Kun aloittaa puhtaalta pöydältä... ja eteistilat kuntoon

Tässä postauksessa on paljon kuvia uudelleen järjestetyistä eteistiloista sekä pohdintaa muuttamisen ihanuudesta.

Meidän Abstellraum (eli vapaasti suomennettuna pieni sivukamari, varastokoppi, romuvarasto, luutahuone, siivoushuone) on ollut pitkän aikaa huonossa järjestyksessä. Ei nyt aivan käyttökelvoton, mutta tavoitteisiin nähden hyvin huonosti toimiva. Kun kävelen kotimme ovesta sisään, Abstellraum ja eteisalue ovat oikealla. Suurimmaksi osaksi meidän kaikki ulos lähtemiseen liittyvät tavarat säilytetään tässä kopissa. Lisäksi siellä säilytetään kierrätettävät roskat ja siivoustarvikkeet. Tosi paljon vaatimuksia parin kolmen neliön tilaan. Tältä se ja eteinen näyttivät ennen kuin ryhdyin siivoamaan:

Peilissä näkyvän oven takana on kylpyhuone,
avoinna olevasta ovesta pääsee makuuhuoneeseemme.

Ovesta sisään tultaessa vasemmalla (kuvassa oikealla) on vierasvessa.

Jos jätetään huomiotta kokolattiamatto, jonka päälle ei enää voi laittaa kuramattoa, koska sitten ovi ei mahdu aukeamaan, oli ongelmia tässä eteisessä muutenkin yllin kyllin:

- ei sopivaa paikkaa postille

- avaintensäilytys romukopin perällä hyllyssä

- tavarat joutuivat hukkaan hyllyjen perälle ja tavarat tuli tungettua missä tilaa sattui olemaan

- kenkäteline vei eteisessä paljon tilaa ja silti kengät potkitaan jalasta lattialle

- pieni lipasto pienensi huomattavasti kulkuväylää vessaan

- ystäväni maalaama taulu oli jatkuvassa vaarassa pienessä eteisessä tapahtuvan lapsiperhe-elämän vuoksi

- kopissa oli säilössä kaikkien vuodenaikojen asusteita (ja takkejakin) ja harvoin käytettyjä isoja ulkoleluja, jotka estivät tarpeellisten tavaroiden löytymisen

- roskien pakkaaminen pusseihin ja ulos toimittaminen oli iso prosessi, koska roskat olivat piilossa isoissa laatikoissa huoneen perällä.

Oli siis todella syytä tarttua toimeen. Ja valmista olisi syytä tulla ennen kuin haen lapset tarhasta. 

Aloitin niin kuin ne noissa organisointiblogeissa neuvovat, eli tyhjensin ja siivosin koko alueen. Ensimmäisissä kuvissa näkyy tavaraläjät, jälkimmäisissä tyhjä tila. Yllättävän paljon tuo Abstellraum muuttui, kun pesin seiniä ja lattian sekä muutin hyllyjen välit järkevämmiksi. Ei se ehkä tuossa kuvassa niin hyvin näy, mutta silmillä katsoen tahrattomat seinät näyttävät paljon paremmalta.

Vasemmalla lähtötilanne.

***

Kun kuurasin seiniä takaisin valkoiseksi, tein samalla myös yhden oivalluksen. Nimittäin, miksi tykkään muuttamisesta, ja miksi ei tarvitse muuttaa.

Tykkään muuttamisesta, koska silloin sisustamisen saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Ennen muuttoa uudessa asunnossa on tyhjät, ja sen vuoksi suurelta näyttävät, huoneet, joissa tuntuu piilevän mahdollisuus unelma-asunnon luomiseen. Sitten miehet kantavat nuo ihanan avarat huoneet täyteen huonekaluja ja muuttolaatikoita. Välttämättä niin pitää käydä, koska elämiseen tarvitaan tavaraa ja kalustetta, mutta valitettavasti samalla vapauden ja avaruuden tunne häviää.

Olen kolme viime muuttoa suunnitellut etukäteen niin, että minulla oli tarkat paikat huonekaluille valmiina. Juuri tuollaista suunnittelua rakastan - mihin huoneita käytetään, mitä tavaroita niissä tarvitaan, miten tavarat parhaiten paikoilleen järjestetään. Järjestely ei kuitenkaan pääty muuttoon, sillä vasta uudessa paikassa eläessään huomaa, mitkä ratkaisut toimivat ja mitkä eivät. Ja koska tavoitteena on sujuva arki ja kaunis koti, toimimattomat ratkaisut kannattaa muuttaa paremmiksi.

Jynssättyäni aiheuttamiamme tahroja irti eteisen seinästä, ajattelin sen näyttävän lähes yhtä siistiltä ja avaralta kuin asuntoon muuttaessamme. Ja Abstellraumissa seinät kaikuivat, tyhjä lattiatila houkutteli suunnittelemaan kalusteratkaisuja... Ihan kuin olisin juuri muuttanut ja saisin luoda tilasta aivan mieleiseni!

Tietysti isompien huoneiden uudelleen sisustaminen tällä "tyhjennä ja siivoa kaikki" -tekniikalla on hieman haasteellisempaa. Siihen touhuun minulla on kuitenkin oiva apuväline näin tietotekniikan aikakaudella - Room Planner. Se on tabletillani oleva ohjelma, johon saa piirrettyä omat huoneet mittojen mukaan ja sijoittaa sinne omien huonekalujen mittojen mukaiset kalusteet. 

Kun huonekalujärjestys vaatii uusimista, otan tabletin kainaloon, menen kyseiseen huoneeseen ja alan virtuaalisesti pyöritellä huonekaluja. Kevyttä hommaa myös painavien ja hankalasti siirrettävien huonekaluja kanssa! Jos haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, voin helposti heivata kaikki huonekalut pois huoneesta ja aloittaa alusta.

Olen käynyt tämän asunnon huoneiden kohdalla monta kertaa läpi, että

1. Miten huoneen sijainti tai varustelu vaikuttaa sen käyttöön? Asettavatko ne reunaehtoja, jonka mukaan käyttö kannattaa suunnitella?
2. Mihin huonetta pääasiassa käytetään? Kuka sitä käyttää? Mitä muita käyttötarkoituksia huoneelle on? Olisiko joku muu asunnon huone toimivampi tähän käyttötarkoitukseen?
3. Mitä tavaroita näiden toimintojen toteuttamiseen tarvitaan? Miten niitä olisi kätevää ja kaunista säilyttää? Kuka perheenjäsenistä on syytä ottaa mukaan tämän huoneen suunnittelemiseen?
4. Miten kaikki tarvittavat tavarat saa mahtumaan huoneeseen? Mitkä huoneessa tällä hetkellä olevista tavaroista eivät sinne kuulu? Mihin ylimääräiset tavarat voi siirtää?

Ehkä teistä joku tässä kohtaa ajattelee, että hullu mikä hullu - kuka nyt tuollaiseen aikaansa käyttäisi! Minulla varmasti on pari ruuvia löysällä, mutta kyllä tähän järkiperäisiäkin syitä voi löytää.

Nimittäin, olen asunut viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta Suomessa, paikalleen rakennettujen vaatekaappien, asuntoon kuuluvien keittiökalusteiden ja asunnon yhteydessä olevien huoltotilojen luvatussa maassa (kuraeteinen, anyone? No ehkä liioittelen hieman mutta mutta...). Nyt asun asunnossa, jossa tuo Abstellraum on ainut asuntoon rakennettu säilytystila ja kodinhoitohuone on pari kerrosta asuntoa alempana. Ja sitten lisätään pakkaan vielä se, että näiden muuttojen keskellä lapsemme ovat kasvaneet ja heidän tavaransa ja niiden säilytystarpeet muuttuvat koko ajan. Näistä syistä toimivan kodin luominen ei ole ollut ihan yksinkertaista.

Nyt siis oivalsin, että minun ei tarvitsekaan muuttaa päästäkseni aloittamaan puhtaalta pöydältä, kunhan vaan puhdistan sen olemassaolevan pöydän aloittaakseni alusta. Se on enemmän asennekysymys, ymmärtää että tiloja tai asioita voi saada toimimaan toisin. Ensin on syytä pohtia ärsyttävän tilan tai asian reunaehdot, mitä ei voi tai halua muuttaa, ja sitten muuttaa ne, mitkä muutosta kaipaavat.

***

Sitten kun olin saanut kaikki paikat pyyhittyä ja imuroitua, aloin kantaa tavaraa takaisin koppiin. Tavoitteeksi asetin, että siellä olisi 

• kauden mukaiset takit ja asusteet
• käytössä olevat ulkolelut ja urheiluvälineet, jotka ovat tarpeeksi pieniä tässä kopissa säilytettäviksi
• siivoustarvikkeet
• Janin moottoripyöräilyvarusteet

Lajittelin tavarat ennen kuin kannoin niitä takaisin koppiin. Lahjoitettavaa tuli 

• kaksi muovikassillista asusteita ja
• yksi kassillinen kenkiä.

Kellarivarastoon vein 

• talviasusteet, kaksi muovikassillista, 
• harvoin käytössä olevat laukut, kaksi isoa kassillista, sekä
• leijat ja kävelysauvat.

Kierrätettävät roskat vaihdoin isoista vihreistä kangaslaatikoista pienempiin muovilaatikoihin, jotka on helppo puhdistaa. Toivon mukaan roskat tulee myös vietyä useammin, kun tilaa niiden säilytykseen ei enää ole niin paljon. Vasemmanpuoleisessa laatikossa on pahvit ja paperikääreet, oikealla muovipakkaukset.

Kolme alinta hyllyä on varattu kengille, joskin myös lasten asustelaatikot ovat tuossa alhaalla kätevästi heidän käsillään. Minun ja Janin asusteet ovat valkoisissa koreissa keskimmäisellä hyllyllä. Siinä on myös käsilaukkuni uusi paikka ja sen vieressä vasemmalla musta kori, jonne laitan käsilaukusta poistettavat tavarat tai eivät juuri tälle ja tälle reissulle mukaan lähtevät käsilaukkutavarat.

Seuraavalla hyllyllä moottoripyöräkypärän kaverina ovat vasemmalla siivoustarvikkeet, oikealla korissa sateenvarjot, uimavehkeet ja picnicpeitto. Toiseksi ylimmällä hyllyllä on pelkästään laukkuja, ylimmällä hyllyllä kaikki putelit ja pullot. Hyllyn päällä koristeena hienoimmat talvihattumme. Vastapäätä hyllyä oven päällä on pieni hylly, jossa on vielä vähän pieniä siivoustarvikkeita (ei näy kuvassa).

Palautuspullot mahtuvat takki- ja reppunaulakoiden alle. Mielestäni on hyvä, että ne ovat vähän jaloissa ja näkyvillä, niin tulee muistettua palauttaakin ne joskus. Imuri ja moottoripyöräsaappaat säilytetään myös lattialla. Naulakoissa roikkuu lähinnä takkeja ja reppuja.

Nimikoin kaikki uudet säilytyspaikat Washi-teipin avulla. Toivon mukaan se auttaa myös aviopuolisoani säilyttämään tavarat järjestyksessä. Mutta tiedän siitä olevan apua minulle, kun ei tarvitse muistaa tai ajatella, vaan voi vaan lukea mikä kuuluu mihinkin.

Janin varusteiden alla olevassa naulakossa on sitä sun tätä.

Olen iloinen, että sain tuon Harrodsilta Lontoosta lukioaikana ostamani pikkulaukun vihdoinkin käyttöön. Täydellinen saippuakuplapulloille! Ulkolelut ovat parissa eri itsetehdyssä kassissa, jotka olen saanut ystäviltä. Kauniit laukut on kiva saada näkyville - pari isoa ja kirjavaa ripustin eteiskäytävän valaisimiin!

Raidallinen on äidin vanha - lieneekö saanut tuliaisiksi jostain ulkomailta. Vihreän kassin olen itse ostanut lomamatkalta Kreetalta. En tiedä kuinka kauan laukut tuossa seinällä viihdyttävät ennen kuin alkavat ärsyttää, jää nähtäväksi.

Kenkäteline tosiaan sai lähtöpassit, ja käytössä olevat kengät saavat oleskella lattialla, kunnes röykkiö kasvaa liian suureksi. Toivon tosin että oppisimme käyttämään myös vastasiivotun kopin perällä oleviä kenkähyllyjä kenkien säilyttämiseen. Lipaston sijoittaminen nurkkaan toi lisätilaa eteiseen, koska nyt mitään huonekaluja ei tarvitse väistellä, kun kulkee eteisen ohi Abstellraumiin tai meidän makuuhuoneeseen.

Lipastossa on nenäliinoja, aurinkolaseja, Kertun hiustenlaittovälineitä, kenkienhoitovälineitä, heijastimia ja avaimenperiä. Korissa lipaston päällä säilytetään avaimet. Koska kori on osittain tyhjän päällä nurkkaa vasten, pikkulipaston päälle jää riittävästi tilaa laskea siihen saapuva posti ja käsitellä se eteenpäin joko paperinkierrätykseen tai säilytettäviin papereihin.

Ja moottoripyörähanskat ja -huppupipo ovat tyylikkäästi naulakossa kuivumassa! Tämä naulakko on tarkoitettu lähinnä vieraiden takeille, mutta erittäin väliaikaisesti siinä sallitaan myös perheenjäsenten tavaroiden säilytys. En tahdo että naulakko tulee pursuilevaksi paksukaiseksi unohtuneista takeista ja laukuista, eikä niin kaikeksi onneksi tuppaa käymäänkään.

Olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Aika näyttää, onko tavaroiden säilytysjärjestelmä onnistunut vai ei. Mutta onpahan eteisessä ja pikkukopissa nyt ainakin vain tarpeelliset ja käytössä olevat tavarat.

Sisustusvärejä etsimässä

Olen lueskellut blogia, jonka kirjoittaja auttaa naisia löytämään oman sisustustyylinsä. Ensin en ollut asiasta kovin innostunut, koska alunperin löysin sivulle kodin organisointia koskien. En nytkään ole ilmoittautumassa hänen verkkokursseilleen, mutta blogin seuraaminen on saanut minut ajattelemaan sitä, miltä täällä kotona näyttää. Nyt kun ei tarvitse ajatella muuttavansa lähiaikoina, on syytä uhrata ajatus tai pari sillekin asialle.

Meillä on olohuoneessa punainen sohva. Tykkään sohvasta ja väri miellyttää kovasti näin kolmen vuoden jälkeenkin. Sohvan lisäksi meillä oli kuitenkin paljon muutakin väriä olohuoneessa. Päätin että asialle on tehtävä jotain, jottei olohuone vaikuta niin rauhattomalta.

Kirjat majailevat tässä kuvassa lattialla, mutta vain väliaikaisesti

Siirsimme hiljattain olohuoneeseen myös toisen sohvamme, joten huoneen toinen laita näytti tältä:

Tässä huoneessa on siis seuraavia värejä:

- valkoinen (matto, seinät, lamppu pianon päällä, lipaston alaosa, pöytäliina, kirjoituspöytä

- musta tai tummanruskea (piano ja jakkara, lipaston kansilevy, televisio, tulostin, tietokone, vahvistin, pleikkari, sohvapöytä, kukkapöydät)

- punainen (sohva, lasten tuoli, pari kitaraa, maalauksen pisarat)

- turkoosi (maalauksen tausta)

- vihreä (takka, viherkasvit)

- sininen (sohva, seinäkello, muutamat laatikot)

- koivun väri (kirjahylly, tuoli, akustinen kitara, TV-taso, tarjotin, lattialistat)

- kirsikkapuun väri (kitaravahvistimen pöytä, sinisen sohvan jalat, kaiuttimet)

- beige (kokolattiamatto)

- oranssi (kitaravahvistin ja kahvakuula)

Aikamoinen värien ilotulitus, ja sitten vielä siihen kirjat, jotka ovat kirjavia. Huh. Ei ihme, ettei huone vaikuta kovin rauhalliselta. Yhtenä iltana tämän tajuttuani, tein muutamia muutoksia ja jatkoin loppuun seuraavana päivänä. Nyt huone näyttää tältä:

Vein huoneesta pois tuon maalauksen, jonka turkoosille ei ollut yhtymäkohtaa, ja muutin sohvan vaaleaksi. Vihreän olisin kyllä myös siirtänyt pois huoneesta, samoin oranssin, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Olisi myös kiva, jos puukalusteet olisivat yhtä väriä. Koivusta ja valkoisesta tykkään, tummanruskeasta ja kirsikasta en. Toisaalta tummanruskea käy hyvin yksiin mustan kanssa, joten se ei häiritse silmää.

Sisustusta pohdiskellessani huomasin, että musta, valkoinen ja punainen ovat minua miellyttäviä sisustusvärejä. Riemunkirjava on myös kivannäköinen, mutta se ei tosiaan ole rauhallinen ja siksi on hyvä löytää joku linja sisustusväreihin. Lipaston päällisestä tuli tämän näköinen:

Valitsin valkoiset ja punaiset kirjat ja esineet ja laitoin ne lipaston päälle. Olen tyytyväinen erityisesti tähän lopputulokseen:

Jos väreistä pitää valita yksi, joka tuo riemunkirjavaa iloisuutta huoneeseen, sen on kyllä oltava punainen. Tykkään! Ja kaikeksi onneksi punainen sopii hyvin yhteen vastavärinsä vihreän kanssa, jonka olemassaoloa tässä huoneessa ei voi välttää kiinteän takan vuoksi.

Nyt näitä kuvia katsellessani hoksasin, että tuo iloisen oranssi vahvistinhan sopii hyvin yhteen kirsikkaisen pöytänsä kanssa. Tulisikohan huoneesta vieläkin tasapainoisempi, jos siirtäisin vahvistimen television viereen kirsikkaisten kaiuttimien läheisyyteen..? Pöytä on kyllä niin kiikkerä, ettei taida ilman seinän apua pitää vahvistinta pystyssä. 

Kitaravahvistimen väristä on kerrottava sen verran, että uutta vahvistinta valitessaan Jani antoi minulle luvan esittää väritoiveen. Toivoin jotain muuta kuin mustaa, ja tämä retrotyylinen oranssi miellytti kyllä. Se miellyttää edelleen, mutta valitettavasti väri ei sovi hyvin kokonaisuuteen.

Jos teillä on ideoita, kuinka saada huoneesta vielä tasapainoisempi, kuulisin mielelläni!

PS. Kun olimme päättäneet jäädä toistaiseksi tähän kaupunkiin ja asuntoon, teimme vähän suuremman luokan huonekalujen siirron. Olohuoneen suuri valkoinen Expedit muutti vierashuoneeseen. Vierashuone on nyt oikein tasapainoinen ja rauhallinen. Siellä on valkoista ja kermanvalkoista, vähän tummanruskeaa, hailakan vihreää ja puun väriä. Huone on tosiaan harmoninen mutta TYLSÄ. Vein turkoosinpunaisen maalauksen väliaikaisesti vierashuoneeseen, ja se näyttää siellä ihan mahdottoman räikeältä. Mietin kuitenkin, pitäisikö tuoda tämä uusi väripaletti vierashuoneeseenkin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska huone on jo lähinnä valkoinen. Mukaan pitäisi laittaa mustaa ja punaista. En vain osaa kuvitella noita värejä sinne, vielä.

Suomalaisuutta saksalaiseen arkeen

Heippa pitkästä aikaa!

Suomen reissusta ja sen jälkeisistä rästihommista selvittyäni päätin taas ottaa aikaa blogin kirjoittamiselle. Olen edelleen koettanut sulatella sitä, että emme lähdekään rapakon taakse. Nyt pohdintani on siinä vaiheessa, että on elettävä kuin eläisin tässä paikassa ja asunnossa koko loppuelämäni. Sillä en tiedä, koska on tämän elämäni viimeinen päivä enkä toisaalta tahdo elää "sitku" -elämää, kun ei ole pakko. Vaikka olisi mukava asua talossa, jossa meillä olisi oma piha ja lasten leikkipiha, se ei ole mikään välttämättömyys hyvän arjen saavuttamiseksi.

Pohdin lentokoneessa, mitä asioita Suomesta haluaisin mukaani Saksaan. Listalla olivat esimerkiksi sauna, läheiset, puhdas ruoka ja vesi sekä luonnonläheisyys. Pohdin myös, kuinka voisin saada näitä asioita tuotua saksalaiseen arkeeni - niin ettei tarvitsisi ajatella kuinka Suomessa "kaikki on paremmin".

Saunaan täällä pääsee kyllä monissa uimahalleissa tai kylpylöissä, mutta harvoissa on veden heitto kiukaalle sallittu. Onneksemme ystäväperheellämme on oma sauna, josta mekin pääsemme aina silloin tällöin nauttimaan. Opetimme heille suomalaisen tavan saunoa, mutta ainakaan vielä siitä ei ole tullut heille jokaviikkoinen tapa. Jos nyt saamme auton ostettua, pääsemme helpommin heille ja voimme rohkaista heitä käyttämään saunaansa vähän useammin.

Läheiset. Tämä on ristiriitainen asia. Suomessa asuimme lähellä monia ystäviä ja sukulaisia. Nyt asumme kaukana kaikista sukulaisista ja ystäviäkään ei ihan naapurissa ole, sillä München on iso kaupunki. Toisaalta, kun saamme vieraita Suomesta, saamme olla heidän kanssaan yleensä monta päivää ja yötä. Se on suuri siunaus ja ihana asia. Mutta toisaalta tosiasia on myös se, että kaikki ystävämme ja sukulaisemme Suomesta eivät tule meitä katsomaan. Kaukana asumisessa on siis hyvät ja huonot puolensa läheisten tapaamisen suhteen. Onneksi Saksa on niin lähellä, että on helppo matkustaa Suomeen ja siellä tavata niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät ole meille ehtineet tai päässeet.

No sitten vielä nämä seuraavat kolme, ruoka, juoma ja luonto. Niinkuin tiedättekin, Alpit ovat meiltä noin tunnin matkan päässä. Sinne pääsee näppärästi autolla ja niissä maisemissa silmä ja sielu lepää. Lapset ovat jo tarpeeksi isoja patikoidakseen ihan hyvällisiä matkoja, jonka myötä patikoinnista onkin tullut perheen yhteinen harrastus. Alpeille lähdemme viikonloppuna, mutta olisi mukavaa, jos myös tässä lähistöllä olisi luonnontilaisia paikkoja, jonne mennä lasten kanssa. Tiedän että pyörämatkan päässä on paikka, jonka nimi on Wald eli metsä, ja se on kartalta katsoen aika iso. Suunnitelmissani onkin tsekata tuo paikka, jospa se olisi minulle ja lapsille hyvä arkiluontokohde.

Hyvää vettä järjestän minulle ja meille siten, että aloin taas suodattaa kraanaveden. Ostin Brita-kannun jo Ulmissa asuessamme, mutta täällä ollessa lopetin suodattamisen. Kuuntelin ihmisten mielipiteitä siitä, että Münchenin juomavesi on yksi Euroopan parhaista. Näin sanovat varmastikin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole maistaneet suomalaista pohjavettä suoraan kotikeittiön hanasta. Mutta suodattamalla tulee tuosta müncheniläisestäkin hanavedestä ihan hyvää.

Puhdas ruoka. Luulen että tässä asiassa mielikuvat vaikuttavat rutkasti siihen, miltä todellisuus näyttää. Totta on, että Suomessa on paljon sitä vapaata luontoa, jonka myötä luulisi ruoka-aineidenkin sisältävän vähemmän saasteita ja kemikaaleja. Mutta en ole asiaa varsinaisesti tutkinut. Täällä taas myydään paljon luomua, mutta niidenkään alkuperää en ole sen tarkemmin tutkinut.

Päätin kuitenkin parantaa päivittäistä ruuanhankintakokemustani siten, että vaihdoin lähikauppaa. Lähin kauppamme on suuri tavaratalo, jossa on paljon tavaraa ja kauppa vaikuttaa epäsiistiltä. Sieltä saa kyllä kaiken, mitä tarvitsee, mutta ostosten teko ei ole miellyttävää ja siihen menee paljon aikaa. Reilun kilometrin matkan päässä meiltä taas on mukava, siisti ja pienehkö lähikauppa, josta saa kaikki päivittäistavarat. Usein heillä on paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja muita tuotteita. Kauppa on sen kokoinen kuin Suomessa esimerkiksi Sale tai K-market, joten ostosten tekoon ei mene kovin kauan aikaa ja valikoimasta saa kokonaiskäsityksen helposti.

Viime viikolla huomasin, että lasten tarhamatkan varrelle on avattu uusi luomukauppa. Ilahduin kovasti, sillä luomukaupassa on paljon parempi valikoima viljatuotteita kuin tavallisessa ruokakaupassa. Tykkään muutenkin ostaa luomua, vaikkei tosiaan siitä alkuperästä niin tarkkaa tietoa olekaan.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Ei sisustusta eikä käsitöitä, mutta kodin järjestämistä kuitenkin - arjen rutiinit ovat erottamaton osa kotia ja niitä palvelemaan on se kotikin järjestettävä. Kyllä minä huonekalujen siirtämistä ja tavaroiden järjestelyäkin olen viime aikoina harrastanut, ja luulin siitä tänään teille kirjoittavanikin, mutta tämä toisenlainen pohdinta vei voiton.

Näitä asioita en Suomessa asuessani niin paljon pohtinut. Enkä täälläkään ennen kuin nyt. Kuitenkin koen ja ajattelen, että pienillä arjen valinnoilla voi olla ihmeen suuri vaikutus siihen, miten elämä maistuu. Olisi mukava kuulla, jos teistä joku on myös pohtinut tällaisia asioita - miten tehdä arjesta omien arvojen mukaista ja mukavaa. Kommentoikaa siis!

Nautiskelen "uudesta" kodista

Heippa!

Vihdoinkin pääsen taas bloggaamaan! Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta. Sen jälkeen kärsin jonkinmoisesta vatsataudista ja kotityöt lykkääntyivät. Toisaalta lähestyvä Suomen reissumme aiheuttaa mieluisia lisätöitä. Sunnuntaiaamupäivänä saan puolisoni suosiollisella myötävaikutuksella vihdoin tarttua näppäimistöön ja hiireen, ja jakaa näkymiä ja fiiliksiä kodistamme. 

Olen vieläkin niin iloinen siitä, että saamme jäädä tänne Müncheniin. Nyt on mukava laittaa kotia mieleisekseen, kun voi ajatella asuvansa tässä vähän pidemmän aikaa.

Kukkakimpusta pelastetut gerberat Kivi-tuikkulyhdyissä

Aikanaan valitsimme juuri tämän asunnon sitä silmällä pitäen, että tämä on väliaikaisratkaisu. Siksi meillä ei ole omaa pihaa. Kaipaan sitä, että voin vain laittaa lapset pihalle ja tehdä omia töitä sisällä. Onneksi tämä on mahdollista molempien isovanhempien kotona Suomessa, arvostan sitä kovasti. Mielestäni lapsuuteen kuuluu sellainen omatoiminen ympäristön tutkiminen.

Meidän lähellämme täällä Münchenissä on ihana iso puisto. Sen vuoksi alunperin rohkenin pihattoman asunnon valitakin. Itse en ole koskaan ollut mikään ulkoilija - lapsena yritin keksiä aina sata eri syytä, jotta pääsisin jo pihalta sisälle piirtämään, askartelemaan, lukemaan... Nykyään tykkään kävelemisestä ja ehkä hieman jopa juoksemisestakin. Nautin puiston vihreydestä, raikkaudesta ja erilaisista tuoksuista.

Lasten ulkoiluttaminen leikkipuistossa on ollut minulle haaste, koska penkillä istuminen on tylsää. Nyt lapset alkavat olla siinä iässä, että molemmat opettelevat kovaa vauhtia uusia taitoja. Se on minusta kivaa, kun voin osallistua heidän touhuihinsa auttaen ja rohkaisten, ja iloita heidän kanssaan heidän oppiessaan uutta.

Tähän taloon kuuluu kyllä puutarha, mutta sen omistaa alakerrassa asuva vuokraemäntämme. Hän pitää pihastaan oikein hyvää huolta, joten näkymät ikkunasta miellyttävät silmää. Yhtenä päivänä olohuoneen ikkunasta katsellessani tajusin, että näkymä muistuttaa hieman sitä, jonka näin lapsuudenkodissani Suomessa. Sielläkin olohuoneen sohvalla löhötessä saattoi katsella ikivihreitä puita ja taivasta.

Viime kesänä olimme lähes kaikki sään puolesta parvekkeella istuskeluun sopivat päivät Suomessa. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että tulemme olemaan lämpimiä päiviä myös täällä Münchenissä. Laitoin ennen pääsiäistä parvekkeen kesäkuntoon, ja nautimme siinä jo muutamat välipalatkin. Kalusteet ovat vuokraemännän, joka armeliaasti antaa meidän niitä lainata. Haaveilen kyllä omista kalusteista, mutta haluaisin sellaiset romanttiset, takorautaiset tuolit ja pöydän. Ne maksavat tosi paljon enkä ole vakuuttunut niiden istumismukavuudesta.

Maisemoin pyykkitelineen häämatkalta tuodulla rantapyyhkeellä.

Parvekkeellemme paistaa aurinko suunnilleen iltapäivän kello neljästä alkaen.

Lyhty LED-valoineen on sijoitettu siten, että se toimii ikkunan läpi myös makuuhuoneemme yövalona. Kukat purkkeineen on antanut hoitooni vuokraemäntämme.

Olen saanut Suomesta mukaani paljon räsymattoja. Tykkään käyttää niitä, koska ne tuovat mukavasti väriä huoneisiin. Pitäisi vielä selvittää, missä niitä täällä voi puhdistaa. Sain pari päivää sitten inspiraation sisustaa uusiksi matoilla -  ja olipa mukavaa, kun ne olivat kellarivarastossa yhdessä paikassa ja järjestyksessä!

Tämä matto oli aiemmin eteisen käytävässä, mutta värikkyytensä vuoksi se sopii hyvin värikkääseen olohuoneeseen. Se on myös tarpeeksi pitkä johtamaan olohuoneen ovelta parvekkeen ovelle.

Nämä vaaleansiniset matot löysin varastosta. En ole aiemmin tykännyt niistä, kun ne on niin hillityn värisiä. Mutta tähän käytävään, joka näkyy ovesta sisään tullessa, tuo hillitty ja rauhallinen väri sopii hyvin. Ompelin kaksi mattoa yhteen, jolloin matosta tuli käytävään juuri sopivan mittainen. Olin tosi tyytyväinen tähän löytöön! Kun lapset tulivat kotiin Kindergartenista, hekin huomasivat heti muutoksen.

Alkuvuodesta ottamissani kuvissa näkyy, miltä eteisemme aiemmin näytti.

Siinä oli siis yhteensä kolme mattoa, jotka seilasivat paikoiltaan jatkuvasti. Myös eteisen pöytä oli liian pieni ja matala paikkaansa eikä eteinen näyttänyt lainkaan sisustetulta. Tältä tila näyttää nyt:

Matot rajaavat tilan nyt paremmin, eteisen sisustus on rauhallinen ja näyttää kokonaisuudelta. Monet sisustajat sanovat, että eteinen on kodin tärkein tila - näet sen itse ensimmäiseksi, kun tulet kotiin. Ja eteinen on se tila, joka toivottaa myös vieraasi tervetulleeksi. 

Lisäksi lapsiperheessä eteisen on pakko olla toimiva, jotta lähdöt ja kotiintulot pukemisineen ja riisumisineen onnistuisi sujuvasti. Lapset säilyttävät asusteensa korilipastossa ja kenkänsä kuvassa näkyvässä hyllyssä. Minun käsilaukkuni paikka on juuri tuossa, missä se nytkin nököttää.

Lapsillamme on oma naulakko sopivalla korkeudella, johon he ripustavat reppunsa ja takkinsa Kindergartenista tullessa. Joskus tavarat löytävät paikoilleen ilman sanomista, joskus ei sitten niin millään. Tiedättehän!

Hauska yksityiskohta, jonka huomasin vasta valokuvatessani eteistä: uusi "neliniitinen" matto sopii kuvioltaan hyvin yhteen korihyllyn kanssa.

Loppuhuipennukseksi tähän postaukseen vielä jotain muuta kuin kodin järjestämistä. Päätös tänne jäämisestä innosti minua taas kutomaan - kun ei tarvitsekaan luopua kaikista ihanista langoista. Jaakko on ollut ilman sopivia villasukkia ainakin yli vuoden. Nyt hänellä on uudet. Jaakko sai itse valita langat ja minä sommittelin ne sukkaan. Nyt ei enää pojan varpaiden tarvitse palella!

Keittiöasiaa

No niin, käydäänpä sitten keittiön kimppuun. Nappasin tämän kuvan ennen kuin aloin järjestellä, ja se kertoo hyvin keittiömme yleisilmeen. En edes siirrellyt tiskejä tai roskia pois näkyvistä kuvaa varten, joten näette todellisen arkitilanteen.

Olen jo pidemmän aikaa ollut kyllästynyt siihen, ettei keittiö oikein toimi ja tavarat tuntuvat olevan hankalasti saatavilla tai väärissä paikoissa. Olin lykännyt keittiön uudelleen järjestämistä, koska mitä järkeä on järjestää tavarat uusiin paikkoihin, jos ne kohta menevät kuitenkin muuttolaatikoihin.

Keittiön arkirutiinit olen vihdoin tässä asunnossa saanut rullaamaan aika kivasti. Tyhjennän astianpesukoneen heti, kun se on valmis ja pesen käsitiskit suunnilleen päivittäin. Astiankuivauskaapin puuttuminen on ollut minulle ongelma Saksaan muuttamisesta alkaen - sellainen kapistus on täällä päin lähes tuntematon. Mutta nyt olen alistunut ilmeisesti saksalaiseen tapaan kuivata tiskit pyyheliinaan. Kuivaamassa oleville pyyheliinoille on keittiössä ihan oma kaappinsakin.

Pyyheliina roikkuu siis kahden ulosvedettävän muovitapin päällä. Käsitiskin kuivaamisessa tiskauksen jälkeen on se hyvä puoli, että tavarat saa heti omille paikoilleen eivätkä ne jää päiväkausiksi lojumaan kuivaustelineeseen. Lahjoitinkin Ikean tyylikkään valkoisen muovisen kuivaustelineen eteenpäin keittiöstä tilaa viemästä.

Astianpesukoneemme on sijoitettu siten, että sen luukun ollessa auki, pari kaapin ovea pitää olla kiinni. Säilytin näissä kaapeissa aiemmin uunivuokia ja kattiloita, mutta kyllästyin siihen etten saanut näitä astioita suoraan koneesta paikalleen. Niinpä vaihdoin uunivuuat entiseen ruokakomeroon ja ruoka-aineet näihin kulmakaappeihin. Tämän systeemin kanssa elin ainakin puoli vuotta.

Uunivuokien alapuolella näkyvässä laatikossa olen säilyttänyt säilykkeitä, viinejä, varapakkauksia pastaa ja hiutaleita ja niin edelleen. Ovessa oleva hylly on tosi epäkätevä pienien muovipurkkien säilytykseen, mutta siinäpä olen niitä pitänyt.

Eli vaikka nyt sainkin astiat paikoilleen suoraan tiskikoneesta, järjestelmä oli tosi epäkätevä, vaikea pitää järjestyksessä ja lisäksi kaikki uunivuuat eivät oikein tahtoneet mahtua tuohon kaappiin (kuvassa yksi iso musta uunivuoka lepää kuiva-ainevaraston päällä laatikossa).

Nuo pyörivät kulmahyllyt keittiön kaapeissa ovat aika ärsyttävä systeemi. Ainakaan minun keittiössäni niille ei voi lastata kovin painavaa tavaraa ja harvat tavarat sopivat hyvin puolikaaren mallisiin hyllyihin. Vanhempani laittoivat keittiönsä uusiksi viime vuonna ja heidän kulmahyllynsä on tämän tyyppinen:

Kuva: Kalustetukku

Jotenkin tuntuisi, että on sata kertaa kätevämpää, kun hylly tulee kokonaan ulos. No, sillä mennään mitä on, kun vuokra-asunnossa asutaan.

Epäjärjestyksestä ja epäkäytännöllisyydestä suivaantuneena päätin siirtää ruokatavarat takaisin ruokakomeroon ja uunivuoat ja salaattiastiat pyöriviin hyllyihin. Kävin samalla läpi astioitani, mitä vielä tarvitsen ja mitä en. Laitoin pois Janin vanhan siivilän, pari mehukannua, joita en koskaan käytä sekä pari uunivuokaa, jotka olivat ylimääräisiä (odottavat vielä kellarissa poisvientiä).

***

Ruokakomerosta tuli oikein toimivan oloinen ja miellyttävän näköinen. Järjestämisestä on nyt viikko ja kaappi näyttää pysyvän aivan vaivattomasti hyvässä järjestyksessä. Luulen keksineeni ovihyllyn todellisen käyttötarkoituksen - siihen kuuluu laittaa ruokatavaroita, ihan niinkuin jääkaapin oveen! (Joku  toinen olisi ehkä hoksannut tämän jo aiemmin kuin puolentoista vuoden asumisen jälkeen...) Niinpä löysin paikan myös noille alahyllyllä oleville lasiastioille, joista meinasin jo hankkiutua eroon. En halunnut säilyttää niitä keittiön pöydällä ja hyllystä ne oli hankala ottaa. Tässä ne ovat aivan käden ulottuvilla - hiutaleita voi jopa kuopaista desimitalla siirtämättä purkkia hyllystä - ja kauniisti esillä, joten säilytän ne sittenkin.

Kelpuutin ruokakomeroon kaikki astiat, jotka ovat tarkoitettu kuiva-aineiden säilytykseen. Myös tyhjät, jotta niille on kaapissa tila varattuna. Ylimmäisellä hyllyllä on jauhoja, sokeria ja leseitä. Toiseksi ylimpänä on sokeria, jauhoja, pastaa, näkkäriä, riisiä ja pikkuisissa purkeissa kaakaojuomajauhetta, linssejä, pellavaa ja palasokeria. Toiseksi alimpana on pastaa ja muffinivuoka, alimmaisella vasemmalla jämäjauhopusseja ja oikealla kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja mysliä. Ovessa on säilykkeitä, puurohiutaleita, sokeria, suolaa, lasagnelevyjä, hunajaa ja jauhoja.

Olisihan se mukavaa, kun jauhot olisivat yhdellä hyllyllä, hiutaleet toisella, säilykkeet kolmannella ja niin edelleen. Mutta järjestän tavarat mieluummin koon ja muodon mukaan - ja ovatpahan ne nyt sitten edes samassa kaapissa.

Alalaatikkoon jätin aiemman mukaisesti avaamattomat kuiva-ainepakkaukset ja isot säilykkeet, viinit ja muut pullot.

Järjestin samalla myös tee- ja maustekaapin. Jokin aika sitten oivalsin, että oven ritilähylly on tosiaan tarkoitettu mausteille. Nyt keksin myös, että suihkuverhon koukuilla voi ripustaa teesihdit ja teepussinaluset roikkumaan ritilähyllyn laitaan. Pusseihin pakatut mausteet ovat keskimmäisessä ruskeassa laatikossa, leivinjauhe ja vaniljajauhe oikeanpuoleisessa, strösselit, kakkukynttilät ja elintarvikeväri vasemmanpuoleisessa. Kahdella ylimmäisellä hyllyllä on teetä sekä useimmin tarvittavat mausteet. Alhaalla läpinäkyvissä laatikoissa on xylitol-purkat ja -pastillit, joita olemme Suomesta saaneet ja tuoneet.

Sitten vielä ne kulmakaapit. Ylhäällä vasemmalla ovat keittiöpyyhkeet siihen suureen uunivuokaan kasattuna. Pyyhkeet on helppo ottaa vuoasta pois silloin kun sitä tarvitsee. Niiden takana ovat tabletit, leipäkorit ja leipäliinat sekä essut ja ruokalaput. Alhaalla vasemmalla salaattikulhot sekä takana leivoslaatikko. Oikealla ylhäällä ovat juomapullot ja pienet termosastiat, oven korihyllyssä niiden korkit ja kannet. Juoma-astioiden takana on leivontavuoat ja kakkukupu. Oikealla alhaalla ovat uunivuoat. 

Tykkään siitä, että keittiötekstiilit ovat nyt yhdessä paikassa. Samoin juomapullot ovat nyt kaikki keskitetysti yhdessä paikassa, mikä on tosi kätevää. Pienenpieni neronleimaus tähän liittyen oli se, että termosmukit ja juomapullot palvelevat samaa käyttötarkoitusta - juoman mukaan ottamista - joten ne sopii järjestää samaan paikkaan.

Olen viihtynyt keittiössä paremmin nyt kun se on näiltä tärkeiltä osin paljon paremmassa järjestyksessä. Muutkin keittiön kaapit tarvitsisivat kunnon raivauksen, mutta se saa odottaa uutta inspiraatiota. Tällä kertaa keittiön järjestäminen johti myös sellaiseen poikkeukselliseen lopputulokseen, että puolisoni löytää tavarat sieltä helpommin. Se on mukavaa ja palkitsevaa!