Konmaritetut bullet journal -tarvikkeet

...kaksi rakkauttani samassa postauksessa, ou jee!

Joskus muinoin vuonna nakki ja papu kirjoitin aiheesta erittäin tärkeät tavarani, joihin lukeutui ainakin washi-teipit ja kynät. No oikeinpa tunnistin ilon aiheeni jo tuolloin, vaikka keskityinkin enemmän järjestykseen kuin tavaroiden valintaan. Tuohon tärkeiden tavaroiden laatikkoon jäikin "kivojen tavaroiden lisäksi asumaan myös tuikitarpeelliset sakset, teippi, kuminauhat ja sinitarra". Sittemmin olen ymmärtänyt, että näitä ei ole pakko säilyttää samassa paikassa, kun eivät minun elämässäni mitenkään kuulu samaan kategoriaankaan.

No niin, olen siis huomannut ja tunnistanut kauniiden papereiden, muistikirjojen, washi-teippien ja kynien säkenöivän iloa. Englanniksi näitä sanotaan sanalla "stationery", olisiko suomeksi sitten oikea sana paperitavara.

Viime vuoden lopulla tutustuin bullet journaliin eli luettelopäivyriin, josta en enää aio luopua. Siinä yhdistyy ihanasti rakkauteni järjestykseen ja kauniisiin paperitarvikkeisiin. Olen yrittänyt saada näitä aarteita järjestykseen tässä uudessa kodissa, mutta on ollut vaikeaa löytää niille yksi ainut paikka, jossa sitten bullet journaliniani täyttäisin.

Yhtäkkiä minulla välähti, että viime vuonna Mujista ostamani ihana lokerikko on tyhjillään. (Muji on japanilainen kauppa ja tuotesarja, josta tykkään kovasti.) Säilytin lokerikossa alun perin lasten kyniä ja värejä, mutta Kaisan kiinnostuttua piirtämisestä systeemi piti päivittää ja hylkäsin lokerikon. Tykkään lokerikosta tosi paljon, se on ihanan yksinkertainen ja käytännöllinen. Teinpä siis siitä liikkuvan bujo-aseman!

***

I love writing my bullet journal. But I have been struggling to find a station for that in our house that would work for every situation. This week I realized that I have a very nice empty organizer that I can use to create my mobile bullet journal station. I bought the organizer from Muji, which is a Japanese brand and a shop. I love their products! I used to have my kids' pencils and colors in that organizer but now that Kaisa has grown up to be interested in drawing, I had to update the system.

The pencil case has all the necessary items I need for everyday journaling and some "just for fun" items. The organizer helps me when I want to create new beautiful pages and layouts on my book. The "just for joy" items that I carry in my pencil pouch are the little sticker pads in animal shape and the liner and the measure.

The tiny animal pads are from a Seattlite Japan-shop that I haven't checked myself yet. My friend had them as a surprise gift in an Easter egg for Kaisa, and I figured I have a better use for them than my baby daughter...The liner and the tiny tape measure are from Muji - more of those simple and beautiful Japanese things that I love.

The pencil pouch is from Marimekko and the notebook is from Leuchtturm1917. Needless to say, they do spark joy for me greatly.

While organizing my bullet journal supplies in to this organizer, I Kondo'ed them. That is, I went thru my washi-tapes and pens and asked myself it they spark joy for me. The left-overs I donated to my kids. I don't like writing with pens or markers that have too light a color and I usually only WRITE  with my Stabilos, so I let go of the lighter shades.

I organized the tapes first according to size - small ones in their own compartment - and then according to color.

In the envelopes I have my glossy pictures, which need glue to be attached to paper, and my stickers. So far I have mainly used stickers to decorate the bullet journal. Now that the glossy pictures - which often times create a very nostalgic and romantic feeling - are there, I hope to use them more.

In the very last two pictures you can see my monthly spreads for June. This time I combined the monthly and the weekly calendar, so that I have more space to write down events and tasks to be done at a certain point later in the month.

The other spread has the monthly to-do list, the items-to-buy/items bought list, the foods that I make in June and on the other page, the sports that I do in June. I explain the sports tracker more carefully with the picture. BTW, the week starts on Monday according to the Finnish calender!

Tämän aseman äärelle sopii asettua missä vaan - olkkarin sohvassa, lattialla, kirjoituspöydän ääressä, keittiön pöydällä... Kaikki on esillä ja silti siististi järjestettynä ja helposti siirrettävissä. Lokerikon antimia käytän, kun minulla on pidempi hetki aikaa tehdä päivyriä, tai kun vuorossa on uuden kuukausiaukeaman tai muiden teemasivujen tekeminen.

Penaali kulkee aina yhdessä päiväkirjan kanssa - siellä on välineet, joita tarvitsen bullet journalin päivittäiseen täyttämiseen. Sekä muutama tavara, jotka nyt vain ilahduttavat minua.

The things in my pencil pouch

Pelkästään ilahduttavia mutta ei niin tarpeellisia ovat nuo pikku tarralappulehtiöiset sekä metrimitta ja viivotin. Mittanauha ja viivotin ovat lokerikon tapaan Mujista. Possu- ja karhulehtiöt ovat Kaisan pääsiäismunien täyte, jotka äiti takavarikoi omaan käyttöönsä. Ystävä oli ostanut ne Seattlesta jostain Japani-kaupasta, johon minä en ole vielä tutustunut. Mutta suunnitelmissa on! Olen tosi ihastuksissani niistäkin japanilaisista tavaroista - yksinkertaista ja kaunista!

Washi-teipit konmaritin ennen kuin järjestin ne lokerikkoon. Siirsin lasten askartelutarvikkeiden joukkoon ne teipit, jotka eivät (enää) ilahduttaneet minua. Tarkastellaanpa lähemmin noita iloisia rullia uudessa kodissaan:

Tavarat ovat minun mielestäni järjestyksessä usein silloin,

kun ne on järjestetty koon mukaan. Kapeat teipit siis omassa lokerossaan.

Puna, kulta, hopea.

Vihreä.

Loput värit.

Washi-teippien lisäksi bujooni tuovat väriä tietysti kynät. Puuvärit ovat akvarelleja, jotka levittyvät kauniisti jos värityksen päältä maalaa vedellä. Sitä en ole kyllä bujooni vielä tehnyt, mutta ehkä joku kerta, kun on riittävästi aikaa. Käytän niitä siis tavallisten puuvärien tapaan.

Stabilot tilasin Amazonista juuri muutettuamme Valtoihin. Olin ihan kipeä, kun minulla ei ollut matkatavaroissa yhtäkään kivaa kynää. Päätin sitten sijoittaa näihin, jo monesti hyviksi havaittuihin laatukyniin. Paketissa oli myös neon- ja pastellisävyjä, jotka nyt tämän konmarituksen yhteydessä siirtyivät Kertun pöydälle. En tykkää kynistä, joiden kirjoitusjälki on liian haaleaa.

Keltainen on mukana, koska päiväkirjani on keltainen!

Näiden lisäksi koristelen päivyriäni tarroilla. Nyt kun lisäsin kiiltokuvani bullet journal -lokerikkoon, tulee niitäkin toivottavasti käytettyä. Kiiltokuvat luovat aivan erilaista tunnelmaa kuin tarrat, ne ovat jotenkin niin nostalgisia ja perinteisen kauniita. Olen ryhmitellyt kiiltokuvat kukka-, keiju- ja muihin kiiltokuviin, kunkin ryhmän omaan kirjekuoreensa ja tarrat omaansa.

Tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa tämän kuun bullet journal -aukeamista. Kokeilen tällä kertaa yhdistettyä kuukausi- ja viikkonäkymää, johon mahtuu enemmän suunnitelmia kullekin päivälle.

Kuukauden toiselle vakioaukeamalle listaan tehtävät, hankinnat, laittamani ruuat sekä seuraan liikunnan toteutumista. Tavoitteena on neljä tuntia viikossa, yksi ruutu vastaa viittä minuuttia. Neliöitä on viisi, koska kesäkuu jakautuu viiden viikon varrelle.

Each square consists of 49 little squares. Each little square means 5 minutes of sports. 

My aim is to do at least 4 hours of sports each week.

The first and the last weeks of June are shorter than seven days

so I have marked parts of the square in black.

Kaikki kauniit paperini sekä Marjaanan itsereflektiomenetelmien lyhyt historia

Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti vuodesta 1994 alkaen. Ensimmäisen päiväkirjani sain jo seitsenvuotiaana, mutta kirjoittaminen oli hyvin satunnaista tuohon vuoteen -94 saakka.

Monta monituista vuotta täytin rinnakkain kahta kirjaa - päiväkirjaa ja kalenteria. Päiväkirjaan kirjoitin ajatukset ja tapahtumaselostukset, kalenteriin suunnitelmat sekä tapahtumat lyhyesti. Konmarituksen aikana minua ärsytti, että saman ajanjakson asioita on kahdessa paikassa. 

Nyt minulla on pohdinnassa, mitä tekisin vanhoille päiväkirjoille, joiden lukeminen ei ilahduta. Olen ylpeä siitä, että olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti niin pitkään. Mutta monet nuoruusvuosien muistiinpanot eivät ilahduta lainkaan, jos kohta joukossa on paljon myös hyviä muistoja. Ilman kaikkia kokemuksiani en olisi juuri sellainen kuin nyt olen, mutta onko kasvuprosessista säilytettävä todistusaineistoa..? 

Iskä oli sitä mieltä, että kirjat pitää ehdottomasti säilyttää. Itse ajattelisin, että ne olisi hyvä säilyttää, kunnes kykenen lukemaan ne läpi. Ehkä. Laitoin marittaessani muutaman päiväkirjan roskiin pelkästään siksi, että kirjan käteen ottaminen ei tuonut hyviä fiiliksiä. Olen katunut sitä jälkeenpäin, mutta en tiedä silti vieläkään, oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Alhaalta vasemmalta: ihka ensimmäinen päiväkirjani, vuonna 1994 aloitettu päiväkirja, päiväkirja Texasin reissustani.
Ylhäällä keskellä Janilta huomenlahjaksi saamani päiväkirja. Pari muuta ovat vain hienon ulkonäkönsä takia tässä.

Kaikki kalenterini.
Vasemmalla yliopiston kalenteri, johon olen ommellut vanhoista kesähousuistani kannensuojukset. Kisumisu on alun perin ollut äidin housuissa joskus hänen nuoruudessaan.

Kaikki päiväkirjani. Kaikissa ei ole aikalappua, koska toin osan vasta vanhempieni luota.

Ostin Hämeenkadun vihkokaupasta hauskan ja hurmaavan "The Domestic Goddess" -kalenterin ensi vuodelle. On muuten ihana kauppa kaikille, jotka tykkäävät muistikirjoista ja kalentereista! Kävimme siellä taannoin Kertun kanssa ihastelemassa kaikkea kaunista. Uuden hankinnan myötä suunnittelin myös uuden tavan elämäni kokemusten ylöskirjaamiseen.

Uusi kalenterini odottaa nyt tuolla kaapissa, tämän vuoden kalenterin vieressä. Se ilahduttaa minua jo nyt joka kerta, kun näen sen. Haluan täyttää sen vain harkituilla sanoilla ja lauseilla, niin että siihen on mukava tai muuten arvokasta palata myös jälkeenpäin.

Kirjoitan "muuten arvokasta" siksi, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä kalenteri ei tulekaan täyttymään mukavista asioista ja ajatuksista. Mutta arvokasta elämänkokemusta se sisältää varmasti, jos Herra elon päiviä suo.

Ajatuksenani on kirjoittaa uuden kalenterini sivuille tapahtuneet merkittävät tai ilahduttavat asiat SEKÄ ajatukset ja tunteet. Muutamalla sanalla olennaisin siitä päivästä. En siis kirjoita ajatuksen virtaa, vaan ensin ajattelen läpi päivän tapahtumat, ajatukset ja tunteet ja sitten kirjaan olennaisen kalenteriin. Kirjoitan ylös myös rukousaiheita, koska rukousvastaukset huomaa helpommin sillä tavalla.

Tällaisen ajatteluhetken yritän pitää joka ilta. Koota ajatukseni ja "tallentaa" päivän niin, että siihen on helppo palata uudelleen päiväkirjaa lukemalla. Olen yrittänyt tehdä niin jo nyt, vanhan kalenterini kanssa, mutta minun on kyllä tosi vaikea oppia tätä uutta tapaa kirjoittaa. Unohdan ajatella ensin, kirjoitan ylös vain tapahtumat, monisanaisesti ja tylsästi. Vaatii harjoittelua!

Tässä uudessa systeemissä on hyvää myös se, että minulle jää säilytettäväksi vain yksi kirja per vuosi. Aiemmin olen voinut kirjoittaa vaikka kolme päiväkirjaa täyteen vuoden aikana. Viime aikoina päiväkirja ei kyllä ole täyttynyt tällaista tahtia - uudelle tavalle on siis ehkä kysyntää, koska tiedän kuitenkin nauttivani kirjoittamisesta.

Uusi päiväkirjani.

Visio kirjan täyttämisestä sekä tammikuun kuva.

Nykyinen päiväkirjani...

...jonka sisäsivutkin on tuunattu.

Kun kirjoitan listoja tai pidempiä kirjoituksia ajatuksistani, liitän ne uuteen päiväkirjaan joko teipillä tai sitten kirjekuoreen kirjan sisäkanteen. Mutta vain ne, jotka ovat oikeasti ilahduttavia ja säilyttämisen arvoisia, minun mielestäni. Näin yksi ajanjakso säilyy yhdessä paikassa.

Lapsena keräsin muistilehtiöitä. Suurimman osan siitä aarteesta olen jo luovuttanut pois, mutta kauneimmat tai rakkaimmat ovat vielä tallessa. Aion nyt käyttää niitä sekä kirjeiden että noiden päiväkirjan väliin talletettavien pidempien kirjoitusten kirjoittamiseen. Jos kirjoittaa ajatuksella, tai pienemmällä käsialalla, ei tarvitse välttämättä hirveän suurta paperia sanoakseen paljon.

Listat

Tärkeimmät ja perinteiset ajattelun apuni ovat kynä ja mikä tahansa paperi. Sellainen paperi, jolle voi tehdä listan. Teen listoja erilaisista aiheista. Tai sitten kaikenkattavan listan, jota kutsun nimellä braindump - siihen listataan kaikki asiat, jotka sillä hetkellä pyörivät päässä. Tämä on tehokas keino pään tyhjentämiseen surraavista ja pörräävistä ja kehää kiertävistä ajatuksista. Ennen vanhaan braindump täyttyi pitkälti tekemättömistä töistä. Nyt Konmarin jälkeen olen tehnyt vain yhden braindumpin, ja siinä oli enemmän tuntemuksia sekä asioita joita tahtoisin tehdä. Hyvä niin.

Muutto lähestyy uhkaavasti - jo ensi kuun puolivälissä meillä pitäisi olla jalat tukevasti Yhdysvaltain länsirannikon maan kamaralla. Tällainen muutos on oiva tilaisuus kaikenlaisten listojen tekemiseen. Minulla on lista pois annettavista ja myytävistä kodinkoneista (rapakon takana kun käyttävät meidän laitteisiimme sopimatonta sähköä!!! 😲), maa- tai lentokonttiin pakattavista tavaroista, matkalaukkuun tai käsimatkatavaraan pakattavista tavaroista sekä ennen muuttoa hoidettavista asioista.

Yritin tehdä Janin kanssa muuttoon liittyvää yhteistä listaa sekä tietokoneella että käsinkirjoitettuna, siten että hän toimi sihteerinä. Huomasin, etteivät minun ajatukseni järjestyneet listan teosta juuri lainkaan. Tarvitsen siis ehdottomasti oman kynän ja oman paperin oman nenäni eteen, jotta voin järjestää omat ajatukseni. Eilen teimme juuri tuon listan ennen muuttoa hoidettavista asioista meikäläinen kirjurina, ja se helpotti välittömästi päänuppini sisäistä hajaannusta.

Olen kyllä miettinyt oman läppärin hankkimista. Auttaisiko se luovempaan ajatusprosessiin ruudun äärellä, kun olisi laite, joka tuntuisi omalta ja yksityiseltä, ehkä jopa näyttäisi kauniilta.

Löysin Marimekon outletin ystäväpäiviltä tämän penaalin.
Olen haaveillut tällaisesta penaalista pitkään ja nyt hinta oli sopiva.

Ruskeassa Janilta saamassani kansiossa on papereita muistiinpanojen ja kirjeiden kirjoittamista varten.
Taskuissa on viimeisimmät kirjeet ja omat kirjoitukseni, kunnes arkistoin ne.

Uudessa ihanassa penaalissani on muun muassa Kuretaken kiva sininen ja ohutkärkinen kirjoitustussi, pieni lyijytäytekynä, Mujin ohutkärkinen kirjoitustussi sekä Mujin viivotin ja mittanauha. I💖Muji!

Kirjeet ja kortit

Jo jonkin aikaa sitten päivitin listan, jossa on kaikkien läheisten osoitteet. Olen siitä omituinen, että kirjoitan mieluummin kirjeen kuin sähköpostin. Toki ajankäytöllisistä syistä sähköpostia tulee silti naputeltua, tai nykyaikana jopa Whatsappeja sähköpostin sijaan. Tavoitteeni on kuitenkin kirjoittaa kirjeitä tai kortteja aina kun mahdollista, koska niitä on omasta mielestäni niin mukava saada. Ehdotin tässä syksyllä vanhalle ystävälle perinteistä kirjeenvaihtoa, ja hän innostui ajatuksesta. Kivaa!

Kun kirjoittaa kirjeen, väistämättä ajattelee kirjoittamaansa vähän huolellisemmin kuin näppiksellä tai puhelimella naputtaessa. Se että kirjoittaa jollekulle tietylle henkilölle omista ajatuksista, voi myös antaa näkökulmaa omaan tilanteeseen eri tavalla kuin pelkästään itselleen kirjoittaminen. Kirjettä kirjoittaessa kun väistämättä ajattelee, miten toinen ymmärtää kirjoittamani sanat.

Jokunen vuosi sitten löysin kauniiden tai hauskojen postikorttien suoman ilon. Nykyään käyn aina välillä katselemassa kauppojen korttivalikoimia, ja ostan itseäni ilahduttavat. Kotona on sitten valikoimaa, kun tekee mieli jolle kulle kortti postittaa. Laitan löytämiäni kortteja myös näkyviin kotonani, niin että voin iloita niistä kunnes lähetän ne jonkun toisen iloksi. Postikortissakin pystyy ilmaisemaan paljon, jos miettii etukäteen, mitä siihen kirjoittaa.

Kaikki nämä kauniit, käytössä olevat paperit ja kirjat ovat kotona keittiön kaapissa, Spark joy -kirjan ohjeen mukaisessa ikiomassa iloa tuottavassa paikassani. Ilokulmauksessani on lasten kuvat kastelahjakehyksissään, mun ja Janin Raamatut iltateeraamiksia varten, tuoreita hedelmiä sekä äidin antama keittiövaaka. Kaapissa lintukuvan takana on kaikki kirjepaperit, lehtiöt, kortit ja kirjekuoret - pystyviikattuna!

Onpas kiva kirjoittaa postaus asiasta, johon voi liittää kuvia omista kauniista ja tärkeistä tavaroistani! Thank you KonMari for letting me realize this. Tämän postauksen kaikki kuvat otti Jani, minä muokkasin ne sitten Lightroomilla sopiviksi blogiini. Oli tosi mukavaa tehdä tällaista hommaa yhdessä!

Osa XV. Valokuvat ja muistot

Olen tässä viime kirjoituksen jälkeen marittanut toisen kierroksen ja päässyt muistoesineet melkein loppuun. Sekä liittynyt Facebookin Konmari Suomi -ryhmään, mikä on ollut tosi antoisaa. Valokuvien ja muistojen läpikäyminen sai sysäyksen juuri tuosta ryhmästä - tähän asti olin vältellyt muistoesineiden marittamista.

Meidän muuttoajankohta on myös suunnilleen tiedossa. Noin marras-joulukuun vaihteessa varmaankin pääsemme lentämään ison meren yli. Tuleva muuttokin on tietysti osittain motivoinut marittamaan huolella, sillä en todellakaan tahdo löytää muuttolaatikoista "mitä ihmettä mulla tällainenkin on mukana" -tavaroita.

Valokuvat

Muovikassillinen vanhoja albumeita lähti roskiin...

...ja vielä vähän lisää.

Ajatella sitä onnea ja iloa, että voisi katsoa valokuvia albumista, joka ei ole rikki. Onko se kollektiivinen kokemus, että vanhojen albumien muovit hapertuvat ajan kuluessa ja valokuvat tipahtelevat syliin kansiota katsellessa?

Albumien lisäksi heitin myös valokuvia pois varmaan noin muovikassillisen. Muinaiseen maailmanaikaan paperikuvia sai aina tuplat samalla hinnalla, kun niitä tilasi. Heitin nyt kaikki tuplat menemään. Toisaalta, minulla oli paljon samantapaisia kuvia samasta tilanteesta, jolloin valkkasin niistä vain ne parhaimmat otokset. Esimerkiksi poseerauksia tuoreena ylioppilaana minusta oli varmaan yli kymmenen, nyt vähensin ne kuuteen (joka sekin on vielä aika paljon).

Luonnollisesti kaikki negatiivit saivat lähtöpassit. Ihmeen paljon minulla olikin niitä tallella, vaikken IKINÄ ole yhtäkään negatiivia tarvinnut.

Tähän keräsin kuvat albumeista.

Kyllähän kenkälaatikko periaatteessa toimivalta vaikuttaakin.

Yksi kenkälaatikollinen riitti hyvin kymppikuville, mutta nuo isot eivät siihen tietenkään mahdu. Marie Kondo vissiin jättäisikin valokuvat tällaiseen pahvilaatikkoon. Mutta minä tahdon katsella valokuviani kansiossa. Nämä vanhat valokuvat ainakin haisevat pahalle ja ovat likaisia sormissa, ei ole kiva selata. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin sitten ratkaisun meidän valokuvasäilytykseen.

Uusi säilytysjärjestelmä valokuville

Kansiot ovat "panorama" -kansioita, suht ohuita. Ja valokuville on olemassa erikseen tuollaisia muovitaskuja, joihin sopii neljä valokuvia puoleensa, eli kahdeksan yhteensä. Aloin järjestellä kuvia siten, että selkeät kokonaisuudet ensin taskuihin - yksi aihe per sivu molemmin puolin. Kun kokonaisuudet olivat paikoillaan, laitoin "täytteeksi" samana ajankohtana otettuja yksittäisiä kuvia.

Suuret valokuvat on tarkoitus laittaa tavallisiin muovitaskuihin (A4), kunhan saan ensin kymppikuvat järjestykseen.

Ainakin toistaiseksi tämä systeemi kovasti puhuttelee ja ilahduttaa minua. Sekä inspiroi teettämään kymppikuviksi meidän tietokoneellakin olevia kuvia. Mielestäni on hienoa, että kuvatekstit on "pakko" kirjoittaa joko kuvan päälle tai taakse. Sivujen järjestystä voi vaihdella tarvittaessa, myös kansiosta toiseen. Yksittäisiä kuvia saa myös pois valikoimista, jos ne eivät enää miellytä. Tähän panorama-kansioon saa kanneksi ujutettua myös jonkun kuvan tai muun kauniin paperin, mikä on minusta erityisen hauska yksityiskohta!

Ainoastaan harmittaa se, että minulla on ennestään tosi hienoja, huolella koostettuja albumeja, joihin kuvat on liimattu ja joita en tahdo raadella pakottaakseni kaikki kuvat tähän uuteen arkistointisysteemiin. Ehkäpä opin elämään tämän seikan kanssa. :p

Joka tapauksessa jo nyt tuntuu siltä, että muistot ovat paljon käyttökelpoisemmassa muodossa ja on mukava kaivaa esiin mikä tahansa vanhoista tai uusista albumeista. Miksi olinkaan pitänyt kiinni valokuvista, jotka vain ärsyttävät? Projektia on kyllä vielä jäljelläkin, kaikki kuvat eivät ole vielä kansioissa. Eikä kaikkia iloa tuottavia kuvia edes tulostettu paperille...

Valokuvien läpikäyminen oli henkisesti mielenkiintoinen projekti. Muistelin menneita kertarytäkässä monelta vuosikymmeneltä. Läheskään kaikki muistot eivät olleet mukavia. Nyt kun olen järjestellyt valokuvia, on se myös omanlaisensa prosessi. Kun saan kuvat järjestykseen omille paikoilleen albumiin, tuntuu että menneisyys järjestyy samalla. Kuulostaa varmaan siltä, kuin olisin kopioinut ajatuksen kirjasta, mutta kyllä se ihan omakohtainen kokemus on.

Merkittävin esimerkki on se, kun tulin uskoon vuonna 2000. Ennen tätä ja tämän jälkeen otetut kuvat ovat hyvin erilaisia. Minä näytän erilaiselta, kuvia on otettu erilaisista tilanteista ja kanssaihmisetkin ovat toisia. Minut yllätti, että muutos oli niinkin selkeä ja nopea. Mutta kyllähän se koko minun loppuelämäni muuttikin!

Päiväkirjat, kortit, kirjeet

Valokuvien lisäksi kävin läpi myös muistopapereita, kuten kortteja ja kirjeitä. Kortit luin läpi, mutta kirjeet niputin ja siirsin niiden lukemisen myöhempään ajankohtaan. Säilytin korteista vain iloa tuottavat. Siinä eräänä iltana tätä tehdessäni Jani katsoi myös omat muistopaperinsa läpi ja plokkasi säilytettävät!

Laitoin muistopaperit sekä ylisuuret valokuvat hauskaan kenkälaatikkoon, jonka olen joskus päällystänyt. Se on aikojen saatossa jo ottanut aika lailla osumaakin, joten vaihdan laatikon toiseen, kun löydän kivan. 

Vanhoja päiväkirjoja en lukenut läpi, vaan valitsin säilytettävät kirjat käteen ottamalla fiilispohjalta. Joistain kirjoista muistin, että se on joltain erityiseltä ajalta, ja säilytin sillä perusteella. Vähän on jälkeenpäin harmittanut, että en vilkaissut mitä juttuja pois laittamissani oli. Lisäksi nyt on kaanon poissa: minulla ei ole enää kaikkia päiväkirjojani vuodelta 1994 alkaen. 

Toisaalta, ikinä en ole vanhoja päiväkirjoja lukenut, sen sijaan monta kertaa harmitellut niiden suurta määrää ja monimuotoista ulkonäköä. Nyt olen kyllä edellistä päiväkirjaa silmäillyt, kun olen pohtinut näitä meidän muutto- ja sitä myöten elämänjärjestämiskuvioita.

Osa päiväkirjoistani taitaa myöskin olla vielä vanhempieni luona, täällä näytti olevan vain suunnilleen avioliiton aikana kirjoittamani. Vanhoissa päiväkirjoissa on ainakin kolme, jotka haluan säilyttää. Täytyy tsekata ne ensi kerralla, kun menen käymään porukoilla.

Nykyään kirjoitan tavallaan kahta päiväkirjaa. Toiseen merkitsen muutamalla sanalla päivän tärkeimmät tapahtumat, mikäli niitä on ollut. Toiseen kirjoitan ajatuksen virtaa. Ajattelen, että tuo kalenterityyppinen palvelee, kun tahdon palauttaa myöhemmin mieleen jonkun aikakauden elämässäni, tai tarkan tapahtuman tyyliin "Kaisa oppi kävelemään". Jälkimmäinen taas palvelee juuri tätä hetkeä, kun on saatava selvää omista ajatuksistani. Niin, ja onhan sitten tämä blogikin.

Uskon, että harmitus päiväkirjoista menee kyllä ohi. Olen vaan kirjoittanut ja hillonnut kirjoituksiani niin kauan, että niistä luopuminen tuntuu huonolta. Vaikka ne kirjat itsessään eivät iloa tuotakaan. Hmm. Ehkä pitää odottaa, kunnes koko prosessi on plakkarissa. Jos nyt mietin tätä muistopapereiden, päiväkirjojen ja valokuvien määrää, niin onhan se minun historiani aika hyvin dokumentoitu ilman noita muutamia pois pantujakin päiväkirjoja...

Olen pohtinut, pitäisikö iloa tuottavat muistot pakata mukaan rapakon taakse. Valokuvien osalta olen jo päättänyt, että mukaan lähtevät. Niitähän on tarkoitus katsella, ja tahdon näyttää niitä myös lapsilleni. Vanhat kortit ja päiväkirjat sen sijaan voisivat ehkä jäädä lomahuviksi vanhempieni taloon. Mutta jos en niitä tahdo katsella kuin kerran vuodessa, kannattaako niitä säilyttää ollenkaan... Mille jälkipolville ne oikein olisi tarkoitettu? Toisaalta tällainen sukellus omaan menneisyyteen on hyväkin olla kertaluontoinen temppu, vaikka kerran vuodessa.

Olen samaa mieltä Marie Kondon kanssa siitä, että muistoesineet kannattaa laittaa järjestykseen viimeisenä. Sitten, kun mitään ei ole enää pakko säilyttää minkään tapojen vuoksi, vaan on oppinut huomaamaan, mikä tuottaa itselle iloa. Tai sitten, kun on valmis kohtaamaan oman menneisyytensä. Tähän kategoriaan kannattaa varata riittävästi aikaa ja varsinkin sitkeää kärsivällisyyttä, ettei sorru "antaa mennä vaan" -mentaliteettiin tavaran poistamisen hurmiossa. 

Kondo sanoi jossain haastattelussa, että useimmiten hänen asiakkaansa päätyvät pitämään lähes kaikki muistoesineensä. Siinä ei siis ole mitään pahaa, jos tämä kategoria ei vähene radikaalisti. Niinkuin ei muuten minkään muunkaan kategorian säilyttämisessä laajana ja rönsyilevänä, jos huolellisesti valitsee vain jokaisen iloa tuottavan esineen!

Konmari NIIN loppusuoralla! Eli osa XVI: Säilytys- ja koriste-esineet

Woohoo, siis oikeesti, enää pari kategoriaa jäljellä!! Kun ruuat ja muistot on maritettu, kaikki sisällä oleva tavara on käyty läpi!!

Nyt on esittelyvuorossa säilytys- ja koriste-esineiden konmaritus.

Säilytys

Kauhulla odotin tätä kohtaa konmariprojektissa, sillä organisointi-intoilijana minulle on tietysti kertynyt myös organisointivälineitä. Koreja, laatikoita, pussukoita ja sen sellaista. Olen roudannut sillä hetkellä käytöstä poistamani järjestelyvälineet vaan aina ulkovarastoon, mihin olen sattunut käsistäni laskemaan, joten ne olivat tukkineet varastosta aika monta tyhjää kohtaa. 

Jani tarvitsi varastosta talvirenkaat, sen perimmäisestä nurkasta. Päätin helpottaa hommaa hoitamalla omat sotkuni pois edestä. Niinpä eräänä aamuna roudasin laatikot ja korit sisälle konmaritettavaksi. 

Näistä kuvista puuttuvat ne laatikot, jotka ovat jo palvelemassa ympäri taloa. Tein niin, että kävin nämä virattomat läpi ensin ja sitten vaihdoin tylsät säilyttimet kivampiin. CD- ja DVD-levyt poistin kokonaan laatikoista (kuva löytyy tästä postauksesta), koska nuo vanhat Ikea-boksit eivät tuottaneet minulle mitään iloa. 

Säilytysesineiden plokkaaminen ei sitten kuitenkaan ollut niin helppoa, että säilytetään vain ne jotka tuottavat iloa. Sillä järjestys tuottaa minulle iloa, ja sen aikaansaamiseksi saattaa tarvita rumemmankin boksin. Toisaalta taas epäkäytännöllisen mallinen säilytysesine voi ilahduttaa.

Ylimääräisiä säilytysesineitä ei oikein ole järkeä säilyttää enää tässä vaiheessa projektia, kun lähes kaikki tavarat on läpikäyty ja järjestetty. Mutta olen varma, että pyrin optimoimaan säilytystä tulevaisuudessakin, jonka vuoksi tarvitsen pienen käsivaraston käteviä tai kauniita säilyttimiä. Päädyin sitten laittamaan pois rikkinäiset laatikot, pahvilaatikot sekä ilottomat säilytysesineet. 

Laitoin joitakin säilyttimiä tyhjänä ihan vain sisustuselementiksi. Onhan se ihan hyväkin, että on huoneeseen kuuluvaa säilytystilaa, joka ei ole piripintaansa täynnä tavaraa.

Näkymä ulko-ovelta päin eteiseen, johon kaiken ulkovarastosta kasasin.

Ja lähikuvaa läjästä.

Jaakko kerkesi plokkaamaan nämä pinosta itselleen ennen kuin otin nuo lähtötilannekuvat. Jaakko kertoi, että nämä ovat "ansoja" ja vakuutti niitä tarvittavan noin paljon.

Säilytettävät säilytysesineet...

...ja paremmin järjestettynä, osa lähti tässä välissä jo töihin jonnekin puolelle taloa.

Jaakon huoneen kaappiin lähti jemmaan vain vähän säilytysesineitä.

Häissämme ruusun terälehtiä sisältäneet korit vessan peilin päällä.

Kaikki paperini lokerikossa...

Lokerikko mahtuu kaappiin, jossa on kaikki muukin tilpehöörini.

Rikkinäinen mutta kaunis puutarjotin kehystää Ihanien tavaroiden kaupasta löytämiäni ihania kortteja,
jotka koristavat koruhyllyäni.

Dödö, kello ja hajuvesi majailevat tarjottimella.

Nämä korit aion myydä.

Nämä lahjoitin jo samana iltana tarvitsevalle, Tori.fi:n kautta.

Roskia sekä myyntiin Fidalle lähteviä.

Koriste-esineet

Menee vähän jankutukseksi, mutta keittiötavarat, säilytysesineet JA koriste-esineet ovat kaikki tosi ärsyttäviä kategorioita. Niihin kuuluu niin monenlaisia tavaroita. Koriste-esineet eivät taistele huomiosta käytännöllisyys-ilahduttavuus-asteikolla vaan ilahduttavuus-tunnepitoinen esine -asteikolla. Käytännöllisiähän ne eivät missään tapauksessa ole...

Vuosien saatossa olen laittanut koriste-esineitä tosi paljon pois, koska minua on ärsyttänyt nurkissa majaileva tarpeeton kama. Viimeksi syksyllä karsin rankalla kädellä koriste-esineitä, koska niille ei yksinkertaisesti ollut tilaa kodissamme. Meillä ei ole myöskään juurikaan hyllytilaa vapaana niin, että voisi mielinmäärin pikkuruisia esineitä niillä säilyttää.

Lajittelin ensin joulukoristeet. Taisin konmarittaa kyllä jo kaikki joulun jälkeen, koska en löytänyt juuri mitään pois pantavaa. Suurin muutos niiden osalta olikin se, että laitoin ne keskitetysti säilöön. Seuraavaksi kävin läpi kevät- ja pääsiäiskoristeet, sitten "koristeastiat", sitten loput koristeet ja viimeiseksi kynttilät.

Päättelin, että jos jokin koriste-esine tuottaa minulle iloa, silloin sen paikka on oltava esillä. En tietenkään keksinyt paikkoja ihan kaikille iloa tuottaville esineille saman tien, mutta monet tavarat löysivät jo paikkansa. "Ylimääräiset" ilahduttavat koriste-esineet jemmasin mummun vanhaan kaappiin. Tietysti näiden tavaroiden paikkoja voi vaihtaa mielin määrin, koska niitä ei tarvitse löytää käyttöä varten tietystä paikasta.

Kynttilät laitoin enimmäkseen säilöön maljakoihin: Vanilja-maljakossa on tuikut ja kakkukynttilät, pitkät kynttilät lasimaljakossa. Isot tuikut pinosin kauniisti kastekynttilöiden ja pikkukynttilöiden viereen kaappiin. 

En perinteisesti ole juuri koskaan kynttilöitä polttanut - se on tuntunut ylimääräiseltä kaiken muun roinan keskellä - mutta tämä asia saattaa muuttua nyt, kun nurkat eivät ole täynnä kamaa. Moni muukin asia on muuttunut Konmari-projektin myötä, miksei tämäkin. Kynttilät ovat kuitenkin ihania tunnelmanluojia.

No niin, eli tämä alkutilanne ei ole varsinainen alkutilanne vaan välitilanne, mutta kuitenkin ensimmäinen kerta, kun minulla on kaikki koriste-esineet kootusti yhdessä paikassa inventaarissa.

Pahvilaatikossa joulukoristeita, paperipussissa pääsiäiskoristeita.

...ja toisesta suunnasta. Punaisessa paperipussissa yhdet jouluvalot.

Tässä suunnilleen kaikki pussukat ja laatikot purettuna. Kuusenkoristeita en tähän levittänyt, koska maritin ne joulun jälkeen.

Säilytettävät joulukoristeet...

...kausisäilytystä varten järjestettynä.

Jouluvalot ja Playmobil -seimi yhdellä hyllyllä Kertun huoneen kaapissa.

Kun joulukoristeet poistuivat kuvasta, tavaramäärä tuntui jo paljon kohtuullisemmalta. Piparipurkin tuolta vasemmalta ja sydänlaatikon oikealta vein paikoilleen, koska eivät kuulu tähän kategoriaan.

Kylmään ulkovarastoon joulukoristeet, joulukuusen jalka ja pääsiäiskoristeet.

Kävin seuraavaksi läpi kaikki "!koristeastiat".

Maljakot laitoin tänne.

Laitoin tämän myyntiin...

...samoin nämä.

Koriste-esineitä ei sitten ollutkaan jäljellä enää niin paljon.

Koriste-esineet ja -astiat, jotka eivät löytäneet nyt paikkaansa kodista, ovat mummun kaapin alahyllyllä.

Kuvia koriste- ja säilytysesineistä paikoillaan.

Pikku kiviotukset taulun päällä olohuoneessa.

Olohuoneessa viuhka kellon päällä...

...ja kultainen kukkapurkki simpukka-amppelissa.

Kirjahyllyssä olohuoneessa risti ja hiekkakivi

Keittiössä ikkunariipus, lasilinnut, kolmen kuvan sarja.
Tähän vaikutelmaan en ole ihan tyytyväinen, täytyy miettiä muutoksia.

Hirvi, kristallienkeli ja ruusu keittiön ikkunalla - ja vakiosormenjäljet :) .

Vessassa ristipistotöitä ja pikkutaulu.

Asetelma vessan tason päältä.

TV-tasolla koristelautaset sekä maljakko ja tuikkulyhty.

Korealainen nukke säilytysrasioineen kaiuttimen päällä.

Janin pappan tekemät tulppaanit ja lahjaksi saamani kukka-asetelma olohuoneen isolla pöydällä.