Marjaanan Konmari-projekti, osa IV: Liinavaatteita pakolaisille

Tällä kertaa innoitukseni järjestelemiseen tuli Facebookin kautta. Luin nimittäin jonkun linkittämän ohjeistuksen pakolaisille lahjoitettavista tavaroista, jota suosittelen luettavaksi kaikille lahjoittamista harkitseville. Sitten löysin vielä tekstin, jossa kerrotaan mitä tavaroita vastaanottokeskuksissa tarvitaan täällä meillä päin.

Nyt en siis seurannut Konmari-kirjassa kerrottua järjestystä kodin tavaroiden läpikäymiseen, vaan aloin käydä läpi niitä tavaroita, mitä vastaanottokeskuksissa tarvitaan. Aloitin liinavaatteista, koska niiden karsiminen on ollut agendassani jo pitkän aikaa. Joka kerta pyyhettä tai lakanaa hakiessani olen joko joutunut kaksin käsin kiskomaan oikeaa tavaraa hyllystä tai sitten laskostamaan takaisin kaikki niskaani tipahtaneet tekstiilit.

Minulla oli siis nyt hyvä syy (pakolaiset) ja metodi (Konmari) käydä läpi liinavaatteet, joista luopuminen on ollut minulle vaikeaa. Siellä on ollut häälahjoja, muita lahjoja, perintönä saatuja lasten tyynyliinoja ja lakanoita, kivan värisiä pyyhkeitä...

Suunnittelin ensin yhdessä Janin kanssa, miten monta tyynyliinaa, pyyhettä sekä alus- ja pussilakanaa tarvitsemme. Oli tosi mukava saada tässä kohdassa tukea Janilta! Kun olemme yhdessä päättäneet, montako kutakin liinavaatetta tarvitsemme, on helppo laittaa pois kaikki loput.

Ensin päätimme, että vierasvarana meillä tulee olemaan yksi kahden hengen ilmapatja ja kaksi lasten patjaa ja niihin peitot ja tyynyt. Lisäksi on lasten peitot ja tyynyt, meidän tuplapeitto, vauvan makuupussi sekä kolme vilttiä. Tällä ajatuksella liinavaatelista näyttää seuraavanlaiselta:

• 6 yhden hengen aluslakanaa
• 3-4 tupla-aluslakanaa
• 3 vauvan aluslakanaa
• 6 pussilakanaa ja tyynyliinaa
• 3 tuplapussilakanaa ja 6 tyynyliinaa
• 6 lasten pussilakanaa ja tyynyliinaa
• 3 vauvan pussilakanaa ja tyynyliinaa
• 10 kylpypyyhettä

Säilytettävät valitsin Konmari-periaatteella: tuottaako tämä kappale minulle iloa?

Peittoihin ja tyynyihin en vielä ehtinyt koskeakaan, mutta liinavaatteet tuli lajiteltua. Oli melkoisen helpottavaa vihdoinkin saada laittaa pois suuri osa liinavaatteistamme. Melkeinpä voisi sanoa suurin osa, koska meille oli vuosien varrella kertynyt niitä tosi paljon.

Loppujen lopuksi laitoin kierrätykseen:

• 5 aluslakanaa
• 3 tupla-aluslakanaa
• 3 pussilakanaa
• 10 tyynyliinaa
• 11 pyyhettä, pari käsipyyhettä
• lapsen ja vauvan liinavaatteita
• kaksi vauvan makuupussia ja
• yksi aikuisten makuupussi.

Epämääräinen läjä pois pantavia liinavaatteita...

...siististi pusseihin pakattuna.

Aikuisten makuupussi oli ainut, joka ei ollut listalla pakolaisten tarvitsemista tavaroista. Se oli vaan jo valmiiksi samassa pussissa vauvamakuupussien kanssa, niin en alkanut pussia purkamaan. Nimikoin kaikki pussukat ja tekstiilit olivat tietysti kaikki puhtaita, suurin osa jopa mankeloituja! Perjantaina kuljetin nyyttini Konttiin ja voin sanoa, että tuntui mukavalta tietää tavaroiden menevät todelliseen tarpeeseen.

Ja tuntuu tosi kivalta katsoa kaappeja, jotka ovat nyt vain kohtuullisen, eivät täpösen, täynnä! 

Pyyhkeitä tuntuu olevan nyt niin vähän, että minä ja Jani molemmat pohdimme, voiko näin vähällä pärjätä. Mutta niitä jäi nyt yhteensä 12 kappaletta, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi riittää viisihenkiselle perheelle.

Käytyäni liinavaatekaapit läpi löysin kuivurista vielä joitakin liinavaatteita. Konmarin mukaan ne kappaleet, jotka eivät olleet mukana suuressa 'aloitusläjässä' ja joita ei muistanut kyseistä tavararyhmää läpikäydessään, joutavat suoraan pois. Tavarat, joita ei edes muista, eivät voi olla erityistä iloa tuottavia. Eivätkä nämä löydökseni ainakaan tuottaneet iloa, joten pakkasin ne vielä yhteen pussiin.

Lopuksi vielä kuva lakanakankaasta, jonka pelastin siirtämällä sen liinavaatekaapista ompelukankaisiin. En ole erityisesti pitänyt siitä lakanana, mutta kuosi oli liian kiva pois heitettäväksi.

Vihdoinkin varasto järjestyksessä!

Nykyään valo pääsee sisään meidänkin varastoon!

Meidän varaston ikkuna oli ollut jo pitkän aikaa ollut peitossa eikä päivä ollut paistanut sisälle. Siitä asti kun muutimme, olen halunnut saada varastomme järjestykseen. Muutossa se lastattiin täyteen suuria laatikoita ja nopea tarkastus paljasti, että ehkä jopa suurin osa tavaroista kuuluu kaatopaikalle tai kierrätykseen. Joitakin yksittäisiä tavaroita olen varastosta tarvinnut, mutta etsiminen on ollut tosi hankalaa suurien pahvilaatikoiden ja yleisen sotkun takia.  Halusin siihen muutosta. 

Viime lauantaina suunnitelmistamme poiketen olimme koko päivän vapaalla kotona ja sain houkuteltua Janin mukaan varastonsiivousprojektiin. Vihdoinkin oli aika saada tuo rytöläjä hallintaan!

Kuten kuvasta näkyy, varastossa ei juuri ollut enää lattiatilaa. Eikä juuri mitään muutakaan tilaa, johon olisi vielä voinut tavaroita kädestään laskea.

Laidat oli ladottu vaarallisen näköisesti täyteen tavaraa. Minähän en noihin ylimpiin tavaroihin edes yltänyt, ja tuon oikealla puolella näkyvän pikkutavaran takaa olisi ollut hankala ottaa pahvilaatikoita esiin. Tosin en kyllä edes tiennyt, mitä niissä pahvilaatikoissa on... Saatuani paikkoja järjestykseen sisällä asunnossa, olin roudannut tyhjät säilytyskorit ja -laatikot ulkovarastoon. Ne vievät tosi paljon tilaa!

Aloitimme projektin tyhjentämällä koko varaston. Tai no, talvirenkaat saivat jäädä nurkkaan kököttämään, koska ne olivat jo järjestyksessä ja hyvässä paikassa. Kaikki loput tavarat kannettiin pihalle. Samalla lajittelimme niitä takaisin varastoon, sisälle, Konttiin tai kaatopaikalle meneviin. Tässä kuvassa on osa tavaroista jo päässyt takaisin varastoon, mutta siitä saa silti käsityksen työskentelytavasta.

Meillä on ollut yksi iso muovinen tilpehöörilipasto ruuveja, taulukoukkuja, valaisinpistokkeita ja muuta sellaista sälää varten. Lipasto näkyykin tuolla ikkunassa, keittiön pöydällä. Näitä "rautatavaroita" (Onko sanalle "hardware" jotain järkevää käännöstä?!) meillä oli silti vähän siellä sun täällä. Ja lipastoonkin päätyneet olivat pienissä muovipusseissa niin, että laatikoita oli hankala avata. Lastasimme kaikki tällaiset pikkutavarat sekä sekalaiset pullot ja purtelit keittiön pöydälle tarkempaa selvittelyä varten. 

Illalla, kun olimme saaneet lapset nukkumaan, selvittelimme kaiken tuon pikkukrääsän. Siinä oli aika lailla hommaa, se oli likaista ja ärsyttävää puuhaa, mutta lopputulos oli sen arvoinen. 

Heitimme pois lähes kaikki käyttöohjekirjat (kaikki löytyy nykyään netistä) ja tyhjensimme rautatavaran pusseista lipaston laatikoihin. Heitimme pois varaosia, joita emme tunnistaneet tai joita emme enää tarvitse. Jani kävi läpi yhden laatikkonsa, jossa oli tietokonesälää ja muistoesineitä. Jani löysi myös joitakin esineitä myyntiin ja tutuille toimitettaviksi.

Nyt kaikki rautatavara on ihan oikeasti tuossa lipastossa, isommat varaosat ja tilpehöörit yhdessä laatikossa ja nesteet ja aineet yhdessä korissa. Tässä prosessissa tuli järjesteltyä myös yksi eteisen kaappi, koska siellä oli samanlaista tavaraa kuin varastossa. Halusin saada nekin tavarat lajiteltua ja selkeästi yhdenlaiset tavarat yhteen paikkaan. Nyt kaapissa on, ylhäältä alas, 

• jatkojohtoja (ja nykyisen nettiboksin laatikko), 
• jätesäkkejä ja picnic-peitto, 
• ompelukone, 
• lamppuja ja pattereita (ja jumppakuminauha?!?),
• usein tarvittavia työkaluja, ruuveja ja ankkureita,
• sekä työkalupakki, jonka järjestys on Janin vastuulla, mutta kaipa siellä on nyt pääasiassa työkaluja. 

Tänään vielä roudasin tavarat kaatopaikalle ja Konttiin. Sitten sain ottaa kuvat tyhjemmästä ja paremmin järjestetystä varastosta. Vasemmalla seinällä on nyt Janin kokoama, Bauhausista ostettu varastohylly. Rengaspinon edessä näkyy vielä paketoitu sängynpääty. Se oli menossa Konttiin, mutta en saanutkaan sitä mahtumaan autoon.

Vasemmalla hyllyn päällä on kaksi suurta pahvilaatikkoa, joissa on pestäviä mattoja. Keskimmäisellä hyllyllä on Sinin pussissa puhtaita mattoja. Hyllyn alla ja alimmalla hyllyllä on muun muassa lasten leluja. Sinimustassa laatikossa on rautatavara, joka oli liian suurta pikkulipastoon, ja sen vieressä olevassa harmaassa korissa kaikenlaisia pulloja ja purtiloita, kuten sytytysneste ja autovaha. Ylimmäisellä hyllyllä on lähinnä suuria työkaluja.

Oikeassa reunassa on nyt vain joitakin yksittäisiä tavaroita lattialla, kun aiemmin siinä oli kolme suurta pahvilaatikkoa ja epämääräinen tavararöykkiö. Iso vihreäkantinen muovilaatikko saa vielä lähteä Konttiin, kunhan olen pakannut sen täyteen kierrätykseen menevää tavaraa.

Erityisesti ylähylly tuli nyt paljon käyttökelpoisemmaksi. Alemmassa pahvilaatikossa on joulukoristeita, ylemmässä Janin muistoesineitä ja tietokonetavaroita. Oikeassa reunassa on pinottuna tyhjiä koreja ja laatikoita. Rautatavaralipasto näkyy hyllyllä keskellä ja vasemmasta reunasta löytyy kukkapurkkeja, Moccamaster, luistimet, lasten hiekkaleluja, uimapatja, kitaratelineet ja pressu. Vaikka kaikki tavarat ylähyllyllä eivät edelleenkään ole helposti saatavilla, ainakin tiedän täsmälleen mitä siellä on.

Jani vielä haaveili, että varastoon mahtuisivat myös lastenvaunut talvella. Eipä sinne pyörien jälkeen enää sellaista lattiatilaa jäänyt, joten vaunut täytynee säilyttää öisin tuulikaapissa. Toisaalta, tämä varasto ei ole lämpöeristetty, joten se ei välttämättä olisikaan ollut paras säilytyspaikka vaunuille.

Kaksi suurta autokuormallista varastosta lähti tavaraa pois. Vielä voisin vähentää säilytyskoreja sekä mattoja. Matot pitää kuitenkin pestä ensin, koska Kontti ei toivo lahjoitettavaksi likaisia tekstiilejä. Säilytyskoreista on hieman hankala luopua, koska ensinnäkin tykkään niistä ja toisekseen ei koskaan tiedä, minkälaista koria missäkin asunnon kolkassa tarvitsee. Ehkäpä säilytän niitä kunnes koko Konmari-projektini on tehty ja siten todelliset säilytystarpeet löytyneet.

Vaikka varasto ei vieläkään ole puhdas eikä tavarat ole viimeisen päälle järjestyksessä, siellä on nyt pelkästään meille tarpeellista tavaraa ja tiedän täsmälleen, mistä mitäkin tavara lähden etsimään. Hienoa! Ja suuret kiitokset Janille tästä yhteisestä projektista!

PS. Nyt kun Jani oli mukana järjestelyprojektissa ja heilui kameran kanssa jossain vaiheessa, myös meikäläisestä tuli kuva työn tiimellyksessä.

Sananen kirjasta Konmari

Hyvä metodi, oudot taustauskomukset

Sain tänään luettua kirjan "The life-changing magic of tidying" (Marie Kondo 2014, suomeksi "Konmari"). Kuten jo eilen kirjoitin, suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tavaroiden raivaamisesta ja pysyvän järjestyksen saavuttamisesta kotona. Kirjan kuvailema organisointimetodi on mielestäni nerokas ja raikas - en ole ikinä ennen törmännyt vastaavanlaisiin ajatuksiin tavaroiden järjestämisestä.

Teoksen neljä ensimmäistä lukua sanovat kaiken olennaisen Konmari-metodista. Melkeinpä olisi ollut parempi jättää viimeinen luku lukematta, koska siinä kirjailija pohtii omaa persoonallisuuttaan ja minun mielestäni kummallisia uskomuksiaan eikä metodin kannalta uutta tietoa enää tule.

Metodi pääpiirteissään

Konmari-metodin ydinajatus on, että ihminen käy läpi kerralla kaikki omistamansa tavarat kategorioittain niitä yksitellen kädessään pitäen ja kysyen itseltään, ilahduttaako se. Ainoastaan iloa tuottavat tavarat tulee säilyttää, kaikki muu pannaan pois. Lopuksi ihminen päättää tavaralle paikan kodissaan, jossa tavara "asuu" siitä lähtien. Juuri tuo keskittyminen tavaroihin, joista saan iloa ja jotka tahdon säilyttää, on poikkeuksellista. Yleensä kaikki raivaukseen perehtyneet ihmiset suosittelevat keskittymään siihen, mistä voin luopua, mitä en tarvitse, mistä haluan eroon. Kondon lähestymistapa on paljon myönteisempi ja voi auttaa itsetuntemuksen kehittymisessä.

Kondo ei suosittele raivaamista huone huoneelta tai tavara tavaralta pikku hiljaa. Sen sijaan hän kehottaa kasaamaan kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen paikkaan, kuten lattialle, ja käymään koko kategorian läpi kerralla. Kaikki tavarat tulisi käydä läpi lyhyessä ajassa (esimerkiksi puoli vuotta) ja pitää tällaista siivoamista erityisenä elämäntapahtumana.

Ensin tulee valikoida säilytettävät tavarat ja sitten vasta keksiä niille säilytyspaikat - ja säilyttää samanlaiset tavarat yhdessä paikassa. Säilyttäminen olisi hyvä tehdä vain tietyllä alueella kotona, ei ympäri asuntoa. Siivoamisen tavoite on olla onnellinen  omassa kodissaan.

Kondon mielestä tavarat tulee säilyttää rivissä pystyasennossa, koska sillä tavalla näkee heti mitä tavaroita omistaa. Vaatteet eivät myöskään rypisty niin paljon, kun ne säilyttää pystyasennossa kasan sijaan. Kondolla on erityinen tapa laskostaa vaatteet suorakulmioiksi niin, että ne pysyvät pystyasennossa - ja vievät paljon vähemmän tilaa kuin läjässä säilytetyt vaatteet! Olennaista on tehdä taitoksesta sen korkuinen, kuin laatikkoon sopii.

Kodin tavarat tulisi käydä läpi tässä järjestyksessä:

1. Vaatteet 
• yläosat
• alaosat
• ripustettavat vaatteet kuten takit ja puvut
• sukat
• alusvaatteet
• käsilaukut
• asusteet
• erityisiin tilanteisiin tarkoitetut vaatteet kuten uimapuvut
• kengät
2. Kirjat 
• yleinen viihdekirjallisuus
• käytännön ohjekirjat
• kuvakirjat
• aikakauslehdet
3. Paperit 
• lajittele kolmeen pystykansioon: ajankohtaiset, rajoitetun ajan säilytettävät, pysyvästi säilytettävät
4. Sekalaiset tavarat, "komono" 
• CD:t ja DVD:t
• ihonhoitotuotteet
• meikit
• asusteet
• arvotavarat
• elektroniset tavarat
• kodin tavarat kuten kirjoitus- ja ompeluvälineet
• kulutustuotteet kuten lääkkeet, talouspaperi ja pesuaineet
• keittiövälineet ja ruokatarvikkeet
5. Muistoesineet

Kierrätyksestä

Kondo ei paljon uhraa ajatuksia sille, mihin poistetut tavarat kannattaa toimittaa raivaamisen jälkeen - tosin hän varoittaa työntämästä niitä läheisten vaivoiksi. Minusta sen sijaan on olennaista, mitä kanavia käyttää tavaroiden kierrätykseen. Itse pyrin toimittamaan tavarani hyväntekeväisyyteen tai sitten annan tuttaville, joiden tiedän niitä tarvitsevan. 

Tiedän että monet tykkäävät myydä tavaroitaan kirppiksellä. Itse en jaksa tavaroita kirppikselle kuljettaa, mutta nettikirppisten kautta olen joistakin tavaroista eroon päässyt. Erityisesti huonekaluista on näppärä hankkiutua eroon tällä tavalla, koska ostaja tulee useimmiten itse hakemaan tavaran kotoa.

Kristillinen näkökulma suhteessa Kondon uskomuksiin

Ennen kuin ryhdyin lukemaan tätä kirjaa, katsoin Raamatusta, mitä Jumala sanoo ihmisen suhteesta tavaraan. Ilmeistä on, että Jumala tietää tavaran olevan meille tärkeää sekä symbolisesti että arkisen elämän kannalta. Elämme materian ympäröiminä ja Jumala tietää meidän tarvitsevan jokapäiväistä leipää, mikä sisältää myös vaatteet, tavarat ja katon pään päälle. Symbolisella merkityksellä tarkoitan esimerkiksi sitä, kun Jumala tarkalleen kuvailee minkälaisen temppelin hän haluaa rakennettavan, tai kuinka Jeesus esittää vertauksen naisesta, joka kadottaa rahansa ja löytäessään sen iloitsee ystävien kanssa. 

Jumala antaa meille kaiken mitä me tarvitsemme eikä meidän tule kantaa murhetta jokapäiväisestä leivästämme. Toisille Jumala antaa kuitenkin enemmän kuin toisille, meitä on köyhiä ja rikkaita ja kaikkea siltä väliltä. Raamatussa on lukuisia varoituksia siitä, ettei tavara saa tulla meille liian tärkeäksi. Ihminen kiintyy helposti maalliseen omaisuuteen ja rikkauden tavoittelu tai köyhyyttä vastaan taistelu saattaa muodostua synniksi. Tavaralle tulee siis antaa oma arvonsa, mutta ei yhtään enempää. Jokapäiväinen leipä on syytä nauttia kiitoksella tiedostaen, että kaikki mitä minulla on, on Jumalalta.

Uudessa Testamentissa seurakunta harjoittaa omaisuuden jakamista. Monet Jeesuksen seuraajat myyvät omaisuutensa ja antavat tuoton opetuslapsille, jotta seurakunta jakaisi sen tarvitseville. Tällaisessa käyttäytymisessä tulee mielestäni kauniisti esiin tavaran perimmäinen tarkoitus: tavaraa käyttää se, joka sitä tarvitsee. Niinpä meidänkin tulee miettiä, palveleeko meidän tavaramme ja omaisuutemme parhaiten meitä vai kenties jotakuta lähimmäistämme. Kuinka voisimme omaisuudellamme palvella itseämme ja lähimmäistämme parhaiten?

Marie Kondon suhtautuminen materiaan on kummallinen: hän puhuu tavaroista ikään kuin ne olisivat eläviä olentoja, jotka voivat kommunikoida ihmisen kanssa. Hän viittaa uskomuksiaan esitellessään shinto-uskontoon sekä feng shuihin, lieneekö tämän animistisen lähestymistavan juuret sitten näissä. Länsimaiselle kristitylle tämä katsantokanta on kovin vieras.

Kondon ajatuksen mukaisesti on siis hyvä olla kiitollinen tavaroistaan ja arvostaa niitä. Mutta ei mielestäni tavaroiden itsensä tähden, vaan siksi että Taivaan Isä on ne meille antanut. Tavaroista voi luopua, jotta ne saisivat paremman kodin, kuten Kondo toteaa. Mutta ei tosiaankaan siksi, että tavarat olisivat onnellisempia muualla, vaan siksi, että joku lähimmäinen saattaa tarvita niitä, tai ilahtua niistä, enemmän kuin minä.

Marie Kondo sanoo, että monet asiakkaat ovat kertoneet maallisten himojen vähentyneen Konmari-siivouksen suorittamisen myötä. Kondo selittää, että hamstraamme materiaa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme halumme. Impulssiostaminen, juopottelu ja syöpöttely ovat hänen mukaansa kaikki keinoja hallita stressiä. Jos Konmari-metodi tosiaan auttaa vähentämään kiinnostusta materian tavoitteluun, on lopputulos kristillistenkin arvojen mukainen.

Marjaanan Konmari-projekti, osa I: Vaatteiden raivaus

Tänään on se suuri päivä. Aion aloittaa Konmari-metodin mukaisen vaatteiden raivauksen. Jännittää, osaanko oikeasti valita vaatteistani ne, jotka ilahduttavat. Olen niin tottunut ajattelemaan, että vaatteista säilytetään käytännölliset ja kauneus sun muut arvot ovat vaan plussaa. Nyt se ajattelu pitää kääntää päälaelleen ja pelkästään fiilistellä.

Sain Konmarin kirjan vihdoinkin käsiini - tosin jouduin hankkimaan sen vastoin tahtoani elektronisena. Se oli tilauksessa täällä Tampereen seudun suurimmassa kirjakaupassa ja kirjastoissa pitkät varauslistat. Alun perin tilasin kirjan nettitavaratalosta CDON, mutta toimitus kesti tosi kauan ja lopulta paketin saapuessa siellä oli kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ollut tilaamani... Kyllä ärsytti. Mutta nyt olen päässyt kirjaa lukemaan ihan itse, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat saada kotinsa ja tavaransa hallintaansa. Toisin kuin ihmisiä, ympäristöä tai tapahtumia, omia tavaroitaan voi hallita jopa täydellisyyteen saakka.

Konmari siis kehottaa esittämään tavaralle yhden ainoan kysymyksen: Does it spark joy? Ilahduttaako se? Hänen mukaansa riittää, että ottaa tavaran käteen. Pitämällä tavaraa kädessään huomaa, nostaako se fiiliksiä vai masentaako. Ainoastaan ne tavarat tulee säilyttää, jotka antavat hyvät fiilikset. Vaatteiden kohdalla voi myös kysyä, ostaisinko vaatekappaleen kaupasta nyt, jos olisin shoppailemassa.

Mielestäni tässä ajatusmaailmassa on järkeä: miksi pukeutua vaatteisiin, jotka aiheuttavat jonkin sortin kielteisiä tunteita? Tänä päivänä oman näköisten vaatteiden hankkiminen on niin helppoa ja kirppareilla myös halpaa, että on ihan turha pitää yllään väkisin sellaisia vaatekappaleita, jotka ovat ilman sen suurempaa harkintaa vain päätyneet vaatekaappiin. Tai jotka ovat olleet ihania viisi vuotta sitten, kun minulla oli ihan eri tyyli.

Konmari kehottaa myös kiittämään pois heitettäviä vaatteita palveluksistaan. Vaikka en sulatakaan hänen tapaansa hahmottaa tavaroita elävinä olentoina, olen siitä yhtä mieltä, että pois heitettävälle tavaralle kannattaa heittää hyvästit. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko kappale sittenkin pitänyt säilyttää, koska suhde tuohon vaatteeseen tai kapineeseen on asianmukaisesti päätetty.

Nyt on aika tarttua toimeen. Siispä kasaamaan kaikki vaatteet yhteen paikkaan - sängylle - ja fiilistelemään, mitkä vaatekappaleet ilahduttavat minua.

***

Tehty. Aikaa kului valitsemisen ja kaappiin järjestämisen kanssa pari kolme tuntia. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ottaessani ensimmäiset valokuvat kahdesta vaatekaapistani ennen raivausta, minusta tuntui ettei minulla niin kovin paljon vaatteita olekaan. Mutta sitten kun olin latonut ne kaikki sängylle, olinkin eri mieltä...

Edessä on neulejakut, niiden takana housut, keskellä kaikenlaiset alusvaatteet ja yöpaidat, oikealla edessä hameet, niiden takana mekot ja takimmaisena paidat. Voisi niitä toki paljon enemmänkin olla, olen ollut ahkera karsimaan vaatteita lukuisten muuttojemme myötä.

Kuuden roskapussin verran sain kasaan kierrätykseen menevää vaatetta. Joitakin alusvaatteita ja sukkia heitin roskikseen.

Tässä kuvassa näkyvät sitten jäljelle jääneet. Edessä mekot ja hameet, oikealla paidat, keskellä alusvaatteet ja takana neuleet. En tiedä kertooko kuva, mutta aika paljon vaatteita kyllä väheni. Lopuksi laskostin ja ripustin vaatteet kaappiin huolellisesti Konmarin ohjeiden mukaan.

Huomatkaahan, tankokaappiin jäi kaksi tyhjää hyllyä! Samoin nuo toisen kaapin hyllyt jäivät huomattavasti tyhjemmiksi kuin mitä ne olivat alunperin. Ja kun laatikoita vetää ulos kaapista, näkee selkeästi mitä sisällä on. Ehkä laitan vielä Washi-teipillä etiketit laatikoihin, niin ei tarvitse muistella missä laatikossa on mitäkin.

Siinä mielessä vaatekaappi ei toimi aivan että kaikki vaatteet näkisi yhdellä silmäyksellä. Siihen tarkoitukseen lipasto on paljon käytännöllisempi. Harkitsen vielä, josko hankkisin Elfa-tyyppiset laatikot omaan vaatekaappiini, samanlaiset kuin lapsilla jo on.

Laatikot yritin järjestää vaatteiden käyttötarkoituksen ja koon mukaan. Kuvassa ylhäällä vasemmalla ovat yöpaidat, "tekniset" alusvaatteet ja uimapuvut. Ylhäällä keskellä sukkahousut - kierrettynä rullalle tietysti! Ylhäällä oikealla ovat sukat. Alhaalla vasemmalla ovat pikkuhousut, keskellä legginsit ja topit, oikealla rintaliivit. Jotenkin aivan uskomatonta, että vaatteet voivat mahtua näin pieneen tilaan.

Kaapin sisällöstä otin kuvat vielä niin, etteivät korit ole paikallaan. Konmarin mukaan tummat ja painavat vaatteet tulee säilyttää alhaalla ja vasemmalla, kevyet ja vaaleat ylhäällä oikealla. Se kuulemma nostaa mielialaa, kun vaatekaapissa suunta on ylös ja oikealle. Olen noudattanut tätä järjestystä jo aiemminkin jossain määrin, koska alaosat, jotka usein ovat tummia ja raskaita, on mielestäni loogista säilyttää alhaalla - yläosat taas ylhäällä.

Orjallisesti en kyllä Konmarin organisointineuvoja noudattanut. Vaikka alhaalla onkin alaosat - housut ja hameet, niin seuraavaksi alimpana ovatkin sitten T-paidat. Joita muuten jäi kokonaista neljä kappaletta! Pitkähihaiset paidat ovat keskellä, ja ylhäällä on neulejakut. Olen tosi tyytyväinen, että sain jakkujen määrää vähennettyä ja jäljelle jäivät ainoastaan ne, jotka aiheuttavat myönteisiä mielikuvia. Ne nimittäin vievät ihan hirveästi tilaa kaapissa ja on turhauttavaa säilöä paljon tilaa vieviä tavaroita, joita ei edes tule käytettyä.

Joitakin kesävaatteita jätin kaappiin sillä ajatuksella, että laitan ne pois tämän kesän päätyttyä. Samoin joitakin kylmemmän kauden vaatteita säilytin testatakseni, ovatko ne käytännöllisiä syksyn säiden tullessa.

Konmari kehottaa ripustamaan ne vaatteet, jotka tuntuvat paremmin viihtyvän ripustettuna. Minulle se tarkoittaa mekkoja, rypistyviä hameita ja paitoja sekä paksuja ja löysiä neuleita. Myös tässä kaapissa pyrin järjestämään vaatteet niin, että tummat, pitkät ja raskaat ovat vasemmalla, kevyet ja vaaleat oikealla. Mutta kuitenkin niin, että pidin yhdenlaiset vaatteet yhdessä kohdassa. Vasemmalla ovat pitkät tummat mekot, sitten neulejakut, sitten lyhyet mekot tummasta vaaleaan, hameet, ja lopuksi paidat.

Olin tosi ilahtunut, kun kaikki ripustusta vaativat vaatteet tosiaan mahtuivat tähän tankokaappiin. Hienoa hienoa! Aiemmin olen aina joutunut tunkemaan kaapin hieman ylitäyteen, mutta nyt vaatteita ei ole liikaa. Konmari väittää kirjassaan, että ihmisellä on säilytystilaa juuri sen verran kuin hän tarvitsee. Enpä olisi uskonut, että se voi pitää näin tarkalleen paikkansa.

***

Miltä tämä projekti tuntui? 

Ensinnäkin, homma ei tuntunut lainkaan niin suurelta kuin alun perin luulin. Toki siihen meni aikaa, mutta vaatteiden valinta oli ihan kivaa. Alkuun pääsemiseksi jouduin pukemaan sanoiksi, mitä vaatevalikoimaltani toivon: "Tahdon pukeutua naisellisiin, kauniisiin ja hyvin istuviin vaatteisiin - myös kotona." Konmari kehottaakin ennen raivaamisen aloittamista visioimaan, minkälaista elämää haluaa kodissaan elää. Sillä tavalla tavoitteet ovat selkeänä projektin edetessä. Olen itse näköjään niin teoreettinen persoona, että tämä tavoitteen sanoiksi pukeminen oli suorastaan välttämätöntä ennen ensimmäisenkään vaatteet valintaa.

Konmarin ohjeesta poiketen en kysynyt joka vaatteen kohdalla, ilahduttaako se minua. Alunperin ajattelin, että vaatteille puhuminen ja niiden palveluksista kiittäminen olisi tyhmää. Mutta vaatteita valitessani huomasin höpiseväni puoliääneen "sinusta en ole koskaan pitänyt", "olet ihana mutta haiset pahalle, saat mennä", "sinä olet paljon palvellut ja jo niin nukkaantunut, että saat mennä", "olet ihana, saat jäädä", ja niin edelleen. 

Ihan pöljältä tuo kyllä kuulostaaa minusta vieläkin, mutta hällä väliä, se tosiaan auttoi. En usko jääväni kaipaamaan yhtäkään vaatekappaletta, joka valkoiseen roskasäkkiin päätyi. Ja kyllä, kiitin palveluksestaan suurinta osaa kierrätykseen päätyvistä vaatteista. Oli siellä joukossa niitäkin kyllä, joille jouduin jupisemaan: "sinä et ole minua kyllä koskaan palvellut".

Seuraavaksi minulla on edessä takkien, asusteiden ja laukkujen raivaaminen. Vaatteiden raivaus oli helppoa ja nopeaa, vaikka vaatteita sentään on aika paljon. Takkeja ja asusteita minulla on määrällisesti paljon vähemmän, joten arvelen homman sujuvan aivan käden käänteessä. Ehkäpä se on sitten huomisen homma!

Ai niin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että nuo kuusi säkillistä lähtevät Suomen Punaisen Ristin Konttiin tällä viikolla.

Konmarihdus ja vaatteiden viikkausta

Nyt se iski sitten tähänkin rouvaan ja blogiin, nimittäin KonMari -villitys.

Olen törmännyt sanaan jo monta kertaa nettikirjoituksia lukiessani, ja eräänä kauniina päivänä päätin tutustua ilmiöön. Tiesin kyseessä olevan jonkun järjestelytekniikan, johon monet tuntuvat hurahtaneen. En ole tällaisten "ihmedieettien" ystävä, liittyivät ne sitten mihin tahansa elämänalueeseen, enkä siksi ollut menetelmään aiemmin perehtynyt.

No niin, tutustuin netistä löytämääni infoon japanilaisesta organisointiammattilaisesta Marie Kondosta ja hänen kehittämästään KonMari-tekniikasta. Löysin yhden YouTube -videon, jossa nainen itse esiintyi, sekä lukuisia hänen siivoustekniikkaansa esitteleviä videoita. Blogeja, joissa kuvataan KonMari-tekniikan toimivuutta kotioloissa, löytyy paljon enemmän kuin mitä jaksaa lukea. 

Kondon elämäntarina teki minuun vaikutuksen. Hän on ollut kiinnostunut siivous- ja järjestelylehdistä jo pikkulapsena, harrastanut teininä lähinnä omien, perheenjäsenten ja kavereiden tavaroiden järjestämistä ja vihdoin 19-vuotiaana perustanut oman organisointibisneksen. Kondo on työskennellyt yrityksessään nyt yli kymmenen vuotta ja hänen palveluunsa on kolmen kuukauden jono.

Vuonna 2011 Marie Kondo kirjoitti kirjan "Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho", joka käännettiin saksaksi vuonna 2013 ja englanniksi vuonna 2014, "The Life-Changing Magic of Tidying Up: The Japanese Art of Decluttering and Organizing". Englanninkielinen teos on suomennettu tänä vuonna ja sen nimi on "KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika". 

Blogikommenttien mukaan naisen mielipiteet, menetelmät ja kirjoitustyyli herättävät ihmisissä vahvoja reaktioita laidasta laitaan - kiehtovaa! Olen myös pitkään ollut kiinnostunut japanilaisesta tavasta sisustaa ja suhtautua asumiseen ja kirjan otsikointi väittää organisointitavan olevan nimenomaan japanilaisen. Ehkäpä kirja on siis mielenkiintoinen myös kulttuurisesta näkökulmasta.

Meidän kirjastossa teokseen oli kymmenen varausta, ja varauksia löytyi jokaisesta Pirkanmaan kirjastosta. En jaksa odottaa kuukausia päästäkseni käsiksi tuohon kirjaan, joten tilasin sen cdon:ilta hintaan 15,50 euroa postituskuluineen. En ole vielä saanut kirjaa, tilaus on käsittelyssä.

***

YouTube -haastattelussa Marie Kondo kehottaa aloittamaan pienten lasten siivouskasvatuksen vaatteiden viikkauksesta ja järjestämisestä. Kerttu katseli kanssani joitakin videoita, joissa siivottiin KonMari -tyyliin ja innostui ajatuksesta ruveta järjestämään vaatteitaan. Niinpä tiistaiaamuna ryhdyimme toimeen. Koko aamupäivä siinä meni, mutta lopputulos on herkullinen.

Kerttu tosiaan osallistui itse vaatteidensa viikkaamiseen ja koriin asetteluun, jonka vuoksi lopputulos ei ole ihan niin särmä kuin se voisi olla. Mutta koko jutun idea toimii silti ja näkyy myös kuvissa. Yhdellä silmäyksellä näet mitä vaatteita laatikossa on. Kun yhden vaatteen poimii käteensä, jäljelle jääneet pysyvät sievästi rivissä.

Jaakko ei jaksanut niin kovasti kiinnostua vaatteiden järjestämisestä, mutta opetteli kyllä viikkaamaan paitojaan. Ja myöhemmin hän valitti "Äiti, sä et ollenkaan opettanut taittelemaan housuja!" Lupasin opettaa, kun seuraavan kerran tulee vaatetta pyykistä.

Kokeilin laskostustekniikkaa myös jakkuihin ja huppareihin. Vaikka ne ovat paksumpia ja tavoitteena olevan suorakaiteen sijasta vaatemytyt muistuttavat enemmän palloja, ne kuitenkin järjestyvät mukavasti laatikkoon. Ja ihme ja kumma, pitävät muotonsa.

Jaakko totesi paidat laskostettuamme, että hänellä on paljon enemmän pitkähihaisia kuin lyhythihaisia paitoja. Lapsikin hahmottaa omistamansa vaatteet paljon paremmin tällä tavalla järjestettynä! Pukemisesta ei ole ollut mitään vääntöä sen jälkeen, kun saimme vaatekaapit järjestykseen.

Myös minä pysyn tällä tavalla paremmin kärryillä siitä, milloin on syytä hankkia uusia vaatteita tai totisesti käynnistää pyykkikone. Vaikka sen verran hurahtanut olen kyllä tällä hetkellä, että suorastaan odotan pääseväni viikkaamaan kuivanneet pyykit siististi omille paikoilleen vaatekaappiin...

***

Lapsilla on kivat laatikostot, jonne vaatteet oli näppärä järjestää. Systeemi toimii. Mutta minulla ja Janilla on perinteiset vaatekaapit. Ensin en edes meinannut järjestää meidän vaatteitamme, mutta päätin sitten kuitenkin kokeilla, jos tekniikka toimisi kaapissakin. Tällä kertaa sain ihan kunnon ennen-jälkeen-kuvatkin. Tältä vaatehyllyni näyttivät:

PItkähihaiset paidat

Topit

T-paidat (yksi takareunassa jo "oikein" viikattu)

Järjestyksen perustana ei niinkään ollut viikkaus vaan se, että tietynlaiset paidat oli heitetty tietylle hyllylle. Toki ne laskostinkin ensin, mutta eipä nuo pinot silti kovin siisteiltä näytä.

Sitten samoja hyllyjä viikkauksen jälkeen:

Pitkähihaiset paidat

Alahyllyllä T-paidat

Vaatteita ei tosiaan ollut niin näppärä järjestää kaappiin kuin laatikkoon. Vain keskimmäisillä hyllyillä vaatteet voi nähdä hyvin, ylä- ja alahyllyillä näkyvät vain etummaiset.

Alahyllylle, missä säilytän housujani ja joitakin jakkuja, on tietysti helpompi kurkkia kuin ylähyllyille. Kaikki jakut eivät suostuneet KonMari-viikkaukseen, koska ovat liian raskasta ja taipuisaa materiaalia. Onneksi niitä oli vain kaksi kappaletta. KonMari-oppien mukaan tällaiset vaatekappaleet olisi parempi ripustaa vaatehenkariin, mutta minulla ei ole henkarikaapissa tilaa.

Kokonaisuudessaan vaatekaappi näyttää nyt hyvin siistiltä. Tuntui hieman typerältä viikata jotain pikkusukkia nätisti sukkalaatikkoon. Mutta sen tehtyäni huomasin, että nyt tosiaan tiedän, millaisia sukkia minulla on, ja löydän ne sukkalaatikosta heti ilman penkomista. Viskasin samalla parittomat löydökset roskikseen.

KonMari-metodissa olennaista olisi hankkiutua eroon kaikista vaatekappaleista, jotka eivät herätä iloa ("spark joy"). Tuohon hommaan en kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa, järjestin vain kaapissa olevat vaatteet. Ennen kuin ryhdyn tavaroiden vähentämiseen Kondon tapaan, haluan perehtyä hänen teoriaansa vähän paremmin.

Vielä yksi etu, jonka huomasin vaatteiden viikkausta seuraavana päivänä, oli pakkaamisen helpottuminen. Olimme lähdössä isovanhemmille yökylään. Tarvittavat vaihtovaatteet saattoi vain poimia hyllyltä ja pakata sellaisenaan kassiin. Homma oli niin helppo ja näppärä, että lapsetkin pakkasivat omat reppunsa käden käänteessä.

Haittapuolena tässä metodissa on se, että vaatteet on tunnistettava värin, materiaalin ja sijainnin perusteella. Minulla on esimerkiksi monta mustaa toppia, jotka ovat kaikki erimallisia, mutta KonMari -tyyliin niputettuna näyttävät samalta. Lastenvaatteiden kohdalla tämä ei ole ongelma, koska heillä on eri värejä ja kuoseja vaatteissaan.

***

Kaukaisena tavoitteenani on ollut jo pitkän aikaa, että tiedän jokaikisen tavaran ja sen sijainnin kodissamme. Huomasin, että KonMari-tekniikalla vaatteita laskostaessani aloin tiedostaa omistamani vaatteet. Näin vaivaa jokaisen vaatekappaleen eteen huolellisen laskostamisen verran ja tulin samalla tietoiseksi sen olemassaolosta (sekä siitä, tuoko se minulle iloa tai onko tarpeellinen). Ehkäpä tämä organisoijan ihmedieetti sittenkin tepsii ja pääsen lähemmäs tavoitettani? Odotan innolla, että pääsen käsiksi itse kirjaan.

PS. Isännän vaatteisiin en saanut lupaa koskea...

Vinkkejä kesälukemiseksi: lehtiä, kirjoja, blogeja

Tässä taannoin tupsahti postiluukusta peräti kolme aikakauslehteä kesäiltojen iloksi. Äiti oli tilannut minulle muutaman numeron jotain perhelehteä ja lisäksi sain tilaamani Kotivinkin sekä kiitokseksi lehden tilaamisesta Unelmien talon ja kodin.

Useimmat lehdet eivät kestä monia lukukertoja. Poikkeuksen tekee mielestäni Koti ja keittiö - valokuvat ovat sen verran hyviä ja kiinnostavista kohteista, että niitä jaksaa katsella uudelleenkin. Harva sisustuslehti yltää samaan. Saksassa minulle tuli Schöner Wohnen, joka on yksi nimekkäimpiä saksalaisia sisustuslehtiä. Mutta se oli ehkä vähän turhan hieno minun makuuni, tee-se-itse-vinkit olivat vähäisiä ja mainosten määrä suuri. Nyt Suomeen muutettuani halusin tilata jonkun lehden, josta mahdollisesti saisi inspiraatiota sisustamisen lisäksi myös ruuanlaittoon ja käsitöihin - siksi Kotivinkki. Unelmien talo ja koti on kyllä myös hyvän mielen lehti sisustuksesta kiinnostuneelle. Voi olla että tilaan sen joskus tulevaisuudessa, jos tulee hyvä tarjous vastaan.

Ajattelin listata kirjahyllystäni löytyvät sisustus- ja käsityökirjat sekä seuraamani sisustusblogit, jos vaikka joku kaipaa vinkkiä kesälukemistoon. Montaa kirjaa minulla ei kyllä ole, koska kaikki turhanpäiväiset olen pannut kiertoon. Kuten tiiliskiven painoisen ja oloisen "Lofts" -kirjan, joka oli täynnä tylsiä kuvia erilaisista loft-asunnoista. Sain halvalla jostain alennusmyynnistä... Valitettavasti taisin laittaa kierrätykseen myös ihan hyvän kirjan, Anthony Weavingin "Kauneimmat klassikot". Sitä ei ainakaan nyt kirjahyllystä löytynyt. Harmi. Kauniita kuvia retrokalusteista.

Minulla on kaksi virkkauskirjaa, kaksi kutomiskirjaa (virallisesti pitäisi kai sanoa neulomis-) ja yksi sisustuskirja. Ensimmäisen tällaisen kirjan ostin, kun pääsin ylioppilaaksi - silloinhan minulle jäi ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen aikaa innostua käsityöprojekteista. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Virkkaajan käsikirjan (Pauline Turner, 2001, suom. 2005), josta olen virkannut joitakin mallitilkkuja, pari patalappua ja korikassin. Kirja esittelee monta erilaista kuviovirkkaustapaa, joita voi sitten hyödyntää luovuutensa mukaan omissa projekteissa. Kirja on pikemminkin tekninen kuin inspiroiva, mutta virkkauksesta jo innostuneelle ihan hyvä perusteos.

Toinen virkkauskirjani on perintöä äidiltä - "Kodikkaita virkkausohjeita" vuodelta 1980. Kirjan kuvat olisivat varmasti mannaa käsityötaitoiselle retroilijalle, jolla on kärsivällisyyttä ja intoa toteuttaa laajoja ja monimutkaisia projekteja. Tällaisia ohjeita ei juuri nykyaikaisista käsityölehdistä löydy: kauniita reunapitsejä tekstiileihin tai tunnelmallisia lampunvarjostimia. Tai jos löytyykin, ne harvoin ovat näin koristeellisia ja taidokkaita.

Samaa sarjaa edellisen kanssa on "Kauniita neuleita kaikenikäisille", niinikään vuodelta 1980. Jos kutoisin vaatteita, nämä ohjeet tulisivat varmasti käyttöön. Kirjassa on ihania 70-luvun tyylisiä vaatteita lapsille ja aikuisille. Minua kiehtoo ajatus, että vanhalla ohjeella saa uuden neuleen, mutta aivan aitoon 70-luvun tyyliin. Värit, neulepinnat ja kuviot ovat hurmaavia!

Toinen neulekirja on ihan oma hankintani ja paljon luettu: "Stitch 'n Bitch. The Knitter's Handbook" (Debbie Stoller, 2003). Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia kutomaan. Kirja on tosi hauskasti kirjoitettu ja kuvat ovat oikein inspiroivia. Langat ja ohjeet ovat tietysti ameriikan mallilla, mutta olen minä yhden pipon saanut aikaiseksi kirjan ohjeen mukaan. Opuksen etu on se, että yksinkertaiset asiat, kuten oikean ja nurjan silmukan teko, on selvitetty hyvin tarkasti ja selkeästi, amerikkalaiseen tapaan jopa idioottivarmasti. Oman innostuksen vahvistamiseksi kirjasta löytyy myös vertaistukea, sillä kirjailijan lisäksi moni muu nykyinen kutoja saa suunvuoron kertoakseen inhokkiajanvietteen muuttumisesta palavaksi intohimoksi. Tästä kirjasta, kuten parista muustakin kirjailijan teoksesta, löytyy myös suomalainen versio, jonka ohjeet on suomennettu ja sovitettu suomalaisille langoille.

Uusin kirjani on appivanhemmiltani saamani synttärilahja viime vuodelta. "Kodin pehmeät sävyt. Sisusta tyylikkäästi ihanilla pastelleilla" (Selina Lake, 2013).  Tässä kirjassa on silmänruokaa, kauniita yksityiskohtia ja toimivia vinkkejäkin. Kirja esittelee monta erilaista kotia, joita yhdistää rakkaus pastelleihin ja kodikkaaseen sisustustyyliin. Jos etsit kirjastosta kivaa luettavaa kesäksi, suosittelen tätä kirjaa, tai jotain muuta kyseisen kirjailijan sisustusteoksista. Lisäinspiraatiota kaipaavat lukijat on kirjassa otettu mukavasti huomioon, sillä kirjan lopussa on lista blogeista ja nettisivuista, joiden kautta löytyy lisää kauniita kuvia ja tietoa kirjassa olevista kodeista.

Viimeksi lainasin kirjastosta teoksen "Viihtyisä ja värikäs koti" (Ashlyn Gibson, 2013), jonka englanninkielinen nimi kuvaa sisältöä paljon paremmin: "Creative Family Home - Imaginative and original spaces for modern family living". Valitsin kirjan kuvien perusteella ja huomasin vasta kotona, että kirjassa on myös kiinnostavia säilytysratkaisuja.

***

Aikakauslehtien ja kirjojen lisäksi lueskelen tai silmäilen mielelläni myös blogeja. Yhtäkään käsityöblogia en seuraa, vaan googletan ohjeita sen mukaan, mitä haluan tehdä. Sisustusblogeista ehdoton suosikkini ja ehkä jopa esikuvani on IHeart Organizing (Jennifer Jones). Blogista löytyy kauniita kuvia, käyttökelpoisia vinkkejä ja hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tekemisen meininkiä. Blogi on ilmeisesti kirjoittajan pääasiallinen työ, ja jälki on kyllä hyvin ammattitaitoisen oloista. Vaikka nimi viittaa järjestämiseen, on blogissa vähintään yhtä paljon sisustukseen ja visuaaliseen ilmeeseen liittyviä juttuja.

Toinen silloin tällöin tutkimani blogi on "I'm an organizing junkie" (Laura Wittman). Intoni tämän blogin seuraamiseen on hieman hiipunut, koska blogia kirjoittaa usein myös vierailevat kirjoittajat. Toki heidänkin tekstinsä ovat kiinnostavia ja hyödyllisiä, mutta mieluummin seuraan yhdessä blogissa pääasiassa yhden kirjoittajan ajatuksia. Blogin arkistosta löytyy hyviä vinkkejä tavaroiden vähentämiseen ja järjestämiseen kuin myös arjen virtaviivaistamiseen.

Jos tahdot inspiroida itseäsi nimenomaan tavaroiden vähentämiseen ja arjen organisointiin, pari suosittelemisen arvoista blogia ovat "Becoming minimalist" (Joshua Becker) ja jopa yksi suomenkielinen, "Arkijärki" (Jenni). Näitä lueskelen silloin tällöin. Minimalisti-blogi on turhan paatoksellinen, jotta sitä pystyisin säännöllisesti seuraamaan. Arkijärjestä taas puuttuvat koukuttavat kauniit kuvat.

Tähän kohtaan lienee syytä sanoa pari sanaa monen rakastamasta Pinterestistä. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhtyä Pinterestin käyttäjäksi, mutta ehkäpä vähäisestä käytöstäni johtuen palvelu vaikuttaa minusta sekavalta. Kuvien määrä ahdistavalta. Jos tahdon löytää inspiraatiokuvia tiettyyn aiheeseen liittyen, yleensä Googlen kuvahaku hoitaa homman riittävällä menestyksellä.

Yksi sisustusportaali, josta pidän, on Houzz. Se on sisällöltään tosi monipuolinen ja sinne saa helposti tallennettua muistiin omia suosikkikuvia. Palvelun käyttäjissä on enenevässä määrin myös suomalaisia ja muita Jenkkilän ulkopuolella sisustavia, mikä tuo vaihtelua kuviin ja sisustustyyleihin. Houzz -sovellus vaatii kovasti henkilökohtaisia tietojani, jos asennan sen puhelimeen tai iPadille. Tietokoneen selaimella palvelua pääsee käyttämään ihan perusmalliin, käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Iloisen kesäisiä lukuhetkiä meille kaikille!

Turhasta tavarasta eroon, ah.

Meillä oli parin viikon ajan vieraita Suomesta. Sitä ennen oli syytä laittaa vierashuone kuntoon. Ja ennen kuin vierashuoneen saattoi laittaa kuntoon, piti raivata tilaa kellarivarastosta. Koska vierashuone on vähiten käytetty huoneemme, sinne tulee kasattua kaikki tarpeellinen, jota ei juuri nyt tarvitse, mutta jota ei jaksa viedä varastoonkaan. Koska varasto on niin täynnä ettei sinne voi enää viedä mitään uutta. 

(Varoitus! Tämä blogipostaus ei ole kaunista katseltavaa! Alkuun yksi kaunis kuva valmiista vierashuoneesta, ennen kuin mennään kovemman luokan sotkudokumentteihin.)

Olin jo pitkään tiennyt, että muutosta tarvitaan, mutta varaston siivoaminen tuntui kovin vaikealta aloittaa. Ensimmäinen yritys siihen suuntaan tapahtui jo keväällä, mutta sittemmin projekti oli vastenmielisyydessään jäänyt taka-alalle. Varasto on ollut muutosta lähtien täynnä ja sotkuinen. Nyt oli kuitenkin pakko ryhtyä toimeen, sillä muuten en millään saisi vierashuonetta mukavaksi vieraille. 

Nämä kuvat on otettu ennen helmikuista raivausta.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja alle viikko ennen ensimmäisten vieraiden tuloa lastasin auton täyteen kierrätykseen kelpaavaa kamaa. Kuormaan pakkasin muun muassa

- vauvan pinnasängyn, 

- oveen ripustettavan kenkätelineen,

- polkupyörän lastenistuimen,

- joitakin astioita, kirjoja ja leluja,

- potan, korokkeen ja pytynrenkaan pienentimen,

- matkarattaat,

- siivousvälineitä,

- potkulaudan,

- muutaman laukun ja repun,

- sekalaista elektroniikkaa,

- potkupyörän ja 

- tarjoiluvaunun.

Koska motiivina oli vain "vihdoinkin äkkiä eroon näistä kamoista", en kovin paljon niiden pakkaamisjärjestystä miettinyt. Olinkin tosi iloinen, kun Janin vinkistä huomasin, että ohjaamon ja "laajennetun" takakontin väliin saa ripustettua verhon, niin ettei kamat tule niskaan jarruttaessa.

Lähdin köröttelemään rauhakseltaan kohti kierrätyskeskusta kolisevan ja ritisevän rahtini kanssa. Kun löysin perille, parkkeerasin auton lastauslaiturin eteen ja minua kehotettiin lastaamaan tavarat sille. Nostelin tavarat laiturille, josta eräs miespuolinen työntekijä kantoi niitä eteenpäin varastohalliin. Kohta oli koko takakontti tyhjä.

Ja se paikka oli Weisse Rabe, josta olen aiemminkin jo tässä blogissa hehkuttanut. Hienoa kyseisessä paikassa on se, etteivät he hylkää mitään tavaroita takaisin autoni takakonttiin, vaan pyrkivät käyttämään kaiken hyödyksi erilaisissa toimipisteissään. Samalla yritys työllistää niitä, joiden on muuten hankala päästä mukaan työelämään.

Olin tosi tyytyväinen, kun vihdoin pääsin eroon tavaroista, joiden kierrättämistä olin suunnitellut jo lähes koko vuoden. Varastossa oleva vaatetavara jäi tosin vielä kokonaan kierrättämättä, koska se vaatii ensin huolellista läpikäymistä.

Sitten lauantaina pyysin Jania viemään jonkun tavaran varastoon ja menin itsekin samalla viemään jotain sinne. Olen puhunut Janille monta kertaa siitä, että olisi mukava siivota varasto yhdessä. Nyt en kuitenkaan odottanut sellaista, koska meillä oli tuolle lauantaille muita suunnitelmia. Mutta kun Jani pääsi varastoon, hän alkoi kiskoa esiin tyhjiä pahvilaatikoita toisensa jälkeen todeten "tätä ei enää kannata säilyttää". Olimme säilyttäneet monia laatikoita muun muassa siltä varalta, että muutamme ja tavarat on pakattava turvallisesti omiin laatikoihinsa. Aikamoinen määrä niitä laatikoita siellä sitten olikin.

Puolen tunnin huhkimisen jälkeen laatikot oli laskostettu ja kannettu autotalliin odottamaan kuljetusta kaatopaikalle. Jonka Jani hoiti heti maanantaina. Kiitos Jani! Oli mukavaa, kun homma hoitui niin lyhyessä ajassa ja ilman heti aamusta alkavaa stressaavaa meinaamista.

Olin tosi onnellinen, kun V I H D O I N K I N meidän varasto näytti siistiltä. Niin onnellinen, että kävin muutaman kerran jälkeenpäin jopa ihailemassa sitä! Varastossa on lattiapintaa näkyvissä ja jokainen tavara on helposti nähtävissä ja otettavissa hyllyltä.

Eihän tämä vielä mikään silmänilo tai viihtyisä paikka ole, mutta paljon parempi kuin alkuperäinen tila. Nyt minulla ei ole enää vastenmielinen fiilis varastoa ajatellessani, vaan käyn siellä mielelläni ja ajallaan järjestän sitä innolla eteenpäin.

Nyt kun varastossa on tilaa, kehitin lapsille oman tavarankierrätyssysteemin. He pakkasivat yhden laatikon täyteen leluja, joilla eivät juuri nyt halua leikkiä, sekä yhden kassin täyteen kirjoja, joita eivät juuri nyt halua lukea. Kannoin lelu- ja kirja-arkistot varastoon. Takaisin ne palaavat vain vaihtokaupalla - hyllytetyt lelut ja kirjat saa takaisin lastenhuoneeseen, kun sieltä arkistoi vastaavan määrän leluja ja kirjoja kellariin vietäväksi. Tällä menetelmällä haluan vähentää illalla siivottavan sotkun määrää sekä mahdollisesti lisätä käsillä olevien lelujen ja kirjojen käyttöä ja järjestystä.

Päätän varastoa koskevan kirjoituksen samalla tavalla kuin viimeksi, listalla seuraavista toimenpiteistä:

- käy läpi ja tyhjennä mapit,

- käy läpi vaatteet ja vie kierrätykseen suurin osa,

- ja sitten viimeinen askel!!!! Siivoa tila ja järjestä hyllyt.

***

P.S. Facebookissa monet tuttavat ovat jakaneet Hesarin kolumnia "Tavara ei ole likaa". Koska se liittyy niin täsmälleen minun blogini teemaan, ajattelin kommentoida sitä parilla sanalla. 

Kirjoittaja kritisoi sitä, että hankkiudutaan nurkissa olevasta tavarasta eroon, jotta on tilaa ostaa uutta - sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällaista ajatusta vastaan minäkin olen. 

Mutta raivaamisen ajatus onkin luoda tyhjää tai järjestyksessä olevaa tilaa elämälle ja hengittämiselle, leikkimiselle ja luovalle toiminnalle. Ei uusille tavaroille. Todellinen tavarakaaoksen hallinta alkaa silloin, kun arvelee tarvitsevansa jotain ja alkaa suunnitella sen ostamista. Ja pohtii, tarvitseeko sitä todella. Kaupassa (ja nettikaupoissa) pitääkin sitten jo olla tosi tarkkana, koska käden ulottuvilla olevia heräteostoksia on helppo tehdä. 

Raivaamisessa ei siis ole mielestäni mitään pahaa, mutta uuden - tai käytetyn - hankkimiseen on syytä suhtautua varauksella ja pohdiskellen.