Rot! Red! Punainen! Röd! Rouge!

Punainen on kaunis väri. Se on myös rohkea väri. Se sopii moneen paikkaan korostamaan yksityiskohtia, mutta liika punainen saattaa myös ärsyttää. Punaiseen väriin liittyy paljon symboliikkaa - kulttuurista riippuen joko myönteistä tai kielteistä. Wikipedia kertoo, että "punainen on ihmisen silmän kautta näköhermoon kaikkein voimakkaimman ärsykkeen antava väri".

Yksityiskohtia olkkarista

Minä olen aina pitänyt punaisesta. Yläasteella sain paljon palautetta siitä hyvästä, että tulin parina päivänä kouluun kirkkaanpunaisessa nahkatakissa ja housuissa. Teini-ikäiseen se vaikutti niin, ettei punainen niin paljon kiinnostanut sen jälkeen. Olen kyllä sittemmin ostanut ainakin yhden punaisen paidan, mutta viime joululomalla huomasin tykkääväni punaisesta väristä huulipunassa ja kynsilakassa. Siitä syntyy ihana 50-lukulainen vaikutelma, kun muun meikin tekee tuon ajan henkeen.

Sisustukseeni punainen teki näyttävän esiintulon muuttaessamme Saksaan. Ostin meille kirkkaanpunaisen sohvan olohuoneeseen. Usein kuulee, että rohkeiden värien kanssa pitäisi olla varovainen, koska ajan kanssa ne saattavat alkaa ärsyttää. Minulle ei ole näin vielä käynyt vaan tykkään punaisesta sohvastamme edelleen. Pikemminkin kirkkaan värin kotiin tuominen vaikutti päinvastoin - sohva avasi oven muillekin punaisille sisustustavaroille. 

Keväällä päätin, että tuon punaista kotiin entistä enemmän ja teen siitä yhden sisustuksemme pääväreistä. Kun kerran tykkään sohvasta ja muistakin punaisista yksityiskohdista olohuoneessa, miksi en toisi punaista myös muihin huoneisiimme.


Tänä kesänä Suomessa olikin sitten mukava tehdä sisustukseen liittyviä ostoksia, koska tiesin minkä värisiä tavaroita etsin. Mustaa, valkoista, punaista... Minulla oli myös sellainen ajatus, että ruokapöytämme sisustuksesta olisi mukava tehdä toimivampi ja uuteen sisustusväriteemaan sopiva.

Aiemmin ruokailuhuone näytti muun muassa vaaleansiniseltä ja keltaiselta. Hmm. Keltainen sopi yhteen kyllä tuolien kanssa ja tavallaan katonkin kanssa. Ja sininen ja keltainen ovat vastavärejä, eli periaatteessa toimii. Ruokailuhuone näytti kuitenkin jotenkin kulahtaneelta. 

Useimmiten meillä pidettiin talouspaperitelinettä ruokapöydällä, mutta se valitettavasti ole mikään pöydän kaunistus. Ensin havittelin Ikean kaunista valkoista servettitelinettä ja sainkin sen ystävältä, joka oli kyllästynyt siihen. Se ei kuitenkaan oikein pysy pystyssä ja papereita on vaikea ottaa levittämättä koko pakkaa.

Tuossakin kuvassa muuten näkyy ruokailuhuoneen kulahtaneet värit. Kyllähän pehmeilläkin väreillä voi aikaansaada särmän sisustuksen, mutta minun tapauksessani niiden valikoituminen kotiimme kertoo ennemmin päättämättömyydestä ja linjan puuttumisesta.

Nyt on aika esitellä ne löydöt, joita tein kesälomalla ruokailuhuoneemme piristykseksi ja samalla toivottaa punainen tervetulleeksi kyseiseen tilaan!

Sain käsiini Janin papan tekemiä puisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, ja edesmenneen rakkaan sukulaisen kädenjälki tekee niistä myös korvaamattoman arvokkaita. 

Minulle tuli heti mieleen, että nuo kukat sopivat tuohon maljakkoon, joka minulla jo oli kotona. Tämän maljakon olen muuten perinyt yhdestä opiskeluaikaisesta asunnostani - joku edellinen asukas oli hylännyt sen kaapin perälle.

Janin mummun varastosta sain pari ikivanhaa mutta hyvästä kankaasta tehtyä valkoista lakanaa tehdäkseni niistä pöytäliinan ruokapöydälle. Aika hullu ajatus laittaa lapsiperheen ruokapöytään kankainen valkoinen pöytäliina? Yritin sitä jokunen vuosi sitten ja kyllästyin pesemiseen noin kahden viikon jälkeen. Onkohan tilanne nyt toinen, kun lapset ovat vähän isompia? Se jää nähtäväksi, sillä laitoin pöytäliinan vastikään paikoilleen.

Pentikin alennusmyynnistä löysin kauniin servettitelineen, jollaista olin havitellut luovuttuani epäkätevästä ikealaisesta. Maksoin siitä vain reilun kympin ja se sopii hyvin yhteen meillä jo ennestään olleen hedelmävadin kanssa. Se vie kyllä suhteellisen paljon pöytätilaa pystyssä seisovaan verrattuna, kuten eräs ystäväni huomautti. Meillä ei arkikattaus ole kuitenkaan yleensä niin runsas, että koosta olisi merkittävää haittaa.

Kaiken kukkuraksi löysin vielä laivalta huopaiset, punaiset pannunaluset. Ne ovat niin kauniit, että voivat olla pöydässä silloinkin, kun niitä ei tarvita. Tuo pannunalusten kuvio on muuten kiehtonut lapsiakin! Nämäkään eivät olleet kalliit, kaksi kappaletta maksoivat reilun kympin.

Näitten löytöjen kanssa koristettuna ruokapöytämme näyttää nyt tältä. Ihana valkoisen ja punaisen yhdistelmä! Esineet ovat myös jo käytössä hyviksi ja toimiviksi havaittu. Hedelmiä tulee syötyä enemmän, kun ne ovat helposti käsillä ja silmien edessä. Servettitelineestä lapset saavat lautasliinan helposti itse ja olen onnistunut löytämään edullisia servettejä vakiokaupastamme. Ja pannunaluset ovat pöydässä aina valmiina, joten kattilat voi vaan kantaa pöytään.

Ruokailuhuoneen kokonaisuus piristyi näiden myötä selvästi, mutta minusta tuntuu, että punaista ei ole vielä tarpeeksi. Mahtaisiko punainen verhokappa tuoda tilaan tarpeeksi väriä? On myös mahdollista, että ripaus mustaa voisi tuoda kaivattua särmää ruokailuhuoneeseen. Edullisen, sisustusväreihin sopivan taulun saisin, jos kehystäisin vaikkapa sopivan Marimekon kankaanpalasen seinälle.

Toisaalta ruokailuhuone on nyt tunnelmaltaan rauhallinen, ehkä jopa ripauksen juhlava. Vanha opiskeluaikana ostamani lipasto tuo tilaan myös romanttista vivahdetta. Jos tuon lipaston korvaisi esimerkiksi mustalla ikealaisella Malm-lipastolla, ruokailuhuoneen tunnelma muuttuisi paljon modernimmaksi. Sellaista vaikutelmaa en halua. Tuo on muuten ihan tavallinen kenkähylly, jonka olen laittanut lipaston ylähyllyksi!

Toisella pitkällä seinällä ruokailuhuoneessa on kyllä lisää iloisen punaista väriä, ystäväni Emilyn maalaaman taulun muodossa. Tykkään ajatuksesta, että ruokailuhuone olisi samalla myös galleria, jossa on meidän kauneimmat taideteoksemme. Tällaiset taulut tuovat huoneeseen tietysti monia värejä, eivät vain sisustusteemaan sopivia.

Yleisilme ruokailuhuoneessa on nyt kaunis. Mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. En tiedä mitä se on, joten on katseltava rauhassa ja pohdittava vaihtoehtoja. Jos jollekulle teistä tulee mieleen ajatuksia, miten saisin tämän tilan sisustuksesta hyvällä tavalla värikkäämmän ja kiinnostavamman, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan. 

Sisustus vs. arkitodellisuus - tapausesimerkki makuuhuoneesta

Netistä ja lehdistä voi bongata hyviä ideoita omaan sisustukseen. Mutta aina ne eivät toimi, ei vaikka elementit olisivat juuri omaan makuun ja näyttäisivät kivalta paikallaan. Oikeassa kodissa ratkaisujen pitää olla myös toimivia - helposti ylläpidettäviä ja tarkoitustaan palvelevia. Opin tämän makuuhuoneen lipaston päällä olleen koruasetelman myötä.

Olin bongannut jostain mediasta vinkin, että olemassaolevia kauniita kulhoja ja keppoja voi käyttää ruuan esillepanon lisäksi myös tavaroiden säilyttämiseen ja järjestämiseen muualla kotona. Huomasin muuten viime Suomen vierailulla, että jotkut tutuistani olivat toimineet tämän ohjeen mukaan, Iittalan Kivi-tuikkujen kohdalla. Niissä oli esimerkiksi kolikoita ja klemmareita. Itselleni ei tuollainen tuikkulyhtyjen hyödyntäminen ollut tullut mieleen, vaikka näitä sisustusjuttuja yritän miettiäkin - hauskaa että niin moni ystävä sen oli keksinyt!

Makuuhuoneessa oleva lipaston päällinen oli suunnilleen tämän näköinen (sittemmin huonekalujen järjestys ja koruvalikoima on muuttunut, mutta idea on sama):

Pidän noista tavaroista, joita kuvassa näkyy. Tykkään kristallisista ja lasisista esineistä sekä värikkäistä koruista. Esineisiin liittyy muistoja. Esimerkiksi enkelin olen saanut mammalta, hopeoidut tuikkulyhdyt kiitokseksi hääpuvun alushameen lainasta, tinaruusun ylioppilaaksi pääsyn kunniaksi ja perhosmaljakon lapsena syntymäpäivälahjaksi vanhalta naapurilta. Tässä on siis tavaroita juuri niin kuin sisustuslehdissä ja -blogeissa neuvotaan: omia tärkeitä tavaroita esillä, jokapäiväisenä ilona. Ja nämä tavarat ovat vieläpä makuuhuoneessa - näen ne ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla.

Mutta sitten tulee mutta. Pitää ottaa huomioon, että tuo lipaston päällinen on myös siivottava. Kun lipaston päällä on paljon roinaa, sen siivoaminen on hankalaa ja vaivalloista. Ainakin minulle käy niin, että totean tarpeen ja suunnittelen pölyjen pyyhkimistä paljon useammin kuin teen sitä työtä. Tällainen näkymä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla ei välttämättä piristä:

Hyi kauhistus! Ällöttävä pölykasa! Tuosta ei paljon enää tee mieli ottaa koruja. 

Eräänä aamuna päätin järjestää ja siivota tämän koruläjän uudelleen. Siinä kun katselin pölyisiä kristalleja ja sikin sokin olevia koruja ja mietin mistä aloittaa, totesin että oli aika muuttaa systeemiä. Saisinko kaikki lipaston päällä olevat tavarat mahtumaan lipaston laatikoihin?

Kuvassa näkyy kaksi koria. Käsilaukun takana oleva kori on käsilaukkutavaroiden telakka. Kun vaihdan käsilaukun reppuun, tai joskus harvoin toisenlaiseen käsilaukkuun, telakalle heitän tavarat, joita en sillä kertaa tarvitse mukaan. Tämä systeemi toimii hyvin, mutta kovin kaunis se ei tuossa lipaston päällä ole. Toisessa korissa on meidän lataustelakka - ladattavat laitteet ja piuhanpäät ovat siististi katseilta piilossa kannen alla. Tuo systeemi toimii ihan hyvin, ainoastaan korin ympärille kertyvä romu on ongelma.

Ensin piti tietysti löytää sijoituspaikka noille kristalliastioille. Niitä ei ole järkeä makuuhuoneen lipaston laatikkoon säilöä! Tein ruokailuhuoneen lipaston päällä olevasta hyllystä kristalli- ja lasiesinehyllyn. Kaunista tuli, vaikka runsaampikin tuo asetelma voisi olla.

Toisen kristallivadin vein uudistettuun vitriiniini. Korut sain kuin sainkin mahtumaan korkean lipaston laatikoihin. Alemmassa laatikossa on suuret korut, jotka eivät mene helposti sotkuun. Ylemmässä laatikossa ovat pienemmät ja helposti toisiinsa sotkeentuvat korut. Mielestäni oli hauska idea laittaa tuo pöytäliina korujen alle - se näyttää kauniilta ja lisäksi jakaa tilaa siten, että korujen pitäminen järjestyksessä on helpompaa.

Käsilaukkutelakkakin löysi paikan lipastosta. Piilotin sinne myös korurasian, jossa olevia koruja en käytä juuri koskaan. Nyt korurasia ja kori toimivat kätevästi myös tilanjakajina - laatikossa oikealla ovat kaikki toppini, vasemmalla lyhythihaiset paidat.

Nyt kun lipaston päällinen on siistitty tavaroista, se on helppo pitää siistinä. Joskin tuosta lipastosta on pakko sanoa, että jos joku teistä koskaan harkitsee Ikean Malm-lipaston hankkimista päivittäiseen käyttöön, niin kannattaa ehdottomasti hankkia siihen lasilevy päälle. Tuo lipaston oma pintamateriaali naarmuuntuu todella helposti ja pölyrätti tuntuu ottavan kiinni pinnan karheisiin kohtiin.

Kun sain tuon päällisen siistittyä, huomasin että makuuhuone näyttääkin aika kivalta. Vaikka tykkään kristallista ja värikkäistä koruista, voi olla että tykkään sileistä pinnoista vieläkin enemmän! Olen aiemmin hoksannut tämän jo lattian kohdalla - tykkään siitä kun on siistiä, vapaata lattiatilaa. Mutta näköjään se pätee myös pöytiin tai lipastonpäällisiin. 

Lapsena muistan siivonneeni keittiön pöydän aivan tyhjäksi tavaroista, jos äiti sen käski ruokailua varten siivota. Tuolloin ajattelin, että aivan tyhjä pöytä ei ole kodikas. Luulen olleeni kiinni tuossa ajatuksessa, mutta nyt lienee aika muuttaa sitä. Olen nimittäin huomannut tosi monta kertaa, että sitä kodikkuutta ilmestyy tyhjille pinnoille ihan yrittämättäkin. Jos tavoitteena siis olisi tyhjä pinta, siinä saattaisi normaaliarjessa ollakin vain kodikas pikku läjä tavaraa.

Uudistuneesta makuuhuoneen ilmeestä innostuneena päätin esitellä teille koko tilan. 

Tässä kuvassa näkyy minun pukeutumiseeni liittyvät tavarat. Lipastossa ovat korut ja suurin osa vaatteista. Vaaterekissä roikkuu sellaiset vaatteet, joita ei kannata laskostaa (esimerkiksi juhlamekot) tai jotka veisivät liikaa tilaa lipaston laatikossa (kuten talvitakki). Ovessa roikkuu käsilaukkuvarastoni. Tuolilla lipaston vasemmalla puolella ovat puoliksi käytetyt vaatteet (ja näköjään myös salipyyhe).

Janin kaikki vaatteet sekä jotkin kengät ja muut tavarat ovat suuressa - ja kotimme ainoassa - vaatekaapissa. Kaapin vieressä on pyykkikori. Ja sen päällä valitettavasti vielä suuri ja kömpelö äitiyspakkauslaatikko. Pitäisi siivota se kellarivarasto, että saisin tuonkin laatikon sisältöineen mahtumaan sinne.

Tykkään makuuhuoneestamme tosi paljon! Se on ihanan valoisa suurten ikkunoiden ansiosta, ja värimaailmakin on melko onnistunut. Päiväpeitto saisi olla esimerkiksi musta tai verhojen kanssa yhteensopiva punainen, mutta tämä menettelee. Punainen viltti piristää sitä aika hyvin.

Siirsin kullanväriset kukkapurkit pois ruokailuhuoneesta kristalliesineiden tieltä ja toin ne makuuhuoneeseen. Kun tämä huone oli vielä vierashuone, ostin ne iskän ja äitin jouluisen vierailun kunniaksi. Silloin purkeissa oli punaiset joulutähdet. Näiden suurien ikkunoiden eteen nuo ruukut kyllä parhaiten sopivatkin, hyvä että löysivät tiensä takaisin paikoilleen.

Toinen yksityiskohta, josta kovasti tykkään, ovat nämä yöpöydät. Tykkään niiden muotoilusta, ja värikin miellyttää, mutta valitettavasti valkoinen ei sovi makuuhuoneen nykyiseen värimaailmaan. Ne ovat huoneen ainoat yksityiskohdat, jotka ovat valkoisia eivätkä pääse esiin valkoista seinää vasten. Hmm, meillä on muuten varastossa pari pientä kirkkaanpunaista mattoa, ne voisivat auttaa asiaa... 

Kivojen yölamppujen hankinnasta meillä on ollut puhetta, mutta ei vielä olla päästy sanoista tekoihin. Siksipä tämä alun perin lastenhuoneeseen hankittu valaisin toimittaa nyt yölampun virkaa.

Mukavaa huomata, että näin viitisen vuotta kun on harjoitellut, jotkut sisustusratkaisut alkavat jo miellyttää silmää. Tähän päättyy kuvakavalkadi makuuhuoneestamme, toivottavasti nautit seurasta!

Vitriinin tarina

Hei pitkästä aikaa!

Bloggauksessa on ollut pidempi tauko, koska olimme kesälomalla Suomessa. Nyt olemme palanneet arkeen. Ennen lomaa vierashuone jäi aivan sekaisin. Vaikka olen yrittänyt järjestää ja stailata sitä viihtyisämmäksi, se aina vaan näyttää romuvarastolta. Vierashuoneen parissa siis jatkoin nyt, kun aikaa taas liikeni. 

Lähtötilanne

Meillä oli vierashuoneessa vitriini, jossa pidin esillä lankoja ja kankaita. Pidin kyllä kovasti siitä, että käsityömateriaalit olivat kauniisti esillä, mutta itse vitriini ei minua miellyttänyt. Se ei oikein tuntunut sopivan vierashuoneeseen ja ajattelin, että saan langat säilöön ihan hyvin myös vierashuoneeseen hiljattain siirrettyyn suureen kirjahyllyyn. Eräs ystäväni oli myös tarjoutunut ostamaan vitriinin minulta, mikäli haluaisin siitä luopua.

Vitriinin alareunasta poistin jossain vaiheessa kaapin ovet saadakseni avohyllyjä, koska tuolloin lasiovet olivat vuoratut kauniilla käärepaperilla. Asia joka lisää kaapin sillisalaattimaisuutta entisestään. Niinpä ryhdyin hommiin - apulaisen kera, kuten kuvasta näkyy.

Luopumista

Laatikollisen lankaa postitin käsitöitä tekevälle sukulaiselle Suomeen toivoen, että hän tekisi niistä jotain kaunista tai keksisi ainakin jonkun käyttötarkoituksen langoille. Kyseiset langat olivat noin kuuden kerän settejä mohair-lankaa, jota en tykkää itse kutoa (tai neuloa, niinkuin virallisesti sanotaan). Myöskään värit eivät aivan iskeneet minun värisilmääni. Valitettavasti tämän langanjärjestämisprojektin jälkeen löysin sängyn alta vielä yhden ison pussin tuota mohair-lankaa, eikä sille ole paikkaa. Sekin saanee siis lähtöpassit.

Pussillisen pieniä sekalaisia keriä lahjoitin Kertun ja Jaakon Kindergarteniin. Ottivat ilomielin ja sen enempää kyselemättä ne vastaan.

Kerttu ja muutamat muut lapset ovat Kindergartenissa kutoneet pienen kehikon kanssa kangasta.
Tässä on lisämateriaalia pikku käsityöläisille.

Roskikseen en lankaa laittanut, koska hyvien materiaalien pois heittämisessä ei ole järkeä. Mutta joitakin tekeleitä, jotka olivat viettäneet jo useita vuosia keskeneräisessä tilassa, rohkenin laittaa roskikseen.

Taitaapi tuossa olla myös Jaakko-vauvan pyykissä kutistunut kauluri sekä joitakin mallitilkkuja. Miksikähän niitäkin olin alun perin säilyttänyt...

Uudelleensijoittelua

Tiedostan, että saisin lankani mahtumaan paljon pienempään tilaan, jos tekisin niistä tiiviitä rullia. Siinä olisi kuitenkin aikamoinen homma, ja mieluummin teen joutohetkenä itse käsitöitä kuin langankerintää. Joten etsin lankavyyhdeille uudet paikat käsittelemättä niitä sen enempää.

Lajittelin niitä kuitenkin hieman värin ja koon mukaan. Kirjahyllyyn tuli uusien sisustusvärieni mukaisesti valko-musta-punainen lankakori.

Arkkupenkkiin, jonka lapset ovat saaneet vuokraemännältämme, laitoin enimmäkseen alkamattomia tai muuten suuria lankavyyhtejä. Langat ovat pääasiassa Seitsemää veljestä tai vastaavaa lankaa. Laitoin kaikki samanväriset kerät yhteen paikkaan, toisin kuin ne olivat vitriinissä olleet. Sillä tavalla on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä kunkin värin määrä ja suunnitella niistä tehtävää käsityötä.

Loput lankasetit (eri laatua kuin arkkuun pakatut) pakkasin vielä pahvilaatikkoon kirjahyllyyn.

Jämäkerät minulla oli ollutkin kangaskorissa vitriinissä. Nyt päätin laittaa korin näkyviin pöydälle, koska värikäs lankakokoelma miellyttää silmääni. Kun niitä ei ole koko vitriinillistä näkyvissä, pieni kori on mukava sisustuksellinen yksityiskohta. Alla oleviin laatikoihin järjestin käsityötarvikkeeni. Paljon kätevämpää kuin suuren suuri kori kirjahyllyssä, missä näitä aiemmin olin säilyttänyt!

Keskeneräiset tekeleeni keräsin tällaiseen pussukkaan, joka itsekin oli keskeneräinen tekele. Alunperin kudoin tämän pipoksi, mutta siitä tuli ihan valtavan suuri - tein sen liian suurilla puikoilla enkä vielä silloin ymmärtänyt käsialani olevan pikemmin löysää kuin tiukkaa.

Nyt pitelin sitä käsissäni ja pohdin mitä tehdä sen kanssa. Samalla ympärilläni lojui näitä keskeneräisiä käsitöitä, jotka tarvitsivat säilytintä. Aivoni raksuttivat yks plus yks ja narun lisäämällä sain piposta kätevän ja söpön pussukan. Siellä on nyt esimerkiksi irtonaisia isoäidinneliöitä, tupsuja, virkattuja kukkia, purkamista odottava sukka sekä mielenkiintoinen mallineule.

Ai niin, ja kankaat pakkasin pariin laatikkoon, joista toinen meni kirjahyllyyn ja toinen samaan lipastoon käsityötarvikkeiden kanssa.

Vitriinin uusi elämä

Ilmoitin ystävälleni, että nyt on vitriini tyhjä, tule korjaamaan pois. Hän vastasi voivansa ottaa sen aikaisintaan lokakuussa. Se oli minusta pitkä aika odottaa, koska halusin saada kalusteen pois käsistäni nyt heti sen tyhjennettyäni. Selvittelin saksalaisesta tori.fi -tyyppisestä palvelusta, mitä tuollaisesta vitriinistä voisi pyytää, jos sen myisi: suunnilleen 70 €. Koska rahaa saisi niin vähän ja vitriini saattaisi silti olla vaivoinani vielä pitkäänkin, mietin vielä muita vaihtoehtoja. Tällaisenaan ja tässä huoneessa se ei kyllä enää saisi meillä jatkaa.

Voisin maalata vitriinin, jolloin siitä tulisi minulle paljon mieluisampi. Tumma väri on vitriinin suurin "vika". Meidän mahdollisuudet maalata jotain on kuitenkin varsin rajalliset, koska autotalli on käytössä vain maanantaista perjantaihin - viikonlopuksi siellä pitää olla tilaa autolle. Sisätilat eivät tule kuuloonkaan huonon ilmankierron ja kokolattiamaton vuoksi. Niinpä hylkäsin idean maalaamisesta.

Kävin vielä kaikki asuntomme huoneet läpi miettien, olisiko vitriinille niissä tilaa tai käyttöä. Olohuoneessa ollessani pohdin, että tilaa olisi kyllä - sen vierashuoneeseen siirretyn kirjahyllyn tyhjäksi jättämällä seinustalla, sohvan vieressä. Mutta jos vitriinin laittaa olohuoneeseen, mitä tavaraa siellä olisi tarpeen säilyttää? 

Kyseinen nurkka on vain muutaman askeleen päässä keittiöstä, joten astioita tietenkin!

Tämä oivallus oli ratkaiseva. Monet isot kauniit astiani olivat keittiön kaappien päällä, missä ne keräsivät paitsi pölyä, myös rasvaa. Joka kerta kun jotain niistä tahtoi käyttää, piti astia pestä ensin. Ajatus siitä että saisi ne pölyttömään paikkaan ja kauniisti esille, oli liian houkutteleva jäädäkseen kokeilematta.

Niinpä suostuttelin rakkaan puolisoni siirtämään kalusteen olohuoneeseen (kiitos Jani taas kerran!). Kun se oli paikoillaan, huomasin sen heti toimivaksi jutuksi. Vitriini on paitsi kätevä säilytysratkaisu kauniille astioille, myös selkeälinjainen ja sopivan korkea huonekalu olohuoneen sisustukseen.

Tuunasin vitriiniä vähäsen ennen kuin laitoin sinne astioita. Kiinnitin kaunista käärepaperia takaseinään ja päällystin sillä myös yhden hyllyn. Mielestäni siitä tuli aika hieno, ja vieläpä vähällä vaivalla.

(...Kurkkaapa tämän blogikirjoituksen ensimmäistä kuvaa!)

Valokuvat otin siten, että vitriinin lasiovet olivat auki. Yritin ensin kuvata ovet kiinni, mutta kuvassa näkyi lähinnä olohuoneen muu sisustus!

Sitten piti vielä täyttää vitriini astioilla. Pesin lähes kaikki astiat, jotka vitriiniin laitoin. Olin laiminlyönyt esimerkiksi kauniiden kristallikynttiläjalkojen puhdistamisen (ylimmällä hyllyllä), koska niillä ei ollut hyvää paikkaa olla esillä. Ajattelin että kun nyt puhdistan astiat kunnolla, ne näyttävät vitriinissä pitkään kauniilta, koska eivät juurikaan pölyty.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Olen tietysti alunperin ostanut vitriinin astioiden säilyttämistä varten. Erona tuohon alkutilanteeseen on se, että laitoin nyt alimmaiseksi puisen hyllyn, joka oikeasti kuuluu alla olevaan kaappiin. Lisähyllyn ansiosta hyllyt ja astiat on nyt sijoitettu tasapainoisesti, niin että miellyttävät silmää.

Kaapinovia en vielä paikoilleen laittanut, mutta eiköhän ne ovet siihen vielä ilmesty. Saatanpa vielä ottaa tuon valokuva-Washi-teippi -asetelman pois tuosta seinästä, jotta vitriini jää ainoaksi katseenvangitsijaksi.

Mitä opimme tästä?

Huonekaluja voi käyttää luovasti eri käyttötarkoituksiin riippumatta siitä mihin se on alunperin tehty. Vaikka se varsinainen oivallus tällä kertaa onkin, että kalustetta voi kokeilla myös ihan siihen perinteiseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen...

Lisäksi, huolellinen pohdinta ja vaihtoehtojen visiointi voi auttaa näkemään huoneen tai huonekalun uudessa valossa. Jollen olisi järjestelmällisesti käynyt koko asuntoamme läpi miettien, voisiko vitriiniä vielä sittenkin jossain hyödyntää, olisi tämä paikka jäänyt kyllä löytymättä. Olin niin kyllästynyt vitriiniin, etten enää helposti nähnyt sen mahdollisuuksia.

Kolmanneksi, ihan pienikin tuunaus voi muuttaa kalusteen uudeksi. Käärepaperin lisääminen vitriiniin karkoitti sen synkkyyden ja sai minut tykkäämään kalusteesta uudelleen.

***

Tällaisia terveisiä tällä kertaa organisoinnin ihmeellisestä maailmasta. Millaisen inspiraation sait tämän kirjoituksen myötä? Vai rohkaisiko tämä tarttumaan johonkin pitkään muhineeseen järjestämisprojektiin? Olisi mukavaa kuulla sinusta, kirjoita!

Kun aloittaa puhtaalta pöydältä... ja eteistilat kuntoon

Tässä postauksessa on paljon kuvia uudelleen järjestetyistä eteistiloista sekä pohdintaa muuttamisen ihanuudesta.

Meidän Abstellraum (eli vapaasti suomennettuna pieni sivukamari, varastokoppi, romuvarasto, luutahuone, siivoushuone) on ollut pitkän aikaa huonossa järjestyksessä. Ei nyt aivan käyttökelvoton, mutta tavoitteisiin nähden hyvin huonosti toimiva. Kun kävelen kotimme ovesta sisään, Abstellraum ja eteisalue ovat oikealla. Suurimmaksi osaksi meidän kaikki ulos lähtemiseen liittyvät tavarat säilytetään tässä kopissa. Lisäksi siellä säilytetään kierrätettävät roskat ja siivoustarvikkeet. Tosi paljon vaatimuksia parin kolmen neliön tilaan. Tältä se ja eteinen näyttivät ennen kuin ryhdyin siivoamaan:

Peilissä näkyvän oven takana on kylpyhuone,
avoinna olevasta ovesta pääsee makuuhuoneeseemme.

Ovesta sisään tultaessa vasemmalla (kuvassa oikealla) on vierasvessa.

Jos jätetään huomiotta kokolattiamatto, jonka päälle ei enää voi laittaa kuramattoa, koska sitten ovi ei mahdu aukeamaan, oli ongelmia tässä eteisessä muutenkin yllin kyllin:

- ei sopivaa paikkaa postille

- avaintensäilytys romukopin perällä hyllyssä

- tavarat joutuivat hukkaan hyllyjen perälle ja tavarat tuli tungettua missä tilaa sattui olemaan

- kenkäteline vei eteisessä paljon tilaa ja silti kengät potkitaan jalasta lattialle

- pieni lipasto pienensi huomattavasti kulkuväylää vessaan

- ystäväni maalaama taulu oli jatkuvassa vaarassa pienessä eteisessä tapahtuvan lapsiperhe-elämän vuoksi

- kopissa oli säilössä kaikkien vuodenaikojen asusteita (ja takkejakin) ja harvoin käytettyjä isoja ulkoleluja, jotka estivät tarpeellisten tavaroiden löytymisen

- roskien pakkaaminen pusseihin ja ulos toimittaminen oli iso prosessi, koska roskat olivat piilossa isoissa laatikoissa huoneen perällä.

Oli siis todella syytä tarttua toimeen. Ja valmista olisi syytä tulla ennen kuin haen lapset tarhasta. 

Aloitin niin kuin ne noissa organisointiblogeissa neuvovat, eli tyhjensin ja siivosin koko alueen. Ensimmäisissä kuvissa näkyy tavaraläjät, jälkimmäisissä tyhjä tila. Yllättävän paljon tuo Abstellraum muuttui, kun pesin seiniä ja lattian sekä muutin hyllyjen välit järkevämmiksi. Ei se ehkä tuossa kuvassa niin hyvin näy, mutta silmillä katsoen tahrattomat seinät näyttävät paljon paremmalta.

Vasemmalla lähtötilanne.

***

Kun kuurasin seiniä takaisin valkoiseksi, tein samalla myös yhden oivalluksen. Nimittäin, miksi tykkään muuttamisesta, ja miksi ei tarvitse muuttaa.

Tykkään muuttamisesta, koska silloin sisustamisen saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Ennen muuttoa uudessa asunnossa on tyhjät, ja sen vuoksi suurelta näyttävät, huoneet, joissa tuntuu piilevän mahdollisuus unelma-asunnon luomiseen. Sitten miehet kantavat nuo ihanan avarat huoneet täyteen huonekaluja ja muuttolaatikoita. Välttämättä niin pitää käydä, koska elämiseen tarvitaan tavaraa ja kalustetta, mutta valitettavasti samalla vapauden ja avaruuden tunne häviää.

Olen kolme viime muuttoa suunnitellut etukäteen niin, että minulla oli tarkat paikat huonekaluille valmiina. Juuri tuollaista suunnittelua rakastan - mihin huoneita käytetään, mitä tavaroita niissä tarvitaan, miten tavarat parhaiten paikoilleen järjestetään. Järjestely ei kuitenkaan pääty muuttoon, sillä vasta uudessa paikassa eläessään huomaa, mitkä ratkaisut toimivat ja mitkä eivät. Ja koska tavoitteena on sujuva arki ja kaunis koti, toimimattomat ratkaisut kannattaa muuttaa paremmiksi.

Jynssättyäni aiheuttamiamme tahroja irti eteisen seinästä, ajattelin sen näyttävän lähes yhtä siistiltä ja avaralta kuin asuntoon muuttaessamme. Ja Abstellraumissa seinät kaikuivat, tyhjä lattiatila houkutteli suunnittelemaan kalusteratkaisuja... Ihan kuin olisin juuri muuttanut ja saisin luoda tilasta aivan mieleiseni!

Tietysti isompien huoneiden uudelleen sisustaminen tällä "tyhjennä ja siivoa kaikki" -tekniikalla on hieman haasteellisempaa. Siihen touhuun minulla on kuitenkin oiva apuväline näin tietotekniikan aikakaudella - Room Planner. Se on tabletillani oleva ohjelma, johon saa piirrettyä omat huoneet mittojen mukaan ja sijoittaa sinne omien huonekalujen mittojen mukaiset kalusteet. 

Kun huonekalujärjestys vaatii uusimista, otan tabletin kainaloon, menen kyseiseen huoneeseen ja alan virtuaalisesti pyöritellä huonekaluja. Kevyttä hommaa myös painavien ja hankalasti siirrettävien huonekaluja kanssa! Jos haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, voin helposti heivata kaikki huonekalut pois huoneesta ja aloittaa alusta.

Olen käynyt tämän asunnon huoneiden kohdalla monta kertaa läpi, että

1. Miten huoneen sijainti tai varustelu vaikuttaa sen käyttöön? Asettavatko ne reunaehtoja, jonka mukaan käyttö kannattaa suunnitella?
2. Mihin huonetta pääasiassa käytetään? Kuka sitä käyttää? Mitä muita käyttötarkoituksia huoneelle on? Olisiko joku muu asunnon huone toimivampi tähän käyttötarkoitukseen?
3. Mitä tavaroita näiden toimintojen toteuttamiseen tarvitaan? Miten niitä olisi kätevää ja kaunista säilyttää? Kuka perheenjäsenistä on syytä ottaa mukaan tämän huoneen suunnittelemiseen?
4. Miten kaikki tarvittavat tavarat saa mahtumaan huoneeseen? Mitkä huoneessa tällä hetkellä olevista tavaroista eivät sinne kuulu? Mihin ylimääräiset tavarat voi siirtää?

Ehkä teistä joku tässä kohtaa ajattelee, että hullu mikä hullu - kuka nyt tuollaiseen aikaansa käyttäisi! Minulla varmasti on pari ruuvia löysällä, mutta kyllä tähän järkiperäisiäkin syitä voi löytää.

Nimittäin, olen asunut viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta Suomessa, paikalleen rakennettujen vaatekaappien, asuntoon kuuluvien keittiökalusteiden ja asunnon yhteydessä olevien huoltotilojen luvatussa maassa (kuraeteinen, anyone? No ehkä liioittelen hieman mutta mutta...). Nyt asun asunnossa, jossa tuo Abstellraum on ainut asuntoon rakennettu säilytystila ja kodinhoitohuone on pari kerrosta asuntoa alempana. Ja sitten lisätään pakkaan vielä se, että näiden muuttojen keskellä lapsemme ovat kasvaneet ja heidän tavaransa ja niiden säilytystarpeet muuttuvat koko ajan. Näistä syistä toimivan kodin luominen ei ole ollut ihan yksinkertaista.

Nyt siis oivalsin, että minun ei tarvitsekaan muuttaa päästäkseni aloittamaan puhtaalta pöydältä, kunhan vaan puhdistan sen olemassaolevan pöydän aloittaakseni alusta. Se on enemmän asennekysymys, ymmärtää että tiloja tai asioita voi saada toimimaan toisin. Ensin on syytä pohtia ärsyttävän tilan tai asian reunaehdot, mitä ei voi tai halua muuttaa, ja sitten muuttaa ne, mitkä muutosta kaipaavat.

***

Sitten kun olin saanut kaikki paikat pyyhittyä ja imuroitua, aloin kantaa tavaraa takaisin koppiin. Tavoitteeksi asetin, että siellä olisi 

• kauden mukaiset takit ja asusteet
• käytössä olevat ulkolelut ja urheiluvälineet, jotka ovat tarpeeksi pieniä tässä kopissa säilytettäviksi
• siivoustarvikkeet
• Janin moottoripyöräilyvarusteet

Lajittelin tavarat ennen kuin kannoin niitä takaisin koppiin. Lahjoitettavaa tuli 

• kaksi muovikassillista asusteita ja
• yksi kassillinen kenkiä.

Kellarivarastoon vein 

• talviasusteet, kaksi muovikassillista, 
• harvoin käytössä olevat laukut, kaksi isoa kassillista, sekä
• leijat ja kävelysauvat.

Kierrätettävät roskat vaihdoin isoista vihreistä kangaslaatikoista pienempiin muovilaatikoihin, jotka on helppo puhdistaa. Toivon mukaan roskat tulee myös vietyä useammin, kun tilaa niiden säilytykseen ei enää ole niin paljon. Vasemmanpuoleisessa laatikossa on pahvit ja paperikääreet, oikealla muovipakkaukset.

Kolme alinta hyllyä on varattu kengille, joskin myös lasten asustelaatikot ovat tuossa alhaalla kätevästi heidän käsillään. Minun ja Janin asusteet ovat valkoisissa koreissa keskimmäisellä hyllyllä. Siinä on myös käsilaukkuni uusi paikka ja sen vieressä vasemmalla musta kori, jonne laitan käsilaukusta poistettavat tavarat tai eivät juuri tälle ja tälle reissulle mukaan lähtevät käsilaukkutavarat.

Seuraavalla hyllyllä moottoripyöräkypärän kaverina ovat vasemmalla siivoustarvikkeet, oikealla korissa sateenvarjot, uimavehkeet ja picnicpeitto. Toiseksi ylimmällä hyllyllä on pelkästään laukkuja, ylimmällä hyllyllä kaikki putelit ja pullot. Hyllyn päällä koristeena hienoimmat talvihattumme. Vastapäätä hyllyä oven päällä on pieni hylly, jossa on vielä vähän pieniä siivoustarvikkeita (ei näy kuvassa).

Palautuspullot mahtuvat takki- ja reppunaulakoiden alle. Mielestäni on hyvä, että ne ovat vähän jaloissa ja näkyvillä, niin tulee muistettua palauttaakin ne joskus. Imuri ja moottoripyöräsaappaat säilytetään myös lattialla. Naulakoissa roikkuu lähinnä takkeja ja reppuja.

Nimikoin kaikki uudet säilytyspaikat Washi-teipin avulla. Toivon mukaan se auttaa myös aviopuolisoani säilyttämään tavarat järjestyksessä. Mutta tiedän siitä olevan apua minulle, kun ei tarvitse muistaa tai ajatella, vaan voi vaan lukea mikä kuuluu mihinkin.

Janin varusteiden alla olevassa naulakossa on sitä sun tätä.

Olen iloinen, että sain tuon Harrodsilta Lontoosta lukioaikana ostamani pikkulaukun vihdoinkin käyttöön. Täydellinen saippuakuplapulloille! Ulkolelut ovat parissa eri itsetehdyssä kassissa, jotka olen saanut ystäviltä. Kauniit laukut on kiva saada näkyville - pari isoa ja kirjavaa ripustin eteiskäytävän valaisimiin!

Raidallinen on äidin vanha - lieneekö saanut tuliaisiksi jostain ulkomailta. Vihreän kassin olen itse ostanut lomamatkalta Kreetalta. En tiedä kuinka kauan laukut tuossa seinällä viihdyttävät ennen kuin alkavat ärsyttää, jää nähtäväksi.

Kenkäteline tosiaan sai lähtöpassit, ja käytössä olevat kengät saavat oleskella lattialla, kunnes röykkiö kasvaa liian suureksi. Toivon tosin että oppisimme käyttämään myös vastasiivotun kopin perällä oleviä kenkähyllyjä kenkien säilyttämiseen. Lipaston sijoittaminen nurkkaan toi lisätilaa eteiseen, koska nyt mitään huonekaluja ei tarvitse väistellä, kun kulkee eteisen ohi Abstellraumiin tai meidän makuuhuoneeseen.

Lipastossa on nenäliinoja, aurinkolaseja, Kertun hiustenlaittovälineitä, kenkienhoitovälineitä, heijastimia ja avaimenperiä. Korissa lipaston päällä säilytetään avaimet. Koska kori on osittain tyhjän päällä nurkkaa vasten, pikkulipaston päälle jää riittävästi tilaa laskea siihen saapuva posti ja käsitellä se eteenpäin joko paperinkierrätykseen tai säilytettäviin papereihin.

Ja moottoripyörähanskat ja -huppupipo ovat tyylikkäästi naulakossa kuivumassa! Tämä naulakko on tarkoitettu lähinnä vieraiden takeille, mutta erittäin väliaikaisesti siinä sallitaan myös perheenjäsenten tavaroiden säilytys. En tahdo että naulakko tulee pursuilevaksi paksukaiseksi unohtuneista takeista ja laukuista, eikä niin kaikeksi onneksi tuppaa käymäänkään.

Olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Aika näyttää, onko tavaroiden säilytysjärjestelmä onnistunut vai ei. Mutta onpahan eteisessä ja pikkukopissa nyt ainakin vain tarpeelliset ja käytössä olevat tavarat.