Marjaanan Konmari-projekti, osa X: Korut, DVD- ja CD-levyt

Tätä menoa multa kyllä loppuu roomalaisten numeroiden osaaminen...

Tänään siis esittelyssä korujen sekä cd- ja dvd-levyjen konmaritus.

Oli tosi virkistävää käydä läpi kaikki korut. Olen jostain syystä ajatellut, että kaikki korut on säilytettävä. Nyt kun kävin koruni läpi pohtien, tuottavatko ne minulle iloa, huomasin voivani luopua tosi monista. Ja on kiva, kun päivän koruja valitessa tarjolla on vain niitä, joista oikeasti pidän ja jotka voin kuvitella ylleni. Samalla huomasin myös, että koruvalikoimassani on joitakin puutteita.

Korujen marituksesta on nyt aikaa pari viikkoa ja tuntuu siltä, että ne on syytä käydä läpi vielä toistamiseenkin. Sama fiilis on kyllä tullut kirjoista ja vaatteistakin.

Huomaan että minun on vaikea päästää irti monesta tavarasta, jotka ovat minulle pitkään kuuluneet. Vaikken niistä tykkäisikään. Kaikki ilottomat "arvottomat" korut, kuten puu- ja muovihelmet, laitoin kyllä jo kierrätykseen. Mutta säilytin vielä kaikki "arvokkaat" korut, jotka eivät tuota iloa, erillisessä Minigrip -pussissa. Mietin että voin antaa niitä lahjaksi tai myydä. Onneksi korut vievät melko vähän tilaa...

Kävin myös koruliikkeessä korjauttamassa Kalevalan Lumikukka-riipuksen nauhaa, mutta koska se oli pronssinen käärmeketju, sitä ei voinut korjata. Ostin tilalle pronssisen tavallisen ketjun, ja se maksoi vain 10 €! Yllättävän edullinen!

Minulla ei ole kuvaa iloa tuottavista koruista paikoillaan, koska en ole vielä päättänyt, missä ja miten niitä lopulta säilytän. Vaihtoehtoina ovat alakerran vessa ja makuuhuone. Katsotaan sitten, mihin lopussa päädyn. Arvokorut ovat kuitenkin jatkossakin mustassa nahkaisessa korurasiassa ja helmillä koristeltuun lasirasiaan laitan myös jotain. Lisäksi ostin korutelineen, johon saan roikkumaan isot korvikset ja kaulaketjut.

Tässä kaikki koruni rasioissaan. Kaulakorut roikkuivat koukuissa vessan hyllyssä.

Korurasiat tms. ja rikkinäiset korut.

Korut lajiteltuna: korvikset, rannekorut, riipukset, rintakorut, nilkkaketjut.

...ja kaulakorut, kellot sekä "muut", jossa minulle kuulumattomia koruja sekä muuta korurasioista löytynyttä.

Nämä korut eivät säteile iloa. Myöhemmin Kerttu korjasi tästä läjästä pari korua
parempaan talteen.

Säilytän nämä kunnes korut ja muut tavarat ovat löytäneet oman paikkansa kodissamme. Ovat paitsi korusäilyttimiä, myös muistoesineitä.

Iloa tuottavat korut.
Korvikset, rannekorut, riipukset, rintaneulat, kaulaketjut ja helmet, kellot.

Tällä viikolla ehdin käydä läpi CD- ja DVD-levyt. Siinä ei kauan nokka tuhissut, ehkä enintään puoli tuntia jälkien siivoaminen mukaan lukien. Sain Janinkin osallistumaan sen verran, että hän katsoi omansa läpi ja diskasi tarpeettomat. 

Ihmettelin Janille, kuinka hänellä voi olla niin paljon vähemmän levyjä kuin minulla. Kun molemmat olemme kuitenkin paljon musiikkia nuorempana kuunnelleet. No, konmarituksen jälkeen meillä oli jäljellä suunnilleen saman verran. Jani on siis tainnut alun perin hieman tarkemmin valita hankintansa...

Suurin osa levyistä on majaillut tässä pitkän lipaston yhdessä laatikossa.

...mutta tämän verran löytyi vanhan mummun kaapin tason päältä.

68 pois heitettävää, joista suurimman osan laitoin Konttiin.
Tiedä sitten voivatko myydä näitä paperikuorisia vai joutuivatko suoraan roskikseen.

Paljon tyhjää tilaa vasemmassa reunassa!!!

Ja nyt KAIKKI levyt tässä laatikossa.

Olin siis joskus aiemmin jo vaihtanut CD-levyjen kuoret muovisista näihin paperisiin. Jälleenmyynnin kannalta huono ratkaisu, mutta säilytyksen kannalta varsin kätevä. 

Lasten levyjä en raakannut tällä kertaa lainkaan. Suurin osa on jotain lastenlaulukokoelmia. Nyt kun levyt on taas jotenkin järkevästi järjestyksessä, voi niitä ehkä tulla kuunneltuakin.

Bokseihin pakatut kokoelmat sekä pahvisessa tai metallisessa kuoressa olevat levyt säilytin alkuperäispakkauksissaan. Levyt on suurin piirtein jaettu kolmeen pahvilaatikkoon: minun, lasten sekä Janin ja yhteiset. 

En oikein ymmärrä miksi en ole levyjä aiemmin säilyttänyt tässä laatikossa kokonaisuudessaan. Tai ymmärränpä sittenkin - syksyllä poistin suurimmasta osasta DVD-levyjä niiden muoviset kuoret. Aiemmin ne eivät millään olisi mahtuneet tähän yhteen laatikkoon.

Jotenkin kyllä tuntuu hölmöltä säilyttää enää yhtään CD-levyjä, kun lähes kaikki kuuntelemamme musiikki löytyy Spotifysta. Mutta aika raa'alta tuntuisi myös laittaa pois kaikki rakkaat levyt. Saa nähdä missä kohtaa ne muuttuvat täysin muinaisjäänteeksi.

***

Odotan sormet syyhyten, että pääsisin keittiökamppeiden kimppuun. Marie Kondo suosittelee sitä kuitenkin viimeiseksi läpikäytäväksi komono-ryhmäksi. Eli kaikki muu sekalainen tavara ensin. 

Seuraavaksi minulla on vuorossa ihonhoitotuotteet ja meikit (niputan ne yhdeksi kategoriaksi, koska minulla on niin vähän). Sitten pitäisi selvittää viihde-elektroniikka ja kodinkoneet. En oikein tiedä tuosta kategoriasta - viihde-elektroniikka on meillä lähes sataprosenttisesti Janin vastuulla.

Sen jälkeen on vielä ompelu- ja kutomistavarat sekä vielä konmarittamattomat askarteluvälineet ja -tarvikkeet.

Kondo kehottaa niputtamaan kodin kuluvat tavarat, kuten lääkkeet, nenäliinat ja puhdistusaineet, yhdeksi kategoriaksi. Itse ehkä niputtaisin siivoukseen liittyvät omaksi kategoriakseen... Täytyypä miettiä tätäkin.

Kunhan nyt vaan pääsisi taas hommiin käsiksi... No ehkäpä ensi viikolla, kun on hiihtoloma ja siten vapautus kuljetuksista ja kellon vahtaamisesta.

Kuvia meiltä

Kyllä tämä Konmari-homma on vaikuttanut ihmeellisiin asioihin. Ensimmäistä kertaa päätin kuvata keittiötä blogiini siksi, että se miellyttää minua - ei siksi, että se on seuraava urakka.

Myönnettäköön, että keittiökamat on edelleen pääasiassa konmarittamatta. Nyt siirtelin tavaroita keittiön tasoilta kaappeihin ja eri kohtaan tasoilla ja kaapeissa, en laittanut mitään pois. Lopputulos jostain syystä vaan toimii - en tiedä miksi, mutta ensimmäistä kertaa minulla on keittiön tasoilla tilaa juuri siinä kohtaa, missä sitä tarvitsen.

Luulen että taustavaikuttajina tähän hommaan ovat olleen Marie Kondon huomiot siitä, että tasoilla kannattaa säilyttää mahdollisimman vähän tavaraa. Ja samanlaiset tavarat säilytetään samassa paikassa.

Tässä postauksessa on kuva myös keittiön arkkupenkkiin ompelemastani päällisestä ja Kertun huoneeseen uudelleen päällystämästäni patjasta. Jani kaivoi ompelukoneeni esiin, kun huomasi Kaisan potkupuvussa ratkenneen sauman. Ja pyysi, josko voisin tuon sauman kiinni ommella. Itse olen tähänä asti kovasti odotellut, koska ompeluinspiraatio iskee. 

Näköjään tarvitsin siihen näin konkreettista apua, että joku kantoi koneen esiin, laittoi sen valmiiksi ja käski ompelemaan... Nyt Kertulla on meneillään kassinvalmistusprojekti. On mukavaa opettaa Kerttua ompelemaan! Siitä tajusinkin, että minun ei kannata opettaa Kerttua soittamaan pianoa, vaikka osaisinkin, koska pianonsoitto ei ole minulle mukavaa tekemistä. Opettajana kannattaa olla joku, joka on innostunut asiastaan.

Kuten jo kerroin, yläkerrassa vaihdettiin kaikkien makuuhuoneiden omistajia. Tässä postauksessa on myös vähän fiiliskuvia niistä. Jaakko oli tosi onnellinen saatuaan sirkusteltan tai ritarilinnan omaan huoneeseensa.

Ompelukoneeni

Kaikki kamat tuolla yhdessä nurkassa.

Hellan vieressä mukavasti tilaa.

Pikkuneiti menossa mukana!

Marimekon "Kivi" -kankaasta väsätty penkinpeite

Janin pappan veistämät ruusut, tädiltä saatu vaasi,
Jaakon muovailema tuikkukeppo, Kaisan ristiäisiin hankittu pöytäkoriste.

Ripustin viimeaikaisen postin, tuliaiset ja askartelut seinälle (sinitarralla).

Jaakon telttalinna

Pikkuherra puuhissaan

Sain kauniin vanhan kankaani vihdoin näkyville patjanpäällisenä. Päiväpeittona hääpöytäliinamme.

Kertun huoneesta

Neiti on itse järjestänyt kaikki tavarat paikoilleen käytyään
ne läpi Konmari-tekniikalla.

Meidän makuuhuoneesta. Verhon värit eivät oikein kolahda enää, mutta kuvio on kiva.

Kaisa-neidin sänky

Näkymä meidän huoneesta aulaan

Jani toi minulle käsinmaalatut bambulautaset Vietnamista. Majailevat tason päällä makuuhuoneessa.

Juuri ja juuri mahtuu perintönojatuoli makuuhuoneeseen.

Marjaanan Konmari-projekti, osa IX: Verhot, pöytäliinat, peitot, tyynyt

Vaihdettiin tosiaan makuuhuoneiden järjestystä viime viikolla. Halusin järjestää kaapit kunnolla saman tien, mikä merkitsi sitten loppujen liinavaatteiden konmarittelua. Syksyllä järjestin lakanatavaran ja pyyhkeet lahjoittaen ylimääräiset pakolaisille, mutta verhot, pöytäliinat ja peitot jäi käymättä läpi. Nyt oli niiden vuoro.

Huomasin käyneeni verhot läpi jo syksyllä, koska niistä ei oikeasti löytynyt kuin pari hassua, jotka eivät tuottaneet iloa. No eipä siinä, on ok säilyttää iloa tuottavat, vaikka niitä olisivat kaikki kategoriaan kuuluvat. 

Pöytäliinoja minulla oli tosi paljon (ja on edelleen), koska olen saanut Janin äidin ja mummun vanhoja. Nähtävästi minulla ja mummulla on ollut samanlainen pöytäliinamaku, koska säilytin tosi monia hänen vanhojaan. Sain plokattua pois ihan hirmu paljon pöytäliinoja, joita en ole koskaan pöydälle pistänyt. Tietysti olen valikoinut pöydille vain ne, joista oikeasti tykkään! Mutta nyt saivat lähtöpassin kaikki, jotka eivät silmääni miellyttäneet.

Peitot ovat olleet yksi murheenkryyni, koska vievät paljon tilaa ja lapset niillä myös mielellänsä leikkivät. Eli ovat usein pisin ja poikin asuntoa. Konmari-tekniikalla oli kuitenkin yllättävän helppoa päättää, mitkä saavat jäädä ja mitkä lähteä. Uskomattoman helppoa suorastaan!

Näissä tavaroissa oli aika vähän Janin omaisuutta - ainut tavara, jonka pois heittämisestä neuvottelin hänen kanssaan, olivat yhdet verhot. Jotka päätin sitten säilyttää. Osa peitoista on myös hänen poikamiesajoiltaan, mutta säilytin ne joka tapauksessa.

Iloa tuottavat verhot rullattuna

Iloa tuottavat punaiset pöytäliinat,

...valkoiset pöytäliinat,

...ja muun väriset sekä pienet pöytäliinat.

Ihan kaikki omistamamme yksilöt eivät kuvissa ole, koska niitä on myös paikoillaan ympäri asuntoa.

Sitten kuvat tavaroista kaapeissaan sekä kokonaisuudesta. Nämä "kodinhoitokaapit" sijaitsevat nyt Jaakon huoneessa, koska hänen huoneessaan on eniten kaappeja eikä hän tarvitse niistä edes puolia.

Verhot

Pöytäliinat

Peitot

Täkit tyhjiöpakattuna

Ylimmällä hyllyllä varapatja, keskellä täkit, alhaalla verhot.

Alhaalta ylös: tyynyjä, pikkupyyhkeitä, isoja pyyhkeitä, tuplalakanoita,
tyynyliinoja ja pussilakanoita, tyynyjä, pöytäliinoja ja peittoja.

Tajuanpa nyt tässä kuvia katsoessani, että enpäs olekaan vielä valmis tästä kategoriasta. En ole käynyt läpi meidän tyynyjä ja koristetyynyliinoja. Se täytyy vielä tehdä. Samoin kuin peitot, tyynyt ja varsinkin koristetyynyt ovat tilasyöppöjä, jotka helposti lojuvat ympäri asuntoa. 

Olen jo aiemmin ymmärtänyt, että meistä kukaan ei oikeastaan tykkää koristetyynyistä, koska ne ovat aina tiellä. Toisaalta olen myös huomannut, että näkyvissä olevia tyynyjä tarvitaan, kun haluaa sohvassa tai lasten sängyillä mukavan asennon. Eli olisi löydettävä kohtuus tässäkin. Marie Kondo väittää, että hänen tekniikallaan kaikkea jää juuri oikea määrä, joka sopii käytettävissä olevaan säilytystilaan. Katsotaanpa sitten käykö niin tyynyjenkin kohdalla.

Lopuksi vielä kuva siitä onnellisesta hetkestä, kun pois plokatut ovat auton takakontissa matkalla SPR:n Konttiin. Pakkasin sinne myös pari kassillista vaatteita ja yhden tavarakassin, joten koko tämä määrä ei tullut ainoastaan tästä projektista.

Prum prum, los geht's!

***

Myöhemmin samana päivänä:

Kaikki tyynyt

Kotiin jäävät

Nämä sijoitin Kaisan sänkyyn.

Nämä Jaakko valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä Kerttu valitsi omaan sänkyynsä.

Nämä jäävät olohuoneeseen. Punaisten sisällä on höyhentyynyt, jotka palvelevat myös vierasvarana.

Ja kierrätykseen lähtevät.

Kylläpä meillä niitä tyynyjä olikin, kun noin paljon liikenee kierrätykseen. Laitoin pois lähes kaiken muun paitsi höyhentyynyt sekä yhteenkuuluvat tyyny-tyynyliinat. Imetystyyny saa lähtöpassit, kunhan imetyskausi on ohi.