Marjaanan Konmari-projekti, osa XIII: Tarvikkeet käsillä tekemiseen

Tämä kategoria oli minulle jotenkin tosi haastava. Ensinnäkin se, että rohkenin määritellä kaikki käsillä tekemisen välineet yhteen kategoriaan, oli kynnyskysymys. Kun "oikeasti" kategoriat meneen näin: kirjoitustarvikkeet, piirustustarvikkeet, maalaustarvikkeet, paketointitarvikkeet, neulonta, ompelu ja askartelu.

Minua kuitenkin on vaivannut näiden tarvikkeiden epäjärjestys ja sirottelu ympäri asuntoa pikku kategorioissaan. Ja nyt oli mahtava tilaisuus saavuttaa ihan oikea järjestys ja keskittää käsillä tekemisen välineet yhteen sijaintiin kodissa.

Kannoin kaikki tavarat olohuoneen pöydälle. Eteisen kaapista, keittiön arkusta, olohuoneen kolmesta pitkän lipaston laatikosta, keittiön kaapista, Jaakon huoneen kaapista ja makuuhuoneen sisustuskorista. Ai-van uskomatonta, miten olinkin onnistunut sirottelemaan nämä tavarat joka puolelle! Kankaat jäivät vielä Kertun huoneen kaappiin, mutta siirrän ne kaltaistensa seuraan kunhan tilaa vapautuu.

Tähän projektiin meni koko päivä - mihinkään muuhun ryhmään en ole käyttänyt näin paljon aikaa. Niin, ja kankaat olen konmarittanut jo aiemmin, ja langat maritin omana ryhmänään jo päivää aiemmin. Olen käsityöihminen, mikäli tämän ryhmän tavaramäärästä on mitään päätteleminen.

Minun oli myös vaikea hahmottaa, mitkä tavarat tuottavat erityistä iloa ja mitkä eivät. Tuntui, että tavaroiden järjestäminen järkeviin ryhmiin oli jo niin suuri työ, ettei ilotestin tekemiseen jäänyt energiaa. Voi hyvinkin olla, että konmaritus iskee tähän tavararyhmään vielä uudelleen. Mutta voi myös olla, että nyt vihdoin ryhdyn käyttämään materiaaleja, kun ne ovat järjestyksessä ja helposti käsillä.

Lankojen kohdalla oli yllättävän helppoa hahmottaa, mikä tuottaa iloa. Lanka, josta olen jo monta kertaa tehnyt tai yrittänyt tehdä jotain, oli helppo sijoittaa lahjoitettavien pinoon. Lahjoitin pois valitsemani käsityötarvikkeet seurakunnalle ja muutaman kerän lankaa äidille. Äiti on innokas kutoja kuten minäkin, ja hänellä myös riittää aikaa siihen tällä hetkellä. 

Minun on ollut vaikea ajatella, että jostain kunnollista materiaalia olevasta langasta voisi luopua. Nyt pystyin luopumaan mielestäni rumista tai kyllästyttävistä langoista, koska Konmari-metodi antaa siihen luvan. Ja tiesin, että langat voi kierrättää hyötykäyttöön tekeville ihmisille. Minun ei ole pakko kutoa lämpimiksi asusteiksi kaikkia käsissäni olevia lankoja. Tuntui tosi kivalta viedä säkillinen tänään kirkkoherranvirastoon!

Tämän projektin kruunasi vielä se, että työkalut ja talviurheiluvälineet järjestyivät melkeinpä siinä sivussa.

Alku. Kaikki langat isossa keittiön arkussa.

Kaikki langat krontmänttinäs olohuoneen matolla.

Kaikki langat ryhmiteltynä klo 12 ulkokehältä alkaen:
Isoveli, keinokuitu, huopuva, Puro, puuvilla- ja bambulangat, paksut langat, muut, Pikkusisko, Nalle, 7 veljestä.
Sisäkehällä klo 12 alkaen:
Rose mohair, pellava, alpaca, silkkivilla, valkoinen glitteri
ja keskellä loput pikkukerät.

Muovipussissa kiertoon lähtevät, näkyvissä minulle jäävät.

Järjestin langat ensin takaisin keittiön puuarkkuun...

...mutta siirsinkin ne sitten olohuoneeseen, koska muutkin käsityövermeet ovat siellä.
Pienet kerät ja vyyhdit pitkän lipaston laatikossa....

...ja lihavat vyyhdit isossa sisustuskorissa.
Eikö olekin ihana kuva!!

Ja niin lankani ovat helposti nähtävissä ja koon mukaan järjestettynä olohuoneessa. Sitten katsaus loppuihin käsillä tekemisen tarvikkeisiin.

Alkutilanne. Vieläkin masentaa nähdä tämä kuva. 

Suurin osa pois pantavista käsityömatskuista. Roskiin laitoin jo jonkin verran ennen kuvan ottamista.

Haaveilin laittavani kaikki käsillä tekemisen tarvikkeet Janin mummun vanhaan kaappiin. Kaikki eivät sinne vielä mahtuneet, mutta toivon keittiötavaroiden ja koriste-esineiden konmarituksen tekevän tarpeeksi tilaa lopuillekin tavaroille.

Yläkaapin ylähyllyllä minua ilahduttavat paperitarvikkeet ja kynät, tosin alahyllyllä näihn kuuluva kirjeenkirjoituskansio.
Keskimmäisellä hyllyllä ompelutilpehööri: nuppineulat, langat, vetoketjut ja tukinauhat, koristeet, napit, pitsit ja kanttinauhat, satiininauhat, ompelukonetarvikkeet sekä silmäneulat ja mittanauhat. Lähes kaikki näistä minigrip-pusseissa. Alimmalla hyllyllä kansion takana liimaa, teippiä, nitojat yms. pikkusälää, edessä loput "aikuisten" kynät, pahvilaatikossa ja seinää vasten lehtiöitä ja paperia. 

Alakaapissa ylähyllyllä neulontatarvikkeet ja keskeneräiset työt,
alahyllyllä ompelukone ohjekirjoine ja apupöytineen, tilkut ja lahjakassit.

Pitkän lipaston laatikossa lahjat, lahjapaperit ja -narut, tyhjät paperit sekä Kertun näytekangaspaloja.

Ja toisessa pitkän lipaston laatikossa askartelumateriaaleja, värit, liima, maalausvälineet, muovailuvaha ja hamahelmitarvikkeet, eli enimmäkseen lasten tavarat.

Lahjapapereita en enää aio ostaa ellen ihan selkeästi tarvitse - nykyään käytetään enimmäkseen lahjakasseja ja niitähän on helppo kierrättääkin. Lahjapapereita on hankala säilyttää, kun ovat pitkiä ja kapeita pötkylöitä.

Janin äiti ostaa aina vain sen verran lankaa kuin seuraavaan projektiin tarvitsee eikä siis tarvitse paljon tilaa lankojen säilyttämiseen. Se on viisasta.

Minustakin langan ostaminen on hauskaa, mutta jos kaapit jo valmiiksi pursuilevat lankoja, en voi huvikseni uusia ostaa. Jatkossa, jos minulla on selkeä projekti, johon tarvitsen tietyn määrän tiettyä lankaa, ja johon ei voi käyttää varastosta löytyviä lankoja, voin sellaista ostaa. Kankaita samoilla kriteereillä. Toivon siis, että näiden tavaroiden määrä on vähenemään päin.

Olen todella tyytyväinen itseeni, että sain tämän kohdan Konmari-projektista aikaiseksi. Hienoa hienoa!

Vapautuneeseen keittiön puuarkkuun pakkasin luistimet, monot ja suksenvoiteluvälineet.
Nämä välineet olivat aiheuttaneet eteisessä "kenkäkaaoksen",
kuten eräs pikkuneiti taannoin iloisesti huomautti.

Tämä kaappi on ollut pitkään oikea murheenkryyni. Nyt siellä on selkeästi vain
"varaosia", kuten lamppuja ja pattereita, sekä sisällä säilytettävät työkalut. Siirsin siis ompelukoneen ja suksenvoiteluvälineet sekä muutaman muun tavaran pois täältä ja voilá, kaappi järjestyi melkein itsestään!

On tämä kuulkaa niin hienoa, kun asunto alkaa olemaan järjestyksessä! Ja on niin palkitsevaa roudata tarpeettomia tavaroita ovesta ulos. Hauskaa on myös se, että pari kaveria on innostunut konmarittamaan jakaen kokemuksiaan kanssani. Innostavaa vertaistukea!

Hiihtolomalla lapsuudenkodissa

Olimme viettämässä hiihtolomaa lapsuudenkodissani.

Isän ja äidin talon lähes koko yläkerta on meidän perheen aluetta, jossa majoitumme yökylässä ollessamme. On mukavaa kun kaikille on oma tilava paikkansa nukkumiseen - Kerttu on minun vanhassa huoneessani, Jaakko aulassa ja me loput veljeni vanhassa huoneessa. Ylhäällä on myös hyvin tilaa lasten leikeille ja lelujen säilytykseen. 

Olen monta kertaa ajatellut ja ajoittain yrittänytkin siivota ja järjestää omaa vanhaa huonettani. Toissakesänä aloitin sen heivaamalla pihalle vanhan tietosanakirjasarjan, joka ei edes kuulunut minulle. Viime kesänä taas siivosin vanhan vaatehuoneeni, joka oli täynnä äidin tavaraa. Lasten leluja olen myös vähän järjestellyt yhdessä lasten kanssa. Ja vähän nalkutellut vanhemmilleni turhan tavaran säilyttämisestä...

Vasta nyt Konmari-metodiin tutustuttuani tajusin, mitä minun ihan oikeasti kannattaa siellä tehdä. Ei siirrellä tavaroita paikasta toiseen eikä edes järjestellä toisten tavaroita. Vaan käydä läpi omat tavarani ja säilyttää vain ne, jotka tuottavat iloa. Niin, eikä varsinkaan nalkuttaa toisille heidän tavaransäilömispolitiikastaan!

Valitettavasti minulla ei ole kuvia huoneestani ennen järjestelyä. En niin suunnitelmallisesti lähtenyt hommaa tekemään - aluksi piti vain järjestää koristehylly, sitten vähän katsoa mitä kirjoja kirjahyllyssä on... Mutta kävinkin sitten läpi kaiken aika tarkasti. Iskä on monta kertaa sanonut, että heillä on tilaa säilyttää minunkin tavaroitani. Niinpä jätin vanhaan huoneeseeni niitä tavaroita, jotka mielestäni sinne kuuluivat.

Oli mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja muistaa tuntemuksia ja ajatuksia eri esineisiin liittyen. Matka omaan itseen. Myöskin huomata, miten suhteeni tavaran säilyttämiseen yleensä on muuttunut. Miksi tosiaan säilyttää tavaroita, jotka herättävät kielteisiä tunteita? En saanut vielä kaikkea painolastia pois, koska muistot on vielä konmarittamatta sekä lapsuudenkodissa että nykyisessä kodissani. Voin kuitenkin nähdä, minkälainen vaikutus on vanhoista tavaroista ja papereista luopumisella.

Marie Kondohan käskee valikoida tavarat niin, ettei muu perhe näe. Minä suosittelen sitä myös, sillä perheenjäsenten voi olla vaikea katsella vierestä, kun minä luovun tavaroistani. Mutta minä olen kuitenkin itse vastuussa omien tavaroitteni säilyttämisestä tai pois heittämisestä - ei ole syytä säilyttää mitään siksi, että jonkun toisen mielestä niin pitäisi tehdä.

Tai voihan se olla että nuo kiusallaan vaan kommentoivat, kun tietävät tästä Konmari-hurahduksestani... Iskä oli ensin hieman järkyttynyt huomatessaan minun aikovan hankkiutua eroon tosi monesta vanhasta C-kasetista. Kun hän sitten huomasi Janin löytävän Spotifysta kaikki vanhat biisit, joiden nimen luin kasettien selkämyksestä, huomasi hänkin, ettei säilyttämiseen tosiaan ole tarvetta. Varsinkin kun meillä ei ole kasettitoistinta eikä kasettien laatu ollut kestänyt aikaa. Eikä kyllä monen biisinkään...

Sitten projektivalokuviin, jotka tällä kertaa on otettu kännykkäkameralla.

Kierrätykseen lähtevät kirjat ja C-kasettikotelo,
jossa muutama alkuperäinen kasetti sisällä.

Kierrätykseen menevä paperi.
Vanhoista koulun tehtäväkirjoista irrotin kannet.

Röykkiö tyhjäksi jääneitä kansioita ja lehtikoteloita.

Kotiinviemisiksi pakkasin muutamat kauniit koriste-esineet (kuvassa)
sekä pienen nivaskan papereita ja lehtiä.

Ja sitten vielä ihaillaan lopputulosta!

Kirjahylly järjestettynä.

Laitoin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kaikki käsityölehdet ja -kirjat, mitä hyllystä löysin. Itselläni on kotona samaa sarjaa pari teosta ja monta lehteä, jotka ajattelin seuraavalla kerralla kiikuttaa tänne. Äiti ompelee myös ja paljon enemmän kuin minä, joten on järkevää säilyttää kaavat hänen kodissaan.

Toisteksi ylimmällä hyllyllä on muutamia kirjojani sekä äidin keittokirjoja. Lasten ulottuvilla on sitten lauta- ja palapelit, kirjat ja alimmalla hyllyllä leluja.

Koristehylly järjestettynä. 

Tästä hyllystä tykkään tosi paljon. Hyllyn on aikoinaan iskä tehnyt koulupoikana ja yhdessä tuunasimme sen huoneeseeni sopivaksi ollessani lapsi. Nyt siinä on enimmäkseen äidin koristeita, mutta joitakin omianikin jätin, koska ne ovat aina olleet tässä hyllyssä. Vasemmalla alhaalla on myös Kertun astiasto ja koriste-enkeli.

Tosi surkea kuva, mutta tässä suurin osa leluista. Tykkään kovasti vanhasta nukkekodista!
Pelastin sen kellarikerroksesta ja olen harkinnut kalusteiden hankkimista siihen.

Eikö olekin kaunista! Vai johtuuko se katsojan silmistä...

Seinällä roikkuu mammani ompelema iskän vanha paita, taulu joka minulla on ollut aina, sekä tyttöjen stetsoni, jonka ostin ollessani nuorisovaihdossa Teksasissa.

Tuon peilipöydän tahtoisin vielä joskus omaan kotiini. Minusta se on tosi kaunis ja siksi siirsinkin sen nyt tuohon ikkunan ääreen.

Kirjahyllyn oikeassa yläkulmassa näkyy lappu, jonka sekä minä että iskä olemme allekirjoittaneet. Että seuraavan kerran kun hylly siirretään, se siirretään omaan asuntooni. Taipumukseni järjestellä huonekaluja kysyi aikoinaa isäni hartiavoimia...

Kun sain huoneen tähän järjestykseen ja vieläpä imuroitua, totesin vanhemmilleni, ettei huone ole koskaan ollut näin hyvässä järjestyksessä. Ja jos rouva Kondoon on uskominen, nyt sen pitäisi siistinä pysyäkin. Ainakin minun vastuullani olevien tavaroiden osalta.

Ja onpa mukava katsella kauniita kuvia vanhasta huoneestani.

Vinkkejä kesälukemiseksi: lehtiä, kirjoja, blogeja

Tässä taannoin tupsahti postiluukusta peräti kolme aikakauslehteä kesäiltojen iloksi. Äiti oli tilannut minulle muutaman numeron jotain perhelehteä ja lisäksi sain tilaamani Kotivinkin sekä kiitokseksi lehden tilaamisesta Unelmien talon ja kodin.

Useimmat lehdet eivät kestä monia lukukertoja. Poikkeuksen tekee mielestäni Koti ja keittiö - valokuvat ovat sen verran hyviä ja kiinnostavista kohteista, että niitä jaksaa katsella uudelleenkin. Harva sisustuslehti yltää samaan. Saksassa minulle tuli Schöner Wohnen, joka on yksi nimekkäimpiä saksalaisia sisustuslehtiä. Mutta se oli ehkä vähän turhan hieno minun makuuni, tee-se-itse-vinkit olivat vähäisiä ja mainosten määrä suuri. Nyt Suomeen muutettuani halusin tilata jonkun lehden, josta mahdollisesti saisi inspiraatiota sisustamisen lisäksi myös ruuanlaittoon ja käsitöihin - siksi Kotivinkki. Unelmien talo ja koti on kyllä myös hyvän mielen lehti sisustuksesta kiinnostuneelle. Voi olla että tilaan sen joskus tulevaisuudessa, jos tulee hyvä tarjous vastaan.

Ajattelin listata kirjahyllystäni löytyvät sisustus- ja käsityökirjat sekä seuraamani sisustusblogit, jos vaikka joku kaipaa vinkkiä kesälukemistoon. Montaa kirjaa minulla ei kyllä ole, koska kaikki turhanpäiväiset olen pannut kiertoon. Kuten tiiliskiven painoisen ja oloisen "Lofts" -kirjan, joka oli täynnä tylsiä kuvia erilaisista loft-asunnoista. Sain halvalla jostain alennusmyynnistä... Valitettavasti taisin laittaa kierrätykseen myös ihan hyvän kirjan, Anthony Weavingin "Kauneimmat klassikot". Sitä ei ainakaan nyt kirjahyllystä löytynyt. Harmi. Kauniita kuvia retrokalusteista.

Minulla on kaksi virkkauskirjaa, kaksi kutomiskirjaa (virallisesti pitäisi kai sanoa neulomis-) ja yksi sisustuskirja. Ensimmäisen tällaisen kirjan ostin, kun pääsin ylioppilaaksi - silloinhan minulle jäi ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen aikaa innostua käsityöprojekteista. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Virkkaajan käsikirjan (Pauline Turner, 2001, suom. 2005), josta olen virkannut joitakin mallitilkkuja, pari patalappua ja korikassin. Kirja esittelee monta erilaista kuviovirkkaustapaa, joita voi sitten hyödyntää luovuutensa mukaan omissa projekteissa. Kirja on pikemminkin tekninen kuin inspiroiva, mutta virkkauksesta jo innostuneelle ihan hyvä perusteos.

Toinen virkkauskirjani on perintöä äidiltä - "Kodikkaita virkkausohjeita" vuodelta 1980. Kirjan kuvat olisivat varmasti mannaa käsityötaitoiselle retroilijalle, jolla on kärsivällisyyttä ja intoa toteuttaa laajoja ja monimutkaisia projekteja. Tällaisia ohjeita ei juuri nykyaikaisista käsityölehdistä löydy: kauniita reunapitsejä tekstiileihin tai tunnelmallisia lampunvarjostimia. Tai jos löytyykin, ne harvoin ovat näin koristeellisia ja taidokkaita.

Samaa sarjaa edellisen kanssa on "Kauniita neuleita kaikenikäisille", niinikään vuodelta 1980. Jos kutoisin vaatteita, nämä ohjeet tulisivat varmasti käyttöön. Kirjassa on ihania 70-luvun tyylisiä vaatteita lapsille ja aikuisille. Minua kiehtoo ajatus, että vanhalla ohjeella saa uuden neuleen, mutta aivan aitoon 70-luvun tyyliin. Värit, neulepinnat ja kuviot ovat hurmaavia!

Toinen neulekirja on ihan oma hankintani ja paljon luettu: "Stitch 'n Bitch. The Knitter's Handbook" (Debbie Stoller, 2003). Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia kutomaan. Kirja on tosi hauskasti kirjoitettu ja kuvat ovat oikein inspiroivia. Langat ja ohjeet ovat tietysti ameriikan mallilla, mutta olen minä yhden pipon saanut aikaiseksi kirjan ohjeen mukaan. Opuksen etu on se, että yksinkertaiset asiat, kuten oikean ja nurjan silmukan teko, on selvitetty hyvin tarkasti ja selkeästi, amerikkalaiseen tapaan jopa idioottivarmasti. Oman innostuksen vahvistamiseksi kirjasta löytyy myös vertaistukea, sillä kirjailijan lisäksi moni muu nykyinen kutoja saa suunvuoron kertoakseen inhokkiajanvietteen muuttumisesta palavaksi intohimoksi. Tästä kirjasta, kuten parista muustakin kirjailijan teoksesta, löytyy myös suomalainen versio, jonka ohjeet on suomennettu ja sovitettu suomalaisille langoille.

Uusin kirjani on appivanhemmiltani saamani synttärilahja viime vuodelta. "Kodin pehmeät sävyt. Sisusta tyylikkäästi ihanilla pastelleilla" (Selina Lake, 2013).  Tässä kirjassa on silmänruokaa, kauniita yksityiskohtia ja toimivia vinkkejäkin. Kirja esittelee monta erilaista kotia, joita yhdistää rakkaus pastelleihin ja kodikkaaseen sisustustyyliin. Jos etsit kirjastosta kivaa luettavaa kesäksi, suosittelen tätä kirjaa, tai jotain muuta kyseisen kirjailijan sisustusteoksista. Lisäinspiraatiota kaipaavat lukijat on kirjassa otettu mukavasti huomioon, sillä kirjan lopussa on lista blogeista ja nettisivuista, joiden kautta löytyy lisää kauniita kuvia ja tietoa kirjassa olevista kodeista.

Viimeksi lainasin kirjastosta teoksen "Viihtyisä ja värikäs koti" (Ashlyn Gibson, 2013), jonka englanninkielinen nimi kuvaa sisältöä paljon paremmin: "Creative Family Home - Imaginative and original spaces for modern family living". Valitsin kirjan kuvien perusteella ja huomasin vasta kotona, että kirjassa on myös kiinnostavia säilytysratkaisuja.

***

Aikakauslehtien ja kirjojen lisäksi lueskelen tai silmäilen mielelläni myös blogeja. Yhtäkään käsityöblogia en seuraa, vaan googletan ohjeita sen mukaan, mitä haluan tehdä. Sisustusblogeista ehdoton suosikkini ja ehkä jopa esikuvani on IHeart Organizing (Jennifer Jones). Blogista löytyy kauniita kuvia, käyttökelpoisia vinkkejä ja hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tekemisen meininkiä. Blogi on ilmeisesti kirjoittajan pääasiallinen työ, ja jälki on kyllä hyvin ammattitaitoisen oloista. Vaikka nimi viittaa järjestämiseen, on blogissa vähintään yhtä paljon sisustukseen ja visuaaliseen ilmeeseen liittyviä juttuja.

Toinen silloin tällöin tutkimani blogi on "I'm an organizing junkie" (Laura Wittman). Intoni tämän blogin seuraamiseen on hieman hiipunut, koska blogia kirjoittaa usein myös vierailevat kirjoittajat. Toki heidänkin tekstinsä ovat kiinnostavia ja hyödyllisiä, mutta mieluummin seuraan yhdessä blogissa pääasiassa yhden kirjoittajan ajatuksia. Blogin arkistosta löytyy hyviä vinkkejä tavaroiden vähentämiseen ja järjestämiseen kuin myös arjen virtaviivaistamiseen.

Jos tahdot inspiroida itseäsi nimenomaan tavaroiden vähentämiseen ja arjen organisointiin, pari suosittelemisen arvoista blogia ovat "Becoming minimalist" (Joshua Becker) ja jopa yksi suomenkielinen, "Arkijärki" (Jenni). Näitä lueskelen silloin tällöin. Minimalisti-blogi on turhan paatoksellinen, jotta sitä pystyisin säännöllisesti seuraamaan. Arkijärjestä taas puuttuvat koukuttavat kauniit kuvat.

Tähän kohtaan lienee syytä sanoa pari sanaa monen rakastamasta Pinterestistä. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhtyä Pinterestin käyttäjäksi, mutta ehkäpä vähäisestä käytöstäni johtuen palvelu vaikuttaa minusta sekavalta. Kuvien määrä ahdistavalta. Jos tahdon löytää inspiraatiokuvia tiettyyn aiheeseen liittyen, yleensä Googlen kuvahaku hoitaa homman riittävällä menestyksellä.

Yksi sisustusportaali, josta pidän, on Houzz. Se on sisällöltään tosi monipuolinen ja sinne saa helposti tallennettua muistiin omia suosikkikuvia. Palvelun käyttäjissä on enenevässä määrin myös suomalaisia ja muita Jenkkilän ulkopuolella sisustavia, mikä tuo vaihtelua kuviin ja sisustustyyleihin. Houzz -sovellus vaatii kovasti henkilökohtaisia tietojani, jos asennan sen puhelimeen tai iPadille. Tietokoneen selaimella palvelua pääsee käyttämään ihan perusmalliin, käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Iloisen kesäisiä lukuhetkiä meille kaikille!

Pimeneviä iltoja, lämmittäviä käsitöitä

Moi pitkästä aikaa!

Tänään pääsette katsomaan, minkälaisia käsitöitä on valmistunut syyskuun aikana! Se on uutta tässä blogissa, sillä käsityöt ovat olleet taka-alalla sisustusinnostuksen viedessä mukanaan. Organisointi ja sisustaminen eivät suinkaan ole jääneet, mutta blogiin asti projektit eivät ole päätyneet ajanpuutteen vuoksi. Nyt lapset ovat olleet Kindergartenissa jo vajaan kuukauden ja aikataulut alkavat pikkuhiljaa löytää muotoaan. Äitikin voi jo hengähtää ja istahtaa alas kirjoittelemaan.

Syyskuun puolivälissä palasin kesän viimeiseltä Suomen lomalta. Sen jälkeen tuntui olevan energiaa tehdä vaikka mitä ja ideoita tulvi mieleen. Yksi syy siihen, että olen vihdoin saanut käsitöitä tehtyä, on vierashuoneeseen perustamani ompelunurkkaus. Varmaan näette siitäkin kuvia jossain vaiheessa, mutta tässä nyt kuvakavalkadi luomuksistani.

Nämä sohvatyynyt saimme vuokraemännältämme Gertrudilta. Mielestäni tummansininen tyyny oli vähän synkkä ja aloin virkata siihen punaista koristetta. Mutta sitten muistin nämä ruusut, jotka aikanaan virkkasin tehdäkseni vauvapeiton ystäväni nykyään neljävuotiaalle poitsulle. TV:n äärellä istuessani kiinnitin ruusut tyynyyn ja voilá! Hieno tuli. Sain jo sen punaisenkin koristeen valmiiksi, mutta se ei ole vielä tuohon toiseen tyynyyn asti päätynyt.

Sain myös valmiiksi parit villasukat. Nämä ovat Seitsemän veljestä -langasta kudotut lapsen sukat, alemmat taas Pikkusisko -langasta aikuiselle tehdyt. Lasten sukat paksusta langasta syntyivät tosi nopeasti. Niitä tehdessäni mietin, että miksipä en tekisi näitä vähän useamminkin, kun kerran valmistuvat niin vaivattomasti. Ja villasukat ovat yleensä mieleinen lahja myös lapsille. 

Mutta näitä aikuisen sukkia olen kutonut joulusta asti. Ostin silloin Suomesta lankaa ja puikot joululoman ratoksi ja ajattelin kutoa itselleni tavalliseen kenkään mahtuvat villasukat ohuesta langasta. Se tuntui ikuisuusprojektilta! Kaiken lisäksi lopputulos oli huono - sukat ovat ihan liian leveät minun jalkaani. Olen törmännyt samaan ongelmaan aiemmin sukkia tehdessäni. Saa nähdä koska muistan huomioida jalkani kapeuden jo alussa, kun silmukkamäärä pitää päättää.

Ompelukoneen äärelle pääsin näiden kahden pikku projektin myötä. Ensimmäinen kuva on lasten patjasta, jota käytetään leikkeihin milloin missäkin tarkoituksessa. Se on ollut ilman päällistä, tylsän valkoinen. Tuo delfiinikangas minulla on ollut yhtä kauan kuin ompelukonekin, parisen vuotta. Ajattelin, ettei sen väri sovi lastenhuoneeseemme. Mutta tänä syksynä sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirjan "Kodin pehmeät sävyt" (Selina Lake). Siitä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Ei se olekaan niin tarkkaa, että kodin sisustuksessa käytetään vain tiettyjä värejä. En tiedä oliko tuo kirjoittajan tarkoitus, mutta niin se minuun vaikutti. Siispä kaunis delfiinikangas sai vihdoin paikan lastenhuoneen kaunistuksena. Lapset tykkäsivät siitä heti, mikä kovasti ilahdutti äitiä!

Pikku pussukka on tehty prinsessa-askartelukirjan ohjeiden mukaan, mutta ei huovasta niinkuin ohje käski. Pussukka on pyöreä kankaanpala, jonka reunustin pitseillä. Tein kankaan pohjaan napinläven, josta pujotettiin käsihihna läpi. Kankaan reunaan tein näpinläpiä niin, että siihen saatiin nauha pussin sulkemista varten. Kerttu sai itse pujotella nauhan paikoilleen. Pohjaan tein vielä pahvista pyöreän vahvikkeen, että pussukka pysyy edes vähän muodossaan. Itse en näin epämääräisen mallisesta pussukasta tykkäisi, mutta Kerttu oli varsin hyvillään lopputuloksesta ja leikki prinsessaa koko loppuillan.

Lopuksi vielä pari kaunista syksyistä koristetta. Kranssi oveen syntyi sillä tavalla, että olin kaverini kanssa kodinsisustukseen, tai pikemminkin koristeluun, erikoistuneessa kaupassa. Yleensä en ikinä ostaa mitään "krääsää", mutta olin tosiaan kaivannut oveemme jotain koristetta. Löysin koivunkaarnalla päällystetyn styroksikranssin ja ostin siihen sopivat nyörit koristeeksi. Kultainen sydän löytyi kotoa. Kranssi ilahduttaa minua joka kerta, kun tulen kotiin!

Koska en tykkää säilyttää kotonani "turhia" sisustuskoristeita (eli krääsää), tällaiset alhaalla näkyvät, sesongin jälkeen kompostoituvat koristeet sopivat ajatteluuni oikein hyvin. Ihan aitoja kurpitsoita ja kastanjoita siis. Eilen aamulla hoksasin, että tuohonhan sopii mainiosti tuikku tunnelmaa luomaan ja asetelmasta tulikin sitten ihan blogiin kelpaava. 

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa syysviikonloppua!

Vitriinin tarina

Hei pitkästä aikaa!

Bloggauksessa on ollut pidempi tauko, koska olimme kesälomalla Suomessa. Nyt olemme palanneet arkeen. Ennen lomaa vierashuone jäi aivan sekaisin. Vaikka olen yrittänyt järjestää ja stailata sitä viihtyisämmäksi, se aina vaan näyttää romuvarastolta. Vierashuoneen parissa siis jatkoin nyt, kun aikaa taas liikeni. 

Lähtötilanne

Meillä oli vierashuoneessa vitriini, jossa pidin esillä lankoja ja kankaita. Pidin kyllä kovasti siitä, että käsityömateriaalit olivat kauniisti esillä, mutta itse vitriini ei minua miellyttänyt. Se ei oikein tuntunut sopivan vierashuoneeseen ja ajattelin, että saan langat säilöön ihan hyvin myös vierashuoneeseen hiljattain siirrettyyn suureen kirjahyllyyn. Eräs ystäväni oli myös tarjoutunut ostamaan vitriinin minulta, mikäli haluaisin siitä luopua.

Vitriinin alareunasta poistin jossain vaiheessa kaapin ovet saadakseni avohyllyjä, koska tuolloin lasiovet olivat vuoratut kauniilla käärepaperilla. Asia joka lisää kaapin sillisalaattimaisuutta entisestään. Niinpä ryhdyin hommiin - apulaisen kera, kuten kuvasta näkyy.

Luopumista

Laatikollisen lankaa postitin käsitöitä tekevälle sukulaiselle Suomeen toivoen, että hän tekisi niistä jotain kaunista tai keksisi ainakin jonkun käyttötarkoituksen langoille. Kyseiset langat olivat noin kuuden kerän settejä mohair-lankaa, jota en tykkää itse kutoa (tai neuloa, niinkuin virallisesti sanotaan). Myöskään värit eivät aivan iskeneet minun värisilmääni. Valitettavasti tämän langanjärjestämisprojektin jälkeen löysin sängyn alta vielä yhden ison pussin tuota mohair-lankaa, eikä sille ole paikkaa. Sekin saanee siis lähtöpassit.

Pussillisen pieniä sekalaisia keriä lahjoitin Kertun ja Jaakon Kindergarteniin. Ottivat ilomielin ja sen enempää kyselemättä ne vastaan.

Kerttu ja muutamat muut lapset ovat Kindergartenissa kutoneet pienen kehikon kanssa kangasta.
Tässä on lisämateriaalia pikku käsityöläisille.

Roskikseen en lankaa laittanut, koska hyvien materiaalien pois heittämisessä ei ole järkeä. Mutta joitakin tekeleitä, jotka olivat viettäneet jo useita vuosia keskeneräisessä tilassa, rohkenin laittaa roskikseen.

Taitaapi tuossa olla myös Jaakko-vauvan pyykissä kutistunut kauluri sekä joitakin mallitilkkuja. Miksikähän niitäkin olin alun perin säilyttänyt...

Uudelleensijoittelua

Tiedostan, että saisin lankani mahtumaan paljon pienempään tilaan, jos tekisin niistä tiiviitä rullia. Siinä olisi kuitenkin aikamoinen homma, ja mieluummin teen joutohetkenä itse käsitöitä kuin langankerintää. Joten etsin lankavyyhdeille uudet paikat käsittelemättä niitä sen enempää.

Lajittelin niitä kuitenkin hieman värin ja koon mukaan. Kirjahyllyyn tuli uusien sisustusvärieni mukaisesti valko-musta-punainen lankakori.

Arkkupenkkiin, jonka lapset ovat saaneet vuokraemännältämme, laitoin enimmäkseen alkamattomia tai muuten suuria lankavyyhtejä. Langat ovat pääasiassa Seitsemää veljestä tai vastaavaa lankaa. Laitoin kaikki samanväriset kerät yhteen paikkaan, toisin kuin ne olivat vitriinissä olleet. Sillä tavalla on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä kunkin värin määrä ja suunnitella niistä tehtävää käsityötä.

Loput lankasetit (eri laatua kuin arkkuun pakatut) pakkasin vielä pahvilaatikkoon kirjahyllyyn.

Jämäkerät minulla oli ollutkin kangaskorissa vitriinissä. Nyt päätin laittaa korin näkyviin pöydälle, koska värikäs lankakokoelma miellyttää silmääni. Kun niitä ei ole koko vitriinillistä näkyvissä, pieni kori on mukava sisustuksellinen yksityiskohta. Alla oleviin laatikoihin järjestin käsityötarvikkeeni. Paljon kätevämpää kuin suuren suuri kori kirjahyllyssä, missä näitä aiemmin olin säilyttänyt!

Keskeneräiset tekeleeni keräsin tällaiseen pussukkaan, joka itsekin oli keskeneräinen tekele. Alunperin kudoin tämän pipoksi, mutta siitä tuli ihan valtavan suuri - tein sen liian suurilla puikoilla enkä vielä silloin ymmärtänyt käsialani olevan pikemmin löysää kuin tiukkaa.

Nyt pitelin sitä käsissäni ja pohdin mitä tehdä sen kanssa. Samalla ympärilläni lojui näitä keskeneräisiä käsitöitä, jotka tarvitsivat säilytintä. Aivoni raksuttivat yks plus yks ja narun lisäämällä sain piposta kätevän ja söpön pussukan. Siellä on nyt esimerkiksi irtonaisia isoäidinneliöitä, tupsuja, virkattuja kukkia, purkamista odottava sukka sekä mielenkiintoinen mallineule.

Ai niin, ja kankaat pakkasin pariin laatikkoon, joista toinen meni kirjahyllyyn ja toinen samaan lipastoon käsityötarvikkeiden kanssa.

Vitriinin uusi elämä

Ilmoitin ystävälleni, että nyt on vitriini tyhjä, tule korjaamaan pois. Hän vastasi voivansa ottaa sen aikaisintaan lokakuussa. Se oli minusta pitkä aika odottaa, koska halusin saada kalusteen pois käsistäni nyt heti sen tyhjennettyäni. Selvittelin saksalaisesta tori.fi -tyyppisestä palvelusta, mitä tuollaisesta vitriinistä voisi pyytää, jos sen myisi: suunnilleen 70 €. Koska rahaa saisi niin vähän ja vitriini saattaisi silti olla vaivoinani vielä pitkäänkin, mietin vielä muita vaihtoehtoja. Tällaisenaan ja tässä huoneessa se ei kyllä enää saisi meillä jatkaa.

Voisin maalata vitriinin, jolloin siitä tulisi minulle paljon mieluisampi. Tumma väri on vitriinin suurin "vika". Meidän mahdollisuudet maalata jotain on kuitenkin varsin rajalliset, koska autotalli on käytössä vain maanantaista perjantaihin - viikonlopuksi siellä pitää olla tilaa autolle. Sisätilat eivät tule kuuloonkaan huonon ilmankierron ja kokolattiamaton vuoksi. Niinpä hylkäsin idean maalaamisesta.

Kävin vielä kaikki asuntomme huoneet läpi miettien, olisiko vitriinille niissä tilaa tai käyttöä. Olohuoneessa ollessani pohdin, että tilaa olisi kyllä - sen vierashuoneeseen siirretyn kirjahyllyn tyhjäksi jättämällä seinustalla, sohvan vieressä. Mutta jos vitriinin laittaa olohuoneeseen, mitä tavaraa siellä olisi tarpeen säilyttää? 

Kyseinen nurkka on vain muutaman askeleen päässä keittiöstä, joten astioita tietenkin!

Tämä oivallus oli ratkaiseva. Monet isot kauniit astiani olivat keittiön kaappien päällä, missä ne keräsivät paitsi pölyä, myös rasvaa. Joka kerta kun jotain niistä tahtoi käyttää, piti astia pestä ensin. Ajatus siitä että saisi ne pölyttömään paikkaan ja kauniisti esille, oli liian houkutteleva jäädäkseen kokeilematta.

Niinpä suostuttelin rakkaan puolisoni siirtämään kalusteen olohuoneeseen (kiitos Jani taas kerran!). Kun se oli paikoillaan, huomasin sen heti toimivaksi jutuksi. Vitriini on paitsi kätevä säilytysratkaisu kauniille astioille, myös selkeälinjainen ja sopivan korkea huonekalu olohuoneen sisustukseen.

Tuunasin vitriiniä vähäsen ennen kuin laitoin sinne astioita. Kiinnitin kaunista käärepaperia takaseinään ja päällystin sillä myös yhden hyllyn. Mielestäni siitä tuli aika hieno, ja vieläpä vähällä vaivalla.

(...Kurkkaapa tämän blogikirjoituksen ensimmäistä kuvaa!)

Valokuvat otin siten, että vitriinin lasiovet olivat auki. Yritin ensin kuvata ovet kiinni, mutta kuvassa näkyi lähinnä olohuoneen muu sisustus!

Sitten piti vielä täyttää vitriini astioilla. Pesin lähes kaikki astiat, jotka vitriiniin laitoin. Olin laiminlyönyt esimerkiksi kauniiden kristallikynttiläjalkojen puhdistamisen (ylimmällä hyllyllä), koska niillä ei ollut hyvää paikkaa olla esillä. Ajattelin että kun nyt puhdistan astiat kunnolla, ne näyttävät vitriinissä pitkään kauniilta, koska eivät juurikaan pölyty.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Olen tietysti alunperin ostanut vitriinin astioiden säilyttämistä varten. Erona tuohon alkutilanteeseen on se, että laitoin nyt alimmaiseksi puisen hyllyn, joka oikeasti kuuluu alla olevaan kaappiin. Lisähyllyn ansiosta hyllyt ja astiat on nyt sijoitettu tasapainoisesti, niin että miellyttävät silmää.

Kaapinovia en vielä paikoilleen laittanut, mutta eiköhän ne ovet siihen vielä ilmesty. Saatanpa vielä ottaa tuon valokuva-Washi-teippi -asetelman pois tuosta seinästä, jotta vitriini jää ainoaksi katseenvangitsijaksi.

Mitä opimme tästä?

Huonekaluja voi käyttää luovasti eri käyttötarkoituksiin riippumatta siitä mihin se on alunperin tehty. Vaikka se varsinainen oivallus tällä kertaa onkin, että kalustetta voi kokeilla myös ihan siihen perinteiseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen...

Lisäksi, huolellinen pohdinta ja vaihtoehtojen visiointi voi auttaa näkemään huoneen tai huonekalun uudessa valossa. Jollen olisi järjestelmällisesti käynyt koko asuntoamme läpi miettien, voisiko vitriiniä vielä sittenkin jossain hyödyntää, olisi tämä paikka jäänyt kyllä löytymättä. Olin niin kyllästynyt vitriiniin, etten enää helposti nähnyt sen mahdollisuuksia.

Kolmanneksi, ihan pienikin tuunaus voi muuttaa kalusteen uudeksi. Käärepaperin lisääminen vitriiniin karkoitti sen synkkyyden ja sai minut tykkäämään kalusteesta uudelleen.

***

Tällaisia terveisiä tällä kertaa organisoinnin ihmeellisestä maailmasta. Millaisen inspiraation sait tämän kirjoituksen myötä? Vai rohkaisiko tämä tarttumaan johonkin pitkään muhineeseen järjestämisprojektiin? Olisi mukavaa kuulla sinusta, kirjoita!

Mitäs siellä vierashuoneessa oikein tapahtuu..?

Olen vihdoinkin ymmärtänyt, ettei asuntoa saa järjestykseen pelkästään sijoittamalla huonekalut juuri oikeille paikoilleen, eli tanssimalla jatkuvaa huonekaluvalssia. Ensin pitää miettiä, mitä missäkin huoneessa tehdään ja mitä tavaroita huoneessa tulee olla näiden toimintojen toteuttamiseksi. Meillä on kolme makuuhuonetta, olohuone ja ruokailuhuone. Useimpien huoneiden funktiot ovat itsestäänselviä: makuuhuoneessa nukutaan, lastenhuoneessa leikitään ja ruokailuhuoneessa syödään. Melkein lisäsin tähän, että olohuoneessa katsotaan televisiota. No siinä kohtaa meidän perheemme "ongelma" syntyykin, sillä emme juurikaan katso televisiota. Mitä sitten oikein teemme yhdessä?

Olohuoneessa soitetaan kitaraa tai pianoa, lauletaan, tanssitaan, skypetetään Suomessa asuvien läheisten kanssa, käytetään tietokonetta, pidetään hartauksia, kuunnellaan musiikkia, seurustellaan vieraiden kanssa, katsotaan valokuvia ja pelataan pelejä. Suuri osa perheen yhteisestä ajasta vietetään juuri olohuoneessa. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki, mitä tykkäämme kotona harrastaa. Minä nautin käsitöiden tekemisestä ja lapset leikkivät, piirtävät ja askartelevat. 

Leikkejä meillä saa leikkiä joka huoneessa lukuunottamatta keittiötä ja vanhempien makuuhuonetta, mutta lelujen säilytys on lastenhuoneessa. Siellä lapset myös nukkuvat. Siirsin hiljattain piirustusvälineet lastenhuoneeseen, jotta ne pääsisivät osalliseksi jokailtaisesta lastenhuoneen järjestämisestä. Aiemmin lapset piirsivät vierashuoneen pöydällä, ja huone oli aina täynnä paperia, kyniä, tarroja ja paperisilppua.

Vierashuone ei ole oikein löytänyt omaa luonnettaan ja funktiotaan. Lastenhuone ja vierashuone ovat vierekkäin, ja lapset ovatkin ottaneet huoneen omakseen, leikkeihin ja askarteluihin. Minä taas olen halunnut tehdä siitä käsityöhuoneen. Ja tietysti me majoitamme siellä yövieraita muutaman kerran vuodessa. Huoneen toimintoja pohtiessani syksyllä listasin, että huone on askartelu-rauhoittumis-kirjoittamis-päiväuni-paperien säilytys-ompelu-neulonta-vierashuone.

Kyllä siellä majailikin käsityö- ja askartelutarvikkeita, niinkuin olin suunnitellut. Sen lisäksi siellä oli vähän kaikenlaista muutakin - kierrätykseen meneviä vaatteita, pahvilaatikoita, pakkaustarvikkeita, koreja, käytöstä poistettuja leluja, koriste-esineitä, kirjoja, lehtiä.... Vierashuoneesta, eritoteen oikealla näkyvästä korihyllystä, oli tullut kodittomien tavaroiden kaatopaikka. Kokonaisuus näytti ennen muuta sotkuiselta ja levottomalta. Siellä ei tehnyt mieli tehdä käsitöitä tai askarrella, vaikka tarvikkeet olivatkin kätevästi käsillä. Ja vaikka huoneessa oli sohva ja sänky, tässä kaaoksessa ei paljon tee mieli istahtaa tai oikaista hetkeksi.

Jotain oli siis tehtävä. Ensin rajasin toiminnot, joita vierashuoneen pitäisi palvella. Olen huomannut sen olevan vetäytymispaikka: lapset nukkuvat siellä välillä päiväunia, ja minä pakenen sinne, kun en kestä olla olohuoneen metelissä. On ihanaa istahtaa hetkeksi hiljaiseen huoneeseen kutomaan, kirjoittamaan tai lukemaan! Jos nyt sijoittaisin isoa Ikean kirjahyllyä asuntoomme, se saisi ehdottomasti mennä vierashuoneeseen. Silloin olohuone olisi musiikki- ja Skype-huone, vierashuone taas hiljainen huone.

***

Jotta tämä monitoimihuone voisi palvella myös vieraita ja rauhoittumista, oli yleisilmettä saatava rauhallisemmaksi. Korvien lisäksi silmätkin saisivat levätä huoneessa. Ajattelin, että teemavärin valinta saattaisi tässä auttaa. Huoneessa oli jo sininen sohva, joten päätin väriksi sinisen. Kaikki tilpehööri piti saada piiloon ja vain kauniita asioita esille.

Lapset olivat eilispäivän kanssani kotona, koska tyttärellä oli edellisenä iltana kuumetta. He leikkivät iloisesti koko päivän eikä sairaudesta ollut enää tietoakaan, ja minä sain tehdä rauhassa vierashuoneen yleisilmeen muutoksen. Onnistuinpa nappaamaan kuvatkin ennen kuin aurinko laski ja lapset valtasivat huoneen leikkeihinsä.

Siirsin korilaatikoston yläosan vasta järjestettyyn varastooni, johon vien nyt kaikki kierrätykseen tai kaatopaikalle menevät tavarat. Jäljelle jääneen osan peitin kauniilla pöytäliinalla ja sen sisällä on neulontatarvikkeita sekä pieniä säilytyskoreja ja -tarvikkeita.

Nurkassa oven takana on laukkujen, kassien ja pussukoiden säilytyspaikka, jotka suurimmaksi osaksi on pakattu vanhaan äitiyspakkaukseen. Toivon, että saisin tuon nurkan jotenkin kauniimmaksi. Mutta äitiyspakkauslaatikkokin on parempi kuin lattialla hujan hajan lojuvat kassit, kuten niitä aiemmin tapasin säilyttää.

Vitriinin päällä on säilytyslaatikoita, joissa on koristeita, askartelutöitä ja käytöstä poistettuja leluja. Vitriinissä on kaikki lankani ja kankaani - ihana väriloisto! Ja silti hillitysti järjestyksessä.

Sänky muunnettiin takaisin parisängyksi, koska odotamme lasten isovanhempia vieraisille maaliskuun lopulla.

Väriteemani mielessä pitäen ostin pöydälle sinisen pöytäliinan. Ikean kassikin näyttää kuuluvan huoneeseen, koska se on sininen. Siellä on mankeloitavat liinavaatteet.

Saimme aikanaan häälahjaksi mankelin, jonka rutiininomaisen käytön opettelu jäi vauva-arjen tiimellyksessä. Noin kuukausi sitten se kannettiin varastosta asuntoon ja olemme mankeloineet kaikki lakanat siitä lähtien. Molemmat lapset ovat nykyään lastentarhassa viisi tuntia päivässä, joten tällaisiin kodinhoidollisiin asioihin jää aikaa. Mankelin paikka on vierashuoneessa, samoin silitysraudan. Se on siis tavallaan myös kodinhoitohuone.

Aiemmin askartelutarvikkeita majoittanut hylly muuttui pääasiassa ompelutarvikehyllyksi, koska ne minulla oli jo valmiiksi pakattuna kauniisiin rasioihin.

Verhon takana on ruma, musta tilpehöörilaatikko, joka aiemmin majaili valkoisten säilytyslaatikoiden päällä. Lisäksi piilotin sinne suihkupullon mankeloimista varten. Koristelin valkoisen kankaanpalasen yhdellä isoäidinneliöllä, joka sopi siniseen teemaani. Olen ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen, vaikka hyllyn kokonaisuus ei vielä aivan miellytäkään.

Huonekalujen järjestämisestä sanon nyt kuitenkin vielä pari sanaa. Kun astut vierashuoneeseen sisälle, oikealla on sohva ja vasemmalla sänky. Se on rauhoittumis- ja vierashuone. Ikkunan äärellä säilytetään kaikki askartelu- ja käsityötavarat - se on puuhasteluhuone. 

Pöytä on ikkunan edessä palvellen sekä vieraita että käsitöiden tekoa. Ikkuna on myös ovi parvekkeelle, siksi se ulottuu lattiaan asti. Rakastan sitä, että voin istua pöydän ääressä ja valo tulvii kohti suuresta ikkunasta. Ehkä jonain päivänä tuolini ja pöytäni ovat läpinäkyviä, niin ettei mikään ole esteenä valolle.

Nyt kun huone on järjestyksessä eivätkä kaikki paikat pursua visuaalista meteliä, huomaan kaipaavani tauluja seinälle. Sekä sohvan että sängyn päällä olisi tilaa kauniille, rauhallisille kuville. Ehkäpä laitan washi-teipit asialle ja teippaan pari julistetta seinälle, niin ei tarvitse porata reikiä.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, koska voin istua sohvassa ja rentoutua sen sijaan että pohtisin kaaoksen kesyttämistä. Tiedän mistä löydän tarvitsemani tavarat ja niiden esiin ottaminen tuntuu helpolta ja mielekkäältä. Melkein voisin sanoa, että tähän huoneeseen voi mennä nauttiakseen sen ilmapiiristä.

***

Oletko pohtinut oman asuntosi huoneiden toimintoja? Tai innostiko tämä kirjoitus niin tekemään? Olisi mukava kuulla, kuinka perheen harrastustilat on teillä toteutettu!