Papers

Hi again, my dear readers!

I finally got to the papers. Finally! It is not an attracting part of the tidying project. Hard decisions on official looking papers... Marie Kondo recommends discarding all the papers and sorting the ones that you really need to keep into three categories. Those are:

• Currently in use
• Needed for a limited period of time
• Must be kept indefinitely

Our papers have been already simplified in the earlier years because I did the KonMari method at 2015-2016 for the first time, as we lived in Finland. But surprisingly enough, I was still able to discard a huge pile this time.

Some extra challenge to the paper storage brings the fact that we have dealt with taxes in three countries now: Germany, Finland and the States. I know that for tax purposes in Finland one doesn't need to provide any papers normally, unless you want to report extra costs or something. In Germany our tax counselor provided a clear list on the paperwork that we needed to provide.

I don't have much experience on the paperwork needed in the US but I used the experience from the other countries to decide about the local paperwork. My husband is in the process of doing our taxes for last year. I need to discuss with him and make a list of the papers that he has needed or will need for proof for the process.

I'm sorry the next picture is not pretty. I used the files I had from before and was only worried about the organization, not aesthetics of the outcome. The papers are stored in a cupboard in our dining area. There they are easy to access but out of sight. I don't know if that is where they will stay yet, we'll see in the end of my tidying festival!

The uppermost shelf holds our 'Must be kept indefinitely' paperwork. In the lowermost shelf are my husbands report cards from school and references from previous employers, which also fall into this category.

In the middle we have all of our tax papers in one file, categorized by year. I keep everything for seven years and then discard the whole bunch. That would be 'Needed for a limited period of time'. I found that seven years from somewhere as I was investigating the issue previously here and here and here (sorry, all in Finnish...).

We don't have a paper shredder, so underneath that file in the middle shelf we have the papers that need to be destroyed. In addition to the old tax papers that I now removed from the file, it also has some other official papers like contracts that have come and gone. I haven't decided yet how to get rid of them. But I'm going to keep them anyway until our taxes for 2017 are clear so I have time to figure out.

In the lowermost shelf underneath I have two small file of German account statements. I will let go of them along with the tax papers when the seven years have passed. The transparent file on top of that pile is my 'joy file' - papers that I store just for the joy they bring. I will sort them through in the end when I do the sentimental items.

In addition to this I have one more place for papers. That is on our countertop in the kitchen. There I have all the papers that are 'Currently in use' or that I haven't had a chance to have a closer look at.

The goal is to have it empty but I don't think it ever will, in the course of everyday life. I try to address it at least once a week. If I have paperwork to be done that has a schedule, I have a reminder about it in my calendar. I don't like to hang any papers in the fridge door or somewhere to be seen.

In the front of that bag there is a bowl that holds all the little knick-knack that ends on the kitchen counter but doesn't belong there. Once a week I aim to return these to where they belong. This bowl exists so that I don't have to run around the house to return random hair accessories or toy coins to their place when I want to do a quick cleanup on the kitchen counters. Bigger items I usually hand on to the kids to return to their places. Usually this random stuff is there because the kids have brought it there...

Anyways, all of the random papers and 3-dimensional knick knack end up in this one spot in our kitchen from where I try to process it onwards at least once a week.

I discard most of the papers that enter the house on a daily basis. Yesterday's newspaper, kids' accomplished school work that doesn't spark joy to them, advertisements, receits, church bulletins... All this goes to the recycle ASAP its been checked for its information.

This way I feel that I'm on top of our paper flow. I know exactly where to put a random piece of paper that I see floating around. If a piece of paper belongs to some of my family members, I ask them before discarding it. But I have already learned what kind of papers I can discard without asking. Like kids' math papers - they never want to keep them unless it has a nice picture they have colored themselves.

I still have to work on the kids' paperwork. They have their own joyfiles but I have to check if any important papers like school reports have ended up in there by accident. Usually they just store their drawings or tests that have special meaning to them.

***

To finalize, I'd say I have a better idea now about what kind of papers I need to keep and how I store them. I'm sure it could be even more simple but this is as much as I am able to do at this point of my life. The next step now will be finding the proper place for our papers and maybe some joyous files to keep them in. I know I should store them vertical, not horizontal. But as it is in KonMari method - finding places for things happens after discarding all the no-joy items from the house, not after each category during the discarding process.

The next category for me is komono. That is miscellaneous items. Marie Kondo recommends the following order for those items:

1. CDs, DVDs
2. Skin care products
3. Makeup
4. Accessories
5. Valuables (passports, credit cards etc.)
6. Electrical equipment and appliances
7. Household equipment
8. Household supplies
9. Kitchen goods/food supplies
10. Other

You can add your own subcategories, if you have a lot of the same kind. In my case for example, I will do my knitting and crocheting stuff separately from my sewing things but someone else might have them as a single category for handicrafts.

So, I'll be back for my thoughts and process on CDs and DVDs!

Books

I went through my books this week. I really tried to listen to my feelings again as I decided whether to keep or discard a book. It was surprising again how clearly the items 'talked' to me!

I started by piling all of my books and magazines on one table. Most of my books were in one bookshelf but some of them were around the house - the devotional books, music books and cook books as well as the some books I am currently reading.

I had some books that have troubled me since I decided to keep them during my first round of KonMari. Whether I held on to them because they are classics and I have got them in a special time in my life or because I enjoyed them a lot at the time I acquired them.

Now I let go most of these books that primarily have other values of importance than joy. Like a couple of books I have got as a gift from dear friends but don't plan on reading anymore. Or my biology book from high school. I liked the biology classes and the book is thick and heavy with great illustrations.

Nevertheless, I still retained some books that don't spark joy but have other value, like my master's thesis. I went through a lot of trouble to complete that and most likely it is the only extensive scientific research I will ever do. I also kept a couple of comic books I have got from my husband in a special occasion.

Furthermore, I decided to keep a book that explains the liturgical structure of divine service - I haven't seen such an explanation anywhere else and it is written by the pastor of my first congregation I attended to. 'Gospel Transformation' is a book that I studied with a women's group while we lived in Munich and it changed my relationship with God's word and Jesus. I'm not likely to read it ever again but I want to keep since I want to remember that time in Munich. Also 'Jalo soturi' is a book about Christian faith and I studied that with a group of ladies in Finland. There are not many such study guides in Finnish and I once knew the person who wrote the book.

I can now also clearly tell which of the books belong to my 'hall of fame' that Marie Kondo discusses in her book. The ones that really make me feel sparks of joy are 'Kodin pehmeät sävyt' (beautiful pictures of beautiful houses), 'Stitch 'n bitch' (combines social interaction with knitting), 'Annan Nuoruusvuodet' (ooh those precious memories from my childhood and such a beautiful piece of writing) and my Bibles.

Marie says I should only keep the hall of fame. But I'm not ready to part with some of the other books that are not so fully sparking joy. I guess I should have some of my books in the 'sentimental' category but I like to keep them with other books.

An interesting detail is that I decided to discard my Finnish book of KonMari and buy the English 'The life-changing magic of tidying up'. I read the book in English in the first place and the Finnish version appears rough and weird to me. I do not enjoy reading it. I decided to order the English version on Amazon and I like it way better. I have to say, one reason is aesthetic: the English version being turquoise and white matches better with my English 'Spark joy' and 'The life-changing manga of tidying up'. The Finnish 'Konmari' is loud pink.

So in the end my selection looks like this:

I still have to look up where to donate some of my Finnish books. The English ones I try to bring to Half priced books. I hope they accept them. I'm not so familiar with the local donation sites yet as I donated most of our unwanted items already in Finland. But if I am to become a Konmari consultant, I should get to know that kind of places around here too.

I now put all of my books in one empty shelf in my wardrobe. I wonder if I really can fit all of my important things in our bedroom closets and drawers!

***

The next category is papers. My, or our, papers are well organized. But I have to admit that since I organized them the last time about one and a half years ago, I haven't looked at them almost at all. So I think the moment has come that I do even more serious discarding. I'll be back next week with a report on that!

Clothes

I started my Konmari Method, round 3 by reading what Marie Kondo says about tidying clothes. I didn't yet read about organizing them joyfully in my closets and drawers as she says that discarding is the number one priority first. Of course I organized everything the Konmari way but didn't care if the organization doesn't spark joy right now. I will organize everything in the end when I'm left with all my things that spark joy, and nothing else.

I'll show you my pictures about the "before" state of my clothes storage.

My wire drawer in the walk-in closet

The walk-in closet that I share with my husband

The wardrobe I share with my husband.

Clothes rack where I have my worn clothes
that are still good to go without washing.
My hubby has his on the chair.

The situation I started with is not all that bad. As a matter of fact, I thought I was pretty well organized as is. Anyways, I knew I had a few things I don't want to have anymore. So I went through everything in the KonMari order: first the ones that are closest to my heart - the tops, then the bottoms and outdoor clothes the last. Then I continued to shoes, accessories and bags.

The discarding process was pretty quickly done because I had all the clothes stored already in categories. Nevertheless, I learned a lot about myself as I really paid attention on my feelings when I sorted through the clothes.

I didn't save any clothes that didn't spark joy even if I just bought them in Finland in the summer. I also discarded clothes that do not spark joy that I had got from a dear person. Furthermore, I discarded clothes that do not fit me right now - I'm quite happy with my body at the moment and I don't want to have any clothes that tell me I should lose weight or get thinner. 

I noticed I have a hard time letting go clothes that are made of good material, like wool or silk. But now I let go of such quality garments that were too worn out to be used anymore. I also made my categories more plain: I let go of odd pieces of underwear that I never use, like old slips I have inherited from some old relative. I discarded leggings that didn't look good on me - and was left with none.

I decided to discard my comfy fleece robe and start using my beautiful silk or silky type of robes. Silk is surprisingly warm although it is thin. I feel beautiful wearing those but in my fleece robe I felt like someone who has a flu and has forgotten to take care of herself. I don't know why - it is white with pink roses so basically the pattern is one I like. I guess it is the fluffy, thick material all around my body that creates the feeling.

While sorting through clothes I realized I really shouldn't by anything in a hurry or if I don't know exactly what I need and want. I had to throw away shoes that look nice but kill my feet if I put them on. I threw away a shirt that was of nice material and design but badly cut.

In the end I had only clothes that I really wear and that spark joy for me. None that are too worn out, too small or large or just there because of sentimental reasons. In the process I reduced the needed storage space - I let go of the wire drawer in the walk-in closet and the open clothes rack in my bedroom. My drawers and wardrobe are way less full. I also decided not to use the baskets in the wardrobe anymore because the clothes fit nicely in only one row on the shelf. Except the tights that I still put in a basket. Maybe I should store them in the drawer in my bedroom, come to think of it!

My wardrobe after discarding.

My side of the walk-in closet after discarding.

I put my worn clothes that are still good to go on the rack in the walk-in closet. On the top shelf I have my bags, stored in bags, as well as my off-season shoes in the colorfully striped tote bag. My hats are all in one pile. In the blue box are my and my husband's matriculation caps.

Our bedroom looks so much roomier now that I let go of the open rack. It is a wonder how much effect removing one tall piece of furniture has!

I managed to pack my underwear and accesories into only three drawers in my bedroom:

All of my bra, underwear and thin socks.
(I have my foot cream here too so I remember to use it regurlarly.)
In the box are bra straps.

My scarves, woolly socks and off-season gloves.

In the middle my purses.
On the right and left are some of my craft and bullet journal supplies. 

To reflect on my vision, I picked the clothes that I think look nice on me and that I love. I managed to make more empty floor space and empty drawers. I also feel that I'm getting closer to my click point - the state in which I have just the right amount of belongings in my house to feel comfortable.

The next phase is the books. Book storage is a problem for me because we don't seem to have enough space for books and I tend to buy new books all the time, especially for kids. At this point I'm only going to deal with my own books and do a careful joycheck as I did with my clothes. And I should decide to use the library with the kids and myself regularly.

Kaikki kauniit paperini sekä Marjaanan itsereflektiomenetelmien lyhyt historia

Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti vuodesta 1994 alkaen. Ensimmäisen päiväkirjani sain jo seitsenvuotiaana, mutta kirjoittaminen oli hyvin satunnaista tuohon vuoteen -94 saakka.

Monta monituista vuotta täytin rinnakkain kahta kirjaa - päiväkirjaa ja kalenteria. Päiväkirjaan kirjoitin ajatukset ja tapahtumaselostukset, kalenteriin suunnitelmat sekä tapahtumat lyhyesti. Konmarituksen aikana minua ärsytti, että saman ajanjakson asioita on kahdessa paikassa. 

Nyt minulla on pohdinnassa, mitä tekisin vanhoille päiväkirjoille, joiden lukeminen ei ilahduta. Olen ylpeä siitä, että olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti niin pitkään. Mutta monet nuoruusvuosien muistiinpanot eivät ilahduta lainkaan, jos kohta joukossa on paljon myös hyviä muistoja. Ilman kaikkia kokemuksiani en olisi juuri sellainen kuin nyt olen, mutta onko kasvuprosessista säilytettävä todistusaineistoa..? 

Iskä oli sitä mieltä, että kirjat pitää ehdottomasti säilyttää. Itse ajattelisin, että ne olisi hyvä säilyttää, kunnes kykenen lukemaan ne läpi. Ehkä. Laitoin marittaessani muutaman päiväkirjan roskiin pelkästään siksi, että kirjan käteen ottaminen ei tuonut hyviä fiiliksiä. Olen katunut sitä jälkeenpäin, mutta en tiedä silti vieläkään, oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Alhaalta vasemmalta: ihka ensimmäinen päiväkirjani, vuonna 1994 aloitettu päiväkirja, päiväkirja Texasin reissustani.
Ylhäällä keskellä Janilta huomenlahjaksi saamani päiväkirja. Pari muuta ovat vain hienon ulkonäkönsä takia tässä.

Kaikki kalenterini.
Vasemmalla yliopiston kalenteri, johon olen ommellut vanhoista kesähousuistani kannensuojukset. Kisumisu on alun perin ollut äidin housuissa joskus hänen nuoruudessaan.

Kaikki päiväkirjani. Kaikissa ei ole aikalappua, koska toin osan vasta vanhempieni luota.

Ostin Hämeenkadun vihkokaupasta hauskan ja hurmaavan "The Domestic Goddess" -kalenterin ensi vuodelle. On muuten ihana kauppa kaikille, jotka tykkäävät muistikirjoista ja kalentereista! Kävimme siellä taannoin Kertun kanssa ihastelemassa kaikkea kaunista. Uuden hankinnan myötä suunnittelin myös uuden tavan elämäni kokemusten ylöskirjaamiseen.

Uusi kalenterini odottaa nyt tuolla kaapissa, tämän vuoden kalenterin vieressä. Se ilahduttaa minua jo nyt joka kerta, kun näen sen. Haluan täyttää sen vain harkituilla sanoilla ja lauseilla, niin että siihen on mukava tai muuten arvokasta palata myös jälkeenpäin.

Kirjoitan "muuten arvokasta" siksi, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä kalenteri ei tulekaan täyttymään mukavista asioista ja ajatuksista. Mutta arvokasta elämänkokemusta se sisältää varmasti, jos Herra elon päiviä suo.

Ajatuksenani on kirjoittaa uuden kalenterini sivuille tapahtuneet merkittävät tai ilahduttavat asiat SEKÄ ajatukset ja tunteet. Muutamalla sanalla olennaisin siitä päivästä. En siis kirjoita ajatuksen virtaa, vaan ensin ajattelen läpi päivän tapahtumat, ajatukset ja tunteet ja sitten kirjaan olennaisen kalenteriin. Kirjoitan ylös myös rukousaiheita, koska rukousvastaukset huomaa helpommin sillä tavalla.

Tällaisen ajatteluhetken yritän pitää joka ilta. Koota ajatukseni ja "tallentaa" päivän niin, että siihen on helppo palata uudelleen päiväkirjaa lukemalla. Olen yrittänyt tehdä niin jo nyt, vanhan kalenterini kanssa, mutta minun on kyllä tosi vaikea oppia tätä uutta tapaa kirjoittaa. Unohdan ajatella ensin, kirjoitan ylös vain tapahtumat, monisanaisesti ja tylsästi. Vaatii harjoittelua!

Tässä uudessa systeemissä on hyvää myös se, että minulle jää säilytettäväksi vain yksi kirja per vuosi. Aiemmin olen voinut kirjoittaa vaikka kolme päiväkirjaa täyteen vuoden aikana. Viime aikoina päiväkirja ei kyllä ole täyttynyt tällaista tahtia - uudelle tavalle on siis ehkä kysyntää, koska tiedän kuitenkin nauttivani kirjoittamisesta.

Uusi päiväkirjani.

Visio kirjan täyttämisestä sekä tammikuun kuva.

Nykyinen päiväkirjani...

...jonka sisäsivutkin on tuunattu.

Kun kirjoitan listoja tai pidempiä kirjoituksia ajatuksistani, liitän ne uuteen päiväkirjaan joko teipillä tai sitten kirjekuoreen kirjan sisäkanteen. Mutta vain ne, jotka ovat oikeasti ilahduttavia ja säilyttämisen arvoisia, minun mielestäni. Näin yksi ajanjakso säilyy yhdessä paikassa.

Lapsena keräsin muistilehtiöitä. Suurimman osan siitä aarteesta olen jo luovuttanut pois, mutta kauneimmat tai rakkaimmat ovat vielä tallessa. Aion nyt käyttää niitä sekä kirjeiden että noiden päiväkirjan väliin talletettavien pidempien kirjoitusten kirjoittamiseen. Jos kirjoittaa ajatuksella, tai pienemmällä käsialalla, ei tarvitse välttämättä hirveän suurta paperia sanoakseen paljon.

Listat

Tärkeimmät ja perinteiset ajattelun apuni ovat kynä ja mikä tahansa paperi. Sellainen paperi, jolle voi tehdä listan. Teen listoja erilaisista aiheista. Tai sitten kaikenkattavan listan, jota kutsun nimellä braindump - siihen listataan kaikki asiat, jotka sillä hetkellä pyörivät päässä. Tämä on tehokas keino pään tyhjentämiseen surraavista ja pörräävistä ja kehää kiertävistä ajatuksista. Ennen vanhaan braindump täyttyi pitkälti tekemättömistä töistä. Nyt Konmarin jälkeen olen tehnyt vain yhden braindumpin, ja siinä oli enemmän tuntemuksia sekä asioita joita tahtoisin tehdä. Hyvä niin.

Muutto lähestyy uhkaavasti - jo ensi kuun puolivälissä meillä pitäisi olla jalat tukevasti Yhdysvaltain länsirannikon maan kamaralla. Tällainen muutos on oiva tilaisuus kaikenlaisten listojen tekemiseen. Minulla on lista pois annettavista ja myytävistä kodinkoneista (rapakon takana kun käyttävät meidän laitteisiimme sopimatonta sähköä!!! 😲), maa- tai lentokonttiin pakattavista tavaroista, matkalaukkuun tai käsimatkatavaraan pakattavista tavaroista sekä ennen muuttoa hoidettavista asioista.

Yritin tehdä Janin kanssa muuttoon liittyvää yhteistä listaa sekä tietokoneella että käsinkirjoitettuna, siten että hän toimi sihteerinä. Huomasin, etteivät minun ajatukseni järjestyneet listan teosta juuri lainkaan. Tarvitsen siis ehdottomasti oman kynän ja oman paperin oman nenäni eteen, jotta voin järjestää omat ajatukseni. Eilen teimme juuri tuon listan ennen muuttoa hoidettavista asioista meikäläinen kirjurina, ja se helpotti välittömästi päänuppini sisäistä hajaannusta.

Olen kyllä miettinyt oman läppärin hankkimista. Auttaisiko se luovempaan ajatusprosessiin ruudun äärellä, kun olisi laite, joka tuntuisi omalta ja yksityiseltä, ehkä jopa näyttäisi kauniilta.

Löysin Marimekon outletin ystäväpäiviltä tämän penaalin.
Olen haaveillut tällaisesta penaalista pitkään ja nyt hinta oli sopiva.

Ruskeassa Janilta saamassani kansiossa on papereita muistiinpanojen ja kirjeiden kirjoittamista varten.
Taskuissa on viimeisimmät kirjeet ja omat kirjoitukseni, kunnes arkistoin ne.

Uudessa ihanassa penaalissani on muun muassa Kuretaken kiva sininen ja ohutkärkinen kirjoitustussi, pieni lyijytäytekynä, Mujin ohutkärkinen kirjoitustussi sekä Mujin viivotin ja mittanauha. I💖Muji!

Kirjeet ja kortit

Jo jonkin aikaa sitten päivitin listan, jossa on kaikkien läheisten osoitteet. Olen siitä omituinen, että kirjoitan mieluummin kirjeen kuin sähköpostin. Toki ajankäytöllisistä syistä sähköpostia tulee silti naputeltua, tai nykyaikana jopa Whatsappeja sähköpostin sijaan. Tavoitteeni on kuitenkin kirjoittaa kirjeitä tai kortteja aina kun mahdollista, koska niitä on omasta mielestäni niin mukava saada. Ehdotin tässä syksyllä vanhalle ystävälle perinteistä kirjeenvaihtoa, ja hän innostui ajatuksesta. Kivaa!

Kun kirjoittaa kirjeen, väistämättä ajattelee kirjoittamaansa vähän huolellisemmin kuin näppiksellä tai puhelimella naputtaessa. Se että kirjoittaa jollekulle tietylle henkilölle omista ajatuksista, voi myös antaa näkökulmaa omaan tilanteeseen eri tavalla kuin pelkästään itselleen kirjoittaminen. Kirjettä kirjoittaessa kun väistämättä ajattelee, miten toinen ymmärtää kirjoittamani sanat.

Jokunen vuosi sitten löysin kauniiden tai hauskojen postikorttien suoman ilon. Nykyään käyn aina välillä katselemassa kauppojen korttivalikoimia, ja ostan itseäni ilahduttavat. Kotona on sitten valikoimaa, kun tekee mieli jolle kulle kortti postittaa. Laitan löytämiäni kortteja myös näkyviin kotonani, niin että voin iloita niistä kunnes lähetän ne jonkun toisen iloksi. Postikortissakin pystyy ilmaisemaan paljon, jos miettii etukäteen, mitä siihen kirjoittaa.

Kaikki nämä kauniit, käytössä olevat paperit ja kirjat ovat kotona keittiön kaapissa, Spark joy -kirjan ohjeen mukaisessa ikiomassa iloa tuottavassa paikassani. Ilokulmauksessani on lasten kuvat kastelahjakehyksissään, mun ja Janin Raamatut iltateeraamiksia varten, tuoreita hedelmiä sekä äidin antama keittiövaaka. Kaapissa lintukuvan takana on kaikki kirjepaperit, lehtiöt, kortit ja kirjekuoret - pystyviikattuna!

Onpas kiva kirjoittaa postaus asiasta, johon voi liittää kuvia omista kauniista ja tärkeistä tavaroistani! Thank you KonMari for letting me realize this. Tämän postauksen kaikki kuvat otti Jani, minä muokkasin ne sitten Lightroomilla sopiviksi blogiini. Oli tosi mukavaa tehdä tällaista hommaa yhdessä!

Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.

Marjaanan Konmari-projekti, osa VIII: Lasten tavarat

Viime viikolla meidän kodin järjestykselle tapahtui paljon. Maanantaina vaihdoimme makuuhuoneita niin, että jokainen makuuhuone sai uudet asukkaat. Koska myös kaappien jako oli järkevä muuttaa samalla, kuluikin loppuviikko tavaroita uusiin paikkoihin järjestellessä. Sehän pitää tehdä perusteellisesti, kun kerran tavoittelen koko kodin järjestystä. 

Omiin tavaroihin asti en ole vielä päässyt, koska lasten huoneet oli mielekästä laittaa ensin kuntoon. 

Ensin laitoin lasten vaatteet kaappeihin. Kertun vaatteita ei oltu sortteerattu pitkään aikaan, ja laatikot alkoivat olla aika täynnä. Kertun kanssa kävin hänen vaatteensa läpi sellaisella tekniikalla, että hän sai myydä minulle kaikki haluamansa vaatekappaleet kymmenellä sentillä. Kertun mielestä tämä kirppiskuvio oli hauska ja koko projekti alkoikin sillä, että Kerttu teki hinnaston vaatteilleen...

Tällainen tekniikkahan ei ole Konmari-metodin mukainen - Kerttu pohti mistä tahtoo luopua sen sijaan, että olisi pohtinut mikä tuottaa iloa. Tietysti se kolmisen euroa tuotti hänelle iloa ja motivoi hommaan. Mutta myöhemmin, kun kävimme kirjoja läpi kysymällä, mikä tuottaa iloa, totesi Kerttu valitsemisen olevan näin paljon hauskempaa. 

Minusta tuntuu tosi kivalta opettaa Kertulle järjestelytaitoa, kun se on hänestäkin kivaa. Omassa ajatusmaailmassa siivous on aiemmin ollut aina tylsää. Toivottavasti Kertulle syntyy positiivisempi asenne omasta tavarasta ja huoneesta huolehtimiseen, kun tehdään yhdessä ja järkevällä tekniikalla.

Jaakon vaatteet käytiin läpi samalla tavalla, mutta hän ei halunnut luopua juuri mistään. Minua tietysti ihmetytti, miksi hän säilyttää vaatteita, joita ei koskaan pue ylleen. Oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan siitä, miten hän valitsee vaatteitaan ja mitkä ominaisuudet niissä ovat hänelle tärkeitä.

Kun sitten vuorossa oli Kertun kirjat, valmistauduin sessioon miettimällä etukäteen, miten asiat Kertulle esitän Konmari-metodin mukaisesti, iloon ja hyvään mieleen keskittyen. 

Kun Kerttu oli lajitellut kirjansa kategorioihin - tehtäväkirjat, ihan tavalliset kirjat, vauvakirjat, lehdet ja pahvikantiset kirjat - kehotin häntä valitsemaan eniten iloa tuottavan kirjakasan. En muista minkä hän valitsi, mutta tuosta kasasta kehotin häntä valitsemaan kolme eniten iloa tuottavaa kirjaa. Ja sitten valitsemaan seuraavat, jotka tuottavat melkein yhtä paljon iloa, ja niin edelleen. Kertulle työ tuntui olevan aika helppoa, kunhan vaan jaksoin muistuttaa vähän väliä, mikä homman nimi oli.

Lopulta jäljellä oli tietty määrä kirjoja, jotka mahtuivat mukavasti yhdelle kirjahyllyn hyllylle. Lehdet päätyivät omaan laatikkoonsa, samoin pahvikantiset kirjat.

Jaakko kävi myös kirjansa läpi, mutta niistäkään hän ei löytänyt juuri mitään hylättävää. Marie Kondo sanoi jossain haastattelussa, että miesten on vaikeampi luopua tavaroistaan. Ainakin meidän lapsissa tämä ero näkyy, liekö sitten kyse sukupuolesta vai persoonallisuudesta. Toisaalta Kertulla on paljon enemmän tavaraa kuin Jaakolla ja hän on ehtinyt niitä melkein kaksi vuotta kauemmin katselemaankin.

Kirjojen jälkeen vuorossa oli "komono", sekalaiset tavarat. Kirjojen jälkeenhän pitäisi oikeasti käydä läpi paperit, mutta Jaakolla ei papereita ole ja Kertun paperit kävimme läpi hiljattain. 

Siispä tyhjensimme kaikki Kertun pussukat ja laatikot tyhjiksi leluista lattialle, ja lajittelimme lelut ja tavarat omiin kategorioihinsa. Kertun ja osittain myös minun keksimät kategoriat ovat: nukke-, Barbie-, prinsessa-, käsintekemis-, paperi- ja isot tavarat sekä pikku- ja isot otukset, koriste-esineet ja sekalaiset.

Kun tavarat olivat omissa kasoissaan, Kerttu kävi jokaisen ryhmän läpi pidellen jokaista tavaraa yksitellen käsissään ja päättäen joko pitää tai hylätä sen. Hylätyt keräsin yhteen isoon laatikkoon ja kerroin, että kyseiset tavarat lähtevät kierrätykseen. 

Kehotin Kerttua keksimään tavaroille säilytyspaikan heti, kun hän oli päättänyt, mitä tavaroista pitää. Tämä siksi, että tahdoin saada tavarat pois lattialta ja järjestykseen. Tärkeänä pidin sitä, että Kerttu ihan itse laittoi tavarat paikoilleen.

Jaakon kohdalla ei nyt käyty tavaroita tarkasti läpi Konmari-tyyliin, koska olin hänen kanssaan niin tehnyt jo syksyllä. Koska Jaakko on paljon tarkempi tavaroistaan ja useimmiten pitää huoneensa järjestyksessä, en pitänyt niin tärkeänä Jaakon omakätistä kädenjälkeä tavaroiden sijoittelussa. Niinpä keskustellen Jaakon kanssa päätimme paikat kaikille hänen tavaroilleen.

Kertun kanssa projekti on vielä hieman kesken, mutta Jaakon huone on jo järjestyksessä. Kun saan vielä omat ja perheen yhteiset tavarat järjestykseen, pois lattioilta, ja kaikille omat verhot ikkunaan, laitan tänne blogiin kuvia huoneista ja kaappien järjestyksestä. Perimmäinen tavoitteeni tässä koko kodinjärjestelyhommassa on säilyttää vain ne tavarat, mitä minä olen päättänyt säilyttää, ja tietää missä kukin tavara on. Nyt kun kaikki yläkerran kaapit tulee käytyä läpi ja järjestettyä uudelleen, tunnen olevani huomattavasti lähempänä tätä tavoitetta!

Spark joy -kirjaa lukiessani minulle valkeni ihan uudella tavalla se, että on tärkeää käydä läpi ensin omat tavaransa. Olen siis tässä projektin aikana hieman hätiköinyt, koska olen jo sortteerannut liinavaatteita ja koriste-esineitä, joissa ryhmissä on kaikkien perheenjäsenten tavaroita.

Onhan nämä kotitaloustavarat toki tavallaan minun vastuullani. Mutta oppiakseni paremmin tunnistamaan, mitkä tavarat minulle tuottavat iloa, on järkevää käydä ensin läpi vain minulle kuuluvat tavarat ja opetella fiilistelemään niiden kanssa. 

Tämän oivalluksen myötä tajusin myös, että en ole vastuussa Janin tavaroista ja hänen suhteestaan niihin. Riittää, että hänen tavaransa on hänen omassa kaapissaan tai laatikossaan - sen pidemmälle minun ei tarvitse niiden kohtalosta päättää.

Tämä sama pätee tietysti myös lasten tavaroihin. Kaisa on vielä niin pieni, että teen päätöksiä hänen puolestaan. Mutta siinäkin ymmärrän nyt kunnioittaa hänen mahdollisuuttaan päättää itse, kunhan tulee tarpeeksi vanhaksi. Eli harkitsen kahdesti ennen kuin heitän hänen omia lelujaan kierrätykseen. 

Mietinpä vaan, mitä kaikille minun lapsuuteni tavaroille on tapahtunut. Ne ovat vaan tippuneet kyydistä jossain vaiheessa ilman, että olisin kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisihan se mukavaa, että rakkaimmat esineet lapsuudesta olisivat vielä tallessa. Mutta en ole ymmärtänyt arvottaa omia tavaroitani tällä mielihyvä-ilo-rakkaus-asteikolla ennen kuin vasta nyt Konmarin myötä.

Toisaalta, en nyt keksi kuin yhden tavaran lapsuusajalta, josta kovasti pidin. Sellainen lasten penaali, missä oli monta luukkua ja erilaisia toimintoja. Voi olla että muistan senkin vain siksi, että penaali oli hukassa parisen kuukautta ja sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, koulustakin. Kunnes löysin sen - sen korihyllyn takaa, jonka korissa sen piti olla säilytyksessä. Että se siitä hurjasta etsinnästä...

Olen tällä hetkellä lajittelemassa verhoja ja pöytäliinoja, ja korut lajittelin viime viikolla. Seuraavaksi aion käydä läpi peitot sekä kosmetiikka- ja peseytymistarvikkeet. Päivitystä pukkaa heti kun joudan taas siihen puuhaan.

Vaikutelmia teoksesta Spark joy

Sain käsiini Konmarin uusimman kirjan ja olin myyty heti ensi hetkestä lähtien. Kirja on kaunis, pieni ja tuntuu kivalta käteen. Siinä on myös kuminauha, joka on tuttu muistikirjoista. En ole lukenut kirjaa vielä kokonaan, mutta ajattelin silti kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat kiinnittäneet huomioni.

Ensinnäkin, kuten tiedämme, jokaisen tulee järjestää omat tavaransa. Toisen tavaroihin ei sovi koskea. Tässä kirjassa Konmari korostaa, että jokaiselle perheenjäsenelle tulee osoittaa paikka omille tavaroilleen. Tämä oli minulle uusi ajatus, sillä olin keskittynyt vain pitämään tavarat kaltaistensa seurassa.

Olen joskus kuullut ajatuksen, että lasten tavaroita kannattaa säilyttää kodin kaikissa tiloissa, jotta lapset tuntevat olevansa tervetulleita niihin. Ajatus kuulostaa viisaalta ja kauniilta, mutta tarkemmin ajatellen on puuta heinää. Lapsethan tuntevat olevansa tervetulleita kaikkiin tiloihin, ja heidän pois pitämisensä jostain tietystä kodin tilasta vaatii erityistä tahdonlujuutta ja rakentavia kasvatuskeinoja. Näin ainakin meillä, ja luulenpa että monessa muussakin perheessä.

Konmari toteaa myös, että tavarat pitäisi säilyttää siten, että ne on helppo laittaa takaisin paikoilleen. Ei siis niin kuin yleensä ajatellaan - tavarat sinne missä niitä tarvitaan - vaan niin että niiden pois siivoaminen on helppoa.

Spark joy -kirjassa Konmari edelleen alleviivaa tietyn karsimisjärjestyksen tarpeellisuutta. Hänen mukaansa vaatteet-kirjat-paperit-sekalaiset-muistoesineet on oikea järjestys, koska tällä tavalla herkkyys omalle ilon tunteelle kehittyy parhaiten. Vaatteiden ja kirjojen läpikäyminen vapauttaa myös paljon säilytystilaa, mikä on kätevää projektin jatkoa ajatellen.

Hän korostaa myös sitä, että koko karsimisprojekti on syytä käydä loppuun ennen kuin alkaa pohtia paikkoja tavaroilleen sen tarkemmin. Projektin ollessa kesken tavarat voi toki siivota kaappeihin pois näkyvistä, mutta syytä olisi pitää yhden kategorian tavarat yhdessä paikassa, kuten pahvilaatikossa. Ja muistaa, että tuo sijoituspaikka ei ole tavaroiden lopullinen koti.

Olen saanut tämän kirjanmerkin intialaiselta ystävältäni kotimaastaan tuliaiseksi.

Säilytyskalusteiden valinnasta ja käytöstä kirjassa kerrotaan, että tavarat tulisi ensisijaisesti säilyttää kiinteissä säilytyskalusteissa. Vain jos sinulla on irtonaisia säilytyskalusteita, jotka tuottavat iloa ja joista et tahdo hankkiutua eroon, voit ottaa ne mukaan säilytyssuunnitelmaan. Toisin sanoen, säilytyskalusteidenkin kohdalla pitäisi tehdä "joy check", tuottaako tämä minulle iloa. Konmari on vakuuttunut, että jokaisella on tarpeeksi säilytystilaa omille tavaroilleen jo nyt omassa kodissaan.

Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka Konmari-metodia voi soveltaa lapsiperheessä. Konmari ei kuitenkaan tee mitään myönnytyksiä tekniikkansa suhteen ihmisen perhe- tai elämäntilanteen mukaan. Toki jo ensimmäisessä kirjassaan hän kehottaa kohtelemaan järjestysprojektia kuin merkityksellistä elämäntapahtumaa. Siinä mielessä ihmisen kannattaa siis hieman miettiä resurssejaan, jos tällaiselle elämänmuutokselle on juuri nyt aikaa. Itsehän aloitin projektin juuri ennen vauvan syntymää, mikä ei ehkä ollut aivan järkevintä...

Marie Kondo kertoo tässä kirjassaan, että noin puolet hänen asiakkaistaan on lapsiperheitä. Luulen että lapsiperheessä usein olisikin tarpeen saada henkilökohtainen valmentaja kodin siivouksen ja järjestyksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Omin nokkineen se voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Toisaalta Konmari kertoo myös kirjoittaneensa ensimmäisen kirjansa, koska asiakkaat pyysivät - nämä eivät jaksaneet odottaa omaa vuoroaan ammattijärjestäjän konsultaatioon vaan tahtoivat päästä käsiksi projektiin heti.

Spark joy -kirjassa on omistettu keittiön järjestämiseen liittyvälle pohdinnalle parisenkymmentä sivua. Olen juuri lukemassa kyseistä osiota ja jo nyt tuntuu siltä, että ehkäpä sittenkin pystyn järjestämään keittiötarvikkeeni. Kaikki alkaa siitä, että käy tavarat läpi omissa kategorioissaan, jotka keittiötavaran kohdalla ovat pääpiirteissään ruoka ja sen valmistus- ja tarjoiluvälineet.

***

Sain tänään myytyä yhden olohuoneessa majailleen lipastoni! Ja vieläpä samaan hintaan kuin sen viime vuonna ostin. Se oli kyllä kaunis, mutta en sitten jostain syystä ollutkaan siihen erityisen ihastunut. Se ei sopinut siihen kohtaan asuntoa, johon sitä alun perin ajattelin, eikä sitä tarvittu niille tavaroillekaan, joille sitä alun perin ajattelin. Oli siis enemmän kuin järkevää hankkiutua siitä eroon. 

Lipaston tyhjennys onnistui noin kymmenessä minuutissa ja löysin kaikelle sisällölle hyvin pienellä vaivalla järkevän, väliaikaisen, sijoituspaikan. Nyt minulla on ihana tyhjä lattiatila, jossa on mukava vaikkapa Kaisan kanssa leikkiä! Tai kuten Kerttu totesi, matto on kuin näyttämö, jossa voi esiintyä.

Taulun kohdalla oli aiemmin se lipasto. Kuva on nousemassa seinälle, kunhan saadaan sille ruuvi paikoilleen.

Ihana pyöreä, valkoinen, pehmeä ja lämmin matto! Siinä on Kaisan hyvä köllötellä.