Takaisin Konmari-projektiin. Sain siis syksyllä vauvan, jonka vuoksi Konmari-projekti ei ole edennyt niin nopeasti, kuin Marie Kondo suosittelee.
Käytyäni läpi kaikki vaatteet ja kirjat, olivat vuorossa paperit. Tätä osastoa meillä on hurjasti ja papereiden läpikäyminen on aika hankalaa puuhaa. Perinteisesti olen säilyttänyt suunnilleen kaiken. Tärkeiden papereiden säilyttämisestä kirjoitin aiemmin, ja nyt oli aika käydä uudelleen myös niiden kimppuun.
Kondon ajatuksia papereiden siivoamisesta
Kondon mukaan paras tapa kohdella kaikkia papereita on heittää ne pois. Hän inhoaa papereiden arkistointia. Hänen mielestäänkin kyllä on joitakin papereita, jotka on pakko säilyttää, kuten vakuutuspaperit, takuukuitit ja vuokrasopimus. Säilytettävät paperit hän jakaa kolmee osaan: harvoin tarvittavat, usein tarvittavat ja toimenpiteitä vaativat. Käytännössä tämä merkitsee papereiden säilyttämistä kolmessa eri kasassa. Harvoin tarvittavat muovitaskuun, usein tarvittavat mappiin ja toimenpiteitä vaativat pystyssä olevassa telineessä.
Tunnemuistoja herättävät paperit Kondo kehottaa käsittelemään eri kerralla, koska se hidastaa prosessia tässä vaiheessa turhaan.
Ja meikäläisen toteutus
Paperien valikointi
Koska olen joutunut tekemään tätä projektia osissa - sitä paperin määrää ei kukaan olisi kestänyt nähdä kerralla eikä se olisi näin lapsiperheessä ollut käytännöllistäkään - olen haarukoinut eri alakategorioita. Olen käynyt läpi vanhat kortit (vaikka tämä onkin muistoesinekategoriaa), Kertun ja Janin paperit (yhteistyössä asianomaisten kanssa), käyttöohjeet ja asiakirjat. Lisäksi olen heittänyt pois kaikki opiskeluun liittyvät paperit tutkintotodistuksia ja lopputöitä lukuunottamatta.
Säilytin Janin ja Kertun papereista ne, jotka he itse tahtoivat säilyttää sekä Janin lapsuusajan piirustusten kohdalla muutaman itse arvioimani helmen. Lähes kaikki käyttöohjeet ja takuukuitit lähtivät paperinkierrätykseen, koska laitteita ei enää ollut tai takuuajat olivat menneet umpeen. Heitin pois luottokorttilaskuja ja tiliotteita monen vuoden ajalta. Löysin myös joitakin vanhoja vakuutus- ja lainapapereita, jotka eivät enää olleet voimassa, ja heitin ne pois.
Säilytettäviin jäi vanhat vuokrasopimukset Saksasta (osittain tunnesyistä), verotukseen liittyvät paperit (joita Saksassa on miljoona verrattuna Suomen systeemiin) sekä voimassa olevat käyttöohjeet ja takuutodistukset. Säilytin myös viime aikoina maksetut laskut sekä voimassa olevat, mahdollisesti käyttöön tulevat etukupongit. Sekä hoidettavat asiat, kuten Jaakon kerhoon vietävä valokuvatilaus.
Paperien säilytys
Enimmäkseen Kondon ohjeita seuraillen jaottelin paperit ja asiakirjat.
- Olohuoneen lipastossa on helposti käsillä kasa papereita, jossa on pysyvästi säilytettävät (kuten väestökirjanotteet, jotka hankittiin Saksaa varten ja joita ei Suomessa automaattisesti lähetetä kansalaisille, sekä vanha lääkärintodistus) sekä vain muutaman kuukauden säilytettävät. Käyn ne läpi siinä kohtaa kun ne eivät enää paikkaansa mahdu.
- Tietokoneen takana Jaakon askartelemassa lehtikotelossa säilytetään toimenpiteitä vaativat asiakirjat sekä voimassa olevat etukupongit.
- Makuuhuoneessa on nyt kaksi kansiota, jossa on vuosittain niputettuna lähinnä verotukseen liittyvät paperit. Ne tulee käydä läpi ennen pois heittämistä, koska siellä saattaa olla joukossa jotain pysyvästi säilytettävää, tai tunnesyistä säilytettävää (kuten vanhat vuokrasopimukset).
Vanhat kortit ja piirustukset on jokaisella omassa säilytyspaikassaan: minun muistopaperini makuuhuoneessa pienessä korissa, Janin olohuoneessa tietokonepöydän alla itse tekemässään salkussa, Jaakon oman kirjahyllynsä päällä paperikassissa ja Kertun kirjoituspöydän laatikossa sekä kortit kenkälaatikossa.
Entäs ne loput paperit, Marjaana?
Seuraavaksi käyn läpi Jaakon loput piirustukset sekä omat, ei-virallisia papereita sisältävät kansioni. Janilla on muutama oma kansio jotain papereita, niihin en aio koskea. Taidan myös tehdä sellaisen tsekkauksen, että käyn läpi kaikki mahdolliset säilytyspaikat löytääkseni lajittelemattomat paperit.
Yksi paperiryhmä, joka on pääosin siististi kansiossa, on laulumonisteet. Mutta niistä ei löydä mitään, koska ne eivät ole missään järjestyksessä ja niitä on paljon... Pitää miettiä, millä tavalla ne tahdon käydä läpi. Varmaan niihinkin olisi järkevä soveltaa Konmari-periaatetta vain iloa tuottavien säilyttämisestä. Mutta ainakin puolet monisteista ovat Janin. Hmm.
Yksi kategoria, joka tuottaa lähes jokapäiväistä päänvaivaa, on lasten askartelu- ja piirustuspaperit ja valmiit luomukset. Tyhjät ja käytetyt menevät sekaisin helposti, ja valmiiden kohdalla en koskaan osaa päättää, säilyttääkö vaiko ei. Nämähän kuuluvat tuohon muistoesinekategoriaan, mutta toisaalta suurin osa ei herätä tunteita. Hmm, pitäisiköhän näihinkin soveltaa sitä ilahduttaa, ei ilahduta -periaatetta.
Lapsille tärkeitä askarteluja ja piirroksia olen jonkin verran valokuvannut siten, että lapset ovat mukana kuvassa. Silloin voin halutessani hankkiutua eroon taideteoksesta, mutta visuaalinen muisto säilyy, vieläpä näppärästi aineettomassa muodossa.
Tällä viikolla kävin läpi vanhoja irtovalokuvia siten, että poistin joukosta negatiivit ja valokuvakuoret. Nyt minulla on kaikki kiinnittämättömät valokuvat kolmessa kasassa: isot, postikorttikokoiset ja passikuvakokoiset. Tarkoitukseni on käydä ne läpi yhdessä Janin kanssa, koska joukossa on paljon Janin vanhoja kuvia. Valokuvat kuuluvat myös viimeiseen kategoriaan, joten jos seuraan Konmari-järjestystä, niiden vuoro on vasta viimeiseksi.
Kun tämä paperikohta on saanut viimeisen pisteensä tässä projektissa, voin totisesti olla tyytyväinen.
