Marjaanan Konmari-projekti, osa XII: Siivousvälineet ja -aineet sekä ajatuksia ajattelutavan muuttumisesta

Heippahei!

Viime viikolla valmistelin ja juhlin Kertun synttäreitä. Päätin etten edes yritä marittaa mitään, koska helposti mopo lähtee käsistä ja sitten tuskailen ajanpuutetta loppuviikosta. Nyt juhlat menikin tosi mukavasti. Minua normaalisti vaivaava viime hetken paniikki, joka näkyy perheenjäsenille raivoamisena, oli poissa lähes kokonaan. Oli suorastaan leppoisaa. Syyksi voisin arvella äidin avun kahvipöydän antimien leipomisessa sekä konmarituksen, jonka ansiosta siivous oli helpompaa.

Olen huomannut jo jonkin aikaa, että viihdyn kotona paremmin. Pystyn olemaan läsnä juuri tässä hetkessä ja tilassa. Takaraivossa ei kolkuta tekemättömät työt (vaikka niitä on yhtä paljon kuin ennen). Luulen että marituksen ansiosta olen oppinut huomaamaan muissakin asioissa, mikä tuottaa minulle iloa, ja valitsemaan sen. Tullut tietoisemmaksi siitä, että tekeminen ja tekemättä jättäminen ovat omia valintojani, joista minä olen vastuussa.

Vanhaa viisauttahan tämä on, johon vain konmarituksen kautta ehkä olen saanut käytännön toimintatavan.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Saarn. 3:1-8

Facebook

Tässä reilu viikko sitten jätin Facebookin. Totesin, että olen tullut hieman riippuvaiseksi Facessa roikkumisesta. Koko ajan oli sellainen olo, että jotain jännää tapahtuu ja saan sen selville Facea selaamalla. Kyllähän se niin onkin - koko ajan tapahtuu jotain mielenkiintoista ja lueskelemalla naamakirjaan postattuja linkkejä ja päivityksiä löytää koko ajan mielenkiintoisia juttuja. 

Mutta minua alkoi vaivata FB-krapula: selaamisen jälkeen en ollut lukenut mitään juttuja, mistä olisi ollut se enempää iloa, hyötyä tai ajatuksenruokaa, ja harmittelin hukattua aikaa ja katkennutta ajatusta. Totesin, että Facebook ei tuota minulle iloa ja se ei ole mitenkään välttämätön päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta, joten suljin käyttäjätilini.

Kyllähän sen saa herätettyä henkiin ihan vain kirjautumalla takaisin Faceen. Mutta vielä en ole kokenut tarvetta niin tehdä. Tällä hetkellä tuntuu, että olen "herännyt Facebook -unesta": Olen muka tiennyt mitä kavereille kuuluu, kun heidän nimensä ilmestyvät naamakirjasta näytölleni. Mutta oikeaa kanssakäymistä ei ole ollut pitkiin aikoihin.

Minulla oli Facebookissa myös paljon sellaisia kavereita, jotka eivät ole kuuluneet elävän elämän yhteyksiin enää vuosikausiin. Yhdet kaverit Facebookissa, toiset livenä. Nyt ajatukseni löytävät ne ihmiset, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, koska en jatkuvasti syötä silmilleni nimi-naama-linkki-lööppi-saastetta. Pääni on paljon parempi käyttöliittymä tällaisille tunnepuolen asioille kuin Facebook.

Tähän liittyen kävin läpi myös kännykän yhteystietolistan ja poistin tarpeettomat. Tähän asti en ollut koskaan edes katsonut, keitä minun yhteystietolistallani on. Nyt voin tehdä niinkuin neuvoin ystävääni hänen Facebook-paastonsa aikana: "Selaa läpi yhteystietolistaasi ja lähetä ihan oikea viesti heille, joista et ole kuullut pitkään aikaan."

Huonoja puolia tässä naamakirjattomuudessa on se, että monet tahot päivittävät ajankohtaisimmat asiat Facebook-sivulleen, joille en nyt pääse. Eikä minua voi kutsua helposti kaikenmoisiin tapahtumiin tai ryhmiin. Mikäli nämä alkavat painaa liikaa vaakakupissa, saata tilini uudelleen avata, mutta nyt en ollenkaan koe sellaista tarvetta. Facettomuus on liian vapauttavaa ja rentouttavaa...

Siivousvälineet

Koska koko viime viikko meni ilman maritusta, oli maanantaiaamuna ensimmäinen mielessä oleva asia seuraavan kohteen järjestäminen. Ystävät, minä alan olla voiton puolella - olen konmarittanut jo paljon enemmän tavaroita kuin mitä minulla on käymättä läpi!

Siivouskaappi on ollut tosi sotkuinen jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin siivoavani sen sitten kun konmaritan siivousvälineet. Nyt sen vuoro tuli. Täytyy sanoa, että ilo on aika kaukana tästä kategoriasta - en tykkää siivoamisesta eivätkä siivousvälineet tuota minulle juurikaan iloa. Noudatin siis enemmän periaatetta "tuota en ainakaan tarvitse" ja "noita on liikaa" kuin "mikä säteilee iloa".

Kerrankin muistin ottaa "ennen" -kuvat ennen kuin rupesin konmarittamaan! Kaappi oli ihan täynnä, hyllyillä oli mitä sattuu,  pulloja oli vaikea koukkia ylimmältä hyllyltä ja siivouslasta tippui naulakostaan.

Poistin kaikki tavarat kaapista ja puhdistin sen. Ryhmittelin tavarat pöydällä: keittiön siivous, kylppärin ja vessan siivous, lattian siivous, muu siivous. Kokonaan pois pöydältä siirsin tavarat, jotka eivät selkeästi tähän kategoriaan kuulu.

Valkoisessa pahvilaatikossa ovat kenkätarvikkeet, kuten plankki ja varapohjalliset, jotka järjestin tässä samalla, mutten palauttanut enää siivouskaappiin.

Silitysrauta ja -lauta asuvat meillä täällä siivouskaapissa, koska sinne lauta mahtuu näppärästi ja alakerrassa on hyvin tilaa myös lauta avata ja silittää. Tilankäytöllisistä syistä myös Janin tuo-yksi-poranoloinen-Ryobi-työkalu majailee siivouskaapissa.

Kaikki siivouskaapista löytynyt tässä...

...ja tässä.

Siivousvälineet ryhmiteltynä suurin piirtein.

Ei niin siivousvälineitä.

Koko projektissa ei tullut ihan hirveästi jätettä. Yksi mattojen tahranpoistoaine täytyy toimittaa kaatopaikalle, vanha etikkapullo pullonkierrätykseen ja tuo pussillinen roskaa roskikseen. Tarpeeton, uusi siivouslasta ja vanhat keittiöpyyhkeet (jotka olivat mukamas lattiarättejä) lähtevät kierrätykseen. Yksi kaveri vinkkasi minulle tekstiilikierrätyspajasta Nextiili, jossa tahrat ja reiät tekstiileissä eivät haittaa. En ole koskaan vielä sinne mitään vienyt, mutta nyt aion ruveta käyttämään sitä.

No niin, ja sitten vielä parhaat kuvat, eli tavarat järjestyksessä paikoillaan! Essut roikkuvat siivouskaapissa toistaiseksi, voi olla että keittiön konmaritettuani laskostan ne kauniisti jonnekin kaappiin. Muovipusseissa on kierrätysmetalli,-lasi ja -pullot.

Laitoin lattialastan varteen suihkuverhon renkaan. Nyt se pysyy naulakossaan.

Ylimmällä hyllyllä korissa kaikki siivousrätit ja -sienet, silitysrauta vesikannuineen ja suihkupulloineen sekä talouspaperi.

Kaikki siivouspurtilot yhdellä hyllyllä.

Asuntoon kuuluva asukaskansio ja jotain varaosia sekä loput siivousvälineet.
Sohvanpesuaineet ja -välineet ovat tuossa pienessä beigessä boksissa.

Jätesäkit, luuttausämpäri, mattotamppari imuriin.

Silityslauta (johon teippasin kiinni siivouskaapin pohjalta löytyneet jalannupit), imuri ja Janin työkalu.

Ja sitten vielä vertailun vuoksi ennen-jälkeen kuva.

Marjaanan Konmari-projekti, osa VI: Paperisota voitettu!

Jippii jiihaa jee jee jee!

Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan. Meidän KAIKKI paperit ovat järjestyksessä. Uskomatonta, ihmeellistä. Tästä on syytäkin kirjoittaa blogimerkintä, koska en tosiaan pysty uskomaan tätä todeksi ja todella vakuuttamaan itseäni.

Olen monta kertaa yrittänyt saada paperit hallintaan, mutta tällä kertaa tunnen niin oikeasti tapahtuneen. Kiitos Marie Kondo!

Aloitin kantamalla kaikki minun vallassani olevat paperit yhteen paikkaa (ja muutamat paperit, jotka tahdoin Janin katsovan läpi). Kuvassa näkyy Ikea-kassillinen järjestettävää, musiikkipapereita varten varaamani pahvilaatikko sekä muovikassi, jossa jo ennestään oli silppuriin meneviä.

En olisi halunnut ottaa nuotteja lainkaan mukaan tähän projektiin, mutta koska ne ovat paperia, päätin pitäytyä oikeaoppisessa Konmari-tekniikassa ja nostin ne mukaan järjestettävien kasaan. Ja sitten samassa tajusinkin, että nehän kannattaa niputtaa juuri niin kuin Marie Kondo kehottaa: yhteen nippuun kaikki. 

Niinpä perustin Kertun luistinlaatikosta nuottilaatikon. Se on riittävän iso ja nuotteja voi jopa lisätä. Siinä kohtaa kun laatikko alkaa käydä ahtaaksi, voi joukosta poistaa kaikki tuplat. Mukana oli monia nuotteja, jotka löytyvät omistamistamme nuottikirjoista, ja myös monia kopioita. Koska ne mahtuivat laatikkoon, en nähnyt vaivaa niiden erottelemiseksi.

Sain tyhjäksi nuo oikealla näkyvät kansiot, joista tosin säästin pari siltä varalta, että esitykseen tarvitaan siisti musta kansio nuoteille. Siihen tarkoitukseen ne on alunperin hankittukin eikä nuottien vakituiseksi säilytyspaikaksi. Laitoin laatikon nyt kirjahyllyyn ja toivon päällystäväni sen lähiaikoina kauniiksi. Mutta koska nuotit ovat VIHDOINKIN järkevästi yhdessä paikassa, minua ei edes kovasti haittaa laatikon rumuus.

Jaakko on tällä hetkellä mamman ja pappan luona yökyläilyllä, joten sain maanantaiaamun ratoksi ihan rauhassa levittää paperit ympärilleni. Kaisahan ei vielä ole niin iso, että tahtoisi tällaisessa hommassa auttaa. Hän köllötteli matolla hereillä ollessaan ihan tyytyväisenä äidin sortteeratessa papereita hänen vieressään, kunnes meni nukkumaan.

Lopulta minulla oli jäljellä pois käsiteltäviä papereita seuraavat kasat:

Ja säilytettäviä tai toistaiseksi säilytettäviä seuraavasti:

Kuvassa ovat kaikki paperit, jotka olen päättänyt säilyttää. Jani tarkistaa vielä Saksan veroneuvojalta, miten kauan saksalaiset veropaperit pitää säilyttää.

• Lyhyen aikaa säilytettävät: vakuutuspaperit, kuitit, laskut, käyttöohjeet, takuukuitit

• Pysyvästi säilytettävät (kansiossa muovitaskuissa): pankkisopimukset, auton ja asunnon kauppakirjat, muut toistaiseksi voimassa olevat sopimukset

• Pienet tärkeät paperit: kortit, joita ei tarvitse kuljettaa kukkarossa, neuvolakortit, väärän maan valuutat, tyhjät pienet muovikansiot

• Marjaanan pysyvästi säilytettävät: koulu- ja työtodistukset, kotijumppaohjeet

• Tyhjiä kansioita: ne pari nuoteille säästettyä kansiota sekä yksi haitarikansio, josta tykkään

• Veropaperit: kahdessa haitarikansiossa vuosittain lajiteltuna veropaperit viimeiseltä kahdeksalta vuodelta

• Saksan tiliotteet: kaikki Saksassa saamamme tiliotteet

Näiden lisäksi talostamme löytyy vielä 

• toimenpiteitä vaativien paperien pystykotelo tietokoneen näytön takaa,

• kodin kansio siivouskaapissa, jossa on kaikki asuntoon liittyvät ei-henkilökohtaiset paperit,

• käyttöohjeita samassa paikassa laitteen kanssa, kuten nenäkannun ja koristerei'ittimen käyttöohjeet,

• muistoksi säilytetyt paperit, jotka pitää käydä läpi sitten lopuksi,

• Kertun ja Jaakon papereita heidän omissa huoneissaan sekä

• Janin papereita hänen omassa kaapissaan.

Ja ystävät, siinä kaikki. Siinä kaikki. JEEEEEE!!!!

Tietysti meillä on sitten vielä tyhjiä papereita, mutta ne ovat mielestäni eri kategoriaa, kuuluvat kirjoitus- ja askarteluvälineisiin. Kävin vielä yläkerrassa valokuvaamassa ne hyllyt, joissa aiemmin oli epämääräisen paljon papereita - ihan vaan todistaakseni itselleni, että tyhjiä ovat. Tai no, onhan tuolla Janin kaapin hyllyllä kaikki hänen henkilökohtaiset paperinsa, mutta minun ei tarvitse niistä välittää. 

Voit käydä kurkkaamassa, miltä tuokin hylly näytti aiemmin. Nyt siellä tietysti sotkee vaikutelmaa nuo jouluvalojen tyhjät pakkaukset, mutta paperikansioita on totisesti paljon vähemmän.

Taloon ei pitäisi nyt enää lainkaan tulla papereita, joiden loppusijoituspaikkaa en tiedä tai kykene hetkessä päättämään. Tai no, ne muistoihin kuuluvat paperit ovat vielä oma ryhmänsä, mutta nämä muut ovat nyt kerta kaikkiaan järjestyksessä.

Tiedätkös, tällainen saavutus tosiaan inspiroi minua ja tsemppaa jatkamaan projektia! En olisi uskonut, että paperisota on mahdollista voittaa ja vastustaja ihan täydellisesti selättää ja taltuttaa. Mutta niin taisi käydä. Hurraa, hurraa, hurraa!

Marjaanan Konmari-projekti, osa V: Paperisodan aloitus

Takaisin Konmari-projektiin. Sain siis syksyllä vauvan, jonka vuoksi Konmari-projekti ei ole edennyt niin nopeasti, kuin Marie Kondo suosittelee.

Käytyäni läpi kaikki vaatteet ja kirjat, olivat vuorossa paperit. Tätä osastoa meillä on hurjasti ja papereiden läpikäyminen on aika hankalaa puuhaa. Perinteisesti olen säilyttänyt suunnilleen kaiken. Tärkeiden papereiden säilyttämisestä kirjoitin aiemmin, ja nyt oli aika käydä uudelleen myös niiden kimppuun.

Kondon ajatuksia papereiden siivoamisesta

Kondon mukaan paras tapa kohdella kaikkia papereita on heittää ne pois. Hän inhoaa papereiden arkistointia. Hänen mielestäänkin kyllä on joitakin papereita, jotka on pakko säilyttää, kuten vakuutuspaperit, takuukuitit ja vuokrasopimus. Säilytettävät paperit hän jakaa kolmee osaan: harvoin tarvittavat, usein tarvittavat ja toimenpiteitä vaativat. Käytännössä tämä merkitsee papereiden säilyttämistä kolmessa eri kasassa. Harvoin tarvittavat muovitaskuun, usein tarvittavat mappiin ja toimenpiteitä vaativat pystyssä olevassa telineessä.

Tunnemuistoja herättävät paperit Kondo kehottaa käsittelemään eri kerralla, koska se hidastaa prosessia tässä vaiheessa turhaan.

Ja meikäläisen toteutus

Paperien valikointi

Koska olen joutunut tekemään tätä projektia osissa - sitä paperin määrää ei kukaan olisi kestänyt nähdä kerralla eikä se olisi näin lapsiperheessä ollut käytännöllistäkään - olen haarukoinut eri alakategorioita. Olen käynyt läpi vanhat kortit (vaikka tämä onkin muistoesinekategoriaa), Kertun ja Janin paperit (yhteistyössä asianomaisten kanssa), käyttöohjeet ja asiakirjat. Lisäksi olen heittänyt pois kaikki opiskeluun liittyvät paperit tutkintotodistuksia ja lopputöitä lukuunottamatta.

Säilytin Janin ja Kertun papereista ne, jotka he itse tahtoivat säilyttää sekä Janin lapsuusajan piirustusten kohdalla muutaman itse arvioimani helmen. Lähes kaikki käyttöohjeet ja takuukuitit lähtivät paperinkierrätykseen, koska laitteita ei enää ollut tai takuuajat olivat menneet umpeen. Heitin pois luottokorttilaskuja ja tiliotteita monen vuoden ajalta. Löysin myös joitakin vanhoja vakuutus- ja lainapapereita, jotka eivät enää olleet voimassa, ja heitin ne pois.

Säilytettäviin jäi vanhat vuokrasopimukset Saksasta (osittain tunnesyistä), verotukseen liittyvät paperit (joita Saksassa on miljoona verrattuna Suomen systeemiin) sekä voimassa olevat käyttöohjeet ja takuutodistukset. Säilytin myös viime aikoina maksetut laskut sekä voimassa olevat, mahdollisesti käyttöön tulevat etukupongit. Sekä hoidettavat asiat, kuten Jaakon kerhoon vietävä valokuvatilaus.

Paperien säilytys

Enimmäkseen Kondon ohjeita seuraillen jaottelin paperit ja asiakirjat. 

• Olohuoneen lipastossa on helposti käsillä kasa papereita, jossa on pysyvästi säilytettävät (kuten väestökirjanotteet, jotka hankittiin Saksaa varten ja joita ei Suomessa automaattisesti lähetetä kansalaisille, sekä vanha lääkärintodistus) sekä vain muutaman kuukauden säilytettävät. Käyn ne läpi siinä kohtaa kun ne eivät enää paikkaansa mahdu.

• Tietokoneen takana Jaakon askartelemassa lehtikotelossa säilytetään toimenpiteitä vaativat asiakirjat sekä voimassa olevat etukupongit.

• Makuuhuoneessa on nyt kaksi kansiota, jossa on vuosittain niputettuna lähinnä verotukseen liittyvät paperit. Ne tulee käydä läpi ennen pois heittämistä, koska siellä saattaa olla joukossa jotain pysyvästi säilytettävää, tai tunnesyistä säilytettävää (kuten vanhat vuokrasopimukset).

Vanhat kortit ja piirustukset on jokaisella omassa säilytyspaikassaan: minun muistopaperini makuuhuoneessa pienessä korissa, Janin olohuoneessa tietokonepöydän alla itse tekemässään salkussa, Jaakon oman kirjahyllynsä päällä paperikassissa ja Kertun kirjoituspöydän laatikossa sekä kortit kenkälaatikossa.

Entäs ne loput paperit, Marjaana?

Seuraavaksi käyn läpi Jaakon loput piirustukset sekä omat, ei-virallisia papereita sisältävät kansioni. Janilla on muutama oma kansio jotain papereita, niihin en aio koskea. Taidan myös tehdä sellaisen tsekkauksen, että käyn läpi kaikki mahdolliset säilytyspaikat löytääkseni lajittelemattomat paperit.

Yksi paperiryhmä, joka on pääosin siististi kansiossa, on laulumonisteet. Mutta niistä ei löydä mitään, koska ne eivät ole missään järjestyksessä ja niitä on paljon... Pitää miettiä, millä tavalla ne tahdon käydä läpi. Varmaan niihinkin olisi järkevä soveltaa Konmari-periaatetta vain iloa tuottavien säilyttämisestä. Mutta ainakin puolet monisteista ovat Janin. Hmm.

Yksi kategoria, joka tuottaa lähes jokapäiväistä päänvaivaa, on lasten askartelu- ja piirustuspaperit ja valmiit luomukset. Tyhjät ja käytetyt menevät sekaisin helposti, ja valmiiden kohdalla en koskaan osaa päättää, säilyttääkö vaiko ei. Nämähän kuuluvat tuohon muistoesinekategoriaan, mutta toisaalta suurin osa ei herätä tunteita. Hmm, pitäisiköhän näihinkin soveltaa sitä ilahduttaa, ei ilahduta -periaatetta. 

Lapsille tärkeitä askarteluja ja piirroksia olen jonkin verran valokuvannut siten, että lapset ovat mukana kuvassa. Silloin voin halutessani hankkiutua eroon taideteoksesta, mutta visuaalinen muisto säilyy, vieläpä näppärästi aineettomassa muodossa.

Tällä viikolla kävin läpi vanhoja irtovalokuvia siten, että poistin joukosta negatiivit ja valokuvakuoret. Nyt minulla on kaikki kiinnittämättömät valokuvat kolmessa kasassa: isot, postikorttikokoiset ja passikuvakokoiset. Tarkoitukseni on käydä ne läpi yhdessä Janin kanssa, koska joukossa on paljon Janin vanhoja kuvia. Valokuvat kuuluvat myös viimeiseen kategoriaan, joten jos seuraan Konmari-järjestystä, niiden vuoro on vasta viimeiseksi.

Kun tämä paperikohta on saanut viimeisen pisteensä tässä projektissa, voin totisesti olla tyytyväinen.

Huomio, tärkeät paperit - kasoihin järjesty!

Heippa!

Tällä viikolla olen järjestellyt papereita. En kuitenkaan samoja kuin viime viikolla, niitä kivoja postikortteja ja piirustuksia, vaan "tärkeitä" papereita. Niitä, joita pitää säilyttää esimerkiksi veroilmoitusta varten tai siltä varalta, että ostotapahtumassa on jotain häikkää.

En valitettavasti saanut kovin hienoja kuvia tähän juttuun liittyen, koska otin kuvat nyt jo päivänvalon mentyä. Jotta tässä postauksessa olisi siis jotain kaunista ja viehättävää, laitan kuvan Münchenin keväisistä maisemista. Otin kuvan, kun olin lasten kanssa Hirschgartenin leikkikentällä. Ihanaa päivänvaloa ja vaaleanvihreää!

No niin, sitten itse asiaan. Virallisten papereiden järjestäminen on tosi ärsyttävää. Mitä pitäisi säästää ehdottomasti? Mitä olisi järkevä säästää? Mitä voi säästää pelkästään sähköisenä? Ja miten kauan mitäkin lippulappua on syytä säästää? Siinä muutama kysymys, jotka ainakin minulle ovat aiheuttaneet päänvaivaa.

Tärkeiden paperien lajittelu on kuitenkin sellainen projekti, joka kannattaa tehdä. Se on hieno tunne, kun osaa heti laittaa tulevan postin oikealle paikalleen. Ja tietää, että tulee sen myös asianmukaisesti käsitelleeksi, kun sen tähän tiettyyn paikkaan laittaa. Organisoidulla arkistolla välttää myös ne kriisit, kun joku paperi pitäisi löytää heti - niiden tuhannen muun lajittelemattoman paperin joukosta, joita lojuu läjissä ympäri asuntoa!

Ensimmäisen kerran tartuin tähän hommaan pari vuotta sitten, kun olimme muuttamassa Ulmista Müncheniin. Olimme sujuvasti muuttaneet Suomesta Saksaan aikamoisen läjän lajittelematonta A4-saastetta, jota en halunnut siirtää enää seuraavaan asuntoon. Kävin läpi ainakin kaksi muuttolaatikollista papereita ja löysin joitakin papereita esimerkiksi vuodelta 2000. Oli siis todellakin aika suursiivouksen!

Etsin netistä tietoa edellämainittuihin kysymyksiin, eli kodin papereiden arkistointiin. En löytänyt mitään kaikenkattavaa ohjesivua, mutta tarpeeksi vinkkejä luodakseni jonkunlaisen oman systeemin.

Jossain vaiheessa aikuiselämääni yritin rei'ittää ja kansioida kaikki tärkeät paperini. Se ei kuitenkaan sopinut minulle, vaan koin mapit vaivalloisiksi ja hankaliksi käyttää. Niinpä tällä kertaa päädyin hankkimaan riittävän määrän kodin kansioita, joissa paperit voi lajitella ilman rei'ittämistä.

Tykkään tästä säilytystavasta. Englanninkielisistä blogeista olen lukenut, että ihmiset voi jakaa järjestämistavaltaan kahteen ryhmään - "filer or piler". Tämä on vapaasti suomennettuja "mapittaja tai kasaaja". Miksi mapittaa, jos löydät paperit paremmin kasasta? Tai miksi lajitella paperit laatikoihin tai lokeroihin, jos löydät ne paremmin mapista?

Washi-teippien myötä kodin kansiot alkoivat toimia vieläkin paremmin: Kansion sisältö ja välilehtien nimet on kirjoitettu näihin teippeihin, joita on helppo irrottaa ja katkoa. Kansion järjestäminen ja uudelleennimikointi käy kädenkäänteessä ja tosiaan noille välilehdillekin voi merkata otsikot helposti.

Ennen kuin paperimme päätyvät näihin arkistokansioihin, ne viettävät aikaa tässä telineessä:

Ylimmäiseen lokeroon laitan kaikki virallisen oloiset ja/tai toimenpiteitä vaativat paperit, jotka lajittelen yleensä laskujen maksun yhteydessä. Näihin kuuluvat siis esimerkiksi maksamattomat laskut, lääkärinlähetteet, joita varten en vielä ole varannut aikaa sekä eri tahoille palautettavat kyselyt ja lomakkeet.

Keskimmäiseen lokeroon laitan paperit, jotka on hyvä säilyttää jonkin aikaa, mutta joita en suoraa päätä arkistoi kodin kansioihin. Näitä ovat esimerkiksi maksetut laskut ja Janin paperit, joiden säilytystarpeesta en tiedä. Käyn ne läpi yleensä siinä vaiheessa, kun lokerossa ei ole enää tilaa.

Alimmaiseen lokeroon tulevat paperit, jotka suoralta kädeltä tiedän kuuluvan arkistoitaviin - esimerkiksi tiliotteet, veropaperit ja maksettavia summia sisältävät vakuutuspaperit.

Teline on sijoitettu olohuoneeseen, melko lähelle tietokonetta, koska laskujen maksu tapahtuu tietokoneella. (Ja tietokone on valitettavasti olohuoneessa eikä missään työhuoneessa, koska tarvitsemme sitä skypetykseen ja television katseluun.)

Mitä sitten katson arkistoinnin arvoiseksi? Noin vuoden vanhat ja sitä uudemman paperit säilytetään kodin kansioissa, ja niissä on seuraavat osastot:

• Luottokorttilaskut, korttien mukaan lajiteltuna
• Palkkakuitit, henkilön mukaan lajiteltuna
• Etuudet
• Veropaperit
• Sopimukset
• Vakuutukset (Nämä oli Suomessa lajiteltu ja vain tärkeimmät säilötty, mutta nyt en ole tarpeeksi selvillä vakuutussysteemeistä tehdäkseni sen, ja säilytän kaiken.)
• Väestötiedot
• Kindergarten
• Terveyspaperit, henkilön mukaan lajiteltuna
• Osallistumiimme tutkimuksiin liittyvät paperit
• Kauppakirjat, kuitit, laskut

Ymmärtääkseni verotukseen kuuluvat paperit pitää säästää seitsemän vuotta, kun kyse on henkilökohtaisesta verotuksesta. Näitä lienevät esimerkiksi palkkakuitit, etuuksiin liittyvät paperit sekä verovähennyksiin kelpaavat kuitit ja laskut.

Katson järkeväksi säästää tiliotteet ja luottokorttilaskut, koska niistä näkyy koko rahaliikenteemme käteismaksuja lukuunottamatta. Suomen tilin tiliotteita en ole kyllä netistä erikseen printannut, uskon nettipankin säilyttävän niitä tarpeellisen ajan.

Terveyspaperit sisältää muun muassa lasten suomalaiset ja paikalliset "neuvolakortit" sekä minun rokotuskorttini ja raskauden aikaiset neuvolakirjat. Lapset ovat osallistuneet joihinkin yleishyödyllisiin, terveyteen liittyviin tutkimuksiin, joista olen tärkeimmät asiakirjat säästänyt.

Kauppakirjat, kuitit ja laskut pitää sisällään tositteet kalliiksi arvioimistani hankinnoista ja niiden takuukuitit. Käsikirjat olisin halunnut säilyttää tässä samassa kansiossa, mutta ne ovat isona määränä huonosti kansioon sopivia.

Näiden aktiivisten kansioiden lisäksi meillä on "ikiarkisto", jossa on periaatteessa määrittelemättömän ajan tai ainakin kauan säilytettävät paperit. Näitä säilytetään pitkän lipaston laatikossa, joka on olohuoneessa sekin.

Vasemmalla olevassa raidallisessa kansiossa on saksalaisen pankit tiliotteet. Keskellä näkyvässä pahvilaatikossa on laitteiden manuaaleja. Oikealla on kaksi kansiota, joista toisessa on arkistoidut paperit vuosittain nipuissa.

Toiseen kansioon en ole hetkeen koskenut ja sen kyllä huomaa, sillä siinä on seuraavat osastot:

• Lainat
• Pankkisopimukset, pankin mukaan lajiteltuna
• Talon kauppakirjat
• Autojen kauppakirjat
• Vuokrasopimus
• Työsopimukset
• Loma-anomukset

Hmm, miksiköhän olen katsonut tarpeelliseksi säilyttää loma-anomukset..? Meillä ole enää taloa eikä autoa eikä minulla työpaikkaakaan, joten tässä kansiossa saattaa olla säilössä jotain turhanpäiväistäkin. Näistä talon ja auton kauppakirjoista minulla ei kyllä ole selvää käsitystä, kuinka kauan niitä myymisen jälkeen olisi järkevää säilyttää. Tietääkö teistä joku?

Meidän arkistointisysteemi toimii melko hyvin. Minä löydän yleensä etsimäni, ja siksi se homma usein lankeaakin minulle. Jani ei taida olla ihan sinut systeemimme kanssa, eli kehittämisen varaa löytyy. Nyt minun pitäisi etsiä käsiini kaikki paperit, jotka liittyvät jollain lailla viime vuoden verotukseen. Listaanpa tähän vielä nekin, jos vaikka motivoituisin homman hoitamaan. Tämä lista on sellainen, jonka olemme saaneet veroavustajaltamme. Hän tekee veroilmoituksen puolestamme antamiemme tietojen mukaisesti.

• Autovakuutuspaperit
• Haftpflichtversicherung
• Maksut Kindergartenista
• Silmälasien ostokuitit (jollei sairausvakuutus korvaa)
• Nebenkostenabrechnung
• Kopio passista
• Dokumentti lahjoituksista
• Suomalainen verotuspäätös
• Selvitys Suomesta saaduista tuloista
• (Muuttokustannukset)

***

Haluan rohkaista sinua tarttumaan haasteeseen ja järjestämään kodin paperit järkevästi! Ne saa ihan varmasti hallintaan kärsivällisellä ja sitkeällä työskentelyllä, vaikka alkutilanne olisi kuinka paha. Ja lopputulos on niin palkitseva, kun enää ei jää tärkeitä asioita hoitamatta, tärkeät paperit eivät joudu hukkaan eikä joka nurkka pursua epämääräisiä paperikasoja.

Tähän lopuksi pitää todeta, että kunkin henkilön ja perheen arkistointitarpeet ovat erilaisia. Meidän järjestelmä tuskin sopii sellaisenaan kenellekään muulle, mutta toivottavasti saat kirjoituksestani vinkkejä ja inspiraatiota oman systeemisi luomiseen.