Kuvia meiltä

Kyllä tämä Konmari-homma on vaikuttanut ihmeellisiin asioihin. Ensimmäistä kertaa päätin kuvata keittiötä blogiini siksi, että se miellyttää minua - ei siksi, että se on seuraava urakka.

Myönnettäköön, että keittiökamat on edelleen pääasiassa konmarittamatta. Nyt siirtelin tavaroita keittiön tasoilta kaappeihin ja eri kohtaan tasoilla ja kaapeissa, en laittanut mitään pois. Lopputulos jostain syystä vaan toimii - en tiedä miksi, mutta ensimmäistä kertaa minulla on keittiön tasoilla tilaa juuri siinä kohtaa, missä sitä tarvitsen.

Luulen että taustavaikuttajina tähän hommaan ovat olleen Marie Kondon huomiot siitä, että tasoilla kannattaa säilyttää mahdollisimman vähän tavaraa. Ja samanlaiset tavarat säilytetään samassa paikassa.

Tässä postauksessa on kuva myös keittiön arkkupenkkiin ompelemastani päällisestä ja Kertun huoneeseen uudelleen päällystämästäni patjasta. Jani kaivoi ompelukoneeni esiin, kun huomasi Kaisan potkupuvussa ratkenneen sauman. Ja pyysi, josko voisin tuon sauman kiinni ommella. Itse olen tähänä asti kovasti odotellut, koska ompeluinspiraatio iskee. 

Näköjään tarvitsin siihen näin konkreettista apua, että joku kantoi koneen esiin, laittoi sen valmiiksi ja käski ompelemaan... Nyt Kertulla on meneillään kassinvalmistusprojekti. On mukavaa opettaa Kerttua ompelemaan! Siitä tajusinkin, että minun ei kannata opettaa Kerttua soittamaan pianoa, vaikka osaisinkin, koska pianonsoitto ei ole minulle mukavaa tekemistä. Opettajana kannattaa olla joku, joka on innostunut asiastaan.

Kuten jo kerroin, yläkerrassa vaihdettiin kaikkien makuuhuoneiden omistajia. Tässä postauksessa on myös vähän fiiliskuvia niistä. Jaakko oli tosi onnellinen saatuaan sirkusteltan tai ritarilinnan omaan huoneeseensa.

Ompelukoneeni

Kaikki kamat tuolla yhdessä nurkassa.

Hellan vieressä mukavasti tilaa.

Pikkuneiti menossa mukana!

Marimekon "Kivi" -kankaasta väsätty penkinpeite

Janin pappan veistämät ruusut, tädiltä saatu vaasi,
Jaakon muovailema tuikkukeppo, Kaisan ristiäisiin hankittu pöytäkoriste.

Ripustin viimeaikaisen postin, tuliaiset ja askartelut seinälle (sinitarralla).

Jaakon telttalinna

Pikkuherra puuhissaan

Sain kauniin vanhan kankaani vihdoin näkyville patjanpäällisenä. Päiväpeittona hääpöytäliinamme.

Kertun huoneesta

Neiti on itse järjestänyt kaikki tavarat paikoilleen käytyään
ne läpi Konmari-tekniikalla.

Meidän makuuhuoneesta. Verhon värit eivät oikein kolahda enää, mutta kuvio on kiva.

Kaisa-neidin sänky

Näkymä meidän huoneesta aulaan

Jani toi minulle käsinmaalatut bambulautaset Vietnamista. Majailevat tason päällä makuuhuoneessa.

Juuri ja juuri mahtuu perintönojatuoli makuuhuoneeseen.

Marjaanan Konmari-projekti, osa VIII: Lasten tavarat

Viime viikolla meidän kodin järjestykselle tapahtui paljon. Maanantaina vaihdoimme makuuhuoneita niin, että jokainen makuuhuone sai uudet asukkaat. Koska myös kaappien jako oli järkevä muuttaa samalla, kuluikin loppuviikko tavaroita uusiin paikkoihin järjestellessä. Sehän pitää tehdä perusteellisesti, kun kerran tavoittelen koko kodin järjestystä. 

Omiin tavaroihin asti en ole vielä päässyt, koska lasten huoneet oli mielekästä laittaa ensin kuntoon. 

Ensin laitoin lasten vaatteet kaappeihin. Kertun vaatteita ei oltu sortteerattu pitkään aikaan, ja laatikot alkoivat olla aika täynnä. Kertun kanssa kävin hänen vaatteensa läpi sellaisella tekniikalla, että hän sai myydä minulle kaikki haluamansa vaatekappaleet kymmenellä sentillä. Kertun mielestä tämä kirppiskuvio oli hauska ja koko projekti alkoikin sillä, että Kerttu teki hinnaston vaatteilleen...

Tällainen tekniikkahan ei ole Konmari-metodin mukainen - Kerttu pohti mistä tahtoo luopua sen sijaan, että olisi pohtinut mikä tuottaa iloa. Tietysti se kolmisen euroa tuotti hänelle iloa ja motivoi hommaan. Mutta myöhemmin, kun kävimme kirjoja läpi kysymällä, mikä tuottaa iloa, totesi Kerttu valitsemisen olevan näin paljon hauskempaa. 

Minusta tuntuu tosi kivalta opettaa Kertulle järjestelytaitoa, kun se on hänestäkin kivaa. Omassa ajatusmaailmassa siivous on aiemmin ollut aina tylsää. Toivottavasti Kertulle syntyy positiivisempi asenne omasta tavarasta ja huoneesta huolehtimiseen, kun tehdään yhdessä ja järkevällä tekniikalla.

Jaakon vaatteet käytiin läpi samalla tavalla, mutta hän ei halunnut luopua juuri mistään. Minua tietysti ihmetytti, miksi hän säilyttää vaatteita, joita ei koskaan pue ylleen. Oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan siitä, miten hän valitsee vaatteitaan ja mitkä ominaisuudet niissä ovat hänelle tärkeitä.

Kun sitten vuorossa oli Kertun kirjat, valmistauduin sessioon miettimällä etukäteen, miten asiat Kertulle esitän Konmari-metodin mukaisesti, iloon ja hyvään mieleen keskittyen. 

Kun Kerttu oli lajitellut kirjansa kategorioihin - tehtäväkirjat, ihan tavalliset kirjat, vauvakirjat, lehdet ja pahvikantiset kirjat - kehotin häntä valitsemaan eniten iloa tuottavan kirjakasan. En muista minkä hän valitsi, mutta tuosta kasasta kehotin häntä valitsemaan kolme eniten iloa tuottavaa kirjaa. Ja sitten valitsemaan seuraavat, jotka tuottavat melkein yhtä paljon iloa, ja niin edelleen. Kertulle työ tuntui olevan aika helppoa, kunhan vaan jaksoin muistuttaa vähän väliä, mikä homman nimi oli.

Lopulta jäljellä oli tietty määrä kirjoja, jotka mahtuivat mukavasti yhdelle kirjahyllyn hyllylle. Lehdet päätyivät omaan laatikkoonsa, samoin pahvikantiset kirjat.

Jaakko kävi myös kirjansa läpi, mutta niistäkään hän ei löytänyt juuri mitään hylättävää. Marie Kondo sanoi jossain haastattelussa, että miesten on vaikeampi luopua tavaroistaan. Ainakin meidän lapsissa tämä ero näkyy, liekö sitten kyse sukupuolesta vai persoonallisuudesta. Toisaalta Kertulla on paljon enemmän tavaraa kuin Jaakolla ja hän on ehtinyt niitä melkein kaksi vuotta kauemmin katselemaankin.

Kirjojen jälkeen vuorossa oli "komono", sekalaiset tavarat. Kirjojen jälkeenhän pitäisi oikeasti käydä läpi paperit, mutta Jaakolla ei papereita ole ja Kertun paperit kävimme läpi hiljattain. 

Siispä tyhjensimme kaikki Kertun pussukat ja laatikot tyhjiksi leluista lattialle, ja lajittelimme lelut ja tavarat omiin kategorioihinsa. Kertun ja osittain myös minun keksimät kategoriat ovat: nukke-, Barbie-, prinsessa-, käsintekemis-, paperi- ja isot tavarat sekä pikku- ja isot otukset, koriste-esineet ja sekalaiset.

Kun tavarat olivat omissa kasoissaan, Kerttu kävi jokaisen ryhmän läpi pidellen jokaista tavaraa yksitellen käsissään ja päättäen joko pitää tai hylätä sen. Hylätyt keräsin yhteen isoon laatikkoon ja kerroin, että kyseiset tavarat lähtevät kierrätykseen. 

Kehotin Kerttua keksimään tavaroille säilytyspaikan heti, kun hän oli päättänyt, mitä tavaroista pitää. Tämä siksi, että tahdoin saada tavarat pois lattialta ja järjestykseen. Tärkeänä pidin sitä, että Kerttu ihan itse laittoi tavarat paikoilleen.

Jaakon kohdalla ei nyt käyty tavaroita tarkasti läpi Konmari-tyyliin, koska olin hänen kanssaan niin tehnyt jo syksyllä. Koska Jaakko on paljon tarkempi tavaroistaan ja useimmiten pitää huoneensa järjestyksessä, en pitänyt niin tärkeänä Jaakon omakätistä kädenjälkeä tavaroiden sijoittelussa. Niinpä keskustellen Jaakon kanssa päätimme paikat kaikille hänen tavaroilleen.

Kertun kanssa projekti on vielä hieman kesken, mutta Jaakon huone on jo järjestyksessä. Kun saan vielä omat ja perheen yhteiset tavarat järjestykseen, pois lattioilta, ja kaikille omat verhot ikkunaan, laitan tänne blogiin kuvia huoneista ja kaappien järjestyksestä. Perimmäinen tavoitteeni tässä koko kodinjärjestelyhommassa on säilyttää vain ne tavarat, mitä minä olen päättänyt säilyttää, ja tietää missä kukin tavara on. Nyt kun kaikki yläkerran kaapit tulee käytyä läpi ja järjestettyä uudelleen, tunnen olevani huomattavasti lähempänä tätä tavoitetta!

Spark joy -kirjaa lukiessani minulle valkeni ihan uudella tavalla se, että on tärkeää käydä läpi ensin omat tavaransa. Olen siis tässä projektin aikana hieman hätiköinyt, koska olen jo sortteerannut liinavaatteita ja koriste-esineitä, joissa ryhmissä on kaikkien perheenjäsenten tavaroita.

Onhan nämä kotitaloustavarat toki tavallaan minun vastuullani. Mutta oppiakseni paremmin tunnistamaan, mitkä tavarat minulle tuottavat iloa, on järkevää käydä ensin läpi vain minulle kuuluvat tavarat ja opetella fiilistelemään niiden kanssa. 

Tämän oivalluksen myötä tajusin myös, että en ole vastuussa Janin tavaroista ja hänen suhteestaan niihin. Riittää, että hänen tavaransa on hänen omassa kaapissaan tai laatikossaan - sen pidemmälle minun ei tarvitse niiden kohtalosta päättää.

Tämä sama pätee tietysti myös lasten tavaroihin. Kaisa on vielä niin pieni, että teen päätöksiä hänen puolestaan. Mutta siinäkin ymmärrän nyt kunnioittaa hänen mahdollisuuttaan päättää itse, kunhan tulee tarpeeksi vanhaksi. Eli harkitsen kahdesti ennen kuin heitän hänen omia lelujaan kierrätykseen. 

Mietinpä vaan, mitä kaikille minun lapsuuteni tavaroille on tapahtunut. Ne ovat vaan tippuneet kyydistä jossain vaiheessa ilman, että olisin kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisihan se mukavaa, että rakkaimmat esineet lapsuudesta olisivat vielä tallessa. Mutta en ole ymmärtänyt arvottaa omia tavaroitani tällä mielihyvä-ilo-rakkaus-asteikolla ennen kuin vasta nyt Konmarin myötä.

Toisaalta, en nyt keksi kuin yhden tavaran lapsuusajalta, josta kovasti pidin. Sellainen lasten penaali, missä oli monta luukkua ja erilaisia toimintoja. Voi olla että muistan senkin vain siksi, että penaali oli hukassa parisen kuukautta ja sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, koulustakin. Kunnes löysin sen - sen korihyllyn takaa, jonka korissa sen piti olla säilytyksessä. Että se siitä hurjasta etsinnästä...

Olen tällä hetkellä lajittelemassa verhoja ja pöytäliinoja, ja korut lajittelin viime viikolla. Seuraavaksi aion käydä läpi peitot sekä kosmetiikka- ja peseytymistarvikkeet. Päivitystä pukkaa heti kun joudan taas siihen puuhaan.

Marjaanan Konmari-projekti, osa V: Paperisodan aloitus

Takaisin Konmari-projektiin. Sain siis syksyllä vauvan, jonka vuoksi Konmari-projekti ei ole edennyt niin nopeasti, kuin Marie Kondo suosittelee.

Käytyäni läpi kaikki vaatteet ja kirjat, olivat vuorossa paperit. Tätä osastoa meillä on hurjasti ja papereiden läpikäyminen on aika hankalaa puuhaa. Perinteisesti olen säilyttänyt suunnilleen kaiken. Tärkeiden papereiden säilyttämisestä kirjoitin aiemmin, ja nyt oli aika käydä uudelleen myös niiden kimppuun.

Kondon ajatuksia papereiden siivoamisesta

Kondon mukaan paras tapa kohdella kaikkia papereita on heittää ne pois. Hän inhoaa papereiden arkistointia. Hänen mielestäänkin kyllä on joitakin papereita, jotka on pakko säilyttää, kuten vakuutuspaperit, takuukuitit ja vuokrasopimus. Säilytettävät paperit hän jakaa kolmee osaan: harvoin tarvittavat, usein tarvittavat ja toimenpiteitä vaativat. Käytännössä tämä merkitsee papereiden säilyttämistä kolmessa eri kasassa. Harvoin tarvittavat muovitaskuun, usein tarvittavat mappiin ja toimenpiteitä vaativat pystyssä olevassa telineessä.

Tunnemuistoja herättävät paperit Kondo kehottaa käsittelemään eri kerralla, koska se hidastaa prosessia tässä vaiheessa turhaan.

Ja meikäläisen toteutus

Paperien valikointi

Koska olen joutunut tekemään tätä projektia osissa - sitä paperin määrää ei kukaan olisi kestänyt nähdä kerralla eikä se olisi näin lapsiperheessä ollut käytännöllistäkään - olen haarukoinut eri alakategorioita. Olen käynyt läpi vanhat kortit (vaikka tämä onkin muistoesinekategoriaa), Kertun ja Janin paperit (yhteistyössä asianomaisten kanssa), käyttöohjeet ja asiakirjat. Lisäksi olen heittänyt pois kaikki opiskeluun liittyvät paperit tutkintotodistuksia ja lopputöitä lukuunottamatta.

Säilytin Janin ja Kertun papereista ne, jotka he itse tahtoivat säilyttää sekä Janin lapsuusajan piirustusten kohdalla muutaman itse arvioimani helmen. Lähes kaikki käyttöohjeet ja takuukuitit lähtivät paperinkierrätykseen, koska laitteita ei enää ollut tai takuuajat olivat menneet umpeen. Heitin pois luottokorttilaskuja ja tiliotteita monen vuoden ajalta. Löysin myös joitakin vanhoja vakuutus- ja lainapapereita, jotka eivät enää olleet voimassa, ja heitin ne pois.

Säilytettäviin jäi vanhat vuokrasopimukset Saksasta (osittain tunnesyistä), verotukseen liittyvät paperit (joita Saksassa on miljoona verrattuna Suomen systeemiin) sekä voimassa olevat käyttöohjeet ja takuutodistukset. Säilytin myös viime aikoina maksetut laskut sekä voimassa olevat, mahdollisesti käyttöön tulevat etukupongit. Sekä hoidettavat asiat, kuten Jaakon kerhoon vietävä valokuvatilaus.

Paperien säilytys

Enimmäkseen Kondon ohjeita seuraillen jaottelin paperit ja asiakirjat. 

• Olohuoneen lipastossa on helposti käsillä kasa papereita, jossa on pysyvästi säilytettävät (kuten väestökirjanotteet, jotka hankittiin Saksaa varten ja joita ei Suomessa automaattisesti lähetetä kansalaisille, sekä vanha lääkärintodistus) sekä vain muutaman kuukauden säilytettävät. Käyn ne läpi siinä kohtaa kun ne eivät enää paikkaansa mahdu.

• Tietokoneen takana Jaakon askartelemassa lehtikotelossa säilytetään toimenpiteitä vaativat asiakirjat sekä voimassa olevat etukupongit.

• Makuuhuoneessa on nyt kaksi kansiota, jossa on vuosittain niputettuna lähinnä verotukseen liittyvät paperit. Ne tulee käydä läpi ennen pois heittämistä, koska siellä saattaa olla joukossa jotain pysyvästi säilytettävää, tai tunnesyistä säilytettävää (kuten vanhat vuokrasopimukset).

Vanhat kortit ja piirustukset on jokaisella omassa säilytyspaikassaan: minun muistopaperini makuuhuoneessa pienessä korissa, Janin olohuoneessa tietokonepöydän alla itse tekemässään salkussa, Jaakon oman kirjahyllynsä päällä paperikassissa ja Kertun kirjoituspöydän laatikossa sekä kortit kenkälaatikossa.

Entäs ne loput paperit, Marjaana?

Seuraavaksi käyn läpi Jaakon loput piirustukset sekä omat, ei-virallisia papereita sisältävät kansioni. Janilla on muutama oma kansio jotain papereita, niihin en aio koskea. Taidan myös tehdä sellaisen tsekkauksen, että käyn läpi kaikki mahdolliset säilytyspaikat löytääkseni lajittelemattomat paperit.

Yksi paperiryhmä, joka on pääosin siististi kansiossa, on laulumonisteet. Mutta niistä ei löydä mitään, koska ne eivät ole missään järjestyksessä ja niitä on paljon... Pitää miettiä, millä tavalla ne tahdon käydä läpi. Varmaan niihinkin olisi järkevä soveltaa Konmari-periaatetta vain iloa tuottavien säilyttämisestä. Mutta ainakin puolet monisteista ovat Janin. Hmm.

Yksi kategoria, joka tuottaa lähes jokapäiväistä päänvaivaa, on lasten askartelu- ja piirustuspaperit ja valmiit luomukset. Tyhjät ja käytetyt menevät sekaisin helposti, ja valmiiden kohdalla en koskaan osaa päättää, säilyttääkö vaiko ei. Nämähän kuuluvat tuohon muistoesinekategoriaan, mutta toisaalta suurin osa ei herätä tunteita. Hmm, pitäisiköhän näihinkin soveltaa sitä ilahduttaa, ei ilahduta -periaatetta. 

Lapsille tärkeitä askarteluja ja piirroksia olen jonkin verran valokuvannut siten, että lapset ovat mukana kuvassa. Silloin voin halutessani hankkiutua eroon taideteoksesta, mutta visuaalinen muisto säilyy, vieläpä näppärästi aineettomassa muodossa.

Tällä viikolla kävin läpi vanhoja irtovalokuvia siten, että poistin joukosta negatiivit ja valokuvakuoret. Nyt minulla on kaikki kiinnittämättömät valokuvat kolmessa kasassa: isot, postikorttikokoiset ja passikuvakokoiset. Tarkoitukseni on käydä ne läpi yhdessä Janin kanssa, koska joukossa on paljon Janin vanhoja kuvia. Valokuvat kuuluvat myös viimeiseen kategoriaan, joten jos seuraan Konmari-järjestystä, niiden vuoro on vasta viimeiseksi.

Kun tämä paperikohta on saanut viimeisen pisteensä tässä projektissa, voin totisesti olla tyytyväinen.

Opetellaan kodinhoitoa, Marjaanan 986 346. oppitunti

Sitä voisi  kuvitella, että on arjenhallinnan mestari oltuaan kotona yli kuusi vuotta lasten kanssa. Meidän arki oli Saksassa kuitenkin tosi eri näköistä ja nyt vauvan synnyttyä kuvio meni taas kerran uusiksi.

Syksyllä huomasin, että kolmen lapsen kanssa arjen sujuminen ei salli äidin "omaa" aikaa monta kertaa viikossa. Olin sillä viikolla kyläilemässä pariin kolmeenkin otteeseen, skypetin yhden kaverin kanssa ja kirjoitin blogia. Viikon lopulla asunto näytti aika sotkuiselta ja pyykit oli kokonaan pesemättä. Sitten tuli syysloma ja menimme vanhempieni luo pariksi yöksi lasten kanssa. Siellä taas havaitsin, kuten monta kertaa aiemminkin, että mun äidin arkipäivä pyörii pitkälti keittiössä. Varsinkin kun on isompi sakki ruokittavana.

Tästä seurasi - vihdoinkin - kauan odotettu Marjaanan valaistuminen kodinhengettärenä. Luulen että muutos on tapahtunut enimmäkseen päänupin sisällä, mutta tuloksetkin kyllä alkavat näkyä. Olen jotenkin myönteisessä mielessä tajunnut, että kotityöt tulevat tehdyksi vain tekemällä. Ja että tekeminen on kivaa, kun ei ota aikataulupaineita eikä edes kuvittele tekevänsä mitään muuta kuin kotitöitä.

Viimeiset viikot olen pelkästään huolehtinut kodin siisteydestä ja lasten hyvinvoinnista. Tietysti pitää olla omaa aikaa, ja vaikka hinta on välillä kova, sitä tarvitaan. Niinkuin nyt kirjoittaessani. Tämä aika on onneksi pois vain kodinhoidosta, ei lapsilta. Pääasia että tiedostaa niiden hommien odottavan juuri minua.

Jaakolla oli synttärit viime viikolla. Maanantaina päätin viikon tavoitteeksi siivota kodin "lattiasta kattoon" sekä valmistella juhlat. Eikä siis millään sotilasmeiningillä vaan rennosti ja vauvantahtisesti. Mutta voitte uskoa, että siinä on tavoitetta enemmän kuin kyllin yhdelle viikolle. Jaakon synttäreiden alkaessa minulla oli kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa rento fiilis, tarjottavat suht valmiina (joista suuren osan teki mun äiti - kiitos siitä!) ja koti kunnossa - kaikki yhtaikaa.

Keskiviikko oli ehkä kaikkein tiukin päivä, kun siivosin yläkerran lattiat. Tahdoin lasten itse keräävän ja järjestävän tavaransa pois lattialta. Jaakolta tämä sujui, mutta Kertulta ei niinkään. Jaakon huoneessa olemme kerran "tehneet Konmarit", eli käytiin hänen lelunsa yksitellen läpi niin, että hän päätti mikä tuottaa hänelle iloa. Ja samalla järjestettiin tavarat paikoilleen. No, sen jälkeen Jaakon huoneesta on lähtenyt yksi kokonainen hylly, mikä tietysti sotki järjestyksen. Mutta Jaakolla on kuitenkin käsitys, kuinka siivoaminen tehdään.

Kertun huoneessa ja Kertun kanssa en ole Konmaria tehnyt, joten hänelle siivous näyttäytyy vielä hieman ylitsepääsemättömältä projektilta. Tarkoitukseni on ennen joulua käydä Kertunkin kanssa hänen tavaransa läpi, niin että hän oppii hyvän siivous- ja järjestämistekniikan. Ja pääsee eroon ylimääräisestä roinasta.

Lasten työtahdin ja osittaisen vastahakoisuuden sietäminen, homman keskeytyminen vauvan hoitoon sekä oma suuri vastentahtoisuus lattioiden pyyhintään tekivät koko projektista vähän pitkän ja raskaan. Mutta nyt kun olen sen kerran tehnyt (raskausaikanani ja vauvan synnyttyäkin Jani huolehti siivoamisesta, koska mä en oikein pystynyt tai jaksanut), on paljon helpompi ryhtyä hommaan uudelleen.

Ostin Konmari-kirjan itselleni ihan paperiversiona ja suomeksi. Sen lukeminen varmaan osaltaan auttoi tämän valaistumisen syntymiseen. Konmarihan perustuu siihen, että tavarat käydään läpi kerran ja sitten niille valitaan paikka, jossa ne "asuvat". Tätä työtä olen muutosta asti tehnyt ja aion vielä tehdä. Ja kuten tiedämme, siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on monin verroin helpompaa, kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.

Seuraavana tavoitteena on jouluvalmistelut. Ja henkireikänä toivottavasti myös konmaritusta ja bloggailua. Jaakko taannoin toivoi, että jouluna koko koti olisi siisti. Minustakin siisti koti on osa joulun tunnelmaa, joten tahdon panostaa siihen. Nyt on vielä kuukausi aikaa. Joitain joululahjoja olen jo ostanut ja Janin kanssa ollaan suunniteltu meidän perheen joulunviettoa. En kuitenkaan ole vielä tehnyt listaa joulumuistamisista tai pöydän antimista, mutta uskoisin tässä olevan vielä hyvin aikaa sekä suunnitelmien tekemiseen että toteuttamiseen.

Piti tähän loppuun laittamani parisen kuvaa siististä olkkarista. Mutta uudellakin kännykkäkamerallani kuvat olivat niin surkeita, etten niitä tahdo julkistaa. Ehkäpä seuraava päivitys onkin sitten pelkkiä kuvia!

Konmarihdus ja vaatteiden viikkausta

Nyt se iski sitten tähänkin rouvaan ja blogiin, nimittäin KonMari -villitys.

Olen törmännyt sanaan jo monta kertaa nettikirjoituksia lukiessani, ja eräänä kauniina päivänä päätin tutustua ilmiöön. Tiesin kyseessä olevan jonkun järjestelytekniikan, johon monet tuntuvat hurahtaneen. En ole tällaisten "ihmedieettien" ystävä, liittyivät ne sitten mihin tahansa elämänalueeseen, enkä siksi ollut menetelmään aiemmin perehtynyt.

No niin, tutustuin netistä löytämääni infoon japanilaisesta organisointiammattilaisesta Marie Kondosta ja hänen kehittämästään KonMari-tekniikasta. Löysin yhden YouTube -videon, jossa nainen itse esiintyi, sekä lukuisia hänen siivoustekniikkaansa esitteleviä videoita. Blogeja, joissa kuvataan KonMari-tekniikan toimivuutta kotioloissa, löytyy paljon enemmän kuin mitä jaksaa lukea. 

Kondon elämäntarina teki minuun vaikutuksen. Hän on ollut kiinnostunut siivous- ja järjestelylehdistä jo pikkulapsena, harrastanut teininä lähinnä omien, perheenjäsenten ja kavereiden tavaroiden järjestämistä ja vihdoin 19-vuotiaana perustanut oman organisointibisneksen. Kondo on työskennellyt yrityksessään nyt yli kymmenen vuotta ja hänen palveluunsa on kolmen kuukauden jono.

Vuonna 2011 Marie Kondo kirjoitti kirjan "Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho", joka käännettiin saksaksi vuonna 2013 ja englanniksi vuonna 2014, "The Life-Changing Magic of Tidying Up: The Japanese Art of Decluttering and Organizing". Englanninkielinen teos on suomennettu tänä vuonna ja sen nimi on "KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika". 

Blogikommenttien mukaan naisen mielipiteet, menetelmät ja kirjoitustyyli herättävät ihmisissä vahvoja reaktioita laidasta laitaan - kiehtovaa! Olen myös pitkään ollut kiinnostunut japanilaisesta tavasta sisustaa ja suhtautua asumiseen ja kirjan otsikointi väittää organisointitavan olevan nimenomaan japanilaisen. Ehkäpä kirja on siis mielenkiintoinen myös kulttuurisesta näkökulmasta.

Meidän kirjastossa teokseen oli kymmenen varausta, ja varauksia löytyi jokaisesta Pirkanmaan kirjastosta. En jaksa odottaa kuukausia päästäkseni käsiksi tuohon kirjaan, joten tilasin sen cdon:ilta hintaan 15,50 euroa postituskuluineen. En ole vielä saanut kirjaa, tilaus on käsittelyssä.

***

YouTube -haastattelussa Marie Kondo kehottaa aloittamaan pienten lasten siivouskasvatuksen vaatteiden viikkauksesta ja järjestämisestä. Kerttu katseli kanssani joitakin videoita, joissa siivottiin KonMari -tyyliin ja innostui ajatuksesta ruveta järjestämään vaatteitaan. Niinpä tiistaiaamuna ryhdyimme toimeen. Koko aamupäivä siinä meni, mutta lopputulos on herkullinen.

Kerttu tosiaan osallistui itse vaatteidensa viikkaamiseen ja koriin asetteluun, jonka vuoksi lopputulos ei ole ihan niin särmä kuin se voisi olla. Mutta koko jutun idea toimii silti ja näkyy myös kuvissa. Yhdellä silmäyksellä näet mitä vaatteita laatikossa on. Kun yhden vaatteen poimii käteensä, jäljelle jääneet pysyvät sievästi rivissä.

Jaakko ei jaksanut niin kovasti kiinnostua vaatteiden järjestämisestä, mutta opetteli kyllä viikkaamaan paitojaan. Ja myöhemmin hän valitti "Äiti, sä et ollenkaan opettanut taittelemaan housuja!" Lupasin opettaa, kun seuraavan kerran tulee vaatetta pyykistä.

Kokeilin laskostustekniikkaa myös jakkuihin ja huppareihin. Vaikka ne ovat paksumpia ja tavoitteena olevan suorakaiteen sijasta vaatemytyt muistuttavat enemmän palloja, ne kuitenkin järjestyvät mukavasti laatikkoon. Ja ihme ja kumma, pitävät muotonsa.

Jaakko totesi paidat laskostettuamme, että hänellä on paljon enemmän pitkähihaisia kuin lyhythihaisia paitoja. Lapsikin hahmottaa omistamansa vaatteet paljon paremmin tällä tavalla järjestettynä! Pukemisesta ei ole ollut mitään vääntöä sen jälkeen, kun saimme vaatekaapit järjestykseen.

Myös minä pysyn tällä tavalla paremmin kärryillä siitä, milloin on syytä hankkia uusia vaatteita tai totisesti käynnistää pyykkikone. Vaikka sen verran hurahtanut olen kyllä tällä hetkellä, että suorastaan odotan pääseväni viikkaamaan kuivanneet pyykit siististi omille paikoilleen vaatekaappiin...

***

Lapsilla on kivat laatikostot, jonne vaatteet oli näppärä järjestää. Systeemi toimii. Mutta minulla ja Janilla on perinteiset vaatekaapit. Ensin en edes meinannut järjestää meidän vaatteitamme, mutta päätin sitten kuitenkin kokeilla, jos tekniikka toimisi kaapissakin. Tällä kertaa sain ihan kunnon ennen-jälkeen-kuvatkin. Tältä vaatehyllyni näyttivät:

PItkähihaiset paidat

Topit

T-paidat (yksi takareunassa jo "oikein" viikattu)

Järjestyksen perustana ei niinkään ollut viikkaus vaan se, että tietynlaiset paidat oli heitetty tietylle hyllylle. Toki ne laskostinkin ensin, mutta eipä nuo pinot silti kovin siisteiltä näytä.

Sitten samoja hyllyjä viikkauksen jälkeen:

Pitkähihaiset paidat

Alahyllyllä T-paidat

Vaatteita ei tosiaan ollut niin näppärä järjestää kaappiin kuin laatikkoon. Vain keskimmäisillä hyllyillä vaatteet voi nähdä hyvin, ylä- ja alahyllyillä näkyvät vain etummaiset.

Alahyllylle, missä säilytän housujani ja joitakin jakkuja, on tietysti helpompi kurkkia kuin ylähyllyille. Kaikki jakut eivät suostuneet KonMari-viikkaukseen, koska ovat liian raskasta ja taipuisaa materiaalia. Onneksi niitä oli vain kaksi kappaletta. KonMari-oppien mukaan tällaiset vaatekappaleet olisi parempi ripustaa vaatehenkariin, mutta minulla ei ole henkarikaapissa tilaa.

Kokonaisuudessaan vaatekaappi näyttää nyt hyvin siistiltä. Tuntui hieman typerältä viikata jotain pikkusukkia nätisti sukkalaatikkoon. Mutta sen tehtyäni huomasin, että nyt tosiaan tiedän, millaisia sukkia minulla on, ja löydän ne sukkalaatikosta heti ilman penkomista. Viskasin samalla parittomat löydökset roskikseen.

KonMari-metodissa olennaista olisi hankkiutua eroon kaikista vaatekappaleista, jotka eivät herätä iloa ("spark joy"). Tuohon hommaan en kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa, järjestin vain kaapissa olevat vaatteet. Ennen kuin ryhdyn tavaroiden vähentämiseen Kondon tapaan, haluan perehtyä hänen teoriaansa vähän paremmin.

Vielä yksi etu, jonka huomasin vaatteiden viikkausta seuraavana päivänä, oli pakkaamisen helpottuminen. Olimme lähdössä isovanhemmille yökylään. Tarvittavat vaihtovaatteet saattoi vain poimia hyllyltä ja pakata sellaisenaan kassiin. Homma oli niin helppo ja näppärä, että lapsetkin pakkasivat omat reppunsa käden käänteessä.

Haittapuolena tässä metodissa on se, että vaatteet on tunnistettava värin, materiaalin ja sijainnin perusteella. Minulla on esimerkiksi monta mustaa toppia, jotka ovat kaikki erimallisia, mutta KonMari -tyyliin niputettuna näyttävät samalta. Lastenvaatteiden kohdalla tämä ei ole ongelma, koska heillä on eri värejä ja kuoseja vaatteissaan.

***

Kaukaisena tavoitteenani on ollut jo pitkän aikaa, että tiedän jokaikisen tavaran ja sen sijainnin kodissamme. Huomasin, että KonMari-tekniikalla vaatteita laskostaessani aloin tiedostaa omistamani vaatteet. Näin vaivaa jokaisen vaatekappaleen eteen huolellisen laskostamisen verran ja tulin samalla tietoiseksi sen olemassaolosta (sekä siitä, tuoko se minulle iloa tai onko tarpeellinen). Ehkäpä tämä organisoijan ihmedieetti sittenkin tepsii ja pääsen lähemmäs tavoitettani? Odotan innolla, että pääsen käsiksi itse kirjaan.

PS. Isännän vaatteisiin en saanut lupaa koskea...

Pimeneviä iltoja, lämmittäviä käsitöitä

Moi pitkästä aikaa!

Tänään pääsette katsomaan, minkälaisia käsitöitä on valmistunut syyskuun aikana! Se on uutta tässä blogissa, sillä käsityöt ovat olleet taka-alalla sisustusinnostuksen viedessä mukanaan. Organisointi ja sisustaminen eivät suinkaan ole jääneet, mutta blogiin asti projektit eivät ole päätyneet ajanpuutteen vuoksi. Nyt lapset ovat olleet Kindergartenissa jo vajaan kuukauden ja aikataulut alkavat pikkuhiljaa löytää muotoaan. Äitikin voi jo hengähtää ja istahtaa alas kirjoittelemaan.

Syyskuun puolivälissä palasin kesän viimeiseltä Suomen lomalta. Sen jälkeen tuntui olevan energiaa tehdä vaikka mitä ja ideoita tulvi mieleen. Yksi syy siihen, että olen vihdoin saanut käsitöitä tehtyä, on vierashuoneeseen perustamani ompelunurkkaus. Varmaan näette siitäkin kuvia jossain vaiheessa, mutta tässä nyt kuvakavalkadi luomuksistani.

Nämä sohvatyynyt saimme vuokraemännältämme Gertrudilta. Mielestäni tummansininen tyyny oli vähän synkkä ja aloin virkata siihen punaista koristetta. Mutta sitten muistin nämä ruusut, jotka aikanaan virkkasin tehdäkseni vauvapeiton ystäväni nykyään neljävuotiaalle poitsulle. TV:n äärellä istuessani kiinnitin ruusut tyynyyn ja voilá! Hieno tuli. Sain jo sen punaisenkin koristeen valmiiksi, mutta se ei ole vielä tuohon toiseen tyynyyn asti päätynyt.

Sain myös valmiiksi parit villasukat. Nämä ovat Seitsemän veljestä -langasta kudotut lapsen sukat, alemmat taas Pikkusisko -langasta aikuiselle tehdyt. Lasten sukat paksusta langasta syntyivät tosi nopeasti. Niitä tehdessäni mietin, että miksipä en tekisi näitä vähän useamminkin, kun kerran valmistuvat niin vaivattomasti. Ja villasukat ovat yleensä mieleinen lahja myös lapsille. 

Mutta näitä aikuisen sukkia olen kutonut joulusta asti. Ostin silloin Suomesta lankaa ja puikot joululoman ratoksi ja ajattelin kutoa itselleni tavalliseen kenkään mahtuvat villasukat ohuesta langasta. Se tuntui ikuisuusprojektilta! Kaiken lisäksi lopputulos oli huono - sukat ovat ihan liian leveät minun jalkaani. Olen törmännyt samaan ongelmaan aiemmin sukkia tehdessäni. Saa nähdä koska muistan huomioida jalkani kapeuden jo alussa, kun silmukkamäärä pitää päättää.

Ompelukoneen äärelle pääsin näiden kahden pikku projektin myötä. Ensimmäinen kuva on lasten patjasta, jota käytetään leikkeihin milloin missäkin tarkoituksessa. Se on ollut ilman päällistä, tylsän valkoinen. Tuo delfiinikangas minulla on ollut yhtä kauan kuin ompelukonekin, parisen vuotta. Ajattelin, ettei sen väri sovi lastenhuoneeseemme. Mutta tänä syksynä sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirjan "Kodin pehmeät sävyt" (Selina Lake). Siitä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Ei se olekaan niin tarkkaa, että kodin sisustuksessa käytetään vain tiettyjä värejä. En tiedä oliko tuo kirjoittajan tarkoitus, mutta niin se minuun vaikutti. Siispä kaunis delfiinikangas sai vihdoin paikan lastenhuoneen kaunistuksena. Lapset tykkäsivät siitä heti, mikä kovasti ilahdutti äitiä!

Pikku pussukka on tehty prinsessa-askartelukirjan ohjeiden mukaan, mutta ei huovasta niinkuin ohje käski. Pussukka on pyöreä kankaanpala, jonka reunustin pitseillä. Tein kankaan pohjaan napinläven, josta pujotettiin käsihihna läpi. Kankaan reunaan tein näpinläpiä niin, että siihen saatiin nauha pussin sulkemista varten. Kerttu sai itse pujotella nauhan paikoilleen. Pohjaan tein vielä pahvista pyöreän vahvikkeen, että pussukka pysyy edes vähän muodossaan. Itse en näin epämääräisen mallisesta pussukasta tykkäisi, mutta Kerttu oli varsin hyvillään lopputuloksesta ja leikki prinsessaa koko loppuillan.

Lopuksi vielä pari kaunista syksyistä koristetta. Kranssi oveen syntyi sillä tavalla, että olin kaverini kanssa kodinsisustukseen, tai pikemminkin koristeluun, erikoistuneessa kaupassa. Yleensä en ikinä ostaa mitään "krääsää", mutta olin tosiaan kaivannut oveemme jotain koristetta. Löysin koivunkaarnalla päällystetyn styroksikranssin ja ostin siihen sopivat nyörit koristeeksi. Kultainen sydän löytyi kotoa. Kranssi ilahduttaa minua joka kerta, kun tulen kotiin!

Koska en tykkää säilyttää kotonani "turhia" sisustuskoristeita (eli krääsää), tällaiset alhaalla näkyvät, sesongin jälkeen kompostoituvat koristeet sopivat ajatteluuni oikein hyvin. Ihan aitoja kurpitsoita ja kastanjoita siis. Eilen aamulla hoksasin, että tuohonhan sopii mainiosti tuikku tunnelmaa luomaan ja asetelmasta tulikin sitten ihan blogiin kelpaava. 

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa syysviikonloppua!

Kirjahylly järjestykseen

Siinä tämän päivän projekti.

Löysin netistä ihanan asunnon kuvan, jonka lastenhuone oli lähes niinkuin meidän. (Valitettavasti en saa liitettyä kuvaa tähän, koska kyseinen palvelu vaatii sisäänkirjautumisen.) Heillä oli kaikki lasten lelut Expedit -hyllyssä, kuten meillä ja varmaan aikaan monella muullakin perheellä ympäri maailmaa. Meidän lastenhuone ei kuitenkaan näyttänyt aivan yhtä seesteiseltä kuin tuo sisustusportaalin kuvaama asunto.

Asialle oli syytä tehdä jotain. Koska sain tämän idean aamulla ennen kello kymmentä, saatoin aloittaa hommat saman tien. Ja vieläpä toivoa saavani projektin loppuun ennen kuin pitää lähteä hakemaan lapset Kindergartenista.

Ensin tyhjensin hyllyn kokonaisuudessaan ja pyyhin siitä pölyt.

Tyhjänä tuo hylly näyttää tosi suurelta! Ja tältä se tavaramäärä näytti lattialle ja pöydälle levitettynä:

Tavaraa oli aika paljon ja hylly on ollut täpösen täynnä. Päätin hankkiutua joistain tavaroista eroon ennen kuin järjestän lelut ja kirjat uudelleen hyllyyn. Lajittelin ne ensin sen mukaan, käytetäänkö niitä vielä vai ei. Rikkinäiset lelut saivat lähteä roskikseen, pienille lapsille tarkoitetut lelut kierrätykseen. Otin kuvat tärkeimmistä pois laittamistani leluista ja askarteluista, jotta niistä jää muisto.

Vasemmalla Jaakon leluja, oikealla Kertun.

Lyhtyjä pyhän Martin päivän kulkuetta varten sekä pääsiäispupu.

Valokuva leluista ja askarteluista ei vie yhtään säilytystilaa ja muisto säilyy. 

Huomasin tämän aivan itse hiljattain ollessani lastenlääkärin vastaanotolla. Siellä oli samanlainen punainen lääkärinlaukku kuin minulla oli pienenä ollut. En olisi muistanut koko salkkua, jollen olisi yhtäkkiä nähnyt sitä siinä pöydällä. Vain salkun näkeminen toi mukavan tunnemuiston - enkä lainkaan kokenut tarvetta omistaa tai edes koskea kyseistä tavaraa.

Tämän verran leluja löytyi kierrätykseen laitettavaksi. Katsotaan, mikä päivä saan aikaiseksi todella toimittaa ne ulos talosta. Nyt minulla on onneksi jo hyvä käsitys siitä, mihin voin tavaroitani kuljettaa. Tätä projektia ei siis oikein voi laskea tehdyksi, ennen kuin olen vienyt kierrätykseen menevät oikeasti ulos talosta. Lelujen lisäksi valikoin muovikassillisen kirjoja, jotka saavat etsiytyä uuteen kotiin.

Siirsin pehmolelut toiseen paikkaan huoneessa ja piirustuspaperit ja -vihot löysivät uuden majan lipaston laatikosta. Janin vanhan mikroskoopin ja Playmobil-seimen siirsin vierashuoneen hyllyyn, koska lapset ovat vielä vähän pieniä touhutakseen mikroskoopin kanssa ja seimi on joululelu.

***

Tällaiselta lopputulos näyttää. Minusta on ihanaa, kun hyllyn päällinen on lähes tyhjä. Myös ylimmät lokerot jäivät mukavan väljiksi, niin ettei hylly näytä aivan täyteen ahdetulta. 

Vasemmalla hyllyn vieressä ovat mailat ja pallot - loogista laittaa ne samaan paikkaan, ensimmäistä kertaa tässä kodissa! Hyllyssä vasemmalla ovat kaikki nukentarvikkeet. Olen haaveillut meidän lastenhuoneeseen "nukkenurkkausta" - idea on Kindergartenista, jossa on "Puppenecke". Tämä on nyt askel siihen suuntaan, kun nukentarvikkeet ovat edes samassa paikassa huoneessa.

Kirjat ovat meillä kovassa käytössä ja siksi halusin laittaa ne mahdollisimman keskeisesti esille. Ja ehdottomasti siten, että molemmat lapset ylettyvät helposti niihin kaikkiin. Hiljattain järjestämäni palapelit laitoin edelleen ylös, koska en halua löytää niitä sikin sokin lattialta pikkumiehemme jäljiltä. No, tänään hän jo ehti yrittää ottaa ne itse sieltä hyllystä ja laatikko meni rikki paiskautuessaan lattialle. Kerroin sitten, että hänen pitää pyytää minua tai Kerttua ottamaan laatikko. Mietin kyllä, pitäisikö vaan laittaa ne ihan hänenkin ulottuvilleen.

Keskellä näkyvä hella sekä oikeassa reunassa oleva kassakone ovat Janin vanhoja leluja! Ylhäällä olevassa kukikkaassa laatikossa ovat sellaiset askartelu- ja piirustusvälineet, joiden käyttöä on vielä syytä valvoa. Keskellä alhaalla punaisen laatikon molemmin puolin ovat Jaakon junarata ja autot sekä pikkueläimet. 

Oikealla alareunassa läpinäkyvässä laatikossa majailevat lasten kassit. Näiden lisäksi meillä on lääkärintarvikkeet punaisessa (!) salkussa sekä työkaluja mustassa pakissa. Helmitaulun vieressä olevassa metallilaatikossa ovat pikkuiset pahvikirjat.

Kirjahylly on toki edelleen värikäs ja täysinäisen näköinen, mutta kyllä siitä tuli visuaalisestikin kivampi. Toiminnallisuus taas lisääntyi huomattavasti, koska nyt taas kaikilla tärkeillä tavaroilla on oma paikkansa eikä tarvitse tunkea niitä sinne, missä sattuu olemaan tyhjää tilaa.

***

Tein hyllyn raivauksen lomassa vähän muutakin järjestelyä ja siirsin lasten keittiön ruokailuhuoneeseen. Lapset leikkivät keittiön kanssa tosi vähän. Ajattelin, että jos näinkään keskeinen paikka ei lisää sillä leikkimistä, sen voi huoletta toimittaa eteenpäin jollekulle tarvitsevalle. Puhuin jo luopumisesta Kertulle eikä hän juurikaan vastustellut. Minusta keittiö on kaunis huonekalu enkä lainkaan pane pahakseni sitä, että se on ruokailuhuoneessamme.

Eilen kun yritin tehdä ihan normaalia viikkosiivoa, päädyin, kuinkas ollakaan, järjestelemään tavaroita. On se kumma, ettei kertaakaan voi siivota asuntoa niin ettei samalla siirrä huonekaluja, tai vähintäänkin tavaroita uusiin paikkoihin! Tässä näette, mihin asetelmiin oli tällä kertaa uhrattava arvokasta kodinsiivousaikaa:

Päädyin siis siirtämään sivupöydän siihen kohtaan seinää, missä oli jo valmiiksi kuva seinällä sopivalla korkeudella. Huomatkaa hauska hohtava washi-teippikokoelma takanreunuksella!

Ja sitten makuuhuoneessa.

Että sellaista. Perustelin asian itselleni kyllä järkevästi. Mikäli haluan säilyttää tällaisia koriste-esineitä, niiden on syytä miellyttää silmää juuri siinä, missä niitä joka päivä joudun katselemaan. Ne kappaleet, jotka eivät miellytä, saavat lähteä. Luulen, että ainakin nuo kristalliesineet saavat jäädä... Ja huom huom, kyllä se viikkosiivokin tuli tehtyä!

***

Olen oikein tyytyväinen tänäpäiseen aikaansaannokseeni. Koko hommaan aikaa meni pari kolme tuntia, joten aikaa jäi vielä juoda kupponen kahviakin ennen lasten hakemista. 

Viihdyn tosi hyvin järjestyksessä olevassa kodissa, joka on vieläpä siivottukin. On niin mukavaa, kun ei tarvitse kantaa stressiä tekemättömistä asioista. Voin keskittyä tärkeisiin juttuihin, kuten lasten kanssa olemiseen ja heidän isovanhempiensa kanssa skypettämiseen!

Myös tämä projektien jakaminen blogissa tuo selvyyttä tavarakaaokseen. Esimerkiksi, kirjattuani ylös arkistointisysteemimme koen paperitilanteen todella olevan hallinnassa. Nyt kun olen käynyt suurimman osan lasten tavaroista läpi ja kirjallisesti selvittänyt asian, tunnen olevani siinäkin taistelussa niskan päällä - meidän perheen pienien tärkeimmät tavarat tulisivat mukaan, mikäli nyt pitäisi ottaa ja pakata koti konttiin.