Hiihtolomalla lapsuudenkodissa

Olimme viettämässä hiihtolomaa lapsuudenkodissani.

Isän ja äidin talon lähes koko yläkerta on meidän perheen aluetta, jossa majoitumme yökylässä ollessamme. On mukavaa kun kaikille on oma tilava paikkansa nukkumiseen - Kerttu on minun vanhassa huoneessani, Jaakko aulassa ja me loput veljeni vanhassa huoneessa. Ylhäällä on myös hyvin tilaa lasten leikeille ja lelujen säilytykseen. 

Olen monta kertaa ajatellut ja ajoittain yrittänytkin siivota ja järjestää omaa vanhaa huonettani. Toissakesänä aloitin sen heivaamalla pihalle vanhan tietosanakirjasarjan, joka ei edes kuulunut minulle. Viime kesänä taas siivosin vanhan vaatehuoneeni, joka oli täynnä äidin tavaraa. Lasten leluja olen myös vähän järjestellyt yhdessä lasten kanssa. Ja vähän nalkutellut vanhemmilleni turhan tavaran säilyttämisestä...

Vasta nyt Konmari-metodiin tutustuttuani tajusin, mitä minun ihan oikeasti kannattaa siellä tehdä. Ei siirrellä tavaroita paikasta toiseen eikä edes järjestellä toisten tavaroita. Vaan käydä läpi omat tavarani ja säilyttää vain ne, jotka tuottavat iloa. Niin, eikä varsinkaan nalkuttaa toisille heidän tavaransäilömispolitiikastaan!

Valitettavasti minulla ei ole kuvia huoneestani ennen järjestelyä. En niin suunnitelmallisesti lähtenyt hommaa tekemään - aluksi piti vain järjestää koristehylly, sitten vähän katsoa mitä kirjoja kirjahyllyssä on... Mutta kävinkin sitten läpi kaiken aika tarkasti. Iskä on monta kertaa sanonut, että heillä on tilaa säilyttää minunkin tavaroitani. Niinpä jätin vanhaan huoneeseeni niitä tavaroita, jotka mielestäni sinne kuuluivat.

Oli mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja muistaa tuntemuksia ja ajatuksia eri esineisiin liittyen. Matka omaan itseen. Myöskin huomata, miten suhteeni tavaran säilyttämiseen yleensä on muuttunut. Miksi tosiaan säilyttää tavaroita, jotka herättävät kielteisiä tunteita? En saanut vielä kaikkea painolastia pois, koska muistot on vielä konmarittamatta sekä lapsuudenkodissa että nykyisessä kodissani. Voin kuitenkin nähdä, minkälainen vaikutus on vanhoista tavaroista ja papereista luopumisella.

Marie Kondohan käskee valikoida tavarat niin, ettei muu perhe näe. Minä suosittelen sitä myös, sillä perheenjäsenten voi olla vaikea katsella vierestä, kun minä luovun tavaroistani. Mutta minä olen kuitenkin itse vastuussa omien tavaroitteni säilyttämisestä tai pois heittämisestä - ei ole syytä säilyttää mitään siksi, että jonkun toisen mielestä niin pitäisi tehdä.

Tai voihan se olla että nuo kiusallaan vaan kommentoivat, kun tietävät tästä Konmari-hurahduksestani... Iskä oli ensin hieman järkyttynyt huomatessaan minun aikovan hankkiutua eroon tosi monesta vanhasta C-kasetista. Kun hän sitten huomasi Janin löytävän Spotifysta kaikki vanhat biisit, joiden nimen luin kasettien selkämyksestä, huomasi hänkin, ettei säilyttämiseen tosiaan ole tarvetta. Varsinkin kun meillä ei ole kasettitoistinta eikä kasettien laatu ollut kestänyt aikaa. Eikä kyllä monen biisinkään...

Sitten projektivalokuviin, jotka tällä kertaa on otettu kännykkäkameralla.

Kierrätykseen lähtevät kirjat ja C-kasettikotelo,
jossa muutama alkuperäinen kasetti sisällä.

Kierrätykseen menevä paperi.
Vanhoista koulun tehtäväkirjoista irrotin kannet.

Röykkiö tyhjäksi jääneitä kansioita ja lehtikoteloita.

Kotiinviemisiksi pakkasin muutamat kauniit koriste-esineet (kuvassa)
sekä pienen nivaskan papereita ja lehtiä.

Ja sitten vielä ihaillaan lopputulosta!

Kirjahylly järjestettynä.

Laitoin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kaikki käsityölehdet ja -kirjat, mitä hyllystä löysin. Itselläni on kotona samaa sarjaa pari teosta ja monta lehteä, jotka ajattelin seuraavalla kerralla kiikuttaa tänne. Äiti ompelee myös ja paljon enemmän kuin minä, joten on järkevää säilyttää kaavat hänen kodissaan.

Toisteksi ylimmällä hyllyllä on muutamia kirjojani sekä äidin keittokirjoja. Lasten ulottuvilla on sitten lauta- ja palapelit, kirjat ja alimmalla hyllyllä leluja.

Koristehylly järjestettynä. 

Tästä hyllystä tykkään tosi paljon. Hyllyn on aikoinaan iskä tehnyt koulupoikana ja yhdessä tuunasimme sen huoneeseeni sopivaksi ollessani lapsi. Nyt siinä on enimmäkseen äidin koristeita, mutta joitakin omianikin jätin, koska ne ovat aina olleet tässä hyllyssä. Vasemmalla alhaalla on myös Kertun astiasto ja koriste-enkeli.

Tosi surkea kuva, mutta tässä suurin osa leluista. Tykkään kovasti vanhasta nukkekodista!
Pelastin sen kellarikerroksesta ja olen harkinnut kalusteiden hankkimista siihen.

Eikö olekin kaunista! Vai johtuuko se katsojan silmistä...

Seinällä roikkuu mammani ompelema iskän vanha paita, taulu joka minulla on ollut aina, sekä tyttöjen stetsoni, jonka ostin ollessani nuorisovaihdossa Teksasissa.

Tuon peilipöydän tahtoisin vielä joskus omaan kotiini. Minusta se on tosi kaunis ja siksi siirsinkin sen nyt tuohon ikkunan ääreen.

Kirjahyllyn oikeassa yläkulmassa näkyy lappu, jonka sekä minä että iskä olemme allekirjoittaneet. Että seuraavan kerran kun hylly siirretään, se siirretään omaan asuntooni. Taipumukseni järjestellä huonekaluja kysyi aikoinaa isäni hartiavoimia...

Kun sain huoneen tähän järjestykseen ja vieläpä imuroitua, totesin vanhemmilleni, ettei huone ole koskaan ollut näin hyvässä järjestyksessä. Ja jos rouva Kondoon on uskominen, nyt sen pitäisi siistinä pysyäkin. Ainakin minun vastuullani olevien tavaroiden osalta.

Ja onpa mukava katsella kauniita kuvia vanhasta huoneestani.

Kuvia meiltä

Kyllä tämä Konmari-homma on vaikuttanut ihmeellisiin asioihin. Ensimmäistä kertaa päätin kuvata keittiötä blogiini siksi, että se miellyttää minua - ei siksi, että se on seuraava urakka.

Myönnettäköön, että keittiökamat on edelleen pääasiassa konmarittamatta. Nyt siirtelin tavaroita keittiön tasoilta kaappeihin ja eri kohtaan tasoilla ja kaapeissa, en laittanut mitään pois. Lopputulos jostain syystä vaan toimii - en tiedä miksi, mutta ensimmäistä kertaa minulla on keittiön tasoilla tilaa juuri siinä kohtaa, missä sitä tarvitsen.

Luulen että taustavaikuttajina tähän hommaan ovat olleen Marie Kondon huomiot siitä, että tasoilla kannattaa säilyttää mahdollisimman vähän tavaraa. Ja samanlaiset tavarat säilytetään samassa paikassa.

Tässä postauksessa on kuva myös keittiön arkkupenkkiin ompelemastani päällisestä ja Kertun huoneeseen uudelleen päällystämästäni patjasta. Jani kaivoi ompelukoneeni esiin, kun huomasi Kaisan potkupuvussa ratkenneen sauman. Ja pyysi, josko voisin tuon sauman kiinni ommella. Itse olen tähänä asti kovasti odotellut, koska ompeluinspiraatio iskee. 

Näköjään tarvitsin siihen näin konkreettista apua, että joku kantoi koneen esiin, laittoi sen valmiiksi ja käski ompelemaan... Nyt Kertulla on meneillään kassinvalmistusprojekti. On mukavaa opettaa Kerttua ompelemaan! Siitä tajusinkin, että minun ei kannata opettaa Kerttua soittamaan pianoa, vaikka osaisinkin, koska pianonsoitto ei ole minulle mukavaa tekemistä. Opettajana kannattaa olla joku, joka on innostunut asiastaan.

Kuten jo kerroin, yläkerrassa vaihdettiin kaikkien makuuhuoneiden omistajia. Tässä postauksessa on myös vähän fiiliskuvia niistä. Jaakko oli tosi onnellinen saatuaan sirkusteltan tai ritarilinnan omaan huoneeseensa.

Ompelukoneeni

Kaikki kamat tuolla yhdessä nurkassa.

Hellan vieressä mukavasti tilaa.

Pikkuneiti menossa mukana!

Marimekon "Kivi" -kankaasta väsätty penkinpeite

Janin pappan veistämät ruusut, tädiltä saatu vaasi,
Jaakon muovailema tuikkukeppo, Kaisan ristiäisiin hankittu pöytäkoriste.

Ripustin viimeaikaisen postin, tuliaiset ja askartelut seinälle (sinitarralla).

Jaakon telttalinna

Pikkuherra puuhissaan

Sain kauniin vanhan kankaani vihdoin näkyville patjanpäällisenä. Päiväpeittona hääpöytäliinamme.

Kertun huoneesta

Neiti on itse järjestänyt kaikki tavarat paikoilleen käytyään
ne läpi Konmari-tekniikalla.

Meidän makuuhuoneesta. Verhon värit eivät oikein kolahda enää, mutta kuvio on kiva.

Kaisa-neidin sänky

Näkymä meidän huoneesta aulaan

Jani toi minulle käsinmaalatut bambulautaset Vietnamista. Majailevat tason päällä makuuhuoneessa.

Juuri ja juuri mahtuu perintönojatuoli makuuhuoneeseen.

Vauvan bodyn viikkaus Konmari-tyyliin

Hei taas!

Huippua, toinen ilta peräkkäin kun bloggaan... Toivottavasti tästä tulee tapa!

Tänään laitoin meidän yläkerran aulaan tunnelmavalot. Olen kaivannut siihen himmeää valoa jo pitkään, joka toimisi yövalona kaikkiin makuuhuoneisiin. Katselin meidän jouluvaloja ja keksin, että joulukuusta varten ostettu valosarja, joka oli kuuseen aivan liian lyhyt, sopisikin hyvin aulan peilin ympärille. Jani kommentoi lopputulosta, että ihan kuin hotellissa. Ei aivan huono tuomio! Itse tykkään kovasti, mielestäni se tuo vähän luksusta pikkaraiseen aulaamme.

Peilin päällä olevassa hyllyssä on Kertun syntymälahjaksi saamansa posliinipatsas. Hän sai sen äidiltäni, joka kertoi löytäneensä sen jo kauan ennen kuin edes tulin raskaaksi, ja päätti antaa sen ensimmäiselle lapselleni.

Tänään oli yksi niistä päivistä, kun yläkerrassa odotti Ikean täyteen ahdettu jättikassillinen laskostamatonta pyykkiä. Laskostan Janin vaatteita lukuunottamatta kaikki vaatteet ja tekstiilit Konmari-tyyliin. Siivosin olohuoneen pöydän tyhjäksi ja aloin viikata - suuren pöydän päällä se on tosi mukavaa hommaa! Ilmeisesti tekemisen ilo oli näkyvää, koska sain myös pienet, iloiset kädet avuksi. Kerttu muisti vielä hyvin, miten viikataan!

Kuvassa vaatteet ovat lappeellaan pöydällä, koska ilman reunoja tai seiniä vaatteet eivät kovin hyvin pysy pystyssä. Liinavaatteet, rätit ja pyyheliinat laitan rullalle ja (vääräoppisesti) pinoan ne kaappiin päällekkäin (kuten eilisen päivityksen kangaskuvasta näkyy), jolloin ne kaikki näkee kaapissa yhdellä silmäyksellä ja on helppo ottaa ulos vaikka alimmainenkin.

Tilasin itselleni Marie Kondon uuden kirjan "Spark Joy", joka julkaistiin nyt tammikuun alussa. En ole saanut sitä vielä postista. Marie Kondohan sai viime vuonna esikoisensa, mahtaakohan kirjassa jo olla lasten tavaroiden järjestämiseen liittyviä pohdintoja... Luulen että nautin kirjan lukemisesta joka tapauksessa, vaikkei siinä uutta olisikaan, koska olen niin hurahtanut "kondoiluun".

Pyykkejä viikatessani tuli mieleeni, että olen mielestäni kehittänyt aika näppärän tavan viikata vauvan bodyt Konmari-tyyliin. Ja niinpä jaan sen tässä.

Pikkuisemmista bodyista taitan hihat suoraan alas, tässä olen tehnyt ensin taitoksen sivulle.

Taiteltuani bodyn sivut ja hihat, taitan kaulusosan ja lahjeosan keskelle niin, että niiden väliin jää pieni tila, "taite".

Taitan bodyn kahtia keskeltä.

Tällä tavalla taiteltuna body pysyy pystyssä, aitoon Konmari-tyyliin.

Ihan alkuun bodyt olivat niin pieniä, että taitoin ainoastaan alaosan keskelle ja kauluksen sen päälle. Sillä tavalla taiteltuna body tarvitsee laatikon reunat tai kaapin seinät tueksi pysyäkseen pystyssä.

Olen tehnyt tavaroiden sortteerausta pitkin syksyä ajatuksella "tuottaako tämä minulle iloa?" En kuitenkaan ole tehnyt sitä kokoamalla tavarat yhteen kasaan ja käymällä läpi koko kategorian kerralla. Olen siis soveltanut omaa, nykyiseen vauva-arkeeni sopivaa versiota Konmari-periaatteesta. Toissapäivänä kuitenkin tarkistin, missä järjestyksessä ne tavarat oikeasti pitikään käydä läpi (löydät Konmari-metodin suuntaviivat täältä). Ja huomasin jääneeni vaiheeseen paperit. Voi tuska ja ahdistus, meillä on niin monta kansiota paperia jemmassa makuuhuoneen kaappien ylähyllyillä... Ahdistuksesta huolimatta päätin tarttua härkää sarvista ja ottaa sen seuraavaksi iskukohteekseni. Kaikki kodin paperit. Kääk. Toivon pääseväni hommaan käsiksi tämän viikon aikana.