Dec 19, 2014

...Silloin joulu luonamme on.


Piparkakun tuoksuiset terveiset Münchenistä!

Meidän perhe viettää tämän joulun keskenään Münchenissä. Olemme kaikki innoissamme siitä, että joululoma merkitsee tänä vuonna rauhallista kotona oloa perheen kesken. Samalla se merkitsee sitä, että minä ensimmäistä kertaa elämässäni olen vastuussa jouluvalmisteluista.

Lahjat peittyi kääröihin


Lahjojen hankkimista olen tietysti harjoitellut jo aiempinakin vuosina, eikä se aiheuttanut tänä vuonna kovin paljon päänvaivaa. Joka vuosi kylläkin harmittelen sitä, etten aloita joululahjojen kutomista ajoissa - lankaa ja intoa löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta kutomisprojekteihin havahtuminen on joulukuussa jo hieman myöhäistä. Ehkä ensi vuonna jo vaikkapa elokuussa? 

Meidän perheessä joululahjoja annetaan oman perheen ja isovanhempien lisäksi kummilapsille. Minulla on myös tapana muistaa omaa kummitätiäni. Tänä vuonna nämä kaikki hoidettiin postitse. Tänään olisi tarkoitus vielä lähteä tutkimaan, josko kaupasta löytyisi jotain kivaa 4-vuotiaalle pojannassikalle.

Leivotaan ja siivotaan I


Joululeivonnaisista suunnittelin tekeväni piparkakkuja, Kentuckyn kakkua, pullaa ja joulutorttuja. Piparkakut syntyivät eilen illalla yhteistyössä lasten kanssa. Niistä sain myös kivan muistiaisen lastentarhan väelle ja Kertun parhaan kaverin perheelle - finnische Pfefferkuchen! Kakunkin leivoin jo aiemmin tällä viikolla, koska se säilyy ihan hyvin viileässä. Kakkuun tulee vielä paahtosokerikuorrutus, mutta teen sen sitten vasta lähempänä tarjoilua.





Testasimme myös täkäläisen joulutorttuainestarjonnan tällä viikolla. Löysin ihan käypää lehtitaikinaa ja luumumarmeladia. Vein vuokraemännälle maistiaiset ja hän oli niistä aivan innoissaan. Niin kauniita! Lupasin viedä "reseptin" hänelle, eli leikkaus- ja taitteluohjeet.

Joulupullien vuoro olisi sitten huomenna, jos viitsin ja jaksan. Huomenna kun on edessä myös kaupassa käynti ja kuusen haku. Meidän väki kyllä kovasti tykkää pullasta enkä leivo sitä juuri koskaan. Toisaalta, tykkäämme kaikki myös suklaasta, jota saa näppärästi kaupasta, joten eiköhän se makiahampaan kolotus näilläkin jo tule hoidettua.

Kystä kyllä


Joulupöydässä joulupäivänä meillä on tarjolla kinkkua, porkkana- ja maksalaatikkoa, puolukkahilloa, kylmäsavulohta, piimäjuustoa, sienisalaattia, nuudelisalaattia, herneitä, silliä, keitettyjä kananmunia mätitahnalla, lihapullakastiketta ja keitettyjä perunoita. Tämä on siis suunnitelma. 

Kinkku ja kylmäsavulohi tulevat lihakauppiaalta, josta sain vinkin Facebook-ryhmän "Suomalaiset Münchenissä" -kautta. Kehuivat, että tuo "Metzgerei" osaa tehdä suomalaisen joulukinkun. Toivottavasti ovat hyviä molemmat, kinkku ja lohi.

Porkkana- ja maksalaatikot ovat jo valmiina pakastimessa. Niitä olikin yllättävän helppo tehdä. Mätitahnaa ja edes vähän hapanta puolukkahilloa olen onnistunut löytämään lähikaupastamme. Ystäväni Emily lupasi tehdä suomalaisen sienisalaatin tapaninpäivän aterialle. Sillin kohtalo on vielä auki - löytyykö sitä lähikaupoista vai pitäisikö ihan Ikeaan asti lähteä ostoksille.

Piimäjuusto on perinteinen ruoka omalta synnyinseudultani. Yritän nyt tehdä sitä itse ensimmäistä kertaa. Se ei säily edes kylmässä kovin hyvin, joten tarkoitus olisi tehdä se aatonaattona illalla tai aattoaamuna.

Tänään teen lihapullat valmiiksi pakastimeen. Kuvitelkaas, naudan jauheliha maksoi lähikaupassa 5,96 euroa kilo!

Lanttulaatikko ja rosolli eivät joulupöytäämme pääse. Lanttua on täällä hieman hankala löytää. Kumpikaan ruokalaji ei myöskään kuulu meidän suosikkeihin, joten jätin ne suosiolla pois. Myös perunalaatikko sai jäädä, koska tykkään vaan imelletystä, jonka tekeminen on vähän pidempi projekti.

Ehkäpä jotakuta tässä kohtaa jo hengästyttää. Minua ainakin. Mutta täytyy sanoa, että olen nauttinut täysillä, kun minulla on aikaa valmistella joulua kaikessa rauhassa ja omilla ehdoilla. En tiedä onko tällaiseen enää koskaan mahdollisuutta uudestaan. Oman viehätyksensä valmisteluihin tuo myös se, että tapaninpäivänä saan meille vieraaksi amerikkalais-saksalais-kanadalaisen sakin, joille mielelläni tarjoan suomalaisia makuelämyksiä. Toivottavasti he tykkäävät!

Leivotaan ja siivotaan II


Joulusiivouksesta ja koristeista minulla ei sitten olekaan mitään sanottavaa. Siivous aloittamatta ja koristetilanne tarkistamatta. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen meillä on taas tarkoitus hankkia oma joulukuusikin. Mahtavatkohan sähkökynttilät vielä toimia... Tällaisen kauniin tähtiköynnöksen ostin alennuksesta jo hyvissä ajoin ennen sesonkia. Se sulostuttaa ruokailuhuonettamme.


Lapsilla on tänään viimeinen päivä tänä vuonna lastentarhassa. Saan heidät siis apulaisiksi joulusiivouksiin ja koristeluihin. Täällä ei ole kovin jouluinen sää, kymmenen astetta plussalla ja auringonpaistetta. Mukavaa, kun ei tarvitse ulkona palella. Tänä iltana menemme Janin kanssa viime tipan jouluostoksille ja ehkäpä pistäydymme Glühweinillakin joulumarkkinoilla.

Sua halajan, sua odotan!


Olen saanut tänä vuonna nauttia jouluhässäkästä täysin rinnoin ja ajan kanssa. Aaton joulurauhan julistuksen myötä saamme laskeutua joulun rauhaan. Juhlapyhinä voimme rauhassa laulaa joululauluja, leikkiä lasten kanssa, käydä kävelyllä ja hiljentyä Raamatun äärellä. Tänä jouluna olen pohdiskellut ja aion vielä tutkia sitä, että Jeesus syntyi maan päälle ihmiseksi. Ei siis joksikin henkiolennoksi, vaan lihaa ja verta olevaksi pieneksi avuttomaksi vauvaksi, joka kasvoi aikuiseksi samojen lainalaisuuksien vallitessa kuin meistä jokainen. Minun on sitä vaikea ymmärtää.

"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä." Hepr. 4:15

Siunattua ja rauhallista joulua!

Dec 2, 2014

Blogin uusi suunta? Vanhempainraadista.

On mennyt pitkä aika siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut. Kun sain kellarivaraston selvitettyä ja autokuormallisen rompetta pois nurkista, polte paikkojen järjestämiseen hävisi. Tai sitten muut asiat ovat vieneet ajatukseni niin kokonaan, etten ole tavaroiden järjestämiseen asti päässyt.

Juttelin erään ystäväni kanssa tästä blogista ja kerroin, ettei viime aikoina ole tuntunut olevan kirjoitettavaa. Hän ehdotti, tai keskustelun aikana keksin, että voisin kirjoittaa organisoinnista ja järjestämisestä yleensä.

Se on hyvä idea, ainakin yhden blogikirjoituksen arvoinen.

Ne muut asiat, jotka ovat vieneet ajatuksiani viime aikoina, ovat olleet lasten päiväkodin vanhempainraati (Elternbeirat) sekä sitkeä flunssa. Molemmista olisi sanottavaa organisoinnin näkökulmasta, mutta tällä kertaa kerron pelkästään tuosta Kindergartenin vanhempainraadista.

***

Liityin syksyn alussa lastentarhan vanhempainraatiin. Olin aluksi tosi innoissani, koska tykkään järjestää tapahtumia ja miettiä miten asiat voisi tehdä paremmin. Tiesin, että raadilla on viime vuonna ollut pahoja henkilöiden välisiä ongelmia, mutta ajattelin selvittää ne käden käänteessä sosiaalityöntekijän taidoillani. 

Aina ei käy niinkuin haaveillaan. Tänä vuonna puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana jatkoivat samat henkilöt. Ei siinä mitään, mutta heidät oli jo valittu ennen kuin raati istahti kertaakaan yhteisen pöydän ääreen.

Ensimmäinen yhteinen ponnistuksemme oli lyhtyjuhla lokakuussa. Huomasin muutaman asian, jotka olisi helposti voinut järjestää paljon paremmin. Esimerkiksi, noin kuukausi ennen lyhtyjuhlaa oli kokouksessa todettu, että "myyminen on kivaa, vanhempainraati hoitaa sen". Päivää ennen lyhtyjuhlaa puheenjohtaja lähetti mailin, että olettehan huomenna tulossa ja vanhempainraati, viisi naista, hoitaa sitten myymisen. Vanhempainraati myi juhlassa Glühweinia (vähän niinkuin glögiä), Kinderpunschia (kuumaa mehua) ja nakkisämpylöitä, viidellekymmenelle lapselle perheineen ja lastentarhanopettajineen.

Yksi meistä vanhempainraatilaisista ilmoitti juuri ennen juhlan alkua, ettei voi auttaa, koska on keskenään lasten kanssa ja pitää vahtia heitä. Tämä tarkoitti siis sitä, että me loput neljä rouvaa lämmitimme juomat, tarjoilimme ne sekä sämpylät, ja rahastimme. Ehkä voitte kuvitella, että siinä oli paljon hommaa neljälle ihmiselle. Lopulta tarjoilimme lämmittämätöntä juomaa, koska emme vain ehtineet lämmittää sitä tarpeeksi ja arvioimme väärin kulutuksen määrän.

Tämän olisi voinut järjestää paljon paremmin siten, että hyvissä ajoin ennen juhlaa olisimme kokouksessamme selvittäneet:
1. Miten monta henkilöä tarvitaan lämmittämään juomia ja myymään?
2. Miten kauan yhden henkilön on mukava olla tiskin takana?
3. Kuka meistä haluaa olla tiskin takana?
4. Kuka vanhempainraadin ulkopuolisista vanhemmista tahtoo tulla myymään?

Samalla olisi ehkä tullut puhuttua läpi, paljonko juomia ja nakkeja kannattaa lämmittää, niin että ne riittävät koko sakille.

Jo ennen lyhtyjuhlaa olin niin pettynyt raatimme kommunikaatioon ja vastuunjakoon, että puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan luvalla kutsuin raadin kokoon meille. Mielestäni meidän piti puhua yhteisistä pelisäännöistä, ja lyhtyjuhlan jälkeen tarve oli entistäkin selvempi. Ajattelin yrittää parantaa kommunikaatiota sen sijaan, että löisin hanskat tiskiin heti kättelyssä.

Kokouksessa yritin sitten selvittää saksaksi, miksi esityslista, asioiden perusteellinen läpikäyminen, huolellinen suunnittelu sekä selkeä vastuun jakaminen ovat tärkeitä asioita. Tämä oli minulle tosi iso haaste, koska olen tottunut ohjaamaan ryhmiä puheenjohtajan paikalta. Nyt olen rivijäsenenä, ilman aseman tuomaa turvaa ja auktoriteettia. Minun piti miettiä, kuinka tuon asiat esille rakentavasti ja rakkaudella, astumatta puheenjohtajan tai kenenkään muunkaan varpaille.

Kokouksen jälkeen minulla oli sellainen tunne, että kaikki kyllä ymmärsivät mitä puhuin ja olivat samaa mieltä, mutta emme kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen.

Vanhempainraadin toiminta ei kokouksemme myötä ole juurikaan muuttunut. Nyt on tullut jo vastaan pari juttua, joista ei sovittukaan kokouksessa. Tai sitten osapuolet eivät ole pitäneet kiinni sovitusta. Myös se on on tärkeää, että jos kokouksessa jotain sovitaan, kaikkien voidaan luottaa soittelevan yhteisesti valittujen nuottien mukaan.

Olen nyt yrittänyt miettiä, miksi minulla on Elternbeiratista edelleen huono fiilis, vaikka kokouksessa olimme yksimielisiä kaikesta tärkeästä.

En ole siinä mielessä "tekijä", että nauttisin spontaanista tekemisestä ja tilanteisiin reagoimisesta, kuten lyhtyjuhlassa piti tehdä. Ilman luovaa suunnittelua ja "hyvin" tekemisen meininkiä vanhempainraadista ei ole minulle mitään iloa. Sen sijaan, jos olen itse ollut suunnittelemassa ja organisoimassa juttua, olen ihan mielelläni mukana myös käytännön työssä. Viime hetken muutoksiinkin on helppo reagoida, kun on olemassa suunnitelma niiden varalle.

Luulen siis, että vastaus piilee asenteessa. Vanhempainraadin asenne on, että kaikki on hyvin, mitään ei tarvitse korjata tai kehittää. Tehdään niinkuin ennenkin. Minulle taas on tärkeää, että pääsen keskustelun kautta luomaan uutta, kehittämään olemassa olevaa ja analysoimaan, mitä voisi tehdä toisin ja paremmin. Tai että asiat puhuttaisiin edes sen verran selväksi, että homma sujuisi vähintään yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Toisaalta on kyllä hyvä ja hyödyllistä, että raadin jäsenyyden myötä joudun reflektoimaan omia toimintatapojani, tunteitani ja ajatuksiani. Nyt minun on syytä miettiä, onko raatimme asennemuutos haaveilua vai toteuttamiskelpoinen tavoite, ja miten paljon työtä olen valmis tekemään muutoksen saavuttamiseksi? Miten kauan pitäisi yrittää ja minkälaisia keinoja käyttää? Ja ennen kaikkea, miksi (ihmeessä) jatkaisin raadissa?

Oct 27, 2014

Turhasta tavarasta eroon, ah.



Meillä oli parin viikon ajan vieraita Suomesta. Sitä ennen oli syytä laittaa vierashuone kuntoon. Ja ennen kuin vierashuoneen saattoi laittaa kuntoon, piti raivata tilaa kellarivarastosta. Koska vierashuone on vähiten käytetty huoneemme, sinne tulee kasattua kaikki tarpeellinen, jota ei juuri nyt tarvitse, mutta jota ei jaksa viedä varastoonkaan. Koska varasto on niin täynnä ettei sinne voi enää viedä mitään uutta. 

(Varoitus! Tämä blogipostaus ei ole kaunista katseltavaa! Alkuun yksi kaunis kuva valmiista vierashuoneesta, ennen kuin mennään kovemman luokan sotkudokumentteihin.)


Olin jo pitkään tiennyt, että muutosta tarvitaan, mutta varaston siivoaminen tuntui kovin vaikealta aloittaa. Ensimmäinen yritys siihen suuntaan tapahtui jo keväällä, mutta sittemmin projekti oli vastenmielisyydessään jäänyt taka-alalle. Varasto on ollut muutosta lähtien täynnä ja sotkuinen. Nyt oli kuitenkin pakko ryhtyä toimeen, sillä muuten en millään saisi vierashuonetta mukavaksi vieraille. 

Nämä kuvat on otettu ennen helmikuista raivausta.

Niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja alle viikko ennen ensimmäisten vieraiden tuloa lastasin auton täyteen kierrätykseen kelpaavaa kamaa. Kuormaan pakkasin muun muassa
- vauvan pinnasängyn, 
- oveen ripustettavan kenkätelineen,
- polkupyörän lastenistuimen,
- joitakin astioita, kirjoja ja leluja,
- potan, korokkeen ja pytynrenkaan pienentimen,
- matkarattaat,
- siivousvälineitä,
- potkulaudan,
- muutaman laukun ja repun,
- sekalaista elektroniikkaa,
- potkupyörän ja 
- tarjoiluvaunun.



Koska motiivina oli vain "vihdoinkin äkkiä eroon näistä kamoista", en kovin paljon niiden pakkaamisjärjestystä miettinyt. Olinkin tosi iloinen, kun Janin vinkistä huomasin, että ohjaamon ja "laajennetun" takakontin väliin saa ripustettua verhon, niin ettei kamat tule niskaan jarruttaessa.

Lähdin köröttelemään rauhakseltaan kohti kierrätyskeskusta kolisevan ja ritisevän rahtini kanssa. Kun löysin perille, parkkeerasin auton lastauslaiturin eteen ja minua kehotettiin lastaamaan tavarat sille. Nostelin tavarat laiturille, josta eräs miespuolinen työntekijä kantoi niitä eteenpäin varastohalliin. Kohta oli koko takakontti tyhjä.

Ja se paikka oli Weisse Rabe, josta olen aiemminkin jo tässä blogissa hehkuttanut. Hienoa kyseisessä paikassa on se, etteivät he hylkää mitään tavaroita takaisin autoni takakonttiin, vaan pyrkivät käyttämään kaiken hyödyksi erilaisissa toimipisteissään. Samalla yritys työllistää niitä, joiden on muuten hankala päästä mukaan työelämään.


Olin tosi tyytyväinen, kun vihdoin pääsin eroon tavaroista, joiden kierrättämistä olin suunnitellut jo lähes koko vuoden. Varastossa oleva vaatetavara jäi tosin vielä kokonaan kierrättämättä, koska se vaatii ensin huolellista läpikäymistä.

Sitten lauantaina pyysin Jania viemään jonkun tavaran varastoon ja menin itsekin samalla viemään jotain sinne. Olen puhunut Janille monta kertaa siitä, että olisi mukava siivota varasto yhdessä. Nyt en kuitenkaan odottanut sellaista, koska meillä oli tuolle lauantaille muita suunnitelmia. Mutta kun Jani pääsi varastoon, hän alkoi kiskoa esiin tyhjiä pahvilaatikoita toisensa jälkeen todeten "tätä ei enää kannata säilyttää". Olimme säilyttäneet monia laatikoita muun muassa siltä varalta, että muutamme ja tavarat on pakattava turvallisesti omiin laatikoihinsa. Aikamoinen määrä niitä laatikoita siellä sitten olikin.


Puolen tunnin huhkimisen jälkeen laatikot oli laskostettu ja kannettu autotalliin odottamaan kuljetusta kaatopaikalle. Jonka Jani hoiti heti maanantaina. Kiitos Jani! Oli mukavaa, kun homma hoitui niin lyhyessä ajassa ja ilman heti aamusta alkavaa stressaavaa meinaamista.

Olin tosi onnellinen, kun V I H D O I N K I N meidän varasto näytti siistiltä. Niin onnellinen, että kävin muutaman kerran jälkeenpäin jopa ihailemassa sitä! Varastossa on lattiapintaa näkyvissä ja jokainen tavara on helposti nähtävissä ja otettavissa hyllyltä.





Eihän tämä vielä mikään silmänilo tai viihtyisä paikka ole, mutta paljon parempi kuin alkuperäinen tila. Nyt minulla ei ole enää vastenmielinen fiilis varastoa ajatellessani, vaan käyn siellä mielelläni ja ajallaan järjestän sitä innolla eteenpäin.

Nyt kun varastossa on tilaa, kehitin lapsille oman tavarankierrätyssysteemin. He pakkasivat yhden laatikon täyteen leluja, joilla eivät juuri nyt halua leikkiä, sekä yhden kassin täyteen kirjoja, joita eivät juuri nyt halua lukea. Kannoin lelu- ja kirja-arkistot varastoon. Takaisin ne palaavat vain vaihtokaupalla - hyllytetyt lelut ja kirjat saa takaisin lastenhuoneeseen, kun sieltä arkistoi vastaavan määrän leluja ja kirjoja kellariin vietäväksi. Tällä menetelmällä haluan vähentää illalla siivottavan sotkun määrää sekä mahdollisesti lisätä käsillä olevien lelujen ja kirjojen käyttöä ja järjestystä.

Päätän varastoa koskevan kirjoituksen samalla tavalla kuin viimeksi, listalla seuraavista toimenpiteistä:
- käy läpi ja tyhjennä mapit,
- käy läpi vaatteet ja vie kierrätykseen suurin osa,
- ja sitten viimeinen askel!!!! Siivoa tila ja järjestä hyllyt.

***

P.S. Facebookissa monet tuttavat ovat jakaneet Hesarin kolumnia "Tavara ei ole likaa". Koska se liittyy niin täsmälleen minun blogini teemaan, ajattelin kommentoida sitä parilla sanalla. 

Kirjoittaja kritisoi sitä, että hankkiudutaan nurkissa olevasta tavarasta eroon, jotta on tilaa ostaa uutta - sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällaista ajatusta vastaan minäkin olen. 

Mutta raivaamisen ajatus onkin luoda tyhjää tai järjestyksessä olevaa tilaa elämälle ja hengittämiselle, leikkimiselle ja luovalle toiminnalle. Ei uusille tavaroille. Todellinen tavarakaaoksen hallinta alkaa silloin, kun arvelee tarvitsevansa jotain ja alkaa suunnitella sen ostamista. Ja pohtii, tarvitseeko sitä todella. Kaupassa (ja nettikaupoissa) pitääkin sitten jo olla tosi tarkkana, koska käden ulottuvilla olevia heräteostoksia on helppo tehdä. 

Raivaamisessa ei siis ole mielestäni mitään pahaa, mutta uuden - tai käytetyn - hankkimiseen on syytä suhtautua varauksella ja pohdiskellen.

Oct 10, 2014

Pimeneviä iltoja, lämmittäviä käsitöitä

Moi pitkästä aikaa!

Tänään pääsette katsomaan, minkälaisia käsitöitä on valmistunut syyskuun aikana! Se on uutta tässä blogissa, sillä käsityöt ovat olleet taka-alalla sisustusinnostuksen viedessä mukanaan. Organisointi ja sisustaminen eivät suinkaan ole jääneet, mutta blogiin asti projektit eivät ole päätyneet ajanpuutteen vuoksi. Nyt lapset ovat olleet Kindergartenissa jo vajaan kuukauden ja aikataulut alkavat pikkuhiljaa löytää muotoaan. Äitikin voi jo hengähtää ja istahtaa alas kirjoittelemaan.

Syyskuun puolivälissä palasin kesän viimeiseltä Suomen lomalta. Sen jälkeen tuntui olevan energiaa tehdä vaikka mitä ja ideoita tulvi mieleen. Yksi syy siihen, että olen vihdoin saanut käsitöitä tehtyä, on vierashuoneeseen perustamani ompelunurkkaus. Varmaan näette siitäkin kuvia jossain vaiheessa, mutta tässä nyt kuvakavalkadi luomuksistani.


Nämä sohvatyynyt saimme vuokraemännältämme Gertrudilta. Mielestäni tummansininen tyyny oli vähän synkkä ja aloin virkata siihen punaista koristetta. Mutta sitten muistin nämä ruusut, jotka aikanaan virkkasin tehdäkseni vauvapeiton ystäväni nykyään neljävuotiaalle poitsulle. TV:n äärellä istuessani kiinnitin ruusut tyynyyn ja voilá! Hieno tuli. Sain jo sen punaisenkin koristeen valmiiksi, mutta se ei ole vielä tuohon toiseen tyynyyn asti päätynyt.


Sain myös valmiiksi parit villasukat. Nämä ovat Seitsemän veljestä -langasta kudotut lapsen sukat, alemmat taas Pikkusisko -langasta aikuiselle tehdyt. Lasten sukat paksusta langasta syntyivät tosi nopeasti. Niitä tehdessäni mietin, että miksipä en tekisi näitä vähän useamminkin, kun kerran valmistuvat niin vaivattomasti. Ja villasukat ovat yleensä mieleinen lahja myös lapsille. 


Mutta näitä aikuisen sukkia olen kutonut joulusta asti. Ostin silloin Suomesta lankaa ja puikot joululoman ratoksi ja ajattelin kutoa itselleni tavalliseen kenkään mahtuvat villasukat ohuesta langasta. Se tuntui ikuisuusprojektilta! Kaiken lisäksi lopputulos oli huono - sukat ovat ihan liian leveät minun jalkaani. Olen törmännyt samaan ongelmaan aiemmin sukkia tehdessäni. Saa nähdä koska muistan huomioida jalkani kapeuden jo alussa, kun silmukkamäärä pitää päättää.


Ompelukoneen äärelle pääsin näiden kahden pikku projektin myötä. Ensimmäinen kuva on lasten patjasta, jota käytetään leikkeihin milloin missäkin tarkoituksessa. Se on ollut ilman päällistä, tylsän valkoinen. Tuo delfiinikangas minulla on ollut yhtä kauan kuin ompelukonekin, parisen vuotta. Ajattelin, ettei sen väri sovi lastenhuoneeseemme. Mutta tänä syksynä sain appivanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi kirjan "Kodin pehmeät sävyt" (Selina Lake). Siitä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus: Ei se olekaan niin tarkkaa, että kodin sisustuksessa käytetään vain tiettyjä värejä. En tiedä oliko tuo kirjoittajan tarkoitus, mutta niin se minuun vaikutti. Siispä kaunis delfiinikangas sai vihdoin paikan lastenhuoneen kaunistuksena. Lapset tykkäsivät siitä heti, mikä kovasti ilahdutti äitiä!


Pikku pussukka on tehty prinsessa-askartelukirjan ohjeiden mukaan, mutta ei huovasta niinkuin ohje käski. Pussukka on pyöreä kankaanpala, jonka reunustin pitseillä. Tein kankaan pohjaan napinläven, josta pujotettiin käsihihna läpi. Kankaan reunaan tein näpinläpiä niin, että siihen saatiin nauha pussin sulkemista varten. Kerttu sai itse pujotella nauhan paikoilleen. Pohjaan tein vielä pahvista pyöreän vahvikkeen, että pussukka pysyy edes vähän muodossaan. Itse en näin epämääräisen mallisesta pussukasta tykkäisi, mutta Kerttu oli varsin hyvillään lopputuloksesta ja leikki prinsessaa koko loppuillan.


Lopuksi vielä pari kaunista syksyistä koristetta. Kranssi oveen syntyi sillä tavalla, että olin kaverini kanssa kodinsisustukseen, tai pikemminkin koristeluun, erikoistuneessa kaupassa. Yleensä en ikinä ostaa mitään "krääsää", mutta olin tosiaan kaivannut oveemme jotain koristetta. Löysin koivunkaarnalla päällystetyn styroksikranssin ja ostin siihen sopivat nyörit koristeeksi. Kultainen sydän löytyi kotoa. Kranssi ilahduttaa minua joka kerta, kun tulen kotiin!

Koska en tykkää säilyttää kotonani "turhia" sisustuskoristeita (eli krääsää), tällaiset alhaalla näkyvät, sesongin jälkeen kompostoituvat koristeet sopivat ajatteluuni oikein hyvin. Ihan aitoja kurpitsoita ja kastanjoita siis. Eilen aamulla hoksasin, että tuohonhan sopii mainiosti tuikku tunnelmaa luomaan ja asetelmasta tulikin sitten ihan blogiin kelpaava. 

Näiden kuvien myötä toivotan teille oikein mukavaa syysviikonloppua!




Aug 22, 2014

Rot! Red! Punainen! Röd! Rouge!

Punainen on kaunis väri. Se on myös rohkea väri. Se sopii moneen paikkaan korostamaan yksityiskohtia, mutta liika punainen saattaa myös ärsyttää. Punaiseen väriin liittyy paljon symboliikkaa - kulttuurista riippuen joko myönteistä tai kielteistä. Wikipedia kertoo, että "punainen on ihmisen silmän kautta näköhermoon kaikkein voimakkaimman ärsykkeen antava väri".

Yksityiskohtia olkkarista
Minä olen aina pitänyt punaisesta. Yläasteella sain paljon palautetta siitä hyvästä, että tulin parina päivänä kouluun kirkkaanpunaisessa nahkatakissa ja housuissa. Teini-ikäiseen se vaikutti niin, ettei punainen niin paljon kiinnostanut sen jälkeen. Olen kyllä sittemmin ostanut ainakin yhden punaisen paidan, mutta viime joululomalla huomasin tykkääväni punaisesta väristä huulipunassa ja kynsilakassa. Siitä syntyy ihana 50-lukulainen vaikutelma, kun muun meikin tekee tuon ajan henkeen.



Sisustukseeni punainen teki näyttävän esiintulon muuttaessamme Saksaan. Ostin meille kirkkaanpunaisen sohvan olohuoneeseen. Usein kuulee, että rohkeiden värien kanssa pitäisi olla varovainen, koska ajan kanssa ne saattavat alkaa ärsyttää. Minulle ei ole näin vielä käynyt vaan tykkään punaisesta sohvastamme edelleen. Pikemminkin kirkkaan värin kotiin tuominen vaikutti päinvastoin - sohva avasi oven muillekin punaisille sisustustavaroille. 


Keväällä päätin, että tuon punaista kotiin entistä enemmän ja teen siitä yhden sisustuksemme pääväreistä. Kun kerran tykkään sohvasta ja muistakin punaisista yksityiskohdista olohuoneessa, miksi en toisi punaista myös muihin huoneisiimme.


Tänä kesänä Suomessa olikin sitten mukava tehdä sisustukseen liittyviä ostoksia, koska tiesin minkä värisiä tavaroita etsin. Mustaa, valkoista, punaista... Minulla oli myös sellainen ajatus, että ruokapöytämme sisustuksesta olisi mukava tehdä toimivampi ja uuteen sisustusväriteemaan sopiva.

Aiemmin ruokailuhuone näytti muun muassa vaaleansiniseltä ja keltaiselta. Hmm. Keltainen sopi yhteen kyllä tuolien kanssa ja tavallaan katonkin kanssa. Ja sininen ja keltainen ovat vastavärejä, eli periaatteessa toimii. Ruokailuhuone näytti kuitenkin jotenkin kulahtaneelta. 



Useimmiten meillä pidettiin talouspaperitelinettä ruokapöydällä, mutta se valitettavasti ole mikään pöydän kaunistus. Ensin havittelin Ikean kaunista valkoista servettitelinettä ja sainkin sen ystävältä, joka oli kyllästynyt siihen. Se ei kuitenkaan oikein pysy pystyssä ja papereita on vaikea ottaa levittämättä koko pakkaa.


Tuossakin kuvassa muuten näkyy ruokailuhuoneen kulahtaneet värit. Kyllähän pehmeilläkin väreillä voi aikaansaada särmän sisustuksen, mutta minun tapauksessani niiden valikoituminen kotiimme kertoo ennemmin päättämättömyydestä ja linjan puuttumisesta.

Nyt on aika esitellä ne löydöt, joita tein kesälomalla ruokailuhuoneemme piristykseksi ja samalla toivottaa punainen tervetulleeksi kyseiseen tilaan!

Sain käsiini Janin papan tekemiä puisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, ja edesmenneen rakkaan sukulaisen kädenjälki tekee niistä myös korvaamattoman arvokkaita. 



Minulle tuli heti mieleen, että nuo kukat sopivat tuohon maljakkoon, joka minulla jo oli kotona. Tämän maljakon olen muuten perinyt yhdestä opiskeluaikaisesta asunnostani - joku edellinen asukas oli hylännyt sen kaapin perälle.

Janin mummun varastosta sain pari ikivanhaa mutta hyvästä kankaasta tehtyä valkoista lakanaa tehdäkseni niistä pöytäliinan ruokapöydälle. Aika hullu ajatus laittaa lapsiperheen ruokapöytään kankainen valkoinen pöytäliina? Yritin sitä jokunen vuosi sitten ja kyllästyin pesemiseen noin kahden viikon jälkeen. Onkohan tilanne nyt toinen, kun lapset ovat vähän isompia? Se jää nähtäväksi, sillä laitoin pöytäliinan vastikään paikoilleen.

Pentikin alennusmyynnistä löysin kauniin servettitelineen, jollaista olin havitellut luovuttuani epäkätevästä ikealaisesta. Maksoin siitä vain reilun kympin ja se sopii hyvin yhteen meillä jo ennestään olleen hedelmävadin kanssa. Se vie kyllä suhteellisen paljon pöytätilaa pystyssä seisovaan verrattuna, kuten eräs ystäväni huomautti. Meillä ei arkikattaus ole kuitenkaan yleensä niin runsas, että koosta olisi merkittävää haittaa.


Kaiken kukkuraksi löysin vielä laivalta huopaiset, punaiset pannunaluset. Ne ovat niin kauniit, että voivat olla pöydässä silloinkin, kun niitä ei tarvita. Tuo pannunalusten kuvio on muuten kiehtonut lapsiakin! Nämäkään eivät olleet kalliit, kaksi kappaletta maksoivat reilun kympin.


Näitten löytöjen kanssa koristettuna ruokapöytämme näyttää nyt tältä. Ihana valkoisen ja punaisen yhdistelmä! Esineet ovat myös jo käytössä hyviksi ja toimiviksi havaittu. Hedelmiä tulee syötyä enemmän, kun ne ovat helposti käsillä ja silmien edessä. Servettitelineestä lapset saavat lautasliinan helposti itse ja olen onnistunut löytämään edullisia servettejä vakiokaupastamme. Ja pannunaluset ovat pöydässä aina valmiina, joten kattilat voi vaan kantaa pöytään.


Ruokailuhuoneen kokonaisuus piristyi näiden myötä selvästi, mutta minusta tuntuu, että punaista ei ole vielä tarpeeksi. Mahtaisiko punainen verhokappa tuoda tilaan tarpeeksi väriä? On myös mahdollista, että ripaus mustaa voisi tuoda kaivattua särmää ruokailuhuoneeseen. Edullisen, sisustusväreihin sopivan taulun saisin, jos kehystäisin vaikkapa sopivan Marimekon kankaanpalasen seinälle.



Toisaalta ruokailuhuone on nyt tunnelmaltaan rauhallinen, ehkä jopa ripauksen juhlava. Vanha opiskeluaikana ostamani lipasto tuo tilaan myös romanttista vivahdetta. Jos tuon lipaston korvaisi esimerkiksi mustalla ikealaisella Malm-lipastolla, ruokailuhuoneen tunnelma muuttuisi paljon modernimmaksi. Sellaista vaikutelmaa en halua. Tuo on muuten ihan tavallinen kenkähylly, jonka olen laittanut lipaston ylähyllyksi!


Toisella pitkällä seinällä ruokailuhuoneessa on kyllä lisää iloisen punaista väriä, ystäväni Emilyn maalaaman taulun muodossa. Tykkään ajatuksesta, että ruokailuhuone olisi samalla myös galleria, jossa on meidän kauneimmat taideteoksemme. Tällaiset taulut tuovat huoneeseen tietysti monia värejä, eivät vain sisustusteemaan sopivia.


Yleisilme ruokailuhuoneessa on nyt kaunis. Mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. En tiedä mitä se on, joten on katseltava rauhassa ja pohdittava vaihtoehtoja. Jos jollekulle teistä tulee mieleen ajatuksia, miten saisin tämän tilan sisustuksesta hyvällä tavalla värikkäämmän ja kiinnostavamman, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan. 

Aug 14, 2014

Sisustus vs. arkitodellisuus - tapausesimerkki makuuhuoneesta

Netistä ja lehdistä voi bongata hyviä ideoita omaan sisustukseen. Mutta aina ne eivät toimi, ei vaikka elementit olisivat juuri omaan makuun ja näyttäisivät kivalta paikallaan. Oikeassa kodissa ratkaisujen pitää olla myös toimivia - helposti ylläpidettäviä ja tarkoitustaan palvelevia. Opin tämän makuuhuoneen lipaston päällä olleen koruasetelman myötä.

Olin bongannut jostain mediasta vinkin, että olemassaolevia kauniita kulhoja ja keppoja voi käyttää ruuan esillepanon lisäksi myös tavaroiden säilyttämiseen ja järjestämiseen muualla kotona. Huomasin muuten viime Suomen vierailulla, että jotkut tutuistani olivat toimineet tämän ohjeen mukaan, Iittalan Kivi-tuikkujen kohdalla. Niissä oli esimerkiksi kolikoita ja klemmareita. Itselleni ei tuollainen tuikkulyhtyjen hyödyntäminen ollut tullut mieleen, vaikka näitä sisustusjuttuja yritän miettiäkin - hauskaa että niin moni ystävä sen oli keksinyt!

Makuuhuoneessa oleva lipaston päällinen oli suunnilleen tämän näköinen (sittemmin huonekalujen järjestys ja koruvalikoima on muuttunut, mutta idea on sama):


Pidän noista tavaroista, joita kuvassa näkyy. Tykkään kristallisista ja lasisista esineistä sekä värikkäistä koruista. Esineisiin liittyy muistoja. Esimerkiksi enkelin olen saanut mammalta, hopeoidut tuikkulyhdyt kiitokseksi hääpuvun alushameen lainasta, tinaruusun ylioppilaaksi pääsyn kunniaksi ja perhosmaljakon lapsena syntymäpäivälahjaksi vanhalta naapurilta. Tässä on siis tavaroita juuri niin kuin sisustuslehdissä ja -blogeissa neuvotaan: omia tärkeitä tavaroita esillä, jokapäiväisenä ilona. Ja nämä tavarat ovat vieläpä makuuhuoneessa - näen ne ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla.

Mutta sitten tulee mutta. Pitää ottaa huomioon, että tuo lipaston päällinen on myös siivottava. Kun lipaston päällä on paljon roinaa, sen siivoaminen on hankalaa ja vaivalloista. Ainakin minulle käy niin, että totean tarpeen ja suunnittelen pölyjen pyyhkimistä paljon useammin kuin teen sitä työtä. Tällainen näkymä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla ei välttämättä piristä:


Hyi kauhistus! Ällöttävä pölykasa! Tuosta ei paljon enää tee mieli ottaa koruja. 

Eräänä aamuna päätin järjestää ja siivota tämän koruläjän uudelleen. Siinä kun katselin pölyisiä kristalleja ja sikin sokin olevia koruja ja mietin mistä aloittaa, totesin että oli aika muuttaa systeemiä. Saisinko kaikki lipaston päällä olevat tavarat mahtumaan lipaston laatikoihin?


Kuvassa näkyy kaksi koria. Käsilaukun takana oleva kori on käsilaukkutavaroiden telakka. Kun vaihdan käsilaukun reppuun, tai joskus harvoin toisenlaiseen käsilaukkuun, telakalle heitän tavarat, joita en sillä kertaa tarvitse mukaan. Tämä systeemi toimii hyvin, mutta kovin kaunis se ei tuossa lipaston päällä ole. Toisessa korissa on meidän lataustelakka - ladattavat laitteet ja piuhanpäät ovat siististi katseilta piilossa kannen alla. Tuo systeemi toimii ihan hyvin, ainoastaan korin ympärille kertyvä romu on ongelma.

Ensin piti tietysti löytää sijoituspaikka noille kristalliastioille. Niitä ei ole järkeä makuuhuoneen lipaston laatikkoon säilöä! Tein ruokailuhuoneen lipaston päällä olevasta hyllystä kristalli- ja lasiesinehyllyn. Kaunista tuli, vaikka runsaampikin tuo asetelma voisi olla.


Toisen kristallivadin vein uudistettuun vitriiniini. Korut sain kuin sainkin mahtumaan korkean lipaston laatikoihin. Alemmassa laatikossa on suuret korut, jotka eivät mene helposti sotkuun. Ylemmässä laatikossa ovat pienemmät ja helposti toisiinsa sotkeentuvat korut. Mielestäni oli hauska idea laittaa tuo pöytäliina korujen alle - se näyttää kauniilta ja lisäksi jakaa tilaa siten, että korujen pitäminen järjestyksessä on helpompaa.


Käsilaukkutelakkakin löysi paikan lipastosta. Piilotin sinne myös korurasian, jossa olevia koruja en käytä juuri koskaan. Nyt korurasia ja kori toimivat kätevästi myös tilanjakajina - laatikossa oikealla ovat kaikki toppini, vasemmalla lyhythihaiset paidat.


Nyt kun lipaston päällinen on siistitty tavaroista, se on helppo pitää siistinä. Joskin tuosta lipastosta on pakko sanoa, että jos joku teistä koskaan harkitsee Ikean Malm-lipaston hankkimista päivittäiseen käyttöön, niin kannattaa ehdottomasti hankkia siihen lasilevy päälle. Tuo lipaston oma pintamateriaali naarmuuntuu todella helposti ja pölyrätti tuntuu ottavan kiinni pinnan karheisiin kohtiin.


Kun sain tuon päällisen siistittyä, huomasin että makuuhuone näyttääkin aika kivalta. Vaikka tykkään kristallista ja värikkäistä koruista, voi olla että tykkään sileistä pinnoista vieläkin enemmän! Olen aiemmin hoksannut tämän jo lattian kohdalla - tykkään siitä kun on siistiä, vapaata lattiatilaa. Mutta näköjään se pätee myös pöytiin tai lipastonpäällisiin. 

Lapsena muistan siivonneeni keittiön pöydän aivan tyhjäksi tavaroista, jos äiti sen käski ruokailua varten siivota. Tuolloin ajattelin, että aivan tyhjä pöytä ei ole kodikas. Luulen olleeni kiinni tuossa ajatuksessa, mutta nyt lienee aika muuttaa sitä. Olen nimittäin huomannut tosi monta kertaa, että sitä kodikkuutta ilmestyy tyhjille pinnoille ihan yrittämättäkin. Jos tavoitteena siis olisi tyhjä pinta, siinä saattaisi normaaliarjessa ollakin vain kodikas pikku läjä tavaraa.

Uudistuneesta makuuhuoneen ilmeestä innostuneena päätin esitellä teille koko tilan. 

Tässä kuvassa näkyy minun pukeutumiseeni liittyvät tavarat. Lipastossa ovat korut ja suurin osa vaatteista. Vaaterekissä roikkuu sellaiset vaatteet, joita ei kannata laskostaa (esimerkiksi juhlamekot) tai jotka veisivät liikaa tilaa lipaston laatikossa (kuten talvitakki). Ovessa roikkuu käsilaukkuvarastoni. Tuolilla lipaston vasemmalla puolella ovat puoliksi käytetyt vaatteet (ja näköjään myös salipyyhe).


Janin kaikki vaatteet sekä jotkin kengät ja muut tavarat ovat suuressa - ja kotimme ainoassa - vaatekaapissa. Kaapin vieressä on pyykkikori. Ja sen päällä valitettavasti vielä suuri ja kömpelö äitiyspakkauslaatikko. Pitäisi siivota se kellarivarasto, että saisin tuonkin laatikon sisältöineen mahtumaan sinne.


Tykkään makuuhuoneestamme tosi paljon! Se on ihanan valoisa suurten ikkunoiden ansiosta, ja värimaailmakin on melko onnistunut. Päiväpeitto saisi olla esimerkiksi musta tai verhojen kanssa yhteensopiva punainen, mutta tämä menettelee. Punainen viltti piristää sitä aika hyvin.


Siirsin kullanväriset kukkapurkit pois ruokailuhuoneesta kristalliesineiden tieltä ja toin ne makuuhuoneeseen. Kun tämä huone oli vielä vierashuone, ostin ne iskän ja äitin jouluisen vierailun kunniaksi. Silloin purkeissa oli punaiset joulutähdet. Näiden suurien ikkunoiden eteen nuo ruukut kyllä parhaiten sopivatkin, hyvä että löysivät tiensä takaisin paikoilleen.


Toinen yksityiskohta, josta kovasti tykkään, ovat nämä yöpöydät. Tykkään niiden muotoilusta, ja värikin miellyttää, mutta valitettavasti valkoinen ei sovi makuuhuoneen nykyiseen värimaailmaan. Ne ovat huoneen ainoat yksityiskohdat, jotka ovat valkoisia eivätkä pääse esiin valkoista seinää vasten. Hmm, meillä on muuten varastossa pari pientä kirkkaanpunaista mattoa, ne voisivat auttaa asiaa... 

Kivojen yölamppujen hankinnasta meillä on ollut puhetta, mutta ei vielä olla päästy sanoista tekoihin. Siksipä tämä alun perin lastenhuoneeseen hankittu valaisin toimittaa nyt yölampun virkaa.


Mukavaa huomata, että näin viitisen vuotta kun on harjoitellut, jotkut sisustusratkaisut alkavat jo miellyttää silmää. Tähän päättyy kuvakavalkadi makuuhuoneestamme, toivottavasti nautit seurasta!


Jul 22, 2014

Vitriinin tarina



Hei pitkästä aikaa!

Bloggauksessa on ollut pidempi tauko, koska olimme kesälomalla Suomessa. Nyt olemme palanneet arkeen. Ennen lomaa vierashuone jäi aivan sekaisin. Vaikka olen yrittänyt järjestää ja stailata sitä viihtyisämmäksi, se aina vaan näyttää romuvarastolta. Vierashuoneen parissa siis jatkoin nyt, kun aikaa taas liikeni. 


Lähtötilanne

Meillä oli vierashuoneessa vitriini, jossa pidin esillä lankoja ja kankaita. Pidin kyllä kovasti siitä, että käsityömateriaalit olivat kauniisti esillä, mutta itse vitriini ei minua miellyttänyt. Se ei oikein tuntunut sopivan vierashuoneeseen ja ajattelin, että saan langat säilöön ihan hyvin myös vierashuoneeseen hiljattain siirrettyyn suureen kirjahyllyyn. Eräs ystäväni oli myös tarjoutunut ostamaan vitriinin minulta, mikäli haluaisin siitä luopua.


Vitriinin alareunasta poistin jossain vaiheessa kaapin ovet saadakseni avohyllyjä, koska tuolloin lasiovet olivat vuoratut kauniilla käärepaperilla. Asia joka lisää kaapin sillisalaattimaisuutta entisestään. Niinpä ryhdyin hommiin - apulaisen kera, kuten kuvasta näkyy.


Luopumista

Laatikollisen lankaa postitin käsitöitä tekevälle sukulaiselle Suomeen toivoen, että hän tekisi niistä jotain kaunista tai keksisi ainakin jonkun käyttötarkoituksen langoille. Kyseiset langat olivat noin kuuden kerän settejä mohair-lankaa, jota en tykkää itse kutoa (tai neuloa, niinkuin virallisesti sanotaan). Myöskään värit eivät aivan iskeneet minun värisilmääni. Valitettavasti tämän langanjärjestämisprojektin jälkeen löysin sängyn alta vielä yhden ison pussin tuota mohair-lankaa, eikä sille ole paikkaa. Sekin saanee siis lähtöpassit.

Pussillisen pieniä sekalaisia keriä lahjoitin Kertun ja Jaakon Kindergarteniin. Ottivat ilomielin ja sen enempää kyselemättä ne vastaan.

Kerttu ja muutamat muut lapset ovat Kindergartenissa kutoneet pienen kehikon kanssa kangasta.
Tässä on lisämateriaalia pikku käsityöläisille.
Roskikseen en lankaa laittanut, koska hyvien materiaalien pois heittämisessä ei ole järkeä. Mutta joitakin tekeleitä, jotka olivat viettäneet jo useita vuosia keskeneräisessä tilassa, rohkenin laittaa roskikseen.


Taitaapi tuossa olla myös Jaakko-vauvan pyykissä kutistunut kauluri sekä joitakin mallitilkkuja. Miksikähän niitäkin olin alun perin säilyttänyt...


Uudelleensijoittelua

Tiedostan, että saisin lankani mahtumaan paljon pienempään tilaan, jos tekisin niistä tiiviitä rullia. Siinä olisi kuitenkin aikamoinen homma, ja mieluummin teen joutohetkenä itse käsitöitä kuin langankerintää. Joten etsin lankavyyhdeille uudet paikat käsittelemättä niitä sen enempää.

Lajittelin niitä kuitenkin hieman värin ja koon mukaan. Kirjahyllyyn tuli uusien sisustusvärieni mukaisesti valko-musta-punainen lankakori.


Arkkupenkkiin, jonka lapset ovat saaneet vuokraemännältämme, laitoin enimmäkseen alkamattomia tai muuten suuria lankavyyhtejä. Langat ovat pääasiassa Seitsemää veljestä tai vastaavaa lankaa. Laitoin kaikki samanväriset kerät yhteen paikkaan, toisin kuin ne olivat vitriinissä olleet. Sillä tavalla on helppo yhdellä silmäyksellä nähdä kunkin värin määrä ja suunnitella niistä tehtävää käsityötä.


Loput lankasetit (eri laatua kuin arkkuun pakatut) pakkasin vielä pahvilaatikkoon kirjahyllyyn.


Jämäkerät minulla oli ollutkin kangaskorissa vitriinissä. Nyt päätin laittaa korin näkyviin pöydälle, koska värikäs lankakokoelma miellyttää silmääni. Kun niitä ei ole koko vitriinillistä näkyvissä, pieni kori on mukava sisustuksellinen yksityiskohta. Alla oleviin laatikoihin järjestin käsityötarvikkeeni. Paljon kätevämpää kuin suuren suuri kori kirjahyllyssä, missä näitä aiemmin olin säilyttänyt!


Keskeneräiset tekeleeni keräsin tällaiseen pussukkaan, joka itsekin oli keskeneräinen tekele. Alunperin kudoin tämän pipoksi, mutta siitä tuli ihan valtavan suuri - tein sen liian suurilla puikoilla enkä vielä silloin ymmärtänyt käsialani olevan pikemmin löysää kuin tiukkaa.


Nyt pitelin sitä käsissäni ja pohdin mitä tehdä sen kanssa. Samalla ympärilläni lojui näitä keskeneräisiä käsitöitä, jotka tarvitsivat säilytintä. Aivoni raksuttivat yks plus yks ja narun lisäämällä sain piposta kätevän ja söpön pussukan. Siellä on nyt esimerkiksi irtonaisia isoäidinneliöitä, tupsuja, virkattuja kukkia, purkamista odottava sukka sekä mielenkiintoinen mallineule.


Ai niin, ja kankaat pakkasin pariin laatikkoon, joista toinen meni kirjahyllyyn ja toinen samaan lipastoon käsityötarvikkeiden kanssa.


Vitriinin uusi elämä

Ilmoitin ystävälleni, että nyt on vitriini tyhjä, tule korjaamaan pois. Hän vastasi voivansa ottaa sen aikaisintaan lokakuussa. Se oli minusta pitkä aika odottaa, koska halusin saada kalusteen pois käsistäni nyt heti sen tyhjennettyäni. Selvittelin saksalaisesta tori.fi -tyyppisestä palvelusta, mitä tuollaisesta vitriinistä voisi pyytää, jos sen myisi: suunnilleen 70 €. Koska rahaa saisi niin vähän ja vitriini saattaisi silti olla vaivoinani vielä pitkäänkin, mietin vielä muita vaihtoehtoja. Tällaisenaan ja tässä huoneessa se ei kyllä enää saisi meillä jatkaa.


Voisin maalata vitriinin, jolloin siitä tulisi minulle paljon mieluisampi. Tumma väri on vitriinin suurin "vika". Meidän mahdollisuudet maalata jotain on kuitenkin varsin rajalliset, koska autotalli on käytössä vain maanantaista perjantaihin - viikonlopuksi siellä pitää olla tilaa autolle. Sisätilat eivät tule kuuloonkaan huonon ilmankierron ja kokolattiamaton vuoksi. Niinpä hylkäsin idean maalaamisesta.

Kävin vielä kaikki asuntomme huoneet läpi miettien, olisiko vitriinille niissä tilaa tai käyttöä. Olohuoneessa ollessani pohdin, että tilaa olisi kyllä - sen vierashuoneeseen siirretyn kirjahyllyn tyhjäksi jättämällä seinustalla, sohvan vieressä. Mutta jos vitriinin laittaa olohuoneeseen, mitä tavaraa siellä olisi tarpeen säilyttää? 

Kyseinen nurkka on vain muutaman askeleen päässä keittiöstä, joten astioita tietenkin!

Tämä oivallus oli ratkaiseva. Monet isot kauniit astiani olivat keittiön kaappien päällä, missä ne keräsivät paitsi pölyä, myös rasvaa. Joka kerta kun jotain niistä tahtoi käyttää, piti astia pestä ensin. Ajatus siitä että saisi ne pölyttömään paikkaan ja kauniisti esille, oli liian houkutteleva jäädäkseen kokeilematta.

Niinpä suostuttelin rakkaan puolisoni siirtämään kalusteen olohuoneeseen (kiitos Jani taas kerran!). Kun se oli paikoillaan, huomasin sen heti toimivaksi jutuksi. Vitriini on paitsi kätevä säilytysratkaisu kauniille astioille, myös selkeälinjainen ja sopivan korkea huonekalu olohuoneen sisustukseen.

Tuunasin vitriiniä vähäsen ennen kuin laitoin sinne astioita. Kiinnitin kaunista käärepaperia takaseinään ja päällystin sillä myös yhden hyllyn. Mielestäni siitä tuli aika hieno, ja vieläpä vähällä vaivalla.

(...Kurkkaapa tämän blogikirjoituksen ensimmäistä kuvaa!)
Valokuvat otin siten, että vitriinin lasiovet olivat auki. Yritin ensin kuvata ovet kiinni, mutta kuvassa näkyi lähinnä olohuoneen muu sisustus!

Sitten piti vielä täyttää vitriini astioilla. Pesin lähes kaikki astiat, jotka vitriiniin laitoin. Olin laiminlyönyt esimerkiksi kauniiden kristallikynttiläjalkojen puhdistamisen (ylimmällä hyllyllä), koska niillä ei ollut hyvää paikkaa olla esillä. Ajattelin että kun nyt puhdistan astiat kunnolla, ne näyttävät vitriinissä pitkään kauniilta, koska eivät juurikaan pölyty.



Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. 

Olen tietysti alunperin ostanut vitriinin astioiden säilyttämistä varten. Erona tuohon alkutilanteeseen on se, että laitoin nyt alimmaiseksi puisen hyllyn, joka oikeasti kuuluu alla olevaan kaappiin. Lisähyllyn ansiosta hyllyt ja astiat on nyt sijoitettu tasapainoisesti, niin että miellyttävät silmää.


Kaapinovia en vielä paikoilleen laittanut, mutta eiköhän ne ovet siihen vielä ilmesty. Saatanpa vielä ottaa tuon valokuva-Washi-teippi -asetelman pois tuosta seinästä, jotta vitriini jää ainoaksi katseenvangitsijaksi.


Mitä opimme tästä?

Huonekaluja voi käyttää luovasti eri käyttötarkoituksiin riippumatta siitä mihin se on alunperin tehty. Vaikka se varsinainen oivallus tällä kertaa onkin, että kalustetta voi kokeilla myös ihan siihen perinteiseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen...

Lisäksi, huolellinen pohdinta ja vaihtoehtojen visiointi voi auttaa näkemään huoneen tai huonekalun uudessa valossa. Jollen olisi järjestelmällisesti käynyt koko asuntoamme läpi miettien, voisiko vitriiniä vielä sittenkin jossain hyödyntää, olisi tämä paikka jäänyt kyllä löytymättä. Olin niin kyllästynyt vitriiniin, etten enää helposti nähnyt sen mahdollisuuksia.

Kolmanneksi, ihan pienikin tuunaus voi muuttaa kalusteen uudeksi. Käärepaperin lisääminen vitriiniin karkoitti sen synkkyyden ja sai minut tykkäämään kalusteesta uudelleen.

***

Tällaisia terveisiä tällä kertaa organisoinnin ihmeellisestä maailmasta. Millaisen inspiraation sait tämän kirjoituksen myötä? Vai rohkaisiko tämä tarttumaan johonkin pitkään muhineeseen järjestämisprojektiin? Olisi mukavaa kuulla sinusta, kirjoita!