Marjaanan Konmari-projekti, osa XIV: Kaisan tavarat, "eteistavarat"

Työlistallani seuraavana olivat eteisessä hengailevat tavarat, jotka eivät kuuluneet oikein mihinkään kategoriaan. Sateenvarjot, avaimenperät, heijastimet, kypärät. Sateenvarjoista yhden laitoin kierrätykseen, kypärät säilytin sellaisenaan. Avaimenperät ja heijastimet kävin läpi aika tarkasti.

Vasemmalla roskiin menevät avaimenperäkamat, oikealla kierrätykseen lähtevät.

Käytössä olevat avaimet

Vasemmalla säilytettävät avaimenperät, keskellä tuntemattomat avaimet (joita en uskalla heittää pois)
ja oikealla säilytettävät heijastimet.

Siirsin heijastimet vielä tuollaiseen pieneen pahvipurkkiin ja tarkastin, että kaikissa on ripustin. Muutaman ripustin takkeihin (käyttöönhän heijastimet kuuluu...). Avaimenperämatskut laitoin minigrip-pussiin ja käsityötarvikkeitteni seuraan.

Kaisan tavaroita en sen enempää konmarittanut, koska teen sitä jatkuvasti vaatteiden kanssa vauvan kasvaessa ja lelutkin on syytä käydä läpi kohta puoliin, kun ihan vauvalelut lakkaavat olemasta kiinnostavia. Varmistin kuitenkin, että Kaisan tavarat ovat omilla paikoillaan.

Kaisan tavaroiden paikkoja kotona ovat...

Haalari ja kantoreppu eteisen naulakossa, hoitolaukun nostin vielä kuvan ottamisen jälkeen hattuhyllylle.

Asusteet ulkoiluun tuulikaapin kaapissa: peitot, villavaatteet, tumput, pipot, sukat.

Vaatekaapissa alhaalta ylös: liian pienet, liian suuret ja "koikot" eli puklurätit, alaosat ja haalarit, yläosat ja hameet.
Hyllyllä sukkia yms. pikkuruista.

Henkareissa loput mekot, myös liian suuret. Liinavaatteet, perityt lelut, jotka ei vielä käytössä.

T'ällä hetkellä käytössä olevat lelut olohuoneessa lipaston päällä muovisissa hyllyissä.

Kävelyharjoituksia odottaa taaperokärry, joka on lastattu puutoukalla ja -maatalolla.

Tämän kategorian jälkeen muistin vielä Kaisan korun, jonka vein mummun kaapista omien korujeni seuraan. Kun siirryin keittiökategoriaan, löysin vielä Kaisan aterimet, mukin ja lautasen, jotka jemmasin yhdelle keittiön ylähyllylle. Ajattelin, että ne on mukavampi ottaa käyttöön vasta, kun hän itse saattaa niistä iloita ja kun ne eivät ehkä niin herkästi tipu lattialle.

Tänään tein suuren urakan keittiötavaroita konmarittaessa ja se on nyt TEHTY, mutta päivittelen tarkemmat kuulumiset siitä kategoriasta myöhemmin.

Marjaanan Konmari-projekti, osa XIII: Tarvikkeet käsillä tekemiseen

Tämä kategoria oli minulle jotenkin tosi haastava. Ensinnäkin se, että rohkenin määritellä kaikki käsillä tekemisen välineet yhteen kategoriaan, oli kynnyskysymys. Kun "oikeasti" kategoriat meneen näin: kirjoitustarvikkeet, piirustustarvikkeet, maalaustarvikkeet, paketointitarvikkeet, neulonta, ompelu ja askartelu.

Minua kuitenkin on vaivannut näiden tarvikkeiden epäjärjestys ja sirottelu ympäri asuntoa pikku kategorioissaan. Ja nyt oli mahtava tilaisuus saavuttaa ihan oikea järjestys ja keskittää käsillä tekemisen välineet yhteen sijaintiin kodissa.

Kannoin kaikki tavarat olohuoneen pöydälle. Eteisen kaapista, keittiön arkusta, olohuoneen kolmesta pitkän lipaston laatikosta, keittiön kaapista, Jaakon huoneen kaapista ja makuuhuoneen sisustuskorista. Ai-van uskomatonta, miten olinkin onnistunut sirottelemaan nämä tavarat joka puolelle! Kankaat jäivät vielä Kertun huoneen kaappiin, mutta siirrän ne kaltaistensa seuraan kunhan tilaa vapautuu.

Tähän projektiin meni koko päivä - mihinkään muuhun ryhmään en ole käyttänyt näin paljon aikaa. Niin, ja kankaat olen konmarittanut jo aiemmin, ja langat maritin omana ryhmänään jo päivää aiemmin. Olen käsityöihminen, mikäli tämän ryhmän tavaramäärästä on mitään päätteleminen.

Minun oli myös vaikea hahmottaa, mitkä tavarat tuottavat erityistä iloa ja mitkä eivät. Tuntui, että tavaroiden järjestäminen järkeviin ryhmiin oli jo niin suuri työ, ettei ilotestin tekemiseen jäänyt energiaa. Voi hyvinkin olla, että konmaritus iskee tähän tavararyhmään vielä uudelleen. Mutta voi myös olla, että nyt vihdoin ryhdyn käyttämään materiaaleja, kun ne ovat järjestyksessä ja helposti käsillä.

Lankojen kohdalla oli yllättävän helppoa hahmottaa, mikä tuottaa iloa. Lanka, josta olen jo monta kertaa tehnyt tai yrittänyt tehdä jotain, oli helppo sijoittaa lahjoitettavien pinoon. Lahjoitin pois valitsemani käsityötarvikkeet seurakunnalle ja muutaman kerän lankaa äidille. Äiti on innokas kutoja kuten minäkin, ja hänellä myös riittää aikaa siihen tällä hetkellä. 

Minun on ollut vaikea ajatella, että jostain kunnollista materiaalia olevasta langasta voisi luopua. Nyt pystyin luopumaan mielestäni rumista tai kyllästyttävistä langoista, koska Konmari-metodi antaa siihen luvan. Ja tiesin, että langat voi kierrättää hyötykäyttöön tekeville ihmisille. Minun ei ole pakko kutoa lämpimiksi asusteiksi kaikkia käsissäni olevia lankoja. Tuntui tosi kivalta viedä säkillinen tänään kirkkoherranvirastoon!

Tämän projektin kruunasi vielä se, että työkalut ja talviurheiluvälineet järjestyivät melkeinpä siinä sivussa.

Alku. Kaikki langat isossa keittiön arkussa.

Kaikki langat krontmänttinäs olohuoneen matolla.

Kaikki langat ryhmiteltynä klo 12 ulkokehältä alkaen:
Isoveli, keinokuitu, huopuva, Puro, puuvilla- ja bambulangat, paksut langat, muut, Pikkusisko, Nalle, 7 veljestä.
Sisäkehällä klo 12 alkaen:
Rose mohair, pellava, alpaca, silkkivilla, valkoinen glitteri
ja keskellä loput pikkukerät.

Muovipussissa kiertoon lähtevät, näkyvissä minulle jäävät.

Järjestin langat ensin takaisin keittiön puuarkkuun...

...mutta siirsinkin ne sitten olohuoneeseen, koska muutkin käsityövermeet ovat siellä.
Pienet kerät ja vyyhdit pitkän lipaston laatikossa....

...ja lihavat vyyhdit isossa sisustuskorissa.
Eikö olekin ihana kuva!!

Ja niin lankani ovat helposti nähtävissä ja koon mukaan järjestettynä olohuoneessa. Sitten katsaus loppuihin käsillä tekemisen tarvikkeisiin.

Alkutilanne. Vieläkin masentaa nähdä tämä kuva. 

Suurin osa pois pantavista käsityömatskuista. Roskiin laitoin jo jonkin verran ennen kuvan ottamista.

Haaveilin laittavani kaikki käsillä tekemisen tarvikkeet Janin mummun vanhaan kaappiin. Kaikki eivät sinne vielä mahtuneet, mutta toivon keittiötavaroiden ja koriste-esineiden konmarituksen tekevän tarpeeksi tilaa lopuillekin tavaroille.

Yläkaapin ylähyllyllä minua ilahduttavat paperitarvikkeet ja kynät, tosin alahyllyllä näihn kuuluva kirjeenkirjoituskansio.
Keskimmäisellä hyllyllä ompelutilpehööri: nuppineulat, langat, vetoketjut ja tukinauhat, koristeet, napit, pitsit ja kanttinauhat, satiininauhat, ompelukonetarvikkeet sekä silmäneulat ja mittanauhat. Lähes kaikki näistä minigrip-pusseissa. Alimmalla hyllyllä kansion takana liimaa, teippiä, nitojat yms. pikkusälää, edessä loput "aikuisten" kynät, pahvilaatikossa ja seinää vasten lehtiöitä ja paperia. 

Alakaapissa ylähyllyllä neulontatarvikkeet ja keskeneräiset työt,
alahyllyllä ompelukone ohjekirjoine ja apupöytineen, tilkut ja lahjakassit.

Pitkän lipaston laatikossa lahjat, lahjapaperit ja -narut, tyhjät paperit sekä Kertun näytekangaspaloja.

Ja toisessa pitkän lipaston laatikossa askartelumateriaaleja, värit, liima, maalausvälineet, muovailuvaha ja hamahelmitarvikkeet, eli enimmäkseen lasten tavarat.

Lahjapapereita en enää aio ostaa ellen ihan selkeästi tarvitse - nykyään käytetään enimmäkseen lahjakasseja ja niitähän on helppo kierrättääkin. Lahjapapereita on hankala säilyttää, kun ovat pitkiä ja kapeita pötkylöitä.

Janin äiti ostaa aina vain sen verran lankaa kuin seuraavaan projektiin tarvitsee eikä siis tarvitse paljon tilaa lankojen säilyttämiseen. Se on viisasta.

Minustakin langan ostaminen on hauskaa, mutta jos kaapit jo valmiiksi pursuilevat lankoja, en voi huvikseni uusia ostaa. Jatkossa, jos minulla on selkeä projekti, johon tarvitsen tietyn määrän tiettyä lankaa, ja johon ei voi käyttää varastosta löytyviä lankoja, voin sellaista ostaa. Kankaita samoilla kriteereillä. Toivon siis, että näiden tavaroiden määrä on vähenemään päin.

Olen todella tyytyväinen itseeni, että sain tämän kohdan Konmari-projektista aikaiseksi. Hienoa hienoa!

Vapautuneeseen keittiön puuarkkuun pakkasin luistimet, monot ja suksenvoiteluvälineet.
Nämä välineet olivat aiheuttaneet eteisessä "kenkäkaaoksen",
kuten eräs pikkuneiti taannoin iloisesti huomautti.

Tämä kaappi on ollut pitkään oikea murheenkryyni. Nyt siellä on selkeästi vain
"varaosia", kuten lamppuja ja pattereita, sekä sisällä säilytettävät työkalut. Siirsin siis ompelukoneen ja suksenvoiteluvälineet sekä muutaman muun tavaran pois täältä ja voilá, kaappi järjestyi melkein itsestään!

On tämä kuulkaa niin hienoa, kun asunto alkaa olemaan järjestyksessä! Ja on niin palkitsevaa roudata tarpeettomia tavaroita ovesta ulos. Hauskaa on myös se, että pari kaveria on innostunut konmarittamaan jakaen kokemuksiaan kanssani. Innostavaa vertaistukea!

Marjaanan Konmari-projekti, osa XII: Siivousvälineet ja -aineet sekä ajatuksia ajattelutavan muuttumisesta

Heippahei!

Viime viikolla valmistelin ja juhlin Kertun synttäreitä. Päätin etten edes yritä marittaa mitään, koska helposti mopo lähtee käsistä ja sitten tuskailen ajanpuutetta loppuviikosta. Nyt juhlat menikin tosi mukavasti. Minua normaalisti vaivaava viime hetken paniikki, joka näkyy perheenjäsenille raivoamisena, oli poissa lähes kokonaan. Oli suorastaan leppoisaa. Syyksi voisin arvella äidin avun kahvipöydän antimien leipomisessa sekä konmarituksen, jonka ansiosta siivous oli helpompaa.

Olen huomannut jo jonkin aikaa, että viihdyn kotona paremmin. Pystyn olemaan läsnä juuri tässä hetkessä ja tilassa. Takaraivossa ei kolkuta tekemättömät työt (vaikka niitä on yhtä paljon kuin ennen). Luulen että marituksen ansiosta olen oppinut huomaamaan muissakin asioissa, mikä tuottaa minulle iloa, ja valitsemaan sen. Tullut tietoisemmaksi siitä, että tekeminen ja tekemättä jättäminen ovat omia valintojani, joista minä olen vastuussa.

Vanhaa viisauttahan tämä on, johon vain konmarituksen kautta ehkä olen saanut käytännön toimintatavan.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Saarn. 3:1-8

Facebook

Tässä reilu viikko sitten jätin Facebookin. Totesin, että olen tullut hieman riippuvaiseksi Facessa roikkumisesta. Koko ajan oli sellainen olo, että jotain jännää tapahtuu ja saan sen selville Facea selaamalla. Kyllähän se niin onkin - koko ajan tapahtuu jotain mielenkiintoista ja lueskelemalla naamakirjaan postattuja linkkejä ja päivityksiä löytää koko ajan mielenkiintoisia juttuja. 

Mutta minua alkoi vaivata FB-krapula: selaamisen jälkeen en ollut lukenut mitään juttuja, mistä olisi ollut se enempää iloa, hyötyä tai ajatuksenruokaa, ja harmittelin hukattua aikaa ja katkennutta ajatusta. Totesin, että Facebook ei tuota minulle iloa ja se ei ole mitenkään välttämätön päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta, joten suljin käyttäjätilini.

Kyllähän sen saa herätettyä henkiin ihan vain kirjautumalla takaisin Faceen. Mutta vielä en ole kokenut tarvetta niin tehdä. Tällä hetkellä tuntuu, että olen "herännyt Facebook -unesta": Olen muka tiennyt mitä kavereille kuuluu, kun heidän nimensä ilmestyvät naamakirjasta näytölleni. Mutta oikeaa kanssakäymistä ei ole ollut pitkiin aikoihin.

Minulla oli Facebookissa myös paljon sellaisia kavereita, jotka eivät ole kuuluneet elävän elämän yhteyksiin enää vuosikausiin. Yhdet kaverit Facebookissa, toiset livenä. Nyt ajatukseni löytävät ne ihmiset, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, koska en jatkuvasti syötä silmilleni nimi-naama-linkki-lööppi-saastetta. Pääni on paljon parempi käyttöliittymä tällaisille tunnepuolen asioille kuin Facebook.

Tähän liittyen kävin läpi myös kännykän yhteystietolistan ja poistin tarpeettomat. Tähän asti en ollut koskaan edes katsonut, keitä minun yhteystietolistallani on. Nyt voin tehdä niinkuin neuvoin ystävääni hänen Facebook-paastonsa aikana: "Selaa läpi yhteystietolistaasi ja lähetä ihan oikea viesti heille, joista et ole kuullut pitkään aikaan."

Huonoja puolia tässä naamakirjattomuudessa on se, että monet tahot päivittävät ajankohtaisimmat asiat Facebook-sivulleen, joille en nyt pääse. Eikä minua voi kutsua helposti kaikenmoisiin tapahtumiin tai ryhmiin. Mikäli nämä alkavat painaa liikaa vaakakupissa, saata tilini uudelleen avata, mutta nyt en ollenkaan koe sellaista tarvetta. Facettomuus on liian vapauttavaa ja rentouttavaa...

Siivousvälineet

Koska koko viime viikko meni ilman maritusta, oli maanantaiaamuna ensimmäinen mielessä oleva asia seuraavan kohteen järjestäminen. Ystävät, minä alan olla voiton puolella - olen konmarittanut jo paljon enemmän tavaroita kuin mitä minulla on käymättä läpi!

Siivouskaappi on ollut tosi sotkuinen jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin siivoavani sen sitten kun konmaritan siivousvälineet. Nyt sen vuoro tuli. Täytyy sanoa, että ilo on aika kaukana tästä kategoriasta - en tykkää siivoamisesta eivätkä siivousvälineet tuota minulle juurikaan iloa. Noudatin siis enemmän periaatetta "tuota en ainakaan tarvitse" ja "noita on liikaa" kuin "mikä säteilee iloa".

Kerrankin muistin ottaa "ennen" -kuvat ennen kuin rupesin konmarittamaan! Kaappi oli ihan täynnä, hyllyillä oli mitä sattuu,  pulloja oli vaikea koukkia ylimmältä hyllyltä ja siivouslasta tippui naulakostaan.

Poistin kaikki tavarat kaapista ja puhdistin sen. Ryhmittelin tavarat pöydällä: keittiön siivous, kylppärin ja vessan siivous, lattian siivous, muu siivous. Kokonaan pois pöydältä siirsin tavarat, jotka eivät selkeästi tähän kategoriaan kuulu.

Valkoisessa pahvilaatikossa ovat kenkätarvikkeet, kuten plankki ja varapohjalliset, jotka järjestin tässä samalla, mutten palauttanut enää siivouskaappiin.

Silitysrauta ja -lauta asuvat meillä täällä siivouskaapissa, koska sinne lauta mahtuu näppärästi ja alakerrassa on hyvin tilaa myös lauta avata ja silittää. Tilankäytöllisistä syistä myös Janin tuo-yksi-poranoloinen-Ryobi-työkalu majailee siivouskaapissa.

Kaikki siivouskaapista löytynyt tässä...

...ja tässä.

Siivousvälineet ryhmiteltynä suurin piirtein.

Ei niin siivousvälineitä.

Koko projektissa ei tullut ihan hirveästi jätettä. Yksi mattojen tahranpoistoaine täytyy toimittaa kaatopaikalle, vanha etikkapullo pullonkierrätykseen ja tuo pussillinen roskaa roskikseen. Tarpeeton, uusi siivouslasta ja vanhat keittiöpyyhkeet (jotka olivat mukamas lattiarättejä) lähtevät kierrätykseen. Yksi kaveri vinkkasi minulle tekstiilikierrätyspajasta Nextiili, jossa tahrat ja reiät tekstiileissä eivät haittaa. En ole koskaan vielä sinne mitään vienyt, mutta nyt aion ruveta käyttämään sitä.

No niin, ja sitten vielä parhaat kuvat, eli tavarat järjestyksessä paikoillaan! Essut roikkuvat siivouskaapissa toistaiseksi, voi olla että keittiön konmaritettuani laskostan ne kauniisti jonnekin kaappiin. Muovipusseissa on kierrätysmetalli,-lasi ja -pullot.

Laitoin lattialastan varteen suihkuverhon renkaan. Nyt se pysyy naulakossaan.

Ylimmällä hyllyllä korissa kaikki siivousrätit ja -sienet, silitysrauta vesikannuineen ja suihkupulloineen sekä talouspaperi.

Kaikki siivouspurtilot yhdellä hyllyllä.

Asuntoon kuuluva asukaskansio ja jotain varaosia sekä loput siivousvälineet.
Sohvanpesuaineet ja -välineet ovat tuossa pienessä beigessä boksissa.

Jätesäkit, luuttausämpäri, mattotamppari imuriin.

Silityslauta (johon teippasin kiinni siivouskaapin pohjalta löytyneet jalannupit), imuri ja Janin työkalu.

Ja sitten vielä vertailun vuoksi ennen-jälkeen kuva.

Terveisiä tuulikaapista!

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää eteisen järjestys on. Varsinkin lapsiperheessä. Olen jo lukuisia kertoja järjestänyt tämänkin asunnon eteisen uudelleen saadakseni siitä toimivamman. Silti tilanne on jatkuvasti huono, tavarat hujan hajan siellä täällä. Sesongin vaihtuessa on taas aika jatkaa eteisen järjestyksen kehitystyötä.

(T'ässä jutussa on muuten normaalia huonommat kuvat, kun jouduin käyttämään kännykkäkameraa.)

Itsekin syyllistyn siihen, että viskaan vaan kengät jalastani (kuten kuvasta näkyy). Koko kesän siedin sotkuista eteistä - kesäpukeutuminen ei ole projekti eikä vaatimukset eteiselle ole kovin suuret. Mutta nyt kun kylmät säät saapuivat Pirkanmaalle, lapset tarvitsevatkin yhtäkkiä lämpimiä asusteita ja kenkiä.

Otin siis aamupäivän projektiksi lasten syysvarusteiden inventaarion, mutta ajattelin samalla siivota myös tuulikaapin. Meidän piha on katettu hiekalla ja sen kyllä huomaa - eteistiloja saisi olla imuroimassa kaiken aikaa.

Kenkälaatikon alunen

 

Meillä on ihan hyvät matot tuulikaapissa, mutta kuten kuvasta näkyy, suurempi matto ei ole tarpeeksi suuri. Päätin hankkia siihen koko tuulikaapin kattavan kuramaton. Haluaisin myös tuulikaapin seinälle naulakoita, mutta sähköjohtojen paikka pitäisi selvittää ennen kuin alkaa poraamaan reikiä.

Kävin läpi lasten kengät ja asusteet. Heitin roskiin lasten rikkinäiset kesäkauden kengät. He ovat olleet paljon ulkona kesän aikana ja sen huomasi kyllä kenkien kunnosta... Molempien lasten lenkkarit olivat puhki, ballerinoista oli pohja irti ja mokkanahkaiset sandaalit olivat puhdistuksen ulottumattomissa (yritetty on...). Saivat siis lähtöpassit.

Asusteista roskiin päätyivät Jaakon pari lippistä ja pariton lapanen. Kierrätykseen laitan liian pienet villapipon ja kurahousut, kunhan olen ne pessyt.

Yritin järjestää tavarat tuulikaappiin niin, että ne olisivat lapsille helpot käyttää. Pyöräilykypärät ovat päivittäisessä käytössä, joten niiden paikka olkoon korilipaston päällä. Periaatteessa haluaisin pitää tämän tason tyhjänä, mutta koska lapset luontaisesti laittavat kypäränsä siihen ja se on niille järkevä säilytyspaikka, suostun.

Korilipaston laatikoihin laitoin käytössä olevat pipot ja hanskat. Nämä korit eivät saa tulla liian täyteen ja siksi niissä tulee olla vain juuri nyt käytössä olevat asusteet. Arvaan joutuvani päivittämään näiden korien sisältöä melko usein. Toiseksi alimmassa laatikossa ovat saippuakuplat, asfalttiliidut ja hyppynaru, joita aika ajoin lapset pihalla tarvitsevat. Sateenvarjoille jätin kolon korilipaston ja seinän väliin. Oven vieressä näkyy roskikseen matkalla oleva asuste- ja kenkäpussi.

Kuvan ottamisen jälkeen siirsin vielä tyhjän alalaatikon ylimmäiseksi ja laitoin sinne meidän avaimet.

Tuulikaapin kaappiin laitoin lasten talvi- ja kesäpäähineet, huomioliivit, huivit ja ulkoiluhousut - molemmille omiin laatikoihinsa. Alimmassa laatikossa ovat kesäkengät ja harvemmin käytössä olevat syyskengät.

Tämä kaappi on kyllä sijainniltaan kätevä ja toimii hienosti laatikostosysteemin kanssa. Mutta ongelma on siinä, että avonainen kaapinovi täyttää puolet oviaukosta. Jos joku laatikoista on auki, ovea ei voi tietenkään sulkea. Lapsilta jää usein laatikko auki ja viiden ihmisen pukeminen ja uloslähtö vaikeutuu huomattavasti. Siksi on kätevää, kun useimmin käytetyt ovat tuossa korilipastossa. Jos ja kun tähän asuntoon nyt jäämme, voisi kyllä harkita omakustanteisia liukuovia tuulikaappiin.

 

 

   

Pyöräilykypärien lisäksi toinen fakta, johon on taivuttava, on kenkien lojuminen tuulikaapin lattialla. Mutta ainakin ne voi laittaa kauniisti riviin! Naapurilta poimin vinkin laittaa lenkkarit ja muut matalat kengät kaappien puolelle, niin että kaapit mahtuvat aukeamaan, ja saappaat toiselle seinälle. Saappaille ei ole niin paljon tilaa, joten laitoin näkyviin vain eniten käytössä olevat kappaleet.

Onneksi Jani käyttää talvellakin varrettomia kenkiä, niin saappaille varattu tila ehkä mahdollisesti saattaa riittää... Tai sitten täytyy vaan tuoda saappaat ison eteisen puolelle. Harkitsen sitäkin, että hommaisi kuramaton saman tien myös eteisen puolelle. Sekin on nimittäin yleensä täynnä hiekkaa.

Tässä lasten asusteiden ja kenkien inventaariossa en soveltanut lainkaan Konmari-periaatetta. Tai ehkä se ajattelu oli rohkaisemassa, kun rikkinäiset ja kuluneet piti heittää pois... Tällaisissa tarvetavaroissa, vieläpä toisten ihmisten, tärkeintä on tarpeellisuus ja käytännöllisyys. Sen perusteella valinnat on syytä tehdä.

Jäin pohtimaan projektin lopuksi, että lasten varusteet eivät taida olla riittävät. Talvilenkkarit (sinimustat kuvassa) lapsille ostin ja ne sopivat jo tähän säähän, kun esimerkiksi tänä aamuna lähteissä oli pari astetta pakkasta. Mutta mitä ihmettä heille puetaan sitten, kun tulee oikeasti kylmä ja paljon pakkasta? Jo nyt Kerttu valitti, ettei sormet ja varpaat pysy lämpiminä.

Koko viime kevään ostin lapsille kirppikseltä lisää ja lisää ulkoiluvarusteita, koska Pirkanmaan sääolot poikkeavat niin paljon eteläsaksalaisista. Mutta tulimme Suomeen helmikuun lopussa, jolloin kylmin talvi oli jo ohi. Nyt joudun ihan uudestaan tutustumaan suomalaisten lasten talvivarustukseen. Pitänee konsultoida joitain lähipiirin vanhempia oikeanlaisista varusteista. Vakoilen myös päiväkodin naulakkoa, minkälaisissa vermeissä muut isät ja äidit lapsensa eskariin lähettävät.

Saksassa vanhemmat väänsivät välillä lastensa kanssa siitä, puetaanko pipo tai puetaanko käsineet. Nyt jo näillä keleillä meidän lapset ovat itsekin huomanneet, ettei ilman lämpimiä varusteita pärjää. Se on hienoa. Ja kätevää on myös se, että meidän lapset ovat jo tarpeeksi isoja kertomaan, kuinka kylmä tai lämmin heillä on. Kun äiti sitten vielä oppisi löytämään oikeat varusteet, joilla lapset pysyvät lämpiminä.

Hienoista asioista puheen ollen, näin syksyn tullen hienoa on myös lämmin asunto. Ihanaa, miten huoneet - ja lattiat - tulevat lämpimiksi, kun laittaa patterin päälle. Jopa tuo tuulikaappi. Eläköön suomalainen taloneristystekniikka!