissa voi puuhata itselle mieluisia asioita ja viihtyä rakkaiden kanssa. Huonekalujen oikea järjestys on yksi askel siihen suuntaan, tavaroiden järkevä järjestys toinen. Ja koko ajan on syytä pitää mielessä paitsi toimivuus, myös tilan visuaalinen ilme ja muut aistielämykset.

Aurinko esiin, talvi kaappiin!

Ihana aurinko paistaa! Ja sain pyykit ensimmäistä kertaa ulos kuivumaan! Hienoa säätä on luvattu lähes koko loppuviikoksi. Näyttää vahvasti siltä, että kevät olisi vihdoin täällä!

Tänä aamuna lapset menivät piiloon tuulikaapin vaatekaappiin. He tosiaan mahtuivat sinne molemmat yhtä aikaa ja ovi kiinni. Lasten suruksi sain idean kaapin hieman tehokkaammasta tilanhyödyntämisestä ja piilopaikka sai väistyä organisoidun säilytystilan tieltä. Onneksi pihalla paistaa aurinko ja lapsukaiset voivat etsiä hyviä piilopaikkoja uudesta pihasta.

Inspiraatio iski niin yllättäen ja vaivihkaa, etten huomannut ottaa kuvia eteistiloista ennen uudelleenjärjestelyä. Niinpä saatte nyt nautiskella pelkästään järjestyksessä olevista hyllynkuvista.

Tässä on se inspiraation herättänyt kaappi. Kaapissa oli aiemmin rykelmä minun ja Janin kenkiä sekä joitakin päällysvaatteita henkarissa. Nyt kaapissa on Elfa-tyyppinen korilipasto, johon lapset saavat näppärästi järjestykseen pyöräilykypäränsä, pipot, hanskat ja huivit sekä alimpaan laatikkoon vielä ulkoiluhousut. Vaatepuihin he eivät itse ylety, joten eniten käytössä olevat takit ja housut säilyvät naulakossa, joka on tuulikaapin vastakkaisella seinällä.

Naulakon vieressä on kenkähylly lähinnä lasten kengille. Kenkähylly tekee tuulikaapista hieman ahtaan, mutta kätevämpää paikkaa kenkien säilytykselle ei vain ole. Naulakon päässä roikkuu minun ja Janin hatut, jotka eivät oikein pipolaatikkoon sovi. En tiedä vielä viitsinkö viedä villahatut talvisäilöön, koska niitä ei oikein viitsi rytätä ja tässä niillä olisi hyvin tilaa.

Lasten ulkoiluvaatteet ja kengät ovat nyt siis kaikki tuulikaapissa. Uskoisin sen olevan järkevä ratkaisu siksi, että monesti lasten ulkoiluvaatteet ovat käytön jälkeen niin märkiä ja likaisia, ettei niitä tuvan puolelle mielellään päästäkään.

Tuulikaapista tullaan eteiseen, joka on suorassa näköyhteydessä keittiöön. Tämän kuvan ottaessani seisoin keittiön puolella. Ihanteellisesti tämä olisi jo kuravapaa alue, mutta Suomen säissä se lienee toiveajattelua. Ehkä lasten tavaroiden säilyttäminen tuulikaapissa kuitenkin auttaa asiaa edes vähäsen. Vaatepuilla roikkuu nyt lähinnä aikuisten takkeja, ja niiden alla on aikuisten kengät. Harmaakuvioinen matto on tuossa kulmassa siksi, että todennäköisesti jalassa olevat kengät tulee potkaistua juuri tuohon.

Korilipasto oli muuton jäljiltä vielä osissa varastossa, ja sen tilalla tässä naulakon alla oli hankalasti hallittava ja sotkuinen kasa laukkuja. Laukut löysivät nyt majansa lipastosta, minkä lisäksi siellä majailee myös minun ja Janin asusteet. Pöydän päällä ovat minun käsilaukkuni, reppuni ja korini, jotka ovat lähes päivittäisessä käytössä. 

Olen muuten harkinnut muista käsilaukuista luopumista, sillä en ainakaan vuoteen ole käyttänyt reissuun lähtiessäni muita kuin näitä kahta, reppua ja laukkua. Laukkufriikille sellainen on vain kovin vaikeaa. Tähän korilipastoon ajattelin raivata yhden korin verran tilaa kierrätettäville tekstiileille ja muille tavaroille.

Hattuhyllyllä olevissa koreissa ovat esimerkiksi kenkienhoitovälineet ja aurinkolasit. Kaiken kukkuraksi uusi korilipasto toi niin paljon tilaa tavaroille, että kaksi näistä koreista jäivät toimettomiksi. Nimesin ne kuitenkin "Marjaana" ja "Jani", koska mahdollisesti niihin voisi laittaa eniten käytössä olevat asusteemme.

Eteisestä asunto jatkuu suoraan olohuoneeseen, jonka sitten jo tosiaan toivoisin pysyvän ilman kurajälkiä. Tässä näkyvä toukkanaulakko oli aiemmin pullollaan ja tulvillaan lasten takkeja ja kurahousuja, joille on nyt paikka tuulikaapissa. Jos mahdollista, ajattelin pitää siinä vastedes lähinnä kauniita,värikkäitä kasseja.

Tavaroita järjestellessäni huomasin, että monet lasten pipot ja lapaset kaipaisivat pesua. Ja sitten hoksasin, että nythän on luvattu keväistä säätä loppuviikoksi. Minäpä laitankin pyykkiin kaikki lasten likaiset asusteet sekä talvikamppeet! Sillä tavalla myös eteisen tilahaasteet helpottuvat, kun väärän sesongin vaatteet pääsevät varastosäilytykseen. Muutosta asti KAIKKI ulkoilukamppeemme ovat olleet eteisessä ja tuulikaapissa. 

Ja mikä parasta, pyykit sai ripustaa narulle kuivumaan lintujen liverrellessä ja auringon porottaessa. Meidän terassilla tuntuu olevan auringonpaisteessa tosi kuuma. 

En ole aivan vakuuttunut siitä, pitävätkö villavaatteet porottavasta auringonvalosta. Tällä säällä pyykit kuivuvat kuitenkin niin nopeasti, etten usko niiden ehtivän pilalle. Pesin pyykit villaohjelmalla, koska osa villavaatteista on tehty käsipesua vaativasta langasta.

Nyt koneessa on vielä toppahousut ja -takit. Sen jälkeen puhdistusta odottavat enää talvijalkineet. Kun saan kaikki pakkasvarusteet puhtaiksi ja kuiviksi, pakkaan ne pusseihin ja vien lämpimään varastoon odottamaan seuraavan talven lumia. Ou jee!

PS. Ai niin, mikäli takatalvi iskee, harrastamme kerrospukeutumista ja toivomme sään muuttuvan pikaisesti otollisemmaksi.

Terveisiä arkikaaoksen keskeltä

Vihdoinkin!

Ensimmäinen kerta muuton jälkeen, kun tartun näppikseen kirjoittaakseni omaa blogiani. Varoitus: ensimmäiset kuvani uudesta kodista eivät tule olemaan silmänruokaa!

Kuten voitte kuvitella, maasta toiseen muuttaminen tuo mukanaan paitsi muuton perusasioita tavararuljanssin muodossa, myös paljon paperityötä ja virallisten asioiden järjestelyä. Lisäksi työn alle pääsee uuden arjen järjestely ja sosiaalisen verkoston kasaaminen. Henkilökohtaisella tasolla haasteekseni tulivat myös oman paikan etsintä sosiaalisissa ympyröissä, työn etsintä sekä oman itsen ymmärtäminen uudessa ympäristössä.

Kun sain muuton jäljiltä tavarat edes jollekin toimiville paikoille, iski väsymys. En jaksanut ajatella tavaroiden järjestämistä suunnilleen kuukauteen, vaikka monet nurkat suorastaan huutavat ja kiljuvat parempaa toimivuutta. Eilen illalla juttelin ystävän kanssa blogini hiljaiselosta ja järjestämisluovuuden puutteesta. Ja tänä aamuna herättyäni minulla olikin myönteisiä ajatuksia asunnon järjestämisestä. Pari aukeamaa Avotakkaa selattuani päätin sitten ottaa näppiksen nätteihin näppeihin ("kynän kauniiseen käteen") ja alkaa kirjoittaa.

Ajattelin näyttää itselleni mallia näin uuden alun kunniaksi ja kirjoittaa pienestä, mutta sisustuksen kannalta olennaisesta asiasta. Nimittäin kodin pintojen siisteydestä ja järjestyksestä.

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siisteydestä ja jokainen kiinnittää omassa kodissaan huomiota erilaisiin asioihin. Minulle on aina ollut tärkeää, että tavarat ovat järjestyksessä. Vaikka lattialla sitten juoksentelisikin villakoiralauma ja hyllyn pintaan voisi kirjoittaa nimensä.

Meillä on muutosta lähtien tasojen pinnat näyttäneet suunnilleen tältä:

Ihana Janin tekemä koivuarkku lampaantaljalla höystettynä on keskeisen sijaintinsa vuoksi lastattu tavaroilla.

Sohvapöytämme on pieni ja kerroksittain täyteen lastattu. Toisaalta, kun meillä oli suuri sohvapöytä, sekin oli kerroksittain täyteen lastattu...

...Sohvan divaaniosa toimiikin sitten sohvapöydän jatkeena.

Olohuoneen kahdeksan hengen ruokapöytä oli suunnitelmissani askartelupöytä sekä aikuisille että lapsille. Suunnitelmiini ei tainnut kuulua jonkun perheenjäsenen koulutus askartelujälkien siivoamiseen. Kenestäs sitä aloittaisi?

Janin mummun vanha kaappi on aivan ihana! Ajatuksena on, että tällä tasolla olisi kaunis asetelma valikoituja tavaroita silmänilona.

Pianon päällä on vain niitä tavaroita, jotka siihen kuuluvatkin: nuotteja ja koriste-esine risti. Visuaalisessa ilmeessä lienee silti toivomisen varaa?

Ah, eteisen pöytä. Eteisessä pitäisi olla tasoa tarjolla hiukkasen enemmän kuin metrin verran, että sisälle tullessaan voisi KAIKEN laskea käsistään sen enempää ajattelematta.

...Onneksi keittiön lipaston päällinen auttaa tätä ongelmaa. Siihen voi näppärästi latoa kaiken, kerroksisttain, mikä ei enää eteisen pöydälle mahdu. Tässäkin PITÄISI olla vain kauniita esineitä ja selkeä paikka postille.

Tässä siis lyhyt johdanto meidän perheen arkikaaokseen. Näyttääkö tutulta? Luulenpa, etten ole ainut, jolla on näitä arjen romukasoja ympäri asuntoa. Aiemmassa asunnossa tilanne oli jo aika hyvä - kertymäpaikkoja oli muistaakseni vain pari-kolme ja nekin suunnilleen järjestyksessä. Tiedän että näillekin kasoille on paljon tehtävissä, sillä esimerkiksi keittiön ja eteisen tasojen alla olevat laatikot tarjoavat paljon säilytystilaa, joka on vielä järjestämättä.

Nyt kun olen motivoinut itseäni tämän blogikirjoituksen avulla pintojen siivoukseen, on aika ryhtyä hommiin.

***

No niin, noin puolitoista tuntia myöhemmin tilanne näyttää paljon valoisammalta.

ENNEN

JÄLKEEN

ENNEN

JÄLKEEN

Eikö ole aika suuri ero?! Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päädyin siivoamaan myös lattian, koska se kävi siinä samalla. Ilokseni huomasin myös tekeväni säilytysratkaisuja järjestämisen lomassa.

Pöydällä on nyt vain kaukosäätimet, ja hyvin tilaa teemukille. Pitäisikö laittaa kaukosäätimet johonkin nättiin koriin vielä?

Nyt arkun päällinen näyttää jo paljon kutsuvammalta. Toinen tähän kuuluva ruskea tyyny on vielä jossain hukassa, ja hulavanne on matkalla yläkertaan.

Tässä on kopallinen tavaraa, joka on matkalla yläkertaan. Nyt kun meillä on kaksikerroksinen koti, olen havainnut tämän tekniikan toimivan: kaikki yläkertaan kuuluvat tavarat yhteen koppaan, ja sitten yläkerrassa kori käsivarrella kaikki tavarat paikoilleen. Myös alakerrassa lojuneet likapyykit!

Suunnilleen samat tavarat kuin yllä olevassa kuvassa, mutta vähän kivammin aseteltuna. Nuottitelineen (ja myös television) taakse on muuten hyvä piilottaa tavaroita!

Katsokaa, eikö tosiaan ole ihana kaappi! Olen aivan ihastuksissani tästä huonekalusta, joka saatiin tänne uuteen asuntoon. Tässä tein samoin kuin pianon kanssa: järjestin tavarat. Vihreän laatikon lisäsin pöydälle kortteja varten.

Tämän pöydän ääreen voisi jo äitikin istahtaa päiväkirjan ja teemukin kera.

Ja tässä näkyy se säilytysinnovaatio: punavalkoinen kori pitää sisällään lasten piirustuspaperit, askartelukirjat sekä kyniä ja muuta tilpehööriä korin sisällä olevassa erillisessä kopassa. Ehkä tämä säilytysjärjestelmä on tarpeeksi yksinkertainen ylläpidettäväksi sekä lapsille että äidille?

Eteisen pöydältä siirsin tumput paikoilleen ja pyöräilykypärän naulakkoon. Siirsin avainlaatikon keittiöstä eteiseen, koska avaimet pitää yleensä ihan ensiksi laskea käsistään varmaan paikkaan.

Järjestin paperit lipaston laatikoihin. Nyt on oma laatikko virallisille ja epävirallisille papereille. Yhdessä laatikossa majailevat elektroninen kirja ja iPad, muuttoon liittyvien tärkeiden papereiden kansio sekä minun päiväkirja ja Raamattu. Lipaston päällä on vain läpiselaamista odottava posti.

Kyllä on mukavaa, kun ympärillä näkyy vain järjestyksessä olevia tavaroita. Tavoilleni uskollisena jätin järjestämäni pinnat pääsääntöisesti pyyhkimättä. Tästä olisi kyllä tosi helppoa jatkaa imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen...

Kuten kuvista näette, koti näyttää lähes sisustuslehtikelpoiselta, kun valo pääsee heijastumaan tyhjiltä pinnoilta. Toivottavasti myös joku teistä lukijoista inspiroitui järjestämään oman kotinsa pintoja siistimmiksi! 

Takaisin Suomeen

Joululoma on ollut minulle perinteisesti uusien ideoiden ja ajatusten syntymisen aikaa. Tällä kertaa luovaa prosessia on hieman haitannut se, että meillä on edessä muutto Suomeen helmikuun lopussa. On niin monta asiaa, jotka on pakko hoitaa, ettei luovien ideoiden syntymiselle ole paljon jäänyt tilaa. Pari ajatusta keittiöön ja ruuanlaittoon liittyen on kuitenkin päässyt versoamaan, siitä lisää myöhemmin.

Münchenin suomalaisen seurakunnan joulupäivän jumalanpalveluksesta

Olen innoissani Suomeen muutosta. Ihanaa päästä saunomaan monta kertaa viikossa, ihanaa saada sisustaa uusi koti. Olemme myös innoissamme siitä, että pääsemme eroon ikkunoiden avaamisesta säällä kuin säällä ilman vaihtumiseksi, ja jatkuvasta palelemisesta huonosti eristetyssä talossa. Nämä ovat tietysti asuntokohtaisia tekijöitä - Saksastakin olisi varmasti löytynyt lämmin ja automaattituuletuksella toimiva talo, jos ne seikat olisi asunnonhaussa priorisoinut.

Nykyisessä kodissamme meillä on ollut lastenhuone, vierashuone ja vanhempien makuuhuone.  Yövieraita meillä ei Suomessa todennäköisesti ole öissä laskettuna niin paljon, koska suurin osa ystävistä ja sukulaisista asuu niin lähellä. Tänne Saksaan tultiin aina vähintään kahdeksi yöksi, yleensä kolmeksi tai neljäksi. 

Koska pelkästään vieraille omistettua huonetta ei Suomessa tarvitse niin paljon, seuraavassa kodissa meillä on toivon mukaan Jaakon huone, Kertun huone ja vanhempien makuuhuone. En tahdo suurta asuntoa, eikä meillä ole varaa sellaista vuokratakaan, joten makuuhuoneiden määrää ei ole tavoitteena kasvattaa. 

On ihanaa päästä sisustamaan lapsille omia huoneita, yhdessä heidän kanssaan!

Asuntoa hakiessa kriteerejämme ovat

• Vähintään 80 neliötä
• Vähintään kolme makuuhuonetta
• Oma sauna huoneistossa
• Oma piha
• Kohtuullinen kuukausivuokra
• Matka Janin työpaikalle autolla alle puoli tunti

Sekä ympäristöön liittyen

• Lapset voivat turvallisesti ulkoilla pihalla itsenäisesti
• Luonnonläheisyys
• Alle viiden kilometrin säteeltä löytyy päiväkoti, koulu ja lähikauppa

Jos Jumala suo, kiertelen asuntonäytöissä tammi-helmikuun vaihteessa Suomessa ollessani, ja kirjoitan vuokrasopimuksen toiveittemme mukaiseen asuntoon. On jännää nähdä, minkälainen tuleva kotimme on!

***

Katsoimme Janin kanssa eilen Hobitti-elokuvaa ja ajattelin, että olemme hobittivaiheessa elämässämme: oman kodin mukavuudet, tuttu seutu ja rakkaat ihmiset ympärillä tuntuvat tosi tärkeiltä. Elokuvassa päähenkilö valitsee kuitenkin mieluummin seikkailun. Mekin valitsimme seikkailun kolmisen vuotta sitten ja olemme oppineet paljon itsestämme, ihmisistä ja Jumalasta tämän seikkailun aikana. Leffassa Gandalf-velho sanoo Bilbolle, että mikäli Bilbo valitsee seikkailun ja palaa takaisin kotiin, hän ei ole enää entisensä. Niin on käynyt meillekin. Ja olen siitä tosi kiitollinen.

...Silloin joulu luonamme on.

Piparkakun tuoksuiset terveiset Münchenistä!

Meidän perhe viettää tämän joulun keskenään Münchenissä. Olemme kaikki innoissamme siitä, että joululoma merkitsee tänä vuonna rauhallista kotona oloa perheen kesken. Samalla se merkitsee sitä, että minä ensimmäistä kertaa elämässäni olen vastuussa jouluvalmisteluista.

Lahjat peittyi kääröihin

Lahjojen hankkimista olen tietysti harjoitellut jo aiempinakin vuosina, eikä se aiheuttanut tänä vuonna kovin paljon päänvaivaa. Joka vuosi kylläkin harmittelen sitä, etten aloita joululahjojen kutomista ajoissa - lankaa ja intoa löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta kutomisprojekteihin havahtuminen on joulukuussa jo hieman myöhäistä. Ehkä ensi vuonna jo vaikkapa elokuussa? 

Meidän perheessä joululahjoja annetaan oman perheen ja isovanhempien lisäksi kummilapsille. Minulla on myös tapana muistaa omaa kummitätiäni. Tänä vuonna nämä kaikki hoidettiin postitse. Tänään olisi tarkoitus vielä lähteä tutkimaan, josko kaupasta löytyisi jotain kivaa 4-vuotiaalle pojannassikalle.

Leivotaan ja siivotaan I

Joululeivonnaisista suunnittelin tekeväni piparkakkuja, Kentuckyn kakkua, pullaa ja joulutorttuja. Piparkakut syntyivät eilen illalla yhteistyössä lasten kanssa. Niistä sain myös kivan muistiaisen lastentarhan väelle ja Kertun parhaan kaverin perheelle - finnische Pfefferkuchen! Kakunkin leivoin jo aiemmin tällä viikolla, koska se säilyy ihan hyvin viileässä. Kakkuun tulee vielä paahtosokerikuorrutus, mutta teen sen sitten vasta lähempänä tarjoilua.

Testasimme myös täkäläisen joulutorttuainestarjonnan tällä viikolla. Löysin ihan käypää lehtitaikinaa ja luumumarmeladia. Vein vuokraemännälle maistiaiset ja hän oli niistä aivan innoissaan. Niin kauniita! Lupasin viedä "reseptin" hänelle, eli leikkaus- ja taitteluohjeet.

Joulupullien vuoro olisi sitten huomenna, jos viitsin ja jaksan. Huomenna kun on edessä myös kaupassa käynti ja kuusen haku. Meidän väki kyllä kovasti tykkää pullasta enkä leivo sitä juuri koskaan. Toisaalta, tykkäämme kaikki myös suklaasta, jota saa näppärästi kaupasta, joten eiköhän se makiahampaan kolotus näilläkin jo tule hoidettua.

Kystä kyllä

Joulupöydässä joulupäivänä meillä on tarjolla kinkkua, porkkana- ja maksalaatikkoa, puolukkahilloa, kylmäsavulohta, piimäjuustoa, sienisalaattia, nuudelisalaattia, herneitä, silliä, keitettyjä kananmunia mätitahnalla, lihapullakastiketta ja keitettyjä perunoita. Tämä on siis suunnitelma. 

Kinkku ja kylmäsavulohi tulevat lihakauppiaalta, josta sain vinkin Facebook-ryhmän "Suomalaiset Münchenissä" -kautta. Kehuivat, että tuo "Metzgerei" osaa tehdä suomalaisen joulukinkun. Toivottavasti ovat hyviä molemmat, kinkku ja lohi.

Porkkana- ja maksalaatikot ovat jo valmiina pakastimessa. Niitä olikin yllättävän helppo tehdä. Mätitahnaa ja edes vähän hapanta puolukkahilloa olen onnistunut löytämään lähikaupastamme. Ystäväni Emily lupasi tehdä suomalaisen sienisalaatin tapaninpäivän aterialle. Sillin kohtalo on vielä auki - löytyykö sitä lähikaupoista vai pitäisikö ihan Ikeaan asti lähteä ostoksille.

Piimäjuusto on perinteinen ruoka omalta synnyinseudultani. Yritän nyt tehdä sitä itse ensimmäistä kertaa. Se ei säily edes kylmässä kovin hyvin, joten tarkoitus olisi tehdä se aatonaattona illalla tai aattoaamuna.

Tänään teen lihapullat valmiiksi pakastimeen. Kuvitelkaas, naudan jauheliha maksoi lähikaupassa 5,96 euroa kilo!

Lanttulaatikko ja rosolli eivät joulupöytäämme pääse. Lanttua on täällä hieman hankala löytää. Kumpikaan ruokalaji ei myöskään kuulu meidän suosikkeihin, joten jätin ne suosiolla pois. Myös perunalaatikko sai jäädä, koska tykkään vaan imelletystä, jonka tekeminen on vähän pidempi projekti.

Ehkäpä jotakuta tässä kohtaa jo hengästyttää. Minua ainakin. Mutta täytyy sanoa, että olen nauttinut täysillä, kun minulla on aikaa valmistella joulua kaikessa rauhassa ja omilla ehdoilla. En tiedä onko tällaiseen enää koskaan mahdollisuutta uudestaan. Oman viehätyksensä valmisteluihin tuo myös se, että tapaninpäivänä saan meille vieraaksi amerikkalais-saksalais-kanadalaisen sakin, joille mielelläni tarjoan suomalaisia makuelämyksiä. Toivottavasti he tykkäävät!

Leivotaan ja siivotaan II

Joulusiivouksesta ja koristeista minulla ei sitten olekaan mitään sanottavaa. Siivous aloittamatta ja koristetilanne tarkistamatta. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen meillä on taas tarkoitus hankkia oma joulukuusikin. Mahtavatkohan sähkökynttilät vielä toimia... Tällaisen kauniin tähtiköynnöksen ostin alennuksesta jo hyvissä ajoin ennen sesonkia. Se sulostuttaa ruokailuhuonettamme.

Lapsilla on tänään viimeinen päivä tänä vuonna lastentarhassa. Saan heidät siis apulaisiksi joulusiivouksiin ja koristeluihin. Täällä ei ole kovin jouluinen sää, kymmenen astetta plussalla ja auringonpaistetta. Mukavaa, kun ei tarvitse ulkona palella. Tänä iltana menemme Janin kanssa viime tipan jouluostoksille ja ehkäpä pistäydymme Glühweinillakin joulumarkkinoilla.

Sua halajan, sua odotan!

Olen saanut tänä vuonna nauttia jouluhässäkästä täysin rinnoin ja ajan kanssa. Aaton joulurauhan julistuksen myötä saamme laskeutua joulun rauhaan. Juhlapyhinä voimme rauhassa laulaa joululauluja, leikkiä lasten kanssa, käydä kävelyllä ja hiljentyä Raamatun äärellä. Tänä jouluna olen pohdiskellut ja aion vielä tutkia sitä, että Jeesus syntyi maan päälle ihmiseksi. Ei siis joksikin henkiolennoksi, vaan lihaa ja verta olevaksi pieneksi avuttomaksi vauvaksi, joka kasvoi aikuiseksi samojen lainalaisuuksien vallitessa kuin meistä jokainen. Minun on sitä vaikea ymmärtää.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hepr. 4:15

Siunattua ja rauhallista joulua!

Blogin uusi suunta? Vanhempainraadista.

On mennyt pitkä aika siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut. Kun sain kellarivaraston selvitettyä ja autokuormallisen rompetta pois nurkista, polte paikkojen järjestämiseen hävisi. Tai sitten muut asiat ovat vieneet ajatukseni niin kokonaan, etten ole tavaroiden järjestämiseen asti päässyt.

Juttelin erään ystäväni kanssa tästä blogista ja kerroin, ettei viime aikoina ole tuntunut olevan kirjoitettavaa. Hän ehdotti, tai keskustelun aikana keksin, että voisin kirjoittaa organisoinnista ja järjestämisestä yleensä.

Se on hyvä idea, ainakin yhden blogikirjoituksen arvoinen.

Ne muut asiat, jotka ovat vieneet ajatuksiani viime aikoina, ovat olleet lasten päiväkodin vanhempainraati (Elternbeirat) sekä sitkeä flunssa. Molemmista olisi sanottavaa organisoinnin näkökulmasta, mutta tällä kertaa kerron pelkästään tuosta Kindergartenin vanhempainraadista.

***

Liityin syksyn alussa lastentarhan vanhempainraatiin. Olin aluksi tosi innoissani, koska tykkään järjestää tapahtumia ja miettiä miten asiat voisi tehdä paremmin. Tiesin, että raadilla on viime vuonna ollut pahoja henkilöiden välisiä ongelmia, mutta ajattelin selvittää ne käden käänteessä sosiaalityöntekijän taidoillani. 

Aina ei käy niinkuin haaveillaan. Tänä vuonna puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana jatkoivat samat henkilöt. Ei siinä mitään, mutta heidät oli jo valittu ennen kuin raati istahti kertaakaan yhteisen pöydän ääreen.

Ensimmäinen yhteinen ponnistuksemme oli lyhtyjuhla lokakuussa. Huomasin muutaman asian, jotka olisi helposti voinut järjestää paljon paremmin. Esimerkiksi, noin kuukausi ennen lyhtyjuhlaa oli kokouksessa todettu, että "myyminen on kivaa, vanhempainraati hoitaa sen". Päivää ennen lyhtyjuhlaa puheenjohtaja lähetti mailin, että olettehan huomenna tulossa ja vanhempainraati, viisi naista, hoitaa sitten myymisen. Vanhempainraati myi juhlassa Glühweinia (vähän niinkuin glögiä), Kinderpunschia (kuumaa mehua) ja nakkisämpylöitä, viidellekymmenelle lapselle perheineen ja lastentarhanopettajineen.

Yksi meistä vanhempainraatilaisista ilmoitti juuri ennen juhlan alkua, ettei voi auttaa, koska on keskenään lasten kanssa ja pitää vahtia heitä. Tämä tarkoitti siis sitä, että me loput neljä rouvaa lämmitimme juomat, tarjoilimme ne sekä sämpylät, ja rahastimme. Ehkä voitte kuvitella, että siinä oli paljon hommaa neljälle ihmiselle. Lopulta tarjoilimme lämmittämätöntä juomaa, koska emme vain ehtineet lämmittää sitä tarpeeksi ja arvioimme väärin kulutuksen määrän.

Tämän olisi voinut järjestää paljon paremmin siten, että hyvissä ajoin ennen juhlaa olisimme kokouksessamme selvittäneet:

1. Miten monta henkilöä tarvitaan lämmittämään juomia ja myymään?

2. Miten kauan yhden henkilön on mukava olla tiskin takana?

3. Kuka meistä haluaa olla tiskin takana?

4. Kuka vanhempainraadin ulkopuolisista vanhemmista tahtoo tulla myymään?

Samalla olisi ehkä tullut puhuttua läpi, paljonko juomia ja nakkeja kannattaa lämmittää, niin että ne riittävät koko sakille.

Jo ennen lyhtyjuhlaa olin niin pettynyt raatimme kommunikaatioon ja vastuunjakoon, että puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan luvalla kutsuin raadin kokoon meille. Mielestäni meidän piti puhua yhteisistä pelisäännöistä, ja lyhtyjuhlan jälkeen tarve oli entistäkin selvempi. Ajattelin yrittää parantaa kommunikaatiota sen sijaan, että löisin hanskat tiskiin heti kättelyssä.

Kokouksessa yritin sitten selvittää saksaksi, miksi esityslista, asioiden perusteellinen läpikäyminen, huolellinen suunnittelu sekä selkeä vastuun jakaminen ovat tärkeitä asioita. Tämä oli minulle tosi iso haaste, koska olen tottunut ohjaamaan ryhmiä puheenjohtajan paikalta. Nyt olen rivijäsenenä, ilman aseman tuomaa turvaa ja auktoriteettia. Minun piti miettiä, kuinka tuon asiat esille rakentavasti ja rakkaudella, astumatta puheenjohtajan tai kenenkään muunkaan varpaille.

Kokouksen jälkeen minulla oli sellainen tunne, että kaikki kyllä ymmärsivät mitä puhuin ja olivat samaa mieltä, mutta emme kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen.

Vanhempainraadin toiminta ei kokouksemme myötä ole juurikaan muuttunut. Nyt on tullut jo vastaan pari juttua, joista ei sovittukaan kokouksessa. Tai sitten osapuolet eivät ole pitäneet kiinni sovitusta. Myös se on on tärkeää, että jos kokouksessa jotain sovitaan, kaikkien voidaan luottaa soittelevan yhteisesti valittujen nuottien mukaan.

Olen nyt yrittänyt miettiä, miksi minulla on Elternbeiratista edelleen huono fiilis, vaikka kokouksessa olimme yksimielisiä kaikesta tärkeästä.

En ole siinä mielessä "tekijä", että nauttisin spontaanista tekemisestä ja tilanteisiin reagoimisesta, kuten lyhtyjuhlassa piti tehdä. Ilman luovaa suunnittelua ja "hyvin" tekemisen meininkiä vanhempainraadista ei ole minulle mitään iloa. Sen sijaan, jos olen itse ollut suunnittelemassa ja organisoimassa juttua, olen ihan mielelläni mukana myös käytännön työssä. Viime hetken muutoksiinkin on helppo reagoida, kun on olemassa suunnitelma niiden varalle.

Luulen siis, että vastaus piilee asenteessa. Vanhempainraadin asenne on, että kaikki on hyvin, mitään ei tarvitse korjata tai kehittää. Tehdään niinkuin ennenkin. Minulle taas on tärkeää, että pääsen keskustelun kautta luomaan uutta, kehittämään olemassa olevaa ja analysoimaan, mitä voisi tehdä toisin ja paremmin. Tai että asiat puhuttaisiin edes sen verran selväksi, että homma sujuisi vähintään yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Toisaalta on kyllä hyvä ja hyödyllistä, että raadin jäsenyyden myötä joudun reflektoimaan omia toimintatapojani, tunteitani ja ajatuksiani. Nyt minun on syytä miettiä, onko raatimme asennemuutos haaveilua vai toteuttamiskelpoinen tavoite, ja miten paljon työtä olen valmis tekemään muutoksen saavuttamiseksi? Miten kauan pitäisi yrittää ja minkälaisia keinoja käyttää? Ja ennen kaikkea, miksi (ihmeessä) jatkaisin raadissa?