Marjaanan Konmari-projekti, osa VI: Paperisota voitettu!

Jippii jiihaa jee jee jee!

Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan. Meidän KAIKKI paperit ovat järjestyksessä. Uskomatonta, ihmeellistä. Tästä on syytäkin kirjoittaa blogimerkintä, koska en tosiaan pysty uskomaan tätä todeksi ja todella vakuuttamaan itseäni.

Olen monta kertaa yrittänyt saada paperit hallintaan, mutta tällä kertaa tunnen niin oikeasti tapahtuneen. Kiitos Marie Kondo!

Aloitin kantamalla kaikki minun vallassani olevat paperit yhteen paikkaa (ja muutamat paperit, jotka tahdoin Janin katsovan läpi). Kuvassa näkyy Ikea-kassillinen järjestettävää, musiikkipapereita varten varaamani pahvilaatikko sekä muovikassi, jossa jo ennestään oli silppuriin meneviä.

En olisi halunnut ottaa nuotteja lainkaan mukaan tähän projektiin, mutta koska ne ovat paperia, päätin pitäytyä oikeaoppisessa Konmari-tekniikassa ja nostin ne mukaan järjestettävien kasaan. Ja sitten samassa tajusinkin, että nehän kannattaa niputtaa juuri niin kuin Marie Kondo kehottaa: yhteen nippuun kaikki. 

Niinpä perustin Kertun luistinlaatikosta nuottilaatikon. Se on riittävän iso ja nuotteja voi jopa lisätä. Siinä kohtaa kun laatikko alkaa käydä ahtaaksi, voi joukosta poistaa kaikki tuplat. Mukana oli monia nuotteja, jotka löytyvät omistamistamme nuottikirjoista, ja myös monia kopioita. Koska ne mahtuivat laatikkoon, en nähnyt vaivaa niiden erottelemiseksi.

Sain tyhjäksi nuo oikealla näkyvät kansiot, joista tosin säästin pari siltä varalta, että esitykseen tarvitaan siisti musta kansio nuoteille. Siihen tarkoitukseen ne on alunperin hankittukin eikä nuottien vakituiseksi säilytyspaikaksi. Laitoin laatikon nyt kirjahyllyyn ja toivon päällystäväni sen lähiaikoina kauniiksi. Mutta koska nuotit ovat VIHDOINKIN järkevästi yhdessä paikassa, minua ei edes kovasti haittaa laatikon rumuus.

Jaakko on tällä hetkellä mamman ja pappan luona yökyläilyllä, joten sain maanantaiaamun ratoksi ihan rauhassa levittää paperit ympärilleni. Kaisahan ei vielä ole niin iso, että tahtoisi tällaisessa hommassa auttaa. Hän köllötteli matolla hereillä ollessaan ihan tyytyväisenä äidin sortteeratessa papereita hänen vieressään, kunnes meni nukkumaan.

Lopulta minulla oli jäljellä pois käsiteltäviä papereita seuraavat kasat:

Ja säilytettäviä tai toistaiseksi säilytettäviä seuraavasti:

Kuvassa ovat kaikki paperit, jotka olen päättänyt säilyttää. Jani tarkistaa vielä Saksan veroneuvojalta, miten kauan saksalaiset veropaperit pitää säilyttää.

• Lyhyen aikaa säilytettävät: vakuutuspaperit, kuitit, laskut, käyttöohjeet, takuukuitit

• Pysyvästi säilytettävät (kansiossa muovitaskuissa): pankkisopimukset, auton ja asunnon kauppakirjat, muut toistaiseksi voimassa olevat sopimukset

• Pienet tärkeät paperit: kortit, joita ei tarvitse kuljettaa kukkarossa, neuvolakortit, väärän maan valuutat, tyhjät pienet muovikansiot

• Marjaanan pysyvästi säilytettävät: koulu- ja työtodistukset, kotijumppaohjeet

• Tyhjiä kansioita: ne pari nuoteille säästettyä kansiota sekä yksi haitarikansio, josta tykkään

• Veropaperit: kahdessa haitarikansiossa vuosittain lajiteltuna veropaperit viimeiseltä kahdeksalta vuodelta

• Saksan tiliotteet: kaikki Saksassa saamamme tiliotteet

Näiden lisäksi talostamme löytyy vielä 

• toimenpiteitä vaativien paperien pystykotelo tietokoneen näytön takaa,

• kodin kansio siivouskaapissa, jossa on kaikki asuntoon liittyvät ei-henkilökohtaiset paperit,

• käyttöohjeita samassa paikassa laitteen kanssa, kuten nenäkannun ja koristerei'ittimen käyttöohjeet,

• muistoksi säilytetyt paperit, jotka pitää käydä läpi sitten lopuksi,

• Kertun ja Jaakon papereita heidän omissa huoneissaan sekä

• Janin papereita hänen omassa kaapissaan.

Ja ystävät, siinä kaikki. Siinä kaikki. JEEEEEE!!!!

Tietysti meillä on sitten vielä tyhjiä papereita, mutta ne ovat mielestäni eri kategoriaa, kuuluvat kirjoitus- ja askarteluvälineisiin. Kävin vielä yläkerrassa valokuvaamassa ne hyllyt, joissa aiemmin oli epämääräisen paljon papereita - ihan vaan todistaakseni itselleni, että tyhjiä ovat. Tai no, onhan tuolla Janin kaapin hyllyllä kaikki hänen henkilökohtaiset paperinsa, mutta minun ei tarvitse niistä välittää. 

Voit käydä kurkkaamassa, miltä tuokin hylly näytti aiemmin. Nyt siellä tietysti sotkee vaikutelmaa nuo jouluvalojen tyhjät pakkaukset, mutta paperikansioita on totisesti paljon vähemmän.

Taloon ei pitäisi nyt enää lainkaan tulla papereita, joiden loppusijoituspaikkaa en tiedä tai kykene hetkessä päättämään. Tai no, ne muistoihin kuuluvat paperit ovat vielä oma ryhmänsä, mutta nämä muut ovat nyt kerta kaikkiaan järjestyksessä.

Tiedätkös, tällainen saavutus tosiaan inspiroi minua ja tsemppaa jatkamaan projektia! En olisi uskonut, että paperisota on mahdollista voittaa ja vastustaja ihan täydellisesti selättää ja taltuttaa. Mutta niin taisi käydä. Hurraa, hurraa, hurraa!

Opetellaan kodinhoitoa, Marjaanan 986 346. oppitunti

Sitä voisi  kuvitella, että on arjenhallinnan mestari oltuaan kotona yli kuusi vuotta lasten kanssa. Meidän arki oli Saksassa kuitenkin tosi eri näköistä ja nyt vauvan synnyttyä kuvio meni taas kerran uusiksi.

Syksyllä huomasin, että kolmen lapsen kanssa arjen sujuminen ei salli äidin "omaa" aikaa monta kertaa viikossa. Olin sillä viikolla kyläilemässä pariin kolmeenkin otteeseen, skypetin yhden kaverin kanssa ja kirjoitin blogia. Viikon lopulla asunto näytti aika sotkuiselta ja pyykit oli kokonaan pesemättä. Sitten tuli syysloma ja menimme vanhempieni luo pariksi yöksi lasten kanssa. Siellä taas havaitsin, kuten monta kertaa aiemminkin, että mun äidin arkipäivä pyörii pitkälti keittiössä. Varsinkin kun on isompi sakki ruokittavana.

Tästä seurasi - vihdoinkin - kauan odotettu Marjaanan valaistuminen kodinhengettärenä. Luulen että muutos on tapahtunut enimmäkseen päänupin sisällä, mutta tuloksetkin kyllä alkavat näkyä. Olen jotenkin myönteisessä mielessä tajunnut, että kotityöt tulevat tehdyksi vain tekemällä. Ja että tekeminen on kivaa, kun ei ota aikataulupaineita eikä edes kuvittele tekevänsä mitään muuta kuin kotitöitä.

Viimeiset viikot olen pelkästään huolehtinut kodin siisteydestä ja lasten hyvinvoinnista. Tietysti pitää olla omaa aikaa, ja vaikka hinta on välillä kova, sitä tarvitaan. Niinkuin nyt kirjoittaessani. Tämä aika on onneksi pois vain kodinhoidosta, ei lapsilta. Pääasia että tiedostaa niiden hommien odottavan juuri minua.

Jaakolla oli synttärit viime viikolla. Maanantaina päätin viikon tavoitteeksi siivota kodin "lattiasta kattoon" sekä valmistella juhlat. Eikä siis millään sotilasmeiningillä vaan rennosti ja vauvantahtisesti. Mutta voitte uskoa, että siinä on tavoitetta enemmän kuin kyllin yhdelle viikolle. Jaakon synttäreiden alkaessa minulla oli kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa rento fiilis, tarjottavat suht valmiina (joista suuren osan teki mun äiti - kiitos siitä!) ja koti kunnossa - kaikki yhtaikaa.

Keskiviikko oli ehkä kaikkein tiukin päivä, kun siivosin yläkerran lattiat. Tahdoin lasten itse keräävän ja järjestävän tavaransa pois lattialta. Jaakolta tämä sujui, mutta Kertulta ei niinkään. Jaakon huoneessa olemme kerran "tehneet Konmarit", eli käytiin hänen lelunsa yksitellen läpi niin, että hän päätti mikä tuottaa hänelle iloa. Ja samalla järjestettiin tavarat paikoilleen. No, sen jälkeen Jaakon huoneesta on lähtenyt yksi kokonainen hylly, mikä tietysti sotki järjestyksen. Mutta Jaakolla on kuitenkin käsitys, kuinka siivoaminen tehdään.

Kertun huoneessa ja Kertun kanssa en ole Konmaria tehnyt, joten hänelle siivous näyttäytyy vielä hieman ylitsepääsemättömältä projektilta. Tarkoitukseni on ennen joulua käydä Kertunkin kanssa hänen tavaransa läpi, niin että hän oppii hyvän siivous- ja järjestämistekniikan. Ja pääsee eroon ylimääräisestä roinasta.

Lasten työtahdin ja osittaisen vastahakoisuuden sietäminen, homman keskeytyminen vauvan hoitoon sekä oma suuri vastentahtoisuus lattioiden pyyhintään tekivät koko projektista vähän pitkän ja raskaan. Mutta nyt kun olen sen kerran tehnyt (raskausaikanani ja vauvan synnyttyäkin Jani huolehti siivoamisesta, koska mä en oikein pystynyt tai jaksanut), on paljon helpompi ryhtyä hommaan uudelleen.

Ostin Konmari-kirjan itselleni ihan paperiversiona ja suomeksi. Sen lukeminen varmaan osaltaan auttoi tämän valaistumisen syntymiseen. Konmarihan perustuu siihen, että tavarat käydään läpi kerran ja sitten niille valitaan paikka, jossa ne "asuvat". Tätä työtä olen muutosta asti tehnyt ja aion vielä tehdä. Ja kuten tiedämme, siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on monin verroin helpompaa, kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.

Seuraavana tavoitteena on jouluvalmistelut. Ja henkireikänä toivottavasti myös konmaritusta ja bloggailua. Jaakko taannoin toivoi, että jouluna koko koti olisi siisti. Minustakin siisti koti on osa joulun tunnelmaa, joten tahdon panostaa siihen. Nyt on vielä kuukausi aikaa. Joitain joululahjoja olen jo ostanut ja Janin kanssa ollaan suunniteltu meidän perheen joulunviettoa. En kuitenkaan ole vielä tehnyt listaa joulumuistamisista tai pöydän antimista, mutta uskoisin tässä olevan vielä hyvin aikaa sekä suunnitelmien tekemiseen että toteuttamiseen.

Piti tähän loppuun laittamani parisen kuvaa siististä olkkarista. Mutta uudellakin kännykkäkamerallani kuvat olivat niin surkeita, etten niitä tahdo julkistaa. Ehkäpä seuraava päivitys onkin sitten pelkkiä kuvia!

...Silloin joulu luonamme on.

Piparkakun tuoksuiset terveiset Münchenistä!

Meidän perhe viettää tämän joulun keskenään Münchenissä. Olemme kaikki innoissamme siitä, että joululoma merkitsee tänä vuonna rauhallista kotona oloa perheen kesken. Samalla se merkitsee sitä, että minä ensimmäistä kertaa elämässäni olen vastuussa jouluvalmisteluista.

Lahjat peittyi kääröihin

Lahjojen hankkimista olen tietysti harjoitellut jo aiempinakin vuosina, eikä se aiheuttanut tänä vuonna kovin paljon päänvaivaa. Joka vuosi kylläkin harmittelen sitä, etten aloita joululahjojen kutomista ajoissa - lankaa ja intoa löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta kutomisprojekteihin havahtuminen on joulukuussa jo hieman myöhäistä. Ehkä ensi vuonna jo vaikkapa elokuussa? 

Meidän perheessä joululahjoja annetaan oman perheen ja isovanhempien lisäksi kummilapsille. Minulla on myös tapana muistaa omaa kummitätiäni. Tänä vuonna nämä kaikki hoidettiin postitse. Tänään olisi tarkoitus vielä lähteä tutkimaan, josko kaupasta löytyisi jotain kivaa 4-vuotiaalle pojannassikalle.

Leivotaan ja siivotaan I

Joululeivonnaisista suunnittelin tekeväni piparkakkuja, Kentuckyn kakkua, pullaa ja joulutorttuja. Piparkakut syntyivät eilen illalla yhteistyössä lasten kanssa. Niistä sain myös kivan muistiaisen lastentarhan väelle ja Kertun parhaan kaverin perheelle - finnische Pfefferkuchen! Kakunkin leivoin jo aiemmin tällä viikolla, koska se säilyy ihan hyvin viileässä. Kakkuun tulee vielä paahtosokerikuorrutus, mutta teen sen sitten vasta lähempänä tarjoilua.

Testasimme myös täkäläisen joulutorttuainestarjonnan tällä viikolla. Löysin ihan käypää lehtitaikinaa ja luumumarmeladia. Vein vuokraemännälle maistiaiset ja hän oli niistä aivan innoissaan. Niin kauniita! Lupasin viedä "reseptin" hänelle, eli leikkaus- ja taitteluohjeet.

Joulupullien vuoro olisi sitten huomenna, jos viitsin ja jaksan. Huomenna kun on edessä myös kaupassa käynti ja kuusen haku. Meidän väki kyllä kovasti tykkää pullasta enkä leivo sitä juuri koskaan. Toisaalta, tykkäämme kaikki myös suklaasta, jota saa näppärästi kaupasta, joten eiköhän se makiahampaan kolotus näilläkin jo tule hoidettua.

Kystä kyllä

Joulupöydässä joulupäivänä meillä on tarjolla kinkkua, porkkana- ja maksalaatikkoa, puolukkahilloa, kylmäsavulohta, piimäjuustoa, sienisalaattia, nuudelisalaattia, herneitä, silliä, keitettyjä kananmunia mätitahnalla, lihapullakastiketta ja keitettyjä perunoita. Tämä on siis suunnitelma. 

Kinkku ja kylmäsavulohi tulevat lihakauppiaalta, josta sain vinkin Facebook-ryhmän "Suomalaiset Münchenissä" -kautta. Kehuivat, että tuo "Metzgerei" osaa tehdä suomalaisen joulukinkun. Toivottavasti ovat hyviä molemmat, kinkku ja lohi.

Porkkana- ja maksalaatikot ovat jo valmiina pakastimessa. Niitä olikin yllättävän helppo tehdä. Mätitahnaa ja edes vähän hapanta puolukkahilloa olen onnistunut löytämään lähikaupastamme. Ystäväni Emily lupasi tehdä suomalaisen sienisalaatin tapaninpäivän aterialle. Sillin kohtalo on vielä auki - löytyykö sitä lähikaupoista vai pitäisikö ihan Ikeaan asti lähteä ostoksille.

Piimäjuusto on perinteinen ruoka omalta synnyinseudultani. Yritän nyt tehdä sitä itse ensimmäistä kertaa. Se ei säily edes kylmässä kovin hyvin, joten tarkoitus olisi tehdä se aatonaattona illalla tai aattoaamuna.

Tänään teen lihapullat valmiiksi pakastimeen. Kuvitelkaas, naudan jauheliha maksoi lähikaupassa 5,96 euroa kilo!

Lanttulaatikko ja rosolli eivät joulupöytäämme pääse. Lanttua on täällä hieman hankala löytää. Kumpikaan ruokalaji ei myöskään kuulu meidän suosikkeihin, joten jätin ne suosiolla pois. Myös perunalaatikko sai jäädä, koska tykkään vaan imelletystä, jonka tekeminen on vähän pidempi projekti.

Ehkäpä jotakuta tässä kohtaa jo hengästyttää. Minua ainakin. Mutta täytyy sanoa, että olen nauttinut täysillä, kun minulla on aikaa valmistella joulua kaikessa rauhassa ja omilla ehdoilla. En tiedä onko tällaiseen enää koskaan mahdollisuutta uudestaan. Oman viehätyksensä valmisteluihin tuo myös se, että tapaninpäivänä saan meille vieraaksi amerikkalais-saksalais-kanadalaisen sakin, joille mielelläni tarjoan suomalaisia makuelämyksiä. Toivottavasti he tykkäävät!

Leivotaan ja siivotaan II

Joulusiivouksesta ja koristeista minulla ei sitten olekaan mitään sanottavaa. Siivous aloittamatta ja koristetilanne tarkistamatta. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen meillä on taas tarkoitus hankkia oma joulukuusikin. Mahtavatkohan sähkökynttilät vielä toimia... Tällaisen kauniin tähtiköynnöksen ostin alennuksesta jo hyvissä ajoin ennen sesonkia. Se sulostuttaa ruokailuhuonettamme.

Lapsilla on tänään viimeinen päivä tänä vuonna lastentarhassa. Saan heidät siis apulaisiksi joulusiivouksiin ja koristeluihin. Täällä ei ole kovin jouluinen sää, kymmenen astetta plussalla ja auringonpaistetta. Mukavaa, kun ei tarvitse ulkona palella. Tänä iltana menemme Janin kanssa viime tipan jouluostoksille ja ehkäpä pistäydymme Glühweinillakin joulumarkkinoilla.

Sua halajan, sua odotan!

Olen saanut tänä vuonna nauttia jouluhässäkästä täysin rinnoin ja ajan kanssa. Aaton joulurauhan julistuksen myötä saamme laskeutua joulun rauhaan. Juhlapyhinä voimme rauhassa laulaa joululauluja, leikkiä lasten kanssa, käydä kävelyllä ja hiljentyä Raamatun äärellä. Tänä jouluna olen pohdiskellut ja aion vielä tutkia sitä, että Jeesus syntyi maan päälle ihmiseksi. Ei siis joksikin henkiolennoksi, vaan lihaa ja verta olevaksi pieneksi avuttomaksi vauvaksi, joka kasvoi aikuiseksi samojen lainalaisuuksien vallitessa kuin meistä jokainen. Minun on sitä vaikea ymmärtää.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hepr. 4:15

Siunattua ja rauhallista joulua!