Konmaritetut bullet journal -tarvikkeet

...kaksi rakkauttani samassa postauksessa, ou jee!

Joskus muinoin vuonna nakki ja papu kirjoitin aiheesta erittäin tärkeät tavarani, joihin lukeutui ainakin washi-teipit ja kynät. No oikeinpa tunnistin ilon aiheeni jo tuolloin, vaikka keskityinkin enemmän järjestykseen kuin tavaroiden valintaan. Tuohon tärkeiden tavaroiden laatikkoon jäikin "kivojen tavaroiden lisäksi asumaan myös tuikitarpeelliset sakset, teippi, kuminauhat ja sinitarra". Sittemmin olen ymmärtänyt, että näitä ei ole pakko säilyttää samassa paikassa, kun eivät minun elämässäni mitenkään kuulu samaan kategoriaankaan.

No niin, olen siis huomannut ja tunnistanut kauniiden papereiden, muistikirjojen, washi-teippien ja kynien säkenöivän iloa. Englanniksi näitä sanotaan sanalla "stationery", olisiko suomeksi sitten oikea sana paperitavara.

Viime vuoden lopulla tutustuin bullet journaliin eli luettelopäivyriin, josta en enää aio luopua. Siinä yhdistyy ihanasti rakkauteni järjestykseen ja kauniisiin paperitarvikkeisiin. Olen yrittänyt saada näitä aarteita järjestykseen tässä uudessa kodissa, mutta on ollut vaikeaa löytää niille yksi ainut paikka, jossa sitten bullet journaliniani täyttäisin.

Yhtäkkiä minulla välähti, että viime vuonna Mujista ostamani ihana lokerikko on tyhjillään. (Muji on japanilainen kauppa ja tuotesarja, josta tykkään kovasti.) Säilytin lokerikossa alun perin lasten kyniä ja värejä, mutta Kaisan kiinnostuttua piirtämisestä systeemi piti päivittää ja hylkäsin lokerikon. Tykkään lokerikosta tosi paljon, se on ihanan yksinkertainen ja käytännöllinen. Teinpä siis siitä liikkuvan bujo-aseman!

***

I love writing my bullet journal. But I have been struggling to find a station for that in our house that would work for every situation. This week I realized that I have a very nice empty organizer that I can use to create my mobile bullet journal station. I bought the organizer from Muji, which is a Japanese brand and a shop. I love their products! I used to have my kids' pencils and colors in that organizer but now that Kaisa has grown up to be interested in drawing, I had to update the system.

The pencil case has all the necessary items I need for everyday journaling and some "just for fun" items. The organizer helps me when I want to create new beautiful pages and layouts on my book. The "just for joy" items that I carry in my pencil pouch are the little sticker pads in animal shape and the liner and the measure.

The tiny animal pads are from a Seattlite Japan-shop that I haven't checked myself yet. My friend had them as a surprise gift in an Easter egg for Kaisa, and I figured I have a better use for them than my baby daughter...The liner and the tiny tape measure are from Muji - more of those simple and beautiful Japanese things that I love.

The pencil pouch is from Marimekko and the notebook is from Leuchtturm1917. Needless to say, they do spark joy for me greatly.

While organizing my bullet journal supplies in to this organizer, I Kondo'ed them. That is, I went thru my washi-tapes and pens and asked myself it they spark joy for me. The left-overs I donated to my kids. I don't like writing with pens or markers that have too light a color and I usually only WRITE  with my Stabilos, so I let go of the lighter shades.

I organized the tapes first according to size - small ones in their own compartment - and then according to color.

In the envelopes I have my glossy pictures, which need glue to be attached to paper, and my stickers. So far I have mainly used stickers to decorate the bullet journal. Now that the glossy pictures - which often times create a very nostalgic and romantic feeling - are there, I hope to use them more.

In the very last two pictures you can see my monthly spreads for June. This time I combined the monthly and the weekly calendar, so that I have more space to write down events and tasks to be done at a certain point later in the month.

The other spread has the monthly to-do list, the items-to-buy/items bought list, the foods that I make in June and on the other page, the sports that I do in June. I explain the sports tracker more carefully with the picture. BTW, the week starts on Monday according to the Finnish calender!

Tämän aseman äärelle sopii asettua missä vaan - olkkarin sohvassa, lattialla, kirjoituspöydän ääressä, keittiön pöydällä... Kaikki on esillä ja silti siististi järjestettynä ja helposti siirrettävissä. Lokerikon antimia käytän, kun minulla on pidempi hetki aikaa tehdä päivyriä, tai kun vuorossa on uuden kuukausiaukeaman tai muiden teemasivujen tekeminen.

Penaali kulkee aina yhdessä päiväkirjan kanssa - siellä on välineet, joita tarvitsen bullet journalin päivittäiseen täyttämiseen. Sekä muutama tavara, jotka nyt vain ilahduttavat minua.

The things in my pencil pouch

Pelkästään ilahduttavia mutta ei niin tarpeellisia ovat nuo pikku tarralappulehtiöiset sekä metrimitta ja viivotin. Mittanauha ja viivotin ovat lokerikon tapaan Mujista. Possu- ja karhulehtiöt ovat Kaisan pääsiäismunien täyte, jotka äiti takavarikoi omaan käyttöönsä. Ystävä oli ostanut ne Seattlesta jostain Japani-kaupasta, johon minä en ole vielä tutustunut. Mutta suunnitelmissa on! Olen tosi ihastuksissani niistäkin japanilaisista tavaroista - yksinkertaista ja kaunista!

Washi-teipit konmaritin ennen kuin järjestin ne lokerikkoon. Siirsin lasten askartelutarvikkeiden joukkoon ne teipit, jotka eivät (enää) ilahduttaneet minua. Tarkastellaanpa lähemmin noita iloisia rullia uudessa kodissaan:

Tavarat ovat minun mielestäni järjestyksessä usein silloin,

kun ne on järjestetty koon mukaan. Kapeat teipit siis omassa lokerossaan.

Puna, kulta, hopea.

Vihreä.

Loput värit.

Washi-teippien lisäksi bujooni tuovat väriä tietysti kynät. Puuvärit ovat akvarelleja, jotka levittyvät kauniisti jos värityksen päältä maalaa vedellä. Sitä en ole kyllä bujooni vielä tehnyt, mutta ehkä joku kerta, kun on riittävästi aikaa. Käytän niitä siis tavallisten puuvärien tapaan.

Stabilot tilasin Amazonista juuri muutettuamme Valtoihin. Olin ihan kipeä, kun minulla ei ollut matkatavaroissa yhtäkään kivaa kynää. Päätin sitten sijoittaa näihin, jo monesti hyviksi havaittuihin laatukyniin. Paketissa oli myös neon- ja pastellisävyjä, jotka nyt tämän konmarituksen yhteydessä siirtyivät Kertun pöydälle. En tykkää kynistä, joiden kirjoitusjälki on liian haaleaa.

Keltainen on mukana, koska päiväkirjani on keltainen!

Näiden lisäksi koristelen päivyriäni tarroilla. Nyt kun lisäsin kiiltokuvani bullet journal -lokerikkoon, tulee niitäkin toivottavasti käytettyä. Kiiltokuvat luovat aivan erilaista tunnelmaa kuin tarrat, ne ovat jotenkin niin nostalgisia ja perinteisen kauniita. Olen ryhmitellyt kiiltokuvat kukka-, keiju- ja muihin kiiltokuviin, kunkin ryhmän omaan kirjekuoreensa ja tarrat omaansa.

Tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa tämän kuun bullet journal -aukeamista. Kokeilen tällä kertaa yhdistettyä kuukausi- ja viikkonäkymää, johon mahtuu enemmän suunnitelmia kullekin päivälle.

Kuukauden toiselle vakioaukeamalle listaan tehtävät, hankinnat, laittamani ruuat sekä seuraan liikunnan toteutumista. Tavoitteena on neljä tuntia viikossa, yksi ruutu vastaa viittä minuuttia. Neliöitä on viisi, koska kesäkuu jakautuu viiden viikon varrelle.

Each square consists of 49 little squares. Each little square means 5 minutes of sports. 

My aim is to do at least 4 hours of sports each week.

The first and the last weeks of June are shorter than seven days

so I have marked parts of the square in black.

Kaikki kauniit paperini sekä Marjaanan itsereflektiomenetelmien lyhyt historia

Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti vuodesta 1994 alkaen. Ensimmäisen päiväkirjani sain jo seitsenvuotiaana, mutta kirjoittaminen oli hyvin satunnaista tuohon vuoteen -94 saakka.

Monta monituista vuotta täytin rinnakkain kahta kirjaa - päiväkirjaa ja kalenteria. Päiväkirjaan kirjoitin ajatukset ja tapahtumaselostukset, kalenteriin suunnitelmat sekä tapahtumat lyhyesti. Konmarituksen aikana minua ärsytti, että saman ajanjakson asioita on kahdessa paikassa. 

Nyt minulla on pohdinnassa, mitä tekisin vanhoille päiväkirjoille, joiden lukeminen ei ilahduta. Olen ylpeä siitä, että olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti niin pitkään. Mutta monet nuoruusvuosien muistiinpanot eivät ilahduta lainkaan, jos kohta joukossa on paljon myös hyviä muistoja. Ilman kaikkia kokemuksiani en olisi juuri sellainen kuin nyt olen, mutta onko kasvuprosessista säilytettävä todistusaineistoa..? 

Iskä oli sitä mieltä, että kirjat pitää ehdottomasti säilyttää. Itse ajattelisin, että ne olisi hyvä säilyttää, kunnes kykenen lukemaan ne läpi. Ehkä. Laitoin marittaessani muutaman päiväkirjan roskiin pelkästään siksi, että kirjan käteen ottaminen ei tuonut hyviä fiiliksiä. Olen katunut sitä jälkeenpäin, mutta en tiedä silti vieläkään, oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Alhaalta vasemmalta: ihka ensimmäinen päiväkirjani, vuonna 1994 aloitettu päiväkirja, päiväkirja Texasin reissustani.
Ylhäällä keskellä Janilta huomenlahjaksi saamani päiväkirja. Pari muuta ovat vain hienon ulkonäkönsä takia tässä.

Kaikki kalenterini.
Vasemmalla yliopiston kalenteri, johon olen ommellut vanhoista kesähousuistani kannensuojukset. Kisumisu on alun perin ollut äidin housuissa joskus hänen nuoruudessaan.

Kaikki päiväkirjani. Kaikissa ei ole aikalappua, koska toin osan vasta vanhempieni luota.

Ostin Hämeenkadun vihkokaupasta hauskan ja hurmaavan "The Domestic Goddess" -kalenterin ensi vuodelle. On muuten ihana kauppa kaikille, jotka tykkäävät muistikirjoista ja kalentereista! Kävimme siellä taannoin Kertun kanssa ihastelemassa kaikkea kaunista. Uuden hankinnan myötä suunnittelin myös uuden tavan elämäni kokemusten ylöskirjaamiseen.

Uusi kalenterini odottaa nyt tuolla kaapissa, tämän vuoden kalenterin vieressä. Se ilahduttaa minua jo nyt joka kerta, kun näen sen. Haluan täyttää sen vain harkituilla sanoilla ja lauseilla, niin että siihen on mukava tai muuten arvokasta palata myös jälkeenpäin.

Kirjoitan "muuten arvokasta" siksi, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä kalenteri ei tulekaan täyttymään mukavista asioista ja ajatuksista. Mutta arvokasta elämänkokemusta se sisältää varmasti, jos Herra elon päiviä suo.

Ajatuksenani on kirjoittaa uuden kalenterini sivuille tapahtuneet merkittävät tai ilahduttavat asiat SEKÄ ajatukset ja tunteet. Muutamalla sanalla olennaisin siitä päivästä. En siis kirjoita ajatuksen virtaa, vaan ensin ajattelen läpi päivän tapahtumat, ajatukset ja tunteet ja sitten kirjaan olennaisen kalenteriin. Kirjoitan ylös myös rukousaiheita, koska rukousvastaukset huomaa helpommin sillä tavalla.

Tällaisen ajatteluhetken yritän pitää joka ilta. Koota ajatukseni ja "tallentaa" päivän niin, että siihen on helppo palata uudelleen päiväkirjaa lukemalla. Olen yrittänyt tehdä niin jo nyt, vanhan kalenterini kanssa, mutta minun on kyllä tosi vaikea oppia tätä uutta tapaa kirjoittaa. Unohdan ajatella ensin, kirjoitan ylös vain tapahtumat, monisanaisesti ja tylsästi. Vaatii harjoittelua!

Tässä uudessa systeemissä on hyvää myös se, että minulle jää säilytettäväksi vain yksi kirja per vuosi. Aiemmin olen voinut kirjoittaa vaikka kolme päiväkirjaa täyteen vuoden aikana. Viime aikoina päiväkirja ei kyllä ole täyttynyt tällaista tahtia - uudelle tavalle on siis ehkä kysyntää, koska tiedän kuitenkin nauttivani kirjoittamisesta.

Uusi päiväkirjani.

Visio kirjan täyttämisestä sekä tammikuun kuva.

Nykyinen päiväkirjani...

...jonka sisäsivutkin on tuunattu.

Kun kirjoitan listoja tai pidempiä kirjoituksia ajatuksistani, liitän ne uuteen päiväkirjaan joko teipillä tai sitten kirjekuoreen kirjan sisäkanteen. Mutta vain ne, jotka ovat oikeasti ilahduttavia ja säilyttämisen arvoisia, minun mielestäni. Näin yksi ajanjakso säilyy yhdessä paikassa.

Lapsena keräsin muistilehtiöitä. Suurimman osan siitä aarteesta olen jo luovuttanut pois, mutta kauneimmat tai rakkaimmat ovat vielä tallessa. Aion nyt käyttää niitä sekä kirjeiden että noiden päiväkirjan väliin talletettavien pidempien kirjoitusten kirjoittamiseen. Jos kirjoittaa ajatuksella, tai pienemmällä käsialalla, ei tarvitse välttämättä hirveän suurta paperia sanoakseen paljon.

Listat

Tärkeimmät ja perinteiset ajattelun apuni ovat kynä ja mikä tahansa paperi. Sellainen paperi, jolle voi tehdä listan. Teen listoja erilaisista aiheista. Tai sitten kaikenkattavan listan, jota kutsun nimellä braindump - siihen listataan kaikki asiat, jotka sillä hetkellä pyörivät päässä. Tämä on tehokas keino pään tyhjentämiseen surraavista ja pörräävistä ja kehää kiertävistä ajatuksista. Ennen vanhaan braindump täyttyi pitkälti tekemättömistä töistä. Nyt Konmarin jälkeen olen tehnyt vain yhden braindumpin, ja siinä oli enemmän tuntemuksia sekä asioita joita tahtoisin tehdä. Hyvä niin.

Muutto lähestyy uhkaavasti - jo ensi kuun puolivälissä meillä pitäisi olla jalat tukevasti Yhdysvaltain länsirannikon maan kamaralla. Tällainen muutos on oiva tilaisuus kaikenlaisten listojen tekemiseen. Minulla on lista pois annettavista ja myytävistä kodinkoneista (rapakon takana kun käyttävät meidän laitteisiimme sopimatonta sähköä!!! 😲), maa- tai lentokonttiin pakattavista tavaroista, matkalaukkuun tai käsimatkatavaraan pakattavista tavaroista sekä ennen muuttoa hoidettavista asioista.

Yritin tehdä Janin kanssa muuttoon liittyvää yhteistä listaa sekä tietokoneella että käsinkirjoitettuna, siten että hän toimi sihteerinä. Huomasin, etteivät minun ajatukseni järjestyneet listan teosta juuri lainkaan. Tarvitsen siis ehdottomasti oman kynän ja oman paperin oman nenäni eteen, jotta voin järjestää omat ajatukseni. Eilen teimme juuri tuon listan ennen muuttoa hoidettavista asioista meikäläinen kirjurina, ja se helpotti välittömästi päänuppini sisäistä hajaannusta.

Olen kyllä miettinyt oman läppärin hankkimista. Auttaisiko se luovempaan ajatusprosessiin ruudun äärellä, kun olisi laite, joka tuntuisi omalta ja yksityiseltä, ehkä jopa näyttäisi kauniilta.

Löysin Marimekon outletin ystäväpäiviltä tämän penaalin.
Olen haaveillut tällaisesta penaalista pitkään ja nyt hinta oli sopiva.

Ruskeassa Janilta saamassani kansiossa on papereita muistiinpanojen ja kirjeiden kirjoittamista varten.
Taskuissa on viimeisimmät kirjeet ja omat kirjoitukseni, kunnes arkistoin ne.

Uudessa ihanassa penaalissani on muun muassa Kuretaken kiva sininen ja ohutkärkinen kirjoitustussi, pieni lyijytäytekynä, Mujin ohutkärkinen kirjoitustussi sekä Mujin viivotin ja mittanauha. I💖Muji!

Kirjeet ja kortit

Jo jonkin aikaa sitten päivitin listan, jossa on kaikkien läheisten osoitteet. Olen siitä omituinen, että kirjoitan mieluummin kirjeen kuin sähköpostin. Toki ajankäytöllisistä syistä sähköpostia tulee silti naputeltua, tai nykyaikana jopa Whatsappeja sähköpostin sijaan. Tavoitteeni on kuitenkin kirjoittaa kirjeitä tai kortteja aina kun mahdollista, koska niitä on omasta mielestäni niin mukava saada. Ehdotin tässä syksyllä vanhalle ystävälle perinteistä kirjeenvaihtoa, ja hän innostui ajatuksesta. Kivaa!

Kun kirjoittaa kirjeen, väistämättä ajattelee kirjoittamaansa vähän huolellisemmin kuin näppiksellä tai puhelimella naputtaessa. Se että kirjoittaa jollekulle tietylle henkilölle omista ajatuksista, voi myös antaa näkökulmaa omaan tilanteeseen eri tavalla kuin pelkästään itselleen kirjoittaminen. Kirjettä kirjoittaessa kun väistämättä ajattelee, miten toinen ymmärtää kirjoittamani sanat.

Jokunen vuosi sitten löysin kauniiden tai hauskojen postikorttien suoman ilon. Nykyään käyn aina välillä katselemassa kauppojen korttivalikoimia, ja ostan itseäni ilahduttavat. Kotona on sitten valikoimaa, kun tekee mieli jolle kulle kortti postittaa. Laitan löytämiäni kortteja myös näkyviin kotonani, niin että voin iloita niistä kunnes lähetän ne jonkun toisen iloksi. Postikortissakin pystyy ilmaisemaan paljon, jos miettii etukäteen, mitä siihen kirjoittaa.

Kaikki nämä kauniit, käytössä olevat paperit ja kirjat ovat kotona keittiön kaapissa, Spark joy -kirjan ohjeen mukaisessa ikiomassa iloa tuottavassa paikassani. Ilokulmauksessani on lasten kuvat kastelahjakehyksissään, mun ja Janin Raamatut iltateeraamiksia varten, tuoreita hedelmiä sekä äidin antama keittiövaaka. Kaapissa lintukuvan takana on kaikki kirjepaperit, lehtiöt, kortit ja kirjekuoret - pystyviikattuna!

Onpas kiva kirjoittaa postaus asiasta, johon voi liittää kuvia omista kauniista ja tärkeistä tavaroistani! Thank you KonMari for letting me realize this. Tämän postauksen kaikki kuvat otti Jani, minä muokkasin ne sitten Lightroomilla sopiviksi blogiini. Oli tosi mukavaa tehdä tällaista hommaa yhdessä!

Kuvia meiltä

Kyllä tämä Konmari-homma on vaikuttanut ihmeellisiin asioihin. Ensimmäistä kertaa päätin kuvata keittiötä blogiini siksi, että se miellyttää minua - ei siksi, että se on seuraava urakka.

Myönnettäköön, että keittiökamat on edelleen pääasiassa konmarittamatta. Nyt siirtelin tavaroita keittiön tasoilta kaappeihin ja eri kohtaan tasoilla ja kaapeissa, en laittanut mitään pois. Lopputulos jostain syystä vaan toimii - en tiedä miksi, mutta ensimmäistä kertaa minulla on keittiön tasoilla tilaa juuri siinä kohtaa, missä sitä tarvitsen.

Luulen että taustavaikuttajina tähän hommaan ovat olleen Marie Kondon huomiot siitä, että tasoilla kannattaa säilyttää mahdollisimman vähän tavaraa. Ja samanlaiset tavarat säilytetään samassa paikassa.

Tässä postauksessa on kuva myös keittiön arkkupenkkiin ompelemastani päällisestä ja Kertun huoneeseen uudelleen päällystämästäni patjasta. Jani kaivoi ompelukoneeni esiin, kun huomasi Kaisan potkupuvussa ratkenneen sauman. Ja pyysi, josko voisin tuon sauman kiinni ommella. Itse olen tähänä asti kovasti odotellut, koska ompeluinspiraatio iskee. 

Näköjään tarvitsin siihen näin konkreettista apua, että joku kantoi koneen esiin, laittoi sen valmiiksi ja käski ompelemaan... Nyt Kertulla on meneillään kassinvalmistusprojekti. On mukavaa opettaa Kerttua ompelemaan! Siitä tajusinkin, että minun ei kannata opettaa Kerttua soittamaan pianoa, vaikka osaisinkin, koska pianonsoitto ei ole minulle mukavaa tekemistä. Opettajana kannattaa olla joku, joka on innostunut asiastaan.

Kuten jo kerroin, yläkerrassa vaihdettiin kaikkien makuuhuoneiden omistajia. Tässä postauksessa on myös vähän fiiliskuvia niistä. Jaakko oli tosi onnellinen saatuaan sirkusteltan tai ritarilinnan omaan huoneeseensa.

Ompelukoneeni

Kaikki kamat tuolla yhdessä nurkassa.

Hellan vieressä mukavasti tilaa.

Pikkuneiti menossa mukana!

Marimekon "Kivi" -kankaasta väsätty penkinpeite

Janin pappan veistämät ruusut, tädiltä saatu vaasi,
Jaakon muovailema tuikkukeppo, Kaisan ristiäisiin hankittu pöytäkoriste.

Ripustin viimeaikaisen postin, tuliaiset ja askartelut seinälle (sinitarralla).

Jaakon telttalinna

Pikkuherra puuhissaan

Sain kauniin vanhan kankaani vihdoin näkyville patjanpäällisenä. Päiväpeittona hääpöytäliinamme.

Kertun huoneesta

Neiti on itse järjestänyt kaikki tavarat paikoilleen käytyään
ne läpi Konmari-tekniikalla.

Meidän makuuhuoneesta. Verhon värit eivät oikein kolahda enää, mutta kuvio on kiva.

Kaisa-neidin sänky

Näkymä meidän huoneesta aulaan

Jani toi minulle käsinmaalatut bambulautaset Vietnamista. Majailevat tason päällä makuuhuoneessa.

Juuri ja juuri mahtuu perintönojatuoli makuuhuoneeseen.

Marjaanan Konmari-projekti, osa VII: Kirjoitus- ja askartelupaperit

Olen pitkään yrittänyt saada tolkkua askartelu-, kirjoitus- ja piirustustarvikkeiden järjestämiseen. Kun oivalsin jemmata omaan kaappiini ne, jotka tuottavat minulle iloa, oli järjestys yhtäkkiä ihan selvä. Olen aiemmin tehnyt jotain samantapaista, mutta Konmarin ilotarkastus oli se puuttuva lenkki. 

Olohuoneessa on kaksi laatikollista tämän tyyppistä tavaraa. Ylempi laatikko on minun hylkäämiäni tai lapsille alunperinkin kuuluvia tavaroita. Nyt lasten ulottuvilla ovat kaikki tarvikkeet, jotka eivät ole minulle erityisen rakkaita ja joita uskallan antaa heidän käyttää. Niille en siis aio edes tehdä Konmarin "ilotarkastusta". Alemmassa kuvassa taas on enimmäkseen minun hallinnassani olevia tavaroita, joille aion tehdä ilotarkastuksen. Voi olla että osa niistä päätyy vielä omaan kaappiini. Mutta ainakin ne ovat nyt kootusti yhdessä paikassa.

Kertun omistamat askartelutarvikkeet ja -välineet siirsin hänen huoneeseensa, lukuunottamatta maalausvälineitä, joita toivon käytettävän vain alakerrassa olohuoneen pöydän ääressä.

Minullahan on vanha rakkaus Washi-teippiin. Nyt palasin niiden pariin pitkästä aikaa ja järjestin ne. Olen huomannut, että minua viehättää järjestys koon mukaan paremmin kuin värin tai sisällön (esimerkiksi kirjoissa ja papereissa). Niinpä sovelsin koon mukaista järjestystä teippeihinkin. Kapeat ja paksut pakkasin penaaliin, keskikokoiset ripustin keppiin.

Kaunista! Enpä olisi uskonut ehtiväni tällaistakin näpräilyä tekemään tässä vaiheessa elämää. Mutta Kaisa nukkui eilen illalla yli neljä tuntia vaunuissa ulkona! Ja ruokakin oli valmiina jo. Mikäs sen parempi tapa käyttää vapaa-aikaa, kun järjestellä omia rakkaita teippejä.

Omaan kaappiini keittiöön olen jemmannut minua viehättävät kynät, lehtiöt, kortit, korttipohjat, kirjekuoret, tarrat, kiiltokuvat ja Washi-teipit. Sieltä löytyy myös väritys- ja päiväkirja, kirjeidenkirjoituskansio sekä Konmarin kirjat. Oi joi, tällaisista tavaroista minä tykkään!

Kaapin oveen olen teipannut minua inspiroivia kuvia. Alemmassa kuvassa on sisustuslehdista löytämäni kuvat, jotka toimivat Konmarin neuvomana unelma-asunnon kuvana. Tuota unelma-asuntoa olisi hyvä ajatella järjestelyprojektia tehdessä, jotta tavoite säilyy kirkkaana mielessä. Olen kirjoittanut kuviin huomioitani siitä, mikä kuvassa minua miellyttää.

Ylempi kuva on kortti, jonka olen ostanut ollessani teini-ikäisenä vaihdossa Texasissa. Kuva viehättää minua edelleen kovasti, tiedä sitten miksi.

Kuvassa näkyy myös vielä muutama salaattikulho ja suodatinpusseja. En viitsi niitä nyt järjestämisen vuoksi siitä pois siirtää, koska ennen pitkää ne ovat vuorossa Konmari-projektissani kuitenkin ja katsotaan sitten minne päätyvät. Tämä kaappi valkkautui tavaroilleni siksi, että ovi oli tarpeeksi leveä inspiraatiokuvalle...