Ajatuksia Marjaanan Konmari-projektin jälkeen

Aloitin Konmari-projektin heinäkuussa vuosi sitten. Useimmat kategoriat olen nyt käynyt läpi kahdesti - minun kohdallani projekti vaati yhden harjoittelukierroksen sekä yleistä tavaran vähentämistä siinä ohessa. Nyt on jäljellä enää osan muistoesineitä läpikäyminen ja järjestäminen. Kirjoitan kuitenkin nyt väliarvion, koska olen mielestäni jo sisäistänyt Konmarin toimintaperiaatteen ja hyvin pitkälti soveltanut sitä oman elämäni elementteihin.

Miltä nyt tuntuu? Mikä on muuttunut minussa tai kodissani? Laitan tähän alkuun lainaukseksi tekstin, jossa esittelen itseni blogini lukijoille. Siitä kuvastuu hyvin tilanne ennen Konmaria, sillä olen kirjoittanut sen joskus vuoden 2015 keväällä. Taivaan kiitos alkuosa pitää edelleen paikkansa sellaisenaan - kristitty, vaimo, äiti.

Tästä lähdettiin

Olen yli kolmekymppinen nainen ja työni on ollut jo usean vuoden ajan kotiäitinä palveleminen. Asuin mieheni ja kahden lapsemme kanssa kolme ja puoli vuotta Saksassa - ensin Ulmissa ja sitten Münchenissä - ja palasimme Suomeen tämän vuoden helmikuussa.

Olen Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä uskova kristitty ja tahdon elää Jumalan tahdon mukaan. Lempikohtani Raamatussa on:

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:4-7)

Olen pienestä asti rakastanut huonekalujen siirtelyä paremmille paikoille sekä tavaroiden järjestämistä. Iskä ja äiti kutsuivat sitä huonekaluvalssiksi. Lapsuudenkodissani on edelleen kirjahylly, jonka syrjässä on sekä minun että iskän allekirjoittama sopimus, ettei hyllyä siirretä minnekään ennen kuin se mahdollisesti siirretään omaan kotiini. En enää muista tapauksen yksityiskohtia, mutta ilmeisesti olin pyytänyt iskää siirtämään hyllyn uuteen paikkaan yhden kerran liikaa... Nyttemmin raskaiden esineiden siirtelystä vastaa tietysti rakas mieheni Jani. Koska hänkään, isäni tavoin, ei ole innostunut huonekalujen edestakaisin siirtelystä, olen oppinut pohtimaan siirtoja tarkasti etukäteen ja keskustelemaan Janin kanssa siirtämisperusteista.

Siivouksesta - lattioiden imuroinnista, pölyjen pyyhkimisestä, luuttauksesta ja sen sellaisesta - en ole oikein koskaan välittänyt. Ehkä jonain päivänä löydän omaan tyyliini sopivan siivousrutiinin, jolla koti pysyy jatkuvasti siistinä. Vielä sitä ei ole löytynyt ja kärsinkin kroonisesti pölyisestä ja roskaisesta lattiasta. Ulmissa asuessamme meillä kävi siivooja kerran viikossa. Maanantaiaamupäivisin minä järjestin kaikki tavarat paikoilleen, iltapäivällä siivooja tuli ja siivosi kaiken. Se oli hienoa. Tanssahtelin ilosta joka kerta kun kiitin Frau Predkaa ja sain taas nauttia siististä kodista.  Valitettavasti siivouspalvelun ostaminen täällä Suomessa on kallista. Ja koen, että tämä 96 neliön koti minun on itse opittava pitämään siistinä.

Innostuin sisustuksesta ja kodin visuaalisesta ilmeestä vasta muutama vuosi sitten Suomessa ostettuamme oman kodin. Sen innostuksen myötä olen ahminut sisustuslehtiä ja -blogeja ja opetellut näkemään, mitkä värit, muodot ja materiaalit sopivat yhteen niin, että ne miellyttävät minua. Kun uusia, pienehköjä, sisustuselementtejä kotiimme hankitaan, minä yleensä pohdin minkälaista tarvitaan ja teen esivalinnan, mutta Jani sitten osallistuu pohdintaan ja hyväksyy tai hylkää ehdotuksiani. Isot huonekalut, kuten sohvan, sängyn ja olohuoneen lipaston, olemme valinneet kaikin puolin yhdessä. Huomaan että oman näköisen sisustuksen tekeminen ei ole kovin nopea prosessi - vasta tässä neljännessä sisustuskärpäsen pureman jälkeisessä kodissa esimerkiksi olohuone alkaa näyttää minun mieleni mukaiselta. Tosin Saksassa ollessa minua ei niin huvittanut sijoittaa rahaa sisustusjuttuihin, koska arvelin asumisen siellä olevan väliaikaista.

Tämä blogi syntyi helmikuussa 2014 innostuksesta vähentää kodista turhia tavaroita ja kehittää toimivia ja kauniita säilytysratkaisuja. Tämä blogi keskittyy siis järjestämisen teemaan. Pääsääntöisesti kodin ja arjen järjestämiseen, mutta välillä saattaa mielen päällä olla myös muita asioita, jotka kaipaavat järjestystä. Toivon, että kirjoituksistani voisi olla iloa ja hyötyä teille, jotka tahdotte luoda kotiinne järjestystä ja kauneutta.

Järjestys tekee arjesta toimivaa. Itse tarvitsen järjestystä ympärilleni myös siksi, että ajatukseni kulkisivat vapaasti ja pystyisin luomaan uutta. Jos näen ympärilläni epäkohtia, mieleni alkaa askaroida niiden järjestämisen parissa. Sitten keskitynkin siihen yhteen asiaan ja työstän sitä, kunnes saan sen hyvään vaiheeseen. Tavaroiden lisäksi tämä intohimoni ulottuu myös asioiden, tilanteiden, yhteisöjen ja rutiinien järjestämiseen: jos näen jonkin asian voivan olla paremmin, en voi muuta kuin yrittää muuttaa sitä parhaaksi katsomaani suuntaan. Mikäli siis katson asian tärkeäksi ja koen muutoksen olevan minun käsissäni.

Tykkään postata kauniita kuvia, mutta olen surkea dokumentoimaan järjestelyprojektejani valokuvin - yleensä inspiraatio iskee ja sitten on päästävä heti käsiksi toimintaan, ei kameraan. Siihen on tyssännyt useampikin blogikirjoituksen tekeminen. Ehkäpä keskitynkin jatkossa ottamaan kauniita kuvia vasta sitten, kun kaikki on valmista.

Alun perin ajattelin kirjoittaa tänne myös käsityöprojekteistani. Vaikka minulla on lähes koko ajan jokin käsityö työn alla, on niistä kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Mutta kauniiden valokuvien vuoksi taidan niitä edelleen välillä dokumentoida. 

Konmarin myötä osaan nyt sanoa, että huonekalujen siirtely uusille paikoille sekä kauniiden kuvien postaaminen blogiin ovat asioita, jotka ilahduttavat minua. 

On sykähdyttävää nähdä kotinsa hieman uudessa valossa, kun vaihtaa huonekalujen järjestystä. Kauniit kuvat ovat minulle tärkeitä - olen huomannut mielelläni ostavani kauniita postikortteja ja ripustavani niitä seinälle. Koristelen päiväkirjan sivut ja tykkään lähettää kaunista postia.

Alareunan kortin on taiteillut Penny Gaj Iso-Britanniasta
ja kaksi muuta korttia Susan Wheeler Texasista.
Askartelut ovat Kertun kätösistä.

Vasta nyt kun luin tuon tekstin, tajusin että tämä blogi tosiaan voisi olla kauniiden valokuvien paikka. Arjen kauniiden valokuvien... Jos ne tosiaan ovat niitä minua ilahduttavia, kannattaa niihin satsata aikaa ja yritystä! Ehkä saisin vielä aikaiseksi "kauneimmat kuvat" -kavalkadin tästä kodistamme. Niin tämä blogi lähentyisi nimeäänkin - Luovia.

Haaveilin vielä puolitoista vuotta sitten toimivasta siivousrutiinista. Koen, että Konmarin myötä olen löytänyt ratkaisun siivoamiseen, vaikkakaan en toimivaa siivousrutiinia. Tai voiko sitä kutsua rutiiniksi, että siivotaan, kun on sotkua? Nykyään tavaroiden saaminen paikalleen alakerrassa kestää ihan maksimissaan vartin. Ja siinä taitaa jo olla keittiötavaroidenkin paikalleenlaitto. Sitten on helppo aloittaa varsinainen siivoaminen.

Sisustuksesta taas kirjoitin siitä näkökulmasta, että uusia juttuja pitää hankkia löytääkseen oman tyylinsä. Konmarin myötä olen tehnyt päinvastoin: vähentänyt, kunnes oma tyyli on paljastunut kaiken roinan alta. Jo visiointivaiheessa tajusin sisustuslehtiä Konmarin ohjeen mukaisesti selatessani, että minua miellyttää suuren tyhjät alueet sekä hurmaavat, värikkäät, pienet yksityiskohdat. Ehkä tila ja yksityiskohdat eivät ole aivan vielä balanssissa kodissamme, mutten enää ehdi tuunaamaan, kun kohta muutamme.

Miten arvioin Konmari-metodia juuri nyt?

Mielestäni Konmari on hieno teoria. En kutsuisi sitä pelkästään metodiksi, vaan teoriaksi, jota voi soveltaa monella eri tasolla. Voit ottaa periaatteista käyttöön vain pienen osan - kuten viikkauksen - ja se helpottaa arkeasi. Toisaalta voit soveltaa teoriaa koko elämääsi, ja se saattaa mullistaa koko ajattelusi. Sosiaalityöntekijän silmin ajattelen, että Konmari-metodi on hyvä väline länsimaiselle ihmiselle oman elämänhallinnantunteen palauttamiseen tai vahvistamiseen.

Ajatus siitä, että ihminen ja tämän ympäristö ovat vuorovaikutuksessa, ei todellakaan ole Marie Kondolta lähtöisin. Mutta hän on ihastuttavan ihmislähtöisesti, kätevän kompaktisti ja kutkuttavan kajahtaneesti kirjoittanut ihmisen suhteesta tavaroihinsa sekä kehittänyt menetelmän, jolla tätä suhdetta voi muuttaa. Menetelmä on niin konkreettinen ja esitetty niin kansantajuisesti, ettei normaalijärjellä varustettu ihminen olla periaatetta ymmärtämättä: Ilahduttaako tämä esine minua?

Marie Kondo kehottaa käymään joka ikisen tavaran lävitse ja kysymään, ilahduttaako se. Tavaroiden suhteen tämä on ihan käypä kysymys - yksikään tavara ei loukkaannu, vaikka laitat sen pois kodistasi (toki Kondo on tästä seikasta päinvastaista mieltä, hänhän suhtautuu tavaroihin olentoina). Miksi ihmeessä olla suhteessa sellaisiin tavaroihin, jopa päivittäin, jotka aiheuttavat stressiä tai pahaa mieltä? Tavarat ja niiden määrä ovat erittäin helposti muutettavissa oleva reunaehto omassa elämässä.

Monet ovat soveltaneet metodia myös muihin elämänsä reunaehtoihin. Minun mielestäni se on monessa asiassa, kuten ruokavaliossa ja harrastuksissa, hyvä ja järkevää. Mutta mitä tulee ihmissuhteisiin, tätä periaatetta ei voi sellaisenaan soveltaa. Ihmissuhteet ovat luonteeltaan sellaisia, että toisinaan tulee kielteisiä tunteita, jopa pitkäksikin aikaa. Ihmissuhteessa on vuorovaikutuksessa aina kaksi osapuolta, en vain minä. Jos tärkeä ihmissuhde ei ilahduta, kysymys kuuluu, mitä minä voisin tehdä tai ajatella toisin.

Marie Kondosta toteaisin, että hulluuden ja nerouden raja on tunnetusti häilyvä. Hän on asiassaan niin ehdoton, että suomalaisen korvaan paatos kuulostaa jokseenkin liioitellulta. Arvelen sen johtuvan ainakin osaltaan Kondon japanilaisuudesta. Tietääkseni japanilaiset ovat todella kokonaisvaltaisesti asiassaan mukana, kun jostain innostuvat tai johonkin paneutuvat. Koen myös, että suomalaisena minun on vaikea erottaa, milloin Kondo vitsailee ja milloin hän on tosissaan. Mutta onko sillä väliäkään loppupeleissä, jos asian ydin on ymmärretty ja monetkin jutut huvittaa.

Miten Konmari on vaikuttanut ajatteluuni?

Olen nykyään itsevarmempi sen suhteen, mitä haluan ja mitä en halua. Tunnistan paremmin ne asiat, jotka ilahduttavat minua - sekä ne jotka eivät ilahduta. Panen siis tunteeni merkille herkemmin erilaisten asioiden suhteen.

Joka kerta kaupassa ollessa pääsen harjoittamaan uutta tapaani ajatella tavarasta. Voin ostaa turhia tavaroita, jotka ilahduttavat minua (jos olen valmis uhraamaan siihen rahat, paikan kotoa sekä huolenpidon), enkä osta välttämättömiä tavaroita, jolleivät ne ilahduta. Tutkin tarkkaan minua houkuttavat tavarat ja voin varmuudella sanoa, että tämän haluan, tätä en. Tai, tätä tarvitsen, tätä en. 

Olen myös konmarittanut ajankäyttöäni. Tiedän oman arvojärjestykseni elämässä ja tahdon elää arvojeni mukaisesti. Tiedostan vahvasti, että päätän itse omasta ajankäytöstäni - siitä, kenen kanssa olen vuorovaikutuksessa, miten ja milloin. Mitä teen työkseni, mitä harrastan, miten laiskottelen. Aiemmin kolkuttelivat sotkuiset nurkat ja tekemättömät kotityöt takaraivossa, nyt olen niistä vapaa. Voin käyttää vapautuneen ajan ja energian niinkuin tahdon. Mutta esimerkiksi liikunnan suhteen arvoni ja todellisuus eivät vielä kohtaa... 

Näen kotityöt tätä nykyä uudessa valossa: pöydän pyyhkiminen siivoaa myös mieltä, vaatteiden laskostaminen rentouttaa, järjestyksessä oleva kaappi ilahduttaa. Ne ovat kyllä "pakollisia kotitöitä", mutta oma suhtautumiseni niihin on toisenlainen, en koe niitä pakkona vaan tavallaan hyvinvointiani edistävinä harrastuksina. 

Pidän huolta tavaroista, joiden kanssa olen valinnut elää, ja pidän omalta osaltani kunnossa kotia, jossa meidän perhe elää. Ajattelen, että esimerkiksi lasten tavaroiden järjestäminen on huolenpitoa lapsista. Siisteys on tärkeä elämäntaito, joka olisi lasten hyvä oppia jo kotona - harjoittelemme sitä yhdessä. Kehun Kaisaa joka kerta, kun hän laittaa jonkun tavaran takaisin paikoilleen! Ja Kerttu ja Jaakko saavat 20snt joka kerta kun viikkaavat pyykkinsä, tuplaten jos pyykkiä on paljon.

Olen siis tällainen Konmari-hörhö ja ylpeä siitä! Voi olla että päällimmäinen huuma tästä hiipuu, mutta en olisi siitä lainkaan vakuuttunut. Konmari on niin perustavasti muuttanut suhdettani tavaraan, että tuskinpa se palaa entisiin uomiinsa.

...on ohi. Mutta uusi ajattelutapa jatkuu.

Marjaanan Konmari-projekti, osa XII: Siivousvälineet ja -aineet sekä ajatuksia ajattelutavan muuttumisesta

Heippahei!

Viime viikolla valmistelin ja juhlin Kertun synttäreitä. Päätin etten edes yritä marittaa mitään, koska helposti mopo lähtee käsistä ja sitten tuskailen ajanpuutetta loppuviikosta. Nyt juhlat menikin tosi mukavasti. Minua normaalisti vaivaava viime hetken paniikki, joka näkyy perheenjäsenille raivoamisena, oli poissa lähes kokonaan. Oli suorastaan leppoisaa. Syyksi voisin arvella äidin avun kahvipöydän antimien leipomisessa sekä konmarituksen, jonka ansiosta siivous oli helpompaa.

Olen huomannut jo jonkin aikaa, että viihdyn kotona paremmin. Pystyn olemaan läsnä juuri tässä hetkessä ja tilassa. Takaraivossa ei kolkuta tekemättömät työt (vaikka niitä on yhtä paljon kuin ennen). Luulen että marituksen ansiosta olen oppinut huomaamaan muissakin asioissa, mikä tuottaa minulle iloa, ja valitsemaan sen. Tullut tietoisemmaksi siitä, että tekeminen ja tekemättä jättäminen ovat omia valintojani, joista minä olen vastuussa.

Vanhaa viisauttahan tämä on, johon vain konmarituksen kautta ehkä olen saanut käytännön toimintatavan.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Saarn. 3:1-8

Facebook

Tässä reilu viikko sitten jätin Facebookin. Totesin, että olen tullut hieman riippuvaiseksi Facessa roikkumisesta. Koko ajan oli sellainen olo, että jotain jännää tapahtuu ja saan sen selville Facea selaamalla. Kyllähän se niin onkin - koko ajan tapahtuu jotain mielenkiintoista ja lueskelemalla naamakirjaan postattuja linkkejä ja päivityksiä löytää koko ajan mielenkiintoisia juttuja. 

Mutta minua alkoi vaivata FB-krapula: selaamisen jälkeen en ollut lukenut mitään juttuja, mistä olisi ollut se enempää iloa, hyötyä tai ajatuksenruokaa, ja harmittelin hukattua aikaa ja katkennutta ajatusta. Totesin, että Facebook ei tuota minulle iloa ja se ei ole mitenkään välttämätön päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta, joten suljin käyttäjätilini.

Kyllähän sen saa herätettyä henkiin ihan vain kirjautumalla takaisin Faceen. Mutta vielä en ole kokenut tarvetta niin tehdä. Tällä hetkellä tuntuu, että olen "herännyt Facebook -unesta": Olen muka tiennyt mitä kavereille kuuluu, kun heidän nimensä ilmestyvät naamakirjasta näytölleni. Mutta oikeaa kanssakäymistä ei ole ollut pitkiin aikoihin.

Minulla oli Facebookissa myös paljon sellaisia kavereita, jotka eivät ole kuuluneet elävän elämän yhteyksiin enää vuosikausiin. Yhdet kaverit Facebookissa, toiset livenä. Nyt ajatukseni löytävät ne ihmiset, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, koska en jatkuvasti syötä silmilleni nimi-naama-linkki-lööppi-saastetta. Pääni on paljon parempi käyttöliittymä tällaisille tunnepuolen asioille kuin Facebook.

Tähän liittyen kävin läpi myös kännykän yhteystietolistan ja poistin tarpeettomat. Tähän asti en ollut koskaan edes katsonut, keitä minun yhteystietolistallani on. Nyt voin tehdä niinkuin neuvoin ystävääni hänen Facebook-paastonsa aikana: "Selaa läpi yhteystietolistaasi ja lähetä ihan oikea viesti heille, joista et ole kuullut pitkään aikaan."

Huonoja puolia tässä naamakirjattomuudessa on se, että monet tahot päivittävät ajankohtaisimmat asiat Facebook-sivulleen, joille en nyt pääse. Eikä minua voi kutsua helposti kaikenmoisiin tapahtumiin tai ryhmiin. Mikäli nämä alkavat painaa liikaa vaakakupissa, saata tilini uudelleen avata, mutta nyt en ollenkaan koe sellaista tarvetta. Facettomuus on liian vapauttavaa ja rentouttavaa...

Siivousvälineet

Koska koko viime viikko meni ilman maritusta, oli maanantaiaamuna ensimmäinen mielessä oleva asia seuraavan kohteen järjestäminen. Ystävät, minä alan olla voiton puolella - olen konmarittanut jo paljon enemmän tavaroita kuin mitä minulla on käymättä läpi!

Siivouskaappi on ollut tosi sotkuinen jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin siivoavani sen sitten kun konmaritan siivousvälineet. Nyt sen vuoro tuli. Täytyy sanoa, että ilo on aika kaukana tästä kategoriasta - en tykkää siivoamisesta eivätkä siivousvälineet tuota minulle juurikaan iloa. Noudatin siis enemmän periaatetta "tuota en ainakaan tarvitse" ja "noita on liikaa" kuin "mikä säteilee iloa".

Kerrankin muistin ottaa "ennen" -kuvat ennen kuin rupesin konmarittamaan! Kaappi oli ihan täynnä, hyllyillä oli mitä sattuu,  pulloja oli vaikea koukkia ylimmältä hyllyltä ja siivouslasta tippui naulakostaan.

Poistin kaikki tavarat kaapista ja puhdistin sen. Ryhmittelin tavarat pöydällä: keittiön siivous, kylppärin ja vessan siivous, lattian siivous, muu siivous. Kokonaan pois pöydältä siirsin tavarat, jotka eivät selkeästi tähän kategoriaan kuulu.

Valkoisessa pahvilaatikossa ovat kenkätarvikkeet, kuten plankki ja varapohjalliset, jotka järjestin tässä samalla, mutten palauttanut enää siivouskaappiin.

Silitysrauta ja -lauta asuvat meillä täällä siivouskaapissa, koska sinne lauta mahtuu näppärästi ja alakerrassa on hyvin tilaa myös lauta avata ja silittää. Tilankäytöllisistä syistä myös Janin tuo-yksi-poranoloinen-Ryobi-työkalu majailee siivouskaapissa.

Kaikki siivouskaapista löytynyt tässä...

...ja tässä.

Siivousvälineet ryhmiteltynä suurin piirtein.

Ei niin siivousvälineitä.

Koko projektissa ei tullut ihan hirveästi jätettä. Yksi mattojen tahranpoistoaine täytyy toimittaa kaatopaikalle, vanha etikkapullo pullonkierrätykseen ja tuo pussillinen roskaa roskikseen. Tarpeeton, uusi siivouslasta ja vanhat keittiöpyyhkeet (jotka olivat mukamas lattiarättejä) lähtevät kierrätykseen. Yksi kaveri vinkkasi minulle tekstiilikierrätyspajasta Nextiili, jossa tahrat ja reiät tekstiileissä eivät haittaa. En ole koskaan vielä sinne mitään vienyt, mutta nyt aion ruveta käyttämään sitä.

No niin, ja sitten vielä parhaat kuvat, eli tavarat järjestyksessä paikoillaan! Essut roikkuvat siivouskaapissa toistaiseksi, voi olla että keittiön konmaritettuani laskostan ne kauniisti jonnekin kaappiin. Muovipusseissa on kierrätysmetalli,-lasi ja -pullot.

Laitoin lattialastan varteen suihkuverhon renkaan. Nyt se pysyy naulakossaan.

Ylimmällä hyllyllä korissa kaikki siivousrätit ja -sienet, silitysrauta vesikannuineen ja suihkupulloineen sekä talouspaperi.

Kaikki siivouspurtilot yhdellä hyllyllä.

Asuntoon kuuluva asukaskansio ja jotain varaosia sekä loput siivousvälineet.
Sohvanpesuaineet ja -välineet ovat tuossa pienessä beigessä boksissa.

Jätesäkit, luuttausämpäri, mattotamppari imuriin.

Silityslauta (johon teippasin kiinni siivouskaapin pohjalta löytyneet jalannupit), imuri ja Janin työkalu.

Ja sitten vielä vertailun vuoksi ennen-jälkeen kuva.

Marjaanan Konmari-projekti, osa XI: Kauneus ja terveys

Olin sunnuntaina ihan hirveän väsynyt - onneksi alkoi loma! Päätin siis rentoutua tehden sitä, mistä tykkään - eli järjestää! Olin jo harmitellut monta kertaa, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt mitään konmarittamaan. Nyt päätin ottaa sille aikaa. Onneksi lapsetkin olivat väsyneitä ja nukkuivat pitkät päikkärit, niin ehdin järjestää kaiken ennen kuin minua tarvittiin muissa tehtävissä.

Konmaritin kaiken, mitä vessan ja kylppärin kaapeista löysin. Mietin ja mietin vielä tätä kirjoittaessanikin, mitä kategoriaa nämä kaikki sekalaiset tavarat edustavat. Sitten keksin - kauneus ja terveys! Luulisin, että tässä postauksessa käsitellään kaikki meidän tuohon kategoriaan kuuluvat tavarat.

Luulin etten ole säilönyt yhtään mitään turhaa kauneuden- tai terveydenhoitotavaraa, että minulla on aivan vähän tähän kategoriaan kuuluvia juttuja. Mutta nyt kävikin niin, että vessan hylly, jonka viime vuonna tänne hankin ja joka ensin näytti tältä:

Tilanne viime kesäkuun lopussa

...näyttikin tänäpäisen järjestelyn jälkeen tältä. Korut olin siirtänyt makuuhuoneeseen jo aiemmin.

Ylimmällä hyllyllä on - väliaikaisesti - korujen ja muiden tavaroiden järjestelyn jäljiltä jääneitä tyhjiä rasioita ja muita säilyttimiä. Lattialla korissa olivat vielä kodittomat tavarat. Kuvan ottamisen jälkeen vessapaperit muuttivat ikkunalle, peili Kertun huoneeseen, pyyhkeet ja vaippa kavereidensa luo ja harja peilikaappiin. Sitä myöten hylly ja kori saivat lähtöpassit tästä tilasta.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että kaikki tarvitsemamme kosmetiikka ja muut hoitotuotteet sopivat peilikaappeihin. Wau!

Tässäpä sitten kuvat Konmari-prosessista.

Lähtötilanne.

Säilytettävät

T'ässä kaikki alakerran vessaan sijoitettava tavara.

Ja tässä yläkertaan menevät.

Poistoon menevät: pahvit, paperit, aineet, muu krääsä ja roskat,
hopeanvärisessä pussukassa hiustenmuotoiluväline 

Ja sitten vielä kuvia siitä, kun tavarat ovat jonkinmoisessa järjestyksessä järkevässä sijainnissaan. Kuvien ottamisen jälkeen järjestelin vielä omat pari rasvapurkkiani tuonne yläkerran kylppärin kaappiin.

Alakerran vessan kaapissa siis terveydenhoitoon liittyvää sekä meikit, kynsilakat ja hiusjutut.

Laitoin kaikki tavalliset pinnit pahvinpalaseen ja loput hiustenkiinnitystarvikkeet tuohon keskelle.
Lyhyillä hiuksillä näitä ei niin paljon tarvitse.

Peilikaapin päällä suoristusrauta, kreppirauta ja auton ensiapupakkaus.

Yläkerran peilikaappi: ihon- ja hampaiden hoito, Janin tavarat.

Yläkerran peilikaapin päällä säilytetään hiustenleikkuukonetta.
Siirsin koneen pois ylläolevasta epäkätevästä muovisalkusta tekonahkaiseen pussukkaan
- huomattava parannus käyttömukavuuteen!

Lasten hampaidenpesutarvikkeet heidän ulottuvillaan pussukassa lavuaarin vieressä.

Kaisan tarvikkeita hoitopöydän alla pyykkikaapissa.

Lääkkeitä...

...jotka säilytetään keittiön kaapissa.

Hylly alakerran vessasta muutti Jaakon huoneeseen, ja luulenpa sen sinne jäävänkin.

Urakka oli kyllä tosi palkitseva. En olisi osannut kuvitella, että kaikki nämä pikkusälät voisivat olla loogisesti järjestyksessä ja vieläpä niin pienessä tilassa! Käytäntö sitten näyttää, jaoinko tavarat järkevästi yläkertaan ja alakertaan.

Vessaan hyllyn tilalle laitoin jalallisen naulakon ja siihen Ikeasta mustekalan mallisen pikku kuivaustelineen. Tarkoituksena on hyödyntää vessassa olevan patterin mahdollisuudet ja kuivattaa lasten ulkoiluvaatteet siellä. Eteisessähän tähän ei ole mitään mahdollisuutta, patteri on liian pieni. Olin pohtinut jo aiemmin kuivaustelineiden hankkimista tähän tilaan ja nyt se kävi kuin itsestään.

Terveisiä tuulikaapista!

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää eteisen järjestys on. Varsinkin lapsiperheessä. Olen jo lukuisia kertoja järjestänyt tämänkin asunnon eteisen uudelleen saadakseni siitä toimivamman. Silti tilanne on jatkuvasti huono, tavarat hujan hajan siellä täällä. Sesongin vaihtuessa on taas aika jatkaa eteisen järjestyksen kehitystyötä.

(T'ässä jutussa on muuten normaalia huonommat kuvat, kun jouduin käyttämään kännykkäkameraa.)

Itsekin syyllistyn siihen, että viskaan vaan kengät jalastani (kuten kuvasta näkyy). Koko kesän siedin sotkuista eteistä - kesäpukeutuminen ei ole projekti eikä vaatimukset eteiselle ole kovin suuret. Mutta nyt kun kylmät säät saapuivat Pirkanmaalle, lapset tarvitsevatkin yhtäkkiä lämpimiä asusteita ja kenkiä.

Otin siis aamupäivän projektiksi lasten syysvarusteiden inventaarion, mutta ajattelin samalla siivota myös tuulikaapin. Meidän piha on katettu hiekalla ja sen kyllä huomaa - eteistiloja saisi olla imuroimassa kaiken aikaa.

Kenkälaatikon alunen

 

Meillä on ihan hyvät matot tuulikaapissa, mutta kuten kuvasta näkyy, suurempi matto ei ole tarpeeksi suuri. Päätin hankkia siihen koko tuulikaapin kattavan kuramaton. Haluaisin myös tuulikaapin seinälle naulakoita, mutta sähköjohtojen paikka pitäisi selvittää ennen kuin alkaa poraamaan reikiä.

Kävin läpi lasten kengät ja asusteet. Heitin roskiin lasten rikkinäiset kesäkauden kengät. He ovat olleet paljon ulkona kesän aikana ja sen huomasi kyllä kenkien kunnosta... Molempien lasten lenkkarit olivat puhki, ballerinoista oli pohja irti ja mokkanahkaiset sandaalit olivat puhdistuksen ulottumattomissa (yritetty on...). Saivat siis lähtöpassit.

Asusteista roskiin päätyivät Jaakon pari lippistä ja pariton lapanen. Kierrätykseen laitan liian pienet villapipon ja kurahousut, kunhan olen ne pessyt.

Yritin järjestää tavarat tuulikaappiin niin, että ne olisivat lapsille helpot käyttää. Pyöräilykypärät ovat päivittäisessä käytössä, joten niiden paikka olkoon korilipaston päällä. Periaatteessa haluaisin pitää tämän tason tyhjänä, mutta koska lapset luontaisesti laittavat kypäränsä siihen ja se on niille järkevä säilytyspaikka, suostun.

Korilipaston laatikoihin laitoin käytössä olevat pipot ja hanskat. Nämä korit eivät saa tulla liian täyteen ja siksi niissä tulee olla vain juuri nyt käytössä olevat asusteet. Arvaan joutuvani päivittämään näiden korien sisältöä melko usein. Toiseksi alimmassa laatikossa ovat saippuakuplat, asfalttiliidut ja hyppynaru, joita aika ajoin lapset pihalla tarvitsevat. Sateenvarjoille jätin kolon korilipaston ja seinän väliin. Oven vieressä näkyy roskikseen matkalla oleva asuste- ja kenkäpussi.

Kuvan ottamisen jälkeen siirsin vielä tyhjän alalaatikon ylimmäiseksi ja laitoin sinne meidän avaimet.

Tuulikaapin kaappiin laitoin lasten talvi- ja kesäpäähineet, huomioliivit, huivit ja ulkoiluhousut - molemmille omiin laatikoihinsa. Alimmassa laatikossa ovat kesäkengät ja harvemmin käytössä olevat syyskengät.

Tämä kaappi on kyllä sijainniltaan kätevä ja toimii hienosti laatikostosysteemin kanssa. Mutta ongelma on siinä, että avonainen kaapinovi täyttää puolet oviaukosta. Jos joku laatikoista on auki, ovea ei voi tietenkään sulkea. Lapsilta jää usein laatikko auki ja viiden ihmisen pukeminen ja uloslähtö vaikeutuu huomattavasti. Siksi on kätevää, kun useimmin käytetyt ovat tuossa korilipastossa. Jos ja kun tähän asuntoon nyt jäämme, voisi kyllä harkita omakustanteisia liukuovia tuulikaappiin.

 

 

   

Pyöräilykypärien lisäksi toinen fakta, johon on taivuttava, on kenkien lojuminen tuulikaapin lattialla. Mutta ainakin ne voi laittaa kauniisti riviin! Naapurilta poimin vinkin laittaa lenkkarit ja muut matalat kengät kaappien puolelle, niin että kaapit mahtuvat aukeamaan, ja saappaat toiselle seinälle. Saappaille ei ole niin paljon tilaa, joten laitoin näkyviin vain eniten käytössä olevat kappaleet.

Onneksi Jani käyttää talvellakin varrettomia kenkiä, niin saappaille varattu tila ehkä mahdollisesti saattaa riittää... Tai sitten täytyy vaan tuoda saappaat ison eteisen puolelle. Harkitsen sitäkin, että hommaisi kuramaton saman tien myös eteisen puolelle. Sekin on nimittäin yleensä täynnä hiekkaa.

Tässä lasten asusteiden ja kenkien inventaariossa en soveltanut lainkaan Konmari-periaatetta. Tai ehkä se ajattelu oli rohkaisemassa, kun rikkinäiset ja kuluneet piti heittää pois... Tällaisissa tarvetavaroissa, vieläpä toisten ihmisten, tärkeintä on tarpeellisuus ja käytännöllisyys. Sen perusteella valinnat on syytä tehdä.

Jäin pohtimaan projektin lopuksi, että lasten varusteet eivät taida olla riittävät. Talvilenkkarit (sinimustat kuvassa) lapsille ostin ja ne sopivat jo tähän säähän, kun esimerkiksi tänä aamuna lähteissä oli pari astetta pakkasta. Mutta mitä ihmettä heille puetaan sitten, kun tulee oikeasti kylmä ja paljon pakkasta? Jo nyt Kerttu valitti, ettei sormet ja varpaat pysy lämpiminä.

Koko viime kevään ostin lapsille kirppikseltä lisää ja lisää ulkoiluvarusteita, koska Pirkanmaan sääolot poikkeavat niin paljon eteläsaksalaisista. Mutta tulimme Suomeen helmikuun lopussa, jolloin kylmin talvi oli jo ohi. Nyt joudun ihan uudestaan tutustumaan suomalaisten lasten talvivarustukseen. Pitänee konsultoida joitain lähipiirin vanhempia oikeanlaisista varusteista. Vakoilen myös päiväkodin naulakkoa, minkälaisissa vermeissä muut isät ja äidit lapsensa eskariin lähettävät.

Saksassa vanhemmat väänsivät välillä lastensa kanssa siitä, puetaanko pipo tai puetaanko käsineet. Nyt jo näillä keleillä meidän lapset ovat itsekin huomanneet, ettei ilman lämpimiä varusteita pärjää. Se on hienoa. Ja kätevää on myös se, että meidän lapset ovat jo tarpeeksi isoja kertomaan, kuinka kylmä tai lämmin heillä on. Kun äiti sitten vielä oppisi löytämään oikeat varusteet, joilla lapset pysyvät lämpiminä.

Hienoista asioista puheen ollen, näin syksyn tullen hienoa on myös lämmin asunto. Ihanaa, miten huoneet - ja lattiat - tulevat lämpimiksi, kun laittaa patterin päälle. Jopa tuo tuulikaappi. Eläköön suomalainen taloneristystekniikka!