Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.

Pimeneviä iltoja, lämmittäviä käsitöitä

Moi pitkästä aikaa!

Tänään pääsette katsomaan, minkälaisia käsitöitä on valmistunut syyskuun aikana! Se on uutta tässä blogissa, sillä käsityöt ovat olleet taka-alalla sisustusinnostuksen viedessä mukanaan. Organisointi ja sisustaminen eivät suinkaan ole jääneet, mutta blogiin asti projektit eivät ole päätyneet ajanpuutteen vuoksi. Nyt lapset ovat olleet Kindergartenissa jo vajaan kuukauden ja aikataulut alkavat pikkuhiljaa löytää muotoaan. Äitikin voi jo hengähtää ja istahtaa alas kirjoittelemaan.

Syyskuun puolivälissä palasin kesän viimeiseltä Suomen lomalta. Sen jälkeen tuntui olevan energiaa tehdä vaikka mitä ja ideoita tulvi mieleen. Yksi syy siihen, että olen vihdoin saanut käsitöitä tehtyä, on vierashuoneeseen perustamani ompelunurkkaus. Varmaan näette siitäkin kuvia jossain vaiheessa, mutta tässä nyt kuvakavalkadi luomuksistani.

Nämä sohvatyynyt saimme vuokraemännältämme Gertrudilta. Mielestäni tummansininen tyyny oli vähän synkkä ja aloin virkata siihen punaista koristetta. Mutta sitten muistin nämä ruusut, jotka aikanaan virkkasin tehdäkseni vauvapeiton ystäväni nykyään neljävuotiaalle poitsulle. TV:n äärellä istuessani kiinnitin ruusut tyynyyn ja voilá! Hieno tuli. Sain jo sen punaisenkin koristeen valmiiksi, mutta se ei ole vielä tuohon toiseen tyynyyn asti päätynyt.

Sain myös valmiiksi parit villasukat. Nämä ovat Seitsemän veljestä -langasta kudotut lapsen sukat, alemmat taas Pikkusisko -langasta aikuiselle tehdyt. Lasten sukat paksusta langasta syntyivät tosi nopeasti. Niitä tehdessäni mietin, että miksipä en tekisi näitä vähän useamminkin, kun kerran valmistuvat niin vaivattomasti. Ja villasukat ovat yleensä mieleinen lahja myös lapsille. 

Mutta näitä aikuisen sukkia olen kutonut joulusta asti. Ostin silloin Suomesta lankaa ja puikot joululoman ratoksi ja ajattelin kutoa itselleni tavalliseen kenkään mahtuvat villasukat ohuesta langasta. Se tuntui ikuisuusprojektilta! Kaiken lisäksi lopputulos oli huono - sukat ovat ihan liian leveät minun jalkaani. Olen törmännyt samaan ongelmaan aiemmin sukkia tehdessäni. Saa nähdä koska muistan huomioida jalkani kapeuden jo alussa, kun silmukkamäärä pitää päättää.

Ompelukoneen äärelle pääsin näiden kahden pikku projektin myötä. Ensimmäinen kuva on lasten patjasta, jota käytetään leikkeihin milloin missäkin tarkoituksessa. Se on ollut ilman päällistä, tylsän valkoinen. Tuo delfiinikangas minulla on ollut yhtä kauan kuin ompelukonekin, parisen vuotta. Ajattelin, ettei sen väri sovi lastenhuoneeseemme. Mutta tänä syksynä sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirjan "Kodin pehmeät sävyt" (Selina Lake). Siitä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Ei se olekaan niin tarkkaa, että kodin sisustuksessa käytetään vain tiettyjä värejä. En tiedä oliko tuo kirjoittajan tarkoitus, mutta niin se minuun vaikutti. Siispä kaunis delfiinikangas sai vihdoin paikan lastenhuoneen kaunistuksena. Lapset tykkäsivät siitä heti, mikä kovasti ilahdutti äitiä!

Pikku pussukka on tehty prinsessa-askartelukirjan ohjeiden mukaan, mutta ei huovasta niinkuin ohje käski. Pussukka on pyöreä kankaanpala, jonka reunustin pitseillä. Tein kankaan pohjaan napinläven, josta pujotettiin käsihihna läpi. Kankaan reunaan tein näpinläpiä niin, että siihen saatiin nauha pussin sulkemista varten. Kerttu sai itse pujotella nauhan paikoilleen. Pohjaan tein vielä pahvista pyöreän vahvikkeen, että pussukka pysyy edes vähän muodossaan. Itse en näin epämääräisen mallisesta pussukasta tykkäisi, mutta Kerttu oli varsin hyvillään lopputuloksesta ja leikki prinsessaa koko loppuillan.

Lopuksi vielä pari kaunista syksyistä koristetta. Kranssi oveen syntyi sillä tavalla, että olin kaverini kanssa kodinsisustukseen, tai pikemminkin koristeluun, erikoistuneessa kaupassa. Yleensä en ikinä ostaa mitään "krääsää", mutta olin tosiaan kaivannut oveemme jotain koristetta. Löysin koivunkaarnalla päällystetyn styroksikranssin ja ostin siihen sopivat nyörit koristeeksi. Kultainen sydän löytyi kotoa. Kranssi ilahduttaa minua joka kerta, kun tulen kotiin!

Koska en tykkää säilyttää kotonani "turhia" sisustuskoristeita (eli krääsää), tällaiset alhaalla näkyvät, sesongin jälkeen kompostoituvat koristeet sopivat ajatteluuni oikein hyvin. Ihan aitoja kurpitsoita ja kastanjoita siis. Eilen aamulla hoksasin, että tuohonhan sopii mainiosti tuikku tunnelmaa luomaan ja asetelmasta tulikin sitten ihan blogiin kelpaava. 

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa syysviikonloppua!