Marjaanan Konmari-projekti, osa X: Korut, DVD- ja CD-levyt

Tätä menoa multa kyllä loppuu roomalaisten numeroiden osaaminen...

Tänään siis esittelyssä korujen sekä cd- ja dvd-levyjen konmaritus.

Oli tosi virkistävää käydä läpi kaikki korut. Olen jostain syystä ajatellut, että kaikki korut on säilytettävä. Nyt kun kävin koruni läpi pohtien, tuottavatko ne minulle iloa, huomasin voivani luopua tosi monista. Ja on kiva, kun päivän koruja valitessa tarjolla on vain niitä, joista oikeasti pidän ja jotka voin kuvitella ylleni. Samalla huomasin myös, että koruvalikoimassani on joitakin puutteita.

Korujen marituksesta on nyt aikaa pari viikkoa ja tuntuu siltä, että ne on syytä käydä läpi vielä toistamiseenkin. Sama fiilis on kyllä tullut kirjoista ja vaatteistakin.

Huomaan että minun on vaikea päästää irti monesta tavarasta, jotka ovat minulle pitkään kuuluneet. Vaikken niistä tykkäisikään. Kaikki ilottomat "arvottomat" korut, kuten puu- ja muovihelmet, laitoin kyllä jo kierrätykseen. Mutta säilytin vielä kaikki "arvokkaat" korut, jotka eivät tuota iloa, erillisessä Minigrip -pussissa. Mietin että voin antaa niitä lahjaksi tai myydä. Onneksi korut vievät melko vähän tilaa...

Kävin myös koruliikkeessä korjauttamassa Kalevalan Lumikukka-riipuksen nauhaa, mutta koska se oli pronssinen käärmeketju, sitä ei voinut korjata. Ostin tilalle pronssisen tavallisen ketjun, ja se maksoi vain 10 €! Yllättävän edullinen!

Minulla ei ole kuvaa iloa tuottavista koruista paikoillaan, koska en ole vielä päättänyt, missä ja miten niitä lopulta säilytän. Vaihtoehtoina ovat alakerran vessa ja makuuhuone. Katsotaan sitten, mihin lopussa päädyn. Arvokorut ovat kuitenkin jatkossakin mustassa nahkaisessa korurasiassa ja helmillä koristeltuun lasirasiaan laitan myös jotain. Lisäksi ostin korutelineen, johon saan roikkumaan isot korvikset ja kaulaketjut.

Tässä kaikki koruni rasioissaan. Kaulakorut roikkuivat koukuissa vessan hyllyssä.

Korurasiat tms. ja rikkinäiset korut.

Korut lajiteltuna: korvikset, rannekorut, riipukset, rintakorut, nilkkaketjut.

...ja kaulakorut, kellot sekä "muut", jossa minulle kuulumattomia koruja sekä muuta korurasioista löytynyttä.

Nämä korut eivät säteile iloa. Myöhemmin Kerttu korjasi tästä läjästä pari korua
parempaan talteen.

Säilytän nämä kunnes korut ja muut tavarat ovat löytäneet oman paikkansa kodissamme. Ovat paitsi korusäilyttimiä, myös muistoesineitä.

Iloa tuottavat korut.
Korvikset, rannekorut, riipukset, rintaneulat, kaulaketjut ja helmet, kellot.

Tällä viikolla ehdin käydä läpi CD- ja DVD-levyt. Siinä ei kauan nokka tuhissut, ehkä enintään puoli tuntia jälkien siivoaminen mukaan lukien. Sain Janinkin osallistumaan sen verran, että hän katsoi omansa läpi ja diskasi tarpeettomat. 

Ihmettelin Janille, kuinka hänellä voi olla niin paljon vähemmän levyjä kuin minulla. Kun molemmat olemme kuitenkin paljon musiikkia nuorempana kuunnelleet. No, konmarituksen jälkeen meillä oli jäljellä suunnilleen saman verran. Jani on siis tainnut alun perin hieman tarkemmin valita hankintansa...

Suurin osa levyistä on majaillut tässä pitkän lipaston yhdessä laatikossa.

...mutta tämän verran löytyi vanhan mummun kaapin tason päältä.

68 pois heitettävää, joista suurimman osan laitoin Konttiin.
Tiedä sitten voivatko myydä näitä paperikuorisia vai joutuivatko suoraan roskikseen.

Paljon tyhjää tilaa vasemmassa reunassa!!!

Ja nyt KAIKKI levyt tässä laatikossa.

Olin siis joskus aiemmin jo vaihtanut CD-levyjen kuoret muovisista näihin paperisiin. Jälleenmyynnin kannalta huono ratkaisu, mutta säilytyksen kannalta varsin kätevä. 

Lasten levyjä en raakannut tällä kertaa lainkaan. Suurin osa on jotain lastenlaulukokoelmia. Nyt kun levyt on taas jotenkin järkevästi järjestyksessä, voi niitä ehkä tulla kuunneltuakin.

Bokseihin pakatut kokoelmat sekä pahvisessa tai metallisessa kuoressa olevat levyt säilytin alkuperäispakkauksissaan. Levyt on suurin piirtein jaettu kolmeen pahvilaatikkoon: minun, lasten sekä Janin ja yhteiset. 

En oikein ymmärrä miksi en ole levyjä aiemmin säilyttänyt tässä laatikossa kokonaisuudessaan. Tai ymmärränpä sittenkin - syksyllä poistin suurimmasta osasta DVD-levyjä niiden muoviset kuoret. Aiemmin ne eivät millään olisi mahtuneet tähän yhteen laatikkoon.

Jotenkin kyllä tuntuu hölmöltä säilyttää enää yhtään CD-levyjä, kun lähes kaikki kuuntelemamme musiikki löytyy Spotifysta. Mutta aika raa'alta tuntuisi myös laittaa pois kaikki rakkaat levyt. Saa nähdä missä kohtaa ne muuttuvat täysin muinaisjäänteeksi.

***

Odotan sormet syyhyten, että pääsisin keittiökamppeiden kimppuun. Marie Kondo suosittelee sitä kuitenkin viimeiseksi läpikäytäväksi komono-ryhmäksi. Eli kaikki muu sekalainen tavara ensin. 

Seuraavaksi minulla on vuorossa ihonhoitotuotteet ja meikit (niputan ne yhdeksi kategoriaksi, koska minulla on niin vähän). Sitten pitäisi selvittää viihde-elektroniikka ja kodinkoneet. En oikein tiedä tuosta kategoriasta - viihde-elektroniikka on meillä lähes sataprosenttisesti Janin vastuulla.

Sen jälkeen on vielä ompelu- ja kutomistavarat sekä vielä konmarittamattomat askarteluvälineet ja -tarvikkeet.

Kondo kehottaa niputtamaan kodin kuluvat tavarat, kuten lääkkeet, nenäliinat ja puhdistusaineet, yhdeksi kategoriaksi. Itse ehkä niputtaisin siivoukseen liittyvät omaksi kategoriakseen... Täytyypä miettiä tätäkin.

Kunhan nyt vaan pääsisi taas hommiin käsiksi... No ehkäpä ensi viikolla, kun on hiihtoloma ja siten vapautus kuljetuksista ja kellon vahtaamisesta.

Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.

Miten Konmari-metodia voi soveltaa lapsiperheessä?

Hyvällä innolla alkanut Konmari-projekti on nyt jäänyt vähän univajeen ja arkiaskareiden jalkoihin. Koko viime viikon pyrin ainoastaan pitämään asunnon, erityisesti keittiön, järjestyksessä sekä viettämään aikaa lasten kanssa. Pystyin ylläpitämään kodin siisteyttä, jolla jo sinänsä on suuri positiivinen vaikutus omalle jaksamiselleni. Mutta huomasin myös kaipaavani järjestelyprojekteja, erityisesti tuota Konmari-projektin edistämistä ja blogin kirjoittamista.

Siispä mietin, kuinka voisin ottaa Konmarin osaksi tätä hektistä arkea kolmen lapsen kanssa. 

Marie Kondo kehottaa tekemään koko järjestelyprojektin kerralla, ikään kuin se olisi elämäntapahtuma. Hänestä sopiva aika on korkeintaan kuusi kuukautta. Kertakaikkisuuteen perustuu myös se tapa, että kaikki tavarat läjätään lattialle ja käydään läpi kertaheitolla. Näiden periaatteiden lisäksi Kondolla on myös tarkka järjestys tavaroiden otolliseen läpikäymiseen, ja hän kehottaa järjestämään vasta, kun kodin kaikki tavarat on käyty läpi.

Tässä elämäntilanteessa tavaroiden järjestelyä ei voi priorisoida tämän hetken elämäntapahtumaksi. (Tai voin tehdä sen heti, kun minulla on viikko pelkästään omaa aikaa yksin kotona. Heh!) Se tulee siellä omien, puolison ja lasten perustarpeista huolehtimisen jälkeen. 

Ratkaisu on mielestäni siinä, että omaksuu Konmari-metodiin kuuluvan ajattelutavan. Eli uusia tavaroita tai vaatteita hankkiessa on syytä tarkasti kysyä itseltään, tuottaako tämä minulle iloa. Jollei ostos ole napakymppi, sen voi yhtä hyvin jättää hyllyyn. Harvat tavarat ovat niin tarpeellisia, että olisi pakko ostaa ensimmäinen vastaantuleva. Tässä asiassa minulla on vielä petrattavaa, sillä varsinkin vaatteita tulee ostetuksi, muka kiireessä, ilman huolellista harkintaa. 

Ajattelutapaa voi mielestäni soveltaa myös käänteisesti. Jos jokin tavara aiheuttaa negatiivisia tunteita joka kerta, kun näen sen, on siitä syytä hankkiutua eroon. Ellei se ole aivan välttämätön käyttöesine, jonka korvaamiseen ei ole rahaa. 

Sovelsin tätä ajatusta viime viikolla, kun vein Konttiin yhden sivupöydän ja pari varapatjaa:

Minusta meillä on ollut liikaa pieniä apupöytiä. Ne tuntuivat olevan aina tiellä tai väärässä paikassa. Kuitenkin Janin pappan tekemät kukkapöydät olivat sellaisia, jotka halusin ehdottomasti säilyttää. Niinpä pohdin, mihin meillä ne oikeasti voisivat sopia. Ja vein pois tieltä yhden sivupöydän, josta en erityisesti tykännyt. Pohdinnan tuloksena meillä on myös vihdoin paikka valaisimelle sängyn vieressä - siinä ei ole oikeastaan lainkaan tilaa, mutta kapea kukkapöytä siihen juuri mahtui.

Varapatjat taas ovat aina tukkimassa kulkureitit yläkerrassa lasten leikkien jäljiltä. Ja niiden päällä on aivan hirveän huono nukkua, ne on varmaan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Ja lasten varapatjoja meillä on jo ennestään kaksi, emme tarvitse neljää. Siispä päätin vapauttaa itseni näistä murheenkryyneistä, ja se oli oikea päätös. Varapatjatilanne on kyllä sitten päivitettävä, kun seuraavaksi saamme yövieraita. (Mutta meillä on jo suunnitelma olemassa: aiomme hankkia kahden hengen ilmapatjan.)

Toinen asia, jonka neuvon kyllä Marie Kondokin taitaa antaa, on pilkkoa kategoriat tarpeeksi pieniin osiin. Esimerkiksi nyt kun käyn läpi keittiötavaroita, aloitin mukeista. Kaikki mukimme ovat tarkalleen yhdessä kaapissa - joka on ollut aivan tupaten täynnä. Eilen tiskikonetta tyhjentäessäni kävin samalla läpi mukit ja laitoin yhdelle hyllylle ne, joita en halua säästää. Tänään Konttiin lähtiessä ne oli helppo pakata sieltä hyllyltä mukaan. Aikaa koko "projektiin" kului, poislukien Kontti-reissu, alle viisi minuuttia.

En kyllä ensin siirtänyt mukeja kasaan pöydälle tai lattialle, mutta mietin kyllä, ilahduttaako muki minua. Mukien kohdalla on tosin huomioitava, että niitä tarvitsee, ilahduttivat ne sitten tai ei. Mistä pääsenkin seuraavaan kohtaan eli käytännöllisyyteen.

Konmari-tekniikan ytimessä on fiilistelyn lisäksi itsetuntemuksen lisääntyminen. Marie Kondon lanseeraama järjestys tavaroiden läpikäymiseen on varmasti tältä kannalta aivan otollinen. Perheellä on kuitenkin paljon tavaraa, jotka ovat tarpeellisia arkielämän kannalta. Ja liiallinen kama häiritsee, kun sitä on päivittäin käytössä olevien tavaroiden joukossa. Niinpä neuvoni onkin, omien pienempien kategorioiden luomisen lisäksi, käydä tavarat läpi siinä järjestyksessä kuin arkeen helpotusta kaipaa. Sillä tavalla mielenkiinto projektiin säilyy. Samalla myös otan vastuuta oman arjen sujuvuudesta ja siitä, minkälaista tahdon arkeni olevan. Minulle kotiäitinä arki kotona on ajankäytöllisesti suurin osa elämääni.

Esimerkiksi, minulla olisi Konmari-metodin mukaan seuraavana vuorossa paperit. Meillä on papereita jemmassa yksi iso hyllyllinen makuuhuoneen kaapissa. Mutta ne vievät sen yhden hyllyn, joka on lisäksi Janin kaapissa, eivätkä häiritse arkeani millään lailla. Haluan toki käydä läpi ne jossain vaiheessa ja päästä eroon siitä painolastista. 

Mutta arjen sujuvuuden kannalta minulle oli hyvin tärkeää käydä läpi liinavaatteet, ja nyt seuraavaksi keittiötavara. On edelleen mahdottoman hienoa käydä hakemassa puhtaat lakanat tai pyyheliinat ilman, että kaapin sisältö tippuu niskaan tai että joudun tonkimaan varastoja haluamani lakanan löytääkseni. Samaa helppoutta olen kaivannut jo vuositolkulla keittiööni.

Omasta mielestäni hyvää arkea loin myös niin, että siirsin lasten kirjat alakertaan. Tykkään kirjojen ääneen lukemisesta ja lapset tietysti tykkäävät kuunnella. Yleensä olen passittanut heidät hakemaan yläkerrasta haluamansa kirjan, jota on sitten alakerran sohvalla luettu. Ja olen roudannut kirjoja takaisin yläkertaan. 

Nyt päätin käydä läpi heidän kirjansa ja siirtää ne olohuoneeseen. Olen ollut tosi tyytyväinen muutokseen! Kaikki meidän kirjamme ovat nyt olohuoneessa, minä pääsen helposti valitsemaan luettavia kirjoja ja ne on helppo siivota takaisin oikeille paikoilleen. Ja kirjahyllyssä on vain ne kirjat, jotka minä tai lapset ehdottomasti haluamme säilyttää. Samalla ympäri olohuonetta seilanneelle kirjastokassille löytyi luonteva paikka lasten kirjahyllyn kupeesta.

Mistä tulikin mieleeni, että vaikka Kondon mukaan tavaroille on syytä etsiä oma paikka vasta aivan projektin lopuksi, minun mielestäni se on (lapsiperheessä) järkevämpää tehdä heti, kun on jonkun kategorian käynyt läpi. Esimerkiksi, mukit säilytetään keittiön kaapissa, kirjastokassi kirjahyllyn vieressä. Mutta tässä on kyllä hyvä pitää kiinni Kondon neuvosta: kaikki samanlaiset tavarat yhdessä paikassa.

Koska joudun nyt myös panemaan blogin kirjoituksen omalle paikalleen arjen tärkeysjärjestyksessä, tässä kirjoituksessa ei ole kuvia. Niiden ottamiseen, muokkaamiseen ja lisäämiseen menisi kuitenkin aikaa. Mutta toivottavasti tämä pelkästään sanallinen viesti on hyödyksi ja iloksi minun lisäkseni myös teille lukijoille.

Jos muuten jollain on ajatuksia tai näkökulmia tästä aiheesta, laitahan kommenttia!

Marjaanan Konmari-projekti, osa IV: Liinavaatteita pakolaisille

Tällä kertaa innoitukseni järjestelemiseen tuli Facebookin kautta. Luin nimittäin jonkun linkittämän ohjeistuksen pakolaisille lahjoitettavista tavaroista, jota suosittelen luettavaksi kaikille lahjoittamista harkitseville. Sitten löysin vielä tekstin, jossa kerrotaan mitä tavaroita vastaanottokeskuksissa tarvitaan täällä meillä päin.

Nyt en siis seurannut Konmari-kirjassa kerrottua järjestystä kodin tavaroiden läpikäymiseen, vaan aloin käydä läpi niitä tavaroita, mitä vastaanottokeskuksissa tarvitaan. Aloitin liinavaatteista, koska niiden karsiminen on ollut agendassani jo pitkän aikaa. Joka kerta pyyhettä tai lakanaa hakiessani olen joko joutunut kaksin käsin kiskomaan oikeaa tavaraa hyllystä tai sitten laskostamaan takaisin kaikki niskaani tipahtaneet tekstiilit.

Minulla oli siis nyt hyvä syy (pakolaiset) ja metodi (Konmari) käydä läpi liinavaatteet, joista luopuminen on ollut minulle vaikeaa. Siellä on ollut häälahjoja, muita lahjoja, perintönä saatuja lasten tyynyliinoja ja lakanoita, kivan värisiä pyyhkeitä...

Suunnittelin ensin yhdessä Janin kanssa, miten monta tyynyliinaa, pyyhettä sekä alus- ja pussilakanaa tarvitsemme. Oli tosi mukava saada tässä kohdassa tukea Janilta! Kun olemme yhdessä päättäneet, montako kutakin liinavaatetta tarvitsemme, on helppo laittaa pois kaikki loput.

Ensin päätimme, että vierasvarana meillä tulee olemaan yksi kahden hengen ilmapatja ja kaksi lasten patjaa ja niihin peitot ja tyynyt. Lisäksi on lasten peitot ja tyynyt, meidän tuplapeitto, vauvan makuupussi sekä kolme vilttiä. Tällä ajatuksella liinavaatelista näyttää seuraavanlaiselta:

• 6 yhden hengen aluslakanaa
• 3-4 tupla-aluslakanaa
• 3 vauvan aluslakanaa
• 6 pussilakanaa ja tyynyliinaa
• 3 tuplapussilakanaa ja 6 tyynyliinaa
• 6 lasten pussilakanaa ja tyynyliinaa
• 3 vauvan pussilakanaa ja tyynyliinaa
• 10 kylpypyyhettä

Säilytettävät valitsin Konmari-periaatteella: tuottaako tämä kappale minulle iloa?

Peittoihin ja tyynyihin en vielä ehtinyt koskeakaan, mutta liinavaatteet tuli lajiteltua. Oli melkoisen helpottavaa vihdoinkin saada laittaa pois suuri osa liinavaatteistamme. Melkeinpä voisi sanoa suurin osa, koska meille oli vuosien varrella kertynyt niitä tosi paljon.

Loppujen lopuksi laitoin kierrätykseen:

• 5 aluslakanaa
• 3 tupla-aluslakanaa
• 3 pussilakanaa
• 10 tyynyliinaa
• 11 pyyhettä, pari käsipyyhettä
• lapsen ja vauvan liinavaatteita
• kaksi vauvan makuupussia ja
• yksi aikuisten makuupussi.

Epämääräinen läjä pois pantavia liinavaatteita...

...siististi pusseihin pakattuna.

Aikuisten makuupussi oli ainut, joka ei ollut listalla pakolaisten tarvitsemista tavaroista. Se oli vaan jo valmiiksi samassa pussissa vauvamakuupussien kanssa, niin en alkanut pussia purkamaan. Nimikoin kaikki pussukat ja tekstiilit olivat tietysti kaikki puhtaita, suurin osa jopa mankeloituja! Perjantaina kuljetin nyyttini Konttiin ja voin sanoa, että tuntui mukavalta tietää tavaroiden menevät todelliseen tarpeeseen.

Ja tuntuu tosi kivalta katsoa kaappeja, jotka ovat nyt vain kohtuullisen, eivät täpösen, täynnä! 

Pyyhkeitä tuntuu olevan nyt niin vähän, että minä ja Jani molemmat pohdimme, voiko näin vähällä pärjätä. Mutta niitä jäi nyt yhteensä 12 kappaletta, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi riittää viisihenkiselle perheelle.

Käytyäni liinavaatekaapit läpi löysin kuivurista vielä joitakin liinavaatteita. Konmarin mukaan ne kappaleet, jotka eivät olleet mukana suuressa 'aloitusläjässä' ja joita ei muistanut kyseistä tavararyhmää läpikäydessään, joutavat suoraan pois. Tavarat, joita ei edes muista, eivät voi olla erityistä iloa tuottavia. Eivätkä nämä löydökseni ainakaan tuottaneet iloa, joten pakkasin ne vielä yhteen pussiin.

Lopuksi vielä kuva lakanakankaasta, jonka pelastin siirtämällä sen liinavaatekaapista ompelukankaisiin. En ole erityisesti pitänyt siitä lakanana, mutta kuosi oli liian kiva pois heitettäväksi.

Vihdoinkin varasto järjestyksessä!

Nykyään valo pääsee sisään meidänkin varastoon!

Meidän varaston ikkuna oli ollut jo pitkän aikaa ollut peitossa eikä päivä ollut paistanut sisälle. Siitä asti kun muutimme, olen halunnut saada varastomme järjestykseen. Muutossa se lastattiin täyteen suuria laatikoita ja nopea tarkastus paljasti, että ehkä jopa suurin osa tavaroista kuuluu kaatopaikalle tai kierrätykseen. Joitakin yksittäisiä tavaroita olen varastosta tarvinnut, mutta etsiminen on ollut tosi hankalaa suurien pahvilaatikoiden ja yleisen sotkun takia.  Halusin siihen muutosta. 

Viime lauantaina suunnitelmistamme poiketen olimme koko päivän vapaalla kotona ja sain houkuteltua Janin mukaan varastonsiivousprojektiin. Vihdoinkin oli aika saada tuo rytöläjä hallintaan!

Kuten kuvasta näkyy, varastossa ei juuri ollut enää lattiatilaa. Eikä juuri mitään muutakaan tilaa, johon olisi vielä voinut tavaroita kädestään laskea.

Laidat oli ladottu vaarallisen näköisesti täyteen tavaraa. Minähän en noihin ylimpiin tavaroihin edes yltänyt, ja tuon oikealla puolella näkyvän pikkutavaran takaa olisi ollut hankala ottaa pahvilaatikoita esiin. Tosin en kyllä edes tiennyt, mitä niissä pahvilaatikoissa on... Saatuani paikkoja järjestykseen sisällä asunnossa, olin roudannut tyhjät säilytyskorit ja -laatikot ulkovarastoon. Ne vievät tosi paljon tilaa!

Aloitimme projektin tyhjentämällä koko varaston. Tai no, talvirenkaat saivat jäädä nurkkaan kököttämään, koska ne olivat jo järjestyksessä ja hyvässä paikassa. Kaikki loput tavarat kannettiin pihalle. Samalla lajittelimme niitä takaisin varastoon, sisälle, Konttiin tai kaatopaikalle meneviin. Tässä kuvassa on osa tavaroista jo päässyt takaisin varastoon, mutta siitä saa silti käsityksen työskentelytavasta.

Meillä on ollut yksi iso muovinen tilpehöörilipasto ruuveja, taulukoukkuja, valaisinpistokkeita ja muuta sellaista sälää varten. Lipasto näkyykin tuolla ikkunassa, keittiön pöydällä. Näitä "rautatavaroita" (Onko sanalle "hardware" jotain järkevää käännöstä?!) meillä oli silti vähän siellä sun täällä. Ja lipastoonkin päätyneet olivat pienissä muovipusseissa niin, että laatikoita oli hankala avata. Lastasimme kaikki tällaiset pikkutavarat sekä sekalaiset pullot ja purtelit keittiön pöydälle tarkempaa selvittelyä varten. 

Illalla, kun olimme saaneet lapset nukkumaan, selvittelimme kaiken tuon pikkukrääsän. Siinä oli aika lailla hommaa, se oli likaista ja ärsyttävää puuhaa, mutta lopputulos oli sen arvoinen. 

Heitimme pois lähes kaikki käyttöohjekirjat (kaikki löytyy nykyään netistä) ja tyhjensimme rautatavaran pusseista lipaston laatikoihin. Heitimme pois varaosia, joita emme tunnistaneet tai joita emme enää tarvitse. Jani kävi läpi yhden laatikkonsa, jossa oli tietokonesälää ja muistoesineitä. Jani löysi myös joitakin esineitä myyntiin ja tutuille toimitettaviksi.

Nyt kaikki rautatavara on ihan oikeasti tuossa lipastossa, isommat varaosat ja tilpehöörit yhdessä laatikossa ja nesteet ja aineet yhdessä korissa. Tässä prosessissa tuli järjesteltyä myös yksi eteisen kaappi, koska siellä oli samanlaista tavaraa kuin varastossa. Halusin saada nekin tavarat lajiteltua ja selkeästi yhdenlaiset tavarat yhteen paikkaan. Nyt kaapissa on, ylhäältä alas, 

• jatkojohtoja (ja nykyisen nettiboksin laatikko), 
• jätesäkkejä ja picnic-peitto, 
• ompelukone, 
• lamppuja ja pattereita (ja jumppakuminauha?!?),
• usein tarvittavia työkaluja, ruuveja ja ankkureita,
• sekä työkalupakki, jonka järjestys on Janin vastuulla, mutta kaipa siellä on nyt pääasiassa työkaluja. 

Tänään vielä roudasin tavarat kaatopaikalle ja Konttiin. Sitten sain ottaa kuvat tyhjemmästä ja paremmin järjestetystä varastosta. Vasemmalla seinällä on nyt Janin kokoama, Bauhausista ostettu varastohylly. Rengaspinon edessä näkyy vielä paketoitu sängynpääty. Se oli menossa Konttiin, mutta en saanutkaan sitä mahtumaan autoon.

Vasemmalla hyllyn päällä on kaksi suurta pahvilaatikkoa, joissa on pestäviä mattoja. Keskimmäisellä hyllyllä on Sinin pussissa puhtaita mattoja. Hyllyn alla ja alimmalla hyllyllä on muun muassa lasten leluja. Sinimustassa laatikossa on rautatavara, joka oli liian suurta pikkulipastoon, ja sen vieressä olevassa harmaassa korissa kaikenlaisia pulloja ja purtiloita, kuten sytytysneste ja autovaha. Ylimmäisellä hyllyllä on lähinnä suuria työkaluja.

Oikeassa reunassa on nyt vain joitakin yksittäisiä tavaroita lattialla, kun aiemmin siinä oli kolme suurta pahvilaatikkoa ja epämääräinen tavararöykkiö. Iso vihreäkantinen muovilaatikko saa vielä lähteä Konttiin, kunhan olen pakannut sen täyteen kierrätykseen menevää tavaraa.

Erityisesti ylähylly tuli nyt paljon käyttökelpoisemmaksi. Alemmassa pahvilaatikossa on joulukoristeita, ylemmässä Janin muistoesineitä ja tietokonetavaroita. Oikeassa reunassa on pinottuna tyhjiä koreja ja laatikoita. Rautatavaralipasto näkyy hyllyllä keskellä ja vasemmasta reunasta löytyy kukkapurkkeja, Moccamaster, luistimet, lasten hiekkaleluja, uimapatja, kitaratelineet ja pressu. Vaikka kaikki tavarat ylähyllyllä eivät edelleenkään ole helposti saatavilla, ainakin tiedän täsmälleen mitä siellä on.

Jani vielä haaveili, että varastoon mahtuisivat myös lastenvaunut talvella. Eipä sinne pyörien jälkeen enää sellaista lattiatilaa jäänyt, joten vaunut täytynee säilyttää öisin tuulikaapissa. Toisaalta, tämä varasto ei ole lämpöeristetty, joten se ei välttämättä olisikaan ollut paras säilytyspaikka vaunuille.

Kaksi suurta autokuormallista varastosta lähti tavaraa pois. Vielä voisin vähentää säilytyskoreja sekä mattoja. Matot pitää kuitenkin pestä ensin, koska Kontti ei toivo lahjoitettavaksi likaisia tekstiilejä. Säilytyskoreista on hieman hankala luopua, koska ensinnäkin tykkään niistä ja toisekseen ei koskaan tiedä, minkälaista koria missäkin asunnon kolkassa tarvitsee. Ehkäpä säilytän niitä kunnes koko Konmari-projektini on tehty ja siten todelliset säilytystarpeet löytyneet.

Vaikka varasto ei vieläkään ole puhdas eikä tavarat ole viimeisen päälle järjestyksessä, siellä on nyt pelkästään meille tarpeellista tavaraa ja tiedän täsmälleen, mistä mitäkin tavara lähden etsimään. Hienoa! Ja suuret kiitokset Janille tästä yhteisestä projektista!

PS. Nyt kun Jani oli mukana järjestelyprojektissa ja heilui kameran kanssa jossain vaiheessa, myös meikäläisestä tuli kuva työn tiimellyksessä.