Flylady ja keittiön järjestys

Aloin pääsiäisviikolla toteuttaa FlyLady -systeemiä omassa kodissani. Olen siitä tosi innoissani, koska sen avulla olen päässyt käsiksi kodinhoitoon ja mielenterveyteen liittyviin asioihin, joille en ole aiemmin monista yrityksistä huolimatta pystynyt tekemään mitään. Hän on pohtinut samoja asioita, ja kehitellyt luovan ja ainutlaatuisen systeemin, jonka sisäisiä vuorovaikutuksia en ymmärrä enkä ehkä tahdokaan ymmärtää. Koska ne toimivat, tekevät hyvää minulle ja lähimmäisilleni, eivätkä ole ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, se riittää minulle!

Ensinnäkin, FlyLady nuhtelee seuraajiaan täydellisyyden tavoittelusta. Hänen mukaansa täydellisyyden tavoittelu halvaannuttaa, ja estää meitä ryhtymästä toimeen. Voin hyvin tunnistaa hänen kuvailemansa ajatuksen, etten voi ryhtyä hommaan alkuunkaan, koska minulla ei ole kuutta tuntia käytettävissä tehdäkseni sen täydellisesti. Muistan ääneenkin kertoneeni ystävilleni, että unelmapäiväni olisi sellainen, kun saisin rauhassa siivota talon lattiasta kattoon yhden päivän aikana. Vaikka jättäisi kummalliset toiveeni omaan arvoonsa (ehkä unelmani on lopulta se täysin siisti koti, eikä siivoaminen?!), tämä unelma kuvastaa hyvin ajatusta siitä, että pitäisi olla runsaasti aikaa, jotta koti olisi siisti.

FlyLadyn ajatus lähtee siitä, että jopa kaksi minuuttia kotitöitä siunaa perhettä enemmän kuin ei kotitöitä lainkaan. Perheen siunaaminen omien käsien avulla on kaunis ajatus, ja toimii myös käytännössä. Mutta minulle suurempi voitto on ollut se, että voin siunata itseäni noilla pienillä kaksi- tai kymmenminuuttisilla. Kärsin kodin epäjärjestyksestä todella herkästi, ja sotkuinen koti vaikuttaa mielialaani laskevasti sekä hankaloittaa muihin asioihin keskittymistä. Siisti koti on siis varsin suora sijoitus omaan henkiseen hyvinvointiini.

Tiesitkö, että kylppärin pitäminen siistinä vaatii noin kaksi minuuttia jokaisesta päivästäsi? Tiedän sen varmasti, koska näin on minun kylppärilleni käynyt. Koko viimeisen kuukauden ajan se ei ole ollut likainen, kertaakaan. 

Ja minä olin vieläpä koronassa sinä aikana!

Joinakin päivinä olen käyttänyt kylppärin siivoukseen ehkä jopa lähemmäs 10 minuuttia, mutta joinakin päivinä taas olen jättänyt sen väliin (ja käyttänyt 2 minuuttia lasten tai alakerran kylppärin siivoukseen, jotka muuten nekin ovat pysyneet siistimpänä kuin ikinä!). Olen myös huomannut, että siivous käy nopeammaksi päivä päivältä, kun pyyhkimäni pinnat tulevat tutuiksi ja tiedän minkälaisin kädenkääntein mikäkin kohta kannattaa siivota. Ihan taianomaista! FlyLadyn termi kylppärin siistinä pitämiselle on 'Swish and swipe', ja se tehdään aamupisun ja -pesun yhteydessä. Huuhdo pytty ja pyyhkäise lavuaari lienee toimiva selitys suomeksi.

Eiliselle päivälle olin antanut tehtäväkseni järjestää ruokakaapin uudelleen. Edellisenä päivänä se tuntui kivalta ajatukselta, kun lisäsin sen seuraavan päivän työlistaan. Kun taas oli aika ryhtyä työhön, se tuntui turhauttavalta ja masentavalta ajatukselta - kaapin rakenne kun ei kuitenkaan toimi niinkuin toivoisin, ja tuskinpa edes saan kaikkea sinne järkevästi mahtumaan! FlyLadyn antama ajatusmalli kuitenkin hyppäsi esiin jostain aivojeni syövereistä, ja totesin, että edes pieni parannus nykyiseen järjestykseen on parempi kuin nykyinen tilanne. Olin nimittäin kauppareissun jälkeen tunkenut kaikki tavarat vaan tyhjimmän hyllyn etureunasta sisään. Niinpä ryhdyin tyhjentämään ruokakaappejani.

No kas KUMMAA, koko projektiin meni ehkä 15 minuuttia. Sain kaikki välipalat ja leivät yhteen kaappiin, yleisimmin käytetyt raaka-aineet toiseen, ja kaikki loput kolmanteen, eli siihen isoon ja hankalan malliseen kaappiin. Ja järjestäminen paljasti, ettei niitä tavaroita nyt niin paljon ollutkaan, ja kaikki on helposti käden ulottuvilla myös siinä hankalassa kaapissa. Olipa tosiaan hyvä että ryhdyin hommaan!

Tässä vielä kuvat ruokakaappien järjestyksestä. Sivuhuomautus: Täällä Jenkkilässä 'snacks' on jokapäiväinen käsite, ja minun mielestäni sellaista ei ole Suomessa. Suomessa syödään voileipää, hedelmää ja jogurttia välipalaksi. Täällä sen sijaan välipalatuotteita ovat kaupan hyllyt pullollaan, ja niinpä tuo käsite on minunkin päähäni ja keittiööni alansa vallannut. Niinpä meillä on nyt sitten välipalakaappi, jossa on suloisessa sopusoinnussa niin suomalaista kuin amerikkalaistakin välipalaa.

Ja hei, tässä vielä kuva ihanista äitienpäiväkorteista, jotka lapset tekivät!

Syyskuun kuulumisia

Kuukausikatsaus

Onpa pitkä aika kun viimeksi olen kirjoittanut. Ehkä siksi ettei blogillani oikein ollut funktiota tai suuntaa. Nyt liityin Ryder Carrollin luotsaamaan virtuaaliyhteisöön nimeltä BujoU, jonka tarjoaman sisällön innostamana pyrin tekemään säännöllisesti kuukausikatsauksen. Ajattelin, että tämä blogi voi helposti palvella sen katsauksen sijaintina. 

Carroll kehottaa tekemään katsauksen seuraavasti: '[Scan] through the last month and see notable trends, gaps, details. Then, journal about your month to reflect on what you noticed, perhaps what was life giving or depleting.' Vapaasti suomennettuna: Katso läpi viimeisen kuukauden muistiinpanot ja huomaa trendit, aukot ja yksityiskohdat. Kirjoita sitten huomioistasi, esimerkiksi mitä elämä antoi tai otti. Tämän ohjeen mukaan ajattelin nyt toimia, ja kirjoitella tänne mitä bujoni paljastaa tarkemmin tarkasteltuna.

Syyskuun tavoitteet

Syyskuussa tavoitteenani oli saada omat sekä koko perheen rutiinit järjestykseen. Pitkän pandemia-ajan hiljaiselon jälkeen siinä on haastetta kyllikseen, kun taas pitää ajella paikasta toiseen aikataulun mukaisesti - ja silti pitäisi hoitaa ruokailut, iltahartaudet ja nukkuminenkin. Kun lasten harrastusaikataulut selvisivät, kehittelin omaa päivä- ja viikkorutiinia bujoon. Harmikseni en ole vielä päässyt testaamaan sen toimivuutta, koska reilu viikko sitten sain syysflunssan. Sen jälkeen tietysti myös kaikki muut perheenjäsenet sairastuivat, ja päiväohjelmaan kuului koronatestissä käymistä ja tulosten odottamista. Luojan kiitos nyt koko perhe tuntuu taas olevan toimintakunnossa.

Unettomia öitä...

Rutiinien ja aikataulun suunnittelun lisäksi pandemiarajoitteet ja lähipiirini suhtautuminen niihin aiheutti päänvaivaa. Olen tällä hetkellä rauhassa siinä asiassa eikä mieleni johdu vähän väliä pohtimaan rokotuksia, kieltoja ja mandaatteja. Meitä on niin moneksi näissäkin asioissa, ja kaiken lisäksi täällä rapakon takia kaikki koronapandemiaan liittyvä on politisoitunutta. On vaikea ottaa asioita puheeksi, kun ei tiedä kuinka herkkä aihe mikäkin virukseen liittyvä teema kenellekin on.

Kolmas asia, joka aiheutti unettomia öitä oli kotiutuminen takaisin tänne Seattlen kupeeseen pitkän Suomi-loman jälkeen. Jäin kovasti kaipaamaan vanhempiani ja kaikkia muita rakkaita Suomessa. Isällä ja äidillä oli lähtöni aikaan haasteita arjessa, ja minua suretti etten pystynyt jäämään pidemmäksi aikaa heidän avukseen. Päätin sitten soitella heille useammin täältä käsin ja sillä tavalla olla tukena, vaikka käteni eivät nyt voikaan auttaa. Näin reilu kuukausi lähtöni jälkeen olen vihdoin ihan hyvällä mielellä ja rauhassa taas täällä omassa kodissani.

...ja mukavia kokemuksia

Monia mukaviakin asioita tapahtui tässä kuussa. Saimme tutustua paremmin naapureihimme, kun elokuun lopussa oli naapuruston 'meet and greet' tuossa kadulla. Mahdottoman ihanaa, kun tässä asuu ihmisiä niin monista eri maista ja taustoista! Sen sai tapahtumassa jopa maistaakin - monet olivat tuoneet omalle kulttuurilleen tyypillisiä, itsetehtyjä naposteltavia. Naapuriin muutti kesällä kanadalais-ranskalais-meksikolainen perhe, jonka kolme lasta ovat ystävystyneet meidän kolmen lapsen kanssa. Mikä ihana siunaus - kiitos Jumala!

Lisäksi pääsin syyskuussa palaamaan vapaaehtoistyöni pariin eli suunnittelemaan ja toteuttamaan kirkon toimintaa yhdessä toisten kanssa. Minulla on fiksuja ja mielenkiintoisia ihmisiä työkavereina, joiden kanssa on ilo tehdä yhteistyötä. Tässä kuussa minua kohtasi myös haaste, mitä mukavuudenhalussani olen aina pyrkinyt välttämään. Teen nyt nimittäin ensimmäistä kertaa budjettia, vaikka mieluummin jättäisin raha-asiat ja numerohommat muille. Oli pakko ottaa härkää sarvista, koska se kuuluu toimenkuvaani kristillisen kasvatuksen komitean puheenjohtajana. Onneksi olen siihenkin saanut apua ja tukea osaavilta ihmisiltä!

Oman positiivisen lisänsä kuukauden kulkuun toi se, että Kerttu ja Kaisa muuttivat huoneita päittäin, ja siinä samalla saatiin käytyä läpi heidän tavaroitaan ja vähän muidenkin. Koti pysyy paremmin järjestyksessä, kun tavaraa on vähemmän. Saimme myös uuden kaluston makuuhuoneeseen, kun ystävä muutti Suomeen ja luovutti huonekalunsa meille. Yksi lipasto siitä setistä liikeni olohuoneeseenkin, mikä ratkaisi olohuoneen pitkäaikaiset säilytysongelmat ainakin toistaiseksi.

Tavoitteita ensi kuulle, syksylle ja vuodelle

Tykkään asettaa itselleni tavoitteita, ja koen että ilman niitä en juuri mitään saakaan aikaan. Kokonainen päivä tai viikko tai jopa kuukausi voi valua hukkaan, jollen ole suunnitellut mihin tahdon aikani käyttää. Syksyn alku inspiroi minua suunnittelemaan, mitä tahdon saada aikaiseksi ja mitä rutiineja harjoitella osaksi arkea. Hiljattain myös hoksasin, että rentoutuminen ja minua ilahduttavien asioiden tekeminen tulisi myös olla yksi tavoitteistani.

Minulla on bujossani pitkä rotla tavoitteita ja rutiineja, mutta tähän kuukausikatsaukseen tahdon sisällyttää ainoastaan erityisesti lokakuulle asettamani tavoitteet. Niitä on sitten helppo arvioida, kun kuun lopussa taas teen tämän katsauksen.

Lokakuun tavoitteet

• Laskentatoimen kurssi
• Ensimmäisen osan tehtävät verkko-ohjaukseen (14.10.) mennessä
• Loput kolme tehtävää kuun loppuun mennessä
• Päästä kiinni rutiineihin
• Henkilökohtaiset: Liikunta ja joka-aamuinen hartaus- ja bujohetki
• Työ: Ruuan suunnittelu, kodin siivous ja sähköpostiin vastaaminen
• Saada kristillisen kasvatuksen komitean suunnitelmat ja budjetti valmiiksi ensi vuodeksi

Evästä

Tähän loppuun laitan vielä syyskuun 'memory versen', jota olemme seurakunnan kanssa jumalanpalveluksessa joka sunnuntai ulkoa opetelleet. Tämä on uusi rutiini, jonka pastori toi mukaan seurakuntamme elämään. Olemme tietysti opetelleet sitä englanniksi, mutta laitan sen tähän suomeksi blogini kielen mukaisesti. On hyvä opetella Sanaa ulkoa, mutta valitettavan harvoin sitä tulee oma-aloitteisesti tehtyä.

Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. 1. Tess. 4:1-2

Juoksulenkillä!

Herra on uskollinen!

Herran vuonna 2021, maaliskuun 27. päivä, olin juoksulenkillä. Enkä edes kevään ensimmäisellä. Mitäs merkillistä kyseisen päivän juoksulenkissä on? Minulle se oli erittäin merkittävä virstanpylväs...

Eilen päivälleen vuosi sitten menin ensimmäisen kerran päivystykseen koronaoireiden vuoksi. Olin toipunut kotona kymmenisen päivää ihan tavallisen oloisista nuhaoireista, ja luulin jo olevani parantumassa, kun oireet kävivätkin pahemmaksi. Makasin aamulla sohvalla ja yhtäkkiä sydämensyke nousi korkeaksi eikä laskenut. Päätimme lähteä päivystykseen. Siitä alkoi ahdistuksen, pelon ja tuskan kevät.

Taudin aikana oireeni olivat lukuisat, mutta eniten minua huoletti sydämen ja verisuonten toiminta. Sydämeni tykytteli ja särki tykytellessään, pelkästään huoneen poikki kävely aiheutti tukalan ja kivuliaan tykytyskohtauksen. Pääni tuntui siltä kuin se räjähtäisi, veri virtasi suonissa valtavalla voimalla kohisten ja aiheutti ennenkokematonta kipua. En voinut nukkua kivun ja epämukavuuden takia. Vartalon verisuonet tykyttelivät, kuumottivat ja särkivät.

Lukuisista tutkimuksista huolimatta lääkärillä ei ollut mitään sanottavaa oireistani – ei hoito-ohjeita, ei diagnoosia, ei lohdutuksen sanaa. Parasetamoli auttoi vähän, ibuprofen pahensi oireita.

Epätietoisuus ja pelko olivat todella raskaita kokemuksia. Minun piti itse ymmärtää, miten hoitaa itseäni. Se on vaikeaa, kun kenelläkään ei ollut kokemusta vastaavanlaisista oireista. Lehdessä luki jatkuvasti, kuinka ihmiset kuolevat tuohon tautiin. Ja minusta todella tuntui, että ruumiini elintoiminnot pettävät kokonaan minä hetkenä hyvänsä.

Kevään pitkien sängyssä vietettyjen päivien aikana ehdin rukoilla paljon, ja lukea Raamattua. Yhtenä päivänä rukouksessa omistin kaikki verisuoneni, jokaisen sydämensykkeeni, jokaisen hengenvetoni Jeesukselle. Niinhän se on, että meidän jokainen henkäyksemmekin on lahja Jumalalta, uskoimmepa tai tiesimme sen tai emme. Päivin ja öin anoin Herralta hädissäni ‘Paranna, Herra paranna!’ Välillä en muuta voinut rukoilla kuin noita sanoja, koska olin niin onneton ja peloissani. Kiitos kaikille jotka rukoilitte kanssani! Rukoukset ja siunaukset kantoivat monen epätoivoisen hetken yli.

Eräänä päivänä kevätauringon paistaessa ulkona Herra vastasi rukoukseeni. ”Kaikki ajallaan” sanoi Hän hymyillen. En tiennyt varmasti, oliko se Herra, vai jokin oman ajatteluni tuote. Nyt kun mietin taaksepäin, tuo lausahdus on kuitenkin aivan linjassa Raamatun sanoman kanssa. Saarnaajan kirjassa Jumala toistaa monta kertaa, miten kaikille asioille taivaan alla on oma aikansa. Samoin Hän paransi täällä maan päällä kulkiessaan kaikki, jotka hyväksi näki, Isän hyvän suunnitelman mukaan. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Roomalaiskirje 8:28

Nyt kun tästä kaikesta on vuosi aikaa, olen saanut nähdä Jumalan sanojen tulleen todeksi. Ymmärrän jopa miksi Hän hymyili sanoessaan tuon “Kaikki ajallaan!”, sillä vuosi myöhemmin minä olin juoksulenkillä. Juoksulenkillä! Herralla on hyvä huumorintaju! Minä joka olin aina luokan huonoin liikunnassa ja kylkeä alkoi pistää heti ensimmäisen puolen kilometrin hölkkäilyn jälkeen. Nuo samat verisuonet ja se sama sydän, jotka vuosi sitten tuskissani pyhitin Herralle, ovatkin nyt minulle suuri ilon aihe. Minun vartaloni pystyy juoksemaan! En kuollutkaan vielä, vaan saan iloita juoksemisesta ja tästä uudestä keväästä, jota minun ei tarvitse viettää sängynpohjalla ikkunasta ulos katsellen.

Herra on uskollinen. Minä olisin halunnut parantua heti – heti 10 sairaspäivän jälkeen, tai edes heti kahden kuukauden sairastamisen jälkeen. Se ei kuitenkaan ollut Jumalan suunnitelma. En tiedä onko verenkiertoni vieläkään täysin kunnossa, mutta koska voin liikkua ongelmitta, niin teen! Hänen suunnitelmansa oli siunata minua ilolla ja kiitoksella, jonka ruumiillinen terveys ja hyvä kunto minussa tänä päivänä aiheuttaa.

Se ulkoinen Jumalan lahja, jonka avulla olen päässyt tähän pisteeseen, on aviomieheni kannustamana aloittamani käynnit personal trainerilla. Pitkän sydän- ja verisuonisairauden myötä minua pelotti kovasti ryhtyä rasittamaan kroppaani, varsinkin kun lääkärit eivät pystyneet yhtään neuvomaan mikä on viisasta, mikä ei. Liikunnan ammattilaisen ohjauksessa uskalsin ottaa sen askeleen ja ryhtyä treenaamaan sydäntäni ja vartaloani tavoitteellisesti. Sillä polulla olen vieläkin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni koen raskaan (joo, minulle se on hölkkä 😊) liikunnan iloa.

Jumala ei pelkästään parantanut minua, vaan antoi minulle paremman kunnon kuin minulla ikinä ennen on ollut. Ja nyt voin minäkin hymyillä yhdessä Jeesuksen kanssa, kun mietin mitä Hänellä oli suunnitelmissa minun varalleni jo silloin kun osasin rukoilla vain ”Herra paranna!”

Terveisiä keväiseltä lenkkipolulta Redmondista!

Jälleen neljän seinän sisällä, sateisessa Seattlessa

Jopas on vierähtänyt sitten viime postauksen - myönnettäköön, että unohdin koko jutun ainakin kuukaudeksi... No, nyt mennään taas! Missäs on paikkani tänään?

Uusista koronamääräyksistä päätellen - kotona! Ravintolat ja liikuntapaikat menivät taas kiinni, eikä oman perheen ulkopuolisten ihmisten tapaamista suositella missään sisätiloissa, paitsi karanteenin kautta. Meille tämä ei suuren suurta muutosta arkeen tuo. Meillä on käynyt täsmälleen kaksi vierasta sekä putkimies sitten maaliskuun... Harmillista on, että lasten liikuntaharrastukset jäävät tauolle. Onnekasta on, että minä saan jatkaa kuntosaliohjaajani kanssa, koska ne treenit voidaan katsoa lääketieteelliseksi kuntoutukseksi.

Olen ollut innoissani henkilökohtaisesta valmentajasta, koska tapaamiset motivoivat minua tekemään myös kotiläksyni. Olen tehnyt kardiotreeniä puoli tuntia päivässä sekä muutaman jumppaliikkeen, jotka vahvistavat hyvää ryhtiä. Uskomatonta mutta totta, olen tehnyt tätä jo lähes kaksi kuukautta! Vanha laiska sohvaperuna näyttää oppineen uuden rutiinin... Toki nämä Seattlen sateet hieman hankaloittavat homman toteuttamista, kun pitää keksiä kiva kardiotreeni sisätiloissa ulkokävelyn tilalle, ja nyt vieläpä hyödyntämättä kuntosalia (omatoimikäynnit eivät ole sallittuja). Toistaiseksi olen tehnyt lannevanneharjoituksia. Tänään sain ohjaajaltani lisää kotiläksyjä lihaskunnon treenaamiseksi. Toivottavasti saan kehitettyä rutiinin myös niiden tekemiseen.

KIITOSPÄIVÄ

Kiitospäivä tulla jollottaa... Aiempina vuosina meitä on siunattu kutsuilla ystävien koteihin kiitospäivän aterialle. Tänä vuonna koronarajoitusten takia tämä ei ole vaihtoehto. En ole vielä päättänyt, jättääkö perheemme koko juhlan huomiotta vai ei. Toisaalta huvittaisi huomioida täkäläiset perinteet. Toisaalta tuntuu hieman päälleliimatulta viettää perheen kesken juhlaa, jolla ei ole meille mitään henkilökohtaista merkitystä.

Ehkäpä pitäisi kehitellä omat kiitospäivän perinteet. Sitä varten saa täällä kuitenkin lomaa koulusta ja töistä, ja kiitosaiheiden miettiminen tekee hyvää sielulle ja mielelle. Useimmissa maissa on juhla, jonka aikana annetaan kiitosta monenlaisista asioista, etenkin sadonkorjuusta. Suomessa se on perinteisesti ollut kekri, ja perinnettä on yritetty elvyttääkin. Koko kansan juhlaa siitä ei ainakaan vielä ole tullut. Suomen syksy on pitkä, pimeä ja juhlaton - jos jonkun juhlan toisin täältä Suomeen, olisi se ehdottomasti kiitospäivä, eikä Halloween. En ole noiden pakanallisten touhujen perään... Kekriä on aikoinaan juhlittu loka-marraskuun vaihteessa, ja siinä onkin Suomen olosuhteissa järkeä. Tämä yhdysvaltalainen kiitospäivä on siinä vaiheessa vuotta, kun suomalainen sadonkorjuu on jo aikoja sitten ollut ohi.

Mitä voisivat olla meidän perheen kiitospäivän perinteet? Yhteinen ateria, jossa on runsaasti eri ruokia, ehkäpä sen miettiminen mistä olemme kiitollisia tässä maassa, ja mistä Suomessa, ja ennen kiitospäivää kodin siivous niin, että kiitospäivän jälkeen voi sitten keskittyä adventtiin ja jouluun ilman suurempia siivous- tai tavaranraivaushuolia. Miltäs kuulostaa?

Meidän kirkolla kiitospäivän jälkeinen lauantai on se päivä, jolloin kirkko koristellaan jouluasuun. Olen havainnut myös muissa yhteyksissä, että kiitospäivä aloittaa täällä joulukauden. Pidän siitä ajatuksesta, sillä minusta joulun odottaminen on hauskempaa kuin joulun juhliminen joulunpyhien jälkeen (täällä päin ei tapania tunnetakaan). Jos aloittaa juhlinnan ajoissa, voi joulukuusen ja koristeet hyvillä mielin siivota pois ennen uutta vuotta ja aloittaa uuden vuoden 'siistissä' kodissa. Olen aina rakastanut sitä, miten siistiltä kaikki näyttää siinä vaiheessa, kun joulukoristeet on siivottu pois ja joululahjat pantu uusille paikoilleen. Rakastan kyllä joulukoristeita, kukkia, kauniita lahjoja, joulukuusta ja niin edelleen - mutta joulunpyhien jälkeen ne alkavat äkkiä tuntua jo 'vanhalta'.

Jos haluat, kommentoipa tähän kirjoitukseen, minkälainen syysjuhla perinteineen olisi sopiva sinun perheellesi. Tai jos jo vietätkin juhlaa, mitä teidän perinteisiinne kuuluu?

Kuntosalilla

Ryhdyin tällä viikolla treenaamaan tavoitteellisesti. Tavoitteeni on saada sydän takaisin kuntoon pitkän sairastamisen ja vuodelevon jäljiltä. Sydämeni on nyt suunnilleen heinäkuun lopusta alkaen ollut siinä kunnossa, että olen uskaltanut harrastaa hikiliikuntaa. Syke kuitenkin nousee tosi nopeasti vähänkin kovemmasta rasituksesta, joten katsoin parhaaksi ottaa treenin aloittamisen tueksi kuntosaliohjaajan. Toivon että hän pystyy tarjoamaan turvallisen mutta tavoitteellisen liikuntaohjelman.

Olin tänään ensimmäistä kertaa kuntosaliohjaajan tunnilla. Olen kyllä kuullut että vuodelevossa lihasmassa häviää nopeasti, mutta nyt tiedän omakohtaisesti sen pitävän paikkansa. Vaikka arkiaskareeni sujuvatkin nykyään jo ilman suurempia vaikeuksia - jopa rakastamani huonekalujen siirtely! - mutta varsinainen lihaksia rasittava kuntoilu näyttääkin olevan luku sinänsä. Treeni jonka ohjaaja minulla teetti olisi vielä puolisen vuotta sitten käynyt alkulämmittelystä, mutta nyt tein töitä joka solullani niin paljon kuin pystyin. Oli suuri järkytys huomata, miten surkeassa kunnossa lihakseni ovat! 

Liikuntaohjelmaani kuuluu tuon viikoittaisen lihastreenin lisäksi kävelyä puoli tuntia jokaisena arkipäivänä. Syke ei saisi nousta yli 140 noiden kävelyiden aikana. Olen nyt käynyt pari kertaa kävelyllä niin, että I on ollut pyöräillään mukana. Se on hyvä juttu, että hän saa liikuntaa nyt tämän etäkoulun aikana. On myös hauska katsella, kun hän innoissaan polkee niin kovaa kuin pystyy!

Kävely raikkaassa ulkoilmassa luonnon keskellä virkistää myös mieltä. Ja sen kamalan savusumun jälkeen raitista ilmaa todella osaa arvostaa! Tällä viikolla meitä myös hemmotellaan vielä hellelukemilla täällä Yhdysvaltojen luoteisosassa.

Savun keskellä

Maisema eilen noin klo 14 iltapäivällä.

Täällä on Seattlen kupeessa on viimeiset pari viikkoa ollut savua ilmassa Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin maastopaloista. Savu on ahdistanut kroppaa ihan konkreettisesti, ja mieltä taas se ettei voi ulkoilla.

Normaalisti pidän ikkunoita auki vähintään pari kertaa päivässä, ja sopivalla säällä voivat olla auki koko päivänkin. Nyt on pari viikkoa pidetty kaikki ikkunat ja ovet suljettuna. Illalla nukkumaan mennessä ilma tuntuu tosi raskaalta. Useana päivänä pääni on särkenyt. Lapset ovat valittaneet painajaisia ja nukahtaminen on vaikeampaa. Seisova ilma tuntuu seisauttavan myös pään toiminnan. Ja jotta pääsisi haukkaamaan raitista ilmaa, pitäisi ajaa parin osavaltion yli...

Meillä on kaikissa huoneissa kokolattiamatot, joiden vuoksi normaalikin tuuletus ja siivous tuntuu välillä riittämättömältä. Eilen illalla sängyssä pötkötellessäni tajusin, että imuroinnilla voisi ehkä saada jotain pientä apua tämänhetkiseen huonoon sisäilmaan. Edes tuollainen perusasia ei tullut mieleeni aiemmin, kun tämä ongelma on minulle niin uusi. Kaikeksi onneksi muistin sen homman tänään niin ajoissa, että rakas aviomieheni ehti kammarimme lattian puhdistaa! ;c)

Eilen mentiin lasten kanssa meidän kuntosalin kahvilaan vähäksi aikaa hengittelemään puhdasta ilmaa. Kyseinen sali on korona-ajan alusta asti mainostanut erinomaisia ilmanpuhdistusmenetelmiään. Kätevämpi äiti olisi varmaan varannut lapsille pariksi tunniksi sisätilan juoksenteluun ja pelaamiseen... No tämä latte mama vei lapset ihan vaan kahvilaan, jossa sitten juotiin chaita ja kylläkin pelattiin, mutta korttia. Lapsille tuntui olevan ihan virkistävä visiitti - korona-aikana ei ole kertaakaan kahvilassa käyty - ja oma päänsärkyni loppui ja olo tuntui kevyeltä hetken aikaa.

Viime viikolla kun hoksasimme, ettei tämä ilmanlaatu välttämättä ihan parissa päivässä parane, tilasimme meille Dysonin ilmanpuhdistimen. En ole ikinä ennen ollut tekemisissä ilmanpuhdistimen kanssa (olen ehkäpä pitänyt sellaista jopa turhana hössötyksenä). Nyt lueskelin laitteen tuotetiedoista, että se poistaa ilmasta sen ja sen kokoisia partikkeleita, kuten allergeeneja ja viruksia, ja ilmanpuhdistimen käyttö alkoi yhtäkkiä tuntua jopa välttämättömyydeltä. Mitä kaikkea savusumussa ja koronaeristyksessä eläminen saakaan ymmärtämään...Valitettavasti vehje saapuu vasta huomenna, jos nyt UPS:n kaverit sen aikataulussa ovellemme toimittaa. Huomenna pitäisi saapua myös ukkosmyrsky, eli saadaan sitten varmaan kertaheitolla puhdasta ilmaa sekä sisälle että ulos!

Tänään 17.9.2020 ilmanlaatu on enää 'epäterveellinen' (punainen) erittäin epäterveellisen sijaan. Paikoitellen näkyy jo oranssiakin, mikä merkitsee ilmanlaadun olevan epäterveellinen vain riskiryhmille.

Jumalan kämmenellä vuonna 2020

Jos sosiaalista mediaa seuraa, paljon on tätä vuotta 2020 jo päivitelty. Eikä ihme, kun täällä Washingtonin osavaltiossa on kärsitty koronasta ja siitä johtuvista eritystoimista maalikuusta alkaen, alkukesästä mellakoista Black lives matter -liikkeen vanavedessä, ja nyt vielä savusumuista etelästä ja idästä puhaltavien tuulien mukana. Jälkimmäinen on silti tosi pieni ongelma verrattuna tulipaloihin Kaliforniassa ja itäisessä Washingtonissa, joiden vuoksi ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja kuolonuhrejakin on.

Jännitystä lisää tuleva presidentinvaali, joka kärjistää jo ennestään liian jakautuneen kansan rivejä. Tämä kaksipuoluejärjestelmä on lähes käsittämätön systeemi - minun on hyvin vaikea ymmärtää mitä hyötyä siitä on kenellekään. Vaikuttaa siltä, että ihmiset syntyvät joko republikaaneiksi tai demokraateiksi, ja puolue on erottamaton osa omaa identiteettiä ja persoonaa. Sen lisäksi vaalikampanjat keskittyvät toisen osapuolen lokaamiseen. Mitenkä tämä kansa voisi olla yhtä, kun politiikka perustuu kahtiajakamiseen.

Tämän kaiken keskellä voisi olla vaikea pitää lippu korkealla ja mieli kevyenä. Itsellenikin se on haaste aina uutisten lukemisen jälkeen. Siksi en yleensä altistakaan itseäni uutisille. Miksi hankkia itsellensä nuo hankalat fiilikset, kun selvää on kuitenkin se, ettei ole mitään uutta auringon alla. Sodat, ihmisten pahuus, taudit ja luonnonmullistukset ovat kuuluneet maailmanhistoriaan lähes koko sen ajan kun ihmisiä on ollut. Eikä siihen tule muutosta ennen kuin tämä maailmanaika loppuu.

***

Päätin kirjoittaa myös siitä, mitä uutta minulla tai meidän perheellämme on elämässämme tämän oudon vuoden siunauksina. Jumala sanoo Raamatussa: 

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jesaja 43:18-19

Joten mietinpä nyt mitä uutta minun olisi hyvä panna merkille.

1. Ensimmäinen kiitoksen aihe on se, että minä olen melkein terve. Sen jälkeen kun kolmisen kuukautta olin pois pelistä ja suurelta osin petipotilaana, tätä terveyttä ja toimintakuntoa osaa arvostaa. Vielä odotan sitä hetkeä, kun tunnen oloni täysin terveeksi, mutta arjessa pärjääminen on jo suuri lahja.

2. Sitten tulee mieleen tuo Isännän moottoripyöräharrastus, johon minäkin olen saanut ensimmäistä kertaa osallistua. Toivon, että siitä kasvaa meidän yhteinen harrastuksemme. Kun lapset kasvavat ja voivat olla kotona pidempiä hetkiä keskenäänkin, voimme tehdä pidempiä retkiä. Mutta nämä pienetkin retket ovat olleet tosi virkistäviä.

3. Keväällä sängyn pohjalla ollessani ja sieltä selvittyänikin pohdin kovasti, mikä olisi paikkani meidän kirkossa. Kirjoitin ajatukseni paperille ja annoin pastorillemme. Oman viestintätiimini kanssa (johon pastorikin kuuluu) sitten vähän vanhingossa johkaannuin puhumaan toiveistani, ja tuon kokouksen seurauksena 'Spiritual Gifts Coordinator' -rooli (hengellisten lahjojen koordinaattori) oli syntynyt. Nyt olen juuri saanut luvan ostaa meidän kirkolle nettitestin, jonka avulla jokainen kirkon jäsen voi helposti selvittää, minkälaisia tehtäviä Pyhä Henki heitä yleensä kehottaa ja varustaa tekemään. Toivon että voin olla rohkaisemassa seurakuntalaisiamme lahjojensa käyttöön sopivalla palvelupaikalla.

4. Tälläkin hetkellä I istuu tuossa vieressäni ja osallistuu Kindergartenin Teams-kokoukseen. Etäkouluopiskelu on yksi uusi asia tältä vuodelta, joka on parempi laskea siunaukseksi kuin vastoinkäymiseksi. Lapset oppivat itsenäistä työskentelyä, sekä työskentelyä virtuaaliympäristössä - molemmat taidot ovat varsin tarpeellisia elämäntaitoja. Kaupanpäällisenä he oppivat arvostamaan niitä hetkiä, kun saavat tavata ihmisiä ihan kasvoista kasvoihin. Eivätkä pelkästään lapset - itsekin todella kaipaan vanhanaikaisia kokouksia, joissa ihmiset istuvat saman pöydän ympärillä.

5. Tähän etäkouluun ja -työhön liittyen, suuri siunaus on ollut se, että perhe on saanut olla paljon yhdessä. On ihanaa, että ehdimme joka päivä syömään lounaan ja päivällisen yhdessä, sekä pitämään iltahartauden. Lisäksi olen päässyt kävelyille Isännän ja/tai lasten kanssa. Varsinkin tuon pienimmän pitäminen kotona on tuntunut oikein hyvältä. 5-vuotias on niin pieni menemään kouluun yli kuudeksi tunniksi.

Viisi juttua tuli mieleen helposti. Mitäs uutta sitten vielä olisi tullut vastaan tänä vuonna..? Hyvä kun ihmiset oppivat pitämään huolta käsihygieniastaan... ja naapurin hyvinvoinnista... Hmmm....

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä, että tänä vuonna olen saanut opetella syvällisempää luottamusta Jumalaan. Jo vuosia sitten sain oppia sen, että Jumalan kädessä on kulloinenkin asuinpaikkamme ja työmme. Nyt olen saanut oppia, että jokainen hengenvetoni on Jumalan kädessä - oli se sitten koronaoireiden tai savun vaikeuttama. Isän sylissä on hyvä olla tämän kaiken maailman ahdistuksen keskellä.

***

PS. Tuli vielä yksi siunaus mieleen. Monet kirkot ovat alkaneet lisätä opetus- ja jumalanpalvelusvideoita nettiin. Itselleni ne olivat tärkeitä varsinkin sairauteni aikana. Isäntä on muuten tehnyt kaikki All Saintsin videonauhoitukset! Tsekkaapa nämä linkit: 

- All Saints Lutheran Church - Bellevue, WA. Sermons.

- Turun Lutherin kirkon YouTube -kanava

- Tampereen Lutherin kirkon YouTube -kanava

Etäkoulussa

Oi pienten opettajat, kiitos!

***

Huom! Päätin viitata meidän lapsiin täällä blogissa kirjaimilla E, A ja I. Ja isäntä on Isäntä. :)

***

Täällä Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa lapset menevät kouluun sinä vuonna, kun elokuun loppuun mennessä täyttävät viisi vuotta. Ensimmäisen koululuokan nimi on Kindergarten, ja tavoitteena on sekä alkeellinen luku-, kirjoitus- että laskutaito lukuvuoden loppuun mennessä.

Tänään meidän pikku I aloitti Kindergartenin. Jännittävä hetki niin pikkuiselle kuin vanhemmillekin! Joskin äidille paljon kauheampaa olisi ollut, jos hän olisi oikeasti lähtenyt kouluun yli kuudeksi tunniksi joka päivä. Nyt hän istuu tuossa keittiön pöydän vieressä, ja opettajat tulevat hänen luokseen Microsoft Teamsin välityksellä. Täällä Washingtonin osavaltiossa ei ole monta koulua, jotka olisivat aloittaneet lähiopetuksella - käsitykseni mukaan kaikki julkiset koulut ovat pelkästään verkossa.

 Tänään olen ollut äimistynyt kahdesta asiasta.

1. Miten opettajat osaavatkin opettaa tärkeimmät asiat ensin ja säilyttäen lasten mielenkiinnon?

2. Miten lapset oppivatkin niin nopeasti käyttämään Teamsiä, ja jaksavat keskittyä ruudun kautta tulevaan vuorovaikutukseen?

Vain yhden päivän jälkeen I osaa jo itse liittyä kokoukseen, käyttää mikrofonia, videokuvaa, viittaamista sekä taustakuvan vaihtoa, ja onnistuipa jopa itse kiinnittämään opettajien kuvan aina näkyviin. Hän on myös oppinut, että tietyn äänen kuullessaan pitää laittaa kädet pään päälle, ja kuinka näytetään peukkua niin että se näkyy videokuvassa. Ihmeellistä miten nopeasti tuollaiset pienet oppivat!

I on ollut aivan innoissaan ja tohkeissaan, vähän ujostellutkin, mutta hienosti osallistunut. Ensimmäisenä päivänä hänellä on neljä kokousta, joista ensimmäinen kesti yli tunnin! Ensi viikolla on vielä poikkeava aikataulu, mutta sen jälkeen alkaa varsinainen etäkouluaikataulu, joka on viisi parinkymmenen minuutin tapaamista päivässä kaikenikäisille alakoululaisille.

Olen helpottunut, ettei minun tarvinnut päästää nuorimmaistani vielä kouluun fyysisesti, ja iloinen että virtuaaliopetus näyttäisi toimivat ihan hyvin sittenkin. Etukäteen odotin hieman kauhulla, kuinka sataprosenttisesti koko juttu vaatii vanhemman osallistumista. Kuulin kauhutarinoita keväältä, kun ystävät olivat istuneet kindergartenilaisensa kanssa koko päivän tehtäviä tehden... Ja ihmettelin ääneen lukuisat kerrat, kuinka nuo opettajat voivat saada homman toimimaan virtuaalisesti viisivuotiaiden kanssa, vaikka olisikin koko kesä aikaa suunnitella homma uusiksi.

Tämän ensimmäisen koulupäivän vedellessä viimeisiään olen sitä mieltä, että ihmeellisen hyvin hoitavat homman kotiin sekä opettajat että oppilaat, ainakin tämä minun pikku kindergartenilaiseni. Jaksavatkohan opettajat koko vuoden olla noin pirteitä, kannustavia ja rohkaisevia? "Sweetheart", "honey", "sweetie"... Ja jos ei heti ohje mene perille, "buddy". Kyllä se on erityinen lahja, että kykenee toimimaan aivan pienten ihmisten opettajana. Kiitos Taivaan Isälle hyvistä opettajista!

Ai niin, A:n ja E:n koulu alkoi tiistaina ja he ovat hoitaneet kaikki hommat itsenäisesti omissa huoneissaan. Nähtäväksi jää, tulevatko tarvitsemaan äidin ja isän hellää huolenpitoa ja VALVONTAA, että hommat tulevat tehtyä.

Yammun kyydissä

Moi,

Minä ja mieheni olimme tänään lyhyellä moottoripyöräajelulla. Oli ihana nähdä omaa asuinseutua moottoripyörän selästä! Autolla ajaessa pitää erityisesti huomata katsoa ulos ikkunasta ja havainnoida maisemia. Moottoripyörällä ajaessa taas ei ole vaihtoehtoa - maisemat ovat koko ajan joka puolella. Lisäksi tuuli ja tuoksut on aistittavissa. Täällä on tähän aikaan vuodesta aivan uskomattoman vihreää. Paikoitellen tuntui aivan siltä, kuin ajaisi jollain sademetsään tehdyllä tiellä. Vaikka monet puut muistuttavat ulkonäöltään suomalaisia lajitovereitaan, on myös monia, jotka näyttävät minun silmiini eksoottisilta.

Pohdimme matkalla, minkälaisessa maisemassa haluaisimme asua. Olen huomannut, että itse nautin eniten sellaisesta maisemasta, joka muistuttaa lapsuudenkotini näkymiä. Paljon peltoa ja alavaa maata, vähän vettä siellä täällä... Tällä seudulla saa kuitenkin maalaismaiseman kaupanpäälliseksi komeat vuoret taustalle, eipä olisi hullumpaa sellaisen maiseman äärestä herätä! Tämänhetkinen majapaikkamme tarjoaa näkymiä lähinnä naapurin pihaan sekä ajotielle. Tökkää silmään pahemman kerran! (Opimme pohjanmaalaisilta ystäviltämme kerran, että heidän takapihaltaan avautuva maisema peltoineen ja metsineen 'ei tökkää silmään'.)

Pikku retkellämme oli sellainenkin hauska vaikutus, että reilun tunnin kun katseli lähialueen maisemia ja sitten ajoi omalle kotikadulle, koti tuntuikin olevan mukavalla alueella ja muutenkin mukiinmenevä. Samanlainen tunne on joskus tullut, kun olen palannut pitkältä Suomen lomalta. Ihmeellisesti voi tunninkin maisemanvaihdos auttaa näkemään omat nurkat uusin silmin!

Meillä on kyllä täällä kotona vielä ihan kauhea kaaos kevään jäljiltä. Olin silloin sairaana kolmisen kuukautta, ja siivoustyöt ehtivät ruuhkautua. Nyt olen kyllä ollut jo siivouskunnossa ainakin kuukauden... Aiemmin yritin vakuuttaa itselleni, että siivoan itseäni varten enkä vieraita. No korona-aikana kukaan ei ole käynyt talossamme sisällä oman väen lisäksi, ja niinpä on vaan siivouskin sitten jäänyt. Ehkäpä tämä tästä, kun elämä siirtyy ulkoa sisälle ja koulu alkaa. *fingers crossed*

Ensi viikolla haetaan lapsille koulutarvikkeet. Jokainen koulupiirin oppilas saa lainaksi oman tietokoneen. Eniten minua mietityttää, kuinka meidän 5-vuotias kindergartenilainen (vrt. suomalainen esikoulu) pärjää etäopetuksessa. Keväällä hän osallistui preschoolin (vrt. suomalainen kerho) virtuaaliopetukseen, joka onnistuminen perustui tuttuun rutiiniin, opettajaan ja ryhmään. Nyt koulunkäynti, opettaja ja luokkakaverit ovat kaikki hänelle ennestään vieraita. Toisaalta, koska hän ei ole koskaan käynyt koulua, ei hän myöskään tiedä mitä odottaa. Ja odottaa nyt ihan innoissaan koulun alkua.

- Lilies - Roses - Hortensia - Red Currant -

Hi again,

I have to add a couple of pictures of my new BuJo. I got adorable vintage stickers and a new washi tape (the red one on the picture) from a local online shop. I decorated the cover and the title page.

I got 48 of these rectangular flower stickers. I picked the prettiest ones for the cover: white lily, burgundy rose and soft-rose colored hortensia. I wish I had been more careful while cutting the washi tape... But the black spaces in between do not bother me enough to go and fix it. It is good enough.

On the title page I have the red currants, which remind me of my childhood birthday. I was born in August and my birthday cake was always decorated with red currants from my parents' garden.

I just love the outcome! I can't wait for the first of January to get to start using this book!

PS. You might notice that I changed the monthly tag to a more subtle one. It is easy to change as it is washi tape. We'll see if I stick with this one! ;c)

My bullet journal for 2019

Long time no see,

But here I am now!

My plans for the day changed as my daughter fell ill. Therefore I had time to work on my new bullet journal and now even this blog! I made so nice spreads on my BuJo that I want to share the pictures.

I got my new notebook from Amazon. It was a great deal: two quality notebooks only 15 bucks. The pages are thick, binding is good quality and the cover feels nice and sturdy in my hand. The only down side, due to thicker pages, is that it only has around 60 sheets. But, as Ryder Carroll says, the notebook is just a tool and the pages and notebooks are there to be used, not saved.

Without further ado, here are the pictures.

I decided to separate the general index for monthly, daily and weekly logs, and the index for special collections. I'll see how it works. This way I was able to list many of the collections beforehand, and it won't look as messy as a combined one.

Here you see my future log. I had the calendar separately in my previous one but that didn't have any advantage to it so I decided to go with a combined one again. As you can see, I have the months February to July listed here. That is because I will start this BuJo in the 1st of January and usually my BuJo lasts around a half a year. I anticipate that this time it won't last as long as the notebook has less pages. I also have started to write more extensive daily logs after reading Ryder Carroll's book on bullet journal.

This spread is just for fun! It is nice to read later on what the kids have done or said. I had a spread like this in one of my previous BuJos. I was looking through that BuJo now to prepare for Christmas chores and came across the collections for kids' things. It was very nice to read! Instead of having a separate collection to each of my kids, like I did the last time, I decided to go for only one for all of them.

I'm doing a lot of volunteer work at our church. This spread is for that. I list my to-do's in my different roles in these pages. Other notes concerning the ministries will stay in their dedicated folders. I matched the colors: LWML theme color is gold and my folder for it is white. My BoCE stuff is in turquoise folder. Next page you see the Communications Team collections - those paper documents live in a red folder!

I'm a poor reader at the moment but time to time I get recommendations on books worth reading. Instead of ignoring them because of lack of time, I note them here and hopefully have time to read them in another season of life.

This is also just for fun. I wish I had started this when we arrived to the States! But thanks to BuJo I will be able to complete this list for some time back and have a summary of all the places I have visited. Or maybe I just list the places I visit from now on. This time I just added the places that quickly came into my mind.

On the left hand side I have the school schedules for all of my kids and their schools. On the right hand side are my clothing and shoe sizes. I'm planning to add to this list every time I go shopping and find something that fits me. I'm still struggeling to understand the various US sizes - and I'm not even aware of my European ones because my body changes and I don't do clothes shopping that often.

This spread is about prayer. I'm planning to track the things that I pray about and also note down when my prayer is answered. This will help me to see God's work in my and other people's life and be grateful for His guidance.

In the spring my personal trainer wrote me this workout. I asked her to create such a workout that if I only did that every day for the rest of my life, I would be good. My exercise life has been really poor this fall and I'm planning to brush up. This spread will hold the plans and schedules I make for that.

And finally the first monthly spread. I added the presents there for the memories of the fun holiday season that is just passed.

My style for the bullet journal is very minimalistic and effortless. Kiiltokuvat (These seem to exist only in the Nordic countries! Hence no English name.), stickers and washi tape are my ways to decorate the journal.

I hope you got some inspiration from this. I know I did! Thanks for reading.

My personal news on organizing

Hi everyone,

Nothing much has happended KonMari-wise since the last post. And there is a reason for that. The whole idea of starting the KonMari project this spring was to be able to attend the KonMari seminar this fall.

Well, as far as I know, there will be no seminar this fall. This piece of information really took down my inspiration to go through our stuff again. Given that I have already done two rounds and am quite happy with the everyday functionality of our house. What's more, our family has been through so many colds and flus this spring that I haven't had the time and energy for my dear hobbies, like organizing.

This summer I won't be updating the blog very often. I will be busy from mid-June to the beginning of September so it might well be I'm back posting not earlier than in September. Hopefully KonMari will announce the dates and locations of the spring 2019 seminars sometime around there and I can get back to the process with new enthusiasm.

***

Anyways, I have a few organizing projects that I have done in the meanwhile. Last week I sorted out and compiled all of the kids' puzzles. I had them nicely bagged after organizing them in Munich but then some of the kids decided it is great fun to empty out all the bags and make a mess. And so they have been since we still lived in Nokia, Finland. I haven't had the time and energy to look into them and the kids haven't done any puzzles in ages.

Last week I was sick and I didn't have energy to do much of anything but later in the week I managed to sit down on the floor by the puzzle drawer and I organized all of them! At the same time I taught my youngest one how to do puzzles and she got interested in that. Yay! And my oldest one started to compile her own puzzles the very day I got them organized. A total win-win!

A big thing for me was when I finally finished our pantry organization this spring. Here's the blog post on it.

***

In my life a wind of change is blowing. After many years of not having any kind of administrative activities in my life I got invited to run for co-precidency for our church's women's society as well as to join the board of Christian education. I'm very excited!

As a student I used to be the chairperson of our church's student organization as well as of the ticket sales team of a huge youth gospel festival in Turku. After having my first kid I decided not to volunteer in anything unless I'm asked.

That has worked well as I have been able to concentrate on my family and understand my identity as the mother of my children and the wife of my husband, as well as my role in my other relationships. I was in the PTSA of our kindergarten while we lived in Germany but I didn't have time to really dive into it because we moved back to Finland.

However, I have a very strong drive to organize things that I see are not working - in communities or in indivuals' lives. I think that is one of my vocations. I'm really happy to be invited to use my gifts within the church! I see this also as a great opportunity to grow as a human being. I theoretically know that my way is not always the best way and I think I will now have a chance to learn it in practice.

Pantry

I organized my pantry a couple of months ago.

It is amazing! My friend Pauliina inspired me to do that. I saw their pantry when we were visiting them - it is so beautiful and organized I just wanted to look at it in admiration. Pauliina showed me what kind of containers she uses for the pantry. I knew immediately that those containers are just what I have been looking for!

I have been keeping an eye on reasonably prized but quality pantry containers for many years - ever since we lived in Germany. It seems to me that it is really hard to find a brand that would fulfill both of the criteria. Having used our newly organized pantry now for some time, I think I hit the jackpot. The brand is Oxo Pop (This is not a paid add in any way!). I'm well pleased with how the pantry looks like and how easy the containers are to use.

The cost of the whole project was about 300 dollars, maybe less. The most work was to figure out which items need which size of container. Also washing and drying all the containers once they arrived was a lot of work because we don't have a drying cupboard in our house. I could only was a few containers at a time and then let them air dry. I tried wiping them dry and I wasn't pleased because the paper or fabric towel both left visible dust on the containers.

Here are some pictures for you. The first one is what I started with and the second one is the end result.

My categories for organizing these items are from top to bottom, left to right:

• Baking needs and side dishes that need cooking
• Baking needs, breakfast and side dishes that need cooking
• Breakfast and snack items, breakfast and side dishes that need cooking, miscellaneous
• Canned food, pantry items I'm not going to replace once they are finished
• Unopened bags of ingredients stored in containers (and chips, because they fit there)

The benefits of an organized pantry are numerous. I don't have to worry about bugs invading my opened bags of ingredients and no items are hidden behind or under another. Not having to deal with opening and closing paper bags and sprinkling flour all over makes baking a breeze. It is also so much easier to notice when I'm running out of something - a quick glance before grocery shopping will do the trick. Last but not least: organized pantry is very pleasing to my eye!

Papers

Hi again, my dear readers!

I finally got to the papers. Finally! It is not an attracting part of the tidying project. Hard decisions on official looking papers... Marie Kondo recommends discarding all the papers and sorting the ones that you really need to keep into three categories. Those are:

• Currently in use
• Needed for a limited period of time
• Must be kept indefinitely

Our papers have been already simplified in the earlier years because I did the KonMari method at 2015-2016 for the first time, as we lived in Finland. But surprisingly enough, I was still able to discard a huge pile this time.

Some extra challenge to the paper storage brings the fact that we have dealt with taxes in three countries now: Germany, Finland and the States. I know that for tax purposes in Finland one doesn't need to provide any papers normally, unless you want to report extra costs or something. In Germany our tax counselor provided a clear list on the paperwork that we needed to provide.

I don't have much experience on the paperwork needed in the US but I used the experience from the other countries to decide about the local paperwork. My husband is in the process of doing our taxes for last year. I need to discuss with him and make a list of the papers that he has needed or will need for proof for the process.

I'm sorry the next picture is not pretty. I used the files I had from before and was only worried about the organization, not aesthetics of the outcome. The papers are stored in a cupboard in our dining area. There they are easy to access but out of sight. I don't know if that is where they will stay yet, we'll see in the end of my tidying festival!

The uppermost shelf holds our 'Must be kept indefinitely' paperwork. In the lowermost shelf are my husbands report cards from school and references from previous employers, which also fall into this category.

In the middle we have all of our tax papers in one file, categorized by year. I keep everything for seven years and then discard the whole bunch. That would be 'Needed for a limited period of time'. I found that seven years from somewhere as I was investigating the issue previously here and here and here (sorry, all in Finnish...).

We don't have a paper shredder, so underneath that file in the middle shelf we have the papers that need to be destroyed. In addition to the old tax papers that I now removed from the file, it also has some other official papers like contracts that have come and gone. I haven't decided yet how to get rid of them. But I'm going to keep them anyway until our taxes for 2017 are clear so I have time to figure out.

In the lowermost shelf underneath I have two small file of German account statements. I will let go of them along with the tax papers when the seven years have passed. The transparent file on top of that pile is my 'joy file' - papers that I store just for the joy they bring. I will sort them through in the end when I do the sentimental items.

In addition to this I have one more place for papers. That is on our countertop in the kitchen. There I have all the papers that are 'Currently in use' or that I haven't had a chance to have a closer look at.

The goal is to have it empty but I don't think it ever will, in the course of everyday life. I try to address it at least once a week. If I have paperwork to be done that has a schedule, I have a reminder about it in my calendar. I don't like to hang any papers in the fridge door or somewhere to be seen.

In the front of that bag there is a bowl that holds all the little knick-knack that ends on the kitchen counter but doesn't belong there. Once a week I aim to return these to where they belong. This bowl exists so that I don't have to run around the house to return random hair accessories or toy coins to their place when I want to do a quick cleanup on the kitchen counters. Bigger items I usually hand on to the kids to return to their places. Usually this random stuff is there because the kids have brought it there...

Anyways, all of the random papers and 3-dimensional knick knack end up in this one spot in our kitchen from where I try to process it onwards at least once a week.

I discard most of the papers that enter the house on a daily basis. Yesterday's newspaper, kids' accomplished school work that doesn't spark joy to them, advertisements, receits, church bulletins... All this goes to the recycle ASAP its been checked for its information.

This way I feel that I'm on top of our paper flow. I know exactly where to put a random piece of paper that I see floating around. If a piece of paper belongs to some of my family members, I ask them before discarding it. But I have already learned what kind of papers I can discard without asking. Like kids' math papers - they never want to keep them unless it has a nice picture they have colored themselves.

I still have to work on the kids' paperwork. They have their own joyfiles but I have to check if any important papers like school reports have ended up in there by accident. Usually they just store their drawings or tests that have special meaning to them.

***

To finalize, I'd say I have a better idea now about what kind of papers I need to keep and how I store them. I'm sure it could be even more simple but this is as much as I am able to do at this point of my life. The next step now will be finding the proper place for our papers and maybe some joyous files to keep them in. I know I should store them vertical, not horizontal. But as it is in KonMari method - finding places for things happens after discarding all the no-joy items from the house, not after each category during the discarding process.

The next category for me is komono. That is miscellaneous items. Marie Kondo recommends the following order for those items:

1. CDs, DVDs
2. Skin care products
3. Makeup
4. Accessories
5. Valuables (passports, credit cards etc.)
6. Electrical equipment and appliances
7. Household equipment
8. Household supplies
9. Kitchen goods/food supplies
10. Other

You can add your own subcategories, if you have a lot of the same kind. In my case for example, I will do my knitting and crocheting stuff separately from my sewing things but someone else might have them as a single category for handicrafts.

So, I'll be back for my thoughts and process on CDs and DVDs!

Recycling books and clothes

Now I have got rid of books and clothes that don't spark joy for me. I donated my stuff to Goodwill and Half Price Books.

Although with Half Price Books I can't really say it was a donation. For the first time ever, I got money for my 'donation'. That was a pleasant surprise! I took a small bag of books to them and got six dollars for it! I know that is not much but it is six dollars more than I would have got by just donating them.

I also learned that they accept books in any language. So far I have managed to get rid of my Finnish books by donating them to someone who understands the language. But I still have a couple of religious books in Finnish for which I haven't found a new home. Maybe I bring them to Half Price Books later when I have sorted through kids' books.

***

I also donated to Goodwill for the first time. We have lived in the States for a little bit more than a year. So far I have brought smaller amounts to random collection boxes or donated items through a Finnish flea market on Facebook. But now I had gathered about eight bags of stuff to be donated and decided to load them to the car and check the local Goodwill for donation process.

It was so much easier than I thought. First I got annoyed because the parking lot was full and cars just seemed to be driving around it with the hope of someone leaving. But then I saw a huge sign in the side of the house saying 'Donations' and I drove there.

A guy came with a cart and helped me unload the trunk. He gave me a blank receipt of my donation. I thought that was kind of weird but it says in the receipt that non-profits are not allowed to estimate the value of donations. So I filled out the receipt at home myself.

The whole process took just a couple of minutes. And it would have been even faster if the guy had had co-workers there. I understood it was exceptional that he had to work alone. There were about two cars to be unloaded before me so that is why it took a bit longer.

***

All in all, it seems that donating household goods is made very easy and convenient in my neighborhood. That will not hold me back from completing my KonMari process.

I have to say I still haven't gone into papers. It is the next one on my list but I have no desire to do it. I know I have to do it nevertheless. Hopefully this week!

In the meantime I have created a work space for myself. I am so delighted that I have my own designated space for all of my projects now! It is downstairs in our huge hobby room. Up till now I wasn't sure how to decorate the room and how to create different areas in it. But when I realized I can have all of my things in one spot (not including the stuff that belongs to bed- or bathroom), it suddenly fell into place. I might write a post of its own when I'm all done with it but here's how it looks like at the moment.

I have also been organizing my pantry. That will get a post of its own as soon as it is fully organized. At the moment I'm still waiting for my containers to arrive.

That is all today. Have a great week, dear readers!