Terveisiä tuulikaapista!

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää eteisen järjestys on. Varsinkin lapsiperheessä. Olen jo lukuisia kertoja järjestänyt tämänkin asunnon eteisen uudelleen saadakseni siitä toimivamman. Silti tilanne on jatkuvasti huono, tavarat hujan hajan siellä täällä. Sesongin vaihtuessa on taas aika jatkaa eteisen järjestyksen kehitystyötä.

(T'ässä jutussa on muuten normaalia huonommat kuvat, kun jouduin käyttämään kännykkäkameraa.)

Itsekin syyllistyn siihen, että viskaan vaan kengät jalastani (kuten kuvasta näkyy). Koko kesän siedin sotkuista eteistä - kesäpukeutuminen ei ole projekti eikä vaatimukset eteiselle ole kovin suuret. Mutta nyt kun kylmät säät saapuivat Pirkanmaalle, lapset tarvitsevatkin yhtäkkiä lämpimiä asusteita ja kenkiä.

Otin siis aamupäivän projektiksi lasten syysvarusteiden inventaarion, mutta ajattelin samalla siivota myös tuulikaapin. Meidän piha on katettu hiekalla ja sen kyllä huomaa - eteistiloja saisi olla imuroimassa kaiken aikaa.

Kenkälaatikon alunen

 

Meillä on ihan hyvät matot tuulikaapissa, mutta kuten kuvasta näkyy, suurempi matto ei ole tarpeeksi suuri. Päätin hankkia siihen koko tuulikaapin kattavan kuramaton. Haluaisin myös tuulikaapin seinälle naulakoita, mutta sähköjohtojen paikka pitäisi selvittää ennen kuin alkaa poraamaan reikiä.

Kävin läpi lasten kengät ja asusteet. Heitin roskiin lasten rikkinäiset kesäkauden kengät. He ovat olleet paljon ulkona kesän aikana ja sen huomasi kyllä kenkien kunnosta... Molempien lasten lenkkarit olivat puhki, ballerinoista oli pohja irti ja mokkanahkaiset sandaalit olivat puhdistuksen ulottumattomissa (yritetty on...). Saivat siis lähtöpassit.

Asusteista roskiin päätyivät Jaakon pari lippistä ja pariton lapanen. Kierrätykseen laitan liian pienet villapipon ja kurahousut, kunhan olen ne pessyt.

Yritin järjestää tavarat tuulikaappiin niin, että ne olisivat lapsille helpot käyttää. Pyöräilykypärät ovat päivittäisessä käytössä, joten niiden paikka olkoon korilipaston päällä. Periaatteessa haluaisin pitää tämän tason tyhjänä, mutta koska lapset luontaisesti laittavat kypäränsä siihen ja se on niille järkevä säilytyspaikka, suostun.

Korilipaston laatikoihin laitoin käytössä olevat pipot ja hanskat. Nämä korit eivät saa tulla liian täyteen ja siksi niissä tulee olla vain juuri nyt käytössä olevat asusteet. Arvaan joutuvani päivittämään näiden korien sisältöä melko usein. Toiseksi alimmassa laatikossa ovat saippuakuplat, asfalttiliidut ja hyppynaru, joita aika ajoin lapset pihalla tarvitsevat. Sateenvarjoille jätin kolon korilipaston ja seinän väliin. Oven vieressä näkyy roskikseen matkalla oleva asuste- ja kenkäpussi.

Kuvan ottamisen jälkeen siirsin vielä tyhjän alalaatikon ylimmäiseksi ja laitoin sinne meidän avaimet.

Tuulikaapin kaappiin laitoin lasten talvi- ja kesäpäähineet, huomioliivit, huivit ja ulkoiluhousut - molemmille omiin laatikoihinsa. Alimmassa laatikossa ovat kesäkengät ja harvemmin käytössä olevat syyskengät.

Tämä kaappi on kyllä sijainniltaan kätevä ja toimii hienosti laatikostosysteemin kanssa. Mutta ongelma on siinä, että avonainen kaapinovi täyttää puolet oviaukosta. Jos joku laatikoista on auki, ovea ei voi tietenkään sulkea. Lapsilta jää usein laatikko auki ja viiden ihmisen pukeminen ja uloslähtö vaikeutuu huomattavasti. Siksi on kätevää, kun useimmin käytetyt ovat tuossa korilipastossa. Jos ja kun tähän asuntoon nyt jäämme, voisi kyllä harkita omakustanteisia liukuovia tuulikaappiin.

 

 

   

Pyöräilykypärien lisäksi toinen fakta, johon on taivuttava, on kenkien lojuminen tuulikaapin lattialla. Mutta ainakin ne voi laittaa kauniisti riviin! Naapurilta poimin vinkin laittaa lenkkarit ja muut matalat kengät kaappien puolelle, niin että kaapit mahtuvat aukeamaan, ja saappaat toiselle seinälle. Saappaille ei ole niin paljon tilaa, joten laitoin näkyviin vain eniten käytössä olevat kappaleet.

Onneksi Jani käyttää talvellakin varrettomia kenkiä, niin saappaille varattu tila ehkä mahdollisesti saattaa riittää... Tai sitten täytyy vaan tuoda saappaat ison eteisen puolelle. Harkitsen sitäkin, että hommaisi kuramaton saman tien myös eteisen puolelle. Sekin on nimittäin yleensä täynnä hiekkaa.

Tässä lasten asusteiden ja kenkien inventaariossa en soveltanut lainkaan Konmari-periaatetta. Tai ehkä se ajattelu oli rohkaisemassa, kun rikkinäiset ja kuluneet piti heittää pois... Tällaisissa tarvetavaroissa, vieläpä toisten ihmisten, tärkeintä on tarpeellisuus ja käytännöllisyys. Sen perusteella valinnat on syytä tehdä.

Jäin pohtimaan projektin lopuksi, että lasten varusteet eivät taida olla riittävät. Talvilenkkarit (sinimustat kuvassa) lapsille ostin ja ne sopivat jo tähän säähän, kun esimerkiksi tänä aamuna lähteissä oli pari astetta pakkasta. Mutta mitä ihmettä heille puetaan sitten, kun tulee oikeasti kylmä ja paljon pakkasta? Jo nyt Kerttu valitti, ettei sormet ja varpaat pysy lämpiminä.

Koko viime kevään ostin lapsille kirppikseltä lisää ja lisää ulkoiluvarusteita, koska Pirkanmaan sääolot poikkeavat niin paljon eteläsaksalaisista. Mutta tulimme Suomeen helmikuun lopussa, jolloin kylmin talvi oli jo ohi. Nyt joudun ihan uudestaan tutustumaan suomalaisten lasten talvivarustukseen. Pitänee konsultoida joitain lähipiirin vanhempia oikeanlaisista varusteista. Vakoilen myös päiväkodin naulakkoa, minkälaisissa vermeissä muut isät ja äidit lapsensa eskariin lähettävät.

Saksassa vanhemmat väänsivät välillä lastensa kanssa siitä, puetaanko pipo tai puetaanko käsineet. Nyt jo näillä keleillä meidän lapset ovat itsekin huomanneet, ettei ilman lämpimiä varusteita pärjää. Se on hienoa. Ja kätevää on myös se, että meidän lapset ovat jo tarpeeksi isoja kertomaan, kuinka kylmä tai lämmin heillä on. Kun äiti sitten vielä oppisi löytämään oikeat varusteet, joilla lapset pysyvät lämpiminä.

Hienoista asioista puheen ollen, näin syksyn tullen hienoa on myös lämmin asunto. Ihanaa, miten huoneet - ja lattiat - tulevat lämpimiksi, kun laittaa patterin päälle. Jopa tuo tuulikaappi. Eläköön suomalainen taloneristystekniikka!

Marjaanan Konmari-projekti, osa I: Vaatteiden raivaus

Tänään on se suuri päivä. Aion aloittaa Konmari-metodin mukaisen vaatteiden raivauksen. Jännittää, osaanko oikeasti valita vaatteistani ne, jotka ilahduttavat. Olen niin tottunut ajattelemaan, että vaatteista säilytetään käytännölliset ja kauneus sun muut arvot ovat vaan plussaa. Nyt se ajattelu pitää kääntää päälaelleen ja pelkästään fiilistellä.

Sain Konmarin kirjan vihdoinkin käsiini - tosin jouduin hankkimaan sen vastoin tahtoani elektronisena. Se oli tilauksessa täällä Tampereen seudun suurimmassa kirjakaupassa ja kirjastoissa pitkät varauslistat. Alun perin tilasin kirjan nettitavaratalosta CDON, mutta toimitus kesti tosi kauan ja lopulta paketin saapuessa siellä oli kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ollut tilaamani... Kyllä ärsytti. Mutta nyt olen päässyt kirjaa lukemaan ihan itse, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat saada kotinsa ja tavaransa hallintaansa. Toisin kuin ihmisiä, ympäristöä tai tapahtumia, omia tavaroitaan voi hallita jopa täydellisyyteen saakka.

Konmari siis kehottaa esittämään tavaralle yhden ainoan kysymyksen: Does it spark joy? Ilahduttaako se? Hänen mukaansa riittää, että ottaa tavaran käteen. Pitämällä tavaraa kädessään huomaa, nostaako se fiiliksiä vai masentaako. Ainoastaan ne tavarat tulee säilyttää, jotka antavat hyvät fiilikset. Vaatteiden kohdalla voi myös kysyä, ostaisinko vaatekappaleen kaupasta nyt, jos olisin shoppailemassa.

Mielestäni tässä ajatusmaailmassa on järkeä: miksi pukeutua vaatteisiin, jotka aiheuttavat jonkin sortin kielteisiä tunteita? Tänä päivänä oman näköisten vaatteiden hankkiminen on niin helppoa ja kirppareilla myös halpaa, että on ihan turha pitää yllään väkisin sellaisia vaatekappaleita, jotka ovat ilman sen suurempaa harkintaa vain päätyneet vaatekaappiin. Tai jotka ovat olleet ihania viisi vuotta sitten, kun minulla oli ihan eri tyyli.

Konmari kehottaa myös kiittämään pois heitettäviä vaatteita palveluksistaan. Vaikka en sulatakaan hänen tapaansa hahmottaa tavaroita elävinä olentoina, olen siitä yhtä mieltä, että pois heitettävälle tavaralle kannattaa heittää hyvästit. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko kappale sittenkin pitänyt säilyttää, koska suhde tuohon vaatteeseen tai kapineeseen on asianmukaisesti päätetty.

Nyt on aika tarttua toimeen. Siispä kasaamaan kaikki vaatteet yhteen paikkaan - sängylle - ja fiilistelemään, mitkä vaatekappaleet ilahduttavat minua.

***

Tehty. Aikaa kului valitsemisen ja kaappiin järjestämisen kanssa pari kolme tuntia. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ottaessani ensimmäiset valokuvat kahdesta vaatekaapistani ennen raivausta, minusta tuntui ettei minulla niin kovin paljon vaatteita olekaan. Mutta sitten kun olin latonut ne kaikki sängylle, olinkin eri mieltä...

Edessä on neulejakut, niiden takana housut, keskellä kaikenlaiset alusvaatteet ja yöpaidat, oikealla edessä hameet, niiden takana mekot ja takimmaisena paidat. Voisi niitä toki paljon enemmänkin olla, olen ollut ahkera karsimaan vaatteita lukuisten muuttojemme myötä.

Kuuden roskapussin verran sain kasaan kierrätykseen menevää vaatetta. Joitakin alusvaatteita ja sukkia heitin roskikseen.

Tässä kuvassa näkyvät sitten jäljelle jääneet. Edessä mekot ja hameet, oikealla paidat, keskellä alusvaatteet ja takana neuleet. En tiedä kertooko kuva, mutta aika paljon vaatteita kyllä väheni. Lopuksi laskostin ja ripustin vaatteet kaappiin huolellisesti Konmarin ohjeiden mukaan.

Huomatkaahan, tankokaappiin jäi kaksi tyhjää hyllyä! Samoin nuo toisen kaapin hyllyt jäivät huomattavasti tyhjemmiksi kuin mitä ne olivat alunperin. Ja kun laatikoita vetää ulos kaapista, näkee selkeästi mitä sisällä on. Ehkä laitan vielä Washi-teipillä etiketit laatikoihin, niin ei tarvitse muistella missä laatikossa on mitäkin.

Siinä mielessä vaatekaappi ei toimi aivan että kaikki vaatteet näkisi yhdellä silmäyksellä. Siihen tarkoitukseen lipasto on paljon käytännöllisempi. Harkitsen vielä, josko hankkisin Elfa-tyyppiset laatikot omaan vaatekaappiini, samanlaiset kuin lapsilla jo on.

Laatikot yritin järjestää vaatteiden käyttötarkoituksen ja koon mukaan. Kuvassa ylhäällä vasemmalla ovat yöpaidat, "tekniset" alusvaatteet ja uimapuvut. Ylhäällä keskellä sukkahousut - kierrettynä rullalle tietysti! Ylhäällä oikealla ovat sukat. Alhaalla vasemmalla ovat pikkuhousut, keskellä legginsit ja topit, oikealla rintaliivit. Jotenkin aivan uskomatonta, että vaatteet voivat mahtua näin pieneen tilaan.

Kaapin sisällöstä otin kuvat vielä niin, etteivät korit ole paikallaan. Konmarin mukaan tummat ja painavat vaatteet tulee säilyttää alhaalla ja vasemmalla, kevyet ja vaaleat ylhäällä oikealla. Se kuulemma nostaa mielialaa, kun vaatekaapissa suunta on ylös ja oikealle. Olen noudattanut tätä järjestystä jo aiemminkin jossain määrin, koska alaosat, jotka usein ovat tummia ja raskaita, on mielestäni loogista säilyttää alhaalla - yläosat taas ylhäällä.

Orjallisesti en kyllä Konmarin organisointineuvoja noudattanut. Vaikka alhaalla onkin alaosat - housut ja hameet, niin seuraavaksi alimpana ovatkin sitten T-paidat. Joita muuten jäi kokonaista neljä kappaletta! Pitkähihaiset paidat ovat keskellä, ja ylhäällä on neulejakut. Olen tosi tyytyväinen, että sain jakkujen määrää vähennettyä ja jäljelle jäivät ainoastaan ne, jotka aiheuttavat myönteisiä mielikuvia. Ne nimittäin vievät ihan hirveästi tilaa kaapissa ja on turhauttavaa säilöä paljon tilaa vieviä tavaroita, joita ei edes tule käytettyä.

Joitakin kesävaatteita jätin kaappiin sillä ajatuksella, että laitan ne pois tämän kesän päätyttyä. Samoin joitakin kylmemmän kauden vaatteita säilytin testatakseni, ovatko ne käytännöllisiä syksyn säiden tullessa.

Konmari kehottaa ripustamaan ne vaatteet, jotka tuntuvat paremmin viihtyvän ripustettuna. Minulle se tarkoittaa mekkoja, rypistyviä hameita ja paitoja sekä paksuja ja löysiä neuleita. Myös tässä kaapissa pyrin järjestämään vaatteet niin, että tummat, pitkät ja raskaat ovat vasemmalla, kevyet ja vaaleat oikealla. Mutta kuitenkin niin, että pidin yhdenlaiset vaatteet yhdessä kohdassa. Vasemmalla ovat pitkät tummat mekot, sitten neulejakut, sitten lyhyet mekot tummasta vaaleaan, hameet, ja lopuksi paidat.

Olin tosi ilahtunut, kun kaikki ripustusta vaativat vaatteet tosiaan mahtuivat tähän tankokaappiin. Hienoa hienoa! Aiemmin olen aina joutunut tunkemaan kaapin hieman ylitäyteen, mutta nyt vaatteita ei ole liikaa. Konmari väittää kirjassaan, että ihmisellä on säilytystilaa juuri sen verran kuin hän tarvitsee. Enpä olisi uskonut, että se voi pitää näin tarkalleen paikkansa.

***

Miltä tämä projekti tuntui? 

Ensinnäkin, homma ei tuntunut lainkaan niin suurelta kuin alun perin luulin. Toki siihen meni aikaa, mutta vaatteiden valinta oli ihan kivaa. Alkuun pääsemiseksi jouduin pukemaan sanoiksi, mitä vaatevalikoimaltani toivon: "Tahdon pukeutua naisellisiin, kauniisiin ja hyvin istuviin vaatteisiin - myös kotona." Konmari kehottaakin ennen raivaamisen aloittamista visioimaan, minkälaista elämää haluaa kodissaan elää. Sillä tavalla tavoitteet ovat selkeänä projektin edetessä. Olen itse näköjään niin teoreettinen persoona, että tämä tavoitteen sanoiksi pukeminen oli suorastaan välttämätöntä ennen ensimmäisenkään vaatteet valintaa.

Konmarin ohjeesta poiketen en kysynyt joka vaatteen kohdalla, ilahduttaako se minua. Alunperin ajattelin, että vaatteille puhuminen ja niiden palveluksista kiittäminen olisi tyhmää. Mutta vaatteita valitessani huomasin höpiseväni puoliääneen "sinusta en ole koskaan pitänyt", "olet ihana mutta haiset pahalle, saat mennä", "sinä olet paljon palvellut ja jo niin nukkaantunut, että saat mennä", "olet ihana, saat jäädä", ja niin edelleen. 

Ihan pöljältä tuo kyllä kuulostaaa minusta vieläkin, mutta hällä väliä, se tosiaan auttoi. En usko jääväni kaipaamaan yhtäkään vaatekappaletta, joka valkoiseen roskasäkkiin päätyi. Ja kyllä, kiitin palveluksestaan suurinta osaa kierrätykseen päätyvistä vaatteista. Oli siellä joukossa niitäkin kyllä, joille jouduin jupisemaan: "sinä et ole minua kyllä koskaan palvellut".

Seuraavaksi minulla on edessä takkien, asusteiden ja laukkujen raivaaminen. Vaatteiden raivaus oli helppoa ja nopeaa, vaikka vaatteita sentään on aika paljon. Takkeja ja asusteita minulla on määrällisesti paljon vähemmän, joten arvelen homman sujuvan aivan käden käänteessä. Ehkäpä se on sitten huomisen homma!

Ai niin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että nuo kuusi säkillistä lähtevät Suomen Punaisen Ristin Konttiin tällä viikolla.

Toimivat eteistilat

Niinkuin ehkä joku jo huomaakin, tämä on jo toinen postaus uuden kotimme eteisestä. Se nyt vaan on niin, että toimivat eteistilat ovat varsin keskeinen juttu, varsinkin lapsiperheessä. Kun me neljä kävelemme ovesta sisään, tavaroille on löydyttävä oma paikkansa näppärästi ja nopeasti, jokaisen on päästävä laittamaan tavaransa paikoilleen mahdollisimman sujuvasti ja toivottavaa olisi myös, ettei kaikki kura ja hiekka kulje olohuoneeseen. Lisäksi eteisen pitäisi olla sellainen, että kotiin on mukava tulla.

Yksi haaste uudessa eteisessämme on myös vuodenaikojen huomioiminen. Kaikeksi onneksi nyt on sentään suunnilleen kesäkelit eivätkä lapset tule sisään järkyttävän kuraisina. Mutta se asia muuttuu taas syksyn myötä. 

Kesällä yritän opettaa meille kaikille ja varsinkin lapsille, että kengät riisutaan tuulikaappiin. Tuulikaapin sisäoven kiinnipitäminen varmaan rohkaisisi sisään tullessa pysähtymään ensin tuulikaappiin ja riisumaan kengät, joten yritän opetella pitämään tuulikaapin ovea kiinni. Se tekee myös eteisestä toimivamman, kun puolet tavaroista eivät ole tuulikaapin oven takana.

Tuulikaapissa oli alun perin jalallinen naulakko ja kenkähylly. Huomasin ajan myötä, että naulakkoon ei ripustettu paljon mitään ja kengät lojuivat lattialla kenkähyllyn edessä. Nuo kapistukset veivät siis paljon tilaa tuulikaapista, mutta olivat vähällä käytöllä. Niinpä ne saivat lähtöpassit. Tilalle laitoin pienen korin, johon voi kengät helposti siivota. Toki kengille on myös ihan omat paikkansa, mutta ei näin näppärästi käsillä. Arjessa kenkävalikoima on tavallisesti "levjänäs" tuulikaapin lattialla, mutta nyt niille on lattialla paljon enemmän tilaa.

Tuulikaapin kaapista löytyy nyt paikat lasten kengille ja asusteille sekä aikuisten asusteille. Kesällä ei asusteita niin paljon tarvitakaan, joten tämä järjestely tulee testatuksi vasta kun kylmemmät ilmat iskevät. Asusteiden ja lasten kenkien lisäksi kaapista löytyy kauppakassit, viikonloppureissukassit sekä akkuporakone ja pieniä ulkoleluja, kuten katuliituja ja saippuakuplia.

Kun tuulikaapista on selvitty peremmälle, tulee takkien riisumisen vuoro. Toukkanaulakossa seinällä on hyvät koukut: ne ovat pitkät ja niiden päässä on iso pallo. Eivät siis kouki reikiä takkeihin ja yhteen koukkuun saa paljon tavaraa. 

Viimeksi eteistä järjestäessäni, josta ylläoleva kuvakin on, ajattelin säilyttäväni toukkanaulakossa vain kasseja. Käytännön olosuhteiden pakosta visuaalisuudesta on nyt tingittävä ja siihen on ripustettava myös takkeja.

Sekä aikuisten, lasten että vieraiden takit pitäisi nyt ripustaa tässä tarjolla olevaan tilaan. Meistä kenelläkään ei onneksi ole hurjan monta takkia, joten tila riittää. Nytkin naulakoissa roikkuu huppareita ja villajakkuja, joille löytyy paikkansa myös yläkerran vaatekaapeista. Aikuisten kengät ovat kaikki tässä tai tuulikaapin kopassa.

Vasemmassa reunassa näkyvä korilaatikko on tyhjä lukuunottamatta ylimmässä laatikossa olevia avaimia. Tuntuu vähän tyhmältä uhrata tilaa sille takeilta ja kengiltä. Sen päällä on käsilaukuille ja niiden sisällölle kori, jonka takana on piilossa Janin pyörälaukku. Järjestän varmaan kengänhoitovälineet, aurinkolasit ja muun pikkutilpehöörin ylähyllyllä olevista pahvilaatikoista näihin korihyllyn laatikoihin.

Pahvilaatikoissa on tuon pikkusälän lisäksi kierrätykseen meneviä vaatteita sekä paperikasseja ja postipakettimateriaaleja. Tein pahvilaatikot Ikean Kallax- hyllyyn tarkoitetuista isommista pahvilaatikoista leikkaamalla noin 10 cm yläreunasta pois ja sain maksimoitua hattuhyllyn käytettävissä olevan tilan. Laatikoiden takana on lahjapaperirullia.

Oikealla oleva pitkä kaappi pitää sisällään työkaluja, talouspaperia ja sitten jotain ihme sälää. Se pitäisi siivota ja järjestää. Ongelma on, että osa työkaluistamme on myös ulkovarastossa, joka ei vielä ole ollenkaan saanut nauttia emännän ja isännän järjestelytaidoista. Se on tämän kesän projekti, saa nähdä missä vaiheessa saamme sen tehdyksi. Ulkovarasto on heti ulko-ovemme takana, joten periaatteessa sieltä on helppo hakea sisälläkin tarvittavaa tavaraa. En tykkää siitä, että samaan kategoriaan kuuluvia tavaroita on säilytyksessä useammassa paikassa, niinpä työkaluille pitäisi löytyä paikka joko varastosta tai tästä pienestä eteiskaapista. Eteiskaappiin tarvitsen myös uusia koreja, sitten kun sen järjestän. Minulla ei ole ennestään kaapin mittoihin soveltuvia laatikoita.

Näitä kuvia varten siivosin eteistä noin minuutin, mikä on minulle merkki siitä, että järjestely toimii ainakin näissä sääolosuhteissa. Mietteissä on ripustaa alakerran vessaan pari pyykkilankaa, johon saisin märät ja likaiset ulkoiluvarusteet roikkumaan, sitten kun niitä taas ilmaantuu. WC-pöntön päällä periaatteessa olisi niille tilaa, ja siinä olisi myös patteri hyvässä paikassa.

Eteisen jatkona palvelee vielä yksi viimeisimmistä hankinnoistani, käytetty valkoinen lipasto. Sen päällä on tyhjiä koreja, joita voi ottaa mukaan reissulle, tai käyttää tavaran kuljettamiseen yläkertaan. Vaikka lipasto on yläkerran portaikon alapäässä, pääsee portaikkoon vielä riittävän helposti. Mielestäni lipasto, korit ja Kertun tekemä vesivärityö sopivat ihanasti yhteen! Korit myös estävät epämääräisen sälän kertymistä lipaston päälle, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole.

Tajusin tässä kuvia ottaessani, että lipaston päällä olisi tilaa myös tällä hetkellä kodittomalle mankelillemme. Ehkä pyydän Jania sovittamaan sitä, koska mahdollisesti korit mahtuvat vielä mankelin ja taulun välimaastoon... Olisi ihan mukava saada mankeli käyttöön, koska liinavaatteille varatut tilat ovat rajoitetut ja mankeloitu lakana vie paljon vähemman tilaa kuin ryppyinen.

Lipaston säilytyspotentiaali on tällä hetkellä hyödyntämättä. Lipasto muutti eteisestä tähän vastikään ja luulen, että tähän se nyt jää. Alunperin ostin sen yläkerran aulaan, mutta se teki tilasta ahtaan. Ajattelin, että tässä voisi säilyttää ompelutarvikkeita ja keskeneräisiä projekteja, kuten järjestettäviä valokuvia. Nyt kannoin siihen vain kaikki kodittomat tavarat makuuhuoneestamme. Ne kyllä edustavat keskeneräisiä projekteja siinä mielessä, että kausikoristeille tahtoisin paikan ulkovarastostamme ja alimmassa laatikossa olevat onnittelu- ja muut kortit haluaisin käydä läpi niin, että vain tärkeimmät säilytettäisiin.

Eli huonekalut eteistiloissa alkavat varmaan vihdoinkin olla paikoillaan ja seuraavaksi voi alkaa keskittyä tavaroiden järjestämiseen. Seuraavia projekteja eteistiloihin liittyen ovat siis:

1. Opetteleminen, että tuulikaapin sisäovi pidetään kiinni.
2. Mankelin sovittaminen valkoisen lipaston päälle.
3. Pikkutavaroiden siirtäminen eteisen hattuhyllyllä olevasta pahvilaatikosta ruskeaan korihyllyyn.
4. Ulkovaraston siivous.
5. Eteisen pitkän ja kapean kaapin järjestäminen.
6. Pohdinta, josko vessaan sopisi pyykinkuivausnaruja.