Jun 30, 2015

Toimivat eteistilat

Niinkuin ehkä joku jo huomaakin, tämä on jo toinen postaus uuden kotimme eteisestä. Se nyt vaan on niin, että toimivat eteistilat ovat varsin keskeinen juttu, varsinkin lapsiperheessä. Kun me neljä kävelemme ovesta sisään, tavaroille on löydyttävä oma paikkansa näppärästi ja nopeasti, jokaisen on päästävä laittamaan tavaransa paikoilleen mahdollisimman sujuvasti ja toivottavaa olisi myös, ettei kaikki kura ja hiekka kulje olohuoneeseen. Lisäksi eteisen pitäisi olla sellainen, että kotiin on mukava tulla.

Yksi haaste uudessa eteisessämme on myös vuodenaikojen huomioiminen. Kaikeksi onneksi nyt on sentään suunnilleen kesäkelit eivätkä lapset tule sisään järkyttävän kuraisina. Mutta se asia muuttuu taas syksyn myötä. 

Kesällä yritän opettaa meille kaikille ja varsinkin lapsille, että kengät riisutaan tuulikaappiin. Tuulikaapin sisäoven kiinnipitäminen varmaan rohkaisisi sisään tullessa pysähtymään ensin tuulikaappiin ja riisumaan kengät, joten yritän opetella pitämään tuulikaapin ovea kiinni. Se tekee myös eteisestä toimivamman, kun puolet tavaroista eivät ole tuulikaapin oven takana.


Tuulikaapissa oli alun perin jalallinen naulakko ja kenkähylly. Huomasin ajan myötä, että naulakkoon ei ripustettu paljon mitään ja kengät lojuivat lattialla kenkähyllyn edessä. Nuo kapistukset veivät siis paljon tilaa tuulikaapista, mutta olivat vähällä käytöllä. Niinpä ne saivat lähtöpassit. Tilalle laitoin pienen korin, johon voi kengät helposti siivota. Toki kengille on myös ihan omat paikkansa, mutta ei näin näppärästi käsillä. Arjessa kenkävalikoima on tavallisesti "levjänäs" tuulikaapin lattialla, mutta nyt niille on lattialla paljon enemmän tilaa.


Tuulikaapin kaapista löytyy nyt paikat lasten kengille ja asusteille sekä aikuisten asusteille. Kesällä ei asusteita niin paljon tarvitakaan, joten tämä järjestely tulee testatuksi vasta kun kylmemmät ilmat iskevät. Asusteiden ja lasten kenkien lisäksi kaapista löytyy kauppakassit, viikonloppureissukassit sekä akkuporakone ja pieniä ulkoleluja, kuten katuliituja ja saippuakuplia.


Kun tuulikaapista on selvitty peremmälle, tulee takkien riisumisen vuoro. Toukkanaulakossa seinällä on hyvät koukut: ne ovat pitkät ja niiden päässä on iso pallo. Eivät siis kouki reikiä takkeihin ja yhteen koukkuun saa paljon tavaraa. 


Viimeksi eteistä järjestäessäni, josta ylläoleva kuvakin on, ajattelin säilyttäväni toukkanaulakossa vain kasseja. Käytännön olosuhteiden pakosta visuaalisuudesta on nyt tingittävä ja siihen on ripustettava myös takkeja.


Sekä aikuisten, lasten että vieraiden takit pitäisi nyt ripustaa tässä tarjolla olevaan tilaan. Meistä kenelläkään ei onneksi ole hurjan monta takkia, joten tila riittää. Nytkin naulakoissa roikkuu huppareita ja villajakkuja, joille löytyy paikkansa myös yläkerran vaatekaapeista. Aikuisten kengät ovat kaikki tässä tai tuulikaapin kopassa.

Vasemmassa reunassa näkyvä korilaatikko on tyhjä lukuunottamatta ylimmässä laatikossa olevia avaimia. Tuntuu vähän tyhmältä uhrata tilaa sille takeilta ja kengiltä. Sen päällä on käsilaukuille ja niiden sisällölle kori, jonka takana on piilossa Janin pyörälaukku. Järjestän varmaan kengänhoitovälineet, aurinkolasit ja muun pikkutilpehöörin ylähyllyllä olevista pahvilaatikoista näihin korihyllyn laatikoihin.

Pahvilaatikoissa on tuon pikkusälän lisäksi kierrätykseen meneviä vaatteita sekä paperikasseja ja postipakettimateriaaleja. Tein pahvilaatikot Ikean Kallax- hyllyyn tarkoitetuista isommista pahvilaatikoista leikkaamalla noin 10 cm yläreunasta pois ja sain maksimoitua hattuhyllyn käytettävissä olevan tilan. Laatikoiden takana on lahjapaperirullia.

Oikealla oleva pitkä kaappi pitää sisällään työkaluja, talouspaperia ja sitten jotain ihme sälää. Se pitäisi siivota ja järjestää. Ongelma on, että osa työkaluistamme on myös ulkovarastossa, joka ei vielä ole ollenkaan saanut nauttia emännän ja isännän järjestelytaidoista. Se on tämän kesän projekti, saa nähdä missä vaiheessa saamme sen tehdyksi. Ulkovarasto on heti ulko-ovemme takana, joten periaatteessa sieltä on helppo hakea sisälläkin tarvittavaa tavaraa. En tykkää siitä, että samaan kategoriaan kuuluvia tavaroita on säilytyksessä useammassa paikassa, niinpä työkaluille pitäisi löytyä paikka joko varastosta tai tästä pienestä eteiskaapista. Eteiskaappiin tarvitsen myös uusia koreja, sitten kun sen järjestän. Minulla ei ole ennestään kaapin mittoihin soveltuvia laatikoita.

Näitä kuvia varten siivosin eteistä noin minuutin, mikä on minulle merkki siitä, että järjestely toimii ainakin näissä sääolosuhteissa. Mietteissä on ripustaa alakerran vessaan pari pyykkilankaa, johon saisin märät ja likaiset ulkoiluvarusteet roikkumaan, sitten kun niitä taas ilmaantuu. WC-pöntön päällä periaatteessa olisi niille tilaa, ja siinä olisi myös patteri hyvässä paikassa.

Eteisen jatkona palvelee vielä yksi viimeisimmistä hankinnoistani, käytetty valkoinen lipasto. Sen päällä on tyhjiä koreja, joita voi ottaa mukaan reissulle, tai käyttää tavaran kuljettamiseen yläkertaan. Vaikka lipasto on yläkerran portaikon alapäässä, pääsee portaikkoon vielä riittävän helposti. Mielestäni lipasto, korit ja Kertun tekemä vesivärityö sopivat ihanasti yhteen! Korit myös estävät epämääräisen sälän kertymistä lipaston päälle, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole.


Tajusin tässä kuvia ottaessani, että lipaston päällä olisi tilaa myös tällä hetkellä kodittomalle mankelillemme. Ehkä pyydän Jania sovittamaan sitä, koska mahdollisesti korit mahtuvat vielä mankelin ja taulun välimaastoon... Olisi ihan mukava saada mankeli käyttöön, koska liinavaatteille varatut tilat ovat rajoitetut ja mankeloitu lakana vie paljon vähemman tilaa kuin ryppyinen.

Lipaston säilytyspotentiaali on tällä hetkellä hyödyntämättä. Lipasto muutti eteisestä tähän vastikään ja luulen, että tähän se nyt jää. Alunperin ostin sen yläkerran aulaan, mutta se teki tilasta ahtaan. Ajattelin, että tässä voisi säilyttää ompelutarvikkeita ja keskeneräisiä projekteja, kuten järjestettäviä valokuvia. Nyt kannoin siihen vain kaikki kodittomat tavarat makuuhuoneestamme. Ne kyllä edustavat keskeneräisiä projekteja siinä mielessä, että kausikoristeille tahtoisin paikan ulkovarastostamme ja alimmassa laatikossa olevat onnittelu- ja muut kortit haluaisin käydä läpi niin, että vain tärkeimmät säilytettäisiin.


Eli huonekalut eteistiloissa alkavat varmaan vihdoinkin olla paikoillaan ja seuraavaksi voi alkaa keskittyä tavaroiden järjestämiseen. Seuraavia projekteja eteistiloihin liittyen ovat siis:
  1. Opetteleminen, että tuulikaapin sisäovi pidetään kiinni.
  2. Mankelin sovittaminen valkoisen lipaston päälle.
  3. Pikkutavaroiden siirtäminen eteisen hattuhyllyllä olevasta pahvilaatikosta ruskeaan korihyllyyn.
  4. Ulkovaraston siivous.
  5. Eteisen pitkän ja kapean kaapin järjestäminen.
  6. Pohdinta, josko vessaan sopisi pyykinkuivausnaruja.


Jun 26, 2015

Vinkkejä kesälukemiseksi: lehtiä, kirjoja, blogeja

Tässä taannoin tupsahti postiluukusta peräti kolme aikakauslehteä kesäiltojen iloksi. Äiti oli tilannut minulle muutaman numeron jotain perhelehteä ja lisäksi sain tilaamani Kotivinkin sekä kiitokseksi lehden tilaamisesta Unelmien talon ja kodin.

Useimmat lehdet eivät kestä monia lukukertoja. Poikkeuksen tekee mielestäni Koti ja keittiö - valokuvat ovat sen verran hyviä ja kiinnostavista kohteista, että niitä jaksaa katsella uudelleenkin. Harva sisustuslehti yltää samaan. Saksassa minulle tuli Schöner Wohnen, joka on yksi nimekkäimpiä saksalaisia sisustuslehtiä. Mutta se oli ehkä vähän turhan hieno minun makuuni, tee-se-itse-vinkit olivat vähäisiä ja mainosten määrä suuri. Nyt Suomeen muutettuani halusin tilata jonkun lehden, josta mahdollisesti saisi inspiraatiota sisustamisen lisäksi myös ruuanlaittoon ja käsitöihin - siksi Kotivinkki. Unelmien talo ja koti on kyllä myös hyvän mielen lehti sisustuksesta kiinnostuneelle. Voi olla että tilaan sen joskus tulevaisuudessa, jos tulee hyvä tarjous vastaan.

Ajattelin listata kirjahyllystäni löytyvät sisustus- ja käsityökirjat sekä seuraamani sisustusblogit, jos vaikka joku kaipaa vinkkiä kesälukemistoon. Montaa kirjaa minulla ei kyllä ole, koska kaikki turhanpäiväiset olen pannut kiertoon. Kuten tiiliskiven painoisen ja oloisen "Lofts" -kirjan, joka oli täynnä tylsiä kuvia erilaisista loft-asunnoista. Sain halvalla jostain alennusmyynnistä... Valitettavasti taisin laittaa kierrätykseen myös ihan hyvän kirjan, Anthony Weavingin "Kauneimmat klassikot". Sitä ei ainakaan nyt kirjahyllystä löytynyt. Harmi. Kauniita kuvia retrokalusteista.

Minulla on kaksi virkkauskirjaa, kaksi kutomiskirjaa (virallisesti pitäisi kai sanoa neulomis-) ja yksi sisustuskirja. Ensimmäisen tällaisen kirjan ostin, kun pääsin ylioppilaaksi - silloinhan minulle jäi ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen aikaa innostua käsityöprojekteista. Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta Virkkaajan käsikirjan (Pauline Turner, 2001, suom. 2005), josta olen virkannut joitakin mallitilkkuja, pari patalappua ja korikassin. Kirja esittelee monta erilaista kuviovirkkaustapaa, joita voi sitten hyödyntää luovuutensa mukaan omissa projekteissa. Kirja on pikemminkin tekninen kuin inspiroiva, mutta virkkauksesta jo innostuneelle ihan hyvä perusteos.

Toinen virkkauskirjani on perintöä äidiltä - "Kodikkaita virkkausohjeita" vuodelta 1980. Kirjan kuvat olisivat varmasti mannaa käsityötaitoiselle retroilijalle, jolla on kärsivällisyyttä ja intoa toteuttaa laajoja ja monimutkaisia projekteja. Tällaisia ohjeita ei juuri nykyaikaisista käsityölehdistä löydy: kauniita reunapitsejä tekstiileihin tai tunnelmallisia lampunvarjostimia. Tai jos löytyykin, ne harvoin ovat näin koristeellisia ja taidokkaita.

Samaa sarjaa edellisen kanssa on "Kauniita neuleita kaikenikäisille", niinikään vuodelta 1980. Jos kutoisin vaatteita, nämä ohjeet tulisivat varmasti käyttöön. Kirjassa on ihania 70-luvun tyylisiä vaatteita lapsille ja aikuisille. Minua kiehtoo ajatus, että vanhalla ohjeella saa uuden neuleen, mutta aivan aitoon 70-luvun tyyliin. Värit, neulepinnat ja kuviot ovat hurmaavia!

Toinen neulekirja on ihan oma hankintani ja paljon luettu: "Stitch 'n Bitch. The Knitter's Handbook" (Debbie Stoller, 2003). Voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia kutomaan. Kirja on tosi hauskasti kirjoitettu ja kuvat ovat oikein inspiroivia. Langat ja ohjeet ovat tietysti ameriikan mallilla, mutta olen minä yhden pipon saanut aikaiseksi kirjan ohjeen mukaan. Opuksen etu on se, että yksinkertaiset asiat, kuten oikean ja nurjan silmukan teko, on selvitetty hyvin tarkasti ja selkeästi, amerikkalaiseen tapaan jopa idioottivarmasti. Oman innostuksen vahvistamiseksi kirjasta löytyy myös vertaistukea, sillä kirjailijan lisäksi moni muu nykyinen kutoja saa suunvuoron kertoakseen inhokkiajanvietteen muuttumisesta palavaksi intohimoksi. Tästä kirjasta, kuten parista muustakin kirjailijan teoksesta, löytyy myös suomalainen versio, jonka ohjeet on suomennettu ja sovitettu suomalaisille langoille.

Uusin kirjani on appivanhemmiltani saamani synttärilahja viime vuodelta. "Kodin pehmeät sävyt. Sisusta tyylikkäästi ihanilla pastelleilla" (Selina Lake, 2013).  Tässä kirjassa on silmänruokaa, kauniita yksityiskohtia ja toimivia vinkkejäkin. Kirja esittelee monta erilaista kotia, joita yhdistää rakkaus pastelleihin ja kodikkaaseen sisustustyyliin. Jos etsit kirjastosta kivaa luettavaa kesäksi, suosittelen tätä kirjaa, tai jotain muuta kyseisen kirjailijan sisustusteoksista. Lisäinspiraatiota kaipaavat lukijat on kirjassa otettu mukavasti huomioon, sillä kirjan lopussa on lista blogeista ja nettisivuista, joiden kautta löytyy lisää kauniita kuvia ja tietoa kirjassa olevista kodeista.

Viimeksi lainasin kirjastosta teoksen "Viihtyisä ja värikäs koti" (Ashlyn Gibson, 2013), jonka englanninkielinen nimi kuvaa sisältöä paljon paremmin: "Creative Family Home - Imaginative and original spaces for modern family living". Valitsin kirjan kuvien perusteella ja huomasin vasta kotona, että kirjassa on myös kiinnostavia säilytysratkaisuja.

***

Aikakauslehtien ja kirjojen lisäksi lueskelen tai silmäilen mielelläni myös blogeja. Yhtäkään käsityöblogia en seuraa, vaan googletan ohjeita sen mukaan, mitä haluan tehdä. Sisustusblogeista ehdoton suosikkini ja ehkä jopa esikuvani on IHeart Organizing (Jennifer Jones). Blogista löytyy kauniita kuvia, käyttökelpoisia vinkkejä ja hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tekemisen meininkiä. Blogi on ilmeisesti kirjoittajan pääasiallinen työ, ja jälki on kyllä hyvin ammattitaitoisen oloista. Vaikka nimi viittaa järjestämiseen, on blogissa vähintään yhtä paljon sisustukseen ja visuaaliseen ilmeeseen liittyviä juttuja.

Toinen silloin tällöin tutkimani blogi on "I'm an organizing junkie" (Laura Wittman). Intoni tämän blogin seuraamiseen on hieman hiipunut, koska blogia kirjoittaa usein myös vierailevat kirjoittajat. Toki heidänkin tekstinsä ovat kiinnostavia ja hyödyllisiä, mutta mieluummin seuraan yhdessä blogissa pääasiassa yhden kirjoittajan ajatuksia. Blogin arkistosta löytyy hyviä vinkkejä tavaroiden vähentämiseen ja järjestämiseen kuin myös arjen virtaviivaistamiseen.

Jos tahdot inspiroida itseäsi nimenomaan tavaroiden vähentämiseen ja arjen organisointiin, pari suosittelemisen arvoista blogia ovat "Becoming minimalist" (Joshua Becker) ja jopa yksi suomenkielinen, "Arkijärki" (Jenni). Näitä lueskelen silloin tällöin. Minimalisti-blogi on turhan paatoksellinen, jotta sitä pystyisin säännöllisesti seuraamaan. Arkijärjestä taas puuttuvat koukuttavat kauniit kuvat.

Tähän kohtaan lienee syytä sanoa pari sanaa monen rakastamasta Pinterestistä. Olen muutaman kerran yrittänyt ryhtyä Pinterestin käyttäjäksi, mutta ehkäpä vähäisestä käytöstäni johtuen palvelu vaikuttaa minusta sekavalta. Kuvien määrä ahdistavalta. Jos tahdon löytää inspiraatiokuvia tiettyyn aiheeseen liittyen, yleensä Googlen kuvahaku hoitaa homman riittävällä menestyksellä.

Yksi sisustusportaali, josta pidän, on Houzz. Se on sisällöltään tosi monipuolinen ja sinne saa helposti tallennettua muistiin omia suosikkikuvia. Palvelun käyttäjissä on enenevässä määrin myös suomalaisia ja muita Jenkkilän ulkopuolella sisustavia, mikä tuo vaihtelua kuviin ja sisustustyyleihin. Houzz -sovellus vaatii kovasti henkilökohtaisia tietojani, jos asennan sen puhelimeen tai iPadille. Tietokoneen selaimella palvelua pääsee käyttämään ihan perusmalliin, käyttäjätunnuksella ja salasanalla.


Iloisen kesäisiä lukuhetkiä meille kaikille!

Jun 2, 2015

Kotoilua olohuoneessa


Täällä on tapahtunut monenlaista, sekä sisustuksellisesti että muuten. Järjestin meidän makuuhuoneen uudelleen ja Jaakon huone on saanut uusia kalusteita, samoin alakerran vessa. Valitettavasti monet blogiini kuuluvat asiat eivät ole kirjoitukseksi asti päätyneet. Lapset ovat enimmäkseen kotona minun kanssani, joten rauhallisia hetkiä vaikkapa tietokoneen äärellä ei arkeemme luonnostaan kuulu. Toisekseen muuton jälkimainingeissa järjestämistä ja organisointia on tosi paljon eikä kaikkea saa valmiiksi kerralla. Keskeneräisiä projekteja ei ole kiva jakaa blogissa, ellei seuraavat vaiheet ole selkeästi jäsennettävissä.

Yksi kaveri kysyi minulta, kuinka pitää kodin tasot siisteinä. Siitähän kirjoittelin tässä taannoin. Vastasin hänelle, että tavaroilla tulisi olla omat paikkansa, jotta ne eivät kertyisi tasoille. Kaverinikin on juuri muuttanut, joten luulen tursuilevien tasojen ja uuden kodin jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän kertaista projektiani toteuttaessani mieleen tuli myös sellainen vinkki, että tasoille vakituisesti sijoitetut isot tavarat voivat vähentää pikkusälän kertymistä.

***

Nyt kun olemme asuneet jo kolmisen kuukautta Suomessa, olen huomannut meidän arjessamme merkittävän muutoksen aiempaan. Saksassa lähdin tapaamaan kavereita useimmiten kaupungille - kahviloihin, leikkipuistoon, eläintarhaan... Oli helpompi tavata puolimatkassa kaupungilla kuin matkustaa jonkun luo, lapsilla oli ulkona paremmin tilaa leikkiä ja kotiäidit näkivät muutakin kuin kodin neljä seinää. Viikonloppuisin kävimme perheen kera usein ulkona syömässä. Saksassa se on edullista ja toi mukavaa vaihtelua emännän ruuanlaittoarkeen.

Täällä taas mennään useimmiten tapaamaan toisia äitejä, isiä ja lapsia näiden kotiin. Tai kutsutaan omaan kotiin. Täällä saan "nauttia" ruuanlaiton ihanuudesta jopa kahdesti päivässä, koska lapset eivät ole päiväkodissa syödäkseen siellä lounaan. Eikä viikonloppuisin voi paljon ulkona syömistä harrastaa, koska se on kallista. Kivoja vaihtoehtoja ei myöskään tällaisessa 30 000 ihmisen kylässä - kröhöm, kaupungissa - niin kovin paljon ole. Tosin täytyy sanoa, että lähes kaikki viikonloput ovat menneet joko sukulaisten ja ystävien vieraanvaraisuudesta nauttien tai itse vieraita kestittäen. Sukulaisten ja ystävien vuoksi me tänne muutettiin ja ihanaa on, kun heitä nyt saa useammin tavata!

Kotoilu näyttää siis tyypilliseltä suomalaiselta käyttäytymistavalta. Runsasta ruuanlaittoa lukuunottamatta tämä tapa kyllä tuntuu hyvältä. Janikin on ollut tosi iloinen, kun saa pääsääntöisesti syödä kotona tehtyä ruokaa. Minua on vähäsen inspiroinut telkkarista tuleva "Kaappaus keittiössä". Aavistelen, että ruuanlaitto voi myös olla kivaa. Ehkäpä jonain päivänä.

Koti on se paikka, jossa suurin osa elämästä tapahtuu - myös ne arjen juhlahetket. Jos haluan juoda hyvät kahvit tai nauttia hienosta ateriasta, helpointa se on tehdä kotona. Rakkaita ihmisiä tavataan kotona. Lasten hauskanpito sekä romanttiset hetket puolison kanssa syntyvät kotona. Onhan se koti välillä myös sairastupa tai työleiri, mutta keskitytään myönteiseen!

Miten tämä sitten vaikuttaa sisustukseen? No ainakin sillä tavalla, että kotoa on hyvä löytyä erilaisia paikkoja oleskeluun ja kaikkeen, mitä haluaa kotona tehdä. Minun visioni mukaan meidän kotona on ainakin hyvä kahvila ja ravintola, vähän hoploppia, kiva hotellihuone, kesäterassi, musiikkisalonki ja kylpyläosasto. Vain mielikuvitus on rajana, mitä 96 rivitaloneliöön mahtuu!

***

Näiden ajatusten myötä syntyi inspiraatio olohuoneen uudelleen järjestämisestä. Kyllä meidän olohuone aiemminkin toimi, mutta tämä tunnelman ja erillisten paikkojen luominen oli huomioimatta. Uuden järjestyksen myötä meillä on olohuoneessa visuaalisesti miellyttävämpi ja intiimi musiikki- ja mediakeskus, "Kuschelecke"/kiipeilypaikka lapsille, valoisa ja tilava alue ruokailuun, kahvitteluun ja näpertelyyn sekä minikirjasto. Käsite Kuschelecke on perintöä lasten saksalaisesta Kindergartenista eikä sille ole hyvää suomennosta. "Kuscheln" -verbi suomennetaan asettua mukavasti, halailla, käpertyä jonkun viereen.

Suunnittelin ensin päiväkirjan sivuille erilaisia mahdollisia pohjapiirustuksia. Käytännön ongelmia, jotka halusin ratkaista, olivat ympäriinsä sirotellut säilytyskalusteet, joihin pääsy oli osittain hankalaa, sekä ikävän näköinen, enimmäkseen tekniikkatavaroilla täytetty pitkän lipaston päällinen. Pohjapiirroksia veivatessa tajusin myös, että tahtoisin ruokapöydän olevan ikkunan ääressä. Lisäksi kulku terassin ovelle nyt kesän tullessa oli hyvä saada sujuvaksi.

Suunnilleen tässä järjestyksessä huonekalut olivat aiemmin.
Lampaantaljalla peitetyn arkun sijaan portaiden edessä majaili nyt viimeksi jo lipasto.

Sohvan edusta oli epämääräisesti järjestynyt elektroniikkamööpeleiden laskutila.
Jani oli minulle jo aiemmin sanonut, että tulostimen voi sijoittaa minne tahansa asunnossa WLAN-yhteyden ansiosta. Mutta meillä ei ollut paikkaa. Nyt parin huonekaluhankinnan jälkeen yläkerrassa olikin paikka tulostimelle yhden lipaston päällä. Yksi kone vähemmän olohuoneessa. Tässä kuvassa etuoikealla ja takavasemmalla näkyvät kaiuttimet olivat myös tosi ärsyttävästi kulkureitillä - lattiamalliset kaiuttimet ovat ihan hienot, JOS niille on tila ja paikka.

Kun aloin siirtelemään huonekaluja, minulla oli selvä suunnitelma siitä, mihin huonekalut ja tekniikkamööpelit sijoittelisin. Hommia tehdessä suunnitelma kylläkin muuttui, kun mittasuhteita en aivan ollut kyennyt huomioimaan päiväkirjaan piirtelemissäni vapaan käden luonnoksissa... Mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Osasin jopa kytkeä uudelleen kaikki nuo vimpaimet niin, että sain ne toimimaan uusissa sijainneissaan. Nettiä en saanut pyörimään huoneen toisen nurkan pistokkeiden kautta, mutta Jani hoiti homman kotiin tultuaan käden käänteessä. Salainen aseeni kamppailussa satoja johtoja ja kummallisia kytkentöjä vastaan on kaverilta saamani vinkki: valokuvaus. Otin kuvan kaikista kytkennöistä ennen purkamista, ja sitten oli helppoa kytkeä ne uudestaan. Suosittelen kaikille tekniikan ihmelapsille!

Yksi näistä kuvista pääsi vieläpä todistamaan Janille, että kytkentä oli kummallinen jo ennen kuin minä koskin siihen.

Ensin tein siis kaiken hauskan, eli huonekalujen siirtelyn. Kerttu kävi välillä testaamassa, että portaissa mahtuu kiipeilemään uudenkin järjestyksen kanssa. Lounaan jälkeen oli aika kytkeä piuhat ja sitten pääsinkin jo käsittelemään ottamiani kuvia uudessa medianurkkauksessamme!



Tuo aiemmin ruokapöydän päällä roikkunut valaisin sai vielä myöhemmin lähtöpassit, koska siihen hakkasi päätään joka kerta sohvalta noustessa. Uudessa asetelmassa piano, kauniit lipasto ja kaappi, kaiuttimet (vasemmanpuoleinen puuttuu kuvasta, on kaapin vieressä), sohva ja jopa tietokonekin muodostavat kompaktin kulmauksen, vähän kuin huone huoneessa. Vahvistin on melko huomaamaton Janin mummun vanhan kaapin pöytätasolla ja televisiota katsellessa näkee samalla minun kauniin vanhan lipastoni. Sen päällä on selkeä paikka näppikselle, hiirelle ja kaukosäätimille.

Jani vähän kritisoi telkkarin sijaintia näin korkealla. Minua se ei häiritse. Mielessäni oli lukuisat sisustuskuvat, joissa telkkari on sijoitettu takan yläpuolelle. Tässä se on luullakseni suunnilleen samalla korkeudella. Tämä oli hyvä ratkaisu jo olemassa olevilla huonekaluilla.

Musisoidessa laulajat ja rytmiryhmä sijoittuvat loogisesti sohvalle, pianon ääreen. Mukavaa on myös se, että äidin hoivassa olleet viherkasvit löysivät oivallisen paikan ikkunan edestä. Äiti tosin käski panna ne kesäksi ulos, saa nähdä raaskinko.

Tästä kulmauksesta tuli siis hyvin eri näköinen aiempaan verrattuna. Piano muuten vaelsi lähes koko huoneen ympäri  projektin aikana, vaikka lopputuloksesta voisi päätellä sen siirtyneen vain pari metriä... Olohuoneen pöytä on edelleen tuollainen tekele, mutta en ole löytänyt vielä sellaista yksilöä, jossa muotoilu-hinta-laatu-suhde olisi kohdillaan.


No entäs sitten huoneen toinen syrjä. Ruokapöytähän oli aiemmin hieman syrjässä ja pimennossa, sivussa ikkunasta. Tuolit korkeine selkänojineen haittasivat pääsyä kaapeille. Uudessa järjestyksessä ovesta ja ikkunasta tulviva valo kohdistuu suoraan pöydälle. Pitkän lipaston laatikot mahtuvat hyvin auki niin, että niitä voi penkoa tuolilla istuen. Nyt kun grillikausi on alkanut, oven edessä oleva pöytä toimii myös laskutilana ja terassipöydän korvikkeena - meillä kun ei ole vielä puutarhakalustoa. 


Pitkä lipasto on toistaiseksi aikamoinen rytöläjä, mutta ainakin kaikki olohuoneessa ajelehtinut irtain on nyt vain yhdessä paikassa. Seuraava projekti on järkevöittää olohuoneessa olevien säilytyskalusteiden sisällöt. Olen melko varma, että saan lipaston päällä lojuvien tavaroiden määrän lähes nollaan, kun järjestän kaappien ja laatikoiden sisukset järkevästi.

Suunnitelma kaappien ja laatikoiden uudelleen järjestämisestä:

  • Pitkä lipasto: askartelu- ja ompelutarvikkeet sekä musiikkikirjat (kynttilät, servetit, koristeet?)
  • Oma vanha lipasto telkkarin alla: tekniset apuvimpaimet kuten laturit, media, kirjoitusvälineet, säilytettävät asiakirjat ja kutomistarvikkeet
  • Mummun kaappi: astiat, lautapelit

Huh, tässähän ihan motivoituu uudelleen, kun listaa tuota suunnitelmaa...


Portaiden alunen eli Kuschelecke ei juuri muuttunut, mutta siitä tuli selkeämmin rajattu alue. Sohva ja kaappiryhmä muodostavat niin selkeän "huoneen", että viereen jää pehmeällä pyöreällä matolla rajattu "portaidenalushuone". Laitoin pianon ensin tuonne portaiden alle, mutta lapset tykkäävät temppuilla portaissa ja piano olisi tehnyt siitä hommasta turhan vaarallista. Siksipä etsiskelin pianolle paremman paikan.

Tässä on turvallista kiipeillä ja mukava käpertyä tyynyjen sekaan kirjaa lukemaan.

Meillähän ei olohuoneessa ainakaan vielä ole kirjahyllyä. Kirjahyllyn virkaa saa nyt toimittaa pieni kukkapöytä, johon mahtuu muutama lehti ja kirja. Ajatuksenani on, että siinä olisi vain juuri nyt lukemisissa olevat kirjat ja lehdet. Tässä kuvassa pöydällä on vielä muutakin tavaraa, joka ei ole löytänyt paikkaansa. Pöytä on kumminkin sen verran pieni, että jos siinä aikoo säilyttää kirjaston kirjat, ajankohtaiset lehdet ja pari omaakin kirjaa, muille tavaroille ei tilaa enää riitä. Nähtäväksi jää, kuinka homma toimii. 

Voi myös olla, että hankimme pitkän lipaston päälle ihan oikean kirjahyllyn, koska tällä hetkellä kirjamme ovat säilössä makuuhuoneen kaapeissa... Ei aivan ihanteellinen ratkaisu. Kirjojen määrässä ei enää paljon ole karsimista, koska jo Münchenissä hankkiuduin eroon kaikista tarpeettomista opuksista.

Tuo pieni taulu ei oikein sovi kokonaisuuteen?

Meiltä löytyy nyt siis olohuoneesta jotain Kuschelecken, kahvilan ja musiikkisalongin tapaista. Ja toivottavasti kohta hyvin organisoitu näpertelypaja. Askartelu- ja käsityötarvikkeet eivät löytäneet paikkaansa edes aiemmassa kodissamme, joten niiden organisointi tulee olemaan suuri työvoitto.


Haastan itseni lisäksi myös jokaista lukijaani luomaan kodin tiloihin erilaisia tunnelmia ja keitaita, joissa voi puuhata itselle mieluisia asioita ja viihtyä rakkaiden kanssa. Huonekalujen oikea järjestys on yksi askel siihen suuntaan, tavaroiden järkevä järjestys toinen. Ja koko ajan on syytä pitää mielessä paitsi toimivuus, myös tilan visuaalinen ilme ja muut aistielämykset.