Marjaanan Konmari-projekti, osa XIV: Kaisan tavarat, "eteistavarat"

Työlistallani seuraavana olivat eteisessä hengailevat tavarat, jotka eivät kuuluneet oikein mihinkään kategoriaan. Sateenvarjot, avaimenperät, heijastimet, kypärät. Sateenvarjoista yhden laitoin kierrätykseen, kypärät säilytin sellaisenaan. Avaimenperät ja heijastimet kävin läpi aika tarkasti.

Vasemmalla roskiin menevät avaimenperäkamat, oikealla kierrätykseen lähtevät.

Käytössä olevat avaimet

Vasemmalla säilytettävät avaimenperät, keskellä tuntemattomat avaimet (joita en uskalla heittää pois)
ja oikealla säilytettävät heijastimet.

Siirsin heijastimet vielä tuollaiseen pieneen pahvipurkkiin ja tarkastin, että kaikissa on ripustin. Muutaman ripustin takkeihin (käyttöönhän heijastimet kuuluu...). Avaimenperämatskut laitoin minigrip-pussiin ja käsityötarvikkeitteni seuraan.

Kaisan tavaroita en sen enempää konmarittanut, koska teen sitä jatkuvasti vaatteiden kanssa vauvan kasvaessa ja lelutkin on syytä käydä läpi kohta puoliin, kun ihan vauvalelut lakkaavat olemasta kiinnostavia. Varmistin kuitenkin, että Kaisan tavarat ovat omilla paikoillaan.

Kaisan tavaroiden paikkoja kotona ovat...

Haalari ja kantoreppu eteisen naulakossa, hoitolaukun nostin vielä kuvan ottamisen jälkeen hattuhyllylle.

Asusteet ulkoiluun tuulikaapin kaapissa: peitot, villavaatteet, tumput, pipot, sukat.

Vaatekaapissa alhaalta ylös: liian pienet, liian suuret ja "koikot" eli puklurätit, alaosat ja haalarit, yläosat ja hameet.
Hyllyllä sukkia yms. pikkuruista.

Henkareissa loput mekot, myös liian suuret. Liinavaatteet, perityt lelut, jotka ei vielä käytössä.

T'ällä hetkellä käytössä olevat lelut olohuoneessa lipaston päällä muovisissa hyllyissä.

Kävelyharjoituksia odottaa taaperokärry, joka on lastattu puutoukalla ja -maatalolla.

Tämän kategorian jälkeen muistin vielä Kaisan korun, jonka vein mummun kaapista omien korujeni seuraan. Kun siirryin keittiökategoriaan, löysin vielä Kaisan aterimet, mukin ja lautasen, jotka jemmasin yhdelle keittiön ylähyllylle. Ajattelin, että ne on mukavampi ottaa käyttöön vasta, kun hän itse saattaa niistä iloita ja kun ne eivät ehkä niin herkästi tipu lattialle.

Tänään tein suuren urakan keittiötavaroita konmarittaessa ja se on nyt TEHTY, mutta päivittelen tarkemmat kuulumiset siitä kategoriasta myöhemmin.

Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.

Marjaanan Konmari-projekti, osa VIII: Lasten tavarat

Viime viikolla meidän kodin järjestykselle tapahtui paljon. Maanantaina vaihdoimme makuuhuoneita niin, että jokainen makuuhuone sai uudet asukkaat. Koska myös kaappien jako oli järkevä muuttaa samalla, kuluikin loppuviikko tavaroita uusiin paikkoihin järjestellessä. Sehän pitää tehdä perusteellisesti, kun kerran tavoittelen koko kodin järjestystä. 

Omiin tavaroihin asti en ole vielä päässyt, koska lasten huoneet oli mielekästä laittaa ensin kuntoon. 

Ensin laitoin lasten vaatteet kaappeihin. Kertun vaatteita ei oltu sortteerattu pitkään aikaan, ja laatikot alkoivat olla aika täynnä. Kertun kanssa kävin hänen vaatteensa läpi sellaisella tekniikalla, että hän sai myydä minulle kaikki haluamansa vaatekappaleet kymmenellä sentillä. Kertun mielestä tämä kirppiskuvio oli hauska ja koko projekti alkoikin sillä, että Kerttu teki hinnaston vaatteilleen...

Tällainen tekniikkahan ei ole Konmari-metodin mukainen - Kerttu pohti mistä tahtoo luopua sen sijaan, että olisi pohtinut mikä tuottaa iloa. Tietysti se kolmisen euroa tuotti hänelle iloa ja motivoi hommaan. Mutta myöhemmin, kun kävimme kirjoja läpi kysymällä, mikä tuottaa iloa, totesi Kerttu valitsemisen olevan näin paljon hauskempaa. 

Minusta tuntuu tosi kivalta opettaa Kertulle järjestelytaitoa, kun se on hänestäkin kivaa. Omassa ajatusmaailmassa siivous on aiemmin ollut aina tylsää. Toivottavasti Kertulle syntyy positiivisempi asenne omasta tavarasta ja huoneesta huolehtimiseen, kun tehdään yhdessä ja järkevällä tekniikalla.

Jaakon vaatteet käytiin läpi samalla tavalla, mutta hän ei halunnut luopua juuri mistään. Minua tietysti ihmetytti, miksi hän säilyttää vaatteita, joita ei koskaan pue ylleen. Oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan siitä, miten hän valitsee vaatteitaan ja mitkä ominaisuudet niissä ovat hänelle tärkeitä.

Kun sitten vuorossa oli Kertun kirjat, valmistauduin sessioon miettimällä etukäteen, miten asiat Kertulle esitän Konmari-metodin mukaisesti, iloon ja hyvään mieleen keskittyen. 

Kun Kerttu oli lajitellut kirjansa kategorioihin - tehtäväkirjat, ihan tavalliset kirjat, vauvakirjat, lehdet ja pahvikantiset kirjat - kehotin häntä valitsemaan eniten iloa tuottavan kirjakasan. En muista minkä hän valitsi, mutta tuosta kasasta kehotin häntä valitsemaan kolme eniten iloa tuottavaa kirjaa. Ja sitten valitsemaan seuraavat, jotka tuottavat melkein yhtä paljon iloa, ja niin edelleen. Kertulle työ tuntui olevan aika helppoa, kunhan vaan jaksoin muistuttaa vähän väliä, mikä homman nimi oli.

Lopulta jäljellä oli tietty määrä kirjoja, jotka mahtuivat mukavasti yhdelle kirjahyllyn hyllylle. Lehdet päätyivät omaan laatikkoonsa, samoin pahvikantiset kirjat.

Jaakko kävi myös kirjansa läpi, mutta niistäkään hän ei löytänyt juuri mitään hylättävää. Marie Kondo sanoi jossain haastattelussa, että miesten on vaikeampi luopua tavaroistaan. Ainakin meidän lapsissa tämä ero näkyy, liekö sitten kyse sukupuolesta vai persoonallisuudesta. Toisaalta Kertulla on paljon enemmän tavaraa kuin Jaakolla ja hän on ehtinyt niitä melkein kaksi vuotta kauemmin katselemaankin.

Kirjojen jälkeen vuorossa oli "komono", sekalaiset tavarat. Kirjojen jälkeenhän pitäisi oikeasti käydä läpi paperit, mutta Jaakolla ei papereita ole ja Kertun paperit kävimme läpi hiljattain. 

Siispä tyhjensimme kaikki Kertun pussukat ja laatikot tyhjiksi leluista lattialle, ja lajittelimme lelut ja tavarat omiin kategorioihinsa. Kertun ja osittain myös minun keksimät kategoriat ovat: nukke-, Barbie-, prinsessa-, käsintekemis-, paperi- ja isot tavarat sekä pikku- ja isot otukset, koriste-esineet ja sekalaiset.

Kun tavarat olivat omissa kasoissaan, Kerttu kävi jokaisen ryhmän läpi pidellen jokaista tavaraa yksitellen käsissään ja päättäen joko pitää tai hylätä sen. Hylätyt keräsin yhteen isoon laatikkoon ja kerroin, että kyseiset tavarat lähtevät kierrätykseen. 

Kehotin Kerttua keksimään tavaroille säilytyspaikan heti, kun hän oli päättänyt, mitä tavaroista pitää. Tämä siksi, että tahdoin saada tavarat pois lattialta ja järjestykseen. Tärkeänä pidin sitä, että Kerttu ihan itse laittoi tavarat paikoilleen.

Jaakon kohdalla ei nyt käyty tavaroita tarkasti läpi Konmari-tyyliin, koska olin hänen kanssaan niin tehnyt jo syksyllä. Koska Jaakko on paljon tarkempi tavaroistaan ja useimmiten pitää huoneensa järjestyksessä, en pitänyt niin tärkeänä Jaakon omakätistä kädenjälkeä tavaroiden sijoittelussa. Niinpä keskustellen Jaakon kanssa päätimme paikat kaikille hänen tavaroilleen.

Kertun kanssa projekti on vielä hieman kesken, mutta Jaakon huone on jo järjestyksessä. Kun saan vielä omat ja perheen yhteiset tavarat järjestykseen, pois lattioilta, ja kaikille omat verhot ikkunaan, laitan tänne blogiin kuvia huoneista ja kaappien järjestyksestä. Perimmäinen tavoitteeni tässä koko kodinjärjestelyhommassa on säilyttää vain ne tavarat, mitä minä olen päättänyt säilyttää, ja tietää missä kukin tavara on. Nyt kun kaikki yläkerran kaapit tulee käytyä läpi ja järjestettyä uudelleen, tunnen olevani huomattavasti lähempänä tätä tavoitetta!

Spark joy -kirjaa lukiessani minulle valkeni ihan uudella tavalla se, että on tärkeää käydä läpi ensin omat tavaransa. Olen siis tässä projektin aikana hieman hätiköinyt, koska olen jo sortteerannut liinavaatteita ja koriste-esineitä, joissa ryhmissä on kaikkien perheenjäsenten tavaroita.

Onhan nämä kotitaloustavarat toki tavallaan minun vastuullani. Mutta oppiakseni paremmin tunnistamaan, mitkä tavarat minulle tuottavat iloa, on järkevää käydä ensin läpi vain minulle kuuluvat tavarat ja opetella fiilistelemään niiden kanssa. 

Tämän oivalluksen myötä tajusin myös, että en ole vastuussa Janin tavaroista ja hänen suhteestaan niihin. Riittää, että hänen tavaransa on hänen omassa kaapissaan tai laatikossaan - sen pidemmälle minun ei tarvitse niiden kohtalosta päättää.

Tämä sama pätee tietysti myös lasten tavaroihin. Kaisa on vielä niin pieni, että teen päätöksiä hänen puolestaan. Mutta siinäkin ymmärrän nyt kunnioittaa hänen mahdollisuuttaan päättää itse, kunhan tulee tarpeeksi vanhaksi. Eli harkitsen kahdesti ennen kuin heitän hänen omia lelujaan kierrätykseen. 

Mietinpä vaan, mitä kaikille minun lapsuuteni tavaroille on tapahtunut. Ne ovat vaan tippuneet kyydistä jossain vaiheessa ilman, että olisin kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisihan se mukavaa, että rakkaimmat esineet lapsuudesta olisivat vielä tallessa. Mutta en ole ymmärtänyt arvottaa omia tavaroitani tällä mielihyvä-ilo-rakkaus-asteikolla ennen kuin vasta nyt Konmarin myötä.

Toisaalta, en nyt keksi kuin yhden tavaran lapsuusajalta, josta kovasti pidin. Sellainen lasten penaali, missä oli monta luukkua ja erilaisia toimintoja. Voi olla että muistan senkin vain siksi, että penaali oli hukassa parisen kuukautta ja sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, koulustakin. Kunnes löysin sen - sen korihyllyn takaa, jonka korissa sen piti olla säilytyksessä. Että se siitä hurjasta etsinnästä...

Olen tällä hetkellä lajittelemassa verhoja ja pöytäliinoja, ja korut lajittelin viime viikolla. Seuraavaksi aion käydä läpi peitot sekä kosmetiikka- ja peseytymistarvikkeet. Päivitystä pukkaa heti kun joudan taas siihen puuhaan.

Marjaanan Konmari-projekti, osa I: Vaatteiden raivaus

Tänään on se suuri päivä. Aion aloittaa Konmari-metodin mukaisen vaatteiden raivauksen. Jännittää, osaanko oikeasti valita vaatteistani ne, jotka ilahduttavat. Olen niin tottunut ajattelemaan, että vaatteista säilytetään käytännölliset ja kauneus sun muut arvot ovat vaan plussaa. Nyt se ajattelu pitää kääntää päälaelleen ja pelkästään fiilistellä.

Sain Konmarin kirjan vihdoinkin käsiini - tosin jouduin hankkimaan sen vastoin tahtoani elektronisena. Se oli tilauksessa täällä Tampereen seudun suurimmassa kirjakaupassa ja kirjastoissa pitkät varauslistat. Alun perin tilasin kirjan nettitavaratalosta CDON, mutta toimitus kesti tosi kauan ja lopulta paketin saapuessa siellä oli kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ollut tilaamani... Kyllä ärsytti. Mutta nyt olen päässyt kirjaa lukemaan ihan itse, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat saada kotinsa ja tavaransa hallintaansa. Toisin kuin ihmisiä, ympäristöä tai tapahtumia, omia tavaroitaan voi hallita jopa täydellisyyteen saakka.

Konmari siis kehottaa esittämään tavaralle yhden ainoan kysymyksen: Does it spark joy? Ilahduttaako se? Hänen mukaansa riittää, että ottaa tavaran käteen. Pitämällä tavaraa kädessään huomaa, nostaako se fiiliksiä vai masentaako. Ainoastaan ne tavarat tulee säilyttää, jotka antavat hyvät fiilikset. Vaatteiden kohdalla voi myös kysyä, ostaisinko vaatekappaleen kaupasta nyt, jos olisin shoppailemassa.

Mielestäni tässä ajatusmaailmassa on järkeä: miksi pukeutua vaatteisiin, jotka aiheuttavat jonkin sortin kielteisiä tunteita? Tänä päivänä oman näköisten vaatteiden hankkiminen on niin helppoa ja kirppareilla myös halpaa, että on ihan turha pitää yllään väkisin sellaisia vaatekappaleita, jotka ovat ilman sen suurempaa harkintaa vain päätyneet vaatekaappiin. Tai jotka ovat olleet ihania viisi vuotta sitten, kun minulla oli ihan eri tyyli.

Konmari kehottaa myös kiittämään pois heitettäviä vaatteita palveluksistaan. Vaikka en sulatakaan hänen tapaansa hahmottaa tavaroita elävinä olentoina, olen siitä yhtä mieltä, että pois heitettävälle tavaralle kannattaa heittää hyvästit. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko kappale sittenkin pitänyt säilyttää, koska suhde tuohon vaatteeseen tai kapineeseen on asianmukaisesti päätetty.

Nyt on aika tarttua toimeen. Siispä kasaamaan kaikki vaatteet yhteen paikkaan - sängylle - ja fiilistelemään, mitkä vaatekappaleet ilahduttavat minua.

***

Tehty. Aikaa kului valitsemisen ja kaappiin järjestämisen kanssa pari kolme tuntia. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ottaessani ensimmäiset valokuvat kahdesta vaatekaapistani ennen raivausta, minusta tuntui ettei minulla niin kovin paljon vaatteita olekaan. Mutta sitten kun olin latonut ne kaikki sängylle, olinkin eri mieltä...

Edessä on neulejakut, niiden takana housut, keskellä kaikenlaiset alusvaatteet ja yöpaidat, oikealla edessä hameet, niiden takana mekot ja takimmaisena paidat. Voisi niitä toki paljon enemmänkin olla, olen ollut ahkera karsimaan vaatteita lukuisten muuttojemme myötä.

Kuuden roskapussin verran sain kasaan kierrätykseen menevää vaatetta. Joitakin alusvaatteita ja sukkia heitin roskikseen.

Tässä kuvassa näkyvät sitten jäljelle jääneet. Edessä mekot ja hameet, oikealla paidat, keskellä alusvaatteet ja takana neuleet. En tiedä kertooko kuva, mutta aika paljon vaatteita kyllä väheni. Lopuksi laskostin ja ripustin vaatteet kaappiin huolellisesti Konmarin ohjeiden mukaan.

Huomatkaahan, tankokaappiin jäi kaksi tyhjää hyllyä! Samoin nuo toisen kaapin hyllyt jäivät huomattavasti tyhjemmiksi kuin mitä ne olivat alunperin. Ja kun laatikoita vetää ulos kaapista, näkee selkeästi mitä sisällä on. Ehkä laitan vielä Washi-teipillä etiketit laatikoihin, niin ei tarvitse muistella missä laatikossa on mitäkin.

Siinä mielessä vaatekaappi ei toimi aivan että kaikki vaatteet näkisi yhdellä silmäyksellä. Siihen tarkoitukseen lipasto on paljon käytännöllisempi. Harkitsen vielä, josko hankkisin Elfa-tyyppiset laatikot omaan vaatekaappiini, samanlaiset kuin lapsilla jo on.

Laatikot yritin järjestää vaatteiden käyttötarkoituksen ja koon mukaan. Kuvassa ylhäällä vasemmalla ovat yöpaidat, "tekniset" alusvaatteet ja uimapuvut. Ylhäällä keskellä sukkahousut - kierrettynä rullalle tietysti! Ylhäällä oikealla ovat sukat. Alhaalla vasemmalla ovat pikkuhousut, keskellä legginsit ja topit, oikealla rintaliivit. Jotenkin aivan uskomatonta, että vaatteet voivat mahtua näin pieneen tilaan.

Kaapin sisällöstä otin kuvat vielä niin, etteivät korit ole paikallaan. Konmarin mukaan tummat ja painavat vaatteet tulee säilyttää alhaalla ja vasemmalla, kevyet ja vaaleat ylhäällä oikealla. Se kuulemma nostaa mielialaa, kun vaatekaapissa suunta on ylös ja oikealle. Olen noudattanut tätä järjestystä jo aiemminkin jossain määrin, koska alaosat, jotka usein ovat tummia ja raskaita, on mielestäni loogista säilyttää alhaalla - yläosat taas ylhäällä.

Orjallisesti en kyllä Konmarin organisointineuvoja noudattanut. Vaikka alhaalla onkin alaosat - housut ja hameet, niin seuraavaksi alimpana ovatkin sitten T-paidat. Joita muuten jäi kokonaista neljä kappaletta! Pitkähihaiset paidat ovat keskellä, ja ylhäällä on neulejakut. Olen tosi tyytyväinen, että sain jakkujen määrää vähennettyä ja jäljelle jäivät ainoastaan ne, jotka aiheuttavat myönteisiä mielikuvia. Ne nimittäin vievät ihan hirveästi tilaa kaapissa ja on turhauttavaa säilöä paljon tilaa vieviä tavaroita, joita ei edes tule käytettyä.

Joitakin kesävaatteita jätin kaappiin sillä ajatuksella, että laitan ne pois tämän kesän päätyttyä. Samoin joitakin kylmemmän kauden vaatteita säilytin testatakseni, ovatko ne käytännöllisiä syksyn säiden tullessa.

Konmari kehottaa ripustamaan ne vaatteet, jotka tuntuvat paremmin viihtyvän ripustettuna. Minulle se tarkoittaa mekkoja, rypistyviä hameita ja paitoja sekä paksuja ja löysiä neuleita. Myös tässä kaapissa pyrin järjestämään vaatteet niin, että tummat, pitkät ja raskaat ovat vasemmalla, kevyet ja vaaleat oikealla. Mutta kuitenkin niin, että pidin yhdenlaiset vaatteet yhdessä kohdassa. Vasemmalla ovat pitkät tummat mekot, sitten neulejakut, sitten lyhyet mekot tummasta vaaleaan, hameet, ja lopuksi paidat.

Olin tosi ilahtunut, kun kaikki ripustusta vaativat vaatteet tosiaan mahtuivat tähän tankokaappiin. Hienoa hienoa! Aiemmin olen aina joutunut tunkemaan kaapin hieman ylitäyteen, mutta nyt vaatteita ei ole liikaa. Konmari väittää kirjassaan, että ihmisellä on säilytystilaa juuri sen verran kuin hän tarvitsee. Enpä olisi uskonut, että se voi pitää näin tarkalleen paikkansa.

***

Miltä tämä projekti tuntui? 

Ensinnäkin, homma ei tuntunut lainkaan niin suurelta kuin alun perin luulin. Toki siihen meni aikaa, mutta vaatteiden valinta oli ihan kivaa. Alkuun pääsemiseksi jouduin pukemaan sanoiksi, mitä vaatevalikoimaltani toivon: "Tahdon pukeutua naisellisiin, kauniisiin ja hyvin istuviin vaatteisiin - myös kotona." Konmari kehottaakin ennen raivaamisen aloittamista visioimaan, minkälaista elämää haluaa kodissaan elää. Sillä tavalla tavoitteet ovat selkeänä projektin edetessä. Olen itse näköjään niin teoreettinen persoona, että tämä tavoitteen sanoiksi pukeminen oli suorastaan välttämätöntä ennen ensimmäisenkään vaatteet valintaa.

Konmarin ohjeesta poiketen en kysynyt joka vaatteen kohdalla, ilahduttaako se minua. Alunperin ajattelin, että vaatteille puhuminen ja niiden palveluksista kiittäminen olisi tyhmää. Mutta vaatteita valitessani huomasin höpiseväni puoliääneen "sinusta en ole koskaan pitänyt", "olet ihana mutta haiset pahalle, saat mennä", "sinä olet paljon palvellut ja jo niin nukkaantunut, että saat mennä", "olet ihana, saat jäädä", ja niin edelleen. 

Ihan pöljältä tuo kyllä kuulostaaa minusta vieläkin, mutta hällä väliä, se tosiaan auttoi. En usko jääväni kaipaamaan yhtäkään vaatekappaletta, joka valkoiseen roskasäkkiin päätyi. Ja kyllä, kiitin palveluksestaan suurinta osaa kierrätykseen päätyvistä vaatteista. Oli siellä joukossa niitäkin kyllä, joille jouduin jupisemaan: "sinä et ole minua kyllä koskaan palvellut".

Seuraavaksi minulla on edessä takkien, asusteiden ja laukkujen raivaaminen. Vaatteiden raivaus oli helppoa ja nopeaa, vaikka vaatteita sentään on aika paljon. Takkeja ja asusteita minulla on määrällisesti paljon vähemmän, joten arvelen homman sujuvan aivan käden käänteessä. Ehkäpä se on sitten huomisen homma!

Ai niin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että nuo kuusi säkillistä lähtevät Suomen Punaisen Ristin Konttiin tällä viikolla.