May 27, 2014

Sisustusvärejä etsimässä

Olen lueskellut blogia, jonka kirjoittaja auttaa naisia löytämään oman sisustustyylinsä. Ensin en ollut asiasta kovin innostunut, koska alunperin löysin sivulle kodin organisointia koskien. En nytkään ole ilmoittautumassa hänen verkkokursseilleen, mutta blogin seuraaminen on saanut minut ajattelemaan sitä, miltä täällä kotona näyttää. Nyt kun ei tarvitse ajatella muuttavansa lähiaikoina, on syytä uhrata ajatus tai pari sillekin asialle.

Meillä on olohuoneessa punainen sohva. Tykkään sohvasta ja väri miellyttää kovasti näin kolmen vuoden jälkeenkin. Sohvan lisäksi meillä oli kuitenkin paljon muutakin väriä olohuoneessa. Päätin että asialle on tehtävä jotain, jottei olohuone vaikuta niin rauhattomalta.


Kirjat majailevat tässä kuvassa lattialla, mutta vain väliaikaisesti

Siirsimme hiljattain olohuoneeseen myös toisen sohvamme, joten huoneen toinen laita näytti tältä:


Tässä huoneessa on siis seuraavia värejä:
- valkoinen (matto, seinät, lamppu pianon päällä, lipaston alaosa, pöytäliina, kirjoituspöytä
- musta tai tummanruskea (piano ja jakkara, lipaston kansilevy, televisio, tulostin, tietokone, vahvistin, pleikkari, sohvapöytä, kukkapöydät)
- punainen (sohva, lasten tuoli, pari kitaraa, maalauksen pisarat)
- turkoosi (maalauksen tausta)
- vihreä (takka, viherkasvit)
- sininen (sohva, seinäkello, muutamat laatikot)
- koivun väri (kirjahylly, tuoli, akustinen kitara, TV-taso, tarjotin, lattialistat)
- kirsikkapuun väri (kitaravahvistimen pöytä, sinisen sohvan jalat, kaiuttimet)
- beige (kokolattiamatto)
- oranssi (kitaravahvistin ja kahvakuula)

Aikamoinen värien ilotulitus, ja sitten vielä siihen kirjat, jotka ovat kirjavia. Huh. Ei ihme, ettei huone vaikuta kovin rauhalliselta. Yhtenä iltana tämän tajuttuani, tein muutamia muutoksia ja jatkoin loppuun seuraavana päivänä. Nyt huone näyttää tältä:




Vein huoneesta pois tuon maalauksen, jonka turkoosille ei ollut yhtymäkohtaa, ja muutin sohvan vaaleaksi. Vihreän olisin kyllä myös siirtänyt pois huoneesta, samoin oranssin, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Olisi myös kiva, jos puukalusteet olisivat yhtä väriä. Koivusta ja valkoisesta tykkään, tummanruskeasta ja kirsikasta en. Toisaalta tummanruskea käy hyvin yksiin mustan kanssa, joten se ei häiritse silmää.

Sisustusta pohdiskellessani huomasin, että musta, valkoinen ja punainen ovat minua miellyttäviä sisustusvärejä. Riemunkirjava on myös kivannäköinen, mutta se ei tosiaan ole rauhallinen ja siksi on hyvä löytää joku linja sisustusväreihin. Lipaston päällisestä tuli tämän näköinen:


Valitsin valkoiset ja punaiset kirjat ja esineet ja laitoin ne lipaston päälle. Olen tyytyväinen erityisesti tähän lopputulokseen:


Jos väreistä pitää valita yksi, joka tuo riemunkirjavaa iloisuutta huoneeseen, sen on kyllä oltava punainen. Tykkään! Ja kaikeksi onneksi punainen sopii hyvin yhteen vastavärinsä vihreän kanssa, jonka olemassaoloa tässä huoneessa ei voi välttää kiinteän takan vuoksi.



Nyt näitä kuvia katsellessani hoksasin, että tuo iloisen oranssi vahvistinhan sopii hyvin yhteen kirsikkaisen pöytänsä kanssa. Tulisikohan huoneesta vieläkin tasapainoisempi, jos siirtäisin vahvistimen television viereen kirsikkaisten kaiuttimien läheisyyteen..? Pöytä on kyllä niin kiikkerä, ettei taida ilman seinän apua pitää vahvistinta pystyssä. 

Kitaravahvistimen väristä on kerrottava sen verran, että uutta vahvistinta valitessaan Jani antoi minulle luvan esittää väritoiveen. Toivoin jotain muuta kuin mustaa, ja tämä retrotyylinen oranssi miellytti kyllä. Se miellyttää edelleen, mutta valitettavasti väri ei sovi hyvin kokonaisuuteen.

Jos teillä on ideoita, kuinka saada huoneesta vielä tasapainoisempi, kuulisin mielelläni!

PS. Kun olimme päättäneet jäädä toistaiseksi tähän kaupunkiin ja asuntoon, teimme vähän suuremman luokan huonekalujen siirron. Olohuoneen suuri valkoinen Expedit muutti vierashuoneeseen. Vierashuone on nyt oikein tasapainoinen ja rauhallinen. Siellä on valkoista ja kermanvalkoista, vähän tummanruskeaa, hailakan vihreää ja puun väriä. Huone on tosiaan harmoninen mutta TYLSÄ. Vein turkoosinpunaisen maalauksen väliaikaisesti vierashuoneeseen, ja se näyttää siellä ihan mahdottoman räikeältä. Mietin kuitenkin, pitäisikö tuoda tämä uusi väripaletti vierashuoneeseenkin. Sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa, koska huone on jo lähinnä valkoinen. Mukaan pitäisi laittaa mustaa ja punaista. En vain osaa kuvitella noita värejä sinne, vielä.

May 26, 2014

Suomalaisuutta saksalaiseen arkeen

Heippa pitkästä aikaa!

Suomen reissusta ja sen jälkeisistä rästihommista selvittyäni päätin taas ottaa aikaa blogin kirjoittamiselle. Olen edelleen koettanut sulatella sitä, että emme lähdekään rapakon taakse. Nyt pohdintani on siinä vaiheessa, että on elettävä kuin eläisin tässä paikassa ja asunnossa koko loppuelämäni. Sillä en tiedä, koska on tämän elämäni viimeinen päivä enkä toisaalta tahdo elää "sitku" -elämää, kun ei ole pakko. Vaikka olisi mukava asua talossa, jossa meillä olisi oma piha ja lasten leikkipiha, se ei ole mikään välttämättömyys hyvän arjen saavuttamiseksi.



Pohdin lentokoneessa, mitä asioita Suomesta haluaisin mukaani Saksaan. Listalla olivat esimerkiksi sauna, läheiset, puhdas ruoka ja vesi sekä luonnonläheisyys. Pohdin myös, kuinka voisin saada näitä asioita tuotua saksalaiseen arkeeni - niin ettei tarvitsisi ajatella kuinka Suomessa "kaikki on paremmin".

Saunaan täällä pääsee kyllä monissa uimahalleissa tai kylpylöissä, mutta harvoissa on veden heitto kiukaalle sallittu. Onneksemme ystäväperheellämme on oma sauna, josta mekin pääsemme aina silloin tällöin nauttimaan. Opetimme heille suomalaisen tavan saunoa, mutta ainakaan vielä siitä ei ole tullut heille jokaviikkoinen tapa. Jos nyt saamme auton ostettua, pääsemme helpommin heille ja voimme rohkaista heitä käyttämään saunaansa vähän useammin.

Läheiset. Tämä on ristiriitainen asia. Suomessa asuimme lähellä monia ystäviä ja sukulaisia. Nyt asumme kaukana kaikista sukulaisista ja ystäviäkään ei ihan naapurissa ole, sillä München on iso kaupunki. Toisaalta, kun saamme vieraita Suomesta, saamme olla heidän kanssaan yleensä monta päivää ja yötä. Se on suuri siunaus ja ihana asia. Mutta toisaalta tosiasia on myös se, että kaikki ystävämme ja sukulaisemme Suomesta eivät tule meitä katsomaan. Kaukana asumisessa on siis hyvät ja huonot puolensa läheisten tapaamisen suhteen. Onneksi Saksa on niin lähellä, että on helppo matkustaa Suomeen ja siellä tavata niitä sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät ole meille ehtineet tai päässeet.

No sitten vielä nämä seuraavat kolme, ruoka, juoma ja luonto. Niinkuin tiedättekin, Alpit ovat meiltä noin tunnin matkan päässä. Sinne pääsee näppärästi autolla ja niissä maisemissa silmä ja sielu lepää. Lapset ovat jo tarpeeksi isoja patikoidakseen ihan hyvällisiä matkoja, jonka myötä patikoinnista onkin tullut perheen yhteinen harrastus. Alpeille lähdemme viikonloppuna, mutta olisi mukavaa, jos myös tässä lähistöllä olisi luonnontilaisia paikkoja, jonne mennä lasten kanssa. Tiedän että pyörämatkan päässä on paikka, jonka nimi on Wald eli metsä, ja se on kartalta katsoen aika iso. Suunnitelmissani onkin tsekata tuo paikka, jospa se olisi minulle ja lapsille hyvä arkiluontokohde.

Hyvää vettä järjestän minulle ja meille siten, että aloin taas suodattaa kraanaveden. Ostin Brita-kannun jo Ulmissa asuessamme, mutta täällä ollessa lopetin suodattamisen. Kuuntelin ihmisten mielipiteitä siitä, että Münchenin juomavesi on yksi Euroopan parhaista. Näin sanovat varmastikin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole maistaneet suomalaista pohjavettä suoraan kotikeittiön hanasta. Mutta suodattamalla tulee tuosta müncheniläisestäkin hanavedestä ihan hyvää.

Puhdas ruoka. Luulen että tässä asiassa mielikuvat vaikuttavat rutkasti siihen, miltä todellisuus näyttää. Totta on, että Suomessa on paljon sitä vapaata luontoa, jonka myötä luulisi ruoka-aineidenkin sisältävän vähemmän saasteita ja kemikaaleja. Mutta en ole asiaa varsinaisesti tutkinut. Täällä taas myydään paljon luomua, mutta niidenkään alkuperää en ole sen tarkemmin tutkinut.

Päätin kuitenkin parantaa päivittäistä ruuanhankintakokemustani siten, että vaihdoin lähikauppaa. Lähin kauppamme on suuri tavaratalo, jossa on paljon tavaraa ja kauppa vaikuttaa epäsiistiltä. Sieltä saa kyllä kaiken, mitä tarvitsee, mutta ostosten teko ei ole miellyttävää ja siihen menee paljon aikaa. Reilun kilometrin matkan päässä meiltä taas on mukava, siisti ja pienehkö lähikauppa, josta saa kaikki päivittäistavarat. Usein heillä on paikallisia vihanneksia, hedelmiä ja muita tuotteita. Kauppa on sen kokoinen kuin Suomessa esimerkiksi Sale tai K-market, joten ostosten tekoon ei mene kovin kauan aikaa ja valikoimasta saa kokonaiskäsityksen helposti.

Viime viikolla huomasin, että lasten tarhamatkan varrelle on avattu uusi luomukauppa. Ilahduin kovasti, sillä luomukaupassa on paljon parempi valikoima viljatuotteita kuin tavallisessa ruokakaupassa. Tykkään muutenkin ostaa luomua, vaikkei tosiaan siitä alkuperästä niin tarkkaa tietoa olekaan.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Ei sisustusta eikä käsitöitä, mutta kodin järjestämistä kuitenkin - arjen rutiinit ovat erottamaton osa kotia ja niitä palvelemaan on se kotikin järjestettävä. Kyllä minä huonekalujen siirtämistä ja tavaroiden järjestelyäkin olen viime aikoina harrastanut, ja luulin siitä tänään teille kirjoittavanikin, mutta tämä toisenlainen pohdinta vei voiton.

Näitä asioita en Suomessa asuessani niin paljon pohtinut. Enkä täälläkään ennen kuin nyt. Kuitenkin koen ja ajattelen, että pienillä arjen valinnoilla voi olla ihmeen suuri vaikutus siihen, miten elämä maistuu. Olisi mukava kuulla, jos teistä joku on myös pohtinut tällaisia asioita - miten tehdä arjesta omien arvojen mukaista ja mukavaa. Kommentoikaa siis!

May 4, 2014

Nautiskelen "uudesta" kodista


Heippa!


Vihdoinkin pääsen taas bloggaamaan! Viime viikonloppuna meillä oli vieraita Suomesta. Sen jälkeen kärsin jonkinmoisesta vatsataudista ja kotityöt lykkääntyivät. Toisaalta lähestyvä Suomen reissumme aiheuttaa mieluisia lisätöitä. Sunnuntaiaamupäivänä saan puolisoni suosiollisella myötävaikutuksella vihdoin tarttua näppäimistöön ja hiireen, ja jakaa näkymiä ja fiiliksiä kodistamme. 

Olen vieläkin niin iloinen siitä, että saamme jäädä tänne Müncheniin. Nyt on mukava laittaa kotia mieleisekseen, kun voi ajatella asuvansa tässä vähän pidemmän aikaa.

Kukkakimpusta pelastetut gerberat Kivi-tuikkulyhdyissä

Aikanaan valitsimme juuri tämän asunnon sitä silmällä pitäen, että tämä on väliaikaisratkaisu. Siksi meillä ei ole omaa pihaa. Kaipaan sitä, että voin vain laittaa lapset pihalle ja tehdä omia töitä sisällä. Onneksi tämä on mahdollista molempien isovanhempien kotona Suomessa, arvostan sitä kovasti. Mielestäni lapsuuteen kuuluu sellainen omatoiminen ympäristön tutkiminen.

Meidän lähellämme täällä Münchenissä on ihana iso puisto. Sen vuoksi alunperin rohkenin pihattoman asunnon valitakin. Itse en ole koskaan ollut mikään ulkoilija - lapsena yritin keksiä aina sata eri syytä, jotta pääsisin jo pihalta sisälle piirtämään, askartelemaan, lukemaan... Nykyään tykkään kävelemisestä ja ehkä hieman jopa juoksemisestakin. Nautin puiston vihreydestä, raikkaudesta ja erilaisista tuoksuista.

Lasten ulkoiluttaminen leikkipuistossa on ollut minulle haaste, koska penkillä istuminen on tylsää. Nyt lapset alkavat olla siinä iässä, että molemmat opettelevat kovaa vauhtia uusia taitoja. Se on minusta kivaa, kun voin osallistua heidän touhuihinsa auttaen ja rohkaisten, ja iloita heidän kanssaan heidän oppiessaan uutta.

Tähän taloon kuuluu kyllä puutarha, mutta sen omistaa alakerrassa asuva vuokraemäntämme. Hän pitää pihastaan oikein hyvää huolta, joten näkymät ikkunasta miellyttävät silmää. Yhtenä päivänä olohuoneen ikkunasta katsellessani tajusin, että näkymä muistuttaa hieman sitä, jonka näin lapsuudenkodissani Suomessa. Sielläkin olohuoneen sohvalla löhötessä saattoi katsella ikivihreitä puita ja taivasta.

Viime kesänä olimme lähes kaikki sään puolesta parvekkeella istuskeluun sopivat päivät Suomessa. Tänä kesänä näyttäisi siltä, että tulemme olemaan lämpimiä päiviä myös täällä Münchenissä. Laitoin ennen pääsiäistä parvekkeen kesäkuntoon, ja nautimme siinä jo muutamat välipalatkin. Kalusteet ovat vuokraemännän, joka armeliaasti antaa meidän niitä lainata. Haaveilen kyllä omista kalusteista, mutta haluaisin sellaiset romanttiset, takorautaiset tuolit ja pöydän. Ne maksavat tosi paljon enkä ole vakuuttunut niiden istumismukavuudesta.

Maisemoin pyykkitelineen häämatkalta tuodulla rantapyyhkeellä.
Parvekkeellemme paistaa aurinko suunnilleen iltapäivän kello neljästä alkaen.

Lyhty LED-valoineen on sijoitettu siten, että se toimii ikkunan läpi myös makuuhuoneemme yövalona. Kukat purkkeineen on antanut hoitooni vuokraemäntämme.

Olen saanut Suomesta mukaani paljon räsymattoja. Tykkään käyttää niitä, koska ne tuovat mukavasti väriä huoneisiin. Pitäisi vielä selvittää, missä niitä täällä voi puhdistaa. Sain pari päivää sitten inspiraation sisustaa uusiksi matoilla -  ja olipa mukavaa, kun ne olivat kellarivarastossa yhdessä paikassa ja järjestyksessä!


Tämä matto oli aiemmin eteisen käytävässä, mutta värikkyytensä vuoksi se sopii hyvin värikkääseen olohuoneeseen. Se on myös tarpeeksi pitkä johtamaan olohuoneen ovelta parvekkeen ovelle.


Nämä vaaleansiniset matot löysin varastosta. En ole aiemmin tykännyt niistä, kun ne on niin hillityn värisiä. Mutta tähän käytävään, joka näkyy ovesta sisään tullessa, tuo hillitty ja rauhallinen väri sopii hyvin. Ompelin kaksi mattoa yhteen, jolloin matosta tuli käytävään juuri sopivan mittainen. Olin tosi tyytyväinen tähän löytöön! Kun lapset tulivat kotiin Kindergartenista, hekin huomasivat heti muutoksen.

Alkuvuodesta ottamissani kuvissa näkyy, miltä eteisemme aiemmin näytti.


Siinä oli siis yhteensä kolme mattoa, jotka seilasivat paikoiltaan jatkuvasti. Myös eteisen pöytä oli liian pieni ja matala paikkaansa eikä eteinen näyttänyt lainkaan sisustetulta. Tältä tila näyttää nyt:



Matot rajaavat tilan nyt paremmin, eteisen sisustus on rauhallinen ja näyttää kokonaisuudelta. Monet sisustajat sanovat, että eteinen on kodin tärkein tila - näet sen itse ensimmäiseksi, kun tulet kotiin. Ja eteinen on se tila, joka toivottaa myös vieraasi tervetulleeksi. 

Lisäksi lapsiperheessä eteisen on pakko olla toimiva, jotta lähdöt ja kotiintulot pukemisineen ja riisumisineen onnistuisi sujuvasti. Lapset säilyttävät asusteensa korilipastossa ja kenkänsä kuvassa näkyvässä hyllyssä. Minun käsilaukkuni paikka on juuri tuossa, missä se nytkin nököttää.


Lapsillamme on oma naulakko sopivalla korkeudella, johon he ripustavat reppunsa ja takkinsa Kindergartenista tullessa. Joskus tavarat löytävät paikoilleen ilman sanomista, joskus ei sitten niin millään. Tiedättehän!

Hauska yksityiskohta, jonka huomasin vasta valokuvatessani eteistä: uusi "neliniitinen" matto sopii kuvioltaan hyvin yhteen korihyllyn kanssa.


Loppuhuipennukseksi tähän postaukseen vielä jotain muuta kuin kodin järjestämistä. Päätös tänne jäämisestä innosti minua taas kutomaan - kun ei tarvitsekaan luopua kaikista ihanista langoista. Jaakko on ollut ilman sopivia villasukkia ainakin yli vuoden. Nyt hänellä on uudet. Jaakko sai itse valita langat ja minä sommittelin ne sukkaan. Nyt ei enää pojan varpaiden tarvitse palella!