Vitriinin tarina

Hei pitkästä aikaa!

Bloggauksessa on ollut pidempi tauko, koska olimme kesälomalla Suomessa. Nyt olemme palanneet arkeen. Ennen lomaa vierashuone jäi aivan sekaisin. Vaikka olen yrittänyt järjestää ja stailata sitä viihtyisämmäksi, se aina vaan näyttää romuvarastolta. Vierashuoneen parissa siis jatkoin nyt, kun aikaa taas liikeni. 

Lähtötilanne

Meillä oli vierashuoneessa vitriini, jossa pidin esillä lankoja ja kankaita. Pidin kyllä kovasti siitä, että käsityömateriaalit olivat kauniisti esillä, mutta itse vitriini ei minua miellyttänyt. Se ei oikein tuntunut sopivan vierashuoneeseen ja ajattelin, että saan langat säilöön ihan hyvin myös vierashuoneeseen hiljattain siirrettyyn suureen kirjahyllyyn. Eräs ystäväni oli myös tarjoutunut ostamaan vitriinin minulta, mikäli haluaisin siitä luopua.

Vitriinin alareunasta poistin jossain vaiheessa kaapin ovet saadakseni avohyllyjä, koska tuolloin lasiovet olivat vuoratut kauniilla käärepaperilla. Asia joka lisää kaapin sillisalaattimaisuutta entisestään. Niinpä ryhdyin hommiin - apulaisen kera, kuten kuvasta näkyy.

Luopumista

Laatikollisen lankaa postitin käsitöitä tekevälle sukulaiselle Suomeen toivoen, että hän tekisi niistä jotain kaunista tai keksisi ainakin jonkun käyttötarkoituksen langoille. Kyseiset langat olivat noin kuuden kerän settejä mohair-lankaa, jota en tykkää itse kutoa (tai neuloa, niinkuin virallisesti sanotaan). Myöskään värit eivät aivan iskeneet minun värisilmääni. Valitettavasti tämän langanjärjestämisprojektin jälkeen löysin sängyn alta vielä yhden ison pussin tuota mohair-lankaa, eikä sille ole paikkaa. Sekin saanee siis lähtöpassit.

Pussillisen pieniä sekalaisia keriä lahjoitin Kertun ja Jaakon Kindergarteniin. Ottivat ilomielin ja sen enempää kyselemättä ne vastaan.

Kerttu ja muutamat muut lapset ovat Kindergartenissa kutoneet pienen kehikon kanssa kangasta.
Tässä on lisämateriaalia pikku käsityöläisille.

Roskikseen en lankaa laittanut, koska hyvien materiaalien pois heittämisessä ei ole järkeä. Mutta joitakin tekeleitä, jotka olivat viettäneet jo useita vuosia keskeneräisessä tilassa, rohkenin laittaa roskikseen.

Taitaapi tuossa olla myös Jaakko-vauvan pyykissä kutistunut kauluri sekä joitakin mallitilkkuja. Miksikähän niitäkin olin alun perin säilyttänyt...

Uudelleensijoittelua

Tiedostan, että saisin lankani mahtumaan paljon pienempään tilaan, jos tekisin niistä tiiviitä rullia. Siinä olisi kuitenkin aikamoinen homma, ja mieluummin teen joutohetkenä itse käsitöitä kuin langankerintää. Joten etsin lankavyyhdeille uudet paikat käsittelemättä niitä sen enempää.

Lajittelin niitä kuitenkin hieman värin ja koon mukaan. Kirjahyllyyn tuli uusien sisustusvärieni mukaisesti valko-musta-punainen lankakori.

Arkkupenkkiin, jonka lapset ovat saaneet vuokraemännältämme, laitoin enimmäkseen alkamattomia tai muuten suuria lankavyyhtejä. Langat ovat pääasiassa Seitsemää veljestä tai vastaavaa lankaa. Laitoin kaikki samanväriset kerät yhteen paikkaan, toisin kuin ne olivat vitriinissä olleet. Sillä tavalla on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä kunkin värin määrä ja suunnitella niistä tehtävää käsityötä.

Loput lankasetit (eri laatua kuin arkkuun pakatut) pakkasin vielä pahvilaatikkoon kirjahyllyyn.

Jämäkerät minulla oli ollutkin kangaskorissa vitriinissä. Nyt päätin laittaa korin näkyviin pöydälle, koska värikäs lankakokoelma miellyttää silmääni. Kun niitä ei ole koko vitriinillistä näkyvissä, pieni kori on mukava sisustuksellinen yksityiskohta. Alla oleviin laatikoihin järjestin käsityötarvikkeeni. Paljon kätevämpää kuin suuren suuri kori kirjahyllyssä, missä näitä aiemmin olin säilyttänyt!

Keskeneräiset tekeleeni keräsin tällaiseen pussukkaan, joka itsekin oli keskeneräinen tekele. Alunperin kudoin tämän pipoksi, mutta siitä tuli ihan valtavan suuri - tein sen liian suurilla puikoilla enkä vielä silloin ymmärtänyt käsialani olevan pikemmin löysää kuin tiukkaa.

Nyt pitelin sitä käsissäni ja pohdin mitä tehdä sen kanssa. Samalla ympärilläni lojui näitä keskeneräisiä käsitöitä, jotka tarvitsivat säilytintä. Aivoni raksuttivat yks plus yks ja narun lisäämällä sain piposta kätevän ja söpön pussukan. Siellä on nyt esimerkiksi irtonaisia isoäidinneliöitä, tupsuja, virkattuja kukkia, purkamista odottava sukka sekä mielenkiintoinen mallineule.

Ai niin, ja kankaat pakkasin pariin laatikkoon, joista toinen meni kirjahyllyyn ja toinen samaan lipastoon käsityötarvikkeiden kanssa.

Vitriinin uusi elämä

Ilmoitin ystävälleni, että nyt on vitriini tyhjä, tule korjaamaan pois. Hän vastasi voivansa ottaa sen aikaisintaan lokakuussa. Se oli minusta pitkä aika odottaa, koska halusin saada kalusteen pois käsistäni nyt heti sen tyhjennettyäni. Selvittelin saksalaisesta tori.fi -tyyppisestä palvelusta, mitä tuollaisesta vitriinistä voisi pyytää, jos sen myisi: suunnilleen 70 €. Koska rahaa saisi niin vähän ja vitriini saattaisi silti olla vaivoinani vielä pitkäänkin, mietin vielä muita vaihtoehtoja. Tällaisenaan ja tässä huoneessa se ei kyllä enää saisi meillä jatkaa.

Voisin maalata vitriinin, jolloin siitä tulisi minulle paljon mieluisampi. Tumma väri on vitriinin suurin "vika". Meidän mahdollisuudet maalata jotain on kuitenkin varsin rajalliset, koska autotalli on käytössä vain maanantaista perjantaihin - viikonlopuksi siellä pitää olla tilaa autolle. Sisätilat eivät tule kuuloonkaan huonon ilmankierron ja kokolattiamaton vuoksi. Niinpä hylkäsin idean maalaamisesta.

Kävin vielä kaikki asuntomme huoneet läpi miettien, olisiko vitriinille niissä tilaa tai käyttöä. Olohuoneessa ollessani pohdin, että tilaa olisi kyllä - sen vierashuoneeseen siirretyn kirjahyllyn tyhjäksi jättämällä seinustalla, sohvan vieressä. Mutta jos vitriinin laittaa olohuoneeseen, mitä tavaraa siellä olisi tarpeen säilyttää? 

Kyseinen nurkka on vain muutaman askeleen päässä keittiöstä, joten astioita tietenkin!

Tämä oivallus oli ratkaiseva. Monet isot kauniit astiani olivat keittiön kaappien päällä, missä ne keräsivät paitsi pölyä, myös rasvaa. Joka kerta kun jotain niistä tahtoi käyttää, piti astia pestä ensin. Ajatus siitä että saisi ne pölyttömään paikkaan ja kauniisti esille, oli liian houkutteleva jäädäkseen kokeilematta.

Niinpä suostuttelin rakkaan puolisoni siirtämään kalusteen olohuoneeseen (kiitos Jani taas kerran!). Kun se oli paikoillaan, huomasin sen heti toimivaksi jutuksi. Vitriini on paitsi kätevä säilytysratkaisu kauniille astioille, myös selkeälinjainen ja sopivan korkea huonekalu olohuoneen sisustukseen.

Tuunasin vitriiniä vähäsen ennen kuin laitoin sinne astioita. Kiinnitin kaunista käärepaperia takaseinään ja päällystin sillä myös yhden hyllyn. Mielestäni siitä tuli aika hieno, ja vieläpä vähällä vaivalla.

(...Kurkkaapa tämän blogikirjoituksen ensimmäistä kuvaa!)

Valokuvat otin siten, että vitriinin lasiovet olivat auki. Yritin ensin kuvata ovet kiinni, mutta kuvassa näkyi lähinnä olohuoneen muu sisustus!

Sitten piti vielä täyttää vitriini astioilla. Pesin lähes kaikki astiat, jotka vitriiniin laitoin. Olin laiminlyönyt esimerkiksi kauniiden kristallikynttiläjalkojen puhdistamisen (ylimmällä hyllyllä), koska niillä ei ollut hyvää paikkaa olla esillä. Ajattelin että kun nyt puhdistan astiat kunnolla, ne näyttävät vitriinissä pitkään kauniilta, koska eivät juurikaan pölyty.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Olen tietysti alunperin ostanut vitriinin astioiden säilyttämistä varten. Erona tuohon alkutilanteeseen on se, että laitoin nyt alimmaiseksi puisen hyllyn, joka oikeasti kuuluu alla olevaan kaappiin. Lisähyllyn ansiosta hyllyt ja astiat on nyt sijoitettu tasapainoisesti, niin että miellyttävät silmää.

Kaapinovia en vielä paikoilleen laittanut, mutta eiköhän ne ovet siihen vielä ilmesty. Saatanpa vielä ottaa tuon valokuva-Washi-teippi -asetelman pois tuosta seinästä, jotta vitriini jää ainoaksi katseenvangitsijaksi.

Mitä opimme tästä?

Huonekaluja voi käyttää luovasti eri käyttötarkoituksiin riippumatta siitä mihin se on alunperin tehty. Vaikka se varsinainen oivallus tällä kertaa onkin, että kalustetta voi kokeilla myös ihan siihen perinteiseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen...

Lisäksi, huolellinen pohdinta ja vaihtoehtojen visiointi voi auttaa näkemään huoneen tai huonekalun uudessa valossa. Jollen olisi järjestelmällisesti käynyt koko asuntoamme läpi miettien, voisiko vitriiniä vielä sittenkin jossain hyödyntää, olisi tämä paikka jäänyt kyllä löytymättä. Olin niin kyllästynyt vitriiniin, etten enää helposti nähnyt sen mahdollisuuksia.

Kolmanneksi, ihan pienikin tuunaus voi muuttaa kalusteen uudeksi. Käärepaperin lisääminen vitriiniin karkoitti sen synkkyyden ja sai minut tykkäämään kalusteesta uudelleen.

***

Tällaisia terveisiä tällä kertaa organisoinnin ihmeellisestä maailmasta. Millaisen inspiraation sait tämän kirjoituksen myötä? Vai rohkaisiko tämä tarttumaan johonkin pitkään muhineeseen järjestämisprojektiin? Olisi mukavaa kuulla sinusta, kirjoita!

Kun aloittaa puhtaalta pöydältä... ja eteistilat kuntoon

Tässä postauksessa on paljon kuvia uudelleen järjestetyistä eteistiloista sekä pohdintaa muuttamisen ihanuudesta.

Meidän Abstellraum (eli vapaasti suomennettuna pieni sivukamari, varastokoppi, romuvarasto, luutahuone, siivoushuone) on ollut pitkän aikaa huonossa järjestyksessä. Ei nyt aivan käyttökelvoton, mutta tavoitteisiin nähden hyvin huonosti toimiva. Kun kävelen kotimme ovesta sisään, Abstellraum ja eteisalue ovat oikealla. Suurimmaksi osaksi meidän kaikki ulos lähtemiseen liittyvät tavarat säilytetään tässä kopissa. Lisäksi siellä säilytetään kierrätettävät roskat ja siivoustarvikkeet. Tosi paljon vaatimuksia parin kolmen neliön tilaan. Tältä se ja eteinen näyttivät ennen kuin ryhdyin siivoamaan:

Peilissä näkyvän oven takana on kylpyhuone,
avoinna olevasta ovesta pääsee makuuhuoneeseemme.

Ovesta sisään tultaessa vasemmalla (kuvassa oikealla) on vierasvessa.

Jos jätetään huomiotta kokolattiamatto, jonka päälle ei enää voi laittaa kuramattoa, koska sitten ovi ei mahdu aukeamaan, oli ongelmia tässä eteisessä muutenkin yllin kyllin:

- ei sopivaa paikkaa postille

- avaintensäilytys romukopin perällä hyllyssä

- tavarat joutuivat hukkaan hyllyjen perälle ja tavarat tuli tungettua missä tilaa sattui olemaan

- kenkäteline vei eteisessä paljon tilaa ja silti kengät potkitaan jalasta lattialle

- pieni lipasto pienensi huomattavasti kulkuväylää vessaan

- ystäväni maalaama taulu oli jatkuvassa vaarassa pienessä eteisessä tapahtuvan lapsiperhe-elämän vuoksi

- kopissa oli säilössä kaikkien vuodenaikojen asusteita (ja takkejakin) ja harvoin käytettyjä isoja ulkoleluja, jotka estivät tarpeellisten tavaroiden löytymisen

- roskien pakkaaminen pusseihin ja ulos toimittaminen oli iso prosessi, koska roskat olivat piilossa isoissa laatikoissa huoneen perällä.

Oli siis todella syytä tarttua toimeen. Ja valmista olisi syytä tulla ennen kuin haen lapset tarhasta. 

Aloitin niin kuin ne noissa organisointiblogeissa neuvovat, eli tyhjensin ja siivosin koko alueen. Ensimmäisissä kuvissa näkyy tavaraläjät, jälkimmäisissä tyhjä tila. Yllättävän paljon tuo Abstellraum muuttui, kun pesin seiniä ja lattian sekä muutin hyllyjen välit järkevämmiksi. Ei se ehkä tuossa kuvassa niin hyvin näy, mutta silmillä katsoen tahrattomat seinät näyttävät paljon paremmalta.

Vasemmalla lähtötilanne.

***

Kun kuurasin seiniä takaisin valkoiseksi, tein samalla myös yhden oivalluksen. Nimittäin, miksi tykkään muuttamisesta, ja miksi ei tarvitse muuttaa.

Tykkään muuttamisesta, koska silloin sisustamisen saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Ennen muuttoa uudessa asunnossa on tyhjät, ja sen vuoksi suurelta näyttävät, huoneet, joissa tuntuu piilevän mahdollisuus unelma-asunnon luomiseen. Sitten miehet kantavat nuo ihanan avarat huoneet täyteen huonekaluja ja muuttolaatikoita. Välttämättä niin pitää käydä, koska elämiseen tarvitaan tavaraa ja kalustetta, mutta valitettavasti samalla vapauden ja avaruuden tunne häviää.

Olen kolme viime muuttoa suunnitellut etukäteen niin, että minulla oli tarkat paikat huonekaluille valmiina. Juuri tuollaista suunnittelua rakastan - mihin huoneita käytetään, mitä tavaroita niissä tarvitaan, miten tavarat parhaiten paikoilleen järjestetään. Järjestely ei kuitenkaan pääty muuttoon, sillä vasta uudessa paikassa eläessään huomaa, mitkä ratkaisut toimivat ja mitkä eivät. Ja koska tavoitteena on sujuva arki ja kaunis koti, toimimattomat ratkaisut kannattaa muuttaa paremmiksi.

Jynssättyäni aiheuttamiamme tahroja irti eteisen seinästä, ajattelin sen näyttävän lähes yhtä siistiltä ja avaralta kuin asuntoon muuttaessamme. Ja Abstellraumissa seinät kaikuivat, tyhjä lattiatila houkutteli suunnittelemaan kalusteratkaisuja... Ihan kuin olisin juuri muuttanut ja saisin luoda tilasta aivan mieleiseni!

Tietysti isompien huoneiden uudelleen sisustaminen tällä "tyhjennä ja siivoa kaikki" -tekniikalla on hieman haasteellisempaa. Siihen touhuun minulla on kuitenkin oiva apuväline näin tietotekniikan aikakaudella - Room Planner. Se on tabletillani oleva ohjelma, johon saa piirrettyä omat huoneet mittojen mukaan ja sijoittaa sinne omien huonekalujen mittojen mukaiset kalusteet. 

Kun huonekalujärjestys vaatii uusimista, otan tabletin kainaloon, menen kyseiseen huoneeseen ja alan virtuaalisesti pyöritellä huonekaluja. Kevyttä hommaa myös painavien ja hankalasti siirrettävien huonekaluja kanssa! Jos haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, voin helposti heivata kaikki huonekalut pois huoneesta ja aloittaa alusta.

Olen käynyt tämän asunnon huoneiden kohdalla monta kertaa läpi, että

1. Miten huoneen sijainti tai varustelu vaikuttaa sen käyttöön? Asettavatko ne reunaehtoja, jonka mukaan käyttö kannattaa suunnitella?
2. Mihin huonetta pääasiassa käytetään? Kuka sitä käyttää? Mitä muita käyttötarkoituksia huoneelle on? Olisiko joku muu asunnon huone toimivampi tähän käyttötarkoitukseen?
3. Mitä tavaroita näiden toimintojen toteuttamiseen tarvitaan? Miten niitä olisi kätevää ja kaunista säilyttää? Kuka perheenjäsenistä on syytä ottaa mukaan tämän huoneen suunnittelemiseen?
4. Miten kaikki tarvittavat tavarat saa mahtumaan huoneeseen? Mitkä huoneessa tällä hetkellä olevista tavaroista eivät sinne kuulu? Mihin ylimääräiset tavarat voi siirtää?

Ehkä teistä joku tässä kohtaa ajattelee, että hullu mikä hullu - kuka nyt tuollaiseen aikaansa käyttäisi! Minulla varmasti on pari ruuvia löysällä, mutta kyllä tähän järkiperäisiäkin syitä voi löytää.

Nimittäin, olen asunut viimeistä kolmea vuotta lukuunottamatta Suomessa, paikalleen rakennettujen vaatekaappien, asuntoon kuuluvien keittiökalusteiden ja asunnon yhteydessä olevien huoltotilojen luvatussa maassa (kuraeteinen, anyone? No ehkä liioittelen hieman mutta mutta...). Nyt asun asunnossa, jossa tuo Abstellraum on ainut asuntoon rakennettu säilytystila ja kodinhoitohuone on pari kerrosta asuntoa alempana. Ja sitten lisätään pakkaan vielä se, että näiden muuttojen keskellä lapsemme ovat kasvaneet ja heidän tavaransa ja niiden säilytystarpeet muuttuvat koko ajan. Näistä syistä toimivan kodin luominen ei ole ollut ihan yksinkertaista.

Nyt siis oivalsin, että minun ei tarvitsekaan muuttaa päästäkseni aloittamaan puhtaalta pöydältä, kunhan vaan puhdistan sen olemassaolevan pöydän aloittaakseni alusta. Se on enemmän asennekysymys, ymmärtää että tiloja tai asioita voi saada toimimaan toisin. Ensin on syytä pohtia ärsyttävän tilan tai asian reunaehdot, mitä ei voi tai halua muuttaa, ja sitten muuttaa ne, mitkä muutosta kaipaavat.

***

Sitten kun olin saanut kaikki paikat pyyhittyä ja imuroitua, aloin kantaa tavaraa takaisin koppiin. Tavoitteeksi asetin, että siellä olisi 

• kauden mukaiset takit ja asusteet
• käytössä olevat ulkolelut ja urheiluvälineet, jotka ovat tarpeeksi pieniä tässä kopissa säilytettäviksi
• siivoustarvikkeet
• Janin moottoripyöräilyvarusteet

Lajittelin tavarat ennen kuin kannoin niitä takaisin koppiin. Lahjoitettavaa tuli 

• kaksi muovikassillista asusteita ja
• yksi kassillinen kenkiä.

Kellarivarastoon vein 

• talviasusteet, kaksi muovikassillista, 
• harvoin käytössä olevat laukut, kaksi isoa kassillista, sekä
• leijat ja kävelysauvat.

Kierrätettävät roskat vaihdoin isoista vihreistä kangaslaatikoista pienempiin muovilaatikoihin, jotka on helppo puhdistaa. Toivon mukaan roskat tulee myös vietyä useammin, kun tilaa niiden säilytykseen ei enää ole niin paljon. Vasemmanpuoleisessa laatikossa on pahvit ja paperikääreet, oikealla muovipakkaukset.

Kolme alinta hyllyä on varattu kengille, joskin myös lasten asustelaatikot ovat tuossa alhaalla kätevästi heidän käsillään. Minun ja Janin asusteet ovat valkoisissa koreissa keskimmäisellä hyllyllä. Siinä on myös käsilaukkuni uusi paikka ja sen vieressä vasemmalla musta kori, jonne laitan käsilaukusta poistettavat tavarat tai eivät juuri tälle ja tälle reissulle mukaan lähtevät käsilaukkutavarat.

Seuraavalla hyllyllä moottoripyöräkypärän kaverina ovat vasemmalla siivoustarvikkeet, oikealla korissa sateenvarjot, uimavehkeet ja picnicpeitto. Toiseksi ylimmällä hyllyllä on pelkästään laukkuja, ylimmällä hyllyllä kaikki putelit ja pullot. Hyllyn päällä koristeena hienoimmat talvihattumme. Vastapäätä hyllyä oven päällä on pieni hylly, jossa on vielä vähän pieniä siivoustarvikkeita (ei näy kuvassa).

Palautuspullot mahtuvat takki- ja reppunaulakoiden alle. Mielestäni on hyvä, että ne ovat vähän jaloissa ja näkyvillä, niin tulee muistettua palauttaakin ne joskus. Imuri ja moottoripyöräsaappaat säilytetään myös lattialla. Naulakoissa roikkuu lähinnä takkeja ja reppuja.

Nimikoin kaikki uudet säilytyspaikat Washi-teipin avulla. Toivon mukaan se auttaa myös aviopuolisoani säilyttämään tavarat järjestyksessä. Mutta tiedän siitä olevan apua minulle, kun ei tarvitse muistaa tai ajatella, vaan voi vaan lukea mikä kuuluu mihinkin.

Janin varusteiden alla olevassa naulakossa on sitä sun tätä.

Olen iloinen, että sain tuon Harrodsilta Lontoosta lukioaikana ostamani pikkulaukun vihdoinkin käyttöön. Täydellinen saippuakuplapulloille! Ulkolelut ovat parissa eri itsetehdyssä kassissa, jotka olen saanut ystäviltä. Kauniit laukut on kiva saada näkyville - pari isoa ja kirjavaa ripustin eteiskäytävän valaisimiin!

Raidallinen on äidin vanha - lieneekö saanut tuliaisiksi jostain ulkomailta. Vihreän kassin olen itse ostanut lomamatkalta Kreetalta. En tiedä kuinka kauan laukut tuossa seinällä viihdyttävät ennen kuin alkavat ärsyttää, jää nähtäväksi.

Kenkäteline tosiaan sai lähtöpassit, ja käytössä olevat kengät saavat oleskella lattialla, kunnes röykkiö kasvaa liian suureksi. Toivon tosin että oppisimme käyttämään myös vastasiivotun kopin perällä oleviä kenkähyllyjä kenkien säilyttämiseen. Lipaston sijoittaminen nurkkaan toi lisätilaa eteiseen, koska nyt mitään huonekaluja ei tarvitse väistellä, kun kulkee eteisen ohi Abstellraumiin tai meidän makuuhuoneeseen.

Lipastossa on nenäliinoja, aurinkolaseja, Kertun hiustenlaittovälineitä, kenkienhoitovälineitä, heijastimia ja avaimenperiä. Korissa lipaston päällä säilytetään avaimet. Koska kori on osittain tyhjän päällä nurkkaa vasten, pikkulipaston päälle jää riittävästi tilaa laskea siihen saapuva posti ja käsitellä se eteenpäin joko paperinkierrätykseen tai säilytettäviin papereihin.

Ja moottoripyörähanskat ja -huppupipo ovat tyylikkäästi naulakossa kuivumassa! Tämä naulakko on tarkoitettu lähinnä vieraiden takeille, mutta erittäin väliaikaisesti siinä sallitaan myös perheenjäsenten tavaroiden säilytys. En tahdo että naulakko tulee pursuilevaksi paksukaiseksi unohtuneista takeista ja laukuista, eikä niin kaikeksi onneksi tuppaa käymäänkään.

Olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Aika näyttää, onko tavaroiden säilytysjärjestelmä onnistunut vai ei. Mutta onpahan eteisessä ja pikkukopissa nyt ainakin vain tarpeelliset ja käytössä olevat tavarat.

Sisustusvärejä etsimässä

Olen lueskellut blogia, jonka kirjoittaja auttaa naisia löytämään oman sisustustyylinsä. Ensin en ollut asiasta kovin innostunut, koska alunperin löysin sivulle kodin organisointia koskien. En nytkään ole ilmoittautumassa hänen verkkokursseilleen, mutta blogin seuraaminen on saanut minut ajattelemaan sitä, miltä täällä kotona näyttää. Nyt kun ei tarvitse ajatella muuttavansa lähiaikoina, on syytä uhrata ajatus tai pari sillekin asialle.

Meillä on olohuoneessa punainen sohva. Tykkään sohvasta ja väri miellyttää kovasti näin kolmen vuoden jälkeenkin. Sohvan lisäksi meillä oli kuitenkin paljon muutakin väriä olohuoneessa. Päätin että asialle on tehtävä jotain, jottei olohuone vaikuta niin rauhattomalta.

Kirjat majailevat tässä kuvassa lattialla, mutta vain väliaikaisesti

Siirsimme hiljattain olohuoneeseen myös toisen sohvamme, joten huoneen toinen laita näytti tältä:

Tässä huoneessa on siis seuraavia värejä:

- valkoinen (matto, seinät, lamppu pianon päällä, lipaston alaosa, pöytäliina, kirjoituspöytä

- musta tai tummanruskea (piano ja jakkara, lipaston kansilevy, televisio, tulostin, tietokone, vahvistin, pleikkari, sohvapöytä, kukkapöydät)

- punainen (sohva, lasten tuoli, pari kitaraa, maalauksen pisarat)

- turkoosi (maalauksen tausta)

- vihreä (takka, viherkasvit)

- sininen (sohva, seinäkello, muutamat laatikot)

- koivun väri (kirjahylly, tuoli, akustinen kitara, TV-taso, tarjotin, lattialistat)

- kirsikkapuun väri (kitaravahvistimen pöytä, sinisen sohvan jalat, kaiuttimet)

- beige (kokolattiamatto)

- oranssi (kitaravahvistin ja kahvakuula)

Aikamoinen värien ilotulitus, ja sitten vielä siihen kirjat, jotka ovat kirjavia. Huh. Ei ihme, ettei huone vaikuta kovin rauhalliselta. Yhtenä iltana tämän tajuttuani, tein muutamia muutoksia ja jatkoin loppuun seuraavana päivänä. Nyt huone näyttää tältä:

Vein huoneesta pois tuon maalauksen, jonka turkoosille ei ollut yhtymäkohtaa, ja muutin sohvan vaaleaksi. Vihreän olisin kyllä myös siirtänyt pois huoneesta, samoin oranssin, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Olisi myös kiva, jos puukalusteet olisivat yhtä väriä. Koivusta ja valkoisesta tykkään, tummanruskeasta ja kirsikasta en. Toisaalta tummanruskea käy hyvin yksiin mustan kanssa, joten se ei häiritse silmää.

Sisustusta pohdiskellessani huomasin, että musta, valkoinen ja punainen ovat minua miellyttäviä sisustusvärejä. Riemunkirjava on myös kivannäköinen, mutta se ei tosiaan ole rauhallinen ja siksi on hyvä löytää joku linja sisustusväreihin. Lipaston päällisestä tuli tämän näköinen:

Valitsin valkoiset ja punaiset kirjat ja esineet ja laitoin ne lipaston päälle. Olen tyytyväinen erityisesti tähän lopputulokseen:

Jos väreistä pitää valita yksi, joka tuo riemunkirjavaa iloisuutta huoneeseen, sen on kyllä oltava punainen. Tykkään! Ja kaikeksi onneksi punainen sopii hyvin yhteen vastavärinsä vihreän kanssa, jonka olemassaoloa tässä huoneessa ei voi välttää kiinteän takan vuoksi.

Nyt näitä kuvia katsellessani hoksasin, että tuo iloisen oranssi vahvistinhan sopii hyvin yhteen kirsikkaisen pöytänsä kanssa. Tulisikohan huoneesta vieläkin tasapainoisempi, jos siirtäisin vahvistimen television viereen kirsikkaisten kaiuttimien läheisyyteen..? Pöytä on kyllä niin kiikkerä, ettei taida ilman seinän apua pitää vahvistinta pystyssä. 

Kitaravahvistimen väristä on kerrottava sen verran, että uutta vahvistinta valitessaan Jani antoi minulle luvan esittää väritoiveen. Toivoin jotain muuta kuin mustaa, ja tämä retrotyylinen oranssi miellytti kyllä. Se miellyttää edelleen, mutta valitettavasti väri ei sovi hyvin kokonaisuuteen.

Jos teillä on ideoita, kuinka saada huoneesta vielä tasapainoisempi, kuulisin mielelläni!

PS. Kun olimme päättäneet jäädä toistaiseksi tähän kaupunkiin ja asuntoon, teimme vähän suuremman luokan huonekalujen siirron. Olohuoneen suuri valkoinen Expedit muutti vierashuoneeseen. Vierashuone on nyt oikein tasapainoinen ja rauhallinen. Siellä on valkoista ja kermanvalkoista, vähän tummanruskeaa, hailakan vihreää ja puun väriä. Huone on tosiaan harmoninen mutta TYLSÄ. Vein turkoosinpunaisen maalauksen väliaikaisesti vierashuoneeseen, ja se näyttää siellä ihan mahdottoman räikeältä. Mietin kuitenkin, pitäisikö tuoda tämä uusi väripaletti vierashuoneeseenkin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska huone on jo lähinnä valkoinen. Mukaan pitäisi laittaa mustaa ja punaista. En vain osaa kuvitella noita värejä sinne, vielä.

Suomalaisuutta saksalaiseen arkeen

Heippa pitkästä aikaa!

Suomen reissusta ja sen jälkeisistä rästihommista selvittyäni päätin taas ottaa aikaa blogin kirjoittamiselle. Olen edelleen koettanut sulatella sitä, että emme lähdekään rapakon taakse. Nyt pohdintani on siinä vaiheessa, että on elettävä kuin eläisin tässä paikassa ja asunnossa koko loppuelämäni. Sillä en tiedä, koska on tämän elämäni viimeinen päivä enkä toisaalta tahdo elää "sitku" -elämää, kun ei ole pakko. Vaikka olisi mukava asua talossa, jossa meillä olisi oma piha ja lasten leikkipiha, se ei ole mikään välttämättömyys hyvän arjen saavuttamiseksi.

Pohdin lentokoneessa, mitä asioita Suomesta haluaisin mukaani Saksaan. Listalla olivat esimerkiksi sauna, läheiset, puhdas ruoka ja vesi sekä luonnonläheisyys. Pohdin myös, kuinka voisin saada näitä asioita tuotua saksalaiseen arkeeni - niin ettei tarvitsisi ajatella kuinka Suomessa "kaikki on paremmin".

Saunaan täällä pääsee kyllä monissa uimahalleissa tai kylpylöissä, mutta harvoissa on veden heitto kiukaalle sallittu. Onneksemme ystäväperheellämme on oma sauna, josta mekin pääsemme aina silloin tällöin nauttimaan. Opetimme heille suomalaisen tavan saunoa, mutta ainakaan vielä siitä ei ole tullut heille jokaviikkoinen tapa. Jos nyt saamme auton ostettua, pääsemme helpommin heille ja voimme rohkaista heitä käyttämään saunaansa vähän useammin.

Läheiset. Tämä on ristiriitainen asia. Suomessa asuimme lähellä monia ystäviä ja sukulaisia. Nyt asumme kaukana kaikista sukulaisista ja ystäviäkään ei ihan naapurissa ole, sillä München on iso kaupunki. Toisaalta, kun saamme vieraita Suomesta, saamme olla heidän kanssaan yleensä monta päivää ja yötä. Se on suuri siunaus ja ihana asia. Mutta toisaalta tosiasia on myös se, että kaikki ystävämme ja sukulaisemme Suomesta eivät tule meitä katsomaan. Kaukana asumisessa on siis hyvät ja huonot puolensa läheisten tapaamisen suhteen. Onneksi Saksa on niin lähellä, että on helppo matkustaa Suomeen ja siellä tavata niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät ole meille ehtineet tai päässeet.

No sitten vielä nämä seuraavat kolme, ruoka, juoma ja luonto. Niinkuin tiedättekin, Alpit ovat meiltä noin tunnin matkan päässä. Sinne pääsee näppärästi autolla ja niissä maisemissa silmä ja sielu lepää. Lapset ovat jo tarpeeksi isoja patikoidakseen ihan hyvällisiä matkoja, jonka myötä patikoinnista onkin tullut perheen yhteinen harrastus. Alpeille lähdemme viikonloppuna, mutta olisi mukavaa, jos myös tässä lähistöllä olisi luonnontilaisia paikkoja, jonne mennä lasten kanssa. Tiedän että pyörämatkan päässä on paikka, jonka nimi on Wald eli metsä, ja se on kartalta katsoen aika iso. Suunnitelmissani onkin tsekata tuo paikka, jospa se olisi minulle ja lapsille hyvä arkiluontokohde.

Hyvää vettä järjestän minulle ja meille siten, että aloin taas suodattaa kraanaveden. Ostin Brita-kannun jo Ulmissa asuessamme, mutta täällä ollessa lopetin suodattamisen. Kuuntelin ihmisten mielipiteitä siitä, että Münchenin juomavesi on yksi Euroopan parhaista. Näin sanovat varmastikin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole maistaneet suomalaista pohjavettä suoraan kotikeittiön hanasta. Mutta suodattamalla tulee tuosta müncheniläisestäkin hanavedestä ihan hyvää.

Puhdas ruoka. Luulen että tässä asiassa mielikuvat vaikuttavat rutkasti siihen, miltä todellisuus näyttää. Totta on, että Suomessa on paljon sitä vapaata luontoa, jonka myötä luulisi ruoka-aineidenkin sisältävän vähemmän saasteita ja kemikaaleja. Mutta en ole asiaa varsinaisesti tutkinut. Täällä taas myydään paljon luomua, mutta niidenkään alkuperää en ole sen tarkemmin tutkinut.

Päätin kuitenkin parantaa päivittäistä ruuanhankintakokemustani siten, että vaihdoin lähikauppaa. Lähin kauppamme on suuri tavaratalo, jossa on paljon tavaraa ja kauppa vaikuttaa epäsiistiltä. Sieltä saa kyllä kaiken, mitä tarvitsee, mutta ostosten teko ei ole miellyttävää ja siihen menee paljon aikaa. Reilun kilometrin matkan päässä meiltä taas on mukava, siisti ja pienehkö lähikauppa, josta saa kaikki päivittäistavarat. Usein heillä on paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja muita tuotteita. Kauppa on sen kokoinen kuin Suomessa esimerkiksi Sale tai K-market, joten ostosten tekoon ei mene kovin kauan aikaa ja valikoimasta saa kokonaiskäsityksen helposti.

Viime viikolla huomasin, että lasten tarhamatkan varrelle on avattu uusi luomukauppa. Ilahduin kovasti, sillä luomukaupassa on paljon parempi valikoima viljatuotteita kuin tavallisessa ruokakaupassa. Tykkään muutenkin ostaa luomua, vaikkei tosiaan siitä alkuperästä niin tarkkaa tietoa olekaan.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Ei sisustusta eikä käsitöitä, mutta kodin järjestämistä kuitenkin - arjen rutiinit ovat erottamaton osa kotia ja niitä palvelemaan on se kotikin järjestettävä. Kyllä minä huonekalujen siirtämistä ja tavaroiden järjestelyäkin olen viime aikoina harrastanut, ja luulin siitä tänään teille kirjoittavanikin, mutta tämä toisenlainen pohdinta vei voiton.

Näitä asioita en Suomessa asuessani niin paljon pohtinut. Enkä täälläkään ennen kuin nyt. Kuitenkin koen ja ajattelen, että pienillä arjen valinnoilla voi olla ihmeen suuri vaikutus siihen, miten elämä maistuu. Olisi mukava kuulla, jos teistä joku on myös pohtinut tällaisia asioita - miten tehdä arjesta omien arvojen mukaista ja mukavaa. Kommentoikaa siis!

Nautiskelen "uudesta" kodista

Heippa!

Vihdoinkin pääsen taas bloggaamaan! Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta. Sen jälkeen kärsin jonkinmoisesta vatsataudista ja kotityöt lykkääntyivät. Toisaalta lähestyvä Suomen reissumme aiheuttaa mieluisia lisätöitä. Sunnuntaiaamupäivänä saan puolisoni suosiollisella myötävaikutuksella vihdoin tarttua näppäimistöön ja hiireen, ja jakaa näkymiä ja fiiliksiä kodistamme. 

Olen vieläkin niin iloinen siitä, että saamme jäädä tänne Müncheniin. Nyt on mukava laittaa kotia mieleisekseen, kun voi ajatella asuvansa tässä vähän pidemmän aikaa.

Kukkakimpusta pelastetut gerberat Kivi-tuikkulyhdyissä

Aikanaan valitsimme juuri tämän asunnon sitä silmällä pitäen, että tämä on väliaikaisratkaisu. Siksi meillä ei ole omaa pihaa. Kaipaan sitä, että voin vain laittaa lapset pihalle ja tehdä omia töitä sisällä. Onneksi tämä on mahdollista molempien isovanhempien kotona Suomessa, arvostan sitä kovasti. Mielestäni lapsuuteen kuuluu sellainen omatoiminen ympäristön tutkiminen.

Meidän lähellämme täällä Münchenissä on ihana iso puisto. Sen vuoksi alunperin rohkenin pihattoman asunnon valitakin. Itse en ole koskaan ollut mikään ulkoilija - lapsena yritin keksiä aina sata eri syytä, jotta pääsisin jo pihalta sisälle piirtämään, askartelemaan, lukemaan... Nykyään tykkään kävelemisestä ja ehkä hieman jopa juoksemisestakin. Nautin puiston vihreydestä, raikkaudesta ja erilaisista tuoksuista.

Lasten ulkoiluttaminen leikkipuistossa on ollut minulle haaste, koska penkillä istuminen on tylsää. Nyt lapset alkavat olla siinä iässä, että molemmat opettelevat kovaa vauhtia uusia taitoja. Se on minusta kivaa, kun voin osallistua heidän touhuihinsa auttaen ja rohkaisten, ja iloita heidän kanssaan heidän oppiessaan uutta.

Tähän taloon kuuluu kyllä puutarha, mutta sen omistaa alakerrassa asuva vuokraemäntämme. Hän pitää pihastaan oikein hyvää huolta, joten näkymät ikkunasta miellyttävät silmää. Yhtenä päivänä olohuoneen ikkunasta katsellessani tajusin, että näkymä muistuttaa hieman sitä, jonka näin lapsuudenkodissani Suomessa. Sielläkin olohuoneen sohvalla löhötessä saattoi katsella ikivihreitä puita ja taivasta.

Viime kesänä olimme lähes kaikki sään puolesta parvekkeella istuskeluun sopivat päivät Suomessa. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että tulemme olemaan lämpimiä päiviä myös täällä Münchenissä. Laitoin ennen pääsiäistä parvekkeen kesäkuntoon, ja nautimme siinä jo muutamat välipalatkin. Kalusteet ovat vuokraemännän, joka armeliaasti antaa meidän niitä lainata. Haaveilen kyllä omista kalusteista, mutta haluaisin sellaiset romanttiset, takorautaiset tuolit ja pöydän. Ne maksavat tosi paljon enkä ole vakuuttunut niiden istumismukavuudesta.

Maisemoin pyykkitelineen häämatkalta tuodulla rantapyyhkeellä.

Parvekkeellemme paistaa aurinko suunnilleen iltapäivän kello neljästä alkaen.

Lyhty LED-valoineen on sijoitettu siten, että se toimii ikkunan läpi myös makuuhuoneemme yövalona. Kukat purkkeineen on antanut hoitooni vuokraemäntämme.

Olen saanut Suomesta mukaani paljon räsymattoja. Tykkään käyttää niitä, koska ne tuovat mukavasti väriä huoneisiin. Pitäisi vielä selvittää, missä niitä täällä voi puhdistaa. Sain pari päivää sitten inspiraation sisustaa uusiksi matoilla -  ja olipa mukavaa, kun ne olivat kellarivarastossa yhdessä paikassa ja järjestyksessä!

Tämä matto oli aiemmin eteisen käytävässä, mutta värikkyytensä vuoksi se sopii hyvin värikkääseen olohuoneeseen. Se on myös tarpeeksi pitkä johtamaan olohuoneen ovelta parvekkeen ovelle.

Nämä vaaleansiniset matot löysin varastosta. En ole aiemmin tykännyt niistä, kun ne on niin hillityn värisiä. Mutta tähän käytävään, joka näkyy ovesta sisään tullessa, tuo hillitty ja rauhallinen väri sopii hyvin. Ompelin kaksi mattoa yhteen, jolloin matosta tuli käytävään juuri sopivan mittainen. Olin tosi tyytyväinen tähän löytöön! Kun lapset tulivat kotiin Kindergartenista, hekin huomasivat heti muutoksen.

Alkuvuodesta ottamissani kuvissa näkyy, miltä eteisemme aiemmin näytti.

Siinä oli siis yhteensä kolme mattoa, jotka seilasivat paikoiltaan jatkuvasti. Myös eteisen pöytä oli liian pieni ja matala paikkaansa eikä eteinen näyttänyt lainkaan sisustetulta. Tältä tila näyttää nyt:

Matot rajaavat tilan nyt paremmin, eteisen sisustus on rauhallinen ja näyttää kokonaisuudelta. Monet sisustajat sanovat, että eteinen on kodin tärkein tila - näet sen itse ensimmäiseksi, kun tulet kotiin. Ja eteinen on se tila, joka toivottaa myös vieraasi tervetulleeksi. 

Lisäksi lapsiperheessä eteisen on pakko olla toimiva, jotta lähdöt ja kotiintulot pukemisineen ja riisumisineen onnistuisi sujuvasti. Lapset säilyttävät asusteensa korilipastossa ja kenkänsä kuvassa näkyvässä hyllyssä. Minun käsilaukkuni paikka on juuri tuossa, missä se nytkin nököttää.

Lapsillamme on oma naulakko sopivalla korkeudella, johon he ripustavat reppunsa ja takkinsa Kindergartenista tullessa. Joskus tavarat löytävät paikoilleen ilman sanomista, joskus ei sitten niin millään. Tiedättehän!

Hauska yksityiskohta, jonka huomasin vasta valokuvatessani eteistä: uusi "neliniitinen" matto sopii kuvioltaan hyvin yhteen korihyllyn kanssa.

Loppuhuipennukseksi tähän postaukseen vielä jotain muuta kuin kodin järjestämistä. Päätös tänne jäämisestä innosti minua taas kutomaan - kun ei tarvitsekaan luopua kaikista ihanista langoista. Jaakko on ollut ilman sopivia villasukkia ainakin yli vuoden. Nyt hänellä on uudet. Jaakko sai itse valita langat ja minä sommittelin ne sukkaan. Nyt ei enää pojan varpaiden tarvitse palella!