Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.

Rot! Red! Punainen! Röd! Rouge!

Punainen on kaunis väri. Se on myös rohkea väri. Se sopii moneen paikkaan korostamaan yksityiskohtia, mutta liika punainen saattaa myös ärsyttää. Punaiseen väriin liittyy paljon symboliikkaa - kulttuurista riippuen joko myönteistä tai kielteistä. Wikipedia kertoo, että "punainen on ihmisen silmän kautta näköhermoon kaikkein voimakkaimman ärsykkeen antava väri".

Yksityiskohtia olkkarista

Minä olen aina pitänyt punaisesta. Yläasteella sain paljon palautetta siitä hyvästä, että tulin parina päivänä kouluun kirkkaanpunaisessa nahkatakissa ja housuissa. Teini-ikäiseen se vaikutti niin, ettei punainen niin paljon kiinnostanut sen jälkeen. Olen kyllä sittemmin ostanut ainakin yhden punaisen paidan, mutta viime joululomalla huomasin tykkääväni punaisesta väristä huulipunassa ja kynsilakassa. Siitä syntyy ihana 50-lukulainen vaikutelma, kun muun meikin tekee tuon ajan henkeen.

Sisustukseeni punainen teki näyttävän esiintulon muuttaessamme Saksaan. Ostin meille kirkkaanpunaisen sohvan olohuoneeseen. Usein kuulee, että rohkeiden värien kanssa pitäisi olla varovainen, koska ajan kanssa ne saattavat alkaa ärsyttää. Minulle ei ole näin vielä käynyt vaan tykkään punaisesta sohvastamme edelleen. Pikemminkin kirkkaan värin kotiin tuominen vaikutti päinvastoin - sohva avasi oven muillekin punaisille sisustustavaroille. 

Keväällä päätin, että tuon punaista kotiin entistä enemmän ja teen siitä yhden sisustuksemme pääväreistä. Kun kerran tykkään sohvasta ja muistakin punaisista yksityiskohdista olohuoneessa, miksi en toisi punaista myös muihin huoneisiimme.


Tänä kesänä Suomessa olikin sitten mukava tehdä sisustukseen liittyviä ostoksia, koska tiesin minkä värisiä tavaroita etsin. Mustaa, valkoista, punaista... Minulla oli myös sellainen ajatus, että ruokapöytämme sisustuksesta olisi mukava tehdä toimivampi ja uuteen sisustusväriteemaan sopiva.

Aiemmin ruokailuhuone näytti muun muassa vaaleansiniseltä ja keltaiselta. Hmm. Keltainen sopi yhteen kyllä tuolien kanssa ja tavallaan katonkin kanssa. Ja sininen ja keltainen ovat vastavärejä, eli periaatteessa toimii. Ruokailuhuone näytti kuitenkin jotenkin kulahtaneelta. 

Useimmiten meillä pidettiin talouspaperitelinettä ruokapöydällä, mutta se valitettavasti ole mikään pöydän kaunistus. Ensin havittelin Ikean kaunista valkoista servettitelinettä ja sainkin sen ystävältä, joka oli kyllästynyt siihen. Se ei kuitenkaan oikein pysy pystyssä ja papereita on vaikea ottaa levittämättä koko pakkaa.

Tuossakin kuvassa muuten näkyy ruokailuhuoneen kulahtaneet värit. Kyllähän pehmeilläkin väreillä voi aikaansaada särmän sisustuksen, mutta minun tapauksessani niiden valikoituminen kotiimme kertoo ennemmin päättämättömyydestä ja linjan puuttumisesta.

Nyt on aika esitellä ne löydöt, joita tein kesälomalla ruokailuhuoneemme piristykseksi ja samalla toivottaa punainen tervetulleeksi kyseiseen tilaan!

Sain käsiini Janin papan tekemiä puisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, ja edesmenneen rakkaan sukulaisen kädenjälki tekee niistä myös korvaamattoman arvokkaita. 

Minulle tuli heti mieleen, että nuo kukat sopivat tuohon maljakkoon, joka minulla jo oli kotona. Tämän maljakon olen muuten perinyt yhdestä opiskeluaikaisesta asunnostani - joku edellinen asukas oli hylännyt sen kaapin perälle.

Janin mummun varastosta sain pari ikivanhaa mutta hyvästä kankaasta tehtyä valkoista lakanaa tehdäkseni niistä pöytäliinan ruokapöydälle. Aika hullu ajatus laittaa lapsiperheen ruokapöytään kankainen valkoinen pöytäliina? Yritin sitä jokunen vuosi sitten ja kyllästyin pesemiseen noin kahden viikon jälkeen. Onkohan tilanne nyt toinen, kun lapset ovat vähän isompia? Se jää nähtäväksi, sillä laitoin pöytäliinan vastikään paikoilleen.

Pentikin alennusmyynnistä löysin kauniin servettitelineen, jollaista olin havitellut luovuttuani epäkätevästä ikealaisesta. Maksoin siitä vain reilun kympin ja se sopii hyvin yhteen meillä jo ennestään olleen hedelmävadin kanssa. Se vie kyllä suhteellisen paljon pöytätilaa pystyssä seisovaan verrattuna, kuten eräs ystäväni huomautti. Meillä ei arkikattaus ole kuitenkaan yleensä niin runsas, että koosta olisi merkittävää haittaa.

Kaiken kukkuraksi löysin vielä laivalta huopaiset, punaiset pannunaluset. Ne ovat niin kauniit, että voivat olla pöydässä silloinkin, kun niitä ei tarvita. Tuo pannunalusten kuvio on muuten kiehtonut lapsiakin! Nämäkään eivät olleet kalliit, kaksi kappaletta maksoivat reilun kympin.

Näitten löytöjen kanssa koristettuna ruokapöytämme näyttää nyt tältä. Ihana valkoisen ja punaisen yhdistelmä! Esineet ovat myös jo käytössä hyviksi ja toimiviksi havaittu. Hedelmiä tulee syötyä enemmän, kun ne ovat helposti käsillä ja silmien edessä. Servettitelineestä lapset saavat lautasliinan helposti itse ja olen onnistunut löytämään edullisia servettejä vakiokaupastamme. Ja pannunaluset ovat pöydässä aina valmiina, joten kattilat voi vaan kantaa pöytään.

Ruokailuhuoneen kokonaisuus piristyi näiden myötä selvästi, mutta minusta tuntuu, että punaista ei ole vielä tarpeeksi. Mahtaisiko punainen verhokappa tuoda tilaan tarpeeksi väriä? On myös mahdollista, että ripaus mustaa voisi tuoda kaivattua särmää ruokailuhuoneeseen. Edullisen, sisustusväreihin sopivan taulun saisin, jos kehystäisin vaikkapa sopivan Marimekon kankaanpalasen seinälle.

Toisaalta ruokailuhuone on nyt tunnelmaltaan rauhallinen, ehkä jopa ripauksen juhlava. Vanha opiskeluaikana ostamani lipasto tuo tilaan myös romanttista vivahdetta. Jos tuon lipaston korvaisi esimerkiksi mustalla ikealaisella Malm-lipastolla, ruokailuhuoneen tunnelma muuttuisi paljon modernimmaksi. Sellaista vaikutelmaa en halua. Tuo on muuten ihan tavallinen kenkähylly, jonka olen laittanut lipaston ylähyllyksi!

Toisella pitkällä seinällä ruokailuhuoneessa on kyllä lisää iloisen punaista väriä, ystäväni Emilyn maalaaman taulun muodossa. Tykkään ajatuksesta, että ruokailuhuone olisi samalla myös galleria, jossa on meidän kauneimmat taideteoksemme. Tällaiset taulut tuovat huoneeseen tietysti monia värejä, eivät vain sisustusteemaan sopivia.

Yleisilme ruokailuhuoneessa on nyt kaunis. Mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. En tiedä mitä se on, joten on katseltava rauhassa ja pohdittava vaihtoehtoja. Jos jollekulle teistä tulee mieleen ajatuksia, miten saisin tämän tilan sisustuksesta hyvällä tavalla värikkäämmän ja kiinnostavamman, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan. 

Sisustusvärejä etsimässä

Olen lueskellut blogia, jonka kirjoittaja auttaa naisia löytämään oman sisustustyylinsä. Ensin en ollut asiasta kovin innostunut, koska alunperin löysin sivulle kodin organisointia koskien. En nytkään ole ilmoittautumassa hänen verkkokursseilleen, mutta blogin seuraaminen on saanut minut ajattelemaan sitä, miltä täällä kotona näyttää. Nyt kun ei tarvitse ajatella muuttavansa lähiaikoina, on syytä uhrata ajatus tai pari sillekin asialle.

Meillä on olohuoneessa punainen sohva. Tykkään sohvasta ja väri miellyttää kovasti näin kolmen vuoden jälkeenkin. Sohvan lisäksi meillä oli kuitenkin paljon muutakin väriä olohuoneessa. Päätin että asialle on tehtävä jotain, jottei olohuone vaikuta niin rauhattomalta.

Kirjat majailevat tässä kuvassa lattialla, mutta vain väliaikaisesti

Siirsimme hiljattain olohuoneeseen myös toisen sohvamme, joten huoneen toinen laita näytti tältä:

Tässä huoneessa on siis seuraavia värejä:

- valkoinen (matto, seinät, lamppu pianon päällä, lipaston alaosa, pöytäliina, kirjoituspöytä

- musta tai tummanruskea (piano ja jakkara, lipaston kansilevy, televisio, tulostin, tietokone, vahvistin, pleikkari, sohvapöytä, kukkapöydät)

- punainen (sohva, lasten tuoli, pari kitaraa, maalauksen pisarat)

- turkoosi (maalauksen tausta)

- vihreä (takka, viherkasvit)

- sininen (sohva, seinäkello, muutamat laatikot)

- koivun väri (kirjahylly, tuoli, akustinen kitara, TV-taso, tarjotin, lattialistat)

- kirsikkapuun väri (kitaravahvistimen pöytä, sinisen sohvan jalat, kaiuttimet)

- beige (kokolattiamatto)

- oranssi (kitaravahvistin ja kahvakuula)

Aikamoinen värien ilotulitus, ja sitten vielä siihen kirjat, jotka ovat kirjavia. Huh. Ei ihme, ettei huone vaikuta kovin rauhalliselta. Yhtenä iltana tämän tajuttuani, tein muutamia muutoksia ja jatkoin loppuun seuraavana päivänä. Nyt huone näyttää tältä:

Vein huoneesta pois tuon maalauksen, jonka turkoosille ei ollut yhtymäkohtaa, ja muutin sohvan vaaleaksi. Vihreän olisin kyllä myös siirtänyt pois huoneesta, samoin oranssin, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Olisi myös kiva, jos puukalusteet olisivat yhtä väriä. Koivusta ja valkoisesta tykkään, tummanruskeasta ja kirsikasta en. Toisaalta tummanruskea käy hyvin yksiin mustan kanssa, joten se ei häiritse silmää.

Sisustusta pohdiskellessani huomasin, että musta, valkoinen ja punainen ovat minua miellyttäviä sisustusvärejä. Riemunkirjava on myös kivannäköinen, mutta se ei tosiaan ole rauhallinen ja siksi on hyvä löytää joku linja sisustusväreihin. Lipaston päällisestä tuli tämän näköinen:

Valitsin valkoiset ja punaiset kirjat ja esineet ja laitoin ne lipaston päälle. Olen tyytyväinen erityisesti tähän lopputulokseen:

Jos väreistä pitää valita yksi, joka tuo riemunkirjavaa iloisuutta huoneeseen, sen on kyllä oltava punainen. Tykkään! Ja kaikeksi onneksi punainen sopii hyvin yhteen vastavärinsä vihreän kanssa, jonka olemassaoloa tässä huoneessa ei voi välttää kiinteän takan vuoksi.

Nyt näitä kuvia katsellessani hoksasin, että tuo iloisen oranssi vahvistinhan sopii hyvin yhteen kirsikkaisen pöytänsä kanssa. Tulisikohan huoneesta vieläkin tasapainoisempi, jos siirtäisin vahvistimen television viereen kirsikkaisten kaiuttimien läheisyyteen..? Pöytä on kyllä niin kiikkerä, ettei taida ilman seinän apua pitää vahvistinta pystyssä. 

Kitaravahvistimen väristä on kerrottava sen verran, että uutta vahvistinta valitessaan Jani antoi minulle luvan esittää väritoiveen. Toivoin jotain muuta kuin mustaa, ja tämä retrotyylinen oranssi miellytti kyllä. Se miellyttää edelleen, mutta valitettavasti väri ei sovi hyvin kokonaisuuteen.

Jos teillä on ideoita, kuinka saada huoneesta vielä tasapainoisempi, kuulisin mielelläni!

PS. Kun olimme päättäneet jäädä toistaiseksi tähän kaupunkiin ja asuntoon, teimme vähän suuremman luokan huonekalujen siirron. Olohuoneen suuri valkoinen Expedit muutti vierashuoneeseen. Vierashuone on nyt oikein tasapainoinen ja rauhallinen. Siellä on valkoista ja kermanvalkoista, vähän tummanruskeaa, hailakan vihreää ja puun väriä. Huone on tosiaan harmoninen mutta TYLSÄ. Vein turkoosinpunaisen maalauksen väliaikaisesti vierashuoneeseen, ja se näyttää siellä ihan mahdottoman räikeältä. Mietin kuitenkin, pitäisikö tuoda tämä uusi väripaletti vierashuoneeseenkin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska huone on jo lähinnä valkoinen. Mukaan pitäisi laittaa mustaa ja punaista. En vain osaa kuvitella noita värejä sinne, vielä.