Jan 26, 2016

Marjaanan Konmari-projekti, osa VII: Kirjoitus- ja askartelupaperit

Olen pitkään yrittänyt saada tolkkua askartelu-, kirjoitus- ja piirustustarvikkeiden järjestämiseen. Kun oivalsin jemmata omaan kaappiini ne, jotka tuottavat minulle iloa, oli järjestys yhtäkkiä ihan selvä. Olen aiemmin tehnyt jotain samantapaista, mutta Konmarin ilotarkastus oli se puuttuva lenkki. 

Olohuoneessa on kaksi laatikollista tämän tyyppistä tavaraa. Ylempi laatikko on minun hylkäämiäni tai lapsille alunperinkin kuuluvia tavaroita. Nyt lasten ulottuvilla ovat kaikki tarvikkeet, jotka eivät ole minulle erityisen rakkaita ja joita uskallan antaa heidän käyttää. Niille en siis aio edes tehdä Konmarin "ilotarkastusta". Alemmassa kuvassa taas on enimmäkseen minun hallinnassani olevia tavaroita, joille aion tehdä ilotarkastuksen. Voi olla että osa niistä päätyy vielä omaan kaappiini. Mutta ainakin ne ovat nyt kootusti yhdessä paikassa.

Kertun omistamat askartelutarvikkeet ja -välineet siirsin hänen huoneeseensa, lukuunottamatta maalausvälineitä, joita toivon käytettävän vain alakerrassa olohuoneen pöydän ääressä.



Minullahan on vanha rakkaus Washi-teippiin. Nyt palasin niiden pariin pitkästä aikaa ja järjestin ne. Olen huomannut, että minua viehättää järjestys koon mukaan paremmin kuin värin tai sisällön (esimerkiksi kirjoissa ja papereissa). Niinpä sovelsin koon mukaista järjestystä teippeihinkin. Kapeat ja paksut pakkasin penaaliin, keskikokoiset ripustin keppiin.




Kaunista! Enpä olisi uskonut ehtiväni tällaistakin näpräilyä tekemään tässä vaiheessa elämää. Mutta Kaisa nukkui eilen illalla yli neljä tuntia vaunuissa ulkona! Ja ruokakin oli valmiina jo. Mikäs sen parempi tapa käyttää vapaa-aikaa, kun järjestellä omia rakkaita teippejä.

Omaan kaappiini keittiöön olen jemmannut minua viehättävät kynät, lehtiöt, kortit, korttipohjat, kirjekuoret, tarrat, kiiltokuvat ja Washi-teipit. Sieltä löytyy myös väritys- ja päiväkirja, kirjeidenkirjoituskansio sekä Konmarin kirjat. Oi joi, tällaisista tavaroista minä tykkään!


Kaapin oveen olen teipannut minua inspiroivia kuvia. Alemmassa kuvassa on sisustuslehdista löytämäni kuvat, jotka toimivat Konmarin neuvomana unelma-asunnon kuvana. Tuota unelma-asuntoa olisi hyvä ajatella järjestelyprojektia tehdessä, jotta tavoite säilyy kirkkaana mielessä. Olen kirjoittanut kuviin huomioitani siitä, mikä kuvassa minua miellyttää.

Ylempi kuva on kortti, jonka olen ostanut ollessani teini-ikäisenä vaihdossa Texasissa. Kuva viehättää minua edelleen kovasti, tiedä sitten miksi.

Kuvassa näkyy myös vielä muutama salaattikulho ja suodatinpusseja. En viitsi niitä nyt järjestämisen vuoksi siitä pois siirtää, koska ennen pitkää ne ovat vuorossa Konmari-projektissani kuitenkin ja katsotaan sitten minne päätyvät. Tämä kaappi valkkautui tavaroilleni siksi, että ovi oli tarpeeksi leveä inspiraatiokuvalle...



Marjaanan Konmari-projekti, osa VI: Paperisota voitettu!



Jippii jiihaa jee jee jee!

Enpä olisi uskonut tämän päivän koittavan. Meidän KAIKKI paperit ovat järjestyksessä. Uskomatonta, ihmeellistä. Tästä on syytäkin kirjoittaa blogimerkintä, koska en tosiaan pysty uskomaan tätä todeksi ja todella vakuuttamaan itseäni.

Olen monta kertaa yrittänyt saada paperit hallintaan, mutta tällä kertaa tunnen niin oikeasti tapahtuneen. Kiitos Marie Kondo!

Aloitin kantamalla kaikki minun vallassani olevat paperit yhteen paikkaa (ja muutamat paperit, jotka tahdoin Janin katsovan läpi). Kuvassa näkyy Ikea-kassillinen järjestettävää, musiikkipapereita varten varaamani pahvilaatikko sekä muovikassi, jossa jo ennestään oli silppuriin meneviä.


En olisi halunnut ottaa nuotteja lainkaan mukaan tähän projektiin, mutta koska ne ovat paperia, päätin pitäytyä oikeaoppisessa Konmari-tekniikassa ja nostin ne mukaan järjestettävien kasaan. Ja sitten samassa tajusinkin, että nehän kannattaa niputtaa juuri niin kuin Marie Kondo kehottaa: yhteen nippuun kaikki. 

Niinpä perustin Kertun luistinlaatikosta nuottilaatikon. Se on riittävän iso ja nuotteja voi jopa lisätä. Siinä kohtaa kun laatikko alkaa käydä ahtaaksi, voi joukosta poistaa kaikki tuplat. Mukana oli monia nuotteja, jotka löytyvät omistamistamme nuottikirjoista, ja myös monia kopioita. Koska ne mahtuivat laatikkoon, en nähnyt vaivaa niiden erottelemiseksi.


Sain tyhjäksi nuo oikealla näkyvät kansiot, joista tosin säästin pari siltä varalta, että esitykseen tarvitaan siisti musta kansio nuoteille. Siihen tarkoitukseen ne on alunperin hankittukin eikä nuottien vakituiseksi säilytyspaikaksi. Laitoin laatikon nyt kirjahyllyyn ja toivon päällystäväni sen lähiaikoina kauniiksi. Mutta koska nuotit ovat VIHDOINKIN järkevästi yhdessä paikassa, minua ei edes kovasti haittaa laatikon rumuus.


Jaakko on tällä hetkellä mamman ja pappan luona yökyläilyllä, joten sain maanantaiaamun ratoksi ihan rauhassa levittää paperit ympärilleni. Kaisahan ei vielä ole niin iso, että tahtoisi tällaisessa hommassa auttaa. Hän köllötteli matolla hereillä ollessaan ihan tyytyväisenä äidin sortteeratessa papereita hänen vieressään, kunnes meni nukkumaan.



Lopulta minulla oli jäljellä pois käsiteltäviä papereita seuraavat kasat:

Ja säilytettäviä tai toistaiseksi säilytettäviä seuraavasti:
Kuvassa ovat kaikki paperit, jotka olen päättänyt säilyttää. Jani tarkistaa vielä Saksan veroneuvojalta, miten kauan saksalaiset veropaperit pitää säilyttää.


  • Lyhyen aikaa säilytettävät: vakuutuspaperit, kuitit, laskut, käyttöohjeet, takuukuitit
  • Pysyvästi säilytettävät (kansiossa muovitaskuissa): pankkisopimukset, auton ja asunnon kauppakirjat, muut toistaiseksi voimassa olevat sopimukset
  • Pienet tärkeät paperit: kortit, joita ei tarvitse kuljettaa kukkarossa, neuvolakortit, väärän maan valuutat, tyhjät pienet muovikansiot
  • Marjaanan pysyvästi säilytettävät: koulu- ja työtodistukset, kotijumppaohjeet
  • Tyhjiä kansioita: ne pari nuoteille säästettyä kansiota sekä yksi haitarikansio, josta tykkään
  • Veropaperit: kahdessa haitarikansiossa vuosittain lajiteltuna veropaperit viimeiseltä kahdeksalta vuodelta
  • Saksan tiliotteet: kaikki Saksassa saamamme tiliotteet


Näiden lisäksi talostamme löytyy vielä 

  • toimenpiteitä vaativien paperien pystykotelo tietokoneen näytön takaa,
  • kodin kansio siivouskaapissa, jossa on kaikki asuntoon liittyvät ei-henkilökohtaiset paperit,
  • käyttöohjeita samassa paikassa laitteen kanssa, kuten nenäkannun ja koristerei'ittimen käyttöohjeet,
  • muistoksi säilytetyt paperit, jotka pitää käydä läpi sitten lopuksi,
  • Kertun ja Jaakon papereita heidän omissa huoneissaan sekä
  • Janin papereita hänen omassa kaapissaan.

Ja ystävät, siinä kaikki. Siinä kaikki. JEEEEEE!!!!

Tietysti meillä on sitten vielä tyhjiä papereita, mutta ne ovat mielestäni eri kategoriaa, kuuluvat kirjoitus- ja askarteluvälineisiin. Kävin vielä yläkerrassa valokuvaamassa ne hyllyt, joissa aiemmin oli epämääräisen paljon papereita - ihan vaan todistaakseni itselleni, että tyhjiä ovat. Tai no, onhan tuolla Janin kaapin hyllyllä kaikki hänen henkilökohtaiset paperinsa, mutta minun ei tarvitse niistä välittää. 

Voit käydä kurkkaamassa, miltä tuokin hylly näytti aiemmin. Nyt siellä tietysti sotkee vaikutelmaa nuo jouluvalojen tyhjät pakkaukset, mutta paperikansioita on totisesti paljon vähemmän.



Taloon ei pitäisi nyt enää lainkaan tulla papereita, joiden loppusijoituspaikkaa en tiedä tai kykene hetkessä päättämään. Tai no, ne muistoihin kuuluvat paperit ovat vielä oma ryhmänsä, mutta nämä muut ovat nyt kerta kaikkiaan järjestyksessä.

Tiedätkös, tällainen saavutus tosiaan inspiroi minua ja tsemppaa jatkamaan projektia! En olisi uskonut, että paperisota on mahdollista voittaa ja vastustaja ihan täydellisesti selättää ja taltuttaa. Mutta niin taisi käydä. Hurraa, hurraa, hurraa!

Jan 24, 2016

Vaikutelmia teoksesta Spark joy


Sain käsiini Konmarin uusimman kirjan ja olin myyty heti ensi hetkestä lähtien. Kirja on kaunis, pieni ja tuntuu kivalta käteen. Siinä on myös kuminauha, joka on tuttu muistikirjoista. En ole lukenut kirjaa vielä kokonaan, mutta ajattelin silti kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat kiinnittäneet huomioni.

Ensinnäkin, kuten tiedämme, jokaisen tulee järjestää omat tavaransa. Toisen tavaroihin ei sovi koskea. Tässä kirjassa Konmari korostaa, että jokaiselle perheenjäsenelle tulee osoittaa paikka omille tavaroilleen. Tämä oli minulle uusi ajatus, sillä olin keskittynyt vain pitämään tavarat kaltaistensa seurassa.

Olen joskus kuullut ajatuksen, että lasten tavaroita kannattaa säilyttää kodin kaikissa tiloissa, jotta lapset tuntevat olevansa tervetulleita niihin. Ajatus kuulostaa viisaalta ja kauniilta, mutta tarkemmin ajatellen on puuta heinää. Lapsethan tuntevat olevansa tervetulleita kaikkiin tiloihin, ja heidän pois pitämisensä jostain tietystä kodin tilasta vaatii erityistä tahdonlujuutta ja rakentavia kasvatuskeinoja. Näin ainakin meillä, ja luulenpa että monessa muussakin perheessä.

Konmari toteaa myös, että tavarat pitäisi säilyttää siten, että ne on helppo laittaa takaisin paikoilleen. Ei siis niin kuin yleensä ajatellaan - tavarat sinne missä niitä tarvitaan - vaan niin että niiden pois siivoaminen on helppoa.

Spark joy -kirjassa Konmari edelleen alleviivaa tietyn karsimisjärjestyksen tarpeellisuutta. Hänen mukaansa vaatteet-kirjat-paperit-sekalaiset-muistoesineet on oikea järjestys, koska tällä tavalla herkkyys omalle ilon tunteelle kehittyy parhaiten. Vaatteiden ja kirjojen läpikäyminen vapauttaa myös paljon säilytystilaa, mikä on kätevää projektin jatkoa ajatellen.

Hän korostaa myös sitä, että koko karsimisprojekti on syytä käydä loppuun ennen kuin alkaa pohtia paikkoja tavaroilleen sen tarkemmin. Projektin ollessa kesken tavarat voi toki siivota kaappeihin pois näkyvistä, mutta syytä olisi pitää yhden kategorian tavarat yhdessä paikassa, kuten pahvilaatikossa. Ja muistaa, että tuo sijoituspaikka ei ole tavaroiden lopullinen koti.

Olen saanut tämän kirjanmerkin intialaiselta ystävältäni kotimaastaan tuliaiseksi.

Säilytyskalusteiden valinnasta ja käytöstä kirjassa kerrotaan, että tavarat tulisi ensisijaisesti säilyttää kiinteissä säilytyskalusteissa. Vain jos sinulla on irtonaisia säilytyskalusteita, jotka tuottavat iloa ja joista et tahdo hankkiutua eroon, voit ottaa ne mukaan säilytyssuunnitelmaan. Toisin sanoen, säilytyskalusteidenkin kohdalla pitäisi tehdä "joy check", tuottaako tämä minulle iloa. Konmari on vakuuttunut, että jokaisella on tarpeeksi säilytystilaa omille tavaroilleen jo nyt omassa kodissaan.

Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka Konmari-metodia voi soveltaa lapsiperheessä. Konmari ei kuitenkaan tee mitään myönnytyksiä tekniikkansa suhteen ihmisen perhe- tai elämäntilanteen mukaan. Toki jo ensimmäisessä kirjassaan hän kehottaa kohtelemaan järjestysprojektia kuin merkityksellistä elämäntapahtumaa. Siinä mielessä ihmisen kannattaa siis hieman miettiä resurssejaan, jos tällaiselle elämänmuutokselle on juuri nyt aikaa. Itsehän aloitin projektin juuri ennen vauvan syntymää, mikä ei ehkä ollut aivan järkevintä...

Marie Kondo kertoo tässä kirjassaan, että noin puolet hänen asiakkaistaan on lapsiperheitä. Luulen että lapsiperheessä usein olisikin tarpeen saada henkilökohtainen valmentaja kodin siivouksen ja järjestyksen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Omin nokkineen se voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Toisaalta Konmari kertoo myös kirjoittaneensa ensimmäisen kirjansa, koska asiakkaat pyysivät - nämä eivät jaksaneet odottaa omaa vuoroaan ammattijärjestäjän konsultaatioon vaan tahtoivat päästä käsiksi projektiin heti.

Spark joy -kirjassa on omistettu keittiön järjestämiseen liittyvälle pohdinnalle parisenkymmentä sivua. Olen juuri lukemassa kyseistä osiota ja jo nyt tuntuu siltä, että ehkäpä sittenkin pystyn järjestämään keittiötarvikkeeni. Kaikki alkaa siitä, että käy tavarat läpi omissa kategorioissaan, jotka keittiötavaran kohdalla ovat pääpiirteissään ruoka ja sen valmistus- ja tarjoiluvälineet.

***

Sain tänään myytyä yhden olohuoneessa majailleen lipastoni! Ja vieläpä samaan hintaan kuin sen viime vuonna ostin. Se oli kyllä kaunis, mutta en sitten jostain syystä ollutkaan siihen erityisen ihastunut. Se ei sopinut siihen kohtaan asuntoa, johon sitä alun perin ajattelin, eikä sitä tarvittu niille tavaroillekaan, joille sitä alun perin ajattelin. Oli siis enemmän kuin järkevää hankkiutua siitä eroon. 

Lipaston tyhjennys onnistui noin kymmenessä minuutissa ja löysin kaikelle sisällölle hyvin pienellä vaivalla järkevän, väliaikaisen, sijoituspaikan. Nyt minulla on ihana tyhjä lattiatila, jossa on mukava vaikkapa Kaisan kanssa leikkiä! Tai kuten Kerttu totesi, matto on kuin näyttämö, jossa voi esiintyä.

Taulun kohdalla oli aiemmin se lipasto. Kuva on nousemassa seinälle, kunhan saadaan sille ruuvi paikoilleen.

Ihana pyöreä, valkoinen, pehmeä ja lämmin matto! Siinä on Kaisan hyvä köllötellä.

Jan 16, 2016

Marjaanan Konmari-projekti, osa V: Paperisodan aloitus


Takaisin Konmari-projektiin. Sain siis syksyllä vauvan, jonka vuoksi Konmari-projekti ei ole edennyt niin nopeasti, kuin Marie Kondo suosittelee.

Käytyäni läpi kaikki vaatteet ja kirjat, olivat vuorossa paperit. Tätä osastoa meillä on hurjasti ja papereiden läpikäyminen on aika hankalaa puuhaa. Perinteisesti olen säilyttänyt suunnilleen kaiken. Tärkeiden papereiden säilyttämisestä kirjoitin aiemmin, ja nyt oli aika käydä uudelleen myös niiden kimppuun.


Kondon ajatuksia papereiden siivoamisesta


Kondon mukaan paras tapa kohdella kaikkia papereita on heittää ne pois. Hän inhoaa papereiden arkistointia. Hänen mielestäänkin kyllä on joitakin papereita, jotka on pakko säilyttää, kuten vakuutuspaperit, takuukuitit ja vuokrasopimus. Säilytettävät paperit hän jakaa kolmee osaan: harvoin tarvittavat, usein tarvittavat ja toimenpiteitä vaativat. Käytännössä tämä merkitsee papereiden säilyttämistä kolmessa eri kasassa. Harvoin tarvittavat muovitaskuun, usein tarvittavat mappiin ja toimenpiteitä vaativat pystyssä olevassa telineessä.

Tunnemuistoja herättävät paperit Kondo kehottaa käsittelemään eri kerralla, koska se hidastaa prosessia tässä vaiheessa turhaan.



Ja meikäläisen toteutus



Paperien valikointi


Koska olen joutunut tekemään tätä projektia osissa - sitä paperin määrää ei kukaan olisi kestänyt nähdä kerralla eikä se olisi näin lapsiperheessä ollut käytännöllistäkään - olen haarukoinut eri alakategorioita. Olen käynyt läpi vanhat kortit (vaikka tämä onkin muistoesinekategoriaa), Kertun ja Janin paperit (yhteistyössä asianomaisten kanssa), käyttöohjeet ja asiakirjat. Lisäksi olen heittänyt pois kaikki opiskeluun liittyvät paperit tutkintotodistuksia ja lopputöitä lukuunottamatta.

Säilytin Janin ja Kertun papereista ne, jotka he itse tahtoivat säilyttää sekä Janin lapsuusajan piirustusten kohdalla muutaman itse arvioimani helmen. Lähes kaikki käyttöohjeet ja takuukuitit lähtivät paperinkierrätykseen, koska laitteita ei enää ollut tai takuuajat olivat menneet umpeen. Heitin pois luottokorttilaskuja ja tiliotteita monen vuoden ajalta. Löysin myös joitakin vanhoja vakuutus- ja lainapapereita, jotka eivät enää olleet voimassa, ja heitin ne pois.

Säilytettäviin jäi vanhat vuokrasopimukset Saksasta (osittain tunnesyistä), verotukseen liittyvät paperit (joita Saksassa on miljoona verrattuna Suomen systeemiin) sekä voimassa olevat käyttöohjeet ja takuutodistukset. Säilytin myös viime aikoina maksetut laskut sekä voimassa olevat, mahdollisesti käyttöön tulevat etukupongit. Sekä hoidettavat asiat, kuten Jaakon kerhoon vietävä valokuvatilaus.


Paperien säilytys


Enimmäkseen Kondon ohjeita seuraillen jaottelin paperit ja asiakirjat. 

  • Olohuoneen lipastossa on helposti käsillä kasa papereita, jossa on pysyvästi säilytettävät (kuten väestökirjanotteet, jotka hankittiin Saksaa varten ja joita ei Suomessa automaattisesti lähetetä kansalaisille, sekä vanha lääkärintodistus) sekä vain muutaman kuukauden säilytettävät. Käyn ne läpi siinä kohtaa kun ne eivät enää paikkaansa mahdu.

  • Tietokoneen takana Jaakon askartelemassa lehtikotelossa säilytetään toimenpiteitä vaativat asiakirjat sekä voimassa olevat etukupongit.

  • Makuuhuoneessa on nyt kaksi kansiota, jossa on vuosittain niputettuna lähinnä verotukseen liittyvät paperit. Ne tulee käydä läpi ennen pois heittämistä, koska siellä saattaa olla joukossa jotain pysyvästi säilytettävää, tai tunnesyistä säilytettävää (kuten vanhat vuokrasopimukset).
Vanhat kortit ja piirustukset on jokaisella omassa säilytyspaikassaan: minun muistopaperini makuuhuoneessa pienessä korissa, Janin olohuoneessa tietokonepöydän alla itse tekemässään salkussa, Jaakon oman kirjahyllynsä päällä paperikassissa ja Kertun kirjoituspöydän laatikossa sekä kortit kenkälaatikossa.


Entäs ne loput paperit, Marjaana?


Seuraavaksi käyn läpi Jaakon loput piirustukset sekä omat, ei-virallisia papereita sisältävät kansioni. Janilla on muutama oma kansio jotain papereita, niihin en aio koskea. Taidan myös tehdä sellaisen tsekkauksen, että käyn läpi kaikki mahdolliset säilytyspaikat löytääkseni lajittelemattomat paperit.

Yksi paperiryhmä, joka on pääosin siististi kansiossa, on laulumonisteet. Mutta niistä ei löydä mitään, koska ne eivät ole missään järjestyksessä ja niitä on paljon... Pitää miettiä, millä tavalla ne tahdon käydä läpi. Varmaan niihinkin olisi järkevä soveltaa Konmari-periaatetta vain iloa tuottavien säilyttämisestä. Mutta ainakin puolet monisteista ovat Janin. Hmm.

Yksi kategoria, joka tuottaa lähes jokapäiväistä päänvaivaa, on lasten askartelu- ja piirustuspaperit ja valmiit luomukset. Tyhjät ja käytetyt menevät sekaisin helposti, ja valmiiden kohdalla en koskaan osaa päättää, säilyttääkö vaiko ei. Nämähän kuuluvat tuohon muistoesinekategoriaan, mutta toisaalta suurin osa ei herätä tunteita. Hmm, pitäisiköhän näihinkin soveltaa sitä ilahduttaa, ei ilahduta -periaatetta. 

Lapsille tärkeitä askarteluja ja piirroksia olen jonkin verran valokuvannut siten, että lapset ovat mukana kuvassa. Silloin voin halutessani hankkiutua eroon taideteoksesta, mutta visuaalinen muisto säilyy, vieläpä näppärästi aineettomassa muodossa.

Tällä viikolla kävin läpi vanhoja irtovalokuvia siten, että poistin joukosta negatiivit ja valokuvakuoret. Nyt minulla on kaikki kiinnittämättömät valokuvat kolmessa kasassa: isot, postikorttikokoiset ja passikuvakokoiset. Tarkoitukseni on käydä ne läpi yhdessä Janin kanssa, koska joukossa on paljon Janin vanhoja kuvia. Valokuvat kuuluvat myös viimeiseen kategoriaan, joten jos seuraan Konmari-järjestystä, niiden vuoro on vasta viimeiseksi.

Kun tämä paperikohta on saanut viimeisen pisteensä tässä projektissa, voin totisesti olla tyytyväinen.

Jan 11, 2016

Vauvan bodyn viikkaus Konmari-tyyliin

Hei taas!

Huippua, toinen ilta peräkkäin kun bloggaan... Toivottavasti tästä tulee tapa!

Tänään laitoin meidän yläkerran aulaan tunnelmavalot. Olen kaivannut siihen himmeää valoa jo pitkään, joka toimisi yövalona kaikkiin makuuhuoneisiin. Katselin meidän jouluvaloja ja keksin, että joulukuusta varten ostettu valosarja, joka oli kuuseen aivan liian lyhyt, sopisikin hyvin aulan peilin ympärille. Jani kommentoi lopputulosta, että ihan kuin hotellissa. Ei aivan huono tuomio! Itse tykkään kovasti, mielestäni se tuo vähän luksusta pikkaraiseen aulaamme.



Peilin päällä olevassa hyllyssä on Kertun syntymälahjaksi saamansa posliinipatsas. Hän sai sen äidiltäni, joka kertoi löytäneensä sen jo kauan ennen kuin edes tulin raskaaksi, ja päätti antaa sen ensimmäiselle lapselleni.
Tänään oli yksi niistä päivistä, kun yläkerrassa odotti Ikean täyteen ahdettu jättikassillinen laskostamatonta pyykkiä. Laskostan Janin vaatteita lukuunottamatta kaikki vaatteet ja tekstiilit Konmari-tyyliin. Siivosin olohuoneen pöydän tyhjäksi ja aloin viikata - suuren pöydän päällä se on tosi mukavaa hommaa! Ilmeisesti tekemisen ilo oli näkyvää, koska sain myös pienet, iloiset kädet avuksi. Kerttu muisti vielä hyvin, miten viikataan!


Kuvassa vaatteet ovat lappeellaan pöydällä, koska ilman reunoja tai seiniä vaatteet eivät kovin hyvin pysy pystyssä. Liinavaatteet, rätit ja pyyheliinat laitan rullalle ja (vääräoppisesti) pinoan ne kaappiin päällekkäin (kuten eilisen päivityksen kangaskuvasta näkyy), jolloin ne kaikki näkee kaapissa yhdellä silmäyksellä ja on helppo ottaa ulos vaikka alimmainenkin.


Tilasin itselleni Marie Kondon uuden kirjan "Spark Joy", joka julkaistiin nyt tammikuun alussa. En ole saanut sitä vielä postista. Marie Kondohan sai viime vuonna esikoisensa, mahtaakohan kirjassa jo olla lasten tavaroiden järjestämiseen liittyviä pohdintoja... Luulen että nautin kirjan lukemisesta joka tapauksessa, vaikkei siinä uutta olisikaan, koska olen niin hurahtanut "kondoiluun".

Pyykkejä viikatessani tuli mieleeni, että olen mielestäni kehittänyt aika näppärän tavan viikata vauvan bodyt Konmari-tyyliin. Ja niinpä jaan sen tässä.

Pikkuisemmista bodyista taitan hihat suoraan alas, tässä olen tehnyt ensin taitoksen sivulle.
Taiteltuani bodyn sivut ja hihat, taitan kaulusosan ja lahjeosan keskelle niin, että niiden väliin jää pieni tila, "taite".
Taitan bodyn kahtia keskeltä.
Tällä tavalla taiteltuna body pysyy pystyssä, aitoon Konmari-tyyliin.
Ihan alkuun bodyt olivat niin pieniä, että taitoin ainoastaan alaosan keskelle ja kauluksen sen päälle. Sillä tavalla taiteltuna body tarvitsee laatikon reunat tai kaapin seinät tueksi pysyäkseen pystyssä.

Olen tehnyt tavaroiden sortteerausta pitkin syksyä ajatuksella "tuottaako tämä minulle iloa?" En kuitenkaan ole tehnyt sitä kokoamalla tavarat yhteen kasaan ja käymällä läpi koko kategorian kerralla. Olen siis soveltanut omaa, nykyiseen vauva-arkeeni sopivaa versiota Konmari-periaatteesta. Toissapäivänä kuitenkin tarkistin, missä järjestyksessä ne tavarat oikeasti pitikään käydä läpi (löydät Konmari-metodin suuntaviivat täältä). Ja huomasin jääneeni vaiheeseen paperit. Voi tuska ja ahdistus, meillä on niin monta kansiota paperia jemmassa makuuhuoneen kaappien ylähyllyillä... Ahdistuksesta huolimatta päätin tarttua härkää sarvista ja ottaa sen seuraavaksi iskukohteekseni. Kaikki kodin paperit. Kääk. Toivon pääseväni hommaan käsiksi tämän viikon aikana.

Jan 10, 2016

Makuuhuone vihdoin viihtyisä

Hyvää uutta vuotta!

Uutena vuotena tulee aina vähän pohdittua elämää ja omaa olemistaan. Monena vuotena olen tehnyt jopa vuosikirjeen itselleni, jonka olen sitten vuoden kuluttua lukenut. Parina viime vuotena en ole kuitenkaan kokenut sellaisen kirjoittamista mielekkääksi, kun elämä on ollut niin erikoista. Se on kyllä sinänsä hyvä tapa, voi pohtia mitä kaikkea on tullut menneenä vuotena koettua, mikä on itselle tärkeää ja mihin tahtoo keskittyä tulevana vuonna.

Nykyään ajan löytäminen edes tavalliseen päiväkirjan kirjoittamiseen on harvinaista herkkua, joten jokainen päiväkirjan kirjoitus palvelee tällaisena pysähtymis- ja arviointihetkenä. Eilen tulin pohtineeksi, kuinka tätä blogin kirjoitusta voisin jatkaa. Ajattelin, että alan pitää listaa siitä, mitä blogikirjoitukseen soveltuvia asioita teen täällä kotona ja kirjoitan sitten, kun on aikaa. Muttasitten tajusin, että tämä blogihan voi nimenomaan toimia sinä "listana". Kirjoitan laajemmin tai suppeammin, kuvien kera tai ilman, siitä minkä aikaansaaminen on tehnyt minut tyytyväiseksi. Vähän niin kuin paluu bloggauksen juurille - virtuaalisen päiväkirjan pitoa.

Pidemmittä puheitta, tässä makuuhuoneen järjestelyn tuloksia.

Vaihdoin makuuhuoneeseen tummien sivuverhojen tilalle läpinäkyvän pitsiverhon. Ikkunasta avautuva maisema on tällä hetkellä niin kaunis, että siinä on varmasti osa verhon viehätystä.
Vaihdoin huonekalujen järjestystä. Sänkymme oli aiemmin yläkaappien alla, nojatuoli ja pinnasänky sängyn paikalla. Tällä tavalla lattiatilaa tuntuu jäävän enemmän, ja siitähän minä tykkään. Nojatuoli estää pääsyn toiselle kaapille, mutta siellä on ainoastaan vierastyynyt ja -peitot.
Sängyn viereen ei jäänyt mulle paljon kulkutilaa, mutta pärjään. Siellä on tilaa myös valaisimelle ja pienelle kukkapöydälle, jolla pidän Raamattuani. Hääkuva on tarkoitus siirtää tuohon seinälle hyllyn alle. Tällä hyllyllä on muuten ainoastaan koriste-esineitä - kaiken ei näköjään tarvitse olla käytännöllistä minunkaan kodissani!
Kaisan mekot sai kivasti esille oven kahvaan sängyn viereen. Yhden laitoin tuohon nojatuolin viereen, jotta Kaisa voi katsella kuvaa istuessamme tuolissa.

Verhoilin (tosi tyylikkäästi) harmaan nojatuolin meidän hääpöydän pöytäliinalla. Kangas tuntuu mukavammalta paljasta ihoa vasten kuin nojatuolin oma päällys.

Kävin läpi ompelukankaat Konmari-tekniikalla. Säilytin värikkäistä vain oikeasti ilahduttavat. Tikkikangas ja valkoiset lakanakankaat jäivät, koska ne voivat olla käytännöllisiä.

Järjestin osan paperikansioista tähän yläkaappiin, jotta sain syvemmästä kaapista tilaa kynttelikköjen säilytykseen. Alemmalla hyllyllä on Kertun ja Jaakon vanhoja vaatteita, jotka seuraavaksi tulevat Kaisalle sopiviksi.

Siirsin yläkaapeista Jaakon ja Kertun pieneksi jääneet, mutta säilytettävät, vaatteet isoissa laatikoissa heidän omiin vaatekaappeihinsa. Nyt tässä yhdessä kaapissa on vielä vaikka kuinka tilaakin, saa nähdä mitä sinne päätän laittaa.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kuvat ovat "nopeasti kännykällä" -laatua, mutta kyllä niistä käsityksen saa.