Kaikki kauniit paperini sekä Marjaanan itsereflektiomenetelmien lyhyt historia

Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti vuodesta 1994 alkaen. Ensimmäisen päiväkirjani sain jo seitsenvuotiaana, mutta kirjoittaminen oli hyvin satunnaista tuohon vuoteen -94 saakka.

Monta monituista vuotta täytin rinnakkain kahta kirjaa - päiväkirjaa ja kalenteria. Päiväkirjaan kirjoitin ajatukset ja tapahtumaselostukset, kalenteriin suunnitelmat sekä tapahtumat lyhyesti. Konmarituksen aikana minua ärsytti, että saman ajanjakson asioita on kahdessa paikassa. 

Nyt minulla on pohdinnassa, mitä tekisin vanhoille päiväkirjoille, joiden lukeminen ei ilahduta. Olen ylpeä siitä, että olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti niin pitkään. Mutta monet nuoruusvuosien muistiinpanot eivät ilahduta lainkaan, jos kohta joukossa on paljon myös hyviä muistoja. Ilman kaikkia kokemuksiani en olisi juuri sellainen kuin nyt olen, mutta onko kasvuprosessista säilytettävä todistusaineistoa..? 

Iskä oli sitä mieltä, että kirjat pitää ehdottomasti säilyttää. Itse ajattelisin, että ne olisi hyvä säilyttää, kunnes kykenen lukemaan ne läpi. Ehkä. Laitoin marittaessani muutaman päiväkirjan roskiin pelkästään siksi, että kirjan käteen ottaminen ei tuonut hyviä fiiliksiä. Olen katunut sitä jälkeenpäin, mutta en tiedä silti vieläkään, oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Alhaalta vasemmalta: ihka ensimmäinen päiväkirjani, vuonna 1994 aloitettu päiväkirja, päiväkirja Texasin reissustani.
Ylhäällä keskellä Janilta huomenlahjaksi saamani päiväkirja. Pari muuta ovat vain hienon ulkonäkönsä takia tässä.

Kaikki kalenterini.
Vasemmalla yliopiston kalenteri, johon olen ommellut vanhoista kesähousuistani kannensuojukset. Kisumisu on alun perin ollut äidin housuissa joskus hänen nuoruudessaan.

Kaikki päiväkirjani. Kaikissa ei ole aikalappua, koska toin osan vasta vanhempieni luota.

Ostin Hämeenkadun vihkokaupasta hauskan ja hurmaavan "The Domestic Goddess" -kalenterin ensi vuodelle. On muuten ihana kauppa kaikille, jotka tykkäävät muistikirjoista ja kalentereista! Kävimme siellä taannoin Kertun kanssa ihastelemassa kaikkea kaunista. Uuden hankinnan myötä suunnittelin myös uuden tavan elämäni kokemusten ylöskirjaamiseen.

Uusi kalenterini odottaa nyt tuolla kaapissa, tämän vuoden kalenterin vieressä. Se ilahduttaa minua jo nyt joka kerta, kun näen sen. Haluan täyttää sen vain harkituilla sanoilla ja lauseilla, niin että siihen on mukava tai muuten arvokasta palata myös jälkeenpäin.

Kirjoitan "muuten arvokasta" siksi, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä kalenteri ei tulekaan täyttymään mukavista asioista ja ajatuksista. Mutta arvokasta elämänkokemusta se sisältää varmasti, jos Herra elon päiviä suo.

Ajatuksenani on kirjoittaa uuden kalenterini sivuille tapahtuneet merkittävät tai ilahduttavat asiat SEKÄ ajatukset ja tunteet. Muutamalla sanalla olennaisin siitä päivästä. En siis kirjoita ajatuksen virtaa, vaan ensin ajattelen läpi päivän tapahtumat, ajatukset ja tunteet ja sitten kirjaan olennaisen kalenteriin. Kirjoitan ylös myös rukousaiheita, koska rukousvastaukset huomaa helpommin sillä tavalla.

Tällaisen ajatteluhetken yritän pitää joka ilta. Koota ajatukseni ja "tallentaa" päivän niin, että siihen on helppo palata uudelleen päiväkirjaa lukemalla. Olen yrittänyt tehdä niin jo nyt, vanhan kalenterini kanssa, mutta minun on kyllä tosi vaikea oppia tätä uutta tapaa kirjoittaa. Unohdan ajatella ensin, kirjoitan ylös vain tapahtumat, monisanaisesti ja tylsästi. Vaatii harjoittelua!

Tässä uudessa systeemissä on hyvää myös se, että minulle jää säilytettäväksi vain yksi kirja per vuosi. Aiemmin olen voinut kirjoittaa vaikka kolme päiväkirjaa täyteen vuoden aikana. Viime aikoina päiväkirja ei kyllä ole täyttynyt tällaista tahtia - uudelle tavalle on siis ehkä kysyntää, koska tiedän kuitenkin nauttivani kirjoittamisesta.

Uusi päiväkirjani.

Visio kirjan täyttämisestä sekä tammikuun kuva.

Nykyinen päiväkirjani...

...jonka sisäsivutkin on tuunattu.

Kun kirjoitan listoja tai pidempiä kirjoituksia ajatuksistani, liitän ne uuteen päiväkirjaan joko teipillä tai sitten kirjekuoreen kirjan sisäkanteen. Mutta vain ne, jotka ovat oikeasti ilahduttavia ja säilyttämisen arvoisia, minun mielestäni. Näin yksi ajanjakso säilyy yhdessä paikassa.

Lapsena keräsin muistilehtiöitä. Suurimman osan siitä aarteesta olen jo luovuttanut pois, mutta kauneimmat tai rakkaimmat ovat vielä tallessa. Aion nyt käyttää niitä sekä kirjeiden että noiden päiväkirjan väliin talletettavien pidempien kirjoitusten kirjoittamiseen. Jos kirjoittaa ajatuksella, tai pienemmällä käsialalla, ei tarvitse välttämättä hirveän suurta paperia sanoakseen paljon.

Listat

Tärkeimmät ja perinteiset ajattelun apuni ovat kynä ja mikä tahansa paperi. Sellainen paperi, jolle voi tehdä listan. Teen listoja erilaisista aiheista. Tai sitten kaikenkattavan listan, jota kutsun nimellä braindump - siihen listataan kaikki asiat, jotka sillä hetkellä pyörivät päässä. Tämä on tehokas keino pään tyhjentämiseen surraavista ja pörräävistä ja kehää kiertävistä ajatuksista. Ennen vanhaan braindump täyttyi pitkälti tekemättömistä töistä. Nyt Konmarin jälkeen olen tehnyt vain yhden braindumpin, ja siinä oli enemmän tuntemuksia sekä asioita joita tahtoisin tehdä. Hyvä niin.

Muutto lähestyy uhkaavasti - jo ensi kuun puolivälissä meillä pitäisi olla jalat tukevasti Yhdysvaltain länsirannikon maan kamaralla. Tällainen muutos on oiva tilaisuus kaikenlaisten listojen tekemiseen. Minulla on lista pois annettavista ja myytävistä kodinkoneista (rapakon takana kun käyttävät meidän laitteisiimme sopimatonta sähköä!!! 😲), maa- tai lentokonttiin pakattavista tavaroista, matkalaukkuun tai käsimatkatavaraan pakattavista tavaroista sekä ennen muuttoa hoidettavista asioista.

Yritin tehdä Janin kanssa muuttoon liittyvää yhteistä listaa sekä tietokoneella että käsinkirjoitettuna, siten että hän toimi sihteerinä. Huomasin, etteivät minun ajatukseni järjestyneet listan teosta juuri lainkaan. Tarvitsen siis ehdottomasti oman kynän ja oman paperin oman nenäni eteen, jotta voin järjestää omat ajatukseni. Eilen teimme juuri tuon listan ennen muuttoa hoidettavista asioista meikäläinen kirjurina, ja se helpotti välittömästi päänuppini sisäistä hajaannusta.

Olen kyllä miettinyt oman läppärin hankkimista. Auttaisiko se luovempaan ajatusprosessiin ruudun äärellä, kun olisi laite, joka tuntuisi omalta ja yksityiseltä, ehkä jopa näyttäisi kauniilta.

Löysin Marimekon outletin ystäväpäiviltä tämän penaalin.
Olen haaveillut tällaisesta penaalista pitkään ja nyt hinta oli sopiva.

Ruskeassa Janilta saamassani kansiossa on papereita muistiinpanojen ja kirjeiden kirjoittamista varten.
Taskuissa on viimeisimmät kirjeet ja omat kirjoitukseni, kunnes arkistoin ne.

Uudessa ihanassa penaalissani on muun muassa Kuretaken kiva sininen ja ohutkärkinen kirjoitustussi, pieni lyijytäytekynä, Mujin ohutkärkinen kirjoitustussi sekä Mujin viivotin ja mittanauha. I💖Muji!

Kirjeet ja kortit

Jo jonkin aikaa sitten päivitin listan, jossa on kaikkien läheisten osoitteet. Olen siitä omituinen, että kirjoitan mieluummin kirjeen kuin sähköpostin. Toki ajankäytöllisistä syistä sähköpostia tulee silti naputeltua, tai nykyaikana jopa Whatsappeja sähköpostin sijaan. Tavoitteeni on kuitenkin kirjoittaa kirjeitä tai kortteja aina kun mahdollista, koska niitä on omasta mielestäni niin mukava saada. Ehdotin tässä syksyllä vanhalle ystävälle perinteistä kirjeenvaihtoa, ja hän innostui ajatuksesta. Kivaa!

Kun kirjoittaa kirjeen, väistämättä ajattelee kirjoittamaansa vähän huolellisemmin kuin näppiksellä tai puhelimella naputtaessa. Se että kirjoittaa jollekulle tietylle henkilölle omista ajatuksista, voi myös antaa näkökulmaa omaan tilanteeseen eri tavalla kuin pelkästään itselleen kirjoittaminen. Kirjettä kirjoittaessa kun väistämättä ajattelee, miten toinen ymmärtää kirjoittamani sanat.

Jokunen vuosi sitten löysin kauniiden tai hauskojen postikorttien suoman ilon. Nykyään käyn aina välillä katselemassa kauppojen korttivalikoimia, ja ostan itseäni ilahduttavat. Kotona on sitten valikoimaa, kun tekee mieli jolle kulle kortti postittaa. Laitan löytämiäni kortteja myös näkyviin kotonani, niin että voin iloita niistä kunnes lähetän ne jonkun toisen iloksi. Postikortissakin pystyy ilmaisemaan paljon, jos miettii etukäteen, mitä siihen kirjoittaa.

Kaikki nämä kauniit, käytössä olevat paperit ja kirjat ovat kotona keittiön kaapissa, Spark joy -kirjan ohjeen mukaisessa ikiomassa iloa tuottavassa paikassani. Ilokulmauksessani on lasten kuvat kastelahjakehyksissään, mun ja Janin Raamatut iltateeraamiksia varten, tuoreita hedelmiä sekä äidin antama keittiövaaka. Kaapissa lintukuvan takana on kaikki kirjepaperit, lehtiöt, kortit ja kirjekuoret - pystyviikattuna!

Onpas kiva kirjoittaa postaus asiasta, johon voi liittää kuvia omista kauniista ja tärkeistä tavaroistani! Thank you KonMari for letting me realize this. Tämän postauksen kaikki kuvat otti Jani, minä muokkasin ne sitten Lightroomilla sopiviksi blogiini. Oli tosi mukavaa tehdä tällaista hommaa yhdessä!

Marjaanan Konmari-projekti, osa XV: Keittiötavarat

Niille, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, saattaa olla selvää keittiöön liittyvät negatiiviset tunteeni. En kovastikaan tykkää kokkailusta, mutta sitä on tässä elämäntilanteessa syytä harrastaa. Leipomiseen ei riitä innostus kaiken sen kokkailun lisänä, vaikka leipomisesta periaatteessa tykkään. Keittiön järjestys on ollut haaste siitä asti kun ryhdyin tätä blogia pitämään, enkä kovin mielelläni ole keittiötä esitellyt, ainakaan kokonaisuudessaan. Ei vaan oo mun lempipaikka!

Konmari-metodissa on tärkeää visioida ennen projektin alkua, minkälaisessa kodissa tahtoo elää. Minulle olisi varmasti ollut hyödyksi visioida ihan erityisesti unelmakeittiöni etukäteen ennen keittiötavaroiden maritusta, mutta unohdin.

Unelmakeittiöni on siisti! On helppo aloittaa ruuanlaitto tai leivonta, kun ei tarvitse aloittaa siivoamisella. Unelmakeittiöni on kodin sydän, jossa kaikki viihtyy ja jossa tehdään kaikenlaista muutakin, kun vain syödään. Unelmakeittiössäni myös kaapit ovat järjestyksessä ja niistä löytyy kauniita ja käytännöllisiä astioita sekä terveellisiä ja maistuvia ruoka-aineita.

Nykyinen keittiömme on niin pieni, ettei siellä kyllä paljon muuta tehdä kuin syödään. Olohuoneessa on suuri pöytä, johon sopii levittää monenlaiset projektit. Kertun synttäreillä keittiön pöydän ääressä kyllä koottiin Legoja...

Ruoka-aineita en vielä konmarittanut, mutta kaikki muu keittiötavara on nyt maritettu. Yllätyksekseni huomasin, että pitkäperjantaina vieraita kestitessäni hain ihan mielelläni kaapista kauniit astiat kattaukseen. Yleensä en ole osannut antaa arvoa kauniille kattaukselle, vaikka siitä joidenkin ystävien luona olen nauttinutkin. Ruuanlaitto oli myös kivaa, koska tehtiin yhdessä Janin kanssa eikä ollut kiire.

Ehkä saan itsestäni esiin sittenkin sen keittiöhengettären...

Sitten kuviin. 

Nämä tavarat lähtivät kyllänsä palvelleina kierrätykseen, pieni osa myös roskikseen tai materiaalikierrätykseen.
Erityisesti ilahduin, kun Kertun eskarissa ottivat mielihyvin vastaan kertakäyttöastiat!

Konmaritettavat keittiötavarat alakategorioissaan

Aloitin juomille tarkoitetuista astioista. Kannoin kaikki olkkarin pöydälle konmaritettavaksi.

Ennen kuin kamera ehti mukaan pippaloihin, siirsin viinilasit jo tänne keittiön kaappiin. Olin niin innoissani, kun tajusin niiden sinne hyvin sopivan!

Seuraavaksi ruuan tarjoiluun sopivat astiat. Vasemmassa alareunassa näkyy pois valitsemiani juoma-astioita.

Ruuanlaittoon tarvittavat astiat...

...joista säilytin nämä.

Muoviset astiat, ruuan säilytys...

...joista säilytin nämä. Vasemmalla näkyvät rasiat siirsin pois keittiöstä.

Kaikki loput keittiötavarat.

Tavarat (suunnilleen) omilla paikoillaan

Vanhan mummun kaapissa riittää vielä työsarkaa,
mutta kaksi ylintä hyllyä isosta yläkaapista ovat nyt järjestyksessä.

Minä olisin saattanut muutaman näistä myydäkin, mutta en saanut lupaa.
Ole tarkkana, jos konmaritat yhteistä omaisuutta! Toisen tavaroihin ei saa koskea ilman lupaa.

Vanhan mummun kaapin suuri alakaappi, tarjoiluastiat.

"Laitteet"
Veitset ovat tämän kaapin vieressä seinällä, joten ylimmällä hyllyllä veitsen- ja saksen teroitin sekä vaaka.
Toisteksi ylemmällä hyllyllä vatkain ja sauvasekoitin vaihtoterineen.
Toisteksi alimmalla hyllyllä lääkkeet.
Alimmalla hyllyllä latauspiuhoja, Kindle, iPad, paistomittari, viinipullon avaaja.

Samassa kohtaa alakaapissa,
ylähyllyllä ruuanlaittokulhot ja harvoin tarvittavat työvälineet,
alahyllyllä yleiskone osineen ja käyttöohjeineen.

Mikrosyvennyksen päällä oleva kaappi,
viini- ja olutlasit, kannut.

Mukit, kuumajuoma-astiat.

Työtason alla kulmakaapissa kattilat sekä paistinpannut ja paistonkestävät astiat,
korihyllyllä kertakäyttöpaperit ja muovipussit.

Tason päällä kulmakaapissa siivilät, salaattilinko, höyrytysritilä ja raastinrauta
sekä ruoka-aineita.
Laitan ehkä tarjoiluvateja mummun kaapista tuonne ylähyllylle,
että saan tilat kankaille mummun kaappiin..

Ruuanlaittovälineet

Ruuanlaittovälineiden alla lapsillekin sopivat juomalasit (aikuisten lasit kuivauskaapissa)
sekä kulhot, sekalaiset lautaset ja leikkuulaudat.

Lautaset, tarjoilupikarit.

Aterimet, pikkuruiset tarvikkeet, tarjoiluvälineet (juustohöylät voisi siirtää tuonne työvälineiden laatikkoon...)

Jääkaapin päällä oleva kaappi,
patalaput, esiliinat, korit, takana piparipurkki.

Pakastimen päällä oleva kaappi,
reseptikirjat, keittiöpyyhkeet, koristepaperit,
takana kylmälaukut.

Jeejeejee, siinä kuvat järjestyksessä olevasta keittiöstä!!! Ruokatavarat on tosiaan vielä konmarittamatta, mutta niille on olemassa jo omat paikkansa: gluteenittomat tason päällä kulmakaapissa ja maustehyllyn vieressä, gluteenilliset laatikoissa työtason alla. 

Mielestäni oli nerokas ajatus laittaa ruokatavarat gluteenittomuuden mukaan eri paikkoihin keittiössä, sillä parikin ystäväämme tarvitsee gluteenitonta ruokaa. Kun ainekset ovat selkeästi erillään, ei tarvitse panikoida aineiden sekoittumisesta.

Ajattelin konmarittaa ruuan ehkä sitten viimeisten tavaroiden joukossa ja sillä välin pyrin käyttämään pois kaapissa pitkään istuneet ruoka-aineet...

Seuraavaksi olisi vuorossa koriste- ja säilytysesineet. Toivottavasti pääsen niihin hommiin jo huomenna!

Marjaanan Konmari-projekti, osa XIII: Tarvikkeet käsillä tekemiseen

Tämä kategoria oli minulle jotenkin tosi haastava. Ensinnäkin se, että rohkenin määritellä kaikki käsillä tekemisen välineet yhteen kategoriaan, oli kynnyskysymys. Kun "oikeasti" kategoriat meneen näin: kirjoitustarvikkeet, piirustustarvikkeet, maalaustarvikkeet, paketointitarvikkeet, neulonta, ompelu ja askartelu.

Minua kuitenkin on vaivannut näiden tarvikkeiden epäjärjestys ja sirottelu ympäri asuntoa pikku kategorioissaan. Ja nyt oli mahtava tilaisuus saavuttaa ihan oikea järjestys ja keskittää käsillä tekemisen välineet yhteen sijaintiin kodissa.

Kannoin kaikki tavarat olohuoneen pöydälle. Eteisen kaapista, keittiön arkusta, olohuoneen kolmesta pitkän lipaston laatikosta, keittiön kaapista, Jaakon huoneen kaapista ja makuuhuoneen sisustuskorista. Ai-van uskomatonta, miten olinkin onnistunut sirottelemaan nämä tavarat joka puolelle! Kankaat jäivät vielä Kertun huoneen kaappiin, mutta siirrän ne kaltaistensa seuraan kunhan tilaa vapautuu.

Tähän projektiin meni koko päivä - mihinkään muuhun ryhmään en ole käyttänyt näin paljon aikaa. Niin, ja kankaat olen konmarittanut jo aiemmin, ja langat maritin omana ryhmänään jo päivää aiemmin. Olen käsityöihminen, mikäli tämän ryhmän tavaramäärästä on mitään päätteleminen.

Minun oli myös vaikea hahmottaa, mitkä tavarat tuottavat erityistä iloa ja mitkä eivät. Tuntui, että tavaroiden järjestäminen järkeviin ryhmiin oli jo niin suuri työ, ettei ilotestin tekemiseen jäänyt energiaa. Voi hyvinkin olla, että konmaritus iskee tähän tavararyhmään vielä uudelleen. Mutta voi myös olla, että nyt vihdoin ryhdyn käyttämään materiaaleja, kun ne ovat järjestyksessä ja helposti käsillä.

Lankojen kohdalla oli yllättävän helppoa hahmottaa, mikä tuottaa iloa. Lanka, josta olen jo monta kertaa tehnyt tai yrittänyt tehdä jotain, oli helppo sijoittaa lahjoitettavien pinoon. Lahjoitin pois valitsemani käsityötarvikkeet seurakunnalle ja muutaman kerän lankaa äidille. Äiti on innokas kutoja kuten minäkin, ja hänellä myös riittää aikaa siihen tällä hetkellä. 

Minun on ollut vaikea ajatella, että jostain kunnollista materiaalia olevasta langasta voisi luopua. Nyt pystyin luopumaan mielestäni rumista tai kyllästyttävistä langoista, koska Konmari-metodi antaa siihen luvan. Ja tiesin, että langat voi kierrättää hyötykäyttöön tekeville ihmisille. Minun ei ole pakko kutoa lämpimiksi asusteiksi kaikkia käsissäni olevia lankoja. Tuntui tosi kivalta viedä säkillinen tänään kirkkoherranvirastoon!

Tämän projektin kruunasi vielä se, että työkalut ja talviurheiluvälineet järjestyivät melkeinpä siinä sivussa.

Alku. Kaikki langat isossa keittiön arkussa.

Kaikki langat krontmänttinäs olohuoneen matolla.

Kaikki langat ryhmiteltynä klo 12 ulkokehältä alkaen:
Isoveli, keinokuitu, huopuva, Puro, puuvilla- ja bambulangat, paksut langat, muut, Pikkusisko, Nalle, 7 veljestä.
Sisäkehällä klo 12 alkaen:
Rose mohair, pellava, alpaca, silkkivilla, valkoinen glitteri
ja keskellä loput pikkukerät.

Muovipussissa kiertoon lähtevät, näkyvissä minulle jäävät.

Järjestin langat ensin takaisin keittiön puuarkkuun...

...mutta siirsinkin ne sitten olohuoneeseen, koska muutkin käsityövermeet ovat siellä.
Pienet kerät ja vyyhdit pitkän lipaston laatikossa....

...ja lihavat vyyhdit isossa sisustuskorissa.
Eikö olekin ihana kuva!!

Ja niin lankani ovat helposti nähtävissä ja koon mukaan järjestettynä olohuoneessa. Sitten katsaus loppuihin käsillä tekemisen tarvikkeisiin.

Alkutilanne. Vieläkin masentaa nähdä tämä kuva. 

Suurin osa pois pantavista käsityömatskuista. Roskiin laitoin jo jonkin verran ennen kuvan ottamista.

Haaveilin laittavani kaikki käsillä tekemisen tarvikkeet Janin mummun vanhaan kaappiin. Kaikki eivät sinne vielä mahtuneet, mutta toivon keittiötavaroiden ja koriste-esineiden konmarituksen tekevän tarpeeksi tilaa lopuillekin tavaroille.

Yläkaapin ylähyllyllä minua ilahduttavat paperitarvikkeet ja kynät, tosin alahyllyllä näihn kuuluva kirjeenkirjoituskansio.
Keskimmäisellä hyllyllä ompelutilpehööri: nuppineulat, langat, vetoketjut ja tukinauhat, koristeet, napit, pitsit ja kanttinauhat, satiininauhat, ompelukonetarvikkeet sekä silmäneulat ja mittanauhat. Lähes kaikki näistä minigrip-pusseissa. Alimmalla hyllyllä kansion takana liimaa, teippiä, nitojat yms. pikkusälää, edessä loput "aikuisten" kynät, pahvilaatikossa ja seinää vasten lehtiöitä ja paperia. 

Alakaapissa ylähyllyllä neulontatarvikkeet ja keskeneräiset työt,
alahyllyllä ompelukone ohjekirjoine ja apupöytineen, tilkut ja lahjakassit.

Pitkän lipaston laatikossa lahjat, lahjapaperit ja -narut, tyhjät paperit sekä Kertun näytekangaspaloja.

Ja toisessa pitkän lipaston laatikossa askartelumateriaaleja, värit, liima, maalausvälineet, muovailuvaha ja hamahelmitarvikkeet, eli enimmäkseen lasten tavarat.

Lahjapapereita en enää aio ostaa ellen ihan selkeästi tarvitse - nykyään käytetään enimmäkseen lahjakasseja ja niitähän on helppo kierrättääkin. Lahjapapereita on hankala säilyttää, kun ovat pitkiä ja kapeita pötkylöitä.

Janin äiti ostaa aina vain sen verran lankaa kuin seuraavaan projektiin tarvitsee eikä siis tarvitse paljon tilaa lankojen säilyttämiseen. Se on viisasta.

Minustakin langan ostaminen on hauskaa, mutta jos kaapit jo valmiiksi pursuilevat lankoja, en voi huvikseni uusia ostaa. Jatkossa, jos minulla on selkeä projekti, johon tarvitsen tietyn määrän tiettyä lankaa, ja johon ei voi käyttää varastosta löytyviä lankoja, voin sellaista ostaa. Kankaita samoilla kriteereillä. Toivon siis, että näiden tavaroiden määrä on vähenemään päin.

Olen todella tyytyväinen itseeni, että sain tämän kohdan Konmari-projektista aikaiseksi. Hienoa hienoa!

Vapautuneeseen keittiön puuarkkuun pakkasin luistimet, monot ja suksenvoiteluvälineet.
Nämä välineet olivat aiheuttaneet eteisessä "kenkäkaaoksen",
kuten eräs pikkuneiti taannoin iloisesti huomautti.

Tämä kaappi on ollut pitkään oikea murheenkryyni. Nyt siellä on selkeästi vain
"varaosia", kuten lamppuja ja pattereita, sekä sisällä säilytettävät työkalut. Siirsin siis ompelukoneen ja suksenvoiteluvälineet sekä muutaman muun tavaran pois täältä ja voilá, kaappi järjestyi melkein itsestään!

On tämä kuulkaa niin hienoa, kun asunto alkaa olemaan järjestyksessä! Ja on niin palkitsevaa roudata tarpeettomia tavaroita ovesta ulos. Hauskaa on myös se, että pari kaveria on innostunut konmarittamaan jakaen kokemuksiaan kanssani. Innostavaa vertaistukea!