Hiihtolomalla lapsuudenkodissa

Olimme viettämässä hiihtolomaa lapsuudenkodissani.

Isän ja äidin talon lähes koko yläkerta on meidän perheen aluetta, jossa majoitumme yökylässä ollessamme. On mukavaa kun kaikille on oma tilava paikkansa nukkumiseen - Kerttu on minun vanhassa huoneessani, Jaakko aulassa ja me loput veljeni vanhassa huoneessa. Ylhäällä on myös hyvin tilaa lasten leikeille ja lelujen säilytykseen. 

Olen monta kertaa ajatellut ja ajoittain yrittänytkin siivota ja järjestää omaa vanhaa huonettani. Toissakesänä aloitin sen heivaamalla pihalle vanhan tietosanakirjasarjan, joka ei edes kuulunut minulle. Viime kesänä taas siivosin vanhan vaatehuoneeni, joka oli täynnä äidin tavaraa. Lasten leluja olen myös vähän järjestellyt yhdessä lasten kanssa. Ja vähän nalkutellut vanhemmilleni turhan tavaran säilyttämisestä...

Vasta nyt Konmari-metodiin tutustuttuani tajusin, mitä minun ihan oikeasti kannattaa siellä tehdä. Ei siirrellä tavaroita paikasta toiseen eikä edes järjestellä toisten tavaroita. Vaan käydä läpi omat tavarani ja säilyttää vain ne, jotka tuottavat iloa. Niin, eikä varsinkaan nalkuttaa toisille heidän tavaransäilömispolitiikastaan!

Valitettavasti minulla ei ole kuvia huoneestani ennen järjestelyä. En niin suunnitelmallisesti lähtenyt hommaa tekemään - aluksi piti vain järjestää koristehylly, sitten vähän katsoa mitä kirjoja kirjahyllyssä on... Mutta kävinkin sitten läpi kaiken aika tarkasti. Iskä on monta kertaa sanonut, että heillä on tilaa säilyttää minunkin tavaroitani. Niinpä jätin vanhaan huoneeseeni niitä tavaroita, jotka mielestäni sinne kuuluivat.

Oli mielenkiintoista palata ajassa taaksepäin ja muistaa tuntemuksia ja ajatuksia eri esineisiin liittyen. Matka omaan itseen. Myöskin huomata, miten suhteeni tavaran säilyttämiseen yleensä on muuttunut. Miksi tosiaan säilyttää tavaroita, jotka herättävät kielteisiä tunteita? En saanut vielä kaikkea painolastia pois, koska muistot on vielä konmarittamatta sekä lapsuudenkodissa että nykyisessä kodissani. Voin kuitenkin nähdä, minkälainen vaikutus on vanhoista tavaroista ja papereista luopumisella.

Marie Kondohan käskee valikoida tavarat niin, ettei muu perhe näe. Minä suosittelen sitä myös, sillä perheenjäsenten voi olla vaikea katsella vierestä, kun minä luovun tavaroistani. Mutta minä olen kuitenkin itse vastuussa omien tavaroitteni säilyttämisestä tai pois heittämisestä - ei ole syytä säilyttää mitään siksi, että jonkun toisen mielestä niin pitäisi tehdä.

Tai voihan se olla että nuo kiusallaan vaan kommentoivat, kun tietävät tästä Konmari-hurahduksestani... Iskä oli ensin hieman järkyttynyt huomatessaan minun aikovan hankkiutua eroon tosi monesta vanhasta C-kasetista. Kun hän sitten huomasi Janin löytävän Spotifysta kaikki vanhat biisit, joiden nimen luin kasettien selkämyksestä, huomasi hänkin, ettei säilyttämiseen tosiaan ole tarvetta. Varsinkin kun meillä ei ole kasettitoistinta eikä kasettien laatu ollut kestänyt aikaa. Eikä kyllä monen biisinkään...

Sitten projektivalokuviin, jotka tällä kertaa on otettu kännykkäkameralla.

Kierrätykseen lähtevät kirjat ja C-kasettikotelo,
jossa muutama alkuperäinen kasetti sisällä.

Kierrätykseen menevä paperi.
Vanhoista koulun tehtäväkirjoista irrotin kannet.

Röykkiö tyhjäksi jääneitä kansioita ja lehtikoteloita.

Kotiinviemisiksi pakkasin muutamat kauniit koriste-esineet (kuvassa)
sekä pienen nivaskan papereita ja lehtiä.

Ja sitten vielä ihaillaan lopputulosta!

Kirjahylly järjestettynä.

Laitoin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle kaikki käsityölehdet ja -kirjat, mitä hyllystä löysin. Itselläni on kotona samaa sarjaa pari teosta ja monta lehteä, jotka ajattelin seuraavalla kerralla kiikuttaa tänne. Äiti ompelee myös ja paljon enemmän kuin minä, joten on järkevää säilyttää kaavat hänen kodissaan.

Toisteksi ylimmällä hyllyllä on muutamia kirjojani sekä äidin keittokirjoja. Lasten ulottuvilla on sitten lauta- ja palapelit, kirjat ja alimmalla hyllyllä leluja.

Koristehylly järjestettynä. 

Tästä hyllystä tykkään tosi paljon. Hyllyn on aikoinaan iskä tehnyt koulupoikana ja yhdessä tuunasimme sen huoneeseeni sopivaksi ollessani lapsi. Nyt siinä on enimmäkseen äidin koristeita, mutta joitakin omianikin jätin, koska ne ovat aina olleet tässä hyllyssä. Vasemmalla alhaalla on myös Kertun astiasto ja koriste-enkeli.

Tosi surkea kuva, mutta tässä suurin osa leluista. Tykkään kovasti vanhasta nukkekodista!
Pelastin sen kellarikerroksesta ja olen harkinnut kalusteiden hankkimista siihen.

Eikö olekin kaunista! Vai johtuuko se katsojan silmistä...

Seinällä roikkuu mammani ompelema iskän vanha paita, taulu joka minulla on ollut aina, sekä tyttöjen stetsoni, jonka ostin ollessani nuorisovaihdossa Teksasissa.

Tuon peilipöydän tahtoisin vielä joskus omaan kotiini. Minusta se on tosi kaunis ja siksi siirsinkin sen nyt tuohon ikkunan ääreen.

Kirjahyllyn oikeassa yläkulmassa näkyy lappu, jonka sekä minä että iskä olemme allekirjoittaneet. Että seuraavan kerran kun hylly siirretään, se siirretään omaan asuntooni. Taipumukseni järjestellä huonekaluja kysyi aikoinaa isäni hartiavoimia...

Kun sain huoneen tähän järjestykseen ja vieläpä imuroitua, totesin vanhemmilleni, ettei huone ole koskaan ollut näin hyvässä järjestyksessä. Ja jos rouva Kondoon on uskominen, nyt sen pitäisi siistinä pysyäkin. Ainakin minun vastuullani olevien tavaroiden osalta.

Ja onpa mukava katsella kauniita kuvia vanhasta huoneestani.

Marjaanan Konmari-projekti, osa X: Korut, DVD- ja CD-levyt

Tätä menoa multa kyllä loppuu roomalaisten numeroiden osaaminen...

Tänään siis esittelyssä korujen sekä cd- ja dvd-levyjen konmaritus.

Oli tosi virkistävää käydä läpi kaikki korut. Olen jostain syystä ajatellut, että kaikki korut on säilytettävä. Nyt kun kävin koruni läpi pohtien, tuottavatko ne minulle iloa, huomasin voivani luopua tosi monista. Ja on kiva, kun päivän koruja valitessa tarjolla on vain niitä, joista oikeasti pidän ja jotka voin kuvitella ylleni. Samalla huomasin myös, että koruvalikoimassani on joitakin puutteita.

Korujen marituksesta on nyt aikaa pari viikkoa ja tuntuu siltä, että ne on syytä käydä läpi vielä toistamiseenkin. Sama fiilis on kyllä tullut kirjoista ja vaatteistakin.

Huomaan että minun on vaikea päästää irti monesta tavarasta, jotka ovat minulle pitkään kuuluneet. Vaikken niistä tykkäisikään. Kaikki ilottomat "arvottomat" korut, kuten puu- ja muovihelmet, laitoin kyllä jo kierrätykseen. Mutta säilytin vielä kaikki "arvokkaat" korut, jotka eivät tuota iloa, erillisessä Minigrip -pussissa. Mietin että voin antaa niitä lahjaksi tai myydä. Onneksi korut vievät melko vähän tilaa...

Kävin myös koruliikkeessä korjauttamassa Kalevalan Lumikukka-riipuksen nauhaa, mutta koska se oli pronssinen käärmeketju, sitä ei voinut korjata. Ostin tilalle pronssisen tavallisen ketjun, ja se maksoi vain 10 €! Yllättävän edullinen!

Minulla ei ole kuvaa iloa tuottavista koruista paikoillaan, koska en ole vielä päättänyt, missä ja miten niitä lopulta säilytän. Vaihtoehtoina ovat alakerran vessa ja makuuhuone. Katsotaan sitten, mihin lopussa päädyn. Arvokorut ovat kuitenkin jatkossakin mustassa nahkaisessa korurasiassa ja helmillä koristeltuun lasirasiaan laitan myös jotain. Lisäksi ostin korutelineen, johon saan roikkumaan isot korvikset ja kaulaketjut.

Tässä kaikki koruni rasioissaan. Kaulakorut roikkuivat koukuissa vessan hyllyssä.

Korurasiat tms. ja rikkinäiset korut.

Korut lajiteltuna: korvikset, rannekorut, riipukset, rintakorut, nilkkaketjut.

...ja kaulakorut, kellot sekä "muut", jossa minulle kuulumattomia koruja sekä muuta korurasioista löytynyttä.

Nämä korut eivät säteile iloa. Myöhemmin Kerttu korjasi tästä läjästä pari korua
parempaan talteen.

Säilytän nämä kunnes korut ja muut tavarat ovat löytäneet oman paikkansa kodissamme. Ovat paitsi korusäilyttimiä, myös muistoesineitä.

Iloa tuottavat korut.
Korvikset, rannekorut, riipukset, rintaneulat, kaulaketjut ja helmet, kellot.

Tällä viikolla ehdin käydä läpi CD- ja DVD-levyt. Siinä ei kauan nokka tuhissut, ehkä enintään puoli tuntia jälkien siivoaminen mukaan lukien. Sain Janinkin osallistumaan sen verran, että hän katsoi omansa läpi ja diskasi tarpeettomat. 

Ihmettelin Janille, kuinka hänellä voi olla niin paljon vähemmän levyjä kuin minulla. Kun molemmat olemme kuitenkin paljon musiikkia nuorempana kuunnelleet. No, konmarituksen jälkeen meillä oli jäljellä suunnilleen saman verran. Jani on siis tainnut alun perin hieman tarkemmin valita hankintansa...

Suurin osa levyistä on majaillut tässä pitkän lipaston yhdessä laatikossa.

...mutta tämän verran löytyi vanhan mummun kaapin tason päältä.

68 pois heitettävää, joista suurimman osan laitoin Konttiin.
Tiedä sitten voivatko myydä näitä paperikuorisia vai joutuivatko suoraan roskikseen.

Paljon tyhjää tilaa vasemmassa reunassa!!!

Ja nyt KAIKKI levyt tässä laatikossa.

Olin siis joskus aiemmin jo vaihtanut CD-levyjen kuoret muovisista näihin paperisiin. Jälleenmyynnin kannalta huono ratkaisu, mutta säilytyksen kannalta varsin kätevä. 

Lasten levyjä en raakannut tällä kertaa lainkaan. Suurin osa on jotain lastenlaulukokoelmia. Nyt kun levyt on taas jotenkin järkevästi järjestyksessä, voi niitä ehkä tulla kuunneltuakin.

Bokseihin pakatut kokoelmat sekä pahvisessa tai metallisessa kuoressa olevat levyt säilytin alkuperäispakkauksissaan. Levyt on suurin piirtein jaettu kolmeen pahvilaatikkoon: minun, lasten sekä Janin ja yhteiset. 

En oikein ymmärrä miksi en ole levyjä aiemmin säilyttänyt tässä laatikossa kokonaisuudessaan. Tai ymmärränpä sittenkin - syksyllä poistin suurimmasta osasta DVD-levyjä niiden muoviset kuoret. Aiemmin ne eivät millään olisi mahtuneet tähän yhteen laatikkoon.

Jotenkin kyllä tuntuu hölmöltä säilyttää enää yhtään CD-levyjä, kun lähes kaikki kuuntelemamme musiikki löytyy Spotifysta. Mutta aika raa'alta tuntuisi myös laittaa pois kaikki rakkaat levyt. Saa nähdä missä kohtaa ne muuttuvat täysin muinaisjäänteeksi.

***

Odotan sormet syyhyten, että pääsisin keittiökamppeiden kimppuun. Marie Kondo suosittelee sitä kuitenkin viimeiseksi läpikäytäväksi komono-ryhmäksi. Eli kaikki muu sekalainen tavara ensin. 

Seuraavaksi minulla on vuorossa ihonhoitotuotteet ja meikit (niputan ne yhdeksi kategoriaksi, koska minulla on niin vähän). Sitten pitäisi selvittää viihde-elektroniikka ja kodinkoneet. En oikein tiedä tuosta kategoriasta - viihde-elektroniikka on meillä lähes sataprosenttisesti Janin vastuulla.

Sen jälkeen on vielä ompelu- ja kutomistavarat sekä vielä konmarittamattomat askarteluvälineet ja -tarvikkeet.

Kondo kehottaa niputtamaan kodin kuluvat tavarat, kuten lääkkeet, nenäliinat ja puhdistusaineet, yhdeksi kategoriaksi. Itse ehkä niputtaisin siivoukseen liittyvät omaksi kategoriakseen... Täytyypä miettiä tätäkin.

Kunhan nyt vaan pääsisi taas hommiin käsiksi... No ehkäpä ensi viikolla, kun on hiihtoloma ja siten vapautus kuljetuksista ja kellon vahtaamisesta.

Uusi olohuone!

Meille on tapahtunut monenlaista tässä viimeisen kuukauden aikana.

Ensinnäkin, meille syntyi vauva! Ja sitä myöten Jani oli isyyslomalla kolme viikkoa - mikä näillä näkymin onkin hänellä ainut lomaksi kutsuttava jakso tänä vuonna. Arkeen palasimme torstaina, joten lasten kuskaaminen kerhoon ja eskariin sekä päivittäiset askareet ovat taas minun kontollani. Vauva nukkuu paljon ja kasvaa hyvin, joten esimerkiksi näin aamupäiväunien aikaan minulla on aikaa kirjoittaa blogia. Jaakko on kolme päivää viikossa kanssani kotona. Tällä hetkellä hän leikkii yläkerrassa Legoilla ja laulaa "Ninjago, Ninjago, naanaa naananaanaa...".

Toisekseen, saamme lunastaa asumisoikeuden tähän asuntoon. Meillä on ollut kahden vuoden määräaikainen vuokrasopimus, mutta nyt saamme vaihtaa sen asumisoikeussopimukseksi. Eikä tarvitse enää varautua lähtemään kahden vuoden kuluttua. Jos asiat sujuvat suunnitelmiemme mukaan, haluaisimme asua tässä vähän pidemmän aikaa.

Näistä uutisista innostuneena laitoimme isyysloman aikana olohuonettamme uusiksi. Kaikki lähti siitä, kun Jani ilmoitti tarvitsevansa tietokonepöydän. Ja minä ilmoitin, että meille ei ilmesty yhtäkään uutta huonekalua olkkariin (ja tarkemmin ajateltuna yhtään minnekään) ennen kuin on tehty kokonaisvaltainen huonekalujärjestyssuunnitelma. Jani kuuli minua ja niinpä valitsimme huonekalut, jotka haluamme säilyttää sekä mitä uutta tarvitsemme olohuoneeseen. 

Iskä ja äiti sattuivat olemaan kylässä tämän asian ollessa pöydällä ja sain heiltä hyviä näkökulmia järjestyksen luomiseen. Piirtelimme ehdotuksia paperille olohuoneen pöydän vieressä. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä organisointitaipumus kulkee geeneissä. Iskän teesi oli, että pitkä matala lipasto pitää siirtää ikkunan alle. Se oli mielestäni oikein hyvä idea, joten otin sen suunnitelman lähtökohdaksi.

Vanha olohuoneen järjestys oli periaatteessa toimiva, mutta TV oli huonolla korkeudella ja kokonaisuus todella massiivinen. Halusimme kevyempiä kalusteita medialaitteille. Ja minä halusin - vihdoinkin - piiloon kaikki mahdolliset mustat mööpelit olohuonetta pilaamasta.

Lopputulokseen olemme molemmat oikein tyytyväisiä. Olohuoneen ilme muuttui lähes täydellisesti ja siellä on helpompi hengittää.

Olohuoneen toinenkin syrjä, ruokailutilan puoli, näyttää nyt hyvältä huonekalujärjestyksen puolesta. En ole kuitenkaan vielä järjestänyt sitä, joten kuvia seuraa vasta myöhemmin. Vanhan mummun korkea ja leveä astiakaappi on nyt sillä seinällä, missä aiemmin oli musta-valko-punainen ryijy, ja piano on kitaroiden alla. Ruokapöytä on kapea pääty päin sitä samaa seinää, jossa piano ja kitarat ovat. 

Ai niin, ja TV:n alla ollut lipasto muutti yläkertaan meidän makuuhuoneeseemme. Se majoittaa nyt sekä minun että uusimman tulokkaamme vaatteita. Säilytystilaa hävisi olkkarista aika lailla tämän muutoksen myötä, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kuten kuvista näkyy, hommasimme seinään kiinnitettävät kirjahyllyt, TV-tason ja tietokonepöydän. Sohvapöytä on edelleen hakusessa. Tiedämme lähes täsmälleen minkälaisen haluamme, mutta sellaista yksilöä, jossa koko, muoto ja hinta kohtaisivat, ei ole vielä löytynyt. Haluaisimme valkoisen, pyöreän pöydän, jossa on pöytälevyn kokoinen alahylly ja jonka halkaisija olisi 65 cm. Materiaaleina mieluusti lasi ja metalli. Jos joku teistä lukijoista sattuu tällaiseen pöytään törmäämään, viestiä minulle kiitos! Nyt pöydän tilalla on Janin pappan nikkaroimat kukkapöydät, jotka eivät kyllä tilaan sovi.

Vahvistin, tulostin ja kaukosäätimet ovat piilossa TV-tasossa ja johdot enimmäkseen piilossa sen takana. Pianotuoli toimittaa nyt ATK-tuolin virkaa, kunnes tilaamamme satulatuoli saapuu. Tietokone on edelleen näkyvissä, vaikka halusin kaikki mahdolliset tekniikkavehkeet piiloon. Mutta se on kuitenkin aika hyvin piilossa siellä nurkassa eikä kiinnitä huomiota. Harkitsimme kyllä ATK-pöytää, jossa olisi ollut kaappi tietokoneelle, mutta halusimme mahdollisimman pienen ja kevyen näköisen pöydän.

Pöytä on rakennettu Ikeasta ostetusta baaripöydän levystä ja ruokapöydän jaloista. TV-taso on Ikean Bestå-palikoista koottu ja hyllyt ovat Ekby Hemnes/Ekby Valter. Sisustettuamme kotimme Saksassa enimmäkseen Ikean kalusteilla, melkeinpä vannoin etten enää koskaan halua ikealaisia kotiini. Valitettavasti ja onneksi Ikeassa on kuitenkin niin mainio hinta-laatusuhde, etteivät muiden liikkeiden kalusteet pärjänneet vertailussa. Lisäksi näyttää siltä, että Ikeasta saa sisustusmakuumme sopivia kalusteita.

Nyt kun korkea lipasto ja astiakaappi on poissa näkyvistä, olohuoneen yleisilme on tosi paljon kevyempi. Tuntuu että valo pääsee kulkemaan huoneessa paljon paremmin ja kulkureititkin tuntuvat toimivilta ja tilavilta. Tosin viikonloppuna, kun meillä oli vieraita ja yhdeksän hengen piti mahtua saman pöydän ääreen, ruokapöydän ympäri ei enää mahtunut kulkemaan ja joillekin paikoille asettautuminen oli vaivalloista. Janin mielestä tämä ei ole ongelma, mutta minua se vähän jäi nyppimään. Asia ratkeaisi kuulemma vain sohvan pois heivaamisella tai suuremman olohuoneen hankkimisella...

Oli mukava tehdä tällainen projekti, joka oli sekä minun että Janin mielestä tarpeellinen. Ja mukavaa oli myös se, että nyt saattoi hyvillä mielin hankkia juuri tähän tilaan sopivia kalusteita, koska tätä voinee nyt ajatella kotina toistaiseksi.