Vitriinin tarina

Hei pitkästä aikaa!

Bloggauksessa on ollut pidempi tauko, koska olimme kesälomalla Suomessa. Nyt olemme palanneet arkeen. Ennen lomaa vierashuone jäi aivan sekaisin. Vaikka olen yrittänyt järjestää ja stailata sitä viihtyisämmäksi, se aina vaan näyttää romuvarastolta. Vierashuoneen parissa siis jatkoin nyt, kun aikaa taas liikeni. 

Lähtötilanne

Meillä oli vierashuoneessa vitriini, jossa pidin esillä lankoja ja kankaita. Pidin kyllä kovasti siitä, että käsityömateriaalit olivat kauniisti esillä, mutta itse vitriini ei minua miellyttänyt. Se ei oikein tuntunut sopivan vierashuoneeseen ja ajattelin, että saan langat säilöön ihan hyvin myös vierashuoneeseen hiljattain siirrettyyn suureen kirjahyllyyn. Eräs ystäväni oli myös tarjoutunut ostamaan vitriinin minulta, mikäli haluaisin siitä luopua.

Vitriinin alareunasta poistin jossain vaiheessa kaapin ovet saadakseni avohyllyjä, koska tuolloin lasiovet olivat vuoratut kauniilla käärepaperilla. Asia joka lisää kaapin sillisalaattimaisuutta entisestään. Niinpä ryhdyin hommiin - apulaisen kera, kuten kuvasta näkyy.

Luopumista

Laatikollisen lankaa postitin käsitöitä tekevälle sukulaiselle Suomeen toivoen, että hän tekisi niistä jotain kaunista tai keksisi ainakin jonkun käyttötarkoituksen langoille. Kyseiset langat olivat noin kuuden kerän settejä mohair-lankaa, jota en tykkää itse kutoa (tai neuloa, niinkuin virallisesti sanotaan). Myöskään värit eivät aivan iskeneet minun värisilmääni. Valitettavasti tämän langanjärjestämisprojektin jälkeen löysin sängyn alta vielä yhden ison pussin tuota mohair-lankaa, eikä sille ole paikkaa. Sekin saanee siis lähtöpassit.

Pussillisen pieniä sekalaisia keriä lahjoitin Kertun ja Jaakon Kindergarteniin. Ottivat ilomielin ja sen enempää kyselemättä ne vastaan.

Kerttu ja muutamat muut lapset ovat Kindergartenissa kutoneet pienen kehikon kanssa kangasta.
Tässä on lisämateriaalia pikku käsityöläisille.

Roskikseen en lankaa laittanut, koska hyvien materiaalien pois heittämisessä ei ole järkeä. Mutta joitakin tekeleitä, jotka olivat viettäneet jo useita vuosia keskeneräisessä tilassa, rohkenin laittaa roskikseen.

Taitaapi tuossa olla myös Jaakko-vauvan pyykissä kutistunut kauluri sekä joitakin mallitilkkuja. Miksikähän niitäkin olin alun perin säilyttänyt...

Uudelleensijoittelua

Tiedostan, että saisin lankani mahtumaan paljon pienempään tilaan, jos tekisin niistä tiiviitä rullia. Siinä olisi kuitenkin aikamoinen homma, ja mieluummin teen joutohetkenä itse käsitöitä kuin langankerintää. Joten etsin lankavyyhdeille uudet paikat käsittelemättä niitä sen enempää.

Lajittelin niitä kuitenkin hieman värin ja koon mukaan. Kirjahyllyyn tuli uusien sisustusvärieni mukaisesti valko-musta-punainen lankakori.

Arkkupenkkiin, jonka lapset ovat saaneet vuokraemännältämme, laitoin enimmäkseen alkamattomia tai muuten suuria lankavyyhtejä. Langat ovat pääasiassa Seitsemää veljestä tai vastaavaa lankaa. Laitoin kaikki samanväriset kerät yhteen paikkaan, toisin kuin ne olivat vitriinissä olleet. Sillä tavalla on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä kunkin värin määrä ja suunnitella niistä tehtävää käsityötä.

Loput lankasetit (eri laatua kuin arkkuun pakatut) pakkasin vielä pahvilaatikkoon kirjahyllyyn.

Jämäkerät minulla oli ollutkin kangaskorissa vitriinissä. Nyt päätin laittaa korin näkyviin pöydälle, koska värikäs lankakokoelma miellyttää silmääni. Kun niitä ei ole koko vitriinillistä näkyvissä, pieni kori on mukava sisustuksellinen yksityiskohta. Alla oleviin laatikoihin järjestin käsityötarvikkeeni. Paljon kätevämpää kuin suuren suuri kori kirjahyllyssä, missä näitä aiemmin olin säilyttänyt!

Keskeneräiset tekeleeni keräsin tällaiseen pussukkaan, joka itsekin oli keskeneräinen tekele. Alunperin kudoin tämän pipoksi, mutta siitä tuli ihan valtavan suuri - tein sen liian suurilla puikoilla enkä vielä silloin ymmärtänyt käsialani olevan pikemmin löysää kuin tiukkaa.

Nyt pitelin sitä käsissäni ja pohdin mitä tehdä sen kanssa. Samalla ympärilläni lojui näitä keskeneräisiä käsitöitä, jotka tarvitsivat säilytintä. Aivoni raksuttivat yks plus yks ja narun lisäämällä sain piposta kätevän ja söpön pussukan. Siellä on nyt esimerkiksi irtonaisia isoäidinneliöitä, tupsuja, virkattuja kukkia, purkamista odottava sukka sekä mielenkiintoinen mallineule.

Ai niin, ja kankaat pakkasin pariin laatikkoon, joista toinen meni kirjahyllyyn ja toinen samaan lipastoon käsityötarvikkeiden kanssa.

Vitriinin uusi elämä

Ilmoitin ystävälleni, että nyt on vitriini tyhjä, tule korjaamaan pois. Hän vastasi voivansa ottaa sen aikaisintaan lokakuussa. Se oli minusta pitkä aika odottaa, koska halusin saada kalusteen pois käsistäni nyt heti sen tyhjennettyäni. Selvittelin saksalaisesta tori.fi -tyyppisestä palvelusta, mitä tuollaisesta vitriinistä voisi pyytää, jos sen myisi: suunnilleen 70 €. Koska rahaa saisi niin vähän ja vitriini saattaisi silti olla vaivoinani vielä pitkäänkin, mietin vielä muita vaihtoehtoja. Tällaisenaan ja tässä huoneessa se ei kyllä enää saisi meillä jatkaa.

Voisin maalata vitriinin, jolloin siitä tulisi minulle paljon mieluisampi. Tumma väri on vitriinin suurin "vika". Meidän mahdollisuudet maalata jotain on kuitenkin varsin rajalliset, koska autotalli on käytössä vain maanantaista perjantaihin - viikonlopuksi siellä pitää olla tilaa autolle. Sisätilat eivät tule kuuloonkaan huonon ilmankierron ja kokolattiamaton vuoksi. Niinpä hylkäsin idean maalaamisesta.

Kävin vielä kaikki asuntomme huoneet läpi miettien, olisiko vitriinille niissä tilaa tai käyttöä. Olohuoneessa ollessani pohdin, että tilaa olisi kyllä - sen vierashuoneeseen siirretyn kirjahyllyn tyhjäksi jättämällä seinustalla, sohvan vieressä. Mutta jos vitriinin laittaa olohuoneeseen, mitä tavaraa siellä olisi tarpeen säilyttää? 

Kyseinen nurkka on vain muutaman askeleen päässä keittiöstä, joten astioita tietenkin!

Tämä oivallus oli ratkaiseva. Monet isot kauniit astiani olivat keittiön kaappien päällä, missä ne keräsivät paitsi pölyä, myös rasvaa. Joka kerta kun jotain niistä tahtoi käyttää, piti astia pestä ensin. Ajatus siitä että saisi ne pölyttömään paikkaan ja kauniisti esille, oli liian houkutteleva jäädäkseen kokeilematta.

Niinpä suostuttelin rakkaan puolisoni siirtämään kalusteen olohuoneeseen (kiitos Jani taas kerran!). Kun se oli paikoillaan, huomasin sen heti toimivaksi jutuksi. Vitriini on paitsi kätevä säilytysratkaisu kauniille astioille, myös selkeälinjainen ja sopivan korkea huonekalu olohuoneen sisustukseen.

Tuunasin vitriiniä vähäsen ennen kuin laitoin sinne astioita. Kiinnitin kaunista käärepaperia takaseinään ja päällystin sillä myös yhden hyllyn. Mielestäni siitä tuli aika hieno, ja vieläpä vähällä vaivalla.

(...Kurkkaapa tämän blogikirjoituksen ensimmäistä kuvaa!)

Valokuvat otin siten, että vitriinin lasiovet olivat auki. Yritin ensin kuvata ovet kiinni, mutta kuvassa näkyi lähinnä olohuoneen muu sisustus!

Sitten piti vielä täyttää vitriini astioilla. Pesin lähes kaikki astiat, jotka vitriiniin laitoin. Olin laiminlyönyt esimerkiksi kauniiden kristallikynttiläjalkojen puhdistamisen (ylimmällä hyllyllä), koska niillä ei ollut hyvää paikkaa olla esillä. Ajattelin että kun nyt puhdistan astiat kunnolla, ne näyttävät vitriinissä pitkään kauniilta, koska eivät juurikaan pölyty.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Olen tietysti alunperin ostanut vitriinin astioiden säilyttämistä varten. Erona tuohon alkutilanteeseen on se, että laitoin nyt alimmaiseksi puisen hyllyn, joka oikeasti kuuluu alla olevaan kaappiin. Lisähyllyn ansiosta hyllyt ja astiat on nyt sijoitettu tasapainoisesti, niin että miellyttävät silmää.

Kaapinovia en vielä paikoilleen laittanut, mutta eiköhän ne ovet siihen vielä ilmesty. Saatanpa vielä ottaa tuon valokuva-Washi-teippi -asetelman pois tuosta seinästä, jotta vitriini jää ainoaksi katseenvangitsijaksi.

Mitä opimme tästä?

Huonekaluja voi käyttää luovasti eri käyttötarkoituksiin riippumatta siitä mihin se on alunperin tehty. Vaikka se varsinainen oivallus tällä kertaa onkin, että kalustetta voi kokeilla myös ihan siihen perinteiseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen...

Lisäksi, huolellinen pohdinta ja vaihtoehtojen visiointi voi auttaa näkemään huoneen tai huonekalun uudessa valossa. Jollen olisi järjestelmällisesti käynyt koko asuntoamme läpi miettien, voisiko vitriiniä vielä sittenkin jossain hyödyntää, olisi tämä paikka jäänyt kyllä löytymättä. Olin niin kyllästynyt vitriiniin, etten enää helposti nähnyt sen mahdollisuuksia.

Kolmanneksi, ihan pienikin tuunaus voi muuttaa kalusteen uudeksi. Käärepaperin lisääminen vitriiniin karkoitti sen synkkyyden ja sai minut tykkäämään kalusteesta uudelleen.

***

Tällaisia terveisiä tällä kertaa organisoinnin ihmeellisestä maailmasta. Millaisen inspiraation sait tämän kirjoituksen myötä? Vai rohkaisiko tämä tarttumaan johonkin pitkään muhineeseen järjestämisprojektiin? Olisi mukavaa kuulla sinusta, kirjoita!

...Ja sitten leikkimään!

Tänään en voinut toteuttaa mitään sen suurempaa organisointiprojektia, koska heräsin aamulla kurkku ja pää kipeänä. On järkevämpää ottaa rauhallisesti, jos vaikka tauti menisi saman tien pois. Mutta haettuani lapset tarhasta ehdotin Kertulle kuitenkin, että siivoaisimme hänen laatikkonsa.

Molemmilla lapsilla on oma lipastonlaatikkonsa. Sinne saa laittaa ne tavarat, mitä muilla ei ole lupa käyttää. Jaakolla ei vielä kovin paljon tavaroita siellä ole, mutta Kertullahan on jo vaikka mitä. Aiemmin säilytimme kaikki lelut lastenhuoneen suuressa hyllyssä. Lasten kasvaessa lelut muuttuvat, ja sitä myöten myös säilytystarpeet.

Kerttu sai joululahjaksi pikku-Barbien autoineen sekä Playmobil -tallin. Kummankaan lelun kanssa ei ole juuri leikitty, koska ne ovat olleet hänen lipastonsa kaaokseen uponneena. Lelujen lisäksi lipastossa on ties mitä muutakin.

Olen tiedostanut järjestämistarpeen siitä alkaen, kun tällaiset romulaatikot lapsille perustin. Olen vienyt lipastolle sattumanvaraisia laatikoita ja purkkeja, joihin Kerttu voisi näppärästi ja omatoimisesti tavaransa järjestää. No eihän hän sellaiseen tietenkään ryhtynyt, kun en asiasta mitään maininnut. Yksinäni en laatikkoa halunnut järjestää, koska se on Kertun aluetta. Tänään homma tuli mieleeni hetkellä, jolloin minulla oli aikaa ja Kerttu oli vielä energinen. Kysyin, josko häntä kiinnostaisi järjestää laatikko minun kanssani - ja häntä kiinnosti.

Tyhjensimme ensin laatikon ja lipastonpäällisen lattialle, ja minä näppäsin tästä kuvan, jonka näette tämän kirjoituksen alussa. Kaksi laatikkoa ja valkoinen kori olivat täynnä epämääräistä pikku tavaraa. Kerttu sai itse poimia eri leluihin kuuluvat pienosat, ja innostuikin sitten kokoamaan Lego-Barbien taloa. Minä haastattelin Kerttua hänen rakennellessaan, mitkä kaikki tavarat ovat hänelle tärkeitä, mitkä kuuluvat samaan laatikkoon, mitkä eri laatikkoon. Ehdottelin myös mielestäni hyviä säilytysratkaisuja.

Eipä siinä edes kovin kauan mennyt, kun tavarat oli lajiteltu. Päätin kuitenkin päällystää pari laatikkoa niin, että ne miellyttävät Kerttua. Siinä sitä aikaa sitten vierähtikin. Nämä on päällystetty osittain Washi-teipillä, osittain lahjapaperilla. Liimajäljet jäivät vähän rumasti näkyviin, olisi pitänyt käyttää kaksipuolista teippiä.

Sitten olikin aika järjestellä kaikki liikkuvat osat takaisin lipastonlaatikkoon. Kerttu sai järjestellä ne haluamallaan tavalla.

Laatikossa vasemmalla ovat askartelu- ja piirustustarvikkeet, keskellä tehtäväkirjoja ja päiväkirja ja etualalla laatikot hamahelmille sekä pienille nukeille. Oikealla on romulaatikko, jossa olevat tavarat ovat lähinnä yksittäiskappaleita.

Lipaston päälle laitettiin nyt talli aitoineen kaikkineen, sekä Kertun rakentama Lego-katos. Vihreässä laatikossa säilytetään talliin kuuluvia tarvikkeita, pinkissä taas tarroja, pieniä papereita sekä Lego-Barbien tarvikkeita. Kerttu oli mielellään mukana kuvassa ihailemassa lopputulosta.

Kysyin Kertulta, olenko minä vähän hassu kun tykkään tällaisesta järjestämisestä. Siltä nimittäin tuntui, kun kävin kolmatta kertaa katsomassa järjestyksessä olevaa laatikkoa. Hän vastasi "et oo", joten ehkä hänestä kasvaa toisen (vai äiti kolmannen?) polven organisoija.

Tavoitteeni oli saada lipasto Kertun järkevään järjestykseen sekä lelut mukaan leikkeihin. Paras palkinto tästä hommasta olikin se, että Kerttu ja Jaakko leikkivät ainakin tunnin uudesti löydetyillä leluilla.

Voihan sisustusteippi.

Värikästä, siistiä, monikäyttöistä... Washi-teippiä! Se on japanista kotoisin olevaa riisipaperista tehtyä sisustusteippiä, johon voi kirjoittaa ja joka ei jätä jälkiä pintoihin, joissa sitä käytetään.

Olen jo ajat sitten lukenut siitä ensimmäisen kerran, ja koska monet sisustus- ja tee-se-itse-bloggaajat (esimerkiksi lempiblogini IHeartOrganizing) hehkuttavat sitä jatkuvasti, ajattelin minäkin vihdoin kokeilla.

Tilasin ensin kymmenisen rullaa Tape factorylta. Olin aivan innoissani, kun sain kaivettua ne paketista, näyttivät niin ihanilta. 

Lasten kanssa sitten teipattiin ensi töiksemme Ikean keittiö. Siitä tuli vähän riemunkirjava, mutta on se ainakin vaihtelua aiempaan. Saksaan muuttaessamme lapset saivat perintönä talon entisiltä asukkailta vanhat lasten Ikea-tuolit ja pöydän. Ne ovat tosi kulahtaneet, mutta sain niitä vähän pirteämmäksi uusien hienojen teippieni kanssa. Lapset innostuivat teipistä kovasti, ja olen antanutkin heidän teippailla omassa huoneessaan - vaikkei lopputulos aina minun kauneuskäsitystäni vastaakaan.

                                   

Lasten piirustusten seinälle saaminen on ollut tässä asunnossa ongelma, koska maalatusta tapetista lohkeaa sinitarran mukana paloja. Tavallista teippiä en ole juuri uskaltanut kokeilla, koska se ottaa niin tiukasti kiinni. Washi-teippi on täydellinen ratkaisu tähän pulmaan. Laitoin heti lasten taidetta esille ja sain samalla aikaiseksi värikkäästi sisustetun seinän lastenhuoneeseen. Washi-teippi kiinnittyy hyvin myös uudelleen, jos sitä on liimannut puhtaalle pinnalle, joten kuvat on helppoa ja taloudellista vaihtaa toisiin. Eikä tarvitse tehdä seiniin reikiä tai sählätä kehysten kanssa.

No ne kymmenen rullaa eivät minun ja lasten käsittelyssä kovin kauaa kestäneet. Niistä kolme oli myös sellaista ohuempaa sorttia, joka mielestäni sopii paremmin askarteluun ja paperin koristeluun kuin sisustamiseen. Eli pakkohan niitä oli tilata lisää.

Ilokseni löysin DaWanda -nettikaupasta yhdellä tarjoajalla washi-teippien alennusmyynnin. Jippii! Ensimmäiset kymmenen rullaa maksoivat kolmekymppiä postikuluineen (3e/kpl), mutta toinen tilaus, kolmekymmentä rullaa, kustansi "vain" viisikymppiä (1,67e/kpl). Eipähän sitten tarvitse ihan heti tilata lisää. Kustannuksesta huolimatta teippikokoelmani näkeminen saa hymyn huulille ja käytän teippejä lähes päivittäin.

Ei, en (jatkuvasti) huitele ympäri kämppää teipit kädessä sisustamassa. Ne ovat myös hyvin käytännöllisiä merkitsemistyökaluja. Niillä voi nimikoida esimerkiksi keittiön purnukoita, tärkeiden papereiden kansioita, lasten omat paikat eteisen naulakkoon tai vaikkapa merkitä nenäliinapaketin paikan olohuoneen piiitkän lipaston päälle.

                         

...no okei, tässä hain vähän esteettistäkin arvoa enkä pelkkää järjestystä...

Pienenä tyttönä toivoin kaiken ympärilläni olevan kultaa. Isä sitten selvitti, ettei se ehkä niin mukavaa olisi, jos vaikka ruokakin olisi kultaa. No, kaikkien näiden vuosien jälkeen minä sain vihdoin kultaa katseltavakseni ja Ikean Malm -kalusteet uutta ilmettä. Kultainen teippi sopii mielestäni huippuhyvin yhteen makuuhuoneen verhojen kanssa. 

Teippi-innostuksen puuskassa tuunasin myös isän aikanaan tekemän vauvanhoitotason hieman prinsessamaisemmaksi.

                                

Loppuhuipennuksena esittelen teipillä somistetun TV-tason. Sen kukkateippi muistuttaa minua sellaisten pelikorttien kuosista, joilla pelasimme joskus lapsuudenkodissani. Tuikkuja voi muuten polttaa samaan aikaan kun televisio on päällä, eivätkä ne ollenkaan haittaa katselukokemusta.

Oletko sinä käyttänyt sisustusteippejä? Mihin tarkoitukseen? Vai innostiko tämä kirjoitus kokeilemaan? Olisi mukavaa saada palautetta! 

Ja ystävät, kiitoksia tähän asti saamistani kommenteista! Yritän vastata henkilökohtaisesti heti tilaisuuden tullen.