Marjaanan Konmari-projekti, osa XIV: Kaisan tavarat, "eteistavarat"

Työlistallani seuraavana olivat eteisessä hengailevat tavarat, jotka eivät kuuluneet oikein mihinkään kategoriaan. Sateenvarjot, avaimenperät, heijastimet, kypärät. Sateenvarjoista yhden laitoin kierrätykseen, kypärät säilytin sellaisenaan. Avaimenperät ja heijastimet kävin läpi aika tarkasti.

Vasemmalla roskiin menevät avaimenperäkamat, oikealla kierrätykseen lähtevät.

Käytössä olevat avaimet

Vasemmalla säilytettävät avaimenperät, keskellä tuntemattomat avaimet (joita en uskalla heittää pois)
ja oikealla säilytettävät heijastimet.

Siirsin heijastimet vielä tuollaiseen pieneen pahvipurkkiin ja tarkastin, että kaikissa on ripustin. Muutaman ripustin takkeihin (käyttöönhän heijastimet kuuluu...). Avaimenperämatskut laitoin minigrip-pussiin ja käsityötarvikkeitteni seuraan.

Kaisan tavaroita en sen enempää konmarittanut, koska teen sitä jatkuvasti vaatteiden kanssa vauvan kasvaessa ja lelutkin on syytä käydä läpi kohta puoliin, kun ihan vauvalelut lakkaavat olemasta kiinnostavia. Varmistin kuitenkin, että Kaisan tavarat ovat omilla paikoillaan.

Kaisan tavaroiden paikkoja kotona ovat...

Haalari ja kantoreppu eteisen naulakossa, hoitolaukun nostin vielä kuvan ottamisen jälkeen hattuhyllylle.

Asusteet ulkoiluun tuulikaapin kaapissa: peitot, villavaatteet, tumput, pipot, sukat.

Vaatekaapissa alhaalta ylös: liian pienet, liian suuret ja "koikot" eli puklurätit, alaosat ja haalarit, yläosat ja hameet.
Hyllyllä sukkia yms. pikkuruista.

Henkareissa loput mekot, myös liian suuret. Liinavaatteet, perityt lelut, jotka ei vielä käytössä.

T'ällä hetkellä käytössä olevat lelut olohuoneessa lipaston päällä muovisissa hyllyissä.

Kävelyharjoituksia odottaa taaperokärry, joka on lastattu puutoukalla ja -maatalolla.

Tämän kategorian jälkeen muistin vielä Kaisan korun, jonka vein mummun kaapista omien korujeni seuraan. Kun siirryin keittiökategoriaan, löysin vielä Kaisan aterimet, mukin ja lautasen, jotka jemmasin yhdelle keittiön ylähyllylle. Ajattelin, että ne on mukavampi ottaa käyttöön vasta, kun hän itse saattaa niistä iloita ja kun ne eivät ehkä niin herkästi tipu lattialle.

Tänään tein suuren urakan keittiötavaroita konmarittaessa ja se on nyt TEHTY, mutta päivittelen tarkemmat kuulumiset siitä kategoriasta myöhemmin.

Pimeneviä iltoja, lämmittäviä käsitöitä

Moi pitkästä aikaa!

Tänään pääsette katsomaan, minkälaisia käsitöitä on valmistunut syyskuun aikana! Se on uutta tässä blogissa, sillä käsityöt ovat olleet taka-alalla sisustusinnostuksen viedessä mukanaan. Organisointi ja sisustaminen eivät suinkaan ole jääneet, mutta blogiin asti projektit eivät ole päätyneet ajanpuutteen vuoksi. Nyt lapset ovat olleet Kindergartenissa jo vajaan kuukauden ja aikataulut alkavat pikkuhiljaa löytää muotoaan. Äitikin voi jo hengähtää ja istahtaa alas kirjoittelemaan.

Syyskuun puolivälissä palasin kesän viimeiseltä Suomen lomalta. Sen jälkeen tuntui olevan energiaa tehdä vaikka mitä ja ideoita tulvi mieleen. Yksi syy siihen, että olen vihdoin saanut käsitöitä tehtyä, on vierashuoneeseen perustamani ompelunurkkaus. Varmaan näette siitäkin kuvia jossain vaiheessa, mutta tässä nyt kuvakavalkadi luomuksistani.

Nämä sohvatyynyt saimme vuokraemännältämme Gertrudilta. Mielestäni tummansininen tyyny oli vähän synkkä ja aloin virkata siihen punaista koristetta. Mutta sitten muistin nämä ruusut, jotka aikanaan virkkasin tehdäkseni vauvapeiton ystäväni nykyään neljävuotiaalle poitsulle. TV:n äärellä istuessani kiinnitin ruusut tyynyyn ja voilá! Hieno tuli. Sain jo sen punaisenkin koristeen valmiiksi, mutta se ei ole vielä tuohon toiseen tyynyyn asti päätynyt.

Sain myös valmiiksi parit villasukat. Nämä ovat Seitsemän veljestä -langasta kudotut lapsen sukat, alemmat taas Pikkusisko -langasta aikuiselle tehdyt. Lasten sukat paksusta langasta syntyivät tosi nopeasti. Niitä tehdessäni mietin, että miksipä en tekisi näitä vähän useamminkin, kun kerran valmistuvat niin vaivattomasti. Ja villasukat ovat yleensä mieleinen lahja myös lapsille. 

Mutta näitä aikuisen sukkia olen kutonut joulusta asti. Ostin silloin Suomesta lankaa ja puikot joululoman ratoksi ja ajattelin kutoa itselleni tavalliseen kenkään mahtuvat villasukat ohuesta langasta. Se tuntui ikuisuusprojektilta! Kaiken lisäksi lopputulos oli huono - sukat ovat ihan liian leveät minun jalkaani. Olen törmännyt samaan ongelmaan aiemmin sukkia tehdessäni. Saa nähdä koska muistan huomioida jalkani kapeuden jo alussa, kun silmukkamäärä pitää päättää.

Ompelukoneen äärelle pääsin näiden kahden pikku projektin myötä. Ensimmäinen kuva on lasten patjasta, jota käytetään leikkeihin milloin missäkin tarkoituksessa. Se on ollut ilman päällistä, tylsän valkoinen. Tuo delfiinikangas minulla on ollut yhtä kauan kuin ompelukonekin, parisen vuotta. Ajattelin, ettei sen väri sovi lastenhuoneeseemme. Mutta tänä syksynä sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirjan "Kodin pehmeät sävyt" (Selina Lake). Siitä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Ei se olekaan niin tarkkaa, että kodin sisustuksessa käytetään vain tiettyjä värejä. En tiedä oliko tuo kirjoittajan tarkoitus, mutta niin se minuun vaikutti. Siispä kaunis delfiinikangas sai vihdoin paikan lastenhuoneen kaunistuksena. Lapset tykkäsivät siitä heti, mikä kovasti ilahdutti äitiä!

Pikku pussukka on tehty prinsessa-askartelukirjan ohjeiden mukaan, mutta ei huovasta niinkuin ohje käski. Pussukka on pyöreä kankaanpala, jonka reunustin pitseillä. Tein kankaan pohjaan napinläven, josta pujotettiin käsihihna läpi. Kankaan reunaan tein näpinläpiä niin, että siihen saatiin nauha pussin sulkemista varten. Kerttu sai itse pujotella nauhan paikoilleen. Pohjaan tein vielä pahvista pyöreän vahvikkeen, että pussukka pysyy edes vähän muodossaan. Itse en näin epämääräisen mallisesta pussukasta tykkäisi, mutta Kerttu oli varsin hyvillään lopputuloksesta ja leikki prinsessaa koko loppuillan.

Lopuksi vielä pari kaunista syksyistä koristetta. Kranssi oveen syntyi sillä tavalla, että olin kaverini kanssa kodinsisustukseen, tai pikemminkin koristeluun, erikoistuneessa kaupassa. Yleensä en ikinä ostaa mitään "krääsää", mutta olin tosiaan kaivannut oveemme jotain koristetta. Löysin koivunkaarnalla päällystetyn styroksikranssin ja ostin siihen sopivat nyörit koristeeksi. Kultainen sydän löytyi kotoa. Kranssi ilahduttaa minua joka kerta, kun tulen kotiin!

Koska en tykkää säilyttää kotonani "turhia" sisustuskoristeita (eli krääsää), tällaiset alhaalla näkyvät, sesongin jälkeen kompostoituvat koristeet sopivat ajatteluuni oikein hyvin. Ihan aitoja kurpitsoita ja kastanjoita siis. Eilen aamulla hoksasin, että tuohonhan sopii mainiosti tuikku tunnelmaa luomaan ja asetelmasta tulikin sitten ihan blogiin kelpaava. 

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa syysviikonloppua!

Nautiskelen "uudesta" kodista

Heippa!

Vihdoinkin pääsen taas bloggaamaan! Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta. Sen jälkeen kärsin jonkinmoisesta vatsataudista ja kotityöt lykkääntyivät. Toisaalta lähestyvä Suomen reissumme aiheuttaa mieluisia lisätöitä. Sunnuntaiaamupäivänä saan puolisoni suosiollisella myötävaikutuksella vihdoin tarttua näppäimistöön ja hiireen, ja jakaa näkymiä ja fiiliksiä kodistamme. 

Olen vieläkin niin iloinen siitä, että saamme jäädä tänne Müncheniin. Nyt on mukava laittaa kotia mieleisekseen, kun voi ajatella asuvansa tässä vähän pidemmän aikaa.

Kukkakimpusta pelastetut gerberat Kivi-tuikkulyhdyissä

Aikanaan valitsimme juuri tämän asunnon sitä silmällä pitäen, että tämä on väliaikaisratkaisu. Siksi meillä ei ole omaa pihaa. Kaipaan sitä, että voin vain laittaa lapset pihalle ja tehdä omia töitä sisällä. Onneksi tämä on mahdollista molempien isovanhempien kotona Suomessa, arvostan sitä kovasti. Mielestäni lapsuuteen kuuluu sellainen omatoiminen ympäristön tutkiminen.

Meidän lähellämme täällä Münchenissä on ihana iso puisto. Sen vuoksi alunperin rohkenin pihattoman asunnon valitakin. Itse en ole koskaan ollut mikään ulkoilija - lapsena yritin keksiä aina sata eri syytä, jotta pääsisin jo pihalta sisälle piirtämään, askartelemaan, lukemaan... Nykyään tykkään kävelemisestä ja ehkä hieman jopa juoksemisestakin. Nautin puiston vihreydestä, raikkaudesta ja erilaisista tuoksuista.

Lasten ulkoiluttaminen leikkipuistossa on ollut minulle haaste, koska penkillä istuminen on tylsää. Nyt lapset alkavat olla siinä iässä, että molemmat opettelevat kovaa vauhtia uusia taitoja. Se on minusta kivaa, kun voin osallistua heidän touhuihinsa auttaen ja rohkaisten, ja iloita heidän kanssaan heidän oppiessaan uutta.

Tähän taloon kuuluu kyllä puutarha, mutta sen omistaa alakerrassa asuva vuokraemäntämme. Hän pitää pihastaan oikein hyvää huolta, joten näkymät ikkunasta miellyttävät silmää. Yhtenä päivänä olohuoneen ikkunasta katsellessani tajusin, että näkymä muistuttaa hieman sitä, jonka näin lapsuudenkodissani Suomessa. Sielläkin olohuoneen sohvalla löhötessä saattoi katsella ikivihreitä puita ja taivasta.

Viime kesänä olimme lähes kaikki sään puolesta parvekkeella istuskeluun sopivat päivät Suomessa. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että tulemme olemaan lämpimiä päiviä myös täällä Münchenissä. Laitoin ennen pääsiäistä parvekkeen kesäkuntoon, ja nautimme siinä jo muutamat välipalatkin. Kalusteet ovat vuokraemännän, joka armeliaasti antaa meidän niitä lainata. Haaveilen kyllä omista kalusteista, mutta haluaisin sellaiset romanttiset, takorautaiset tuolit ja pöydän. Ne maksavat tosi paljon enkä ole vakuuttunut niiden istumismukavuudesta.

Maisemoin pyykkitelineen häämatkalta tuodulla rantapyyhkeellä.

Parvekkeellemme paistaa aurinko suunnilleen iltapäivän kello neljästä alkaen.

Lyhty LED-valoineen on sijoitettu siten, että se toimii ikkunan läpi myös makuuhuoneemme yövalona. Kukat purkkeineen on antanut hoitooni vuokraemäntämme.

Olen saanut Suomesta mukaani paljon räsymattoja. Tykkään käyttää niitä, koska ne tuovat mukavasti väriä huoneisiin. Pitäisi vielä selvittää, missä niitä täällä voi puhdistaa. Sain pari päivää sitten inspiraation sisustaa uusiksi matoilla -  ja olipa mukavaa, kun ne olivat kellarivarastossa yhdessä paikassa ja järjestyksessä!

Tämä matto oli aiemmin eteisen käytävässä, mutta värikkyytensä vuoksi se sopii hyvin värikkääseen olohuoneeseen. Se on myös tarpeeksi pitkä johtamaan olohuoneen ovelta parvekkeen ovelle.

Nämä vaaleansiniset matot löysin varastosta. En ole aiemmin tykännyt niistä, kun ne on niin hillityn värisiä. Mutta tähän käytävään, joka näkyy ovesta sisään tullessa, tuo hillitty ja rauhallinen väri sopii hyvin. Ompelin kaksi mattoa yhteen, jolloin matosta tuli käytävään juuri sopivan mittainen. Olin tosi tyytyväinen tähän löytöön! Kun lapset tulivat kotiin Kindergartenista, hekin huomasivat heti muutoksen.

Alkuvuodesta ottamissani kuvissa näkyy, miltä eteisemme aiemmin näytti.

Siinä oli siis yhteensä kolme mattoa, jotka seilasivat paikoiltaan jatkuvasti. Myös eteisen pöytä oli liian pieni ja matala paikkaansa eikä eteinen näyttänyt lainkaan sisustetulta. Tältä tila näyttää nyt:

Matot rajaavat tilan nyt paremmin, eteisen sisustus on rauhallinen ja näyttää kokonaisuudelta. Monet sisustajat sanovat, että eteinen on kodin tärkein tila - näet sen itse ensimmäiseksi, kun tulet kotiin. Ja eteinen on se tila, joka toivottaa myös vieraasi tervetulleeksi. 

Lisäksi lapsiperheessä eteisen on pakko olla toimiva, jotta lähdöt ja kotiintulot pukemisineen ja riisumisineen onnistuisi sujuvasti. Lapset säilyttävät asusteensa korilipastossa ja kenkänsä kuvassa näkyvässä hyllyssä. Minun käsilaukkuni paikka on juuri tuossa, missä se nytkin nököttää.

Lapsillamme on oma naulakko sopivalla korkeudella, johon he ripustavat reppunsa ja takkinsa Kindergartenista tullessa. Joskus tavarat löytävät paikoilleen ilman sanomista, joskus ei sitten niin millään. Tiedättehän!

Hauska yksityiskohta, jonka huomasin vasta valokuvatessani eteistä: uusi "neliniitinen" matto sopii kuvioltaan hyvin yhteen korihyllyn kanssa.

Loppuhuipennukseksi tähän postaukseen vielä jotain muuta kuin kodin järjestämistä. Päätös tänne jäämisestä innosti minua taas kutomaan - kun ei tarvitsekaan luopua kaikista ihanista langoista. Jaakko on ollut ilman sopivia villasukkia ainakin yli vuoden. Nyt hänellä on uudet. Jaakko sai itse valita langat ja minä sommittelin ne sukkaan. Nyt ei enää pojan varpaiden tarvitse palella!