Aug 13, 2015

Marjaanan Konmari-projekti, osa II: Takit, laukut, asusteet, kengät


Jee jee jee, ensimmäinen kategoria eli vaatteet käyty läpi!!!

Eilen ja tänään kävin läpi takit, laukut, asusteet ja kengät. Tämä oli kyllä vaikeampaa kuin vaatteiden läpi käyminen. Suurimmaksi osaksi varmaan siksi, että varsinkin laukkuja ja kenkiä olen aiemmin jo karsinut niin paljon, että oli vaikea kysyä ilahduttamiskysymys tarvitsemiskysymyksen sijaan. Mutta selvisinpä siitäkin.

Laukuista tykkään ja mielelläni niitä myös kaupassa katselen. Tosin pari viimeistä laukkuostosta ovat olleet niin läpikotaisin harkittuja, ettei sen jälkeen ole juuri tullut hinkua tai tarvetta ostaa uusia laukkuja.

Kengistä taas en tykkää, koska on niin vaikea löytää jalkaan sopivia. Harvoin huvittelen kenkäosastolla. Saksassa oli myös jotenkin vaikea tietää, mistä pitäisi laadukkaat ja kohtuuhintaiset kengät ostaa. Niinpä päädyin siellä käyttämään lähinnä Eccon liikettä, jonka olen jo Suomessa hyväksi havainnut.

Takkejakaan en ostele huvikseni, vaan yritän aina löytää takin joka palvelisi mahdollisimman monessa tarkoituksessa. Jätin itselleni nyt sadetakin, tuulitakin sekä hienon ja ohuen takin. Talvivaatteita en käynyt läpi tässä yhteydessä, koska tiedän aika tarkalleen mitä lämpimässä varastossa on talvisäilössä - kolme talvitakkiani, jotka aion ainakin seuraavan talven yli pitää. On sopeuduttava Suomen talveen, enkä enää muista vanhastaan minkälaisia takkeja sitä eniten tarvitsee.

Ainut kategoria, jossa pääsin fiilistelemään "Does it spark joy?" -kysymyksellä, olivat asusteet. Huiveja on kertynyt enkä niitä kovin paljon silti käytä. Laitoin siis monta huivia surutta kierrätykseen.

Katsotaanpa kuvia sitten!


Tässä kuvassa näkyy kaikki laukut ja korit, mitä kaapeistani kaivoin. Muutaman vanhan laukun olin ulkoistanut Kertulle, vaikkei hän juuri koskaan leiki laukkujen kanssa ja hänelle on jo kertynyt omiakin laukkuja. Osa koreista ja laukuista oli toiminnallisina sisustuselementteinä ympäri asuntoa.

Heti alkajaisiksi tiesin, että minulla on neljä laukkua tai koria, jotka ilahduttavat minua kovasti ja joista en missään tapauksessa halua eroon. Marimekon reppu, Fossilin käsilaukku, afrikkalainen korikassi ja punavalkoinen kauppakori. Kauniita ja mahdottoman käteviä kaikki.


Hylättyen kassien kasaan päätyi aika monta käsilaukkua, isompaa kassia ja jopa yksi kori. Olen selvästikin kehittynyt laukkujen hankkijana, koska pois heitettävät olivat sieltä vanhemmasta päästä.


Tässä vielä pois pantavien laukkujen kasa kasseihin järjestettynä:


Säilytettäviä kertyi niitäkin sitten aikamoinen kasa, kuten kuvasta näkyy. Tykkään koreista tosi paljon, mutta niille on vaikeahkoa keksiä säilytyspaikkaa, kun niitä ei voi taitella kasaan. Punavalkoinen kori pääsi koristamaan olohuonetta. Ruskea korikassi, joka ei näy kuvassa, jäi olohuoneen nurkkaan kirjastokirjojen säilytys- ja kuljetusvälineeksi. Vihreän korin siirsin keittiöön paperinkeräyspaikaksi. Kylmälaukun laitoin säilytykseen keittiöön. Nyt kun katson kuvaa, huomaan että sen ottamisen jälkeen siirsin ainakin tuon oranssin käsilaukun vielä kierrätykseen menevien pinoon.


Matkan varrella varastoista löytyi myös laukkuja, jotka eivät kuulu minulle. Konmari-metodin mukaan minä en heitä pois mitään perheenjäsenteni tavaroita. Voin ainoastaan huolehtia siitä,että heillä on tilat omien tavaroidensa säilyttämiseen. Tässä laukkuprojektin yhteydessä kehotin kuitenkin Kerttua valitsemaan laukuistaan ne, jotka tuottavat iloa. Muutama laukku päätyi hänenkin varastoistaan kierrätyskasaan. Yksi Janin laukku tuli vastaan ja laitoin  hänen vaatekaappiinsa, jossa hänellä ennestään oli jo reppu säilytyksessä.


Tänä aamuna, kun huomautin Kertulle hänen huoneensa epäsiisteydestä, hän totesi: "Äiti, mulla on niin paljon tavaroita, mitä mä en tarvitse!" Lupasin auttaa häntä tavaroidensa läpikäymisessä. Eilen laukkuja plokatessa kehotin häntäkin miettimään, mitkä laukuista häntä ilahduttavat. Häneltä nimittäin tuli jo luonnostaan kysymys "Tarvitsenko tätä?". Aika pian hän kuitenkin pääsi jutun juonesta kiinni ja valitsi vain iloa tuottavat laukut säilytettäväksi. Jes, kuusivuotiaskin sen osaa!

Konmari-metodin mukaan on olennaista ensin raivata tavarat ja sitten keksiä niille paikat. En tietenkään voi jättää tavaroita lojumaan ympäriinsä kunnes koko projekti on valmis, joten keksin tavaroille nyt järkevät, mutta mahdollisesti väliaikaiset paikat. Esimerkiksi keittiöön muuttanut kylmälaukku ei kyllä saanut mitään järkevää paikkaa "asunnokseen", mutta palaan asiaan keittiötavaroiden järjestämisen yhteydessä.

Käsilaukut, kukkarot ja kännykkäkotelot sekä usein käyttämäni Marimekon reppu saivat kodin tuulikaapin laatikosta. Viikkasin myös kangaskassit ja pakkaamisessa käyttämäni kangaspussukat siististi laatikkoon. 


Makuuhuoneen vaatekaappiin laitoin "viikonloppukassit", eli laukut joihin mahtuu viikonlopun mittaiselle matkalle tarvitsemani tavarat. Lämpimässä varastossa säilytämme matkalaukkuja, joihin mahtuu sitten enemmän ja koko perheen reissuun tarvitsemat tavarat.


Laukkujen jälkeen vuorossa olivat asusteet. Alkutilanteesta en huomannut ottaa kuvaa, mutta tässä kuvassa näkyvät kierrätykseen lähtevät huivit.


Ja tässä kuvassa säilytettävät. Asustelaatikostani löytyi myös vauvan kantoliina ja jumppakuminauhat! Samalla kun laitoin asusteita takaisin laatikkoon, nuuskin ne läpi ja laitoin pyykkiin kaikki pahalta haisevat. En pese huiveja jokaisen käytön jälkeen, joten nyt oli hyvä tilaisuus käydä ne huolellisesti läpi.


Vöitä minulla ei juuri ole enkä ole tottunut niitä käyttämään, mutta tällaiset kuitenkin löytyivät kaapin pohjalta (ja siellä on näköjään yhdet tohvelitkin).


Sitten vielä muutama kuva valitsemisen jälkeen ja laatikoihin järjestettynä. Huiveista osa on vielä odottamassa pyykkikoneen käsittelyä, mutta luulen niiden mahtuvan tähän laatikkoon. Vasemmalla näkyy käsineet ja säärystimet.


Hatut vievät harmillisen paljon tilaa, jos niitä ei halua rytätä. Niinpä perustin yhden laatikon päähineilleni. Osa pipoista on talvisäilössä.


Vyöt sain pakattua nätisti ja käytännöllisesti vanhaan kännykkälaatikkoon (joita rouva Kondo suosittelee käyttämään tavaroiden järjestämiseksi). Yksi vyö jäi valikoimiin ihan tunnesyistä - Texasista saamani cowboy-vyö ei ole minulle enää aikoihin mahtunut, mutta en malttanut luopua siitä, kun se on niin hieno.


Lopuksi vielä kuva kenkävalikoimastani. En raaskinut panna juuri mitään kenkiä pois, ainoastaan yhdet tohvelit ja yhdet avokkaat saivat lähtöpassit. Tykkään käyttää korollisia kenkiä, mutta jalkojen viihtyvyyden vuoksi on oltava myös matalapohjaisia vaihtoehtoja.

Minusta tuntuu hienolta, että vähitellen opin tuntemaan tavaravarastoni ja löydän kaapista ainoastaan niitä tavaroita, joista oikeasti tykkään tai joita tarvitsen. Jokos sinä olet päättänyt aloittaa oman Konmari-projektisi?

Aug 11, 2015

Sananen kirjasta Konmari



Hyvä metodi, oudot taustauskomukset

Sain tänään luettua kirjan "The life-changing magic of tidying" (Marie Kondo 2014, suomeksi "Konmari"). Kuten jo eilen kirjoitin, suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tavaroiden raivaamisesta ja pysyvän järjestyksen saavuttamisesta kotona. Kirjan kuvailema organisointimetodi on mielestäni nerokas ja raikas - en ole ikinä ennen törmännyt vastaavanlaisiin ajatuksiin tavaroiden järjestämisestä.

Teoksen neljä ensimmäistä lukua sanovat kaiken olennaisen Konmari-metodista. Melkeinpä olisi ollut parempi jättää viimeinen luku lukematta, koska siinä kirjailija pohtii omaa persoonallisuuttaan ja minun mielestäni kummallisia uskomuksiaan eikä metodin kannalta uutta tietoa enää tule.


Metodi pääpiirteissään

Konmari-metodin ydinajatus on, että ihminen käy läpi kerralla kaikki omistamansa tavarat kategorioittain niitä yksitellen kädessään pitäen ja kysyen itseltään, ilahduttaako se. Ainoastaan iloa tuottavat tavarat tulee säilyttää, kaikki muu pannaan pois. Lopuksi ihminen päättää tavaralle paikan kodissaan, jossa tavara "asuu" siitä lähtien. Juuri tuo keskittyminen tavaroihin, joista saan iloa ja jotka tahdon säilyttää, on poikkeuksellista. Yleensä kaikki raivaukseen perehtyneet ihmiset suosittelevat keskittymään siihen, mistä voin luopua, mitä en tarvitse, mistä haluan eroon. Kondon lähestymistapa on paljon myönteisempi ja voi auttaa itsetuntemuksen kehittymisessä.

Kondo ei suosittele raivaamista huone huoneelta tai tavara tavaralta pikku hiljaa. Sen sijaan hän kehottaa kasaamaan kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen paikkaan, kuten lattialle, ja käymään koko kategorian läpi kerralla. Kaikki tavarat tulisi käydä läpi lyhyessä ajassa (esimerkiksi puoli vuotta) ja pitää tällaista siivoamista erityisenä elämäntapahtumana.

Ensin tulee valikoida säilytettävät tavarat ja sitten vasta keksiä niille säilytyspaikat - ja säilyttää samanlaiset tavarat yhdessä paikassa. Säilyttäminen olisi hyvä tehdä vain tietyllä alueella kotona, ei ympäri asuntoa. Siivoamisen tavoite on olla onnellinen  omassa kodissaan.

Kondon mielestä tavarat tulee säilyttää rivissä pystyasennossa, koska sillä tavalla näkee heti mitä tavaroita omistaa. Vaatteet eivät myöskään rypisty niin paljon, kun ne säilyttää pystyasennossa kasan sijaan. Kondolla on erityinen tapa laskostaa vaatteet suorakulmioiksi niin, että ne pysyvät pystyasennossa - ja vievät paljon vähemmän tilaa kuin läjässä säilytetyt vaatteet! Olennaista on tehdä taitoksesta sen korkuinen, kuin laatikkoon sopii.

Kodin tavarat tulisi käydä läpi tässä järjestyksessä:

  1. Vaatteet 
    • yläosat
    • alaosat
    • ripustettavat vaatteet kuten takit ja puvut
    • sukat
    • alusvaatteet
    • käsilaukut
    • asusteet
    • erityisiin tilanteisiin tarkoitetut vaatteet kuten uimapuvut
    • kengät
  2. Kirjat 
    • yleinen viihdekirjallisuus
    • käytännön ohjekirjat
    • kuvakirjat
    • aikakauslehdet
  3. Paperit 
    • lajittele kolmeen pystykansioon: ajankohtaiset, rajoitetun ajan säilytettävät, pysyvästi säilytettävät
  4. Sekalaiset tavarat, "komono" 
    • CD:t ja DVD:t
    • ihonhoitotuotteet
    • meikit
    • asusteet
    • arvotavarat
    • elektroniset tavarat
    • kodin tavarat kuten kirjoitus- ja ompeluvälineet
    • kulutustuotteet kuten lääkkeet, talouspaperi ja pesuaineet
    • keittiövälineet ja ruokatarvikkeet
  5. Muistoesineet

Kierrätyksestä

Kondo ei paljon uhraa ajatuksia sille, mihin poistetut tavarat kannattaa toimittaa raivaamisen jälkeen - tosin hän varoittaa työntämästä niitä läheisten vaivoiksi. Minusta sen sijaan on olennaista, mitä kanavia käyttää tavaroiden kierrätykseen. Itse pyrin toimittamaan tavarani hyväntekeväisyyteen tai sitten annan tuttaville, joiden tiedän niitä tarvitsevan. 

Tiedän että monet tykkäävät myydä tavaroitaan kirppiksellä. Itse en jaksa tavaroita kirppikselle kuljettaa, mutta nettikirppisten kautta olen joistakin tavaroista eroon päässyt. Erityisesti huonekaluista on näppärä hankkiutua eroon tällä tavalla, koska ostaja tulee useimmiten itse hakemaan tavaran kotoa.


Kristillinen näkökulma suhteessa Kondon uskomuksiin

Ennen kuin ryhdyin lukemaan tätä kirjaa, katsoin Raamatusta, mitä Jumala sanoo ihmisen suhteesta tavaraan. Ilmeistä on, että Jumala tietää tavaran olevan meille tärkeää sekä symbolisesti että arkisen elämän kannalta. Elämme materian ympäröiminä ja Jumala tietää meidän tarvitsevan jokapäiväistä leipää, mikä sisältää myös vaatteet, tavarat ja katon pään päälle. Symbolisella merkityksellä tarkoitan esimerkiksi sitä, kun Jumala tarkalleen kuvailee minkälaisen temppelin hän haluaa rakennettavan, tai kuinka Jeesus esittää vertauksen naisesta, joka kadottaa rahansa ja löytäessään sen iloitsee ystävien kanssa. 

Jumala antaa meille kaiken mitä me tarvitsemme eikä meidän tule kantaa murhetta jokapäiväisestä leivästämme. Toisille Jumala antaa kuitenkin enemmän kuin toisille, meitä on köyhiä ja rikkaita ja kaikkea siltä väliltä. Raamatussa on lukuisia varoituksia siitä, ettei tavara saa tulla meille liian tärkeäksi. Ihminen kiintyy helposti maalliseen omaisuuteen ja rikkauden tavoittelu tai köyhyyttä vastaan taistelu saattaa muodostua synniksi. Tavaralle tulee siis antaa oma arvonsa, mutta ei yhtään enempää. Jokapäiväinen leipä on syytä nauttia kiitoksella tiedostaen, että kaikki mitä minulla on, on Jumalalta.

Uudessa Testamentissa seurakunta harjoittaa omaisuuden jakamista. Monet Jeesuksen seuraajat myyvät omaisuutensa ja antavat tuoton opetuslapsille, jotta seurakunta jakaisi sen tarvitseville. Tällaisessa käyttäytymisessä tulee mielestäni kauniisti esiin tavaran perimmäinen tarkoitus: tavaraa käyttää se, joka sitä tarvitsee. Niinpä meidänkin tulee miettiä, palveleeko meidän tavaramme ja omaisuutemme parhaiten meitä vai kenties jotakuta lähimmäistämme. Kuinka voisimme omaisuudellamme palvella itseämme ja lähimmäistämme parhaiten?

Marie Kondon suhtautuminen materiaan on kummallinen: hän puhuu tavaroista ikään kuin ne olisivat eläviä olentoja, jotka voivat kommunikoida ihmisen kanssa. Hän viittaa uskomuksiaan esitellessään shinto-uskontoon sekä feng shuihin, lieneekö tämän animistisen lähestymistavan juuret sitten näissä. Länsimaiselle kristitylle tämä katsantokanta on kovin vieras.

Kondon ajatuksen mukaisesti on siis hyvä olla kiitollinen tavaroistaan ja arvostaa niitä. Mutta ei mielestäni tavaroiden itsensä tähden, vaan siksi että Taivaan Isä on ne meille antanut. Tavaroista voi luopua, jotta ne saisivat paremman kodin, kuten Kondo toteaa. Mutta ei tosiaankaan siksi, että tavarat olisivat onnellisempia muualla, vaan siksi, että joku lähimmäinen saattaa tarvita niitä, tai ilahtua niistä, enemmän kuin minä.

Marie Kondo sanoo, että monet asiakkaat ovat kertoneet maallisten himojen vähentyneen Konmari-siivouksen suorittamisen myötä. Kondo selittää, että hamstraamme materiaa samasta syystä kuin syömme - tyydyttääksemme halumme. Impulssiostaminen, juopottelu ja syöpöttely ovat hänen mukaansa kaikki keinoja hallita stressiä. Jos Konmari-metodi tosiaan auttaa vähentämään kiinnostusta materian tavoitteluun, on lopputulos kristillistenkin arvojen mukainen.

Aug 10, 2015

Marjaanan Konmari-projekti, osa I: Vaatteiden raivaus


Tänään on se suuri päivä. Aion aloittaa Konmari-metodin mukaisen vaatteiden raivauksen. Jännittää, osaanko oikeasti valita vaatteistani ne, jotka ilahduttavat. Olen niin tottunut ajattelemaan, että vaatteista säilytetään käytännölliset ja kauneus sun muut arvot ovat vaan plussaa. Nyt se ajattelu pitää kääntää päälaelleen ja pelkästään fiilistellä.

Sain Konmarin kirjan vihdoinkin käsiini - tosin jouduin hankkimaan sen vastoin tahtoani elektronisena. Se oli tilauksessa täällä Tampereen seudun suurimmassa kirjakaupassa ja kirjastoissa pitkät varauslistat. Alun perin tilasin kirjan nettitavaratalosta CDON, mutta toimitus kesti tosi kauan ja lopulta paketin saapuessa siellä oli kaksi kirjaa, joista kumpikaan ei ollut tilaamani... Kyllä ärsytti. Mutta nyt olen päässyt kirjaa lukemaan ihan itse, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat saada kotinsa ja tavaransa hallintaansa. Toisin kuin ihmisiä, ympäristöä tai tapahtumia, omia tavaroitaan voi hallita jopa täydellisyyteen saakka.

Konmari siis kehottaa esittämään tavaralle yhden ainoan kysymyksen: Does it spark joy? Ilahduttaako se? Hänen mukaansa riittää, että ottaa tavaran käteen. Pitämällä tavaraa kädessään huomaa, nostaako se fiiliksiä vai masentaako. Ainoastaan ne tavarat tulee säilyttää, jotka antavat hyvät fiilikset. Vaatteiden kohdalla voi myös kysyä, ostaisinko vaatekappaleen kaupasta nyt, jos olisin shoppailemassa.

Mielestäni tässä ajatusmaailmassa on järkeä: miksi pukeutua vaatteisiin, jotka aiheuttavat jonkin sortin kielteisiä tunteita? Tänä päivänä oman näköisten vaatteiden hankkiminen on niin helppoa ja kirppareilla myös halpaa, että on ihan turha pitää yllään väkisin sellaisia vaatekappaleita, jotka ovat ilman sen suurempaa harkintaa vain päätyneet vaatekaappiin. Tai jotka ovat olleet ihania viisi vuotta sitten, kun minulla oli ihan eri tyyli.

Konmari kehottaa myös kiittämään pois heitettäviä vaatteita palveluksistaan. Vaikka en sulatakaan hänen tapaansa hahmottaa tavaroita elävinä olentoina, olen siitä yhtä mieltä, että pois heitettävälle tavaralle kannattaa heittää hyvästit. Sillä tavalla ei tarvitse jäädä pohtimaan, olisiko kappale sittenkin pitänyt säilyttää, koska suhde tuohon vaatteeseen tai kapineeseen on asianmukaisesti päätetty.

Nyt on aika tarttua toimeen. Siispä kasaamaan kaikki vaatteet yhteen paikkaan - sängylle - ja fiilistelemään, mitkä vaatekappaleet ilahduttavat minua.

***

Tehty. Aikaa kului valitsemisen ja kaappiin järjestämisen kanssa pari kolme tuntia. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ottaessani ensimmäiset valokuvat kahdesta vaatekaapistani ennen raivausta, minusta tuntui ettei minulla niin kovin paljon vaatteita olekaan. Mutta sitten kun olin latonut ne kaikki sängylle, olinkin eri mieltä...

Edessä on neulejakut, niiden takana housut, keskellä kaikenlaiset alusvaatteet ja yöpaidat, oikealla edessä hameet, niiden takana mekot ja takimmaisena paidat. Voisi niitä toki paljon enemmänkin olla, olen ollut ahkera karsimaan vaatteita lukuisten muuttojemme myötä.





Kuuden roskapussin verran sain kasaan kierrätykseen menevää vaatetta. Joitakin alusvaatteita ja sukkia heitin roskikseen.


Tässä kuvassa näkyvät sitten jäljelle jääneet. Edessä mekot ja hameet, oikealla paidat, keskellä alusvaatteet ja takana neuleet. En tiedä kertooko kuva, mutta aika paljon vaatteita kyllä väheni. Lopuksi laskostin ja ripustin vaatteet kaappiin huolellisesti Konmarin ohjeiden mukaan.


Huomatkaahan, tankokaappiin jäi kaksi tyhjää hyllyä! Samoin nuo toisen kaapin hyllyt jäivät huomattavasti tyhjemmiksi kuin mitä ne olivat alunperin. Ja kun laatikoita vetää ulos kaapista, näkee selkeästi mitä sisällä on. Ehkä laitan vielä Washi-teipillä etiketit laatikoihin, niin ei tarvitse muistella missä laatikossa on mitäkin.

Siinä mielessä vaatekaappi ei toimi aivan että kaikki vaatteet näkisi yhdellä silmäyksellä. Siihen tarkoitukseen lipasto on paljon käytännöllisempi. Harkitsen vielä, josko hankkisin Elfa-tyyppiset laatikot omaan vaatekaappiini, samanlaiset kuin lapsilla jo on.


Laatikot yritin järjestää vaatteiden käyttötarkoituksen ja koon mukaan. Kuvassa ylhäällä vasemmalla ovat yöpaidat, "tekniset" alusvaatteet ja uimapuvut. Ylhäällä keskellä sukkahousut - kierrettynä rullalle tietysti! Ylhäällä oikealla ovat sukat. Alhaalla vasemmalla ovat pikkuhousut, keskellä legginsit ja topit, oikealla rintaliivit. Jotenkin aivan uskomatonta, että vaatteet voivat mahtua näin pieneen tilaan.

Kaapin sisällöstä otin kuvat vielä niin, etteivät korit ole paikallaan. Konmarin mukaan tummat ja painavat vaatteet tulee säilyttää alhaalla ja vasemmalla, kevyet ja vaaleat ylhäällä oikealla. Se kuulemma nostaa mielialaa, kun vaatekaapissa suunta on ylös ja oikealle. Olen noudattanut tätä järjestystä jo aiemminkin jossain määrin, koska alaosat, jotka usein ovat tummia ja raskaita, on mielestäni loogista säilyttää alhaalla - yläosat taas ylhäällä.




Orjallisesti en kyllä Konmarin organisointineuvoja noudattanut. Vaikka alhaalla onkin alaosat - housut ja hameet, niin seuraavaksi alimpana ovatkin sitten T-paidat. Joita muuten jäi kokonaista neljä kappaletta! Pitkähihaiset paidat ovat keskellä, ja ylhäällä on neulejakut. Olen tosi tyytyväinen, että sain jakkujen määrää vähennettyä ja jäljelle jäivät ainoastaan ne, jotka aiheuttavat myönteisiä mielikuvia. Ne nimittäin vievät ihan hirveästi tilaa kaapissa ja on turhauttavaa säilöä paljon tilaa vieviä tavaroita, joita ei edes tule käytettyä.

Joitakin kesävaatteita jätin kaappiin sillä ajatuksella, että laitan ne pois tämän kesän päätyttyä. Samoin joitakin kylmemmän kauden vaatteita säilytin testatakseni, ovatko ne käytännöllisiä syksyn säiden tullessa.


Konmari kehottaa ripustamaan ne vaatteet, jotka tuntuvat paremmin viihtyvän ripustettuna. Minulle se tarkoittaa mekkoja, rypistyviä hameita ja paitoja sekä paksuja ja löysiä neuleita. Myös tässä kaapissa pyrin järjestämään vaatteet niin, että tummat, pitkät ja raskaat ovat vasemmalla, kevyet ja vaaleat oikealla. Mutta kuitenkin niin, että pidin yhdenlaiset vaatteet yhdessä kohdassa. Vasemmalla ovat pitkät tummat mekot, sitten neulejakut, sitten lyhyet mekot tummasta vaaleaan, hameet, ja lopuksi paidat.

Olin tosi ilahtunut, kun kaikki ripustusta vaativat vaatteet tosiaan mahtuivat tähän tankokaappiin. Hienoa hienoa! Aiemmin olen aina joutunut tunkemaan kaapin hieman ylitäyteen, mutta nyt vaatteita ei ole liikaa. Konmari väittää kirjassaan, että ihmisellä on säilytystilaa juuri sen verran kuin hän tarvitsee. Enpä olisi uskonut, että se voi pitää näin tarkalleen paikkansa.

***

Miltä tämä projekti tuntui? 

Ensinnäkin, homma ei tuntunut lainkaan niin suurelta kuin alun perin luulin. Toki siihen meni aikaa, mutta vaatteiden valinta oli ihan kivaa. Alkuun pääsemiseksi jouduin pukemaan sanoiksi, mitä vaatevalikoimaltani toivon: "Tahdon pukeutua naisellisiin, kauniisiin ja hyvin istuviin vaatteisiin - myös kotona." Konmari kehottaakin ennen raivaamisen aloittamista visioimaan, minkälaista elämää haluaa kodissaan elää. Sillä tavalla tavoitteet ovat selkeänä projektin edetessä. Olen itse näköjään niin teoreettinen persoona, että tämä tavoitteen sanoiksi pukeminen oli suorastaan välttämätöntä ennen ensimmäisenkään vaatteet valintaa.

Konmarin ohjeesta poiketen en kysynyt joka vaatteen kohdalla, ilahduttaako se minua. Alunperin ajattelin, että vaatteille puhuminen ja niiden palveluksista kiittäminen olisi tyhmää. Mutta vaatteita valitessani huomasin höpiseväni puoliääneen "sinusta en ole koskaan pitänyt", "olet ihana mutta haiset pahalle, saat mennä", "sinä olet paljon palvellut ja jo niin nukkaantunut, että saat mennä", "olet ihana, saat jäädä", ja niin edelleen. 

Ihan pöljältä tuo kyllä kuulostaaa minusta vieläkin, mutta hällä väliä, se tosiaan auttoi. En usko jääväni kaipaamaan yhtäkään vaatekappaletta, joka valkoiseen roskasäkkiin päätyi. Ja kyllä, kiitin palveluksestaan suurinta osaa kierrätykseen päätyvistä vaatteista. Oli siellä joukossa niitäkin kyllä, joille jouduin jupisemaan: "sinä et ole minua kyllä koskaan palvellut".

Seuraavaksi minulla on edessä takkien, asusteiden ja laukkujen raivaaminen. Vaatteiden raivaus oli helppoa ja nopeaa, vaikka vaatteita sentään on aika paljon. Takkeja ja asusteita minulla on määrällisesti paljon vähemmän, joten arvelen homman sujuvan aivan käden käänteessä. Ehkäpä se on sitten huomisen homma!

Ai niin, ja kiinnostuneille tiedoksi, että nuo kuusi säkillistä lähtevät Suomen Punaisen Ristin Konttiin tällä viikolla.