Erittäin Tärkeiden Tavaroiden Laatikko

...tai tuttavallisemmin romuloota. Miljoonalaatikko, "junk drawer", tilpehööriboksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Luin iltapäiväkahvini ratoksi yhtä organisointiblogia, jossa kirjoittaja selvitti järjestäneensä keittiön romulaatikon. Ensin ajattelin, että tämä ei koske minua, koska minulla ei ole tuollaista tavaroiden kaatopaikkaa.

Mutta sitten älysin, että tarvitsen sellaisen! Viimeaikaiset hankintani, kuten washi-teippi, pari lehtiötä ja joululahjaksi saamani kirjoituskansio, ovat jo jonkin aikaa kaivanneet arvoistaan säilytyspaikkaa. Meidän yhdistetyssä vieras- ja askarteluhuoneessa olisi kyllä tilaa näille minun omille tavaroilleni. Haluaisin niiden kuitenkin olevan käden ulottuvilla - siellä, missä minäkin kotona vietän aikaani. Keittiö on asuntomme keskellä, joten se olisi kaikkein otollisin paikka tällaiselle laatikolle.

No siellähän olikin siihen sopiva matala laatikko, heti oven suussa. Olen käyttänyt laatikkoa mausteiden säilyttämiseen, mutta ne ovat maanneet siellä sikin sokin pusseissa ja purkeissa. Pohdin hetken, mihin sijoittaa koko maustevarastoni. Päädyin kyseisen laatikon yläpuolella ja heti hellan vieressä olevaan kaappiin, jossa oli jo valmiina näppärät maustehyllyt tyhjyyttään ammottavana. Miksi en ole niitä jo alun alkaen niitä sinne laittanut?!?

Laatikon raivaus ei siis juuri vaatinutkaan mielikuvitusta ja sain samaan syssyyn mausteeni järjestykseen. Järjestin sitten samalla koko kaapin, siellä kun ei aiemmin ollut asustanut juuri muuta kuin teetä ja ksylitolituotteita.

Nimikoin pari ruskeaa laatikkoa keltaisella sisustusteipillä.
Yksi laatikoista ei vaatinut uutta etikettiä,
joten vanha, lahjapaperista väsätty versio sai jäädä.

Ja nyt minulla oli tyhjä laatikko. Kuljin ympäri asuntoa keräämässä sinne tärkeät tavarani: kirjekansion, lehtiöt, värikynät, washi-teipin ja kirjoituskynät. Sain mieheltäni joululahjaksi tällaisen kirjoituskansion, johon ujutin sekä kirjelehtiön että päiväkirjani. Mukana kulkee myös postimerkkejä, osoitetarroja ja osoitelista. Haluaisin kirjoittaa kirjeitä paljon useammin kuin nyt teen, ja toivonkin tämän hiljattain hankkimani kauniin kirjelehtiön motivoivan minua siihen hommaan.

Kirjoitan päiväkirjaa muutamana päivänä viikossa, joten tämä kansio on jatkuvasti käytössä. Aiemmin käytin aina kauniita, kovakantisia päiväkirjoja. Olen kuitenkin kyllästynyt varastoimaan aina vaan uusia ja uusia päiväkirjoja, minkä vuoksi päätin siirtyä kansio-vihko-systeemiin. Vihko vie arkistossa paljon vähemmän tilaa kuin kovakantinen kirja, joita minulla on jo iso pahvilaatikollinen. Tämä systeemi on myös taloudellinen, koska vihot eivät paljon maksa ja laadukkaat kannet kestävät aikaa.

Päiväkirjamerkintöjen ohessa kirjoitan tähän vihkoon myös tehtävä- ja hankintalistoja, suunnitelmia sekä muita kauan säilytettäviä muistiinpanoja. Jos käyn kuuntelemassa puheita esimerkiksi kirkolla ja teen muistiinpanot, nekin löytyvät tästä vihkosta. Lisäksi pidän vihkon takasivulla "sisällysluetteloa", josta löytyy kaikki kyseisen vihon käyttöaikana tapahtuneet merkittävät asiat päivämäärineen.

***

Kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa Marienplatzin laidalla sijaitsevassa Ludwig Beck -tavaratalossa. Väittävät olevansa aistien tavaratalo, ja kyllä ainakin minun silmäni iloitsivat nähdessään heidän paperitarvikeosastonsa. Sieltä tarttui mukaan nämä pari ihanaa värikästä ja selkeää lehtiötä.

Pienempi musta tarralappulehtiö on kauppalapun, ruokasuunnitelmien ynnä muiden jokapäiväisten ja hätäisten muistiinpanojen kirjoittamiseen. Etikettilehtiö taas on varsin näppärä yhtäkkisen organisointipuuskan yllättäessä. Kuten edellispäivänä, kun päätin "vielä nopeasti järjestää eteisen vaatekaapin ennen kuin haen lapset tarhasta". Jos siinä kohtaa olisi alkanut piirtelemään ja väsäilemään etikettejä paperi-sakset-teippi-tekniikalla, olisi koko projekti jäänyt puolitiehen. Kertonen hommasta vähän enemmän tulevassa postauksessa.

Tässä näette iloisen romulaatikkoni. Kivojen tavaroiden lisäksi sinne jäivät asumaan myös tuikitarpeelliset sakset, teippi, kuminauhat ja sinitarra. Mustien lehtiöiden alta pilkottaa Marimekon penaali, johon pakkaan kynät, kun tarvitsen niitä reissussa. Kotona on kätevämpää, kun kynät ovat laatikossa helposti napattavissa.

Tilanjakajina ovat puinen taatelien myyntipakkaus, vanha liila säilytyskori sekä vastikään ostamani monitoimikorit. Tykkään noista monitoimikoreista tosi paljon, sillä ne ovat tukevia, yksinkertaisia ja kauniita. Sarjaan kuuluu monenlaisia säilytysratkaisuja, ja näitä korejakin saa eri kokoisina ja -mallisina.

Lapset olivat jo kotona lastentarhasta, kun tämän pikku projektin toteutin. Ja katsokaapas, näin ostin heiltä aikaa itselleni: washi-teippejä ja vanha Ikean pöytä!

He tekivät siitä mukavan värikkään ja persoonallisen! Yllätyksekseni se oli meidän jässikkä, joka pitempään viihtyi teippien kanssa touhuamassa.

Saamme tänään vieraita Suomesta, joten loppuviikolla ei ole luvassa blogipäivityksiä. Mutta ensi viikolla sitten taas! Olisi mukava kuulla kommenttejanne - laittakaa niitä tähän sivulle, sähköpostitse tai Facebookiin.