Aloitin Konmari-projektin heinäkuussa vuosi sitten. Useimmat kategoriat olen nyt käynyt läpi kahdesti - minun kohdallani projekti vaati yhden harjoittelukierroksen sekä yleistä tavaran vähentämistä siinä ohessa. Nyt on jäljellä enää osan muistoesineitä läpikäyminen ja järjestäminen. Kirjoitan kuitenkin nyt väliarvion, koska olen mielestäni jo sisäistänyt Konmarin toimintaperiaatteen ja hyvin pitkälti soveltanut sitä oman elämäni elementteihin.
Miltä nyt tuntuu? Mikä on muuttunut minussa tai kodissani? Laitan tähän alkuun lainaukseksi tekstin, jossa esittelen itseni blogini lukijoille. Siitä kuvastuu hyvin tilanne ennen Konmaria, sillä olen kirjoittanut sen joskus vuoden 2015 keväällä. Taivaan kiitos alkuosa pitää edelleen paikkansa sellaisenaan - kristitty, vaimo, äiti.
Tästä lähdettiin
Olen yli kolmekymppinen nainen ja työni on ollut jo usean vuoden ajan kotiäitinä palveleminen. Asuin mieheni ja kahden lapsemme kanssa kolme ja puoli vuotta Saksassa - ensin Ulmissa ja sitten Münchenissä - ja palasimme Suomeen tämän vuoden helmikuussa.
Olen Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä uskova kristitty ja tahdon elää Jumalan tahdon mukaan. Lempikohtani Raamatussa on:
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:4-7)
Olen pienestä asti rakastanut huonekalujen siirtelyä paremmille paikoille sekä tavaroiden järjestämistä. Iskä ja äiti kutsuivat sitä huonekaluvalssiksi. Lapsuudenkodissani on edelleen kirjahylly, jonka syrjässä on sekä minun että iskän allekirjoittama sopimus, ettei hyllyä siirretä minnekään ennen kuin se mahdollisesti siirretään omaan kotiini. En enää muista tapauksen yksityiskohtia, mutta ilmeisesti olin pyytänyt iskää siirtämään hyllyn uuteen paikkaan yhden kerran liikaa... Nyttemmin raskaiden esineiden siirtelystä vastaa tietysti rakas mieheni Jani. Koska hänkään, isäni tavoin, ei ole innostunut huonekalujen edestakaisin siirtelystä, olen oppinut pohtimaan siirtoja tarkasti etukäteen ja keskustelemaan Janin kanssa siirtämisperusteista.
Siivouksesta - lattioiden imuroinnista, pölyjen pyyhkimisestä, luuttauksesta ja sen sellaisesta - en ole oikein koskaan välittänyt. Ehkä jonain päivänä löydän omaan tyyliini sopivan siivousrutiinin, jolla koti pysyy jatkuvasti siistinä. Vielä sitä ei ole löytynyt ja kärsinkin kroonisesti pölyisestä ja roskaisesta lattiasta. Ulmissa asuessamme meillä kävi siivooja kerran viikossa. Maanantaiaamupäivisin minä järjestin kaikki tavarat paikoilleen, iltapäivällä siivooja tuli ja siivosi kaiken. Se oli hienoa. Tanssahtelin ilosta joka kerta kun kiitin Frau Predkaa ja sain taas nauttia siististä kodista. Valitettavasti siivouspalvelun ostaminen täällä Suomessa on kallista. Ja koen, että tämä 96 neliön koti minun on itse opittava pitämään siistinä.
Innostuin sisustuksesta ja kodin visuaalisesta ilmeestä vasta muutama vuosi sitten Suomessa ostettuamme oman kodin. Sen innostuksen myötä olen ahminut sisustuslehtiä ja -blogeja ja opetellut näkemään, mitkä värit, muodot ja materiaalit sopivat yhteen niin, että ne miellyttävät minua. Kun uusia, pienehköjä, sisustuselementtejä kotiimme hankitaan, minä yleensä pohdin minkälaista tarvitaan ja teen esivalinnan, mutta Jani sitten osallistuu pohdintaan ja hyväksyy tai hylkää ehdotuksiani. Isot huonekalut, kuten sohvan, sängyn ja olohuoneen lipaston, olemme valinneet kaikin puolin yhdessä. Huomaan että oman näköisen sisustuksen tekeminen ei ole kovin nopea prosessi - vasta tässä neljännessä sisustuskärpäsen pureman jälkeisessä kodissa esimerkiksi olohuone alkaa näyttää minun mieleni mukaiselta. Tosin Saksassa ollessa minua ei niin huvittanut sijoittaa rahaa sisustusjuttuihin, koska arvelin asumisen siellä olevan väliaikaista.
Tämä blogi syntyi helmikuussa 2014 innostuksesta vähentää kodista turhia tavaroita ja kehittää toimivia ja kauniita säilytysratkaisuja. Tämä blogi keskittyy siis järjestämisen teemaan. Pääsääntöisesti kodin ja arjen järjestämiseen, mutta välillä saattaa mielen päällä olla myös muita asioita, jotka kaipaavat järjestystä. Toivon, että kirjoituksistani voisi olla iloa ja hyötyä teille, jotka tahdotte luoda kotiinne järjestystä ja kauneutta.
Järjestys tekee arjesta toimivaa. Itse tarvitsen järjestystä ympärilleni myös siksi, että ajatukseni kulkisivat vapaasti ja pystyisin luomaan uutta. Jos näen ympärilläni epäkohtia, mieleni alkaa askaroida niiden järjestämisen parissa. Sitten keskitynkin siihen yhteen asiaan ja työstän sitä, kunnes saan sen hyvään vaiheeseen. Tavaroiden lisäksi tämä intohimoni ulottuu myös asioiden, tilanteiden, yhteisöjen ja rutiinien järjestämiseen: jos näen jonkin asian voivan olla paremmin, en voi muuta kuin yrittää muuttaa sitä parhaaksi katsomaani suuntaan. Mikäli siis katson asian tärkeäksi ja koen muutoksen olevan minun käsissäni.
Tykkään postata kauniita kuvia, mutta olen surkea dokumentoimaan järjestelyprojektejani valokuvin - yleensä inspiraatio iskee ja sitten on päästävä heti käsiksi toimintaan, ei kameraan. Siihen on tyssännyt useampikin blogikirjoituksen tekeminen. Ehkäpä keskitynkin jatkossa ottamaan kauniita kuvia vasta sitten, kun kaikki on valmista.
Alun perin ajattelin kirjoittaa tänne myös käsityöprojekteistani. Vaikka minulla on lähes koko ajan jokin käsityö työn alla, on niistä kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Mutta kauniiden valokuvien vuoksi taidan niitä edelleen välillä dokumentoida.
Konmarin myötä osaan nyt sanoa, että huonekalujen siirtely uusille paikoille sekä kauniiden kuvien postaaminen blogiin ovat asioita, jotka ilahduttavat minua.
On sykähdyttävää nähdä kotinsa hieman uudessa valossa, kun vaihtaa huonekalujen järjestystä. Kauniit kuvat ovat minulle tärkeitä - olen huomannut mielelläni ostavani kauniita postikortteja ja ripustavani niitä seinälle. Koristelen päiväkirjan sivut ja tykkään lähettää kaunista postia.
 |
Alareunan kortin on taiteillut Penny Gaj Iso-Britanniasta
ja kaksi muuta korttia Susan Wheeler Texasista.
Askartelut ovat Kertun kätösistä. |
Vasta nyt kun luin tuon tekstin, tajusin että tämä blogi tosiaan voisi olla kauniiden valokuvien paikka. Arjen kauniiden valokuvien... Jos ne tosiaan ovat niitä minua ilahduttavia, kannattaa niihin satsata aikaa ja yritystä! Ehkä saisin vielä aikaiseksi "kauneimmat kuvat" -kavalkadin tästä kodistamme. Niin tämä blogi lähentyisi nimeäänkin - Luovia.
Haaveilin vielä puolitoista vuotta sitten toimivasta siivousrutiinista. Koen, että Konmarin myötä olen löytänyt ratkaisun siivoamiseen, vaikkakaan en toimivaa siivousrutiinia. Tai voiko sitä kutsua rutiiniksi, että siivotaan, kun on sotkua? Nykyään tavaroiden saaminen paikalleen alakerrassa kestää ihan maksimissaan vartin. Ja siinä taitaa jo olla keittiötavaroidenkin paikalleenlaitto. Sitten on helppo aloittaa varsinainen siivoaminen.
Sisustuksesta taas kirjoitin siitä näkökulmasta, että uusia juttuja pitää hankkia löytääkseen oman tyylinsä. Konmarin myötä olen tehnyt päinvastoin: vähentänyt, kunnes oma tyyli on paljastunut kaiken roinan alta. Jo visiointivaiheessa tajusin sisustuslehtiä Konmarin ohjeen mukaisesti selatessani, että minua miellyttää suuren tyhjät alueet sekä hurmaavat, värikkäät, pienet yksityiskohdat. Ehkä tila ja yksityiskohdat eivät ole aivan vielä balanssissa kodissamme, mutten enää ehdi tuunaamaan, kun kohta muutamme.
Miten arvioin Konmari-metodia juuri nyt?
Mielestäni Konmari on hieno teoria. En kutsuisi sitä pelkästään metodiksi, vaan teoriaksi, jota voi soveltaa monella eri tasolla. Voit ottaa periaatteista käyttöön vain pienen osan - kuten viikkauksen - ja se helpottaa arkeasi. Toisaalta voit soveltaa teoriaa koko elämääsi, ja se saattaa mullistaa koko ajattelusi. Sosiaalityöntekijän silmin ajattelen, että Konmari-metodi on hyvä väline länsimaiselle ihmiselle oman elämänhallinnantunteen palauttamiseen tai vahvistamiseen.
Ajatus siitä, että ihminen ja tämän ympäristö ovat vuorovaikutuksessa, ei todellakaan ole Marie Kondolta lähtöisin. Mutta hän on ihastuttavan ihmislähtöisesti, kätevän kompaktisti ja kutkuttavan kajahtaneesti kirjoittanut ihmisen suhteesta tavaroihinsa sekä kehittänyt menetelmän, jolla tätä suhdetta voi muuttaa. Menetelmä on niin konkreettinen ja esitetty niin kansantajuisesti, ettei normaalijärjellä varustettu ihminen olla periaatetta ymmärtämättä: Ilahduttaako tämä esine minua?
Marie Kondo kehottaa käymään joka ikisen tavaran lävitse ja kysymään, ilahduttaako se. Tavaroiden suhteen tämä on ihan käypä kysymys - yksikään tavara ei loukkaannu, vaikka laitat sen pois kodistasi (toki Kondo on tästä seikasta päinvastaista mieltä, hänhän suhtautuu tavaroihin olentoina). Miksi ihmeessä olla suhteessa sellaisiin tavaroihin, jopa päivittäin, jotka aiheuttavat stressiä tai pahaa mieltä? Tavarat ja niiden määrä ovat erittäin helposti muutettavissa oleva reunaehto omassa elämässä.
Monet ovat soveltaneet metodia myös muihin elämänsä reunaehtoihin. Minun mielestäni se on monessa asiassa, kuten ruokavaliossa ja harrastuksissa, hyvä ja järkevää. Mutta mitä tulee ihmissuhteisiin, tätä periaatetta ei voi sellaisenaan soveltaa. Ihmissuhteet ovat luonteeltaan sellaisia, että toisinaan tulee kielteisiä tunteita, jopa pitkäksikin aikaa. Ihmissuhteessa on vuorovaikutuksessa aina kaksi osapuolta, en vain minä. Jos tärkeä ihmissuhde ei ilahduta, kysymys kuuluu, mitä minä voisin tehdä tai ajatella toisin.
Marie Kondosta toteaisin, että hulluuden ja nerouden raja on tunnetusti häilyvä. Hän on asiassaan niin ehdoton, että suomalaisen korvaan paatos kuulostaa jokseenkin liioitellulta. Arvelen sen johtuvan ainakin osaltaan Kondon japanilaisuudesta. Tietääkseni japanilaiset ovat todella kokonaisvaltaisesti asiassaan mukana, kun jostain innostuvat tai johonkin paneutuvat. Koen myös, että suomalaisena minun on vaikea erottaa, milloin Kondo vitsailee ja milloin hän on tosissaan. Mutta onko sillä väliäkään loppupeleissä, jos asian ydin on ymmärretty ja monetkin jutut huvittaa.
Miten Konmari on vaikuttanut ajatteluuni?
Olen nykyään itsevarmempi sen suhteen, mitä haluan ja mitä en halua. Tunnistan paremmin ne asiat, jotka ilahduttavat minua - sekä ne jotka eivät ilahduta. Panen siis tunteeni merkille herkemmin erilaisten asioiden suhteen.
Joka kerta kaupassa ollessa pääsen harjoittamaan uutta tapaani ajatella tavarasta. Voin ostaa turhia tavaroita, jotka ilahduttavat minua (jos olen valmis uhraamaan siihen rahat, paikan kotoa sekä huolenpidon), enkä osta välttämättömiä tavaroita, jolleivät ne ilahduta. Tutkin tarkkaan minua houkuttavat tavarat ja voin varmuudella sanoa, että tämän haluan, tätä en. Tai, tätä tarvitsen, tätä en.
Olen myös konmarittanut ajankäyttöäni. Tiedän oman arvojärjestykseni elämässä ja tahdon elää arvojeni mukaisesti. Tiedostan vahvasti, että päätän itse omasta ajankäytöstäni - siitä, kenen kanssa olen vuorovaikutuksessa, miten ja milloin. Mitä teen työkseni, mitä harrastan, miten laiskottelen. Aiemmin kolkuttelivat sotkuiset nurkat ja tekemättömät kotityöt takaraivossa, nyt olen niistä vapaa. Voin käyttää vapautuneen ajan ja energian niinkuin tahdon. Mutta esimerkiksi liikunnan suhteen arvoni ja todellisuus eivät vielä kohtaa...
Näen kotityöt tätä nykyä uudessa valossa: pöydän pyyhkiminen siivoaa myös mieltä, vaatteiden laskostaminen rentouttaa, järjestyksessä oleva kaappi ilahduttaa. Ne ovat kyllä "pakollisia kotitöitä", mutta oma suhtautumiseni niihin on toisenlainen, en koe niitä pakkona vaan tavallaan hyvinvointiani edistävinä harrastuksina.
Pidän huolta tavaroista, joiden kanssa olen valinnut elää, ja pidän omalta osaltani kunnossa kotia, jossa meidän perhe elää. Ajattelen, että esimerkiksi lasten tavaroiden järjestäminen on huolenpitoa lapsista. Siisteys on tärkeä elämäntaito, joka olisi lasten hyvä oppia jo kotona - harjoittelemme sitä yhdessä. Kehun Kaisaa joka kerta, kun hän laittaa jonkun tavaran takaisin paikoilleen! Ja Kerttu ja Jaakko saavat 20snt joka kerta kun viikkaavat pyykkinsä, tuplaten jos pyykkiä on paljon.
Olen siis tällainen Konmari-hörhö ja ylpeä siitä! Voi olla että päällimmäinen huuma tästä hiipuu, mutta en olisi siitä lainkaan vakuuttunut. Konmari on niin perustavasti muuttanut suhdettani tavaraan, että tuskinpa se palaa entisiin uomiinsa.
 |
| ...on ohi. Mutta uusi ajattelutapa jatkuu. |
