Hiihtolomalla lapsuudenkodissa

Olimme viettämässä hiihtolomaa lapsuudenkodissani.

Isän ja äidin talon lähes koko yläkerta on meidän perheen aluetta, jossa majoitumme yökylässä ollessamme. On mukavaa kun kaikille on oma tilava paikkansa nukkumiseen - Kerttu on minun vanhassa huoneessani, Jaakko aulassa ja me loput veljeni vanhassa huoneessa. Ylhäällä on myös hyvin tilaa lasten leikeille ja lelujen säilytykseen. 

Olen monta kertaa ajatellut ja ajoittain yrittänytkin siivota ja järjestää omaa vanhaa huonettani. Toissakesänä aloitin sen heivaamalla pihalle vanhan tietosanakirjasarjan, joka ei edes kuulunut minulle. Viime kesänä taas siivosin vanhan vaatehuoneeni, joka oli täynnä äidin tavaraa. Lasten leluja olen myös vähän järjestellyt yhdessä lasten kanssa. Ja vähän nalkutellut vanhemmilleni turhan tavaran säilyttämisestä...

Vasta nyt Konmari-metodiin tutustuttuani tajusin, mitä minun ihan oikeasti kannattaa siellä tehdä. Ei siirrellä tavaroita paikasta toiseen eikä edes järjestellä toisten tavaroita. Vaan käydä läpi omat tavarani ja säilyttää vain ne, jotka tuottavat iloa. Niin, eikä varsinkaan nalkuttaa toisille heidän tavaransäilömispolitiikastaan!

Valitettavasti minulla ei ole kuvia huoneestani ennen järjestelyä. En niin suunnitelmallisesti lähtenyt hommaa tekemään - aluksi piti vain järjestää koristehylly, sitten vähän katsoa mitä kirjoja kirjahyllyssä on... Mutta kävinkin sitten läpi kaiken aika tarkasti. Iskä on monta kertaa sanonut, että heillä on tilaa säilyttää minunkin tavaroitani. Niinpä jätin vanhaan huoneeseeni niitä tavaroita, jotka mielestäni sinne kuuluivat.

Oli mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja muistaa tuntemuksia ja ajatuksia eri esineisiin liittyen. Matka omaan itseen. Myöskin huomata, miten suhteeni tavaran säilyttämiseen yleensä on muuttunut. Miksi tosiaan säilyttää tavaroita, jotka herättävät kielteisiä tunteita? En saanut vielä kaikkea painolastia pois, koska muistot on vielä konmarittamatta sekä lapsuudenkodissa että nykyisessä kodissani. Voin kuitenkin nähdä, minkälainen vaikutus on vanhoista tavaroista ja papereista luopumisella.

Marie Kondohan käskee valikoida tavarat niin, ettei muu perhe näe. Minä suosittelen sitä myös, sillä perheenjäsenten voi olla vaikea katsella vierestä, kun minä luovun tavaroistani. Mutta minä olen kuitenkin itse vastuussa omien tavaroitteni säilyttämisestä tai pois heittämisestä - ei ole syytä säilyttää mitään siksi, että jonkun toisen mielestä niin pitäisi tehdä.

Tai voihan se olla että nuo kiusallaan vaan kommentoivat, kun tietävät tästä Konmari-hurahduksestani... Iskä oli ensin hieman järkyttynyt huomatessaan minun aikovan hankkiutua eroon tosi monesta vanhasta C-kasetista. Kun hän sitten huomasi Janin löytävän Spotifysta kaikki vanhat biisit, joiden nimen luin kasettien selkämyksestä, huomasi hänkin, ettei säilyttämiseen tosiaan ole tarvetta. Varsinkin kun meillä ei ole kasettitoistinta eikä kasettien laatu ollut kestänyt aikaa. Eikä kyllä monen biisinkään...

Sitten projektivalokuviin, jotka tällä kertaa on otettu kännykkäkameralla.

Kierrätykseen lähtevät kirjat ja C-kasettikotelo,
jossa muutama alkuperäinen kasetti sisällä.

Kierrätykseen menevä paperi.
Vanhoista koulun tehtäväkirjoista irrotin kannet.

Röykkiö tyhjäksi jääneitä kansioita ja lehtikoteloita.

Kotiinviemisiksi pakkasin muutamat kauniit koriste-esineet (kuvassa)
sekä pienen nivaskan papereita ja lehtiä.

Ja sitten vielä ihaillaan lopputulosta!

Kirjahylly järjestettynä.

Laitoin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kaikki käsityölehdet ja -kirjat, mitä hyllystä löysin. Itselläni on kotona samaa sarjaa pari teosta ja monta lehteä, jotka ajattelin seuraavalla kerralla kiikuttaa tänne. Äiti ompelee myös ja paljon enemmän kuin minä, joten on järkevää säilyttää kaavat hänen kodissaan.

Toisteksi ylimmällä hyllyllä on muutamia kirjojani sekä äidin keittokirjoja. Lasten ulottuvilla on sitten lauta- ja palapelit, kirjat ja alimmalla hyllyllä leluja.

Koristehylly järjestettynä. 

Tästä hyllystä tykkään tosi paljon. Hyllyn on aikoinaan iskä tehnyt koulupoikana ja yhdessä tuunasimme sen huoneeseeni sopivaksi ollessani lapsi. Nyt siinä on enimmäkseen äidin koristeita, mutta joitakin omianikin jätin, koska ne ovat aina olleet tässä hyllyssä. Vasemmalla alhaalla on myös Kertun astiasto ja koriste-enkeli.

Tosi surkea kuva, mutta tässä suurin osa leluista. Tykkään kovasti vanhasta nukkekodista!
Pelastin sen kellarikerroksesta ja olen harkinnut kalusteiden hankkimista siihen.

Eikö olekin kaunista! Vai johtuuko se katsojan silmistä...

Seinällä roikkuu mammani ompelema iskän vanha paita, taulu joka minulla on ollut aina, sekä tyttöjen stetsoni, jonka ostin ollessani nuorisovaihdossa Teksasissa.

Tuon peilipöydän tahtoisin vielä joskus omaan kotiini. Minusta se on tosi kaunis ja siksi siirsinkin sen nyt tuohon ikkunan ääreen.

Kirjahyllyn oikeassa yläkulmassa näkyy lappu, jonka sekä minä että iskä olemme allekirjoittaneet. Että seuraavan kerran kun hylly siirretään, se siirretään omaan asuntooni. Taipumukseni järjestellä huonekaluja kysyi aikoinaa isäni hartiavoimia...

Kun sain huoneen tähän järjestykseen ja vieläpä imuroitua, totesin vanhemmilleni, ettei huone ole koskaan ollut näin hyvässä järjestyksessä. Ja jos rouva Kondoon on uskominen, nyt sen pitäisi siistinä pysyäkin. Ainakin minun vastuullani olevien tavaroiden osalta.

Ja onpa mukava katsella kauniita kuvia vanhasta huoneestani.

Kirjahylly järjestykseen

Siinä tämän päivän projekti.

Löysin netistä ihanan asunnon kuvan, jonka lastenhuone oli lähes niinkuin meidän. (Valitettavasti en saa liitettyä kuvaa tähän, koska kyseinen palvelu vaatii sisäänkirjautumisen.) Heillä oli kaikki lasten lelut Expedit -hyllyssä, kuten meillä ja varmaan aikaan monella muullakin perheellä ympäri maailmaa. Meidän lastenhuone ei kuitenkaan näyttänyt aivan yhtä seesteiseltä kuin tuo sisustusportaalin kuvaama asunto.

Asialle oli syytä tehdä jotain. Koska sain tämän idean aamulla ennen kello kymmentä, saatoin aloittaa hommat saman tien. Ja vieläpä toivoa saavani projektin loppuun ennen kuin pitää lähteä hakemaan lapset Kindergartenista.

Ensin tyhjensin hyllyn kokonaisuudessaan ja pyyhin siitä pölyt.

Tyhjänä tuo hylly näyttää tosi suurelta! Ja tältä se tavaramäärä näytti lattialle ja pöydälle levitettynä:

Tavaraa oli aika paljon ja hylly on ollut täpösen täynnä. Päätin hankkiutua joistain tavaroista eroon ennen kuin järjestän lelut ja kirjat uudelleen hyllyyn. Lajittelin ne ensin sen mukaan, käytetäänkö niitä vielä vai ei. Rikkinäiset lelut saivat lähteä roskikseen, pienille lapsille tarkoitetut lelut kierrätykseen. Otin kuvat tärkeimmistä pois laittamistani leluista ja askarteluista, jotta niistä jää muisto.

Vasemmalla Jaakon leluja, oikealla Kertun.

Lyhtyjä pyhän Martin päivän kulkuetta varten sekä pääsiäispupu.

Valokuva leluista ja askarteluista ei vie yhtään säilytystilaa ja muisto säilyy. 

Huomasin tämän aivan itse hiljattain ollessani lastenlääkärin vastaanotolla. Siellä oli samanlainen punainen lääkärinlaukku kuin minulla oli pienenä ollut. En olisi muistanut koko salkkua, jollen olisi yhtäkkiä nähnyt sitä siinä pöydällä. Vain salkun näkeminen toi mukavan tunnemuiston - enkä lainkaan kokenut tarvetta omistaa tai edes koskea kyseistä tavaraa.

Tämän verran leluja löytyi kierrätykseen laitettavaksi. Katsotaan, mikä päivä saan aikaiseksi todella toimittaa ne ulos talosta. Nyt minulla on onneksi jo hyvä käsitys siitä, mihin voin tavaroitani kuljettaa. Tätä projektia ei siis oikein voi laskea tehdyksi, ennen kuin olen vienyt kierrätykseen menevät oikeasti ulos talosta. Lelujen lisäksi valikoin muovikassillisen kirjoja, jotka saavat etsiytyä uuteen kotiin.

Siirsin pehmolelut toiseen paikkaan huoneessa ja piirustuspaperit ja -vihot löysivät uuden majan lipaston laatikosta. Janin vanhan mikroskoopin ja Playmobil-seimen siirsin vierashuoneen hyllyyn, koska lapset ovat vielä vähän pieniä touhutakseen mikroskoopin kanssa ja seimi on joululelu.

***

Tällaiselta lopputulos näyttää. Minusta on ihanaa, kun hyllyn päällinen on lähes tyhjä. Myös ylimmät lokerot jäivät mukavan väljiksi, niin ettei hylly näytä aivan täyteen ahdetulta. 

Vasemmalla hyllyn vieressä ovat mailat ja pallot - loogista laittaa ne samaan paikkaan, ensimmäistä kertaa tässä kodissa! Hyllyssä vasemmalla ovat kaikki nukentarvikkeet. Olen haaveillut meidän lastenhuoneeseen "nukkenurkkausta" - idea on Kindergartenista, jossa on "Puppenecke". Tämä on nyt askel siihen suuntaan, kun nukentarvikkeet ovat edes samassa paikassa huoneessa.

Kirjat ovat meillä kovassa käytössä ja siksi halusin laittaa ne mahdollisimman keskeisesti esille. Ja ehdottomasti siten, että molemmat lapset ylettyvät helposti niihin kaikkiin. Hiljattain järjestämäni palapelit laitoin edelleen ylös, koska en halua löytää niitä sikin sokin lattialta pikkumiehemme jäljiltä. No, tänään hän jo ehti yrittää ottaa ne itse sieltä hyllystä ja laatikko meni rikki paiskautuessaan lattialle. Kerroin sitten, että hänen pitää pyytää minua tai Kerttua ottamaan laatikko. Mietin kyllä, pitäisikö vaan laittaa ne ihan hänenkin ulottuvilleen.

Keskellä näkyvä hella sekä oikeassa reunassa oleva kassakone ovat Janin vanhoja leluja! Ylhäällä olevassa kukikkaassa laatikossa ovat sellaiset askartelu- ja piirustusvälineet, joiden käyttöä on vielä syytä valvoa. Keskellä alhaalla punaisen laatikon molemmin puolin ovat Jaakon junarata ja autot sekä pikkueläimet. 

Oikealla alareunassa läpinäkyvässä laatikossa majailevat lasten kassit. Näiden lisäksi meillä on lääkärintarvikkeet punaisessa (!) salkussa sekä työkaluja mustassa pakissa. Helmitaulun vieressä olevassa metallilaatikossa ovat pikkuiset pahvikirjat.

Kirjahylly on toki edelleen värikäs ja täysinäisen näköinen, mutta kyllä siitä tuli visuaalisestikin kivampi. Toiminnallisuus taas lisääntyi huomattavasti, koska nyt taas kaikilla tärkeillä tavaroilla on oma paikkansa eikä tarvitse tunkea niitä sinne, missä sattuu olemaan tyhjää tilaa.

***

Tein hyllyn raivauksen lomassa vähän muutakin järjestelyä ja siirsin lasten keittiön ruokailuhuoneeseen. Lapset leikkivät keittiön kanssa tosi vähän. Ajattelin, että jos näinkään keskeinen paikka ei lisää sillä leikkimistä, sen voi huoletta toimittaa eteenpäin jollekulle tarvitsevalle. Puhuin jo luopumisesta Kertulle eikä hän juurikaan vastustellut. Minusta keittiö on kaunis huonekalu enkä lainkaan pane pahakseni sitä, että se on ruokailuhuoneessamme.

Eilen kun yritin tehdä ihan normaalia viikkosiivoa, päädyin, kuinkas ollakaan, järjestelemään tavaroita. On se kumma, ettei kertaakaan voi siivota asuntoa niin ettei samalla siirrä huonekaluja, tai vähintäänkin tavaroita uusiin paikkoihin! Tässä näette, mihin asetelmiin oli tällä kertaa uhrattava arvokasta kodinsiivousaikaa:

Päädyin siis siirtämään sivupöydän siihen kohtaan seinää, missä oli jo valmiiksi kuva seinällä sopivalla korkeudella. Huomatkaa hauska hohtava washi-teippikokoelma takanreunuksella!

Ja sitten makuuhuoneessa.

Että sellaista. Perustelin asian itselleni kyllä järkevästi. Mikäli haluan säilyttää tällaisia koriste-esineitä, niiden on syytä miellyttää silmää juuri siinä, missä niitä joka päivä joudun katselemaan. Ne kappaleet, jotka eivät miellytä, saavat lähteä. Luulen, että ainakin nuo kristalliesineet saavat jäädä... Ja huom huom, kyllä se viikkosiivokin tuli tehtyä!

***

Olen oikein tyytyväinen tänäpäiseen aikaansaannokseeni. Koko hommaan aikaa meni pari kolme tuntia, joten aikaa jäi vielä juoda kupponen kahviakin ennen lasten hakemista. 

Viihdyn tosi hyvin järjestyksessä olevassa kodissa, joka on vieläpä siivottukin. On niin mukavaa, kun ei tarvitse kantaa stressiä tekemättömistä asioista. Voin keskittyä tärkeisiin juttuihin, kuten lasten kanssa olemiseen ja heidän isovanhempiensa kanssa skypettämiseen!

Myös tämä projektien jakaminen blogissa tuo selvyyttä tavarakaaokseen. Esimerkiksi, kirjattuani ylös arkistointisysteemimme koen paperitilanteen todella olevan hallinnassa. Nyt kun olen käynyt suurimman osan lasten tavaroista läpi ja kirjallisesti selvittänyt asian, tunnen olevani siinäkin taistelussa niskan päällä - meidän perheen pienien tärkeimmät tavarat tulisivat mukaan, mikäli nyt pitäisi ottaa ja pakata koti konttiin.

Palapelit järjestykseen

Olen vieläkin kipeänä ja alkaa jo harmittaa, kun en jaksa tehdä juuri mitään. Sunnuntaina vietämme Kertun syntymäpäiviä, johon mennessä tahtoisin saada asunnon taas kivan näköiseksi. Ihmeellistä, miten äidin muutaman päivän "sairasloma", jolloin teen vain pakolliset, saa kodin tehokkaasti kaaokseen.

Lueskelin tässä yhtenä päivänä lempiblogiani ja bongasin yhden tilaa säästävän ja toivottavasti myös lelujen käyttöä lisäävän vinkin. Nimittäin palapelien järjestämisen uudelleensuljettaviin muovipusseihin. 

IHeart Organizing

Meidän muksut ovat viime aikoina olleet innokkaita palapelien tekijöitä, ja myös hyviä siinä. Olen jemmannut hyllyssä sellaisia 100-200 palan palapelejä, koska arvelin niiden olevan liian vaikeita. Mutta Jaakko pystyy jo itsenäisesti työskentelemään 60 palan kokoamiseksi ja vanhemman auttaessa molemmat pystyvät tekemään suuriakin palapelejä.

Tässä kohtaa täytyy muuten kertoa, että äitini on myös innostunut kokoamaan palapeliä, jonka toin tuliaiseksi täältä Münchenistä viime kesänä. Mukavaa! Palapelien tekeminen onkin siitä kivaa touhua, että haastetta riittää kaikenikäisille, koko perheelle.

Olin säilyttänyt palapelejä kahdessa eri laatikossa - Kertulle sopivat ja Jaakolle sopivat. Ja erikseen vielä molemmille liian vaikeita. Ne veivät siis kolme "koloa" meidän lastenhuoneen Expedit -hyllystä (näkyy kuvassa vasemmassa reunassa). Tämän verran meillä niitä on:

Olohuoneen kirjahyllystä löysin tuon epämääräisen "jääkaappimagneetit" -pikkukorin, joiden tajusinkin olevan suurimmaksi osaksi palapeleiksi luokiteltavia leluja magneetilla varustettuna. Niinpä päätin järjestää ne tässä samalla.

Ostin kaupasta parikymmentä litran uudelleensuljettavaa muovipussia ja aloin niputtaa palapelejä. Homma oli äkkiä tehty. Päätin leikata pahvilaatikoista palapelin kuvat irti, niin että niistä voi katsoa mallia. Niputin ne parista laatikosta ylijääneellä narunpätkällä. Tässä kuva lopputuloksesta:

Meidän KAIKKI palapelimme ovat nyt näissä kahdessa laatikossa, mukaan lukien pari palapelikirjaa, joita ei ensimmäisessä kuvassa näkynyt. En ole kyllä varma, toimiiko tuo jaottelu, koska helppojen palapelien laatikko tuli niin täyteen. Toisaalta, muovipussit loppuivat hieman kesken, siksi pallopalapeli jäi vielä alkuperäiseen laatikkoonsa. On myös mahdollista, että noista helpoista palapeleistä voisi osan poistaa käytöstä, mutta mielestäni niitä on vielä viime aikoina kaikkia koottu. 

Tässä on isompien palapelien laatikon sisältö:

...Ja tässä  pienemmät palapelit, myös laatikkoon järjestettynä.

Huomasin, että järjestettyäni palapelit niillä ei ole vielä lainkaan leikitty. Mikäli syy ei ole siinä, että muksut ovat olleet myös kipeänä, minun lienee syytä näyttää ja selittää lapsille uusi systeemi. Kun suuret pahvilaatikot kirjahyllyssä eivät enää huuda silmille "Tee minut!", lasten täytyy tietää mistä palapelejä voi hakea.

Ihan kaikista palapeleistä ei ole olemassa joko mallikuvaa tai pohjaa, jolle se koota. Mietin ensin, pitäisikö ottaa kuva sellaisista palapeleistä koottuna ja laittaa kuvat samaan nippuun muiden kanssa. Mutta sitten totesin kuvattomien palapelien olevan helppoja, ei niitä varten mitään mallia tarvita. Ne täytyy sitten vaan tunnistaa ja valita suoraan muovipussissa näkyvien palasten perusteella.

Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt kaikki palapelit ovat yhdessä paikassa ja on helppo valita mikä tahansa niistä tehtäväksi. Tämä on myös kätevä tapa järjestää palapelit, jos edessä on muutto. Pikkuiset muovipussit vievät paljon vähemmän tilaa kuin isot pahvilaatikot. Toivon että lapset oppivat uuden järjestyksen myös - ja miksipä eivät oppisi, kunhan vaan näytän, kuinka homma toimii.