Marjaanan Konmari-projekti, osa XIII: Tarvikkeet käsillä tekemiseen

Tämä kategoria oli minulle jotenkin tosi haastava. Ensinnäkin se, että rohkenin määritellä kaikki käsillä tekemisen välineet yhteen kategoriaan, oli kynnyskysymys. Kun "oikeasti" kategoriat meneen näin: kirjoitustarvikkeet, piirustustarvikkeet, maalaustarvikkeet, paketointitarvikkeet, neulonta, ompelu ja askartelu.

Minua kuitenkin on vaivannut näiden tarvikkeiden epäjärjestys ja sirottelu ympäri asuntoa pikku kategorioissaan. Ja nyt oli mahtava tilaisuus saavuttaa ihan oikea järjestys ja keskittää käsillä tekemisen välineet yhteen sijaintiin kodissa.

Kannoin kaikki tavarat olohuoneen pöydälle. Eteisen kaapista, keittiön arkusta, olohuoneen kolmesta pitkän lipaston laatikosta, keittiön kaapista, Jaakon huoneen kaapista ja makuuhuoneen sisustuskorista. Ai-van uskomatonta, miten olinkin onnistunut sirottelemaan nämä tavarat joka puolelle! Kankaat jäivät vielä Kertun huoneen kaappiin, mutta siirrän ne kaltaistensa seuraan kunhan tilaa vapautuu.

Tähän projektiin meni koko päivä - mihinkään muuhun ryhmään en ole käyttänyt näin paljon aikaa. Niin, ja kankaat olen konmarittanut jo aiemmin, ja langat maritin omana ryhmänään jo päivää aiemmin. Olen käsityöihminen, mikäli tämän ryhmän tavaramäärästä on mitään päätteleminen.

Minun oli myös vaikea hahmottaa, mitkä tavarat tuottavat erityistä iloa ja mitkä eivät. Tuntui, että tavaroiden järjestäminen järkeviin ryhmiin oli jo niin suuri työ, ettei ilotestin tekemiseen jäänyt energiaa. Voi hyvinkin olla, että konmaritus iskee tähän tavararyhmään vielä uudelleen. Mutta voi myös olla, että nyt vihdoin ryhdyn käyttämään materiaaleja, kun ne ovat järjestyksessä ja helposti käsillä.

Lankojen kohdalla oli yllättävän helppoa hahmottaa, mikä tuottaa iloa. Lanka, josta olen jo monta kertaa tehnyt tai yrittänyt tehdä jotain, oli helppo sijoittaa lahjoitettavien pinoon. Lahjoitin pois valitsemani käsityötarvikkeet seurakunnalle ja muutaman kerän lankaa äidille. Äiti on innokas kutoja kuten minäkin, ja hänellä myös riittää aikaa siihen tällä hetkellä. 

Minun on ollut vaikea ajatella, että jostain kunnollista materiaalia olevasta langasta voisi luopua. Nyt pystyin luopumaan mielestäni rumista tai kyllästyttävistä langoista, koska Konmari-metodi antaa siihen luvan. Ja tiesin, että langat voi kierrättää hyötykäyttöön tekeville ihmisille. Minun ei ole pakko kutoa lämpimiksi asusteiksi kaikkia käsissäni olevia lankoja. Tuntui tosi kivalta viedä säkillinen tänään kirkkoherranvirastoon!

Tämän projektin kruunasi vielä se, että työkalut ja talviurheiluvälineet järjestyivät melkeinpä siinä sivussa.

Alku. Kaikki langat isossa keittiön arkussa.

Kaikki langat krontmänttinäs olohuoneen matolla.

Kaikki langat ryhmiteltynä klo 12 ulkokehältä alkaen:
Isoveli, keinokuitu, huopuva, Puro, puuvilla- ja bambulangat, paksut langat, muut, Pikkusisko, Nalle, 7 veljestä.
Sisäkehällä klo 12 alkaen:
Rose mohair, pellava, alpaca, silkkivilla, valkoinen glitteri
ja keskellä loput pikkukerät.

Muovipussissa kiertoon lähtevät, näkyvissä minulle jäävät.

Järjestin langat ensin takaisin keittiön puuarkkuun...

...mutta siirsinkin ne sitten olohuoneeseen, koska muutkin käsityövermeet ovat siellä.
Pienet kerät ja vyyhdit pitkän lipaston laatikossa....

...ja lihavat vyyhdit isossa sisustuskorissa.
Eikö olekin ihana kuva!!

Ja niin lankani ovat helposti nähtävissä ja koon mukaan järjestettynä olohuoneessa. Sitten katsaus loppuihin käsillä tekemisen tarvikkeisiin.

Alkutilanne. Vieläkin masentaa nähdä tämä kuva. 

Suurin osa pois pantavista käsityömatskuista. Roskiin laitoin jo jonkin verran ennen kuvan ottamista.

Haaveilin laittavani kaikki käsillä tekemisen tarvikkeet Janin mummun vanhaan kaappiin. Kaikki eivät sinne vielä mahtuneet, mutta toivon keittiötavaroiden ja koriste-esineiden konmarituksen tekevän tarpeeksi tilaa lopuillekin tavaroille.

Yläkaapin ylähyllyllä minua ilahduttavat paperitarvikkeet ja kynät, tosin alahyllyllä näihn kuuluva kirjeenkirjoituskansio.
Keskimmäisellä hyllyllä ompelutilpehööri: nuppineulat, langat, vetoketjut ja tukinauhat, koristeet, napit, pitsit ja kanttinauhat, satiininauhat, ompelukonetarvikkeet sekä silmäneulat ja mittanauhat. Lähes kaikki näistä minigrip-pusseissa. Alimmalla hyllyllä kansion takana liimaa, teippiä, nitojat yms. pikkusälää, edessä loput "aikuisten" kynät, pahvilaatikossa ja seinää vasten lehtiöitä ja paperia. 

Alakaapissa ylähyllyllä neulontatarvikkeet ja keskeneräiset työt,
alahyllyllä ompelukone ohjekirjoine ja apupöytineen, tilkut ja lahjakassit.

Pitkän lipaston laatikossa lahjat, lahjapaperit ja -narut, tyhjät paperit sekä Kertun näytekangaspaloja.

Ja toisessa pitkän lipaston laatikossa askartelumateriaaleja, värit, liima, maalausvälineet, muovailuvaha ja hamahelmitarvikkeet, eli enimmäkseen lasten tavarat.

Lahjapapereita en enää aio ostaa ellen ihan selkeästi tarvitse - nykyään käytetään enimmäkseen lahjakasseja ja niitähän on helppo kierrättääkin. Lahjapapereita on hankala säilyttää, kun ovat pitkiä ja kapeita pötkylöitä.

Janin äiti ostaa aina vain sen verran lankaa kuin seuraavaan projektiin tarvitsee eikä siis tarvitse paljon tilaa lankojen säilyttämiseen. Se on viisasta.

Minustakin langan ostaminen on hauskaa, mutta jos kaapit jo valmiiksi pursuilevat lankoja, en voi huvikseni uusia ostaa. Jatkossa, jos minulla on selkeä projekti, johon tarvitsen tietyn määrän tiettyä lankaa, ja johon ei voi käyttää varastosta löytyviä lankoja, voin sellaista ostaa. Kankaita samoilla kriteereillä. Toivon siis, että näiden tavaroiden määrä on vähenemään päin.

Olen todella tyytyväinen itseeni, että sain tämän kohdan Konmari-projektista aikaiseksi. Hienoa hienoa!

Vapautuneeseen keittiön puuarkkuun pakkasin luistimet, monot ja suksenvoiteluvälineet.
Nämä välineet olivat aiheuttaneet eteisessä "kenkäkaaoksen",
kuten eräs pikkuneiti taannoin iloisesti huomautti.

Tämä kaappi on ollut pitkään oikea murheenkryyni. Nyt siellä on selkeästi vain
"varaosia", kuten lamppuja ja pattereita, sekä sisällä säilytettävät työkalut. Siirsin siis ompelukoneen ja suksenvoiteluvälineet sekä muutaman muun tavaran pois täältä ja voilá, kaappi järjestyi melkein itsestään!

On tämä kuulkaa niin hienoa, kun asunto alkaa olemaan järjestyksessä! Ja on niin palkitsevaa roudata tarpeettomia tavaroita ovesta ulos. Hauskaa on myös se, että pari kaveria on innostunut konmarittamaan jakaen kokemuksiaan kanssani. Innostavaa vertaistukea!

Vitriinin tarina

Hei pitkästä aikaa!

Bloggauksessa on ollut pidempi tauko, koska olimme kesälomalla Suomessa. Nyt olemme palanneet arkeen. Ennen lomaa vierashuone jäi aivan sekaisin. Vaikka olen yrittänyt järjestää ja stailata sitä viihtyisämmäksi, se aina vaan näyttää romuvarastolta. Vierashuoneen parissa siis jatkoin nyt, kun aikaa taas liikeni. 

Lähtötilanne

Meillä oli vierashuoneessa vitriini, jossa pidin esillä lankoja ja kankaita. Pidin kyllä kovasti siitä, että käsityömateriaalit olivat kauniisti esillä, mutta itse vitriini ei minua miellyttänyt. Se ei oikein tuntunut sopivan vierashuoneeseen ja ajattelin, että saan langat säilöön ihan hyvin myös vierashuoneeseen hiljattain siirrettyyn suureen kirjahyllyyn. Eräs ystäväni oli myös tarjoutunut ostamaan vitriinin minulta, mikäli haluaisin siitä luopua.

Vitriinin alareunasta poistin jossain vaiheessa kaapin ovet saadakseni avohyllyjä, koska tuolloin lasiovet olivat vuoratut kauniilla käärepaperilla. Asia joka lisää kaapin sillisalaattimaisuutta entisestään. Niinpä ryhdyin hommiin - apulaisen kera, kuten kuvasta näkyy.

Luopumista

Laatikollisen lankaa postitin käsitöitä tekevälle sukulaiselle Suomeen toivoen, että hän tekisi niistä jotain kaunista tai keksisi ainakin jonkun käyttötarkoituksen langoille. Kyseiset langat olivat noin kuuden kerän settejä mohair-lankaa, jota en tykkää itse kutoa (tai neuloa, niinkuin virallisesti sanotaan). Myöskään värit eivät aivan iskeneet minun värisilmääni. Valitettavasti tämän langanjärjestämisprojektin jälkeen löysin sängyn alta vielä yhden ison pussin tuota mohair-lankaa, eikä sille ole paikkaa. Sekin saanee siis lähtöpassit.

Pussillisen pieniä sekalaisia keriä lahjoitin Kertun ja Jaakon Kindergarteniin. Ottivat ilomielin ja sen enempää kyselemättä ne vastaan.

Kerttu ja muutamat muut lapset ovat Kindergartenissa kutoneet pienen kehikon kanssa kangasta.
Tässä on lisämateriaalia pikku käsityöläisille.

Roskikseen en lankaa laittanut, koska hyvien materiaalien pois heittämisessä ei ole järkeä. Mutta joitakin tekeleitä, jotka olivat viettäneet jo useita vuosia keskeneräisessä tilassa, rohkenin laittaa roskikseen.

Taitaapi tuossa olla myös Jaakko-vauvan pyykissä kutistunut kauluri sekä joitakin mallitilkkuja. Miksikähän niitäkin olin alun perin säilyttänyt...

Uudelleensijoittelua

Tiedostan, että saisin lankani mahtumaan paljon pienempään tilaan, jos tekisin niistä tiiviitä rullia. Siinä olisi kuitenkin aikamoinen homma, ja mieluummin teen joutohetkenä itse käsitöitä kuin langankerintää. Joten etsin lankavyyhdeille uudet paikat käsittelemättä niitä sen enempää.

Lajittelin niitä kuitenkin hieman värin ja koon mukaan. Kirjahyllyyn tuli uusien sisustusvärieni mukaisesti valko-musta-punainen lankakori.

Arkkupenkkiin, jonka lapset ovat saaneet vuokraemännältämme, laitoin enimmäkseen alkamattomia tai muuten suuria lankavyyhtejä. Langat ovat pääasiassa Seitsemää veljestä tai vastaavaa lankaa. Laitoin kaikki samanväriset kerät yhteen paikkaan, toisin kuin ne olivat vitriinissä olleet. Sillä tavalla on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä kunkin värin määrä ja suunnitella niistä tehtävää käsityötä.

Loput lankasetit (eri laatua kuin arkkuun pakatut) pakkasin vielä pahvilaatikkoon kirjahyllyyn.

Jämäkerät minulla oli ollutkin kangaskorissa vitriinissä. Nyt päätin laittaa korin näkyviin pöydälle, koska värikäs lankakokoelma miellyttää silmääni. Kun niitä ei ole koko vitriinillistä näkyvissä, pieni kori on mukava sisustuksellinen yksityiskohta. Alla oleviin laatikoihin järjestin käsityötarvikkeeni. Paljon kätevämpää kuin suuren suuri kori kirjahyllyssä, missä näitä aiemmin olin säilyttänyt!

Keskeneräiset tekeleeni keräsin tällaiseen pussukkaan, joka itsekin oli keskeneräinen tekele. Alunperin kudoin tämän pipoksi, mutta siitä tuli ihan valtavan suuri - tein sen liian suurilla puikoilla enkä vielä silloin ymmärtänyt käsialani olevan pikemmin löysää kuin tiukkaa.

Nyt pitelin sitä käsissäni ja pohdin mitä tehdä sen kanssa. Samalla ympärilläni lojui näitä keskeneräisiä käsitöitä, jotka tarvitsivat säilytintä. Aivoni raksuttivat yks plus yks ja narun lisäämällä sain piposta kätevän ja söpön pussukan. Siellä on nyt esimerkiksi irtonaisia isoäidinneliöitä, tupsuja, virkattuja kukkia, purkamista odottava sukka sekä mielenkiintoinen mallineule.

Ai niin, ja kankaat pakkasin pariin laatikkoon, joista toinen meni kirjahyllyyn ja toinen samaan lipastoon käsityötarvikkeiden kanssa.

Vitriinin uusi elämä

Ilmoitin ystävälleni, että nyt on vitriini tyhjä, tule korjaamaan pois. Hän vastasi voivansa ottaa sen aikaisintaan lokakuussa. Se oli minusta pitkä aika odottaa, koska halusin saada kalusteen pois käsistäni nyt heti sen tyhjennettyäni. Selvittelin saksalaisesta tori.fi -tyyppisestä palvelusta, mitä tuollaisesta vitriinistä voisi pyytää, jos sen myisi: suunnilleen 70 €. Koska rahaa saisi niin vähän ja vitriini saattaisi silti olla vaivoinani vielä pitkäänkin, mietin vielä muita vaihtoehtoja. Tällaisenaan ja tässä huoneessa se ei kyllä enää saisi meillä jatkaa.

Voisin maalata vitriinin, jolloin siitä tulisi minulle paljon mieluisampi. Tumma väri on vitriinin suurin "vika". Meidän mahdollisuudet maalata jotain on kuitenkin varsin rajalliset, koska autotalli on käytössä vain maanantaista perjantaihin - viikonlopuksi siellä pitää olla tilaa autolle. Sisätilat eivät tule kuuloonkaan huonon ilmankierron ja kokolattiamaton vuoksi. Niinpä hylkäsin idean maalaamisesta.

Kävin vielä kaikki asuntomme huoneet läpi miettien, olisiko vitriinille niissä tilaa tai käyttöä. Olohuoneessa ollessani pohdin, että tilaa olisi kyllä - sen vierashuoneeseen siirretyn kirjahyllyn tyhjäksi jättämällä seinustalla, sohvan vieressä. Mutta jos vitriinin laittaa olohuoneeseen, mitä tavaraa siellä olisi tarpeen säilyttää? 

Kyseinen nurkka on vain muutaman askeleen päässä keittiöstä, joten astioita tietenkin!

Tämä oivallus oli ratkaiseva. Monet isot kauniit astiani olivat keittiön kaappien päällä, missä ne keräsivät paitsi pölyä, myös rasvaa. Joka kerta kun jotain niistä tahtoi käyttää, piti astia pestä ensin. Ajatus siitä että saisi ne pölyttömään paikkaan ja kauniisti esille, oli liian houkutteleva jäädäkseen kokeilematta.

Niinpä suostuttelin rakkaan puolisoni siirtämään kalusteen olohuoneeseen (kiitos Jani taas kerran!). Kun se oli paikoillaan, huomasin sen heti toimivaksi jutuksi. Vitriini on paitsi kätevä säilytysratkaisu kauniille astioille, myös selkeälinjainen ja sopivan korkea huonekalu olohuoneen sisustukseen.

Tuunasin vitriiniä vähäsen ennen kuin laitoin sinne astioita. Kiinnitin kaunista käärepaperia takaseinään ja päällystin sillä myös yhden hyllyn. Mielestäni siitä tuli aika hieno, ja vieläpä vähällä vaivalla.

(...Kurkkaapa tämän blogikirjoituksen ensimmäistä kuvaa!)

Valokuvat otin siten, että vitriinin lasiovet olivat auki. Yritin ensin kuvata ovet kiinni, mutta kuvassa näkyi lähinnä olohuoneen muu sisustus!

Sitten piti vielä täyttää vitriini astioilla. Pesin lähes kaikki astiat, jotka vitriiniin laitoin. Olin laiminlyönyt esimerkiksi kauniiden kristallikynttiläjalkojen puhdistamisen (ylimmällä hyllyllä), koska niillä ei ollut hyvää paikkaa olla esillä. Ajattelin että kun nyt puhdistan astiat kunnolla, ne näyttävät vitriinissä pitkään kauniilta, koska eivät juurikaan pölyty.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Olen tietysti alunperin ostanut vitriinin astioiden säilyttämistä varten. Erona tuohon alkutilanteeseen on se, että laitoin nyt alimmaiseksi puisen hyllyn, joka oikeasti kuuluu alla olevaan kaappiin. Lisähyllyn ansiosta hyllyt ja astiat on nyt sijoitettu tasapainoisesti, niin että miellyttävät silmää.

Kaapinovia en vielä paikoilleen laittanut, mutta eiköhän ne ovet siihen vielä ilmesty. Saatanpa vielä ottaa tuon valokuva-Washi-teippi -asetelman pois tuosta seinästä, jotta vitriini jää ainoaksi katseenvangitsijaksi.

Mitä opimme tästä?

Huonekaluja voi käyttää luovasti eri käyttötarkoituksiin riippumatta siitä mihin se on alunperin tehty. Vaikka se varsinainen oivallus tällä kertaa onkin, että kalustetta voi kokeilla myös ihan siihen perinteiseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen...

Lisäksi, huolellinen pohdinta ja vaihtoehtojen visiointi voi auttaa näkemään huoneen tai huonekalun uudessa valossa. Jollen olisi järjestelmällisesti käynyt koko asuntoamme läpi miettien, voisiko vitriiniä vielä sittenkin jossain hyödyntää, olisi tämä paikka jäänyt kyllä löytymättä. Olin niin kyllästynyt vitriiniin, etten enää helposti nähnyt sen mahdollisuuksia.

Kolmanneksi, ihan pienikin tuunaus voi muuttaa kalusteen uudeksi. Käärepaperin lisääminen vitriiniin karkoitti sen synkkyyden ja sai minut tykkäämään kalusteesta uudelleen.

***

Tällaisia terveisiä tällä kertaa organisoinnin ihmeellisestä maailmasta. Millaisen inspiraation sait tämän kirjoituksen myötä? Vai rohkaisiko tämä tarttumaan johonkin pitkään muhineeseen järjestämisprojektiin? Olisi mukavaa kuulla sinusta, kirjoita!