Marjaanan Konmari-projekti, osa XI: Kauneus ja terveys

Olin sunnuntaina ihan hirveän väsynyt - onneksi alkoi loma! Päätin siis rentoutua tehden sitä, mistä tykkään - eli järjestää! Olin jo harmitellut monta kertaa, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt mitään konmarittamaan. Nyt päätin ottaa sille aikaa. Onneksi lapsetkin olivat väsyneitä ja nukkuivat pitkät päikkärit, niin ehdin järjestää kaiken ennen kuin minua tarvittiin muissa tehtävissä.

Konmaritin kaiken, mitä vessan ja kylppärin kaapeista löysin. Mietin ja mietin vielä tätä kirjoittaessanikin, mitä kategoriaa nämä kaikki sekalaiset tavarat edustavat. Sitten keksin - kauneus ja terveys! Luulisin, että tässä postauksessa käsitellään kaikki meidän tuohon kategoriaan kuuluvat tavarat.

Luulin etten ole säilönyt yhtään mitään turhaa kauneuden- tai terveydenhoitotavaraa, että minulla on aivan vähän tähän kategoriaan kuuluvia juttuja. Mutta nyt kävikin niin, että vessan hylly, jonka viime vuonna tänne hankin ja joka ensin näytti tältä:

Tilanne viime kesäkuun lopussa

...näyttikin tänäpäisen järjestelyn jälkeen tältä. Korut olin siirtänyt makuuhuoneeseen jo aiemmin.

Ylimmällä hyllyllä on - väliaikaisesti - korujen ja muiden tavaroiden järjestelyn jäljiltä jääneitä tyhjiä rasioita ja muita säilyttimiä. Lattialla korissa olivat vielä kodittomat tavarat. Kuvan ottamisen jälkeen vessapaperit muuttivat ikkunalle, peili Kertun huoneeseen, pyyhkeet ja vaippa kavereidensa luo ja harja peilikaappiin. Sitä myöten hylly ja kori saivat lähtöpassit tästä tilasta.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että kaikki tarvitsemamme kosmetiikka ja muut hoitotuotteet sopivat peilikaappeihin. Wau!

Tässäpä sitten kuvat Konmari-prosessista.

Lähtötilanne.

Säilytettävät

T'ässä kaikki alakerran vessaan sijoitettava tavara.

Ja tässä yläkertaan menevät.

Poistoon menevät: pahvit, paperit, aineet, muu krääsä ja roskat,
hopeanvärisessä pussukassa hiustenmuotoiluväline 

Ja sitten vielä kuvia siitä, kun tavarat ovat jonkinmoisessa järjestyksessä järkevässä sijainnissaan. Kuvien ottamisen jälkeen järjestelin vielä omat pari rasvapurkkiani tuonne yläkerran kylppärin kaappiin.

Alakerran vessan kaapissa siis terveydenhoitoon liittyvää sekä meikit, kynsilakat ja hiusjutut.

Laitoin kaikki tavalliset pinnit pahvinpalaseen ja loput hiustenkiinnitystarvikkeet tuohon keskelle.
Lyhyillä hiuksillä näitä ei niin paljon tarvitse.

Peilikaapin päällä suoristusrauta, kreppirauta ja auton ensiapupakkaus.

Yläkerran peilikaappi: ihon- ja hampaiden hoito, Janin tavarat.

Yläkerran peilikaapin päällä säilytetään hiustenleikkuukonetta.
Siirsin koneen pois ylläolevasta epäkätevästä muovisalkusta tekonahkaiseen pussukkaan
- huomattava parannus käyttömukavuuteen!

Lasten hampaidenpesutarvikkeet heidän ulottuvillaan pussukassa lavuaarin vieressä.

Kaisan tarvikkeita hoitopöydän alla pyykkikaapissa.

Lääkkeitä...

...jotka säilytetään keittiön kaapissa.

Hylly alakerran vessasta muutti Jaakon huoneeseen, ja luulenpa sen sinne jäävänkin.

Urakka oli kyllä tosi palkitseva. En olisi osannut kuvitella, että kaikki nämä pikkusälät voisivat olla loogisesti järjestyksessä ja vieläpä niin pienessä tilassa! Käytäntö sitten näyttää, jaoinko tavarat järkevästi yläkertaan ja alakertaan.

Vessaan hyllyn tilalle laitoin jalallisen naulakon ja siihen Ikeasta mustekalan mallisen pikku kuivaustelineen. Tarkoituksena on hyödyntää vessassa olevan patterin mahdollisuudet ja kuivattaa lasten ulkoiluvaatteet siellä. Eteisessähän tähän ei ole mitään mahdollisuutta, patteri on liian pieni. Olin pohtinut jo aiemmin kuivaustelineiden hankkimista tähän tilaan ja nyt se kävi kuin itsestään.

Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.

Vaikutelmia teoksesta Spark joy

Sain käsiini Konmarin uusimman kirjan ja olin myyty heti ensi hetkestä lähtien. Kirja on kaunis, pieni ja tuntuu kivalta käteen. Siinä on myös kuminauha, joka on tuttu muistikirjoista. En ole lukenut kirjaa vielä kokonaan, mutta ajattelin silti kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat kiinnittäneet huomioni.

Ensinnäkin, kuten tiedämme, jokaisen tulee järjestää omat tavaransa. Toisen tavaroihin ei sovi koskea. Tässä kirjassa Konmari korostaa, että jokaiselle perheenjäsenelle tulee osoittaa paikka omille tavaroilleen. Tämä oli minulle uusi ajatus, sillä olin keskittynyt vain pitämään tavarat kaltaistensa seurassa.

Olen joskus kuullut ajatuksen, että lasten tavaroita kannattaa säilyttää kodin kaikissa tiloissa, jotta lapset tuntevat olevansa tervetulleita niihin. Ajatus kuulostaa viisaalta ja kauniilta, mutta tarkemmin ajatellen on puuta heinää. Lapsethan tuntevat olevansa tervetulleita kaikkiin tiloihin, ja heidän pois pitämisensä jostain tietystä kodin tilasta vaatii erityistä tahdonlujuutta ja rakentavia kasvatuskeinoja. Näin ainakin meillä, ja luulenpa että monessa muussakin perheessä.

Konmari toteaa myös, että tavarat pitäisi säilyttää siten, että ne on helppo laittaa takaisin paikoilleen. Ei siis niin kuin yleensä ajatellaan - tavarat sinne missä niitä tarvitaan - vaan niin että niiden pois siivoaminen on helppoa.

Spark joy -kirjassa Konmari edelleen alleviivaa tietyn karsimisjärjestyksen tarpeellisuutta. Hänen mukaansa vaatteet-kirjat-paperit-sekalaiset-muistoesineet on oikea järjestys, koska tällä tavalla herkkyys omalle ilon tunteelle kehittyy parhaiten. Vaatteiden ja kirjojen läpikäyminen vapauttaa myös paljon säilytystilaa, mikä on kätevää projektin jatkoa ajatellen.

Hän korostaa myös sitä, että koko karsimisprojekti on syytä käydä loppuun ennen kuin alkaa pohtia paikkoja tavaroilleen sen tarkemmin. Projektin ollessa kesken tavarat voi toki siivota kaappeihin pois näkyvistä, mutta syytä olisi pitää yhden kategorian tavarat yhdessä paikassa, kuten pahvilaatikossa. Ja muistaa, että tuo sijoituspaikka ei ole tavaroiden lopullinen koti.

Olen saanut tämän kirjanmerkin intialaiselta ystävältäni kotimaastaan tuliaiseksi.

Säilytyskalusteiden valinnasta ja käytöstä kirjassa kerrotaan, että tavarat tulisi ensisijaisesti säilyttää kiinteissä säilytyskalusteissa. Vain jos sinulla on irtonaisia säilytyskalusteita, jotka tuottavat iloa ja joista et tahdo hankkiutua eroon, voit ottaa ne mukaan säilytyssuunnitelmaan. Toisin sanoen, säilytyskalusteidenkin kohdalla pitäisi tehdä "joy check", tuottaako tämä minulle iloa. Konmari on vakuuttunut, että jokaisella on tarpeeksi säilytystilaa omille tavaroilleen jo nyt omassa kodissaan.

Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka Konmari-metodia voi soveltaa lapsiperheessä. Konmari ei kuitenkaan tee mitään myönnytyksiä tekniikkansa suhteen ihmisen perhe- tai elämäntilanteen mukaan. Toki jo ensimmäisessä kirjassaan hän kehottaa kohtelemaan järjestysprojektia kuin merkityksellistä elämäntapahtumaa. Siinä mielessä ihmisen kannattaa siis hieman miettiä resurssejaan, jos tällaiselle elämänmuutokselle on juuri nyt aikaa. Itsehän aloitin projektin juuri ennen vauvan syntymää, mikä ei ehkä ollut aivan järkevintä...

Marie Kondo kertoo tässä kirjassaan, että noin puolet hänen asiakkaistaan on lapsiperheitä. Luulen että lapsiperheessä usein olisikin tarpeen saada henkilökohtainen valmentaja kodin siivouksen ja järjestyksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Omin nokkineen se voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Toisaalta Konmari kertoo myös kirjoittaneensa ensimmäisen kirjansa, koska asiakkaat pyysivät - nämä eivät jaksaneet odottaa omaa vuoroaan ammattijärjestäjän konsultaatioon vaan tahtoivat päästä käsiksi projektiin heti.

Spark joy -kirjassa on omistettu keittiön järjestämiseen liittyvälle pohdinnalle parisenkymmentä sivua. Olen juuri lukemassa kyseistä osiota ja jo nyt tuntuu siltä, että ehkäpä sittenkin pystyn järjestämään keittiötarvikkeeni. Kaikki alkaa siitä, että käy tavarat läpi omissa kategorioissaan, jotka keittiötavaran kohdalla ovat pääpiirteissään ruoka ja sen valmistus- ja tarjoiluvälineet.

***

Sain tänään myytyä yhden olohuoneessa majailleen lipastoni! Ja vieläpä samaan hintaan kuin sen viime vuonna ostin. Se oli kyllä kaunis, mutta en sitten jostain syystä ollutkaan siihen erityisen ihastunut. Se ei sopinut siihen kohtaan asuntoa, johon sitä alun perin ajattelin, eikä sitä tarvittu niille tavaroillekaan, joille sitä alun perin ajattelin. Oli siis enemmän kuin järkevää hankkiutua siitä eroon. 

Lipaston tyhjennys onnistui noin kymmenessä minuutissa ja löysin kaikelle sisällölle hyvin pienellä vaivalla järkevän, väliaikaisen, sijoituspaikan. Nyt minulla on ihana tyhjä lattiatila, jossa on mukava vaikkapa Kaisan kanssa leikkiä! Tai kuten Kerttu totesi, matto on kuin näyttämö, jossa voi esiintyä.

Taulun kohdalla oli aiemmin se lipasto. Kuva on nousemassa seinälle, kunhan saadaan sille ruuvi paikoilleen.

Ihana pyöreä, valkoinen, pehmeä ja lämmin matto! Siinä on Kaisan hyvä köllötellä.

Rot! Red! Punainen! Röd! Rouge!

Punainen on kaunis väri. Se on myös rohkea väri. Se sopii moneen paikkaan korostamaan yksityiskohtia, mutta liika punainen saattaa myös ärsyttää. Punaiseen väriin liittyy paljon symboliikkaa - kulttuurista riippuen joko myönteistä tai kielteistä. Wikipedia kertoo, että "punainen on ihmisen silmän kautta näköhermoon kaikkein voimakkaimman ärsykkeen antava väri".

Yksityiskohtia olkkarista

Minä olen aina pitänyt punaisesta. Yläasteella sain paljon palautetta siitä hyvästä, että tulin parina päivänä kouluun kirkkaanpunaisessa nahkatakissa ja housuissa. Teini-ikäiseen se vaikutti niin, ettei punainen niin paljon kiinnostanut sen jälkeen. Olen kyllä sittemmin ostanut ainakin yhden punaisen paidan, mutta viime joululomalla huomasin tykkääväni punaisesta väristä huulipunassa ja kynsilakassa. Siitä syntyy ihana 50-lukulainen vaikutelma, kun muun meikin tekee tuon ajan henkeen.

Sisustukseeni punainen teki näyttävän esiintulon muuttaessamme Saksaan. Ostin meille kirkkaanpunaisen sohvan olohuoneeseen. Usein kuulee, että rohkeiden värien kanssa pitäisi olla varovainen, koska ajan kanssa ne saattavat alkaa ärsyttää. Minulle ei ole näin vielä käynyt vaan tykkään punaisesta sohvastamme edelleen. Pikemminkin kirkkaan värin kotiin tuominen vaikutti päinvastoin - sohva avasi oven muillekin punaisille sisustustavaroille. 

Keväällä päätin, että tuon punaista kotiin entistä enemmän ja teen siitä yhden sisustuksemme pääväreistä. Kun kerran tykkään sohvasta ja muistakin punaisista yksityiskohdista olohuoneessa, miksi en toisi punaista myös muihin huoneisiimme.


Tänä kesänä Suomessa olikin sitten mukava tehdä sisustukseen liittyviä ostoksia, koska tiesin minkä värisiä tavaroita etsin. Mustaa, valkoista, punaista... Minulla oli myös sellainen ajatus, että ruokapöytämme sisustuksesta olisi mukava tehdä toimivampi ja uuteen sisustusväriteemaan sopiva.

Aiemmin ruokailuhuone näytti muun muassa vaaleansiniseltä ja keltaiselta. Hmm. Keltainen sopi yhteen kyllä tuolien kanssa ja tavallaan katonkin kanssa. Ja sininen ja keltainen ovat vastavärejä, eli periaatteessa toimii. Ruokailuhuone näytti kuitenkin jotenkin kulahtaneelta. 

Useimmiten meillä pidettiin talouspaperitelinettä ruokapöydällä, mutta se valitettavasti ole mikään pöydän kaunistus. Ensin havittelin Ikean kaunista valkoista servettitelinettä ja sainkin sen ystävältä, joka oli kyllästynyt siihen. Se ei kuitenkaan oikein pysy pystyssä ja papereita on vaikea ottaa levittämättä koko pakkaa.

Tuossakin kuvassa muuten näkyy ruokailuhuoneen kulahtaneet värit. Kyllähän pehmeilläkin väreillä voi aikaansaada särmän sisustuksen, mutta minun tapauksessani niiden valikoituminen kotiimme kertoo ennemmin päättämättömyydestä ja linjan puuttumisesta.

Nyt on aika esitellä ne löydöt, joita tein kesälomalla ruokailuhuoneemme piristykseksi ja samalla toivottaa punainen tervetulleeksi kyseiseen tilaan!

Sain käsiini Janin papan tekemiä puisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, ja edesmenneen rakkaan sukulaisen kädenjälki tekee niistä myös korvaamattoman arvokkaita. 

Minulle tuli heti mieleen, että nuo kukat sopivat tuohon maljakkoon, joka minulla jo oli kotona. Tämän maljakon olen muuten perinyt yhdestä opiskeluaikaisesta asunnostani - joku edellinen asukas oli hylännyt sen kaapin perälle.

Janin mummun varastosta sain pari ikivanhaa mutta hyvästä kankaasta tehtyä valkoista lakanaa tehdäkseni niistä pöytäliinan ruokapöydälle. Aika hullu ajatus laittaa lapsiperheen ruokapöytään kankainen valkoinen pöytäliina? Yritin sitä jokunen vuosi sitten ja kyllästyin pesemiseen noin kahden viikon jälkeen. Onkohan tilanne nyt toinen, kun lapset ovat vähän isompia? Se jää nähtäväksi, sillä laitoin pöytäliinan vastikään paikoilleen.

Pentikin alennusmyynnistä löysin kauniin servettitelineen, jollaista olin havitellut luovuttuani epäkätevästä ikealaisesta. Maksoin siitä vain reilun kympin ja se sopii hyvin yhteen meillä jo ennestään olleen hedelmävadin kanssa. Se vie kyllä suhteellisen paljon pöytätilaa pystyssä seisovaan verrattuna, kuten eräs ystäväni huomautti. Meillä ei arkikattaus ole kuitenkaan yleensä niin runsas, että koosta olisi merkittävää haittaa.

Kaiken kukkuraksi löysin vielä laivalta huopaiset, punaiset pannunaluset. Ne ovat niin kauniit, että voivat olla pöydässä silloinkin, kun niitä ei tarvita. Tuo pannunalusten kuvio on muuten kiehtonut lapsiakin! Nämäkään eivät olleet kalliit, kaksi kappaletta maksoivat reilun kympin.

Näitten löytöjen kanssa koristettuna ruokapöytämme näyttää nyt tältä. Ihana valkoisen ja punaisen yhdistelmä! Esineet ovat myös jo käytössä hyviksi ja toimiviksi havaittu. Hedelmiä tulee syötyä enemmän, kun ne ovat helposti käsillä ja silmien edessä. Servettitelineestä lapset saavat lautasliinan helposti itse ja olen onnistunut löytämään edullisia servettejä vakiokaupastamme. Ja pannunaluset ovat pöydässä aina valmiina, joten kattilat voi vaan kantaa pöytään.

Ruokailuhuoneen kokonaisuus piristyi näiden myötä selvästi, mutta minusta tuntuu, että punaista ei ole vielä tarpeeksi. Mahtaisiko punainen verhokappa tuoda tilaan tarpeeksi väriä? On myös mahdollista, että ripaus mustaa voisi tuoda kaivattua särmää ruokailuhuoneeseen. Edullisen, sisustusväreihin sopivan taulun saisin, jos kehystäisin vaikkapa sopivan Marimekon kankaanpalasen seinälle.

Toisaalta ruokailuhuone on nyt tunnelmaltaan rauhallinen, ehkä jopa ripauksen juhlava. Vanha opiskeluaikana ostamani lipasto tuo tilaan myös romanttista vivahdetta. Jos tuon lipaston korvaisi esimerkiksi mustalla ikealaisella Malm-lipastolla, ruokailuhuoneen tunnelma muuttuisi paljon modernimmaksi. Sellaista vaikutelmaa en halua. Tuo on muuten ihan tavallinen kenkähylly, jonka olen laittanut lipaston ylähyllyksi!

Toisella pitkällä seinällä ruokailuhuoneessa on kyllä lisää iloisen punaista väriä, ystäväni Emilyn maalaaman taulun muodossa. Tykkään ajatuksesta, että ruokailuhuone olisi samalla myös galleria, jossa on meidän kauneimmat taideteoksemme. Tällaiset taulut tuovat huoneeseen tietysti monia värejä, eivät vain sisustusteemaan sopivia.

Yleisilme ruokailuhuoneessa on nyt kaunis. Mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. En tiedä mitä se on, joten on katseltava rauhassa ja pohdittava vaihtoehtoja. Jos jollekulle teistä tulee mieleen ajatuksia, miten saisin tämän tilan sisustuksesta hyvällä tavalla värikkäämmän ja kiinnostavamman, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan.