Sisustusvärejä etsimässä

Olen lueskellut blogia, jonka kirjoittaja auttaa naisia löytämään oman sisustustyylinsä. Ensin en ollut asiasta kovin innostunut, koska alunperin löysin sivulle kodin organisointia koskien. En nytkään ole ilmoittautumassa hänen verkkokursseilleen, mutta blogin seuraaminen on saanut minut ajattelemaan sitä, miltä täällä kotona näyttää. Nyt kun ei tarvitse ajatella muuttavansa lähiaikoina, on syytä uhrata ajatus tai pari sillekin asialle.

Meillä on olohuoneessa punainen sohva. Tykkään sohvasta ja väri miellyttää kovasti näin kolmen vuoden jälkeenkin. Sohvan lisäksi meillä oli kuitenkin paljon muutakin väriä olohuoneessa. Päätin että asialle on tehtävä jotain, jottei olohuone vaikuta niin rauhattomalta.

Kirjat majailevat tässä kuvassa lattialla, mutta vain väliaikaisesti

Siirsimme hiljattain olohuoneeseen myös toisen sohvamme, joten huoneen toinen laita näytti tältä:

Tässä huoneessa on siis seuraavia värejä:

- valkoinen (matto, seinät, lamppu pianon päällä, lipaston alaosa, pöytäliina, kirjoituspöytä

- musta tai tummanruskea (piano ja jakkara, lipaston kansilevy, televisio, tulostin, tietokone, vahvistin, pleikkari, sohvapöytä, kukkapöydät)

- punainen (sohva, lasten tuoli, pari kitaraa, maalauksen pisarat)

- turkoosi (maalauksen tausta)

- vihreä (takka, viherkasvit)

- sininen (sohva, seinäkello, muutamat laatikot)

- koivun väri (kirjahylly, tuoli, akustinen kitara, TV-taso, tarjotin, lattialistat)

- kirsikkapuun väri (kitaravahvistimen pöytä, sinisen sohvan jalat, kaiuttimet)

- beige (kokolattiamatto)

- oranssi (kitaravahvistin ja kahvakuula)

Aikamoinen värien ilotulitus, ja sitten vielä siihen kirjat, jotka ovat kirjavia. Huh. Ei ihme, ettei huone vaikuta kovin rauhalliselta. Yhtenä iltana tämän tajuttuani, tein muutamia muutoksia ja jatkoin loppuun seuraavana päivänä. Nyt huone näyttää tältä:

Vein huoneesta pois tuon maalauksen, jonka turkoosille ei ollut yhtymäkohtaa, ja muutin sohvan vaaleaksi. Vihreän olisin kyllä myös siirtänyt pois huoneesta, samoin oranssin, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Olisi myös kiva, jos puukalusteet olisivat yhtä väriä. Koivusta ja valkoisesta tykkään, tummanruskeasta ja kirsikasta en. Toisaalta tummanruskea käy hyvin yksiin mustan kanssa, joten se ei häiritse silmää.

Sisustusta pohdiskellessani huomasin, että musta, valkoinen ja punainen ovat minua miellyttäviä sisustusvärejä. Riemunkirjava on myös kivannäköinen, mutta se ei tosiaan ole rauhallinen ja siksi on hyvä löytää joku linja sisustusväreihin. Lipaston päällisestä tuli tämän näköinen:

Valitsin valkoiset ja punaiset kirjat ja esineet ja laitoin ne lipaston päälle. Olen tyytyväinen erityisesti tähän lopputulokseen:

Jos väreistä pitää valita yksi, joka tuo riemunkirjavaa iloisuutta huoneeseen, sen on kyllä oltava punainen. Tykkään! Ja kaikeksi onneksi punainen sopii hyvin yhteen vastavärinsä vihreän kanssa, jonka olemassaoloa tässä huoneessa ei voi välttää kiinteän takan vuoksi.

Nyt näitä kuvia katsellessani hoksasin, että tuo iloisen oranssi vahvistinhan sopii hyvin yhteen kirsikkaisen pöytänsä kanssa. Tulisikohan huoneesta vieläkin tasapainoisempi, jos siirtäisin vahvistimen television viereen kirsikkaisten kaiuttimien läheisyyteen..? Pöytä on kyllä niin kiikkerä, ettei taida ilman seinän apua pitää vahvistinta pystyssä. 

Kitaravahvistimen väristä on kerrottava sen verran, että uutta vahvistinta valitessaan Jani antoi minulle luvan esittää väritoiveen. Toivoin jotain muuta kuin mustaa, ja tämä retrotyylinen oranssi miellytti kyllä. Se miellyttää edelleen, mutta valitettavasti väri ei sovi hyvin kokonaisuuteen.

Jos teillä on ideoita, kuinka saada huoneesta vielä tasapainoisempi, kuulisin mielelläni!

PS. Kun olimme päättäneet jäädä toistaiseksi tähän kaupunkiin ja asuntoon, teimme vähän suuremman luokan huonekalujen siirron. Olohuoneen suuri valkoinen Expedit muutti vierashuoneeseen. Vierashuone on nyt oikein tasapainoinen ja rauhallinen. Siellä on valkoista ja kermanvalkoista, vähän tummanruskeaa, hailakan vihreää ja puun väriä. Huone on tosiaan harmoninen mutta TYLSÄ. Vein turkoosinpunaisen maalauksen väliaikaisesti vierashuoneeseen, ja se näyttää siellä ihan mahdottoman räikeältä. Mietin kuitenkin, pitäisikö tuoda tämä uusi väripaletti vierashuoneeseenkin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska huone on jo lähinnä valkoinen. Mukaan pitäisi laittaa mustaa ja punaista. En vain osaa kuvitella noita värejä sinne, vielä.

Suomalaisuutta saksalaiseen arkeen

Heippa pitkästä aikaa!

Suomen reissusta ja sen jälkeisistä rästihommista selvittyäni päätin taas ottaa aikaa blogin kirjoittamiselle. Olen edelleen koettanut sulatella sitä, että emme lähdekään rapakon taakse. Nyt pohdintani on siinä vaiheessa, että on elettävä kuin eläisin tässä paikassa ja asunnossa koko loppuelämäni. Sillä en tiedä, koska on tämän elämäni viimeinen päivä enkä toisaalta tahdo elää "sitku" -elämää, kun ei ole pakko. Vaikka olisi mukava asua talossa, jossa meillä olisi oma piha ja lasten leikkipiha, se ei ole mikään välttämättömyys hyvän arjen saavuttamiseksi.

Pohdin lentokoneessa, mitä asioita Suomesta haluaisin mukaani Saksaan. Listalla olivat esimerkiksi sauna, läheiset, puhdas ruoka ja vesi sekä luonnonläheisyys. Pohdin myös, kuinka voisin saada näitä asioita tuotua saksalaiseen arkeeni - niin ettei tarvitsisi ajatella kuinka Suomessa "kaikki on paremmin".

Saunaan täällä pääsee kyllä monissa uimahalleissa tai kylpylöissä, mutta harvoissa on veden heitto kiukaalle sallittu. Onneksemme ystäväperheellämme on oma sauna, josta mekin pääsemme aina silloin tällöin nauttimaan. Opetimme heille suomalaisen tavan saunoa, mutta ainakaan vielä siitä ei ole tullut heille jokaviikkoinen tapa. Jos nyt saamme auton ostettua, pääsemme helpommin heille ja voimme rohkaista heitä käyttämään saunaansa vähän useammin.

Läheiset. Tämä on ristiriitainen asia. Suomessa asuimme lähellä monia ystäviä ja sukulaisia. Nyt asumme kaukana kaikista sukulaisista ja ystäviäkään ei ihan naapurissa ole, sillä München on iso kaupunki. Toisaalta, kun saamme vieraita Suomesta, saamme olla heidän kanssaan yleensä monta päivää ja yötä. Se on suuri siunaus ja ihana asia. Mutta toisaalta tosiasia on myös se, että kaikki ystävämme ja sukulaisemme Suomesta eivät tule meitä katsomaan. Kaukana asumisessa on siis hyvät ja huonot puolensa läheisten tapaamisen suhteen. Onneksi Saksa on niin lähellä, että on helppo matkustaa Suomeen ja siellä tavata niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät ole meille ehtineet tai päässeet.

No sitten vielä nämä seuraavat kolme, ruoka, juoma ja luonto. Niinkuin tiedättekin, Alpit ovat meiltä noin tunnin matkan päässä. Sinne pääsee näppärästi autolla ja niissä maisemissa silmä ja sielu lepää. Lapset ovat jo tarpeeksi isoja patikoidakseen ihan hyvällisiä matkoja, jonka myötä patikoinnista onkin tullut perheen yhteinen harrastus. Alpeille lähdemme viikonloppuna, mutta olisi mukavaa, jos myös tässä lähistöllä olisi luonnontilaisia paikkoja, jonne mennä lasten kanssa. Tiedän että pyörämatkan päässä on paikka, jonka nimi on Wald eli metsä, ja se on kartalta katsoen aika iso. Suunnitelmissani onkin tsekata tuo paikka, jospa se olisi minulle ja lapsille hyvä arkiluontokohde.

Hyvää vettä järjestän minulle ja meille siten, että aloin taas suodattaa kraanaveden. Ostin Brita-kannun jo Ulmissa asuessamme, mutta täällä ollessa lopetin suodattamisen. Kuuntelin ihmisten mielipiteitä siitä, että Münchenin juomavesi on yksi Euroopan parhaista. Näin sanovat varmastikin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole maistaneet suomalaista pohjavettä suoraan kotikeittiön hanasta. Mutta suodattamalla tulee tuosta müncheniläisestäkin hanavedestä ihan hyvää.

Puhdas ruoka. Luulen että tässä asiassa mielikuvat vaikuttavat rutkasti siihen, miltä todellisuus näyttää. Totta on, että Suomessa on paljon sitä vapaata luontoa, jonka myötä luulisi ruoka-aineidenkin sisältävän vähemmän saasteita ja kemikaaleja. Mutta en ole asiaa varsinaisesti tutkinut. Täällä taas myydään paljon luomua, mutta niidenkään alkuperää en ole sen tarkemmin tutkinut.

Päätin kuitenkin parantaa päivittäistä ruuanhankintakokemustani siten, että vaihdoin lähikauppaa. Lähin kauppamme on suuri tavaratalo, jossa on paljon tavaraa ja kauppa vaikuttaa epäsiistiltä. Sieltä saa kyllä kaiken, mitä tarvitsee, mutta ostosten teko ei ole miellyttävää ja siihen menee paljon aikaa. Reilun kilometrin matkan päässä meiltä taas on mukava, siisti ja pienehkö lähikauppa, josta saa kaikki päivittäistavarat. Usein heillä on paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja muita tuotteita. Kauppa on sen kokoinen kuin Suomessa esimerkiksi Sale tai K-market, joten ostosten tekoon ei mene kovin kauan aikaa ja valikoimasta saa kokonaiskäsityksen helposti.

Viime viikolla huomasin, että lasten tarhamatkan varrelle on avattu uusi luomukauppa. Ilahduin kovasti, sillä luomukaupassa on paljon parempi valikoima viljatuotteita kuin tavallisessa ruokakaupassa. Tykkään muutenkin ostaa luomua, vaikkei tosiaan siitä alkuperästä niin tarkkaa tietoa olekaan.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Ei sisustusta eikä käsitöitä, mutta kodin järjestämistä kuitenkin - arjen rutiinit ovat erottamaton osa kotia ja niitä palvelemaan on se kotikin järjestettävä. Kyllä minä huonekalujen siirtämistä ja tavaroiden järjestelyäkin olen viime aikoina harrastanut, ja luulin siitä tänään teille kirjoittavanikin, mutta tämä toisenlainen pohdinta vei voiton.

Näitä asioita en Suomessa asuessani niin paljon pohtinut. Enkä täälläkään ennen kuin nyt. Kuitenkin koen ja ajattelen, että pienillä arjen valinnoilla voi olla ihmeen suuri vaikutus siihen, miten elämä maistuu. Olisi mukava kuulla, jos teistä joku on myös pohtinut tällaisia asioita - miten tehdä arjesta omien arvojen mukaista ja mukavaa. Kommentoikaa siis!

Nautiskelen "uudesta" kodista

Heippa!

Vihdoinkin pääsen taas bloggaamaan! Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta. Sen jälkeen kärsin jonkinmoisesta vatsataudista ja kotityöt lykkääntyivät. Toisaalta lähestyvä Suomen reissumme aiheuttaa mieluisia lisätöitä. Sunnuntaiaamupäivänä saan puolisoni suosiollisella myötävaikutuksella vihdoin tarttua näppäimistöön ja hiireen, ja jakaa näkymiä ja fiiliksiä kodistamme. 

Olen vieläkin niin iloinen siitä, että saamme jäädä tänne Müncheniin. Nyt on mukava laittaa kotia mieleisekseen, kun voi ajatella asuvansa tässä vähän pidemmän aikaa.

Kukkakimpusta pelastetut gerberat Kivi-tuikkulyhdyissä

Aikanaan valitsimme juuri tämän asunnon sitä silmällä pitäen, että tämä on väliaikaisratkaisu. Siksi meillä ei ole omaa pihaa. Kaipaan sitä, että voin vain laittaa lapset pihalle ja tehdä omia töitä sisällä. Onneksi tämä on mahdollista molempien isovanhempien kotona Suomessa, arvostan sitä kovasti. Mielestäni lapsuuteen kuuluu sellainen omatoiminen ympäristön tutkiminen.

Meidän lähellämme täällä Münchenissä on ihana iso puisto. Sen vuoksi alunperin rohkenin pihattoman asunnon valitakin. Itse en ole koskaan ollut mikään ulkoilija - lapsena yritin keksiä aina sata eri syytä, jotta pääsisin jo pihalta sisälle piirtämään, askartelemaan, lukemaan... Nykyään tykkään kävelemisestä ja ehkä hieman jopa juoksemisestakin. Nautin puiston vihreydestä, raikkaudesta ja erilaisista tuoksuista.

Lasten ulkoiluttaminen leikkipuistossa on ollut minulle haaste, koska penkillä istuminen on tylsää. Nyt lapset alkavat olla siinä iässä, että molemmat opettelevat kovaa vauhtia uusia taitoja. Se on minusta kivaa, kun voin osallistua heidän touhuihinsa auttaen ja rohkaisten, ja iloita heidän kanssaan heidän oppiessaan uutta.

Tähän taloon kuuluu kyllä puutarha, mutta sen omistaa alakerrassa asuva vuokraemäntämme. Hän pitää pihastaan oikein hyvää huolta, joten näkymät ikkunasta miellyttävät silmää. Yhtenä päivänä olohuoneen ikkunasta katsellessani tajusin, että näkymä muistuttaa hieman sitä, jonka näin lapsuudenkodissani Suomessa. Sielläkin olohuoneen sohvalla löhötessä saattoi katsella ikivihreitä puita ja taivasta.

Viime kesänä olimme lähes kaikki sään puolesta parvekkeella istuskeluun sopivat päivät Suomessa. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että tulemme olemaan lämpimiä päiviä myös täällä Münchenissä. Laitoin ennen pääsiäistä parvekkeen kesäkuntoon, ja nautimme siinä jo muutamat välipalatkin. Kalusteet ovat vuokraemännän, joka armeliaasti antaa meidän niitä lainata. Haaveilen kyllä omista kalusteista, mutta haluaisin sellaiset romanttiset, takorautaiset tuolit ja pöydän. Ne maksavat tosi paljon enkä ole vakuuttunut niiden istumismukavuudesta.

Maisemoin pyykkitelineen häämatkalta tuodulla rantapyyhkeellä.

Parvekkeellemme paistaa aurinko suunnilleen iltapäivän kello neljästä alkaen.

Lyhty LED-valoineen on sijoitettu siten, että se toimii ikkunan läpi myös makuuhuoneemme yövalona. Kukat purkkeineen on antanut hoitooni vuokraemäntämme.

Olen saanut Suomesta mukaani paljon räsymattoja. Tykkään käyttää niitä, koska ne tuovat mukavasti väriä huoneisiin. Pitäisi vielä selvittää, missä niitä täällä voi puhdistaa. Sain pari päivää sitten inspiraation sisustaa uusiksi matoilla -  ja olipa mukavaa, kun ne olivat kellarivarastossa yhdessä paikassa ja järjestyksessä!

Tämä matto oli aiemmin eteisen käytävässä, mutta värikkyytensä vuoksi se sopii hyvin värikkääseen olohuoneeseen. Se on myös tarpeeksi pitkä johtamaan olohuoneen ovelta parvekkeen ovelle.

Nämä vaaleansiniset matot löysin varastosta. En ole aiemmin tykännyt niistä, kun ne on niin hillityn värisiä. Mutta tähän käytävään, joka näkyy ovesta sisään tullessa, tuo hillitty ja rauhallinen väri sopii hyvin. Ompelin kaksi mattoa yhteen, jolloin matosta tuli käytävään juuri sopivan mittainen. Olin tosi tyytyväinen tähän löytöön! Kun lapset tulivat kotiin Kindergartenista, hekin huomasivat heti muutoksen.

Alkuvuodesta ottamissani kuvissa näkyy, miltä eteisemme aiemmin näytti.

Siinä oli siis yhteensä kolme mattoa, jotka seilasivat paikoiltaan jatkuvasti. Myös eteisen pöytä oli liian pieni ja matala paikkaansa eikä eteinen näyttänyt lainkaan sisustetulta. Tältä tila näyttää nyt:

Matot rajaavat tilan nyt paremmin, eteisen sisustus on rauhallinen ja näyttää kokonaisuudelta. Monet sisustajat sanovat, että eteinen on kodin tärkein tila - näet sen itse ensimmäiseksi, kun tulet kotiin. Ja eteinen on se tila, joka toivottaa myös vieraasi tervetulleeksi. 

Lisäksi lapsiperheessä eteisen on pakko olla toimiva, jotta lähdöt ja kotiintulot pukemisineen ja riisumisineen onnistuisi sujuvasti. Lapset säilyttävät asusteensa korilipastossa ja kenkänsä kuvassa näkyvässä hyllyssä. Minun käsilaukkuni paikka on juuri tuossa, missä se nytkin nököttää.

Lapsillamme on oma naulakko sopivalla korkeudella, johon he ripustavat reppunsa ja takkinsa Kindergartenista tullessa. Joskus tavarat löytävät paikoilleen ilman sanomista, joskus ei sitten niin millään. Tiedättehän!

Hauska yksityiskohta, jonka huomasin vasta valokuvatessani eteistä: uusi "neliniitinen" matto sopii kuvioltaan hyvin yhteen korihyllyn kanssa.

Loppuhuipennukseksi tähän postaukseen vielä jotain muuta kuin kodin järjestämistä. Päätös tänne jäämisestä innosti minua taas kutomaan - kun ei tarvitsekaan luopua kaikista ihanista langoista. Jaakko on ollut ilman sopivia villasukkia ainakin yli vuoden. Nyt hänellä on uudet. Jaakko sai itse valita langat ja minä sommittelin ne sukkaan. Nyt ei enää pojan varpaiden tarvitse palella!

Keittiöasiaa

No niin, käydäänpä sitten keittiön kimppuun. Nappasin tämän kuvan ennen kuin aloin järjestellä, ja se kertoo hyvin keittiömme yleisilmeen. En edes siirrellyt tiskejä tai roskia pois näkyvistä kuvaa varten, joten näette todellisen arkitilanteen.

Olen jo pidemmän aikaa ollut kyllästynyt siihen, ettei keittiö oikein toimi ja tavarat tuntuvat olevan hankalasti saatavilla tai väärissä paikoissa. Olin lykännyt keittiön uudelleen järjestämistä, koska mitä järkeä on järjestää tavarat uusiin paikkoihin, jos ne kohta menevät kuitenkin muuttolaatikoihin.

Keittiön arkirutiinit olen vihdoin tässä asunnossa saanut rullaamaan aika kivasti. Tyhjennän astianpesukoneen heti, kun se on valmis ja pesen käsitiskit suunnilleen päivittäin. Astiankuivauskaapin puuttuminen on ollut minulle ongelma Saksaan muuttamisesta alkaen - sellainen kapistus on täällä päin lähes tuntematon. Mutta nyt olen alistunut ilmeisesti saksalaiseen tapaan kuivata tiskit pyyheliinaan. Kuivaamassa oleville pyyheliinoille on keittiössä ihan oma kaappinsakin.

Pyyheliina roikkuu siis kahden ulosvedettävän muovitapin päällä. Käsitiskin kuivaamisessa tiskauksen jälkeen on se hyvä puoli, että tavarat saa heti omille paikoilleen eivätkä ne jää päiväkausiksi lojumaan kuivaustelineeseen. Lahjoitinkin Ikean tyylikkään valkoisen muovisen kuivaustelineen eteenpäin keittiöstä tilaa viemästä.

Astianpesukoneemme on sijoitettu siten, että sen luukun ollessa auki, pari kaapin ovea pitää olla kiinni. Säilytin näissä kaapeissa aiemmin uunivuokia ja kattiloita, mutta kyllästyin siihen etten saanut näitä astioita suoraan koneesta paikalleen. Niinpä vaihdoin uunivuuat entiseen ruokakomeroon ja ruoka-aineet näihin kulmakaappeihin. Tämän systeemin kanssa elin ainakin puoli vuotta.

Uunivuokien alapuolella näkyvässä laatikossa olen säilyttänyt säilykkeitä, viinejä, varapakkauksia pastaa ja hiutaleita ja niin edelleen. Ovessa oleva hylly on tosi epäkätevä pienien muovipurkkien säilytykseen, mutta siinäpä olen niitä pitänyt.

Eli vaikka nyt sainkin astiat paikoilleen suoraan tiskikoneesta, järjestelmä oli tosi epäkätevä, vaikea pitää järjestyksessä ja lisäksi kaikki uunivuuat eivät oikein tahtoneet mahtua tuohon kaappiin (kuvassa yksi iso musta uunivuoka lepää kuiva-ainevaraston päällä laatikossa).

Nuo pyörivät kulmahyllyt keittiön kaapeissa ovat aika ärsyttävä systeemi. Ainakaan minun keittiössäni niille ei voi lastata kovin painavaa tavaraa ja harvat tavarat sopivat hyvin puolikaaren mallisiin hyllyihin. Vanhempani laittoivat keittiönsä uusiksi viime vuonna ja heidän kulmahyllynsä on tämän tyyppinen:

Kuva: Kalustetukku

Jotenkin tuntuisi, että on sata kertaa kätevämpää, kun hylly tulee kokonaan ulos. No, sillä mennään mitä on, kun vuokra-asunnossa asutaan.

Epäjärjestyksestä ja epäkäytännöllisyydestä suivaantuneena päätin siirtää ruokatavarat takaisin ruokakomeroon ja uunivuoat ja salaattiastiat pyöriviin hyllyihin. Kävin samalla läpi astioitani, mitä vielä tarvitsen ja mitä en. Laitoin pois Janin vanhan siivilän, pari mehukannua, joita en koskaan käytä sekä pari uunivuokaa, jotka olivat ylimääräisiä (odottavat vielä kellarissa poisvientiä).

***

Ruokakomerosta tuli oikein toimivan oloinen ja miellyttävän näköinen. Järjestämisestä on nyt viikko ja kaappi näyttää pysyvän aivan vaivattomasti hyvässä järjestyksessä. Luulen keksineeni ovihyllyn todellisen käyttötarkoituksen - siihen kuuluu laittaa ruokatavaroita, ihan niinkuin jääkaapin oveen! (Joku  toinen olisi ehkä hoksannut tämän jo aiemmin kuin puolentoista vuoden asumisen jälkeen...) Niinpä löysin paikan myös noille alahyllyllä oleville lasiastioille, joista meinasin jo hankkiutua eroon. En halunnut säilyttää niitä keittiön pöydällä ja hyllystä ne oli hankala ottaa. Tässä ne ovat aivan käden ulottuvilla - hiutaleita voi jopa kuopaista desimitalla siirtämättä purkkia hyllystä - ja kauniisti esillä, joten säilytän ne sittenkin.

Kelpuutin ruokakomeroon kaikki astiat, jotka ovat tarkoitettu kuiva-aineiden säilytykseen. Myös tyhjät, jotta niille on kaapissa tila varattuna. Ylimmäisellä hyllyllä on jauhoja, sokeria ja leseitä. Toiseksi ylimpänä on sokeria, jauhoja, pastaa, näkkäriä, riisiä ja pikkuisissa purkeissa kaakaojuomajauhetta, linssejä, pellavaa ja palasokeria. Toiseksi alimpana on pastaa ja muffinivuoka, alimmaisella vasemmalla jämäjauhopusseja ja oikealla kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja mysliä. Ovessa on säilykkeitä, puurohiutaleita, sokeria, suolaa, lasagnelevyjä, hunajaa ja jauhoja.

Olisihan se mukavaa, kun jauhot olisivat yhdellä hyllyllä, hiutaleet toisella, säilykkeet kolmannella ja niin edelleen. Mutta järjestän tavarat mieluummin koon ja muodon mukaan - ja ovatpahan ne nyt sitten edes samassa kaapissa.

Alalaatikkoon jätin aiemman mukaisesti avaamattomat kuiva-ainepakkaukset ja isot säilykkeet, viinit ja muut pullot.

Järjestin samalla myös tee- ja maustekaapin. Jokin aika sitten oivalsin, että oven ritilähylly on tosiaan tarkoitettu mausteille. Nyt keksin myös, että suihkuverhon koukuilla voi ripustaa teesihdit ja teepussinaluset roikkumaan ritilähyllyn laitaan. Pusseihin pakatut mausteet ovat keskimmäisessä ruskeassa laatikossa, leivinjauhe ja vaniljajauhe oikeanpuoleisessa, strösselit, kakkukynttilät ja elintarvikeväri vasemmanpuoleisessa. Kahdella ylimmäisellä hyllyllä on teetä sekä useimmin tarvittavat mausteet. Alhaalla läpinäkyvissä laatikoissa on xylitol-purkat ja -pastillit, joita olemme Suomesta saaneet ja tuoneet.

Sitten vielä ne kulmakaapit. Ylhäällä vasemmalla ovat keittiöpyyhkeet siihen suureen uunivuokaan kasattuna. Pyyhkeet on helppo ottaa vuoasta pois silloin kun sitä tarvitsee. Niiden takana ovat tabletit, leipäkorit ja leipäliinat sekä essut ja ruokalaput. Alhaalla vasemmalla salaattikulhot sekä takana leivoslaatikko. Oikealla ylhäällä ovat juomapullot ja pienet termosastiat, oven korihyllyssä niiden korkit ja kannet. Juoma-astioiden takana on leivontavuoat ja kakkukupu. Oikealla alhaalla ovat uunivuoat. 

Tykkään siitä, että keittiötekstiilit ovat nyt yhdessä paikassa. Samoin juomapullot ovat nyt kaikki keskitetysti yhdessä paikassa, mikä on tosi kätevää. Pienenpieni neronleimaus tähän liittyen oli se, että termosmukit ja juomapullot palvelevat samaa käyttötarkoitusta - juoman mukaan ottamista - joten ne sopii järjestää samaan paikkaan.

Olen viihtynyt keittiössä paremmin nyt kun se on näiltä tärkeiltä osin paljon paremmassa järjestyksessä. Muutkin keittiön kaapit tarvitsisivat kunnon raivauksen, mutta se saa odottaa uutta inspiraatiota. Tällä kertaa keittiön järjestäminen johti myös sellaiseen poikkeukselliseen lopputulokseen, että puolisoni löytää tavarat sieltä helpommin. Se on mukavaa ja palkitsevaa!

Kotona!

Täällä ollaan taas! Viime viikolla kirjoittaminen jäi väliin, koska olin yksin lasten kanssa alkuviikon ja loppuviikolla oli pääsiäinen. Niin, ja oli sitten vielä jotain joka vei ajatukset toisaalle... Viikko sitten sunnuntaina päätimme, että jäämme tänne Saksaan!

Koko sen ajan, kun olemme olleet Münchenissä, olemme arvelleet Janin työnantajan lähettävän meidät toiselle mantereelle. Nyt kuin ihmeen kaupalla kävikin niin, ettemme lähde. Olen tosi iloinen. Kiitos ja ylistys Herralle, joka pitää lapsistaan hyvää huolta!

Näkymä lastenhuoneen ikkunasta pari viikkoa sitten

Olen koko ajan murehtinut sitä, kun välimatka Suomeen pitenisi huomattavasti. Nyt ei tarvitse murehtia sitä eikä tarvitse järjestää muuttoa. Lapset saavat rauhassa olla nykyisessä Kindergartenissa eikä minunkaan tarvitse hankkia uutta ystäväpiiriä. Lisäksi voimme jatkaa samassa kirkossa kuin tähänkin asti ja sitoutua siellä palvelutehtäviin. Ja Suomeen on vain 2,5 tunnin lento! Hipheihurraa!

Tätä uutista sulatellessa on vierähtänyt päivä jos toinenkin. Mutta kodin järjestäminen ei silti ole jäänyt sivuasiaksi - päin vastoin. Ensi töikseni järjestin uusiksi keittiötä, sillä olin lykännyt tuota hommaa mahdollisia muuttosuunnitelmia odotellessa. Sitten tein suunnitelman huonekalujen uudelleenjärjestämisestä niin, että jokainen huone on toimiva ja kodikas.

Ja nyt pääni pursuilee ideoita siitä, mitä voisin tehdä. Voisin leipoa, ommella, kutoa, järjestää, aloittaa harrastuksia, ryhtyä kirkolla pienryhmän pitäjäksi... Tuntuu siltä että nyt voin rauhassa tutustua ja kotiutua tähän kaupunkiin. Eihän sitä ikinä tiedä mihin tie vie tulevaisuudessa, mutta nyt on hyvä tässä.

Joitakin periaatteita kodin järjestämiseen liittyen aion kuitenkin säilyttää ja vaalia, vaikka muutto ei olekaan nyt välittömässä näköpiirissä. 

• En osta mitään turhaa tai harkitsematonta, 
• hankkiudun eroon tarpeettomasta tavarasta ja 
• pidän järkevässä järjestyksessä sen mitä käytämme ja tahdomme säilyttää.

***

Tuon iloisen päätöksen sunnuntain jälkeen olen tehnyt monenlaisia järjestelyjä täällä kotona. Lämpimät kiitokset rakkaalle aviomiehelleni, joka käytti osan pääsiäislomastaan huonekalujen kanniskeluun!

• Vaihdoin keittiön parin kaapin sisukset päittäin ja järjestin sisällöt.
• Vierashuoneesta siirrettiin sininen sohva olohuoneeseen ja tilalle laitettiin iso Expedit-kirjahylly ja minun vanha opiskeluaikainen lipastoni. Samalla liinavaatteiden säilytys ja yksi jalkalamppu muuttivat makuuhuoneestamme vierashuoneeseen. Vierashuoneen sisustus täydentyi lastenhuoneesta pihistetyllä nojatuolilla.
• Makuuhuoneessa siirsimme vaatekaapin ja mustat lipastot päittäin ja samalla valitsimme vaatteistamme ne, joita tosiaan käytämme. Loput toimitan kierrätykseen. Niin ja siivosin Janin sukkalaatikon.
• Luovutin lasten vanhoja leluja alle 3-vuotiaiden lastentarhaan ja laitoin Ikea-lastenkeittiön myyntiin.
• Jaakko sai pari uutta säilytyslaatikkoa, ja tuunasin Washi-teipillä pienen hyllyn hänen Lego-ukoilleen.
• Ja vieläpä käsityöuutinen: aloin kutoa sukkia Jaakolle.

Näistä jokaisesta ajattelin laittaa tänne kuvia ja raporttia. Kunhan saan kaiken siihen malliin, että kauniiden kuvien ottaminen on mahdollista. Ainakin kirjoitettavaa riittää, ja siinä samalla tehtävää ja järjesteltävää yllin kyllin. Kivaa! Ihanaa! Jee jee jee!

Kirjahylly järjestykseen

Siinä tämän päivän projekti.

Löysin netistä ihanan asunnon kuvan, jonka lastenhuone oli lähes niinkuin meidän. (Valitettavasti en saa liitettyä kuvaa tähän, koska kyseinen palvelu vaatii sisäänkirjautumisen.) Heillä oli kaikki lasten lelut Expedit -hyllyssä, kuten meillä ja varmaan aikaan monella muullakin perheellä ympäri maailmaa. Meidän lastenhuone ei kuitenkaan näyttänyt aivan yhtä seesteiseltä kuin tuo sisustusportaalin kuvaama asunto.

Asialle oli syytä tehdä jotain. Koska sain tämän idean aamulla ennen kello kymmentä, saatoin aloittaa hommat saman tien. Ja vieläpä toivoa saavani projektin loppuun ennen kuin pitää lähteä hakemaan lapset Kindergartenista.

Ensin tyhjensin hyllyn kokonaisuudessaan ja pyyhin siitä pölyt.

Tyhjänä tuo hylly näyttää tosi suurelta! Ja tältä se tavaramäärä näytti lattialle ja pöydälle levitettynä:

Tavaraa oli aika paljon ja hylly on ollut täpösen täynnä. Päätin hankkiutua joistain tavaroista eroon ennen kuin järjestän lelut ja kirjat uudelleen hyllyyn. Lajittelin ne ensin sen mukaan, käytetäänkö niitä vielä vai ei. Rikkinäiset lelut saivat lähteä roskikseen, pienille lapsille tarkoitetut lelut kierrätykseen. Otin kuvat tärkeimmistä pois laittamistani leluista ja askarteluista, jotta niistä jää muisto.

Vasemmalla Jaakon leluja, oikealla Kertun.

Lyhtyjä pyhän Martin päivän kulkuetta varten sekä pääsiäispupu.

Valokuva leluista ja askarteluista ei vie yhtään säilytystilaa ja muisto säilyy. 

Huomasin tämän aivan itse hiljattain ollessani lastenlääkärin vastaanotolla. Siellä oli samanlainen punainen lääkärinlaukku kuin minulla oli pienenä ollut. En olisi muistanut koko salkkua, jollen olisi yhtäkkiä nähnyt sitä siinä pöydällä. Vain salkun näkeminen toi mukavan tunnemuiston - enkä lainkaan kokenut tarvetta omistaa tai edes koskea kyseistä tavaraa.

Tämän verran leluja löytyi kierrätykseen laitettavaksi. Katsotaan, mikä päivä saan aikaiseksi todella toimittaa ne ulos talosta. Nyt minulla on onneksi jo hyvä käsitys siitä, mihin voin tavaroitani kuljettaa. Tätä projektia ei siis oikein voi laskea tehdyksi, ennen kuin olen vienyt kierrätykseen menevät oikeasti ulos talosta. Lelujen lisäksi valikoin muovikassillisen kirjoja, jotka saavat etsiytyä uuteen kotiin.

Siirsin pehmolelut toiseen paikkaan huoneessa ja piirustuspaperit ja -vihot löysivät uuden majan lipaston laatikosta. Janin vanhan mikroskoopin ja Playmobil-seimen siirsin vierashuoneen hyllyyn, koska lapset ovat vielä vähän pieniä touhutakseen mikroskoopin kanssa ja seimi on joululelu.

***

Tällaiselta lopputulos näyttää. Minusta on ihanaa, kun hyllyn päällinen on lähes tyhjä. Myös ylimmät lokerot jäivät mukavan väljiksi, niin ettei hylly näytä aivan täyteen ahdetulta. 

Vasemmalla hyllyn vieressä ovat mailat ja pallot - loogista laittaa ne samaan paikkaan, ensimmäistä kertaa tässä kodissa! Hyllyssä vasemmalla ovat kaikki nukentarvikkeet. Olen haaveillut meidän lastenhuoneeseen "nukkenurkkausta" - idea on Kindergartenista, jossa on "Puppenecke". Tämä on nyt askel siihen suuntaan, kun nukentarvikkeet ovat edes samassa paikassa huoneessa.

Kirjat ovat meillä kovassa käytössä ja siksi halusin laittaa ne mahdollisimman keskeisesti esille. Ja ehdottomasti siten, että molemmat lapset ylettyvät helposti niihin kaikkiin. Hiljattain järjestämäni palapelit laitoin edelleen ylös, koska en halua löytää niitä sikin sokin lattialta pikkumiehemme jäljiltä. No, tänään hän jo ehti yrittää ottaa ne itse sieltä hyllystä ja laatikko meni rikki paiskautuessaan lattialle. Kerroin sitten, että hänen pitää pyytää minua tai Kerttua ottamaan laatikko. Mietin kyllä, pitäisikö vaan laittaa ne ihan hänenkin ulottuvilleen.

Keskellä näkyvä hella sekä oikeassa reunassa oleva kassakone ovat Janin vanhoja leluja! Ylhäällä olevassa kukikkaassa laatikossa ovat sellaiset askartelu- ja piirustusvälineet, joiden käyttöä on vielä syytä valvoa. Keskellä alhaalla punaisen laatikon molemmin puolin ovat Jaakon junarata ja autot sekä pikkueläimet. 

Oikealla alareunassa läpinäkyvässä laatikossa majailevat lasten kassit. Näiden lisäksi meillä on lääkärintarvikkeet punaisessa (!) salkussa sekä työkaluja mustassa pakissa. Helmitaulun vieressä olevassa metallilaatikossa ovat pikkuiset pahvikirjat.

Kirjahylly on toki edelleen värikäs ja täysinäisen näköinen, mutta kyllä siitä tuli visuaalisestikin kivampi. Toiminnallisuus taas lisääntyi huomattavasti, koska nyt taas kaikilla tärkeillä tavaroilla on oma paikkansa eikä tarvitse tunkea niitä sinne, missä sattuu olemaan tyhjää tilaa.

***

Tein hyllyn raivauksen lomassa vähän muutakin järjestelyä ja siirsin lasten keittiön ruokailuhuoneeseen. Lapset leikkivät keittiön kanssa tosi vähän. Ajattelin, että jos näinkään keskeinen paikka ei lisää sillä leikkimistä, sen voi huoletta toimittaa eteenpäin jollekulle tarvitsevalle. Puhuin jo luopumisesta Kertulle eikä hän juurikaan vastustellut. Minusta keittiö on kaunis huonekalu enkä lainkaan pane pahakseni sitä, että se on ruokailuhuoneessamme.

Eilen kun yritin tehdä ihan normaalia viikkosiivoa, päädyin, kuinkas ollakaan, järjestelemään tavaroita. On se kumma, ettei kertaakaan voi siivota asuntoa niin ettei samalla siirrä huonekaluja, tai vähintäänkin tavaroita uusiin paikkoihin! Tässä näette, mihin asetelmiin oli tällä kertaa uhrattava arvokasta kodinsiivousaikaa:

Päädyin siis siirtämään sivupöydän siihen kohtaan seinää, missä oli jo valmiiksi kuva seinällä sopivalla korkeudella. Huomatkaa hauska hohtava washi-teippikokoelma takanreunuksella!

Ja sitten makuuhuoneessa.

Että sellaista. Perustelin asian itselleni kyllä järkevästi. Mikäli haluan säilyttää tällaisia koriste-esineitä, niiden on syytä miellyttää silmää juuri siinä, missä niitä joka päivä joudun katselemaan. Ne kappaleet, jotka eivät miellytä, saavat lähteä. Luulen, että ainakin nuo kristalliesineet saavat jäädä... Ja huom huom, kyllä se viikkosiivokin tuli tehtyä!

***

Olen oikein tyytyväinen tänäpäiseen aikaansaannokseeni. Koko hommaan aikaa meni pari kolme tuntia, joten aikaa jäi vielä juoda kupponen kahviakin ennen lasten hakemista. 

Viihdyn tosi hyvin järjestyksessä olevassa kodissa, joka on vieläpä siivottukin. On niin mukavaa, kun ei tarvitse kantaa stressiä tekemättömistä asioista. Voin keskittyä tärkeisiin juttuihin, kuten lasten kanssa olemiseen ja heidän isovanhempiensa kanssa skypettämiseen!

Myös tämä projektien jakaminen blogissa tuo selvyyttä tavarakaaokseen. Esimerkiksi, kirjattuani ylös arkistointisysteemimme koen paperitilanteen todella olevan hallinnassa. Nyt kun olen käynyt suurimman osan lasten tavaroista läpi ja kirjallisesti selvittänyt asian, tunnen olevani siinäkin taistelussa niskan päällä - meidän perheen pienien tärkeimmät tavarat tulisivat mukaan, mikäli nyt pitäisi ottaa ja pakata koti konttiin.

Huomio, tärkeät paperit - kasoihin järjesty!

Heippa!

Tällä viikolla olen järjestellyt papereita. En kuitenkaan samoja kuin viime viikolla, niitä kivoja postikortteja ja piirustuksia, vaan "tärkeitä" papereita. Niitä, joita pitää säilyttää esimerkiksi veroilmoitusta varten tai siltä varalta, että ostotapahtumassa on jotain häikkää.

En valitettavasti saanut kovin hienoja kuvia tähän juttuun liittyen, koska otin kuvat nyt jo päivänvalon mentyä. Jotta tässä postauksessa olisi siis jotain kaunista ja viehättävää, laitan kuvan Münchenin keväisistä maisemista. Otin kuvan, kun olin lasten kanssa Hirschgartenin leikkikentällä. Ihanaa päivänvaloa ja vaaleanvihreää!

No niin, sitten itse asiaan. Virallisten papereiden järjestäminen on tosi ärsyttävää. Mitä pitäisi säästää ehdottomasti? Mitä olisi järkevä säästää? Mitä voi säästää pelkästään sähköisenä? Ja miten kauan mitäkin lippulappua on syytä säästää? Siinä muutama kysymys, jotka ainakin minulle ovat aiheuttaneet päänvaivaa.

Tärkeiden paperien lajittelu on kuitenkin sellainen projekti, joka kannattaa tehdä. Se on hieno tunne, kun osaa heti laittaa tulevan postin oikealle paikalleen. Ja tietää, että tulee sen myös asianmukaisesti käsitelleeksi, kun sen tähän tiettyyn paikkaan laittaa. Organisoidulla arkistolla välttää myös ne kriisit, kun joku paperi pitäisi löytää heti - niiden tuhannen muun lajittelemattoman paperin joukosta, joita lojuu läjissä ympäri asuntoa!

Ensimmäisen kerran tartuin tähän hommaan pari vuotta sitten, kun olimme muuttamassa Ulmista Müncheniin. Olimme sujuvasti muuttaneet Suomesta Saksaan aikamoisen läjän lajittelematonta A4-saastetta, jota en halunnut siirtää enää seuraavaan asuntoon. Kävin läpi ainakin kaksi muuttolaatikollista papereita ja löysin joitakin papereita esimerkiksi vuodelta 2000. Oli siis todellakin aika suursiivouksen!

Etsin netistä tietoa edellämainittuihin kysymyksiin, eli kodin papereiden arkistointiin. En löytänyt mitään kaikenkattavaa ohjesivua, mutta tarpeeksi vinkkejä luodakseni jonkunlaisen oman systeemin.

Jossain vaiheessa aikuiselämääni yritin rei'ittää ja kansioida kaikki tärkeät paperini. Se ei kuitenkaan sopinut minulle, vaan koin mapit vaivalloisiksi ja hankaliksi käyttää. Niinpä tällä kertaa päädyin hankkimaan riittävän määrän kodin kansioita, joissa paperit voi lajitella ilman rei'ittämistä.

Tykkään tästä säilytystavasta. Englanninkielisistä blogeista olen lukenut, että ihmiset voi jakaa järjestämistavaltaan kahteen ryhmään - "filer or piler". Tämä on vapaasti suomennettuja "mapittaja tai kasaaja". Miksi mapittaa, jos löydät paperit paremmin kasasta? Tai miksi lajitella paperit laatikoihin tai lokeroihin, jos löydät ne paremmin mapista?

Washi-teippien myötä kodin kansiot alkoivat toimia vieläkin paremmin: Kansion sisältö ja välilehtien nimet on kirjoitettu näihin teippeihin, joita on helppo irrottaa ja katkoa. Kansion järjestäminen ja uudelleennimikointi käy kädenkäänteessä ja tosiaan noille välilehdillekin voi merkata otsikot helposti.

Ennen kuin paperimme päätyvät näihin arkistokansioihin, ne viettävät aikaa tässä telineessä:

Ylimmäiseen lokeroon laitan kaikki virallisen oloiset ja/tai toimenpiteitä vaativat paperit, jotka lajittelen yleensä laskujen maksun yhteydessä. Näihin kuuluvat siis esimerkiksi maksamattomat laskut, lääkärinlähetteet, joita varten en vielä ole varannut aikaa sekä eri tahoille palautettavat kyselyt ja lomakkeet.

Keskimmäiseen lokeroon laitan paperit, jotka on hyvä säilyttää jonkin aikaa, mutta joita en suoraa päätä arkistoi kodin kansioihin. Näitä ovat esimerkiksi maksetut laskut ja Janin paperit, joiden säilytystarpeesta en tiedä. Käyn ne läpi yleensä siinä vaiheessa, kun lokerossa ei ole enää tilaa.

Alimmaiseen lokeroon tulevat paperit, jotka suoralta kädeltä tiedän kuuluvan arkistoitaviin - esimerkiksi tiliotteet, veropaperit ja maksettavia summia sisältävät vakuutuspaperit.

Teline on sijoitettu olohuoneeseen, melko lähelle tietokonetta, koska laskujen maksu tapahtuu tietokoneella. (Ja tietokone on valitettavasti olohuoneessa eikä missään työhuoneessa, koska tarvitsemme sitä skypetykseen ja television katseluun.)

Mitä sitten katson arkistoinnin arvoiseksi? Noin vuoden vanhat ja sitä uudemman paperit säilytetään kodin kansioissa, ja niissä on seuraavat osastot:

• Luottokorttilaskut, korttien mukaan lajiteltuna
• Palkkakuitit, henkilön mukaan lajiteltuna
• Etuudet
• Veropaperit
• Sopimukset
• Vakuutukset (Nämä oli Suomessa lajiteltu ja vain tärkeimmät säilötty, mutta nyt en ole tarpeeksi selvillä vakuutussysteemeistä tehdäkseni sen, ja säilytän kaiken.)
• Väestötiedot
• Kindergarten
• Terveyspaperit, henkilön mukaan lajiteltuna
• Osallistumiimme tutkimuksiin liittyvät paperit
• Kauppakirjat, kuitit, laskut

Ymmärtääkseni verotukseen kuuluvat paperit pitää säästää seitsemän vuotta, kun kyse on henkilökohtaisesta verotuksesta. Näitä lienevät esimerkiksi palkkakuitit, etuuksiin liittyvät paperit sekä verovähennyksiin kelpaavat kuitit ja laskut.

Katson järkeväksi säästää tiliotteet ja luottokorttilaskut, koska niistä näkyy koko rahaliikenteemme käteismaksuja lukuunottamatta. Suomen tilin tiliotteita en ole kyllä netistä erikseen printannut, uskon nettipankin säilyttävän niitä tarpeellisen ajan.

Terveyspaperit sisältää muun muassa lasten suomalaiset ja paikalliset "neuvolakortit" sekä minun rokotuskorttini ja raskauden aikaiset neuvolakirjat. Lapset ovat osallistuneet joihinkin yleishyödyllisiin, terveyteen liittyviin tutkimuksiin, joista olen tärkeimmät asiakirjat säästänyt.

Kauppakirjat, kuitit ja laskut pitää sisällään tositteet kalliiksi arvioimistani hankinnoista ja niiden takuukuitit. Käsikirjat olisin halunnut säilyttää tässä samassa kansiossa, mutta ne ovat isona määränä huonosti kansioon sopivia.

Näiden aktiivisten kansioiden lisäksi meillä on "ikiarkisto", jossa on periaatteessa määrittelemättömän ajan tai ainakin kauan säilytettävät paperit. Näitä säilytetään pitkän lipaston laatikossa, joka on olohuoneessa sekin.

Vasemmalla olevassa raidallisessa kansiossa on saksalaisen pankit tiliotteet. Keskellä näkyvässä pahvilaatikossa on laitteiden manuaaleja. Oikealla on kaksi kansiota, joista toisessa on arkistoidut paperit vuosittain nipuissa.

Toiseen kansioon en ole hetkeen koskenut ja sen kyllä huomaa, sillä siinä on seuraavat osastot:

• Lainat
• Pankkisopimukset, pankin mukaan lajiteltuna
• Talon kauppakirjat
• Autojen kauppakirjat
• Vuokrasopimus
• Työsopimukset
• Loma-anomukset

Hmm, miksiköhän olen katsonut tarpeelliseksi säilyttää loma-anomukset..? Meillä ole enää taloa eikä autoa eikä minulla työpaikkaakaan, joten tässä kansiossa saattaa olla säilössä jotain turhanpäiväistäkin. Näistä talon ja auton kauppakirjoista minulla ei kyllä ole selvää käsitystä, kuinka kauan niitä myymisen jälkeen olisi järkevää säilyttää. Tietääkö teistä joku?

Meidän arkistointisysteemi toimii melko hyvin. Minä löydän yleensä etsimäni, ja siksi se homma usein lankeaakin minulle. Jani ei taida olla ihan sinut systeemimme kanssa, eli kehittämisen varaa löytyy. Nyt minun pitäisi etsiä käsiini kaikki paperit, jotka liittyvät jollain lailla viime vuoden verotukseen. Listaanpa tähän vielä nekin, jos vaikka motivoituisin homman hoitamaan. Tämä lista on sellainen, jonka olemme saaneet veroavustajaltamme. Hän tekee veroilmoituksen puolestamme antamiemme tietojen mukaisesti.

• Autovakuutuspaperit
• Haftpflichtversicherung
• Maksut Kindergartenista
• Silmälasien ostokuitit (jollei sairausvakuutus korvaa)
• Nebenkostenabrechnung
• Kopio passista
• Dokumentti lahjoituksista
• Suomalainen verotuspäätös
• Selvitys Suomesta saaduista tuloista
• (Muuttokustannukset)

***

Haluan rohkaista sinua tarttumaan haasteeseen ja järjestämään kodin paperit järkevästi! Ne saa ihan varmasti hallintaan kärsivällisellä ja sitkeällä työskentelyllä, vaikka alkutilanne olisi kuinka paha. Ja lopputulos on niin palkitseva, kun enää ei jää tärkeitä asioita hoitamatta, tärkeät paperit eivät joudu hukkaan eikä joka nurkka pursua epämääräisiä paperikasoja.

Tähän lopuksi pitää todeta, että kunkin henkilön ja perheen arkistointitarpeet ovat erilaisia. Meidän järjestelmä tuskin sopii sellaisenaan kenellekään muulle, mutta toivottavasti saat kirjoituksestani vinkkejä ja inspiraatiota oman systeemisi luomiseen.