Marjaanan Konmari-projekti, osa XIII: Tarvikkeet käsillä tekemiseen

Tämä kategoria oli minulle jotenkin tosi haastava. Ensinnäkin se, että rohkenin määritellä kaikki käsillä tekemisen välineet yhteen kategoriaan, oli kynnyskysymys. Kun "oikeasti" kategoriat meneen näin: kirjoitustarvikkeet, piirustustarvikkeet, maalaustarvikkeet, paketointitarvikkeet, neulonta, ompelu ja askartelu.

Minua kuitenkin on vaivannut näiden tarvikkeiden epäjärjestys ja sirottelu ympäri asuntoa pikku kategorioissaan. Ja nyt oli mahtava tilaisuus saavuttaa ihan oikea järjestys ja keskittää käsillä tekemisen välineet yhteen sijaintiin kodissa.

Kannoin kaikki tavarat olohuoneen pöydälle. Eteisen kaapista, keittiön arkusta, olohuoneen kolmesta pitkän lipaston laatikosta, keittiön kaapista, Jaakon huoneen kaapista ja makuuhuoneen sisustuskorista. Ai-van uskomatonta, miten olinkin onnistunut sirottelemaan nämä tavarat joka puolelle! Kankaat jäivät vielä Kertun huoneen kaappiin, mutta siirrän ne kaltaistensa seuraan kunhan tilaa vapautuu.

Tähän projektiin meni koko päivä - mihinkään muuhun ryhmään en ole käyttänyt näin paljon aikaa. Niin, ja kankaat olen konmarittanut jo aiemmin, ja langat maritin omana ryhmänään jo päivää aiemmin. Olen käsityöihminen, mikäli tämän ryhmän tavaramäärästä on mitään päätteleminen.

Minun oli myös vaikea hahmottaa, mitkä tavarat tuottavat erityistä iloa ja mitkä eivät. Tuntui, että tavaroiden järjestäminen järkeviin ryhmiin oli jo niin suuri työ, ettei ilotestin tekemiseen jäänyt energiaa. Voi hyvinkin olla, että konmaritus iskee tähän tavararyhmään vielä uudelleen. Mutta voi myös olla, että nyt vihdoin ryhdyn käyttämään materiaaleja, kun ne ovat järjestyksessä ja helposti käsillä.

Lankojen kohdalla oli yllättävän helppoa hahmottaa, mikä tuottaa iloa. Lanka, josta olen jo monta kertaa tehnyt tai yrittänyt tehdä jotain, oli helppo sijoittaa lahjoitettavien pinoon. Lahjoitin pois valitsemani käsityötarvikkeet seurakunnalle ja muutaman kerän lankaa äidille. Äiti on innokas kutoja kuten minäkin, ja hänellä myös riittää aikaa siihen tällä hetkellä. 

Minun on ollut vaikea ajatella, että jostain kunnollista materiaalia olevasta langasta voisi luopua. Nyt pystyin luopumaan mielestäni rumista tai kyllästyttävistä langoista, koska Konmari-metodi antaa siihen luvan. Ja tiesin, että langat voi kierrättää hyötykäyttöön tekeville ihmisille. Minun ei ole pakko kutoa lämpimiksi asusteiksi kaikkia käsissäni olevia lankoja. Tuntui tosi kivalta viedä säkillinen tänään kirkkoherranvirastoon!

Tämän projektin kruunasi vielä se, että työkalut ja talviurheiluvälineet järjestyivät melkeinpä siinä sivussa.

Alku. Kaikki langat isossa keittiön arkussa.

Kaikki langat krontmänttinäs olohuoneen matolla.

Kaikki langat ryhmiteltynä klo 12 ulkokehältä alkaen:
Isoveli, keinokuitu, huopuva, Puro, puuvilla- ja bambulangat, paksut langat, muut, Pikkusisko, Nalle, 7 veljestä.
Sisäkehällä klo 12 alkaen:
Rose mohair, pellava, alpaca, silkkivilla, valkoinen glitteri
ja keskellä loput pikkukerät.

Muovipussissa kiertoon lähtevät, näkyvissä minulle jäävät.

Järjestin langat ensin takaisin keittiön puuarkkuun...

...mutta siirsinkin ne sitten olohuoneeseen, koska muutkin käsityövermeet ovat siellä.
Pienet kerät ja vyyhdit pitkän lipaston laatikossa....

...ja lihavat vyyhdit isossa sisustuskorissa.
Eikö olekin ihana kuva!!

Ja niin lankani ovat helposti nähtävissä ja koon mukaan järjestettynä olohuoneessa. Sitten katsaus loppuihin käsillä tekemisen tarvikkeisiin.

Alkutilanne. Vieläkin masentaa nähdä tämä kuva. 

Suurin osa pois pantavista käsityömatskuista. Roskiin laitoin jo jonkin verran ennen kuvan ottamista.

Haaveilin laittavani kaikki käsillä tekemisen tarvikkeet Janin mummun vanhaan kaappiin. Kaikki eivät sinne vielä mahtuneet, mutta toivon keittiötavaroiden ja koriste-esineiden konmarituksen tekevän tarpeeksi tilaa lopuillekin tavaroille.

Yläkaapin ylähyllyllä minua ilahduttavat paperitarvikkeet ja kynät, tosin alahyllyllä näihn kuuluva kirjeenkirjoituskansio.
Keskimmäisellä hyllyllä ompelutilpehööri: nuppineulat, langat, vetoketjut ja tukinauhat, koristeet, napit, pitsit ja kanttinauhat, satiininauhat, ompelukonetarvikkeet sekä silmäneulat ja mittanauhat. Lähes kaikki näistä minigrip-pusseissa. Alimmalla hyllyllä kansion takana liimaa, teippiä, nitojat yms. pikkusälää, edessä loput "aikuisten" kynät, pahvilaatikossa ja seinää vasten lehtiöitä ja paperia. 

Alakaapissa ylähyllyllä neulontatarvikkeet ja keskeneräiset työt,
alahyllyllä ompelukone ohjekirjoine ja apupöytineen, tilkut ja lahjakassit.

Pitkän lipaston laatikossa lahjat, lahjapaperit ja -narut, tyhjät paperit sekä Kertun näytekangaspaloja.

Ja toisessa pitkän lipaston laatikossa askartelumateriaaleja, värit, liima, maalausvälineet, muovailuvaha ja hamahelmitarvikkeet, eli enimmäkseen lasten tavarat.

Lahjapapereita en enää aio ostaa ellen ihan selkeästi tarvitse - nykyään käytetään enimmäkseen lahjakasseja ja niitähän on helppo kierrättääkin. Lahjapapereita on hankala säilyttää, kun ovat pitkiä ja kapeita pötkylöitä.

Janin äiti ostaa aina vain sen verran lankaa kuin seuraavaan projektiin tarvitsee eikä siis tarvitse paljon tilaa lankojen säilyttämiseen. Se on viisasta.

Minustakin langan ostaminen on hauskaa, mutta jos kaapit jo valmiiksi pursuilevat lankoja, en voi huvikseni uusia ostaa. Jatkossa, jos minulla on selkeä projekti, johon tarvitsen tietyn määrän tiettyä lankaa, ja johon ei voi käyttää varastosta löytyviä lankoja, voin sellaista ostaa. Kankaita samoilla kriteereillä. Toivon siis, että näiden tavaroiden määrä on vähenemään päin.

Olen todella tyytyväinen itseeni, että sain tämän kohdan Konmari-projektista aikaiseksi. Hienoa hienoa!

Vapautuneeseen keittiön puuarkkuun pakkasin luistimet, monot ja suksenvoiteluvälineet.
Nämä välineet olivat aiheuttaneet eteisessä "kenkäkaaoksen",
kuten eräs pikkuneiti taannoin iloisesti huomautti.

Tämä kaappi on ollut pitkään oikea murheenkryyni. Nyt siellä on selkeästi vain
"varaosia", kuten lamppuja ja pattereita, sekä sisällä säilytettävät työkalut. Siirsin siis ompelukoneen ja suksenvoiteluvälineet sekä muutaman muun tavaran pois täältä ja voilá, kaappi järjestyi melkein itsestään!

On tämä kuulkaa niin hienoa, kun asunto alkaa olemaan järjestyksessä! Ja on niin palkitsevaa roudata tarpeettomia tavaroita ovesta ulos. Hauskaa on myös se, että pari kaveria on innostunut konmarittamaan jakaen kokemuksiaan kanssani. Innostavaa vertaistukea!

Kuvia meiltä

Kyllä tämä Konmari-homma on vaikuttanut ihmeellisiin asioihin. Ensimmäistä kertaa päätin kuvata keittiötä blogiini siksi, että se miellyttää minua - ei siksi, että se on seuraava urakka.

Myönnettäköön, että keittiökamat on edelleen pääasiassa konmarittamatta. Nyt siirtelin tavaroita keittiön tasoilta kaappeihin ja eri kohtaan tasoilla ja kaapeissa, en laittanut mitään pois. Lopputulos jostain syystä vaan toimii - en tiedä miksi, mutta ensimmäistä kertaa minulla on keittiön tasoilla tilaa juuri siinä kohtaa, missä sitä tarvitsen.

Luulen että taustavaikuttajina tähän hommaan ovat olleen Marie Kondon huomiot siitä, että tasoilla kannattaa säilyttää mahdollisimman vähän tavaraa. Ja samanlaiset tavarat säilytetään samassa paikassa.

Tässä postauksessa on kuva myös keittiön arkkupenkkiin ompelemastani päällisestä ja Kertun huoneeseen uudelleen päällystämästäni patjasta. Jani kaivoi ompelukoneeni esiin, kun huomasi Kaisan potkupuvussa ratkenneen sauman. Ja pyysi, josko voisin tuon sauman kiinni ommella. Itse olen tähänä asti kovasti odotellut, koska ompeluinspiraatio iskee. 

Näköjään tarvitsin siihen näin konkreettista apua, että joku kantoi koneen esiin, laittoi sen valmiiksi ja käski ompelemaan... Nyt Kertulla on meneillään kassinvalmistusprojekti. On mukavaa opettaa Kerttua ompelemaan! Siitä tajusinkin, että minun ei kannata opettaa Kerttua soittamaan pianoa, vaikka osaisinkin, koska pianonsoitto ei ole minulle mukavaa tekemistä. Opettajana kannattaa olla joku, joka on innostunut asiastaan.

Kuten jo kerroin, yläkerrassa vaihdettiin kaikkien makuuhuoneiden omistajia. Tässä postauksessa on myös vähän fiiliskuvia niistä. Jaakko oli tosi onnellinen saatuaan sirkusteltan tai ritarilinnan omaan huoneeseensa.

Ompelukoneeni

Kaikki kamat tuolla yhdessä nurkassa.

Hellan vieressä mukavasti tilaa.

Pikkuneiti menossa mukana!

Marimekon "Kivi" -kankaasta väsätty penkinpeite

Janin pappan veistämät ruusut, tädiltä saatu vaasi,
Jaakon muovailema tuikkukeppo, Kaisan ristiäisiin hankittu pöytäkoriste.

Ripustin viimeaikaisen postin, tuliaiset ja askartelut seinälle (sinitarralla).

Jaakon telttalinna

Pikkuherra puuhissaan

Sain kauniin vanhan kankaani vihdoin näkyville patjanpäällisenä. Päiväpeittona hääpöytäliinamme.

Kertun huoneesta

Neiti on itse järjestänyt kaikki tavarat paikoilleen käytyään
ne läpi Konmari-tekniikalla.

Meidän makuuhuoneesta. Verhon värit eivät oikein kolahda enää, mutta kuvio on kiva.

Kaisa-neidin sänky

Näkymä meidän huoneesta aulaan

Jani toi minulle käsinmaalatut bambulautaset Vietnamista. Majailevat tason päällä makuuhuoneessa.

Juuri ja juuri mahtuu perintönojatuoli makuuhuoneeseen.

Pimeneviä iltoja, lämmittäviä käsitöitä

Moi pitkästä aikaa!

Tänään pääsette katsomaan, minkälaisia käsitöitä on valmistunut syyskuun aikana! Se on uutta tässä blogissa, sillä käsityöt ovat olleet taka-alalla sisustusinnostuksen viedessä mukanaan. Organisointi ja sisustaminen eivät suinkaan ole jääneet, mutta blogiin asti projektit eivät ole päätyneet ajanpuutteen vuoksi. Nyt lapset ovat olleet Kindergartenissa jo vajaan kuukauden ja aikataulut alkavat pikkuhiljaa löytää muotoaan. Äitikin voi jo hengähtää ja istahtaa alas kirjoittelemaan.

Syyskuun puolivälissä palasin kesän viimeiseltä Suomen lomalta. Sen jälkeen tuntui olevan energiaa tehdä vaikka mitä ja ideoita tulvi mieleen. Yksi syy siihen, että olen vihdoin saanut käsitöitä tehtyä, on vierashuoneeseen perustamani ompelunurkkaus. Varmaan näette siitäkin kuvia jossain vaiheessa, mutta tässä nyt kuvakavalkadi luomuksistani.

Nämä sohvatyynyt saimme vuokraemännältämme Gertrudilta. Mielestäni tummansininen tyyny oli vähän synkkä ja aloin virkata siihen punaista koristetta. Mutta sitten muistin nämä ruusut, jotka aikanaan virkkasin tehdäkseni vauvapeiton ystäväni nykyään neljävuotiaalle poitsulle. TV:n äärellä istuessani kiinnitin ruusut tyynyyn ja voilá! Hieno tuli. Sain jo sen punaisenkin koristeen valmiiksi, mutta se ei ole vielä tuohon toiseen tyynyyn asti päätynyt.

Sain myös valmiiksi parit villasukat. Nämä ovat Seitsemän veljestä -langasta kudotut lapsen sukat, alemmat taas Pikkusisko -langasta aikuiselle tehdyt. Lasten sukat paksusta langasta syntyivät tosi nopeasti. Niitä tehdessäni mietin, että miksipä en tekisi näitä vähän useamminkin, kun kerran valmistuvat niin vaivattomasti. Ja villasukat ovat yleensä mieleinen lahja myös lapsille. 

Mutta näitä aikuisen sukkia olen kutonut joulusta asti. Ostin silloin Suomesta lankaa ja puikot joululoman ratoksi ja ajattelin kutoa itselleni tavalliseen kenkään mahtuvat villasukat ohuesta langasta. Se tuntui ikuisuusprojektilta! Kaiken lisäksi lopputulos oli huono - sukat ovat ihan liian leveät minun jalkaani. Olen törmännyt samaan ongelmaan aiemmin sukkia tehdessäni. Saa nähdä koska muistan huomioida jalkani kapeuden jo alussa, kun silmukkamäärä pitää päättää.

Ompelukoneen äärelle pääsin näiden kahden pikku projektin myötä. Ensimmäinen kuva on lasten patjasta, jota käytetään leikkeihin milloin missäkin tarkoituksessa. Se on ollut ilman päällistä, tylsän valkoinen. Tuo delfiinikangas minulla on ollut yhtä kauan kuin ompelukonekin, parisen vuotta. Ajattelin, ettei sen väri sovi lastenhuoneeseemme. Mutta tänä syksynä sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirjan "Kodin pehmeät sävyt" (Selina Lake). Siitä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Ei se olekaan niin tarkkaa, että kodin sisustuksessa käytetään vain tiettyjä värejä. En tiedä oliko tuo kirjoittajan tarkoitus, mutta niin se minuun vaikutti. Siispä kaunis delfiinikangas sai vihdoin paikan lastenhuoneen kaunistuksena. Lapset tykkäsivät siitä heti, mikä kovasti ilahdutti äitiä!

Pikku pussukka on tehty prinsessa-askartelukirjan ohjeiden mukaan, mutta ei huovasta niinkuin ohje käski. Pussukka on pyöreä kankaanpala, jonka reunustin pitseillä. Tein kankaan pohjaan napinläven, josta pujotettiin käsihihna läpi. Kankaan reunaan tein näpinläpiä niin, että siihen saatiin nauha pussin sulkemista varten. Kerttu sai itse pujotella nauhan paikoilleen. Pohjaan tein vielä pahvista pyöreän vahvikkeen, että pussukka pysyy edes vähän muodossaan. Itse en näin epämääräisen mallisesta pussukasta tykkäisi, mutta Kerttu oli varsin hyvillään lopputuloksesta ja leikki prinsessaa koko loppuillan.

Lopuksi vielä pari kaunista syksyistä koristetta. Kranssi oveen syntyi sillä tavalla, että olin kaverini kanssa kodinsisustukseen, tai pikemminkin koristeluun, erikoistuneessa kaupassa. Yleensä en ikinä ostaa mitään "krääsää", mutta olin tosiaan kaivannut oveemme jotain koristetta. Löysin koivunkaarnalla päällystetyn styroksikranssin ja ostin siihen sopivat nyörit koristeeksi. Kultainen sydän löytyi kotoa. Kranssi ilahduttaa minua joka kerta, kun tulen kotiin!

Koska en tykkää säilyttää kotonani "turhia" sisustuskoristeita (eli krääsää), tällaiset alhaalla näkyvät, sesongin jälkeen kompostoituvat koristeet sopivat ajatteluuni oikein hyvin. Ihan aitoja kurpitsoita ja kastanjoita siis. Eilen aamulla hoksasin, että tuohonhan sopii mainiosti tuikku tunnelmaa luomaan ja asetelmasta tulikin sitten ihan blogiin kelpaava. 

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa syysviikonloppua!