Muistojen matkassa

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja järjestelin meidän muistopapereita. Siis onnittelu-, joulu- ja muita postikortteja, piirustuksia, juhlien käsiohjelmia... En yleensä heitä mitään niistä pois vaan säästän kaiken, koska arvostan läheisten tervehdyksiä ja viestejä. Tiedän kyllä, ettei ole kovin järkevää säilyttää IHAN KAIKKEA. En vaan ole osannut päättää, mitkä kortit tulisi säästää ja mitkä panna pois, joten olen säilyttänyt kaiken.

Yllä olevassa kuvassa näette sen, jonka tänään järjestin. Aiemmin se ei mahtunut kiinni ja sitä oli hankala siirtää, koska paperit lainehtivat yli äyräiden. Tältä laatikko näyttää nyt kun olen säästänyt vain erityiset muistot. Nyt kannen saa kiinni ja siinä on vielä tilaakin. Oi jospa meillä olisikin muistoja vain tämä yksi laatikollinen! No, kyllä nuo veisivät vähän vähemmän tilaa, jos vielä järjestäisin ne tuohon laatikkoon...

Analysoin tähän näin jälkeenpäin, millä kriteereillä säilytettäviä valitsin:

• Itsetehdyt ja/tai henkilökohtaisen, merkittävän viestin sisältävät tervehdykset
• Kirjeet
• Erityisen hienot yksilöt (tätä kriteeriä käytin vain pari kertaa)
• Pääsääntöisesti en säilyttänyt joulukortteja, vain joulukirjeet
• Säilytin kaikki tuttavien ulkomaanmatkoiltaan lähettämät kortit
• Valokuvia tutuista ihmisistä sisältävät kortit
• Merkittävään elämäntapahtumaan liittyvät kortit

Minun ja Janin valmistujaiskorttien kohdalla tein niin, että listasin paperille korttien antajat, tein paperista kirjekuoren ja valitsin sinne sisälle vain muutaman tervehdyksen. Saman voisin tehdä vielä "onnea uuteen kotiin" -korteille. Huomasin myös kortteja katsellessani joidenkien ystävieni olevan innokkaampia korttien kirjoittajia kuin toisten, joten yksi lajitteluperuste voisi olla myös kortin antaja.

Oli muuten hieman ällöttävää, kun löysin laatikosta pari elävää kuoriaista. En tiedä mitä kuoriaisia olivat, mutta veikkaanpa jotain varasto- tai paperikuoriaisia. Niistä ei ole kuvaa - liiskasin ne heti - mutta, tässä on kuva niistä korteista, jotka saivat lähtöpassit:

Tänäpäisessä projektissa tosi palkitsevaa oli se, kun Kerttu iloitsi löytyneistä syntymäpäiväkorteistaan ja kun sain tyrkätä Janin käteen pienen nipun vanhoja muistoja hänen katseltavakseen. Itsellenikin oli mukava hetki muistella monia vanhoja ja nykyisiä ystäviä. Etsiskelin jopa yhden vanhan ystävän profiilin Facebookista ja laitoin hänelle viestin.

Mutta ei tämä homma tähän lopu. Selvitettyäni tämän yhden laatikon, bongasin asunnostamme muutaman muun vastaavan kokoelman.

Luulen että tuo yksi laatikollinen kortteja ja kirjeitä on helppoa lajitella nyt, kun tänään harjoittelin koko aamupäivän tällaisten päätösten tekoa. Valokuvatkin on melko helppo lajitteluprojekti, koska tässä näkyvän laatikollisen lisäksi meillä ei ole enää ylimääräisiä paperikuvia. Digitaalisista ei voi sanoa samaa, mutta ne vievät vie fyysistä tilaa vain kovalevyltä.

Lasten piirustukset on murheenkryyni, koska tahtoisin säilyttää kaikki hienot teokset. Enkä raaskisi heittää mitään pois. Enkä tiedä mitkä kappaleet kannattaisi heittää pois, mitä säilyttää. Joskus kuulin jostain sellaisen vinkin, että huomio kannattaa kiinnittää lapsen persoonalliseen tapaan taiteilla. Lastentarhassa askarrellut, ohjaajan puoliksi tekemät askartelut esimerkiksi eivät siis olisi säilyttämisen arvoisia. Toisaalta olen tykännyt säilyttää juuri sellaisia, ja esimerkiksi lasten värittämiä värityskuvia, koska ne ovat kauniita. Niin, ja mitäpä tehdä kolmiulotteisten askartelutöiden kanssa, ne kun vievät tilaa vaikka kuinka?!

Kuten näette, olen hoitanut haluttomuuttani muistojen lajitteluun ostamalla kauniita, tilavia laatikoita niiden säilyttämiseen. Laatikot ovat kyllä toimivia, mutta se ei poista alkuperäistä ongelmaa. Olisiko teillä vinkata, miten päätätte säilyttää tai heittää pois tällaisia muistorikkaita papereita? Olisin erittäin kiitollinen vinkeistä ja rohkaisusta, että voisin ryhtyä taas tämän (ikuisuus!)projektin kimppuun.

PS. Hei, nythän voin soveltaa yllä listaamiani kriteerejä vastaisuudessa tulevien postien ja tervehdysten lajitteluun! Jee, ehkä näiden vuorten kertyminen ei ole sittenkään ylitsepääsemätön ongelma.

Löysin valkoisen korpin! Siis asiaa kierrätyksestä.

Jee! Löysin paikan, jonne voin viedä kaikki tarpeettomat tavaramme!

Tämän müncheniläisen Ekotorin (joita Suomessakin on monella paikkakunnalla, ei yksin Turussa) nimi on Weisser Rabe, valkoinen korppi. Nettisivujen mukaan sinne saa viedä kaikkea kotitaloustavaraa, ja työntekijät ovat tuettuja työmahdollisuuksia tarvitsevia ihmisiä. Eli ihan sama kuvio kuin Ekotorillakin. Weisser Rabe on myös yhteiskunnallisesti tunnettu, kirkon ja kaupungin tukema yritys. On siis varmasti parempi viedä tavaransa tuonne kuin heittää kelpo kapistuksia roskikseen.

Löysin muuten tämän paikan Saksan englantia puhuvan yhteisön nettisivulta, kun googlasin "Goodwill in Munich". Goodwill on rapakon takana ilmeisen tunnettu kierrätystavaraa vastaanottava sosiaalinen yritys, jonne kaikki organisoinnista bloggaavat amerikattaret vievät autolasteittain tavaraa.

Haalin heti kokoon kolme kassillista jo aiemmin valitsemiani, kierrätykseen toimitettavia tavaroita. Tällä putiikilla ei valitettavasti ole noutopalvelua, joten minun piti itse toimittaa tavarat paikalle - ilman autoa. Siispä pakkasin kassit ja itseni pyörän selkään, ajelin metroasemalle ja hyppäsin metroon. Kiikutin tavarani tiskille ja vanhempi rouva otti ne hymyillen vastaan - "mitäs kaunista oletkaan tuonut". En tiedä täyttikö tavarani hänen kauneusihanteensa, mutta eipä minun tarvinnut jäädä ottamaan siitä selvää. Rouva ei edes alkanut avata kassejani siinä tilanteessa. Ihanaa! Vihdoinkin paikka, jonne voin viedä kaiken ylimääräisen!

Tämä asia on aiheuttanut minulle stressiä. Ei ole mitään hyötyä lajitella tavaroitaan säilytettäviin ja kierrätettäviin, jollei ole paikkaa minne kierrätettävät viedä. Nyt ei ole enää sitä stressiä, paikka on löytynyt!

Näistä tavaroista pääsin eroon:
- pari reppua ja kassi, joihin tavarat pakkasin
- lastenvaatteita (pakkasin mukaan lähinnä siksi, että sain lasitavaran kulkemaan rikkoontumatta repussa)
- tuikkulyhtyjä ja kynttilöitä
- pehmo- ja muita leluja
- joitain koriste-esineitä
- vaihtokehyksiä ja valokuvaraameja
- kampoja

Tiedän että varastossamme on joitakin tavaroita, jotka voi vielä viedä kierrätykseen. Lisäksi voin nyt käydä läpi keittiötarvikkeitamme ja hankkiutua eroon tarpeettomasta. Jonain päivänä voimme vuokrata pakettiauton ja viedä myös isot huonekalut ja muut käsipelillä kulkemattomat tavarat.

Toisaalta, müncheniläinen evankelis-luterilainen diakoniatyö tarjoaa myös hakupalvelua esimerkiksi huonekaluille. Sellaista palvelua käytin Ulmissa ja se oli mahdottoman kätevää: pari kaveria kävi ensin katsomassa, mitä meillä on tarjolla, ja sitten myöhemmin tulivat hakemaan ja kantoivat lähes kaiken meille tarpeettoman autoonsa. Mutta jos itse vuokraamme auton, voimme samalla kertaa toimittaa ylimääräiset tavarat sekä kierrätykseen että kaatopaikalle. Tai kavereille, jotka huolivat mööpeleitämme...

                                                                    ***

Laitanpä tähän loppuun vielä kuvan olohuoneestamme, joka saa taas nauttia sohvapöydän läsnäolosta. Mielestäni tämä sohvapöytä on hieman suuri ja korkea käyttötarkoitukseensa, ja siksi se olikin nyt viimeksi lastenhuoneessa piirustuspöytänä.

Päätin siirtää sen kuitenkin alkuperäiseen tarkoitukseensa, koska sohvan edessä kipeästi tarvitaan pöytää. Olen yrittänyt pärjätä pelkillä tarjottimilla, jotka voi laskea sohvalle, mutta ei se toimi. Vaikka teekuppi pärjääkin siinä tarjottimella, tarvitsevat lapset kuitenkin paikan värittää, pelata ja leikkiä leluilla myös olohuoneessa. Kokolattiamatolla ei voi piirtää ja lautapelitkin liikkuvat turhan helposti.

Huomatkaa myös upea punainen saksalainen sohvamme sekä ystäväni Emilyn maalaama taulu "Red drops".

Palapelit järjestykseen

Olen vieläkin kipeänä ja alkaa jo harmittaa, kun en jaksa tehdä juuri mitään. Sunnuntaina vietämme Kertun syntymäpäiviä, johon mennessä tahtoisin saada asunnon taas kivan näköiseksi. Ihmeellistä, miten äidin muutaman päivän "sairasloma", jolloin teen vain pakolliset, saa kodin tehokkaasti kaaokseen.

Lueskelin tässä yhtenä päivänä lempiblogiani ja bongasin yhden tilaa säästävän ja toivottavasti myös lelujen käyttöä lisäävän vinkin. Nimittäin palapelien järjestämisen uudelleensuljettaviin muovipusseihin. 

IHeart Organizing

Meidän muksut ovat viime aikoina olleet innokkaita palapelien tekijöitä, ja myös hyviä siinä. Olen jemmannut hyllyssä sellaisia 100-200 palan palapelejä, koska arvelin niiden olevan liian vaikeita. Mutta Jaakko pystyy jo itsenäisesti työskentelemään 60 palan kokoamiseksi ja vanhemman auttaessa molemmat pystyvät tekemään suuriakin palapelejä.

Tässä kohtaa täytyy muuten kertoa, että äitini on myös innostunut kokoamaan palapeliä, jonka toin tuliaiseksi täältä Münchenistä viime kesänä. Mukavaa! Palapelien tekeminen onkin siitä kivaa touhua, että haastetta riittää kaikenikäisille, koko perheelle.

Olin säilyttänyt palapelejä kahdessa eri laatikossa - Kertulle sopivat ja Jaakolle sopivat. Ja erikseen vielä molemmille liian vaikeita. Ne veivät siis kolme "koloa" meidän lastenhuoneen Expedit -hyllystä (näkyy kuvassa vasemmassa reunassa). Tämän verran meillä niitä on:

Olohuoneen kirjahyllystä löysin tuon epämääräisen "jääkaappimagneetit" -pikkukorin, joiden tajusinkin olevan suurimmaksi osaksi palapeleiksi luokiteltavia leluja magneetilla varustettuna. Niinpä päätin järjestää ne tässä samalla.

Ostin kaupasta parikymmentä litran uudelleensuljettavaa muovipussia ja aloin niputtaa palapelejä. Homma oli äkkiä tehty. Päätin leikata pahvilaatikoista palapelin kuvat irti, niin että niistä voi katsoa mallia. Niputin ne parista laatikosta ylijääneellä narunpätkällä. Tässä kuva lopputuloksesta:

Meidän KAIKKI palapelimme ovat nyt näissä kahdessa laatikossa, mukaan lukien pari palapelikirjaa, joita ei ensimmäisessä kuvassa näkynyt. En ole kyllä varma, toimiiko tuo jaottelu, koska helppojen palapelien laatikko tuli niin täyteen. Toisaalta, muovipussit loppuivat hieman kesken, siksi pallopalapeli jäi vielä alkuperäiseen laatikkoonsa. On myös mahdollista, että noista helpoista palapeleistä voisi osan poistaa käytöstä, mutta mielestäni niitä on vielä viime aikoina kaikkia koottu. 

Tässä on isompien palapelien laatikon sisältö:

...Ja tässä  pienemmät palapelit, myös laatikkoon järjestettynä.

Huomasin, että järjestettyäni palapelit niillä ei ole vielä lainkaan leikitty. Mikäli syy ei ole siinä, että muksut ovat olleet myös kipeänä, minun lienee syytä näyttää ja selittää lapsille uusi systeemi. Kun suuret pahvilaatikot kirjahyllyssä eivät enää huuda silmille "Tee minut!", lasten täytyy tietää mistä palapelejä voi hakea.

Ihan kaikista palapeleistä ei ole olemassa joko mallikuvaa tai pohjaa, jolle se koota. Mietin ensin, pitäisikö ottaa kuva sellaisista palapeleistä koottuna ja laittaa kuvat samaan nippuun muiden kanssa. Mutta sitten totesin kuvattomien palapelien olevan helppoja, ei niitä varten mitään mallia tarvita. Ne täytyy sitten vaan tunnistaa ja valita suoraan muovipussissa näkyvien palasten perusteella.

Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt kaikki palapelit ovat yhdessä paikassa ja on helppo valita mikä tahansa niistä tehtäväksi. Tämä on myös kätevä tapa järjestää palapelit, jos edessä on muutto. Pikkuiset muovipussit vievät paljon vähemmän tilaa kuin isot pahvilaatikot. Toivon että lapset oppivat uuden järjestyksen myös - ja miksipä eivät oppisi, kunhan vaan näytän, kuinka homma toimii.

...Ja sitten leikkimään!

Tänään en voinut toteuttaa mitään sen suurempaa organisointiprojektia, koska heräsin aamulla kurkku ja pää kipeänä. On järkevämpää ottaa rauhallisesti, jos vaikka tauti menisi saman tien pois. Mutta haettuani lapset tarhasta ehdotin Kertulle kuitenkin, että siivoaisimme hänen laatikkonsa.

Molemmilla lapsilla on oma lipastonlaatikkonsa. Sinne saa laittaa ne tavarat, mitä muilla ei ole lupa käyttää. Jaakolla ei vielä kovin paljon tavaroita siellä ole, mutta Kertullahan on jo vaikka mitä. Aiemmin säilytimme kaikki lelut lastenhuoneen suuressa hyllyssä. Lasten kasvaessa lelut muuttuvat, ja sitä myöten myös säilytystarpeet.

Kerttu sai joululahjaksi pikku-Barbien autoineen sekä Playmobil -tallin. Kummankaan lelun kanssa ei ole juuri leikitty, koska ne ovat olleet hänen lipastonsa kaaokseen uponneena. Lelujen lisäksi lipastossa on ties mitä muutakin.

Olen tiedostanut järjestämistarpeen siitä alkaen, kun tällaiset romulaatikot lapsille perustin. Olen vienyt lipastolle sattumanvaraisia laatikoita ja purkkeja, joihin Kerttu voisi näppärästi ja omatoimisesti tavaransa järjestää. No eihän hän sellaiseen tietenkään ryhtynyt, kun en asiasta mitään maininnut. Yksinäni en laatikkoa halunnut järjestää, koska se on Kertun aluetta. Tänään homma tuli mieleeni hetkellä, jolloin minulla oli aikaa ja Kerttu oli vielä energinen. Kysyin, josko häntä kiinnostaisi järjestää laatikko minun kanssani - ja häntä kiinnosti.

Tyhjensimme ensin laatikon ja lipastonpäällisen lattialle, ja minä näppäsin tästä kuvan, jonka näette tämän kirjoituksen alussa. Kaksi laatikkoa ja valkoinen kori olivat täynnä epämääräistä pikku tavaraa. Kerttu sai itse poimia eri leluihin kuuluvat pienosat, ja innostuikin sitten kokoamaan Lego-Barbien taloa. Minä haastattelin Kerttua hänen rakennellessaan, mitkä kaikki tavarat ovat hänelle tärkeitä, mitkä kuuluvat samaan laatikkoon, mitkä eri laatikkoon. Ehdottelin myös mielestäni hyviä säilytysratkaisuja.

Eipä siinä edes kovin kauan mennyt, kun tavarat oli lajiteltu. Päätin kuitenkin päällystää pari laatikkoa niin, että ne miellyttävät Kerttua. Siinä sitä aikaa sitten vierähtikin. Nämä on päällystetty osittain Washi-teipillä, osittain lahjapaperilla. Liimajäljet jäivät vähän rumasti näkyviin, olisi pitänyt käyttää kaksipuolista teippiä.

Sitten olikin aika järjestellä kaikki liikkuvat osat takaisin lipastonlaatikkoon. Kerttu sai järjestellä ne haluamallaan tavalla.

Laatikossa vasemmalla ovat askartelu- ja piirustustarvikkeet, keskellä tehtäväkirjoja ja päiväkirja ja etualalla laatikot hamahelmille sekä pienille nukeille. Oikealla on romulaatikko, jossa olevat tavarat ovat lähinnä yksittäiskappaleita.

Lipaston päälle laitettiin nyt talli aitoineen kaikkineen, sekä Kertun rakentama Lego-katos. Vihreässä laatikossa säilytetään talliin kuuluvia tarvikkeita, pinkissä taas tarroja, pieniä papereita sekä Lego-Barbien tarvikkeita. Kerttu oli mielellään mukana kuvassa ihailemassa lopputulosta.

Kysyin Kertulta, olenko minä vähän hassu kun tykkään tällaisesta järjestämisestä. Siltä nimittäin tuntui, kun kävin kolmatta kertaa katsomassa järjestyksessä olevaa laatikkoa. Hän vastasi "et oo", joten ehkä hänestä kasvaa toisen (vai äiti kolmannen?) polven organisoija.

Tavoitteeni oli saada lipasto Kertun järkevään järjestykseen sekä lelut mukaan leikkeihin. Paras palkinto tästä hommasta olikin se, että Kerttu ja Jaakko leikkivät ainakin tunnin uudesti löydetyillä leluilla.

Organisoinnin ABC (ja vierashuoneen loppusilaus)

Lukijakuntani on laajentunut pikku hiljaa. Kiitos mielenkiinnosta, ystävät!

Miltei hypin riemusta, kun sain teiltä ensimmäisen kommentin tekstiini. Jee! On tosi ihanaa tietää jonkun lukevan näitä juttuja, ja että niistä vieläpä herää jotain ajatuksiakin.

Joku teistä kysyi, miten oikein löytää jokaiselle tavaralle oma paikkansa ja kuinka raivata tarpeettomat tavarat pois tieltä. Niinpä ajattelin jakaa teille pari löytöä organisointiblogien ihmeellisestä maailmasta, joissa blogistit vastaavat näihin kysymyksiin. Linkit ovat englanninkielisille sivuille, joten kirjoitan lyhyesti suomeksi, mitä heidän tekstinsä käsittelevät. Ohjeet ovat rouvilla melko samanlaiset, mutta  he ilmaisevat ne omalla persoonallisella tavallaan.

I'm an organizing junkie: The organizing PROCESS is your force - use it

Blogin kirjoittaja on kehittänyt prosessin, jota seuraamalla voi järjestää kaikenlaiset tilat:

1. Suunnittele projekti. Arvioi mikä nykyisessä tilassa toimii, mikä ei, ja mitä haluaisit sillä saavuttaa.

2. Tyhjennä koko järjestettävä tila. Ihan kokonaan.

3. Järjestä neljään eri kasaan: roskiin, lahjoitetaan, sijoitetaan muualle, säilytetään tässä tilassa. Lajittele säilytettävät siten, että samanlaiset tulevat samaan paikkaan. Mitä enemmän laitat pois, sitä pienemmälle tavaramäärälle sinun pitää löytää säilytyspaikka.

4. Järjestä tavarat tilaan sopivia säilytysvälineitä käyttäen siten, että ne pysyvät omilla paikoillaan.

5. Arvioi uusi tilankäyttö - mikä toimii, mikä ei. Hyvä systeemi on sellainen, jota on helppo ylläpitää.

6. Ratkaise toimimattomat kohdat.

7. Ihaile kättesi töitä.

Tämä rouva kirjoittaa myös ohjeita siihen, kuinka luopua tavaroista. Jokaisen tavaran kohdalla voi kysyä itseltään: Käytänkö sitä? Rakastanko sitä? Onko se kaunis? Onko minulla tilaa säilyttää se? Mielestäni olennaisin kysymys on juuri tuo ensimmäinen - myös kauniit ja tunnearvoiset esineet pitää olla "käytössä" eli katseltavana ja ihailtavana, jos ne kerran haluaa säilyttää.

teal&lime: Simple 4 step process to organize any space

Tämäkin kirjoittaja on kehittänyt oman prosessinsa.

1. Sitoudu. Valmistaudu antamaan aikaa ja energiaa sille tilalle, jonka haluat järjestää.

2. Tyhjennä ja puhdista.

3. Heitä pois ja lajittele. (Samat kasat kuin edelläkin mainittiin.)

4. Laita tavarat takaisin niin, että ne ovat järjestyksessä ja helppo ottaa esiin.

Asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä näin kun niitä tästä ruudulta lukee. Mutta kun olet keskellä tavarakaaosta, on hyvä tietää mistä aloittaa. Itselläni on se vika, että kun saan jonkun loistoidean, alan toteuttaa sitä miettimättä sen vaikutuksia. Seurauksena on paljon tavaroiden ja huonekalujen siirtoa - ja usein lopulta alkuperäisille paikoilleen.

Paljon parempi on istahtaa alas ja miettiä kynän ja paperin avulla, miten kyseisen idean voisi toteuttaa mahdollisimman hyvin, järkevästi ja tehokkaasti. Silloin huomaa myös, mikäli idea ei olekaan hyvä. Olen myös pannut merkille tilan näkemisen valokuvana auttavan hahmottamaan, mikä siinä on vikana ja miten ongelman voisi ratkaista. Näkee omat nurkkansa vähän niinkuin uusin silmin.

Itselleni suurin haaste organisoinnissa tuntuu nyt täällä vieraalla maalla olevan se, mitä teen kierrätykseen meneville tavaroille. Vaatteiden kierrätys on helppoa - täällä on tien vierillä peltipömpeleitä, jonne vaatepussit voi tiputtaa. Leluja ja joitakin kirjoja olen saanut annettua ystäville, mutta paljon olisi vielä luovuttavaakin. Vanhat kirjat eivät ole kovin haluttuja.

Periaatteessa tiedän, mihin kodin irtainta voisi viedä kierrätettäväksi, mutta kuljettamiseen olisi hyvä olla auto. Lisäksi kyseinen paikka ei huoli ihan mitä tahansa. Ehkäpä pitää ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja käydä tutustumassa tuohon paikkaan. Suomen Turuus oli niin helppoa, kun kaiken saattoi viedä Ekotorille.

Osa ongelmaa voi olla myös se, että meillä on tavaroita, joiden olemassaoloa tässä asunnossa pidän hyödyllisenä tai siedettävänä, mutta en halua löytää niitä muuttolaatikoista seuraavassa kodissa. Esimerkiksi juomalaseja meillä on joka lähtöön, mutta ne kaikki ovat käytössä tällä hetkellä emmekä varsinaisesti tarvitse lisää. Tahtoisin kuitenkin nähdä lasihyllyni paremmassa järjestyksessä ja kattaa pöytään kaikille samanlaiset lasit.

Toisaalta, kaikille tavaroillemme on tällä hetkellä tilaa. Ihan pakko ei siis ole mitään heittää pois. Mutta mikäli muutto tulee ajankohtaiseksi, aion rankalla kädellä karsia irtainta. Se on niin turhauttavaa löytää huolella pakatuista ja kuljetetuista muuttolaatikoista ihan tarpeetonta tavaraa.

***

Tuunasin vierashuonetta vielä vähän lisää viime kirjoitukseni jälkeen - tässä näette tämänhetkisen lopputuloksen.

Löysin seinille taulukoukut ja kuvat ihan vaan vanhoista varastoista! Ei tarvinnut ostaa mitään uutta, ja huoneesta tuli paljon sisustetumman näköinen.  

Tai no, tulihan sitä uuttakin sitten ostettua. Meidän lähikaupassa, joka valitettavasti on suuri tavaratalo, oli myytävänä ihania laatikoita. En ostaessani tiennyt näitä missään tarvitsevani, mutta heti kotiin päästyäni riensin juoksujalkaa laittamaan vierashuoneen hyllyä uusiksi.

Hylly näyttää nyt kokonaisuudelta ja värit sopivat paremmin siniseen teemaan. Sen lisäksi sain kaikki pikkuiset askartelumateriaalit lajiteltua omiin laatikoihinsa.

Olen sitä mieltä, että tuollaisiin kauniisiin laatikoihin on syytä tarttua, kun sellaiset löytää. Minulle ei vielä kertaakaan ole käynyt niin, etten niille olisi käyttöä keksinyt. 

Lauantaina olimme koko perheen voimin shoppailemassa minulle ja Jaakolle uudet kengät. Kenkien ostamisessa on se hauska puoli, että halutessaan kaupasta saa mukaansa myös kenkälaatikot! Tänään päällystin laatikot kauniilla, vanhoilla lahjapapereilla - ja Jaakkokin ihasteli, kuinka kaunis hänen kenkälaatikostaan tuli.

Mitäs siellä vierashuoneessa oikein tapahtuu..?

Olen vihdoinkin ymmärtänyt, ettei asuntoa saa järjestykseen pelkästään sijoittamalla huonekalut juuri oikeille paikoilleen, eli tanssimalla jatkuvaa huonekaluvalssia. Ensin pitää miettiä, mitä missäkin huoneessa tehdään ja mitä tavaroita huoneessa tulee olla näiden toimintojen toteuttamiseksi. Meillä on kolme makuuhuonetta, olohuone ja ruokailuhuone. Useimpien huoneiden funktiot ovat itsestäänselviä: makuuhuoneessa nukutaan, lastenhuoneessa leikitään ja ruokailuhuoneessa syödään. Melkein lisäsin tähän, että olohuoneessa katsotaan televisiota. No siinä kohtaa meidän perheemme "ongelma" syntyykin, sillä emme juurikaan katso televisiota. Mitä sitten oikein teemme yhdessä?

Olohuoneessa soitetaan kitaraa tai pianoa, lauletaan, tanssitaan, skypetetään Suomessa asuvien läheisten kanssa, käytetään tietokonetta, pidetään hartauksia, kuunnellaan musiikkia, seurustellaan vieraiden kanssa, katsotaan valokuvia ja pelataan pelejä. Suuri osa perheen yhteisestä ajasta vietetään juuri olohuoneessa. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki, mitä tykkäämme kotona harrastaa. Minä nautin käsitöiden tekemisestä ja lapset leikkivät, piirtävät ja askartelevat. 

Leikkejä meillä saa leikkiä joka huoneessa lukuunottamatta keittiötä ja vanhempien makuuhuonetta, mutta lelujen säilytys on lastenhuoneessa. Siellä lapset myös nukkuvat. Siirsin hiljattain piirustusvälineet lastenhuoneeseen, jotta ne pääsisivät osalliseksi jokailtaisesta lastenhuoneen järjestämisestä. Aiemmin lapset piirsivät vierashuoneen pöydällä, ja huone oli aina täynnä paperia, kyniä, tarroja ja paperisilppua.

Vierashuone ei ole oikein löytänyt omaa luonnettaan ja funktiotaan. Lastenhuone ja vierashuone ovat vierekkäin, ja lapset ovatkin ottaneet huoneen omakseen, leikkeihin ja askarteluihin. Minä taas olen halunnut tehdä siitä käsityöhuoneen. Ja tietysti me majoitamme siellä yövieraita muutaman kerran vuodessa. Huoneen toimintoja pohtiessani syksyllä listasin, että huone on askartelu-rauhoittumis-kirjoittamis-päiväuni-paperien säilytys-ompelu-neulonta-vierashuone.

Kyllä siellä majailikin käsityö- ja askartelutarvikkeita, niinkuin olin suunnitellut. Sen lisäksi siellä oli vähän kaikenlaista muutakin - kierrätykseen meneviä vaatteita, pahvilaatikoita, pakkaustarvikkeita, koreja, käytöstä poistettuja leluja, koriste-esineitä, kirjoja, lehtiä.... Vierashuoneesta, eritoteen oikealla näkyvästä korihyllystä, oli tullut kodittomien tavaroiden kaatopaikka. Kokonaisuus näytti ennen muuta sotkuiselta ja levottomalta. Siellä ei tehnyt mieli tehdä käsitöitä tai askarrella, vaikka tarvikkeet olivatkin kätevästi käsillä. Ja vaikka huoneessa oli sohva ja sänky, tässä kaaoksessa ei paljon tee mieli istahtaa tai oikaista hetkeksi.

Jotain oli siis tehtävä. Ensin rajasin toiminnot, joita vierashuoneen pitäisi palvella. Olen huomannut sen olevan vetäytymispaikka: lapset nukkuvat siellä välillä päiväunia, ja minä pakenen sinne, kun en kestä olla olohuoneen metelissä. On ihanaa istahtaa hetkeksi hiljaiseen huoneeseen kutomaan, kirjoittamaan tai lukemaan! Jos nyt sijoittaisin isoa Ikean kirjahyllyä asuntoomme, se saisi ehdottomasti mennä vierashuoneeseen. Silloin olohuone olisi musiikki- ja Skype-huone, vierashuone taas hiljainen huone.

***

Jotta tämä monitoimihuone voisi palvella myös vieraita ja rauhoittumista, oli yleisilmettä saatava rauhallisemmaksi. Korvien lisäksi silmätkin saisivat levätä huoneessa. Ajattelin, että teemavärin valinta saattaisi tässä auttaa. Huoneessa oli jo sininen sohva, joten päätin väriksi sinisen. Kaikki tilpehööri piti saada piiloon ja vain kauniita asioita esille.

Lapset olivat eilispäivän kanssani kotona, koska tyttärellä oli edellisenä iltana kuumetta. He leikkivät iloisesti koko päivän eikä sairaudesta ollut enää tietoakaan, ja minä sain tehdä rauhassa vierashuoneen yleisilmeen muutoksen. Onnistuinpa nappaamaan kuvatkin ennen kuin aurinko laski ja lapset valtasivat huoneen leikkeihinsä.

Siirsin korilaatikoston yläosan vasta järjestettyyn varastooni, johon vien nyt kaikki kierrätykseen tai kaatopaikalle menevät tavarat. Jäljelle jääneen osan peitin kauniilla pöytäliinalla ja sen sisällä on neulontatarvikkeita sekä pieniä säilytyskoreja ja -tarvikkeita.

Nurkassa oven takana on laukkujen, kassien ja pussukoiden säilytyspaikka, jotka suurimmaksi osaksi on pakattu vanhaan äitiyspakkaukseen. Toivon, että saisin tuon nurkan jotenkin kauniimmaksi. Mutta äitiyspakkauslaatikkokin on parempi kuin lattialla hujan hajan lojuvat kassit, kuten niitä aiemmin tapasin säilyttää.

Vitriinin päällä on säilytyslaatikoita, joissa on koristeita, askartelutöitä ja käytöstä poistettuja leluja. Vitriinissä on kaikki lankani ja kankaani - ihana väriloisto! Ja silti hillitysti järjestyksessä.

Sänky muunnettiin takaisin parisängyksi, koska odotamme lasten isovanhempia vieraisille maaliskuun lopulla.

Väriteemani mielessä pitäen ostin pöydälle sinisen pöytäliinan. Ikean kassikin näyttää kuuluvan huoneeseen, koska se on sininen. Siellä on mankeloitavat liinavaatteet.

Saimme aikanaan häälahjaksi mankelin, jonka rutiininomaisen käytön opettelu jäi vauva-arjen tiimellyksessä. Noin kuukausi sitten se kannettiin varastosta asuntoon ja olemme mankeloineet kaikki lakanat siitä lähtien. Molemmat lapset ovat nykyään lastentarhassa viisi tuntia päivässä, joten tällaisiin kodinhoidollisiin asioihin jää aikaa. Mankelin paikka on vierashuoneessa, samoin silitysraudan. Se on siis tavallaan myös kodinhoitohuone.

Aiemmin askartelutarvikkeita majoittanut hylly muuttui pääasiassa ompelutarvikehyllyksi, koska ne minulla oli jo valmiiksi pakattuna kauniisiin rasioihin.

Verhon takana on ruma, musta tilpehöörilaatikko, joka aiemmin majaili valkoisten säilytyslaatikoiden päällä. Lisäksi piilotin sinne suihkupullon mankeloimista varten. Koristelin valkoisen kankaanpalasen yhdellä isoäidinneliöllä, joka sopi siniseen teemaani. Olen ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen, vaikka hyllyn kokonaisuus ei vielä aivan miellytäkään.

Huonekalujen järjestämisestä sanon nyt kuitenkin vielä pari sanaa. Kun astut vierashuoneeseen sisälle, oikealla on sohva ja vasemmalla sänky. Se on rauhoittumis- ja vierashuone. Ikkunan äärellä säilytetään kaikki askartelu- ja käsityötavarat - se on puuhasteluhuone. 

Pöytä on ikkunan edessä palvellen sekä vieraita että käsitöiden tekoa. Ikkuna on myös ovi parvekkeelle, siksi se ulottuu lattiaan asti. Rakastan sitä, että voin istua pöydän ääressä ja valo tulvii kohti suuresta ikkunasta. Ehkä jonain päivänä tuolini ja pöytäni ovat läpinäkyviä, niin ettei mikään ole esteenä valolle.

Nyt kun huone on järjestyksessä eivätkä kaikki paikat pursua visuaalista meteliä, huomaan kaipaavani tauluja seinälle. Sekä sohvan että sängyn päällä olisi tilaa kauniille, rauhallisille kuville. Ehkäpä laitan washi-teipit asialle ja teippaan pari julistetta seinälle, niin ei tarvitse porata reikiä.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, koska voin istua sohvassa ja rentoutua sen sijaan että pohtisin kaaoksen kesyttämistä. Tiedän mistä löydän tarvitsemani tavarat ja niiden esiin ottaminen tuntuu helpolta ja mielekkäältä. Melkein voisin sanoa, että tähän huoneeseen voi mennä nauttiakseen sen ilmapiiristä.

***

Oletko pohtinut oman asuntosi huoneiden toimintoja? Tai innostiko tämä kirjoitus niin tekemään? Olisi mukava kuulla, kuinka perheen harrastustilat on teillä toteutettu!

Erittäin Tärkeiden Tavaroiden Laatikko

...tai tuttavallisemmin romuloota. Miljoonalaatikko, "junk drawer", tilpehööriboksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Luin iltapäiväkahvini ratoksi yhtä organisointiblogia, jossa kirjoittaja selvitti järjestäneensä keittiön romulaatikon. Ensin ajattelin, että tämä ei koske minua, koska minulla ei ole tuollaista tavaroiden kaatopaikkaa.

Mutta sitten älysin, että tarvitsen sellaisen! Viimeaikaiset hankintani, kuten washi-teippi, pari lehtiötä ja joululahjaksi saamani kirjoituskansio, ovat jo jonkin aikaa kaivanneet arvoistaan säilytyspaikkaa. Meidän yhdistetyssä vieras- ja askarteluhuoneessa olisi kyllä tilaa näille minun omille tavaroilleni. Haluaisin niiden kuitenkin olevan käden ulottuvilla - siellä, missä minäkin kotona vietän aikaani. Keittiö on asuntomme keskellä, joten se olisi kaikkein otollisin paikka tällaiselle laatikolle.

No siellähän olikin siihen sopiva matala laatikko, heti oven suussa. Olen käyttänyt laatikkoa mausteiden säilyttämiseen, mutta ne ovat maanneet siellä sikin sokin pusseissa ja purkeissa. Pohdin hetken, mihin sijoittaa koko maustevarastoni. Päädyin kyseisen laatikon yläpuolella ja heti hellan vieressä olevaan kaappiin, jossa oli jo valmiina näppärät maustehyllyt tyhjyyttään ammottavana. Miksi en ole niitä jo alun alkaen niitä sinne laittanut?!?

Laatikon raivaus ei siis juuri vaatinutkaan mielikuvitusta ja sain samaan syssyyn mausteeni järjestykseen. Järjestin sitten samalla koko kaapin, siellä kun ei aiemmin ollut asustanut juuri muuta kuin teetä ja ksylitolituotteita.

Nimikoin pari ruskeaa laatikkoa keltaisella sisustusteipillä.
Yksi laatikoista ei vaatinut uutta etikettiä,
joten vanha, lahjapaperista väsätty versio sai jäädä.

Ja nyt minulla oli tyhjä laatikko. Kuljin ympäri asuntoa keräämässä sinne tärkeät tavarani: kirjekansion, lehtiöt, värikynät, washi-teipin ja kirjoituskynät. Sain mieheltäni joululahjaksi tällaisen kirjoituskansion, johon ujutin sekä kirjelehtiön että päiväkirjani. Mukana kulkee myös postimerkkejä, osoitetarroja ja osoitelista. Haluaisin kirjoittaa kirjeitä paljon useammin kuin nyt teen, ja toivonkin tämän hiljattain hankkimani kauniin kirjelehtiön motivoivan minua siihen hommaan.

Kirjoitan päiväkirjaa muutamana päivänä viikossa, joten tämä kansio on jatkuvasti käytössä. Aiemmin käytin aina kauniita, kovakantisia päiväkirjoja. Olen kuitenkin kyllästynyt varastoimaan aina vaan uusia ja uusia päiväkirjoja, minkä vuoksi päätin siirtyä kansio-vihko-systeemiin. Vihko vie arkistossa paljon vähemmän tilaa kuin kovakantinen kirja, joita minulla on jo iso pahvilaatikollinen. Tämä systeemi on myös taloudellinen, koska vihot eivät paljon maksa ja laadukkaat kannet kestävät aikaa.

Päiväkirjamerkintöjen ohessa kirjoitan tähän vihkoon myös tehtävä- ja hankintalistoja, suunnitelmia sekä muita kauan säilytettäviä muistiinpanoja. Jos käyn kuuntelemassa puheita esimerkiksi kirkolla ja teen muistiinpanot, nekin löytyvät tästä vihkosta. Lisäksi pidän vihkon takasivulla "sisällysluetteloa", josta löytyy kaikki kyseisen vihon käyttöaikana tapahtuneet merkittävät asiat päivämäärineen.

***

Kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa Marienplatzin laidalla sijaitsevassa Ludwig Beck -tavaratalossa. Väittävät olevansa aistien tavaratalo, ja kyllä ainakin minun silmäni iloitsivat nähdessään heidän paperitarvikeosastonsa. Sieltä tarttui mukaan nämä pari ihanaa värikästä ja selkeää lehtiötä.

Pienempi musta tarralappulehtiö on kauppalapun, ruokasuunnitelmien ynnä muiden jokapäiväisten ja hätäisten muistiinpanojen kirjoittamiseen. Etikettilehtiö taas on varsin näppärä yhtäkkisen organisointipuuskan yllättäessä. Kuten edellispäivänä, kun päätin "vielä nopeasti järjestää eteisen vaatekaapin ennen kuin haen lapset tarhasta". Jos siinä kohtaa olisi alkanut piirtelemään ja väsäilemään etikettejä paperi-sakset-teippi-tekniikalla, olisi koko projekti jäänyt puolitiehen. Kertonen hommasta vähän enemmän tulevassa postauksessa.

Tässä näette iloisen romulaatikkoni. Kivojen tavaroiden lisäksi sinne jäivät asumaan myös tuikitarpeelliset sakset, teippi, kuminauhat ja sinitarra. Mustien lehtiöiden alta pilkottaa Marimekon penaali, johon pakkaan kynät, kun tarvitsen niitä reissussa. Kotona on kätevämpää, kun kynät ovat laatikossa helposti napattavissa.

Tilanjakajina ovat puinen taatelien myyntipakkaus, vanha liila säilytyskori sekä vastikään ostamani monitoimikorit. Tykkään noista monitoimikoreista tosi paljon, sillä ne ovat tukevia, yksinkertaisia ja kauniita. Sarjaan kuuluu monenlaisia säilytysratkaisuja, ja näitä korejakin saa eri kokoisina ja -mallisina.

Lapset olivat jo kotona lastentarhasta, kun tämän pikku projektin toteutin. Ja katsokaapas, näin ostin heiltä aikaa itselleni: washi-teippejä ja vanha Ikean pöytä!

He tekivät siitä mukavan värikkään ja persoonallisen! Yllätyksekseni se oli meidän jässikkä, joka pitempään viihtyi teippien kanssa touhuamassa.

Saamme tänään vieraita Suomesta, joten loppuviikolla ei ole luvassa blogipäivityksiä. Mutta ensi viikolla sitten taas! Olisi mukava kuulla kommenttejanne - laittakaa niitä tähän sivulle, sähköpostitse tai Facebookiin.