Sananen kirjasta Konmari

Hyvä metodi, oudot taustauskomukset

Sain tänään luettua kirjan "The life-changing magic of tidying" (Marie Kondo 2014, suomeksi "Konmari"). Kuten jo eilen kirjoitin, suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tavaroiden raivaamisesta ja pysyvän järjestyksen saavuttamisesta kotona. Kirjan kuvailema organisointimetodi on mielestäni nerokas ja raikas - en ole ikinä ennen törmännyt vastaavanlaisiin ajatuksiin tavaroiden järjestämisestä.

Teoksen neljä ensimmäistä lukua sanovat kaiken olennaisen Konmari-metodista. Melkeinpä olisi ollut parempi jättää viimeinen luku lukematta, koska siinä kirjailija pohtii omaa persoonallisuuttaan ja minun mielestäni kummallisia uskomuksiaan eikä metodin kannalta uutta tietoa enää tule.

Metodi pääpiirteissään

Konmari-metodin ydinajatus on, että ihminen käy läpi kerralla kaikki omistamansa tavarat kategorioittain niitä yksitellen kädessään pitäen ja kysyen itseltään, ilahduttaako se. Ainoastaan iloa tuottavat tavarat tulee säilyttää, kaikki muu pannaan pois. Lopuksi ihminen päättää tavaralle paikan kodissaan, jossa tavara "asuu" siitä lähtien. Juuri tuo keskittyminen tavaroihin, joista saan iloa ja jotka tahdon säilyttää, on poikkeuksellista. Yleensä kaikki raivaukseen perehtyneet ihmiset suosittelevat keskittymään siihen, mistä voin luopua, mitä en tarvitse, mistä haluan eroon. Kondon lähestymistapa on paljon myönteisempi ja voi auttaa itsetuntemuksen kehittymisessä.

Kondo ei suosittele raivaamista huone huoneelta tai tavara tavaralta pikku hiljaa. Sen sijaan hän kehottaa kasaamaan kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen paikkaan, kuten lattialle, ja käymään koko kategorian läpi kerralla. Kaikki tavarat tulisi käydä läpi lyhyessä ajassa (esimerkiksi puoli vuotta) ja pitää tällaista siivoamista erityisenä elämäntapahtumana.

Ensin tulee valikoida säilytettävät tavarat ja sitten vasta keksiä niille säilytyspaikat - ja säilyttää samanlaiset tavarat yhdessä paikassa. Säilyttäminen olisi hyvä tehdä vain tietyllä alueella kotona, ei ympäri asuntoa. Siivoamisen tavoite on olla onnellinen  omassa kodissaan.

Kondon mielestä tavarat tulee säilyttää rivissä pystyasennossa, koska sillä tavalla näkee heti mitä tavaroita omistaa. Vaatteet eivät myöskään rypisty niin paljon, kun ne säilyttää pystyasennossa kasan sijaan. Kondolla on erityinen tapa laskostaa vaatteet suorakulmioiksi niin, että ne pysyvät pystyasennossa - ja vievät paljon vähemmän tilaa kuin läjässä säilytetyt vaatteet! Olennaista on tehdä taitoksesta sen korkuinen, kuin laatikkoon sopii.

Kodin tavarat tulisi käydä läpi tässä järjestyksessä:

1. Vaatteet 
• yläosat
• alaosat
• ripustettavat vaatteet kuten takit ja puvut
• sukat
• alusvaatteet
• käsilaukut
• asusteet
• erityisiin tilanteisiin tarkoitetut vaatteet kuten uimapuvut
• kengät
2. Kirjat 
• yleinen viihdekirjallisuus
• käytännön ohjekirjat
• kuvakirjat
• aikakauslehdet
3. Paperit 
• lajittele kolmeen pystykansioon: ajankohtaiset, rajoitetun ajan säilytettävät, pysyvästi säilytettävät
4. Sekalaiset tavarat, "komono" 
• CD:t ja DVD:t
• ihonhoitotuotteet
• meikit
• asusteet
• arvotavarat
• elektroniset tavarat
• kodin tavarat kuten kirjoitus- ja ompeluvälineet
• kulutustuotteet kuten lääkkeet, talouspaperi ja pesuaineet
• keittiövälineet ja ruokatarvikkeet
5. Muistoesineet

Kierrätyksestä

Kondo ei paljon uhraa ajatuksia sille, mihin poistetut tavarat kannattaa toimittaa raivaamisen jälkeen - tosin hän varoittaa työntämästä niitä läheisten vaivoiksi. Minusta sen sijaan on olennaista, mitä kanavia käyttää tavaroiden kierrätykseen. Itse pyrin toimittamaan tavarani hyväntekeväisyyteen tai sitten annan tuttaville, joiden tiedän niitä tarvitsevan. 

Tiedän että monet tykkäävät myydä tavaroitaan kirppiksellä. Itse en jaksa tavaroita kirppikselle kuljettaa, mutta nettikirppisten kautta olen joistakin tavaroista eroon päässyt. Erityisesti huonekaluista on näppärä hankkiutua eroon tällä tavalla, koska ostaja tulee useimmiten itse hakemaan tavaran kotoa.

Kristillinen näkökulma suhteessa Kondon uskomuksiin

Ennen kuin ryhdyin lukemaan tätä kirjaa, katsoin Raamatusta, mitä Jumala sanoo ihmisen suhteesta tavaraan. Ilmeistä on, että Jumala tietää tavaran olevan meille tärkeää sekä symbolisesti että arkisen elämän kannalta. Elämme materian ympäröiminä ja Jumala tietää meidän tarvitsevan jokapäiväistä leipää, mikä sisältää myös vaatteet, tavarat ja katon pään päälle. Symbolisella merkityksellä tarkoitan esimerkiksi sitä, kun Jumala tarkalleen kuvailee minkälaisen temppelin hän haluaa rakennettavan, tai kuinka Jeesus esittää vertauksen naisesta, joka kadottaa rahansa ja löytäessään sen iloitsee ystävien kanssa. 

Jumala antaa meille kaiken mitä me tarvitsemme eikä meidän tule kantaa murhetta jokapäiväisestä leivästämme. Toisille Jumala antaa kuitenkin enemmän kuin toisille, meitä on köyhiä ja rikkaita ja kaikkea siltä väliltä. Raamatussa on lukuisia varoituksia siitä, ettei tavara saa tulla meille liian tärkeäksi. Ihminen kiintyy helposti maalliseen omaisuuteen ja rikkauden tavoittelu tai köyhyyttä vastaan taistelu saattaa muodostua synniksi. Tavaralle tulee siis antaa oma arvonsa, mutta ei yhtään enempää. Jokapäiväinen leipä on syytä nauttia kiitoksella tiedostaen, että kaikki mitä minulla on, on Jumalalta.

Uudessa Testamentissa seurakunta harjoittaa omaisuuden jakamista. Monet Jeesuksen seuraajat myyvät omaisuutensa ja antavat tuoton opetuslapsille, jotta seurakunta jakaisi sen tarvitseville. Tällaisessa käyttäytymisessä tulee mielestäni kauniisti esiin tavaran perimmäinen tarkoitus: tavaraa käyttää se, joka sitä tarvitsee. Niinpä meidänkin tulee miettiä, palveleeko meidän tavaramme ja omaisuutemme parhaiten meitä vai kenties jotakuta lähimmäistämme. Kuinka voisimme omaisuudellamme palvella itseämme ja lähimmäistämme parhaiten?

Marie Kondon suhtautuminen materiaan on kummallinen: hän puhuu tavaroista ikään kuin ne olisivat eläviä olentoja, jotka voivat kommunikoida ihmisen kanssa. Hän viittaa uskomuksiaan esitellessään shinto-uskontoon sekä feng shuihin, lieneekö tämän animistisen lähestymistavan juuret sitten näissä. Länsimaiselle kristitylle tämä katsantokanta on kovin vieras.

Kondon ajatuksen mukaisesti on siis hyvä olla kiitollinen tavaroistaan ja arvostaa niitä. Mutta ei mielestäni tavaroiden itsensä tähden, vaan siksi että Taivaan Isä on ne meille antanut. Tavaroista voi luopua, jotta ne saisivat paremman kodin, kuten Kondo toteaa. Mutta ei tosiaankaan siksi, että tavarat olisivat onnellisempia muualla, vaan siksi, että joku lähimmäinen saattaa tarvita niitä, tai ilahtua niistä, enemmän kuin minä.

Marie Kondo sanoo, että monet asiakkaat ovat kertoneet maallisten himojen vähentyneen Konmari-siivouksen suorittamisen myötä. Kondo selittää, että hamstraamme materiaa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme halumme. Impulssiostaminen, juopottelu ja syöpöttely ovat hänen mukaansa kaikki keinoja hallita stressiä. Jos Konmari-metodi tosiaan auttaa vähentämään kiinnostusta materian tavoitteluun, on lopputulos kristillistenkin arvojen mukainen.

Marjaanan Konmari-projekti, osa I: Vaatteiden raivaus

Tänään on se suuri päivä. Aion aloittaa Konmari-metodin mukaisen vaatteiden raivauksen. Jännittää, osaanko oikeasti valita vaatteistani ne, jotka ilahduttavat. Olen niin tottunut ajattelemaan, että vaatteista säilytetään käytännölliset ja kauneus sun muut arvot ovat vaan plussaa. Nyt se ajattelu pitää kääntää päälaelleen ja pelkästään fiilistellä.

Sain Konmarin kirjan vihdoinkin käsiini - tosin jouduin hankkimaan sen vastoin tahtoani elektronisena. Se oli tilauksessa täällä Tampereen seudun suurimmassa kirjakaupassa ja kirjastoissa pitkät varauslistat. Alun perin tilasin kirjan nettitavaratalosta CDON, mutta toimitus kesti tosi kauan ja lopulta paketin saapuessa siellä oli kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ollut tilaamani... Kyllä ärsytti. Mutta nyt olen päässyt kirjaa lukemaan ihan itse, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat saada kotinsa ja tavaransa hallintaansa. Toisin kuin ihmisiä, ympäristöä tai tapahtumia, omia tavaroitaan voi hallita jopa täydellisyyteen saakka.

Konmari siis kehottaa esittämään tavaralle yhden ainoan kysymyksen: Does it spark joy? Ilahduttaako se? Hänen mukaansa riittää, että ottaa tavaran käteen. Pitämällä tavaraa kädessään huomaa, nostaako se fiiliksiä vai masentaako. Ainoastaan ne tavarat tulee säilyttää, jotka antavat hyvät fiilikset. Vaatteiden kohdalla voi myös kysyä, ostaisinko vaatekappaleen kaupasta nyt, jos olisin shoppailemassa.

Mielestäni tässä ajatusmaailmassa on järkeä: miksi pukeutua vaatteisiin, jotka aiheuttavat jonkin sortin kielteisiä tunteita? Tänä päivänä oman näköisten vaatteiden hankkiminen on niin helppoa ja kirppareilla myös halpaa, että on ihan turha pitää yllään väkisin sellaisia vaatekappaleita, jotka ovat ilman sen suurempaa harkintaa vain päätyneet vaatekaappiin. Tai jotka ovat olleet ihania viisi vuotta sitten, kun minulla oli ihan eri tyyli.

Konmari kehottaa myös kiittämään pois heitettäviä vaatteita palveluksistaan. Vaikka en sulatakaan hänen tapaansa hahmottaa tavaroita elävinä olentoina, olen siitä yhtä mieltä, että pois heitettävälle tavaralle kannattaa heittää hyvästit. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko kappale sittenkin pitänyt säilyttää, koska suhde tuohon vaatteeseen tai kapineeseen on asianmukaisesti päätetty.

Nyt on aika tarttua toimeen. Siispä kasaamaan kaikki vaatteet yhteen paikkaan - sängylle - ja fiilistelemään, mitkä vaatekappaleet ilahduttavat minua.

***

Tehty. Aikaa kului valitsemisen ja kaappiin järjestämisen kanssa pari kolme tuntia. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ottaessani ensimmäiset valokuvat kahdesta vaatekaapistani ennen raivausta, minusta tuntui ettei minulla niin kovin paljon vaatteita olekaan. Mutta sitten kun olin latonut ne kaikki sängylle, olinkin eri mieltä...

Edessä on neulejakut, niiden takana housut, keskellä kaikenlaiset alusvaatteet ja yöpaidat, oikealla edessä hameet, niiden takana mekot ja takimmaisena paidat. Voisi niitä toki paljon enemmänkin olla, olen ollut ahkera karsimaan vaatteita lukuisten muuttojemme myötä.

Kuuden roskapussin verran sain kasaan kierrätykseen menevää vaatetta. Joitakin alusvaatteita ja sukkia heitin roskikseen.

Tässä kuvassa näkyvät sitten jäljelle jääneet. Edessä mekot ja hameet, oikealla paidat, keskellä alusvaatteet ja takana neuleet. En tiedä kertooko kuva, mutta aika paljon vaatteita kyllä väheni. Lopuksi laskostin ja ripustin vaatteet kaappiin huolellisesti Konmarin ohjeiden mukaan.

Huomatkaahan, tankokaappiin jäi kaksi tyhjää hyllyä! Samoin nuo toisen kaapin hyllyt jäivät huomattavasti tyhjemmiksi kuin mitä ne olivat alunperin. Ja kun laatikoita vetää ulos kaapista, näkee selkeästi mitä sisällä on. Ehkä laitan vielä Washi-teipillä etiketit laatikoihin, niin ei tarvitse muistella missä laatikossa on mitäkin.

Siinä mielessä vaatekaappi ei toimi aivan että kaikki vaatteet näkisi yhdellä silmäyksellä. Siihen tarkoitukseen lipasto on paljon käytännöllisempi. Harkitsen vielä, josko hankkisin Elfa-tyyppiset laatikot omaan vaatekaappiini, samanlaiset kuin lapsilla jo on.

Laatikot yritin järjestää vaatteiden käyttötarkoituksen ja koon mukaan. Kuvassa ylhäällä vasemmalla ovat yöpaidat, "tekniset" alusvaatteet ja uimapuvut. Ylhäällä keskellä sukkahousut - kierrettynä rullalle tietysti! Ylhäällä oikealla ovat sukat. Alhaalla vasemmalla ovat pikkuhousut, keskellä legginsit ja topit, oikealla rintaliivit. Jotenkin aivan uskomatonta, että vaatteet voivat mahtua näin pieneen tilaan.

Kaapin sisällöstä otin kuvat vielä niin, etteivät korit ole paikallaan. Konmarin mukaan tummat ja painavat vaatteet tulee säilyttää alhaalla ja vasemmalla, kevyet ja vaaleat ylhäällä oikealla. Se kuulemma nostaa mielialaa, kun vaatekaapissa suunta on ylös ja oikealle. Olen noudattanut tätä järjestystä jo aiemminkin jossain määrin, koska alaosat, jotka usein ovat tummia ja raskaita, on mielestäni loogista säilyttää alhaalla - yläosat taas ylhäällä.

Orjallisesti en kyllä Konmarin organisointineuvoja noudattanut. Vaikka alhaalla onkin alaosat - housut ja hameet, niin seuraavaksi alimpana ovatkin sitten T-paidat. Joita muuten jäi kokonaista neljä kappaletta! Pitkähihaiset paidat ovat keskellä, ja ylhäällä on neulejakut. Olen tosi tyytyväinen, että sain jakkujen määrää vähennettyä ja jäljelle jäivät ainoastaan ne, jotka aiheuttavat myönteisiä mielikuvia. Ne nimittäin vievät ihan hirveästi tilaa kaapissa ja on turhauttavaa säilöä paljon tilaa vieviä tavaroita, joita ei edes tule käytettyä.

Joitakin kesävaatteita jätin kaappiin sillä ajatuksella, että laitan ne pois tämän kesän päätyttyä. Samoin joitakin kylmemmän kauden vaatteita säilytin testatakseni, ovatko ne käytännöllisiä syksyn säiden tullessa.

Konmari kehottaa ripustamaan ne vaatteet, jotka tuntuvat paremmin viihtyvän ripustettuna. Minulle se tarkoittaa mekkoja, rypistyviä hameita ja paitoja sekä paksuja ja löysiä neuleita. Myös tässä kaapissa pyrin järjestämään vaatteet niin, että tummat, pitkät ja raskaat ovat vasemmalla, kevyet ja vaaleat oikealla. Mutta kuitenkin niin, että pidin yhdenlaiset vaatteet yhdessä kohdassa. Vasemmalla ovat pitkät tummat mekot, sitten neulejakut, sitten lyhyet mekot tummasta vaaleaan, hameet, ja lopuksi paidat.

Olin tosi ilahtunut, kun kaikki ripustusta vaativat vaatteet tosiaan mahtuivat tähän tankokaappiin. Hienoa hienoa! Aiemmin olen aina joutunut tunkemaan kaapin hieman ylitäyteen, mutta nyt vaatteita ei ole liikaa. Konmari väittää kirjassaan, että ihmisellä on säilytystilaa juuri sen verran kuin hän tarvitsee. Enpä olisi uskonut, että se voi pitää näin tarkalleen paikkansa.

***

Miltä tämä projekti tuntui? 

Ensinnäkin, homma ei tuntunut lainkaan niin suurelta kuin alun perin luulin. Toki siihen meni aikaa, mutta vaatteiden valinta oli ihan kivaa. Alkuun pääsemiseksi jouduin pukemaan sanoiksi, mitä vaatevalikoimaltani toivon: "Tahdon pukeutua naisellisiin, kauniisiin ja hyvin istuviin vaatteisiin - myös kotona." Konmari kehottaakin ennen raivaamisen aloittamista visioimaan, minkälaista elämää haluaa kodissaan elää. Sillä tavalla tavoitteet ovat selkeänä projektin edetessä. Olen itse näköjään niin teoreettinen persoona, että tämä tavoitteen sanoiksi pukeminen oli suorastaan välttämätöntä ennen ensimmäisenkään vaatteet valintaa.

Konmarin ohjeesta poiketen en kysynyt joka vaatteen kohdalla, ilahduttaako se minua. Alunperin ajattelin, että vaatteille puhuminen ja niiden palveluksista kiittäminen olisi tyhmää. Mutta vaatteita valitessani huomasin höpiseväni puoliääneen "sinusta en ole koskaan pitänyt", "olet ihana mutta haiset pahalle, saat mennä", "sinä olet paljon palvellut ja jo niin nukkaantunut, että saat mennä", "olet ihana, saat jäädä", ja niin edelleen. 

Ihan pöljältä tuo kyllä kuulostaaa minusta vieläkin, mutta hällä väliä, se tosiaan auttoi. En usko jääväni kaipaamaan yhtäkään vaatekappaletta, joka valkoiseen roskasäkkiin päätyi. Ja kyllä, kiitin palveluksestaan suurinta osaa kierrätykseen päätyvistä vaatteista. Oli siellä joukossa niitäkin kyllä, joille jouduin jupisemaan: "sinä et ole minua kyllä koskaan palvellut".

Seuraavaksi minulla on edessä takkien, asusteiden ja laukkujen raivaaminen. Vaatteiden raivaus oli helppoa ja nopeaa, vaikka vaatteita sentään on aika paljon. Takkeja ja asusteita minulla on määrällisesti paljon vähemmän, joten arvelen homman sujuvan aivan käden käänteessä. Ehkäpä se on sitten huomisen homma!

Ai niin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että nuo kuusi säkillistä lähtevät Suomen Punaisen Ristin Konttiin tällä viikolla.

Konmarihdus ja vaatteiden viikkausta

Nyt se iski sitten tähänkin rouvaan ja blogiin, nimittäin KonMari -villitys.

Olen törmännyt sanaan jo monta kertaa nettikirjoituksia lukiessani, ja eräänä kauniina päivänä päätin tutustua ilmiöön. Tiesin kyseessä olevan jonkun järjestelytekniikan, johon monet tuntuvat hurahtaneen. En ole tällaisten "ihmedieettien" ystävä, liittyivät ne sitten mihin tahansa elämänalueeseen, enkä siksi ollut menetelmään aiemmin perehtynyt.

No niin, tutustuin netistä löytämääni infoon japanilaisesta organisointiammattilaisesta Marie Kondosta ja hänen kehittämästään KonMari-tekniikasta. Löysin yhden YouTube -videon, jossa nainen itse esiintyi, sekä lukuisia hänen siivoustekniikkaansa esitteleviä videoita. Blogeja, joissa kuvataan KonMari-tekniikan toimivuutta kotioloissa, löytyy paljon enemmän kuin mitä jaksaa lukea. 

Kondon elämäntarina teki minuun vaikutuksen. Hän on ollut kiinnostunut siivous- ja järjestelylehdistä jo pikkulapsena, harrastanut teininä lähinnä omien, perheenjäsenten ja kavereiden tavaroiden järjestämistä ja vihdoin 19-vuotiaana perustanut oman organisointibisneksen. Kondo on työskennellyt yrityksessään nyt yli kymmenen vuotta ja hänen palveluunsa on kolmen kuukauden jono.

Vuonna 2011 Marie Kondo kirjoitti kirjan "Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho", joka käännettiin saksaksi vuonna 2013 ja englanniksi vuonna 2014, "The Life-Changing Magic of Tidying Up: The Japanese Art of Decluttering and Organizing". Englanninkielinen teos on suomennettu tänä vuonna ja sen nimi on "KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika". 

Blogikommenttien mukaan naisen mielipiteet, menetelmät ja kirjoitustyyli herättävät ihmisissä vahvoja reaktioita laidasta laitaan - kiehtovaa! Olen myös pitkään ollut kiinnostunut japanilaisesta tavasta sisustaa ja suhtautua asumiseen ja kirjan otsikointi väittää organisointitavan olevan nimenomaan japanilaisen. Ehkäpä kirja on siis mielenkiintoinen myös kulttuurisesta näkökulmasta.

Meidän kirjastossa teokseen oli kymmenen varausta, ja varauksia löytyi jokaisesta Pirkanmaan kirjastosta. En jaksa odottaa kuukausia päästäkseni käsiksi tuohon kirjaan, joten tilasin sen cdon:ilta hintaan 15,50 euroa postituskuluineen. En ole vielä saanut kirjaa, tilaus on käsittelyssä.

***

YouTube -haastattelussa Marie Kondo kehottaa aloittamaan pienten lasten siivouskasvatuksen vaatteiden viikkauksesta ja järjestämisestä. Kerttu katseli kanssani joitakin videoita, joissa siivottiin KonMari -tyyliin ja innostui ajatuksesta ruveta järjestämään vaatteitaan. Niinpä tiistaiaamuna ryhdyimme toimeen. Koko aamupäivä siinä meni, mutta lopputulos on herkullinen.

Kerttu tosiaan osallistui itse vaatteidensa viikkaamiseen ja koriin asetteluun, jonka vuoksi lopputulos ei ole ihan niin särmä kuin se voisi olla. Mutta koko jutun idea toimii silti ja näkyy myös kuvissa. Yhdellä silmäyksellä näet mitä vaatteita laatikossa on. Kun yhden vaatteen poimii käteensä, jäljelle jääneet pysyvät sievästi rivissä.

Jaakko ei jaksanut niin kovasti kiinnostua vaatteiden järjestämisestä, mutta opetteli kyllä viikkaamaan paitojaan. Ja myöhemmin hän valitti "Äiti, sä et ollenkaan opettanut taittelemaan housuja!" Lupasin opettaa, kun seuraavan kerran tulee vaatetta pyykistä.

Kokeilin laskostustekniikkaa myös jakkuihin ja huppareihin. Vaikka ne ovat paksumpia ja tavoitteena olevan suorakaiteen sijasta vaatemytyt muistuttavat enemmän palloja, ne kuitenkin järjestyvät mukavasti laatikkoon. Ja ihme ja kumma, pitävät muotonsa.

Jaakko totesi paidat laskostettuamme, että hänellä on paljon enemmän pitkähihaisia kuin lyhythihaisia paitoja. Lapsikin hahmottaa omistamansa vaatteet paljon paremmin tällä tavalla järjestettynä! Pukemisesta ei ole ollut mitään vääntöä sen jälkeen, kun saimme vaatekaapit järjestykseen.

Myös minä pysyn tällä tavalla paremmin kärryillä siitä, milloin on syytä hankkia uusia vaatteita tai totisesti käynnistää pyykkikone. Vaikka sen verran hurahtanut olen kyllä tällä hetkellä, että suorastaan odotan pääseväni viikkaamaan kuivanneet pyykit siististi omille paikoilleen vaatekaappiin...

***

Lapsilla on kivat laatikostot, jonne vaatteet oli näppärä järjestää. Systeemi toimii. Mutta minulla ja Janilla on perinteiset vaatekaapit. Ensin en edes meinannut järjestää meidän vaatteitamme, mutta päätin sitten kuitenkin kokeilla, jos tekniikka toimisi kaapissakin. Tällä kertaa sain ihan kunnon ennen-jälkeen-kuvatkin. Tältä vaatehyllyni näyttivät:

PItkähihaiset paidat

Topit

T-paidat (yksi takareunassa jo "oikein" viikattu)

Järjestyksen perustana ei niinkään ollut viikkaus vaan se, että tietynlaiset paidat oli heitetty tietylle hyllylle. Toki ne laskostinkin ensin, mutta eipä nuo pinot silti kovin siisteiltä näytä.

Sitten samoja hyllyjä viikkauksen jälkeen:

Pitkähihaiset paidat

Alahyllyllä T-paidat

Vaatteita ei tosiaan ollut niin näppärä järjestää kaappiin kuin laatikkoon. Vain keskimmäisillä hyllyillä vaatteet voi nähdä hyvin, ylä- ja alahyllyillä näkyvät vain etummaiset.

Alahyllylle, missä säilytän housujani ja joitakin jakkuja, on tietysti helpompi kurkkia kuin ylähyllyille. Kaikki jakut eivät suostuneet KonMari-viikkaukseen, koska ovat liian raskasta ja taipuisaa materiaalia. Onneksi niitä oli vain kaksi kappaletta. KonMari-oppien mukaan tällaiset vaatekappaleet olisi parempi ripustaa vaatehenkariin, mutta minulla ei ole henkarikaapissa tilaa.

Kokonaisuudessaan vaatekaappi näyttää nyt hyvin siistiltä. Tuntui hieman typerältä viikata jotain pikkusukkia nätisti sukkalaatikkoon. Mutta sen tehtyäni huomasin, että nyt tosiaan tiedän, millaisia sukkia minulla on, ja löydän ne sukkalaatikosta heti ilman penkomista. Viskasin samalla parittomat löydökset roskikseen.

KonMari-metodissa olennaista olisi hankkiutua eroon kaikista vaatekappaleista, jotka eivät herätä iloa ("spark joy"). Tuohon hommaan en kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa, järjestin vain kaapissa olevat vaatteet. Ennen kuin ryhdyn tavaroiden vähentämiseen Kondon tapaan, haluan perehtyä hänen teoriaansa vähän paremmin.

Vielä yksi etu, jonka huomasin vaatteiden viikkausta seuraavana päivänä, oli pakkaamisen helpottuminen. Olimme lähdössä isovanhemmille yökylään. Tarvittavat vaihtovaatteet saattoi vain poimia hyllyltä ja pakata sellaisenaan kassiin. Homma oli niin helppo ja näppärä, että lapsetkin pakkasivat omat reppunsa käden käänteessä.

Haittapuolena tässä metodissa on se, että vaatteet on tunnistettava värin, materiaalin ja sijainnin perusteella. Minulla on esimerkiksi monta mustaa toppia, jotka ovat kaikki erimallisia, mutta KonMari -tyyliin niputettuna näyttävät samalta. Lastenvaatteiden kohdalla tämä ei ole ongelma, koska heillä on eri värejä ja kuoseja vaatteissaan.

***

Kaukaisena tavoitteenani on ollut jo pitkän aikaa, että tiedän jokaikisen tavaran ja sen sijainnin kodissamme. Huomasin, että KonMari-tekniikalla vaatteita laskostaessani aloin tiedostaa omistamani vaatteet. Näin vaivaa jokaisen vaatekappaleen eteen huolellisen laskostamisen verran ja tulin samalla tietoiseksi sen olemassaolosta (sekä siitä, tuoko se minulle iloa tai onko tarpeellinen). Ehkäpä tämä organisoijan ihmedieetti sittenkin tepsii ja pääsen lähemmäs tavoitettani? Odotan innolla, että pääsen käsiksi itse kirjaan.

PS. Isännän vaatteisiin en saanut lupaa koskea...

Kaunis käymälä

Ostin jo jokin aika sitten alakerran vessaan uuden hyllyn - Ikeastapa tietenkin. Menin sinne ostaakseni Billy-hyllyn, jonka voi tarvittaessa sijoittaa mihin tahansa kodin tilaan. Mutta sitten näinkin tämän paremmin silmää miellyttävän version, joka lähti mukaan vaikkei sovikaan kuin kylpytiloihin.

Nuo vaaleanpunaiset kukkapurkit ylähyllyllä löytyivät samalla reissulla. Kuten kuvasta näkyy, hyllyn sisustus on pastellisävyinen ja romanttinen. Tykkään kovasti siitä, kuinka hyvin kaulakoruni pääsevät esiin: naulakosta on helppo valita päivän asuun sopiva ja lisäksi ne toimivat sisustuselementtinä. Täydellistä!

Samoin ihanat metallipurkit saivat viimein arvoisensa paikan. Tummemman sininen on yläasteella saamani lahja ystävältä ja vaaleansininen kaunis ruusupurkki löytyi jostain pienen ruotsalaisen kylän tai kaupungin sisustusputiikista automatkalla Suomesta Saksaan.

Olen asettanut näiden kuvien valkotasapainon kohdalleen kuvankäsittelyohjelmalla. Muuten näissä näkyisi vessassamme vallitseva järkyttävä keltainen valo. Peilikaapin loisteputki antaa kyllä suunnilleen valkoista valoa, mutta sitä peittävä suoja on kellastunut. Olen harkinnut vaihtavani lampunsuojat sekä alakerran vessasta että yläkerran kylppäristä, koska ne maksavat vain alle kympin kappale. Toisaalta vanhat ovat vielä täysin ehjät, joten en ole pää kolmantena jalkana juossut Starkkiin ostoksille. Ehkä sitten talvemmalla, kun luonnonvaloa ei enää juuri ole saatavilla.

Tässä kuvassa näkyy paremmin kummitätini ompelemat ristipistotyöt. Ne olin laittanut paikoilleen jo ennen hyllyn hankkimista - ja aivan täydelliselle korkeudelle. Jee! Ikean metalliset kukkapurkit ovat täynnä roinaa, jota en kovin usein tarvitse. Minun pituiselleni ihmiselle niiden sisällöt eivät kuitenkaan näy vessassa käydessäni, joten saavat olla siellä rauhassa. Kukkapurkkien takana ovat korurasiani, jotka eivät värinsä puolesta myöskään sovi olemaan näkyvissä.

Tällä hyllyllä oleva valkoinen kori on tuparilahja ystäväperheeltä ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Piianpeili on kulkenut mukanani niin kauan, etten edes muista kuinka pieni olin sen saadessani. Joululahja se kumminkin oli ja kovasti toivottu. Simpukkarasiat ovat saamiani tuliaisia tuttavien etelän matkoilta. Pienemmän sain parhaalta kaveriltani joskus ala-asteella, mutta isomman antajasta ei ole enää muistikuvaa. Piianpeili ja rasiat kätkevät sisäänsä isot riippukorvakoruni. Takana olevassa Ikean kangaslaatikossa on nenäliinoja.

"Kun istut pytyllä" -näkymä. Olen sisustanut vessan valjut valkoiset seinät iloisen värisillä pyyhkeillä ja lasten piirustuksilla. Washi-teippikehyksissä on helppo pitää vaihtuvaa näyttelyä. Pyyheliinoista käytän vain vihreän ja keltaisen sävyisiä, jotta värimaailma säilyy yhtenäisenä. Aksenttivärinä on pinkki.

Tässä kuvassa näkyy matto, josta päävärit vessaan olen bongannut. Vaikka vessassa on monia värejä ja lasten piirustukset ovat suorastaan riemunkirjavia, valkoinen hylly suht hillittyine pastelliväreineen tekee tunnelmasta rauhallisen. (Ok, hieman outoa kirjoittaa vessan tunnelmasta... Mutta ajatellaan nyt pelkästään visuaaliselta kannalta.) Kuvassa näkyy myös vessan sijainti asunnossamme: heti eteisen vieressä.

Tässä vielä pikainen katsaus tavaroihin, joita vessassa säilytetään. En järjestänyt niitä enkä heittänyt pois tarpeettomia, joten eipä niistä paljon enempää. Alimmalla hyllyllä on vessalukemista ja sinisessä laatikossa fööni ja suoristusrauta.

Olen mielestäni aika hyvä siinä, etten keräile varastoihini turhaa kosmetiikkaa. Ja monen mielestä ehkä kelvoton luopio naiseksi, kun en pahemmin naamaani rasvaile tai jotain kasvojenkohotusnaamioita harrasta. Mutta kyllä niitä purkkeja silti kertyy ja olisi syytä käydä läpi aika ajoin. Minua kuitenkin lohduttaa tieto, että näihin säilytyskalusteisiin, mitä meillä toilettituotteille tällä hetkellä on, mahtuu mainiosti kaikki tarvitsemamme purkit, putelit ja vehkeet.

WC:n pesuaineet säilyttäisin mielelläni poissa näkösältä, mutta ne ovat niin suuria, että ne on hankala piilottaa. Tykkään kuitenkin siitä, että niitä säilytetään vessassa, koska siivoaminen käy sillä tavalla hetken mielijohteesta tai käden käänteessä, kun vieraat ovat jo tuvassa.

Ja jottei totuus pääsisi unohtumaan: näkymä vessanpöntölle päin. Tummasävyinen sisustustaulu ei tuohon sovi, tiedän. Pöntön päälle olen kaavaillut jonkinlaista ulkovaatteiden kuivatussysteemiä, mutta nyt kesällä se ei ole tarpeellinen. Palannen asiaan syksymmällä.

Vielä lopuksi pari sanaa vessan sisustamisen tärkeydestä. Vessan päätarkoitus on tarjota helpotusta sekä talon väelle että vieraille. Koska itse käyn siellä useamman kerran päivässä ja vieraatkin visiiteillään lähes poikkeuksetta, on sen mielestäni syytä olla siisti ja kaunis.

Olen joskus kuullut, että ravintolan tason voi päätellä käymälätilojen siisteydestä. Ei se ehkä täsmälleen niin mene, mutta epäsiistit ja haisevat saniteettitilat ovat taatusti luotaantyöntäviä. Ja toisaalta, minua ainakin ilahduttaa käydä paikoissa, joissa WC:n sisustukseen on panostettu ja käsiä pestessä voi katsella kauniita yksityiskohtia. Nyt se toteutuu meidän omassa vessassa.

Toimivat eteistilat

Niinkuin ehkä joku jo huomaakin, tämä on jo toinen postaus uuden kotimme eteisestä. Se nyt vaan on niin, että toimivat eteistilat ovat varsin keskeinen juttu, varsinkin lapsiperheessä. Kun me neljä kävelemme ovesta sisään, tavaroille on löydyttävä oma paikkansa näppärästi ja nopeasti, jokaisen on päästävä laittamaan tavaransa paikoilleen mahdollisimman sujuvasti ja toivottavaa olisi myös, ettei kaikki kura ja hiekka kulje olohuoneeseen. Lisäksi eteisen pitäisi olla sellainen, että kotiin on mukava tulla.

Yksi haaste uudessa eteisessämme on myös vuodenaikojen huomioiminen. Kaikeksi onneksi nyt on sentään suunnilleen kesäkelit eivätkä lapset tule sisään järkyttävän kuraisina. Mutta se asia muuttuu taas syksyn myötä. 

Kesällä yritän opettaa meille kaikille ja varsinkin lapsille, että kengät riisutaan tuulikaappiin. Tuulikaapin sisäoven kiinnipitäminen varmaan rohkaisisi sisään tullessa pysähtymään ensin tuulikaappiin ja riisumaan kengät, joten yritän opetella pitämään tuulikaapin ovea kiinni. Se tekee myös eteisestä toimivamman, kun puolet tavaroista eivät ole tuulikaapin oven takana.

Tuulikaapissa oli alun perin jalallinen naulakko ja kenkähylly. Huomasin ajan myötä, että naulakkoon ei ripustettu paljon mitään ja kengät lojuivat lattialla kenkähyllyn edessä. Nuo kapistukset veivät siis paljon tilaa tuulikaapista, mutta olivat vähällä käytöllä. Niinpä ne saivat lähtöpassit. Tilalle laitoin pienen korin, johon voi kengät helposti siivota. Toki kengille on myös ihan omat paikkansa, mutta ei näin näppärästi käsillä. Arjessa kenkävalikoima on tavallisesti "levjänäs" tuulikaapin lattialla, mutta nyt niille on lattialla paljon enemmän tilaa.

Tuulikaapin kaapista löytyy nyt paikat lasten kengille ja asusteille sekä aikuisten asusteille. Kesällä ei asusteita niin paljon tarvitakaan, joten tämä järjestely tulee testatuksi vasta kun kylmemmät ilmat iskevät. Asusteiden ja lasten kenkien lisäksi kaapista löytyy kauppakassit, viikonloppureissukassit sekä akkuporakone ja pieniä ulkoleluja, kuten katuliituja ja saippuakuplia.

Kun tuulikaapista on selvitty peremmälle, tulee takkien riisumisen vuoro. Toukkanaulakossa seinällä on hyvät koukut: ne ovat pitkät ja niiden päässä on iso pallo. Eivät siis kouki reikiä takkeihin ja yhteen koukkuun saa paljon tavaraa. 

Viimeksi eteistä järjestäessäni, josta ylläoleva kuvakin on, ajattelin säilyttäväni toukkanaulakossa vain kasseja. Käytännön olosuhteiden pakosta visuaalisuudesta on nyt tingittävä ja siihen on ripustettava myös takkeja.

Sekä aikuisten, lasten että vieraiden takit pitäisi nyt ripustaa tässä tarjolla olevaan tilaan. Meistä kenelläkään ei onneksi ole hurjan monta takkia, joten tila riittää. Nytkin naulakoissa roikkuu huppareita ja villajakkuja, joille löytyy paikkansa myös yläkerran vaatekaapeista. Aikuisten kengät ovat kaikki tässä tai tuulikaapin kopassa.

Vasemmassa reunassa näkyvä korilaatikko on tyhjä lukuunottamatta ylimmässä laatikossa olevia avaimia. Tuntuu vähän tyhmältä uhrata tilaa sille takeilta ja kengiltä. Sen päällä on käsilaukuille ja niiden sisällölle kori, jonka takana on piilossa Janin pyörälaukku. Järjestän varmaan kengänhoitovälineet, aurinkolasit ja muun pikkutilpehöörin ylähyllyllä olevista pahvilaatikoista näihin korihyllyn laatikoihin.

Pahvilaatikoissa on tuon pikkusälän lisäksi kierrätykseen meneviä vaatteita sekä paperikasseja ja postipakettimateriaaleja. Tein pahvilaatikot Ikean Kallax- hyllyyn tarkoitetuista isommista pahvilaatikoista leikkaamalla noin 10 cm yläreunasta pois ja sain maksimoitua hattuhyllyn käytettävissä olevan tilan. Laatikoiden takana on lahjapaperirullia.

Oikealla oleva pitkä kaappi pitää sisällään työkaluja, talouspaperia ja sitten jotain ihme sälää. Se pitäisi siivota ja järjestää. Ongelma on, että osa työkaluistamme on myös ulkovarastossa, joka ei vielä ole ollenkaan saanut nauttia emännän ja isännän järjestelytaidoista. Se on tämän kesän projekti, saa nähdä missä vaiheessa saamme sen tehdyksi. Ulkovarasto on heti ulko-ovemme takana, joten periaatteessa sieltä on helppo hakea sisälläkin tarvittavaa tavaraa. En tykkää siitä, että samaan kategoriaan kuuluvia tavaroita on säilytyksessä useammassa paikassa, niinpä työkaluille pitäisi löytyä paikka joko varastosta tai tästä pienestä eteiskaapista. Eteiskaappiin tarvitsen myös uusia koreja, sitten kun sen järjestän. Minulla ei ole ennestään kaapin mittoihin soveltuvia laatikoita.

Näitä kuvia varten siivosin eteistä noin minuutin, mikä on minulle merkki siitä, että järjestely toimii ainakin näissä sääolosuhteissa. Mietteissä on ripustaa alakerran vessaan pari pyykkilankaa, johon saisin märät ja likaiset ulkoiluvarusteet roikkumaan, sitten kun niitä taas ilmaantuu. WC-pöntön päällä periaatteessa olisi niille tilaa, ja siinä olisi myös patteri hyvässä paikassa.

Eteisen jatkona palvelee vielä yksi viimeisimmistä hankinnoistani, käytetty valkoinen lipasto. Sen päällä on tyhjiä koreja, joita voi ottaa mukaan reissulle, tai käyttää tavaran kuljettamiseen yläkertaan. Vaikka lipasto on yläkerran portaikon alapäässä, pääsee portaikkoon vielä riittävän helposti. Mielestäni lipasto, korit ja Kertun tekemä vesivärityö sopivat ihanasti yhteen! Korit myös estävät epämääräisen sälän kertymistä lipaston päälle, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole.

Tajusin tässä kuvia ottaessani, että lipaston päällä olisi tilaa myös tällä hetkellä kodittomalle mankelillemme. Ehkä pyydän Jania sovittamaan sitä, koska mahdollisesti korit mahtuvat vielä mankelin ja taulun välimaastoon... Olisi ihan mukava saada mankeli käyttöön, koska liinavaatteille varatut tilat ovat rajoitetut ja mankeloitu lakana vie paljon vähemman tilaa kuin ryppyinen.

Lipaston säilytyspotentiaali on tällä hetkellä hyödyntämättä. Lipasto muutti eteisestä tähän vastikään ja luulen, että tähän se nyt jää. Alunperin ostin sen yläkerran aulaan, mutta se teki tilasta ahtaan. Ajattelin, että tässä voisi säilyttää ompelutarvikkeita ja keskeneräisiä projekteja, kuten järjestettäviä valokuvia. Nyt kannoin siihen vain kaikki kodittomat tavarat makuuhuoneestamme. Ne kyllä edustavat keskeneräisiä projekteja siinä mielessä, että kausikoristeille tahtoisin paikan ulkovarastostamme ja alimmassa laatikossa olevat onnittelu- ja muut kortit haluaisin käydä läpi niin, että vain tärkeimmät säilytettäisiin.

Eli huonekalut eteistiloissa alkavat varmaan vihdoinkin olla paikoillaan ja seuraavaksi voi alkaa keskittyä tavaroiden järjestämiseen. Seuraavia projekteja eteistiloihin liittyen ovat siis:

1. Opetteleminen, että tuulikaapin sisäovi pidetään kiinni.
2. Mankelin sovittaminen valkoisen lipaston päälle.
3. Pikkutavaroiden siirtäminen eteisen hattuhyllyllä olevasta pahvilaatikosta ruskeaan korihyllyyn.
4. Ulkovaraston siivous.
5. Eteisen pitkän ja kapean kaapin järjestäminen.
6. Pohdinta, josko vessaan sopisi pyykinkuivausnaruja.

Vinkkejä kesälukemiseksi: lehtiä, kirjoja, blogeja

Tässä taannoin tupsahti postiluukusta peräti kolme aikakauslehteä kesäiltojen iloksi. Äiti oli tilannut minulle muutaman numeron jotain perhelehteä ja lisäksi sain tilaamani Kotivinkin sekä kiitokseksi lehden tilaamisesta Unelmien talon ja kodin.

Useimmat lehdet eivät kestä monia lukukertoja. Poikkeuksen tekee mielestäni Koti ja keittiö - valokuvat ovat sen verran hyviä ja kiinnostavista kohteista, että niitä jaksaa katsella uudelleenkin. Harva sisustuslehti yltää samaan. Saksassa minulle tuli Schöner Wohnen, joka on yksi nimekkäimpiä saksalaisia sisustuslehtiä. Mutta se oli ehkä vähän turhan hieno minun makuuni, tee-se-itse-vinkit olivat vähäisiä ja mainosten määrä suuri. Nyt Suomeen muutettuani halusin tilata jonkun lehden, josta mahdollisesti saisi inspiraatiota sisustamisen lisäksi myös ruuanlaittoon ja käsitöihin - siksi Kotivinkki. Unelmien talo ja koti on kyllä myös hyvän mielen lehti sisustuksesta kiinnostuneelle. Voi olla että tilaan sen joskus tulevaisuudessa, jos tulee hyvä tarjous vastaan.

Ajattelin listata kirjahyllystäni löytyvät sisustus- ja käsityökirjat sekä seuraamani sisustusblogit, jos vaikka joku kaipaa vinkkiä kesälukemistoon. Montaa kirjaa minulla ei kyllä ole, koska kaikki turhanpäiväiset olen pannut kiertoon. Kuten tiiliskiven painoisen ja oloisen "Lofts" -kirjan, joka oli täynnä tylsiä kuvia erilaisista loft-asunnoista. Sain halvalla jostain alennusmyynnistä... Valitettavasti taisin laittaa kierrätykseen myös ihan hyvän kirjan, Anthony Weavingin "Kauneimmat klassikot". Sitä ei ainakaan nyt kirjahyllystä löytynyt. Harmi. Kauniita kuvia retrokalusteista.

Minulla on kaksi virkkauskirjaa, kaksi kutomiskirjaa (virallisesti pitäisi kai sanoa neulomis-) ja yksi sisustuskirja. Ensimmäisen tällaisen kirjan ostin, kun pääsin ylioppilaaksi - silloinhan minulle jäi ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen aikaa innostua käsityöprojekteista. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Virkkaajan käsikirjan (Pauline Turner, 2001, suom. 2005), josta olen virkannut joitakin mallitilkkuja, pari patalappua ja korikassin. Kirja esittelee monta erilaista kuviovirkkaustapaa, joita voi sitten hyödyntää luovuutensa mukaan omissa projekteissa. Kirja on pikemminkin tekninen kuin inspiroiva, mutta virkkauksesta jo innostuneelle ihan hyvä perusteos.

Toinen virkkauskirjani on perintöä äidiltä - "Kodikkaita virkkausohjeita" vuodelta 1980. Kirjan kuvat olisivat varmasti mannaa käsityötaitoiselle retroilijalle, jolla on kärsivällisyyttä ja intoa toteuttaa laajoja ja monimutkaisia projekteja. Tällaisia ohjeita ei juuri nykyaikaisista käsityölehdistä löydy: kauniita reunapitsejä tekstiileihin tai tunnelmallisia lampunvarjostimia. Tai jos löytyykin, ne harvoin ovat näin koristeellisia ja taidokkaita.

Samaa sarjaa edellisen kanssa on "Kauniita neuleita kaikenikäisille", niinikään vuodelta 1980. Jos kutoisin vaatteita, nämä ohjeet tulisivat varmasti käyttöön. Kirjassa on ihania 70-luvun tyylisiä vaatteita lapsille ja aikuisille. Minua kiehtoo ajatus, että vanhalla ohjeella saa uuden neuleen, mutta aivan aitoon 70-luvun tyyliin. Värit, neulepinnat ja kuviot ovat hurmaavia!

Toinen neulekirja on ihan oma hankintani ja paljon luettu: "Stitch 'n Bitch. The Knitter's Handbook" (Debbie Stoller, 2003). Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia kutomaan. Kirja on tosi hauskasti kirjoitettu ja kuvat ovat oikein inspiroivia. Langat ja ohjeet ovat tietysti ameriikan mallilla, mutta olen minä yhden pipon saanut aikaiseksi kirjan ohjeen mukaan. Opuksen etu on se, että yksinkertaiset asiat, kuten oikean ja nurjan silmukan teko, on selvitetty hyvin tarkasti ja selkeästi, amerikkalaiseen tapaan jopa idioottivarmasti. Oman innostuksen vahvistamiseksi kirjasta löytyy myös vertaistukea, sillä kirjailijan lisäksi moni muu nykyinen kutoja saa suunvuoron kertoakseen inhokkiajanvietteen muuttumisesta palavaksi intohimoksi. Tästä kirjasta, kuten parista muustakin kirjailijan teoksesta, löytyy myös suomalainen versio, jonka ohjeet on suomennettu ja sovitettu suomalaisille langoille.

Uusin kirjani on appivanhemmiltani saamani synttärilahja viime vuodelta. "Kodin pehmeät sävyt. Sisusta tyylikkäästi ihanilla pastelleilla" (Selina Lake, 2013).  Tässä kirjassa on silmänruokaa, kauniita yksityiskohtia ja toimivia vinkkejäkin. Kirja esittelee monta erilaista kotia, joita yhdistää rakkaus pastelleihin ja kodikkaaseen sisustustyyliin. Jos etsit kirjastosta kivaa luettavaa kesäksi, suosittelen tätä kirjaa, tai jotain muuta kyseisen kirjailijan sisustusteoksista. Lisäinspiraatiota kaipaavat lukijat on kirjassa otettu mukavasti huomioon, sillä kirjan lopussa on lista blogeista ja nettisivuista, joiden kautta löytyy lisää kauniita kuvia ja tietoa kirjassa olevista kodeista.

Viimeksi lainasin kirjastosta teoksen "Viihtyisä ja värikäs koti" (Ashlyn Gibson, 2013), jonka englanninkielinen nimi kuvaa sisältöä paljon paremmin: "Creative Family Home - Imaginative and original spaces for modern family living". Valitsin kirjan kuvien perusteella ja huomasin vasta kotona, että kirjassa on myös kiinnostavia säilytysratkaisuja.

***

Aikakauslehtien ja kirjojen lisäksi lueskelen tai silmäilen mielelläni myös blogeja. Yhtäkään käsityöblogia en seuraa, vaan googletan ohjeita sen mukaan, mitä haluan tehdä. Sisustusblogeista ehdoton suosikkini ja ehkä jopa esikuvani on IHeart Organizing (Jennifer Jones). Blogista löytyy kauniita kuvia, käyttökelpoisia vinkkejä ja hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tekemisen meininkiä. Blogi on ilmeisesti kirjoittajan pääasiallinen työ, ja jälki on kyllä hyvin ammattitaitoisen oloista. Vaikka nimi viittaa järjestämiseen, on blogissa vähintään yhtä paljon sisustukseen ja visuaaliseen ilmeeseen liittyviä juttuja.

Toinen silloin tällöin tutkimani blogi on "I'm an organizing junkie" (Laura Wittman). Intoni tämän blogin seuraamiseen on hieman hiipunut, koska blogia kirjoittaa usein myös vierailevat kirjoittajat. Toki heidänkin tekstinsä ovat kiinnostavia ja hyödyllisiä, mutta mieluummin seuraan yhdessä blogissa pääasiassa yhden kirjoittajan ajatuksia. Blogin arkistosta löytyy hyviä vinkkejä tavaroiden vähentämiseen ja järjestämiseen kuin myös arjen virtaviivaistamiseen.

Jos tahdot inspiroida itseäsi nimenomaan tavaroiden vähentämiseen ja arjen organisointiin, pari suosittelemisen arvoista blogia ovat "Becoming minimalist" (Joshua Becker) ja jopa yksi suomenkielinen, "Arkijärki" (Jenni). Näitä lueskelen silloin tällöin. Minimalisti-blogi on turhan paatoksellinen, jotta sitä pystyisin säännöllisesti seuraamaan. Arkijärjestä taas puuttuvat koukuttavat kauniit kuvat.

Tähän kohtaan lienee syytä sanoa pari sanaa monen rakastamasta Pinterestistä. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhtyä Pinterestin käyttäjäksi, mutta ehkäpä vähäisestä käytöstäni johtuen palvelu vaikuttaa minusta sekavalta. Kuvien määrä ahdistavalta. Jos tahdon löytää inspiraatiokuvia tiettyyn aiheeseen liittyen, yleensä Googlen kuvahaku hoitaa homman riittävällä menestyksellä.

Yksi sisustusportaali, josta pidän, on Houzz. Se on sisällöltään tosi monipuolinen ja sinne saa helposti tallennettua muistiin omia suosikkikuvia. Palvelun käyttäjissä on enenevässä määrin myös suomalaisia ja muita Jenkkilän ulkopuolella sisustavia, mikä tuo vaihtelua kuviin ja sisustustyyleihin. Houzz -sovellus vaatii kovasti henkilökohtaisia tietojani, jos asennan sen puhelimeen tai iPadille. Tietokoneen selaimella palvelua pääsee käyttämään ihan perusmalliin, käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Iloisen kesäisiä lukuhetkiä meille kaikille!

Kotoilua olohuoneessa

Täällä on tapahtunut monenlaista, sekä sisustuksellisesti että muuten. Järjestin meidän makuuhuoneen uudelleen ja Jaakon huone on saanut uusia kalusteita, samoin alakerran vessa. Valitettavasti monet blogiini kuuluvat asiat eivät ole kirjoitukseksi asti päätyneet. Lapset ovat enimmäkseen kotona minun kanssani, joten rauhallisia hetkiä vaikkapa tietokoneen äärellä ei arkeemme luonnostaan kuulu. Toisekseen muuton jälkimainingeissa järjestämistä ja organisointia on tosi paljon eikä kaikkea saa valmiiksi kerralla. Keskeneräisiä projekteja ei ole kiva jakaa blogissa, ellei seuraavat vaiheet ole selkeästi jäsennettävissä.

Yksi kaveri kysyi minulta, kuinka pitää kodin tasot siisteinä. Siitähän kirjoittelin tässä taannoin. Vastasin hänelle, että tavaroilla tulisi olla omat paikkansa, jotta ne eivät kertyisi tasoille. Kaverinikin on juuri muuttanut, joten luulen tursuilevien tasojen ja uuden kodin jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän kertaista projektiani toteuttaessani mieleen tuli myös sellainen vinkki, että tasoille vakituisesti sijoitetut isot tavarat voivat vähentää pikkusälän kertymistä.

***

Nyt kun olemme asuneet jo kolmisen kuukautta Suomessa, olen huomannut meidän arjessamme merkittävän muutoksen aiempaan. Saksassa lähdin tapaamaan kavereita useimmiten kaupungille - kahviloihin, leikkipuistoon, eläintarhaan... Oli helpompi tavata puolimatkassa kaupungilla kuin matkustaa jonkun luo, lapsilla oli ulkona paremmin tilaa leikkiä ja kotiäidit näkivät muutakin kuin kodin neljä seinää. Viikonloppuisin kävimme perheen kera usein ulkona syömässä. Saksassa se on edullista ja toi mukavaa vaihtelua emännän ruuanlaittoarkeen.

Täällä taas mennään useimmiten tapaamaan toisia äitejä, isiä ja lapsia näiden kotiin. Tai kutsutaan omaan kotiin. Täällä saan "nauttia" ruuanlaiton ihanuudesta jopa kahdesti päivässä, koska lapset eivät ole päiväkodissa syödäkseen siellä lounaan. Eikä viikonloppuisin voi paljon ulkona syömistä harrastaa, koska se on kallista. Kivoja vaihtoehtoja ei myöskään tällaisessa 30 000 ihmisen kylässä - kröhöm, kaupungissa - niin kovin paljon ole. Tosin täytyy sanoa, että lähes kaikki viikonloput ovat menneet joko sukulaisten ja ystävien vieraanvaraisuudesta nauttien tai itse vieraita kestittäen. Sukulaisten ja ystävien vuoksi me tänne muutettiin ja ihanaa on, kun heitä nyt saa useammin tavata!

Kotoilu näyttää siis tyypilliseltä suomalaiselta käyttäytymistavalta. Runsasta ruuanlaittoa lukuunottamatta tämä tapa kyllä tuntuu hyvältä. Janikin on ollut tosi iloinen, kun saa pääsääntöisesti syödä kotona tehtyä ruokaa. Minua on vähäsen inspiroinut telkkarista tuleva "Kaappaus keittiössä". Aavistelen, että ruuanlaitto voi myös olla kivaa. Ehkäpä jonain päivänä.

Koti on se paikka, jossa suurin osa elämästä tapahtuu - myös ne arjen juhlahetket. Jos haluan juoda hyvät kahvit tai nauttia hienosta ateriasta, helpointa se on tehdä kotona. Rakkaita ihmisiä tavataan kotona. Lasten hauskanpito sekä romanttiset hetket puolison kanssa syntyvät kotona. Onhan se koti välillä myös sairastupa tai työleiri, mutta keskitytään myönteiseen!

Miten tämä sitten vaikuttaa sisustukseen? No ainakin sillä tavalla, että kotoa on hyvä löytyä erilaisia paikkoja oleskeluun ja kaikkeen, mitä haluaa kotona tehdä. Minun visioni mukaan meidän kotona on ainakin hyvä kahvila ja ravintola, vähän hoploppia, kiva hotellihuone, kesäterassi, musiikkisalonki ja kylpyläosasto. Vain mielikuvitus on rajana, mitä 96 rivitaloneliöön mahtuu!

***

Näiden ajatusten myötä syntyi inspiraatio olohuoneen uudelleen järjestämisestä. Kyllä meidän olohuone aiemminkin toimi, mutta tämä tunnelman ja erillisten paikkojen luominen oli huomioimatta. Uuden järjestyksen myötä meillä on olohuoneessa visuaalisesti miellyttävämpi ja intiimi musiikki- ja mediakeskus, "Kuschelecke"/kiipeilypaikka lapsille, valoisa ja tilava alue ruokailuun, kahvitteluun ja näpertelyyn sekä minikirjasto. Käsite Kuschelecke on perintöä lasten saksalaisesta Kindergartenista eikä sille ole hyvää suomennosta. "Kuscheln" -verbi suomennetaan asettua mukavasti, halailla, käpertyä jonkun viereen.

Suunnittelin ensin päiväkirjan sivuille erilaisia mahdollisia pohjapiirustuksia. Käytännön ongelmia, jotka halusin ratkaista, olivat ympäriinsä sirotellut säilytyskalusteet, joihin pääsy oli osittain hankalaa, sekä ikävän näköinen, enimmäkseen tekniikkatavaroilla täytetty pitkän lipaston päällinen. Pohjapiirroksia veivatessa tajusin myös, että tahtoisin ruokapöydän olevan ikkunan ääressä. Lisäksi kulku terassin ovelle nyt kesän tullessa oli hyvä saada sujuvaksi.

Suunnilleen tässä järjestyksessä huonekalut olivat aiemmin.

Lampaantaljalla peitetyn arkun sijaan portaiden edessä majaili nyt viimeksi jo lipasto.

Sohvan edusta oli epämääräisesti järjestynyt elektroniikkamööpeleiden laskutila.

Jani oli minulle jo aiemmin sanonut, että tulostimen voi sijoittaa minne tahansa asunnossa WLAN-yhteyden ansiosta. Mutta meillä ei ollut paikkaa. Nyt parin huonekaluhankinnan jälkeen yläkerrassa olikin paikka tulostimelle yhden lipaston päällä. Yksi kone vähemmän olohuoneessa. Tässä kuvassa etuoikealla ja takavasemmalla näkyvät kaiuttimet olivat myös tosi ärsyttävästi kulkureitillä - lattiamalliset kaiuttimet ovat ihan hienot, JOS niille on tila ja paikka.

Kun aloin siirtelemään huonekaluja, minulla oli selvä suunnitelma siitä, mihin huonekalut ja tekniikkamööpelit sijoittelisin. Hommia tehdessä suunnitelma kylläkin muuttui, kun mittasuhteita en aivan ollut kyennyt huomioimaan päiväkirjaan piirtelemissäni vapaan käden luonnoksissa... Mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Osasin jopa kytkeä uudelleen kaikki nuo vimpaimet niin, että sain ne toimimaan uusissa sijainneissaan. Nettiä en saanut pyörimään huoneen toisen nurkan pistokkeiden kautta, mutta Jani hoiti homman kotiin tultuaan käden käänteessä. Salainen aseeni kamppailussa satoja johtoja ja kummallisia kytkentöjä vastaan on kaverilta saamani vinkki: valokuvaus. Otin kuvan kaikista kytkennöistä ennen purkamista, ja sitten oli helppoa kytkeä ne uudestaan. Suosittelen kaikille tekniikan ihmelapsille!

Yksi näistä kuvista pääsi vieläpä todistamaan Janille, että kytkentä oli kummallinen jo ennen kuin minä koskin siihen.

Ensin tein siis kaiken hauskan, eli huonekalujen siirtelyn. Kerttu kävi välillä testaamassa, että portaissa mahtuu kiipeilemään uudenkin järjestyksen kanssa. Lounaan jälkeen oli aika kytkeä piuhat ja sitten pääsinkin jo käsittelemään ottamiani kuvia uudessa medianurkkauksessamme!

Tuo aiemmin ruokapöydän päällä roikkunut valaisin sai vielä myöhemmin lähtöpassit, koska siihen hakkasi päätään joka kerta sohvalta noustessa. Uudessa asetelmassa piano, kauniit lipasto ja kaappi, kaiuttimet (vasemmanpuoleinen puuttuu kuvasta, on kaapin vieressä), sohva ja jopa tietokonekin muodostavat kompaktin kulmauksen, vähän kuin huone huoneessa. Vahvistin on melko huomaamaton Janin mummun vanhan kaapin pöytätasolla ja televisiota katsellessa näkee samalla minun kauniin vanhan lipastoni. Sen päällä on selkeä paikka näppikselle, hiirelle ja kaukosäätimille.

Jani vähän kritisoi telkkarin sijaintia näin korkealla. Minua se ei häiritse. Mielessäni oli lukuisat sisustuskuvat, joissa telkkari on sijoitettu takan yläpuolelle. Tässä se on luullakseni suunnilleen samalla korkeudella. Tämä oli hyvä ratkaisu jo olemassa olevilla huonekaluilla.

Musisoidessa laulajat ja rytmiryhmä sijoittuvat loogisesti sohvalle, pianon ääreen. Mukavaa on myös se, että äidin hoivassa olleet viherkasvit löysivät oivallisen paikan ikkunan edestä. Äiti tosin käski panna ne kesäksi ulos, saa nähdä raaskinko.

Tästä kulmauksesta tuli siis hyvin eri näköinen aiempaan verrattuna. Piano muuten vaelsi lähes koko huoneen ympäri  projektin aikana, vaikka lopputuloksesta voisi päätellä sen siirtyneen vain pari metriä... Olohuoneen pöytä on edelleen tuollainen tekele, mutta en ole löytänyt vielä sellaista yksilöä, jossa muotoilu-hinta-laatu-suhde olisi kohdillaan.

No entäs sitten huoneen toinen syrjä. Ruokapöytähän oli aiemmin hieman syrjässä ja pimennossa, sivussa ikkunasta. Tuolit korkeine selkänojineen haittasivat pääsyä kaapeille. Uudessa järjestyksessä ovesta ja ikkunasta tulviva valo kohdistuu suoraan pöydälle. Pitkän lipaston laatikot mahtuvat hyvin auki niin, että niitä voi penkoa tuolilla istuen. Nyt kun grillikausi on alkanut, oven edessä oleva pöytä toimii myös laskutilana ja terassipöydän korvikkeena - meillä kun ei ole vielä puutarhakalustoa. 

Pitkä lipasto on toistaiseksi aikamoinen rytöläjä, mutta ainakin kaikki olohuoneessa ajelehtinut irtain on nyt vain yhdessä paikassa. Seuraava projekti on järkevöittää olohuoneessa olevien säilytyskalusteiden sisällöt. Olen melko varma, että saan lipaston päällä lojuvien tavaroiden määrän lähes nollaan, kun järjestän kaappien ja laatikoiden sisukset järkevästi.

Suunnitelma kaappien ja laatikoiden uudelleen järjestämisestä:

• Pitkä lipasto: askartelu- ja ompelutarvikkeet sekä musiikkikirjat (kynttilät, servetit, koristeet?)
• Oma vanha lipasto telkkarin alla: tekniset apuvimpaimet kuten laturit, media, kirjoitusvälineet, säilytettävät asiakirjat ja kutomistarvikkeet
• Mummun kaappi: astiat, lautapelit

Huh, tässähän ihan motivoituu uudelleen, kun listaa tuota suunnitelmaa...

Portaiden alunen eli Kuschelecke ei juuri muuttunut, mutta siitä tuli selkeämmin rajattu alue. Sohva ja kaappiryhmä muodostavat niin selkeän "huoneen", että viereen jää pehmeällä pyöreällä matolla rajattu "portaidenalushuone". Laitoin pianon ensin tuonne portaiden alle, mutta lapset tykkäävät temppuilla portaissa ja piano olisi tehnyt siitä hommasta turhan vaarallista. Siksipä etsiskelin pianolle paremman paikan.

Tässä on turvallista kiipeillä ja mukava käpertyä tyynyjen sekaan kirjaa lukemaan.

Meillähän ei olohuoneessa ainakaan vielä ole kirjahyllyä. Kirjahyllyn virkaa saa nyt toimittaa pieni kukkapöytä, johon mahtuu muutama lehti ja kirja. Ajatuksenani on, että siinä olisi vain juuri nyt lukemisissa olevat kirjat ja lehdet. Tässä kuvassa pöydällä on vielä muutakin tavaraa, joka ei ole löytänyt paikkaansa. Pöytä on kumminkin sen verran pieni, että jos siinä aikoo säilyttää kirjaston kirjat, ajankohtaiset lehdet ja pari omaakin kirjaa, muille tavaroille ei tilaa enää riitä. Nähtäväksi jää, kuinka homma toimii. 

Voi myös olla, että hankimme pitkän lipaston päälle ihan oikean kirjahyllyn, koska tällä hetkellä kirjamme ovat säilössä makuuhuoneen kaapeissa... Ei aivan ihanteellinen ratkaisu. Kirjojen määrässä ei enää paljon ole karsimista, koska jo Münchenissä hankkiuduin eroon kaikista tarpeettomista opuksista.

Tuo pieni taulu ei oikein sovi kokonaisuuteen?

Meiltä löytyy nyt siis olohuoneesta jotain Kuschelecken, kahvilan ja musiikkisalongin tapaista. Ja toivottavasti kohta hyvin organisoitu näpertelypaja. Askartelu- ja käsityötarvikkeet eivät löytäneet paikkaansa edes aiemmassa kodissamme, joten niiden organisointi tulee olemaan suuri työvoitto.

Haastan itseni lisäksi myös jokaista lukijaani luomaan kodin tiloihin erilaisia tunnelmia ja keitaita, joissa voi puuhata itselle mieluisia asioita ja viihtyä rakkaiden kanssa. Huonekalujen oikea järjestys on yksi askel siihen suuntaan, tavaroiden järkevä järjestys toinen. Ja koko ajan on syytä pitää mielessä paitsi toimivuus, myös tilan visuaalinen ilme ja muut aistielämykset.