Nov 23, 2015

Opetellaan kodinhoitoa, Marjaanan 986 346. oppitunti

Sitä voisi  kuvitella, että on arjenhallinnan mestari oltuaan kotona yli kuusi vuotta lasten kanssa. Meidän arki oli Saksassa kuitenkin tosi eri näköistä ja nyt vauvan synnyttyä kuvio meni taas kerran uusiksi.

Syksyllä huomasin, että kolmen lapsen kanssa arjen sujuminen ei salli äidin "omaa" aikaa monta kertaa viikossa. Olin sillä viikolla kyläilemässä pariin kolmeenkin otteeseen, skypetin yhden kaverin kanssa ja kirjoitin blogia. Viikon lopulla asunto näytti aika sotkuiselta ja pyykit oli kokonaan pesemättä. Sitten tuli syysloma ja menimme vanhempieni luo pariksi yöksi lasten kanssa. Siellä taas havaitsin, kuten monta kertaa aiemminkin, että mun äidin arkipäivä pyörii pitkälti keittiössä. Varsinkin kun on isompi sakki ruokittavana.

Tästä seurasi - vihdoinkin - kauan odotettu Marjaanan valaistuminen kodinhengettärenä. Luulen että muutos on tapahtunut enimmäkseen päänupin sisällä, mutta tuloksetkin kyllä alkavat näkyä. Olen jotenkin myönteisessä mielessä tajunnut, että kotityöt tulevat tehdyksi vain tekemällä. Ja että tekeminen on kivaa, kun ei ota aikataulupaineita eikä edes kuvittele tekevänsä mitään muuta kuin kotitöitä.

Viimeiset viikot olen pelkästään huolehtinut kodin siisteydestä ja lasten hyvinvoinnista. Tietysti pitää olla omaa aikaa, ja vaikka hinta on välillä kova, sitä tarvitaan. Niinkuin nyt kirjoittaessani. Tämä aika on onneksi pois vain kodinhoidosta, ei lapsilta. Pääasia että tiedostaa niiden hommien odottavan juuri minua.

Jaakolla oli synttärit viime viikolla. Maanantaina päätin viikon tavoitteeksi siivota kodin "lattiasta kattoon" sekä valmistella juhlat. Eikä siis millään sotilasmeiningillä vaan rennosti ja vauvantahtisesti. Mutta voitte uskoa, että siinä on tavoitetta enemmän kuin kyllin yhdelle viikolle. Jaakon synttäreiden alkaessa minulla oli kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa rento fiilis, tarjottavat suht valmiina (joista suuren osan teki mun äiti - kiitos siitä!) ja koti kunnossa - kaikki yhtaikaa.

Keskiviikko oli ehkä kaikkein tiukin päivä, kun siivosin yläkerran lattiat. Tahdoin lasten itse keräävän ja järjestävän tavaransa pois lattialta. Jaakolta tämä sujui, mutta Kertulta ei niinkään. Jaakon huoneessa olemme kerran "tehneet Konmarit", eli käytiin hänen lelunsa yksitellen läpi niin, että hän päätti mikä tuottaa hänelle iloa. Ja samalla järjestettiin tavarat paikoilleen. No, sen jälkeen Jaakon huoneesta on lähtenyt yksi kokonainen hylly, mikä tietysti sotki järjestyksen. Mutta Jaakolla on kuitenkin käsitys, kuinka siivoaminen tehdään.

Kertun huoneessa ja Kertun kanssa en ole Konmaria tehnyt, joten hänelle siivous näyttäytyy vielä hieman ylitsepääsemättömältä projektilta. Tarkoitukseni on ennen joulua käydä Kertunkin kanssa hänen tavaransa läpi, niin että hän oppii hyvän siivous- ja järjestämistekniikan. Ja pääsee eroon ylimääräisestä roinasta.

Lasten työtahdin ja osittaisen vastahakoisuuden sietäminen, homman keskeytyminen vauvan hoitoon sekä oma suuri vastentahtoisuus lattioiden pyyhintään tekivät koko projektista vähän pitkän ja raskaan. Mutta nyt kun olen sen kerran tehnyt (raskausaikanani ja vauvan synnyttyäkin Jani huolehti siivoamisesta, koska mä en oikein pystynyt tai jaksanut), on paljon helpompi ryhtyä hommaan uudelleen.

Ostin Konmari-kirjan itselleni ihan paperiversiona ja suomeksi. Sen lukeminen varmaan osaltaan auttoi tämän valaistumisen syntymiseen. Konmarihan perustuu siihen, että tavarat käydään läpi kerran ja sitten niille valitaan paikka, jossa ne "asuvat". Tätä työtä olen muutosta asti tehnyt ja aion vielä tehdä. Ja kuten tiedämme, siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on monin verroin helpompaa, kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.

Seuraavana tavoitteena on jouluvalmistelut. Ja henkireikänä toivottavasti myös konmaritusta ja bloggailua. Jaakko taannoin toivoi, että jouluna koko koti olisi siisti. Minustakin siisti koti on osa joulun tunnelmaa, joten tahdon panostaa siihen. Nyt on vielä kuukausi aikaa. Joitain joululahjoja olen jo ostanut ja Janin kanssa ollaan suunniteltu meidän perheen joulunviettoa. En kuitenkaan ole vielä tehnyt listaa joulumuistamisista tai pöydän antimista, mutta uskoisin tässä olevan vielä hyvin aikaa sekä suunnitelmien tekemiseen että toteuttamiseen.

Piti tähän loppuun laittamani parisen kuvaa siististä olkkarista. Mutta uudellakin kännykkäkamerallani kuvat olivat niin surkeita, etten niitä tahdo julkistaa. Ehkäpä seuraava päivitys onkin sitten pelkkiä kuvia!




Oct 27, 2015

Miten Konmari-metodia voi soveltaa lapsiperheessä?

Hyvällä innolla alkanut Konmari-projekti on nyt jäänyt vähän univajeen ja arkiaskareiden jalkoihin. Koko viime viikon pyrin ainoastaan pitämään asunnon, erityisesti keittiön, järjestyksessä sekä viettämään aikaa lasten kanssa. Pystyin ylläpitämään kodin siisteyttä, jolla jo sinänsä on suuri positiivinen vaikutus omalle jaksamiselleni. Mutta huomasin myös kaipaavani järjestelyprojekteja, erityisesti tuota Konmari-projektin edistämistä ja blogin kirjoittamista.

Siispä mietin, kuinka voisin ottaa Konmarin osaksi tätä hektistä arkea kolmen lapsen kanssa. 

Marie Kondo kehottaa tekemään koko järjestelyprojektin kerralla, ikään kuin se olisi elämäntapahtuma. Hänestä sopiva aika on korkeintaan kuusi kuukautta. Kertakaikkisuuteen perustuu myös se tapa, että kaikki tavarat läjätään lattialle ja käydään läpi kertaheitolla. Näiden periaatteiden lisäksi Kondolla on myös tarkka järjestys tavaroiden otolliseen läpikäymiseen, ja hän kehottaa järjestämään vasta, kun kodin kaikki tavarat on käyty läpi.

Tässä elämäntilanteessa tavaroiden järjestelyä ei voi priorisoida tämän hetken elämäntapahtumaksi. (Tai voin tehdä sen heti, kun minulla on viikko pelkästään omaa aikaa yksin kotona. Heh!) Se tulee siellä omien, puolison ja lasten perustarpeista huolehtimisen jälkeen. 

Ratkaisu on mielestäni siinä, että omaksuu Konmari-metodiin kuuluvan ajattelutavan. Eli uusia tavaroita tai vaatteita hankkiessa on syytä tarkasti kysyä itseltään, tuottaako tämä minulle iloa. Jollei ostos ole napakymppi, sen voi yhtä hyvin jättää hyllyyn. Harvat tavarat ovat niin tarpeellisia, että olisi pakko ostaa ensimmäinen vastaantuleva. Tässä asiassa minulla on vielä petrattavaa, sillä varsinkin vaatteita tulee ostetuksi, muka kiireessä, ilman huolellista harkintaa. 

Ajattelutapaa voi mielestäni soveltaa myös käänteisesti. Jos jokin tavara aiheuttaa negatiivisia tunteita joka kerta, kun näen sen, on siitä syytä hankkiutua eroon. Ellei se ole aivan välttämätön käyttöesine, jonka korvaamiseen ei ole rahaa. 

Sovelsin tätä ajatusta viime viikolla, kun vein Konttiin yhden sivupöydän ja pari varapatjaa:

Minusta meillä on ollut liikaa pieniä apupöytiä. Ne tuntuivat olevan aina tiellä tai väärässä paikassa. Kuitenkin Janin pappan tekemät kukkapöydät olivat sellaisia, jotka halusin ehdottomasti säilyttää. Niinpä pohdin, mihin meillä ne oikeasti voisivat sopia. Ja vein pois tieltä yhden sivupöydän, josta en erityisesti tykännyt. Pohdinnan tuloksena meillä on myös vihdoin paikka valaisimelle sängyn vieressä - siinä ei ole oikeastaan lainkaan tilaa, mutta kapea kukkapöytä siihen juuri mahtui.

Varapatjat taas ovat aina tukkimassa kulkureitit yläkerrassa lasten leikkien jäljiltä. Ja niiden päällä on aivan hirveän huono nukkua, ne on varmaan tarkoitettu ainoastaan lapsille. Ja lasten varapatjoja meillä on jo ennestään kaksi, emme tarvitse neljää. Siispä päätin vapauttaa itseni näistä murheenkryyneistä, ja se oli oikea päätös. Varapatjatilanne on kyllä sitten päivitettävä, kun seuraavaksi saamme yövieraita. (Mutta meillä on jo suunnitelma olemassa: aiomme hankkia kahden hengen ilmapatjan.)

Toinen asia, jonka neuvon kyllä Marie Kondokin taitaa antaa, on pilkkoa kategoriat tarpeeksi pieniin osiin. Esimerkiksi nyt kun käyn läpi keittiötavaroita, aloitin mukeista. Kaikki mukimme ovat tarkalleen yhdessä kaapissa - joka on ollut aivan tupaten täynnä. Eilen tiskikonetta tyhjentäessäni kävin samalla läpi mukit ja laitoin yhdelle hyllylle ne, joita en halua säästää. Tänään Konttiin lähtiessä ne oli helppo pakata sieltä hyllyltä mukaan. Aikaa koko "projektiin" kului, poislukien Kontti-reissu, alle viisi minuuttia.

En kyllä ensin siirtänyt mukeja kasaan pöydälle tai lattialle, mutta mietin kyllä, ilahduttaako muki minua. Mukien kohdalla on tosin huomioitava, että niitä tarvitsee, ilahduttivat ne sitten tai ei. Mistä pääsenkin seuraavaan kohtaan eli käytännöllisyyteen.

Konmari-tekniikan ytimessä on fiilistelyn lisäksi itsetuntemuksen lisääntyminen. Marie Kondon lanseeraama järjestys tavaroiden läpikäymiseen on varmasti tältä kannalta aivan otollinen. Perheellä on kuitenkin paljon tavaraa, jotka ovat tarpeellisia arkielämän kannalta. Ja liiallinen kama häiritsee, kun sitä on päivittäin käytössä olevien tavaroiden joukossa. Niinpä neuvoni onkin, omien pienempien kategorioiden luomisen lisäksi, käydä tavarat läpi siinä järjestyksessä kuin arkeen helpotusta kaipaa. Sillä tavalla mielenkiinto projektiin säilyy. Samalla myös otan vastuuta oman arjen sujuvuudesta ja siitä, minkälaista tahdon arkeni olevan. Minulle kotiäitinä arki kotona on ajankäytöllisesti suurin osa elämääni.

Esimerkiksi, minulla olisi Konmari-metodin mukaan seuraavana vuorossa paperit. Meillä on papereita jemmassa yksi iso hyllyllinen makuuhuoneen kaapissa. Mutta ne vievät sen yhden hyllyn, joka on lisäksi Janin kaapissa, eivätkä häiritse arkeani millään lailla. Haluan toki käydä läpi ne jossain vaiheessa ja päästä eroon siitä painolastista. 

Mutta arjen sujuvuuden kannalta minulle oli hyvin tärkeää käydä läpi liinavaatteet, ja nyt seuraavaksi keittiötavara. On edelleen mahdottoman hienoa käydä hakemassa puhtaat lakanat tai pyyheliinat ilman, että kaapin sisältö tippuu niskaan tai että joudun tonkimaan varastoja haluamani lakanan löytääkseni. Samaa helppoutta olen kaivannut jo vuositolkulla keittiööni.

Omasta mielestäni hyvää arkea loin myös niin, että siirsin lasten kirjat alakertaan. Tykkään kirjojen ääneen lukemisesta ja lapset tietysti tykkäävät kuunnella. Yleensä olen passittanut heidät hakemaan yläkerrasta haluamansa kirjan, jota on sitten alakerran sohvalla luettu. Ja olen roudannut kirjoja takaisin yläkertaan. 

Nyt päätin käydä läpi heidän kirjansa ja siirtää ne olohuoneeseen. Olen ollut tosi tyytyväinen muutokseen! Kaikki meidän kirjamme ovat nyt olohuoneessa, minä pääsen helposti valitsemaan luettavia kirjoja ja ne on helppo siivota takaisin oikeille paikoilleen. Ja kirjahyllyssä on vain ne kirjat, jotka minä tai lapset ehdottomasti haluamme säilyttää. Samalla ympäri olohuonetta seilanneelle kirjastokassille löytyi luonteva paikka lasten kirjahyllyn kupeesta.

Mistä tulikin mieleeni, että vaikka Kondon mukaan tavaroille on syytä etsiä oma paikka vasta aivan projektin lopuksi, minun mielestäni se on (lapsiperheessä) järkevämpää tehdä heti, kun on jonkun kategorian käynyt läpi. Esimerkiksi, mukit säilytetään keittiön kaapissa, kirjastokassi kirjahyllyn vieressä. Mutta tässä on kyllä hyvä pitää kiinni Kondon neuvosta: kaikki samanlaiset tavarat yhdessä paikassa.

Koska joudun nyt myös panemaan blogin kirjoituksen omalle paikalleen arjen tärkeysjärjestyksessä, tässä kirjoituksessa ei ole kuvia. Niiden ottamiseen, muokkaamiseen ja lisäämiseen menisi kuitenkin aikaa. Mutta toivottavasti tämä pelkästään sanallinen viesti on hyödyksi ja iloksi minun lisäkseni myös teille lukijoille.

Jos muuten jollain on ajatuksia tai näkökulmia tästä aiheesta, laitahan kommenttia!

Oct 7, 2015

Terveisiä tuulikaapista!

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää eteisen järjestys on. Varsinkin lapsiperheessä. Olen jo lukuisia kertoja järjestänyt tämänkin asunnon eteisen uudelleen saadakseni siitä toimivamman. Silti tilanne on jatkuvasti huono, tavarat hujan hajan siellä täällä. Sesongin vaihtuessa on taas aika jatkaa eteisen järjestyksen kehitystyötä.

(T'ässä jutussa on muuten normaalia huonommat kuvat, kun jouduin käyttämään kännykkäkameraa.)






Itsekin syyllistyn siihen, että viskaan vaan kengät jalastani (kuten kuvasta näkyy). Koko kesän siedin sotkuista eteistä - kesäpukeutuminen ei ole projekti eikä vaatimukset eteiselle ole kovin suuret. Mutta nyt kun kylmät säät saapuivat Pirkanmaalle, lapset tarvitsevatkin yhtäkkiä lämpimiä asusteita ja kenkiä.

Otin siis aamupäivän projektiksi lasten syysvarusteiden inventaarion, mutta ajattelin samalla siivota myös tuulikaapin. Meidän piha on katettu hiekalla ja sen kyllä huomaa - eteistiloja saisi olla imuroimassa kaiken aikaa.

Kenkälaatikon alunen
 

Meillä on ihan hyvät matot tuulikaapissa, mutta kuten kuvasta näkyy, suurempi matto ei ole tarpeeksi suuri. Päätin hankkia siihen koko tuulikaapin kattavan kuramaton. Haluaisin myös tuulikaapin seinälle naulakoita, mutta sähköjohtojen paikka pitäisi selvittää ennen kuin alkaa poraamaan reikiä.

Kävin läpi lasten kengät ja asusteet. Heitin roskiin lasten rikkinäiset kesäkauden kengät. He ovat olleet paljon ulkona kesän aikana ja sen huomasi kyllä kenkien kunnosta... Molempien lasten lenkkarit olivat puhki, ballerinoista oli pohja irti ja mokkanahkaiset sandaalit olivat puhdistuksen ulottumattomissa (yritetty on...). Saivat siis lähtöpassit.


Asusteista roskiin päätyivät Jaakon pari lippistä ja pariton lapanen. Kierrätykseen laitan liian pienet villapipon ja kurahousut, kunhan olen ne pessyt.


Yritin järjestää tavarat tuulikaappiin niin, että ne olisivat lapsille helpot käyttää. Pyöräilykypärät ovat päivittäisessä käytössä, joten niiden paikka olkoon korilipaston päällä. Periaatteessa haluaisin pitää tämän tason tyhjänä, mutta koska lapset luontaisesti laittavat kypäränsä siihen ja se on niille järkevä säilytyspaikka, suostun.

Korilipaston laatikoihin laitoin käytössä olevat pipot ja hanskat. Nämä korit eivät saa tulla liian täyteen ja siksi niissä tulee olla vain juuri nyt käytössä olevat asusteet. Arvaan joutuvani päivittämään näiden korien sisältöä melko usein. Toiseksi alimmassa laatikossa ovat saippuakuplat, asfalttiliidut ja hyppynaru, joita aika ajoin lapset pihalla tarvitsevat. Sateenvarjoille jätin kolon korilipaston ja seinän väliin. Oven vieressä näkyy roskikseen matkalla oleva asuste- ja kenkäpussi.

Kuvan ottamisen jälkeen siirsin vielä tyhjän alalaatikon ylimmäiseksi ja laitoin sinne meidän avaimet.


Tuulikaapin kaappiin laitoin lasten talvi- ja kesäpäähineet, huomioliivit, huivit ja ulkoiluhousut - molemmille omiin laatikoihinsa. Alimmassa laatikossa ovat kesäkengät ja harvemmin käytössä olevat syyskengät.

Tämä kaappi on kyllä sijainniltaan kätevä ja toimii hienosti laatikostosysteemin kanssa. Mutta ongelma on siinä, että avonainen kaapinovi täyttää puolet oviaukosta. Jos joku laatikoista on auki, ovea ei voi tietenkään sulkea. Lapsilta jää usein laatikko auki ja viiden ihmisen pukeminen ja uloslähtö vaikeutuu huomattavasti. Siksi on kätevää, kun useimmin käytetyt ovat tuossa korilipastossa. Jos ja kun tähän asuntoon nyt jäämme, voisi kyllä harkita omakustanteisia liukuovia tuulikaappiin.

 
 
   



Pyöräilykypärien lisäksi toinen fakta, johon on taivuttava, on kenkien lojuminen tuulikaapin lattialla. Mutta ainakin ne voi laittaa kauniisti riviin! Naapurilta poimin vinkin laittaa lenkkarit ja muut matalat kengät kaappien puolelle, niin että kaapit mahtuvat aukeamaan, ja saappaat toiselle seinälle. Saappaille ei ole niin paljon tilaa, joten laitoin näkyviin vain eniten käytössä olevat kappaleet.

Onneksi Jani käyttää talvellakin varrettomia kenkiä, niin saappaille varattu tila ehkä mahdollisesti saattaa riittää... Tai sitten täytyy vaan tuoda saappaat ison eteisen puolelle. Harkitsen sitäkin, että hommaisi kuramaton saman tien myös eteisen puolelle. Sekin on nimittäin yleensä täynnä hiekkaa.



Tässä lasten asusteiden ja kenkien inventaariossa en soveltanut lainkaan Konmari-periaatetta. Tai ehkä se ajattelu oli rohkaisemassa, kun rikkinäiset ja kuluneet piti heittää pois... Tällaisissa tarvetavaroissa, vieläpä toisten ihmisten, tärkeintä on tarpeellisuus ja käytännöllisyys. Sen perusteella valinnat on syytä tehdä.

Jäin pohtimaan projektin lopuksi, että lasten varusteet eivät taida olla riittävät. Talvilenkkarit (sinimustat kuvassa) lapsille ostin ja ne sopivat jo tähän säähän, kun esimerkiksi tänä aamuna lähteissä oli pari astetta pakkasta. Mutta mitä ihmettä heille puetaan sitten, kun tulee oikeasti kylmä ja paljon pakkasta? Jo nyt Kerttu valitti, ettei sormet ja varpaat pysy lämpiminä.

Koko viime kevään ostin lapsille kirppikseltä lisää ja lisää ulkoiluvarusteita, koska Pirkanmaan sääolot poikkeavat niin paljon eteläsaksalaisista. Mutta tulimme Suomeen helmikuun lopussa, jolloin kylmin talvi oli jo ohi. Nyt joudun ihan uudestaan tutustumaan suomalaisten lasten talvivarustukseen. Pitänee konsultoida joitain lähipiirin vanhempia oikeanlaisista varusteista. Vakoilen myös päiväkodin naulakkoa, minkälaisissa vermeissä muut isät ja äidit lapsensa eskariin lähettävät.

Saksassa vanhemmat väänsivät välillä lastensa kanssa siitä, puetaanko pipo tai puetaanko käsineet. Nyt jo näillä keleillä meidän lapset ovat itsekin huomanneet, ettei ilman lämpimiä varusteita pärjää. Se on hienoa. Ja kätevää on myös se, että meidän lapset ovat jo tarpeeksi isoja kertomaan, kuinka kylmä tai lämmin heillä on. Kun äiti sitten vielä oppisi löytämään oikeat varusteet, joilla lapset pysyvät lämpiminä.

Hienoista asioista puheen ollen, näin syksyn tullen hienoa on myös lämmin asunto. Ihanaa, miten huoneet - ja lattiat - tulevat lämpimiksi, kun laittaa patterin päälle. Jopa tuo tuulikaappi. Eläköön suomalainen taloneristystekniikka!

Sep 27, 2015

Marjaanan Konmari-projekti, osa IV: Liinavaatteita pakolaisille


Tällä kertaa innoitukseni järjestelemiseen tuli Facebookin kautta. Luin nimittäin jonkun linkittämän ohjeistuksen pakolaisille lahjoitettavista tavaroista, jota suosittelen luettavaksi kaikille lahjoittamista harkitseville. Sitten löysin vielä tekstin, jossa kerrotaan mitä tavaroita vastaanottokeskuksissa tarvitaan täällä meillä päin.

Nyt en siis seurannut Konmari-kirjassa kerrottua järjestystä kodin tavaroiden läpikäymiseen, vaan aloin käydä läpi niitä tavaroita, mitä vastaanottokeskuksissa tarvitaan. Aloitin liinavaatteista, koska niiden karsiminen on ollut agendassani jo pitkän aikaa. Joka kerta pyyhettä tai lakanaa hakiessani olen joko joutunut kaksin käsin kiskomaan oikeaa tavaraa hyllystä tai sitten laskostamaan takaisin kaikki niskaani tipahtaneet tekstiilit.

Minulla oli siis nyt hyvä syy (pakolaiset) ja metodi (Konmari) käydä läpi liinavaatteet, joista luopuminen on ollut minulle vaikeaa. Siellä on ollut häälahjoja, muita lahjoja, perintönä saatuja lasten tyynyliinoja ja lakanoita, kivan värisiä pyyhkeitä...

Suunnittelin ensin yhdessä Janin kanssa, miten monta tyynyliinaa, pyyhettä sekä alus- ja pussilakanaa tarvitsemme. Oli tosi mukava saada tässä kohdassa tukea Janilta! Kun olemme yhdessä päättäneet, montako kutakin liinavaatetta tarvitsemme, on helppo laittaa pois kaikki loput.

Ensin päätimme, että vierasvarana meillä tulee olemaan yksi kahden hengen ilmapatja ja kaksi lasten patjaa ja niihin peitot ja tyynyt. Lisäksi on lasten peitot ja tyynyt, meidän tuplapeitto, vauvan makuupussi sekä kolme vilttiä. Tällä ajatuksella liinavaatelista näyttää seuraavanlaiselta:
  • 6 yhden hengen aluslakanaa
  • 3-4 tupla-aluslakanaa
  • 3 vauvan aluslakanaa
  • 6 pussilakanaa ja tyynyliinaa
  • 3 tuplapussilakanaa ja 6 tyynyliinaa
  • 6 lasten pussilakanaa ja tyynyliinaa
  • 3 vauvan pussilakanaa ja tyynyliinaa
  • 10 kylpypyyhettä
Säilytettävät valitsin Konmari-periaatteella: tuottaako tämä kappale minulle iloa?

Peittoihin ja tyynyihin en vielä ehtinyt koskeakaan, mutta liinavaatteet tuli lajiteltua. Oli melkoisen helpottavaa vihdoinkin saada laittaa pois suuri osa liinavaatteistamme. Melkeinpä voisi sanoa suurin osa, koska meille oli vuosien varrella kertynyt niitä tosi paljon.

Loppujen lopuksi laitoin kierrätykseen:
  • 5 aluslakanaa
  • 3 tupla-aluslakanaa
  • 3 pussilakanaa
  • 10 tyynyliinaa
  • 11 pyyhettä, pari käsipyyhettä
  • lapsen ja vauvan liinavaatteita
  • kaksi vauvan makuupussia ja
  • yksi aikuisten makuupussi.
Epämääräinen läjä pois pantavia liinavaatteita...

...siististi pusseihin pakattuna.
Aikuisten makuupussi oli ainut, joka ei ollut listalla pakolaisten tarvitsemista tavaroista. Se oli vaan jo valmiiksi samassa pussissa vauvamakuupussien kanssa, niin en alkanut pussia purkamaan. Nimikoin kaikki pussukat ja tekstiilit olivat tietysti kaikki puhtaita, suurin osa jopa mankeloituja! Perjantaina kuljetin nyyttini Konttiin ja voin sanoa, että tuntui mukavalta tietää tavaroiden menevät todelliseen tarpeeseen.

Ja tuntuu tosi kivalta katsoa kaappeja, jotka ovat nyt vain kohtuullisen, eivät täpösen, täynnä! 






Pyyhkeitä tuntuu olevan nyt niin vähän, että minä ja Jani molemmat pohdimme, voiko näin vähällä pärjätä. Mutta niitä jäi nyt yhteensä 12 kappaletta, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi riittää viisihenkiselle perheelle.

Käytyäni liinavaatekaapit läpi löysin kuivurista vielä joitakin liinavaatteita. Konmarin mukaan ne kappaleet, jotka eivät olleet mukana suuressa 'aloitusläjässä' ja joita ei muistanut kyseistä tavararyhmää läpikäydessään, joutavat suoraan pois. Tavarat, joita ei edes muista, eivät voi olla erityistä iloa tuottavia. Eivätkä nämä löydökseni ainakaan tuottaneet iloa, joten pakkasin ne vielä yhteen pussiin.

Lopuksi vielä kuva lakanakankaasta, jonka pelastin siirtämällä sen liinavaatekaapista ompelukankaisiin. En ole erityisesti pitänyt siitä lakanana, mutta kuosi oli liian kiva pois heitettäväksi.





Sep 21, 2015

Vihdoinkin varasto järjestyksessä!

Nykyään valo pääsee sisään meidänkin varastoon!
Meidän varaston ikkuna oli ollut jo pitkän aikaa ollut peitossa eikä päivä ollut paistanut sisälle. Siitä asti kun muutimme, olen halunnut saada varastomme järjestykseen. Muutossa se lastattiin täyteen suuria laatikoita ja nopea tarkastus paljasti, että ehkä jopa suurin osa tavaroista kuuluu kaatopaikalle tai kierrätykseen. Joitakin yksittäisiä tavaroita olen varastosta tarvinnut, mutta etsiminen on ollut tosi hankalaa suurien pahvilaatikoiden ja yleisen sotkun takia.  Halusin siihen muutosta. 

Viime lauantaina suunnitelmistamme poiketen olimme koko päivän vapaalla kotona ja sain houkuteltua Janin mukaan varastonsiivousprojektiin. Vihdoinkin oli aika saada tuo rytöläjä hallintaan!

Kuten kuvasta näkyy, varastossa ei juuri ollut enää lattiatilaa. Eikä juuri mitään muutakaan tilaa, johon olisi vielä voinut tavaroita kädestään laskea.


Laidat oli ladottu vaarallisen näköisesti täyteen tavaraa. Minähän en noihin ylimpiin tavaroihin edes yltänyt, ja tuon oikealla puolella näkyvän pikkutavaran takaa olisi ollut hankala ottaa pahvilaatikoita esiin. Tosin en kyllä edes tiennyt, mitä niissä pahvilaatikoissa on... Saatuani paikkoja järjestykseen sisällä asunnossa, olin roudannut tyhjät säilytyskorit ja -laatikot ulkovarastoon. Ne vievät tosi paljon tilaa!



Aloitimme projektin tyhjentämällä koko varaston. Tai no, talvirenkaat saivat jäädä nurkkaan kököttämään, koska ne olivat jo järjestyksessä ja hyvässä paikassa. Kaikki loput tavarat kannettiin pihalle. Samalla lajittelimme niitä takaisin varastoon, sisälle, Konttiin tai kaatopaikalle meneviin. Tässä kuvassa on osa tavaroista jo päässyt takaisin varastoon, mutta siitä saa silti käsityksen työskentelytavasta.


Meillä on ollut yksi iso muovinen tilpehöörilipasto ruuveja, taulukoukkuja, valaisinpistokkeita ja muuta sellaista sälää varten. Lipasto näkyykin tuolla ikkunassa, keittiön pöydällä. Näitä "rautatavaroita" (Onko sanalle "hardware" jotain järkevää käännöstä?!) meillä oli silti vähän siellä sun täällä. Ja lipastoonkin päätyneet olivat pienissä muovipusseissa niin, että laatikoita oli hankala avata. Lastasimme kaikki tällaiset pikkutavarat sekä sekalaiset pullot ja purtelit keittiön pöydälle tarkempaa selvittelyä varten. 

Illalla, kun olimme saaneet lapset nukkumaan, selvittelimme kaiken tuon pikkukrääsän. Siinä oli aika lailla hommaa, se oli likaista ja ärsyttävää puuhaa, mutta lopputulos oli sen arvoinen. 

Heitimme pois lähes kaikki käyttöohjekirjat (kaikki löytyy nykyään netistä) ja tyhjensimme rautatavaran pusseista lipaston laatikoihin. Heitimme pois varaosia, joita emme tunnistaneet tai joita emme enää tarvitse. Jani kävi läpi yhden laatikkonsa, jossa oli tietokonesälää ja muistoesineitä. Jani löysi myös joitakin esineitä myyntiin ja tutuille toimitettaviksi.

Nyt kaikki rautatavara on ihan oikeasti tuossa lipastossa, isommat varaosat ja tilpehöörit yhdessä laatikossa ja nesteet ja aineet yhdessä korissa. Tässä prosessissa tuli järjesteltyä myös yksi eteisen kaappi, koska siellä oli samanlaista tavaraa kuin varastossa. Halusin saada nekin tavarat lajiteltua ja selkeästi yhdenlaiset tavarat yhteen paikkaan. Nyt kaapissa on, ylhäältä alas, 
  • jatkojohtoja (ja nykyisen nettiboksin laatikko), 
  • jätesäkkejä ja picnic-peitto, 
  • ompelukone, 
  • lamppuja ja pattereita (ja jumppakuminauha?!?),
  • usein tarvittavia työkaluja, ruuveja ja ankkureita,
  • sekä työkalupakki, jonka järjestys on Janin vastuulla, mutta kaipa siellä on nyt pääasiassa työkaluja. 


Tänään vielä roudasin tavarat kaatopaikalle ja Konttiin. Sitten sain ottaa kuvat tyhjemmästä ja paremmin järjestetystä varastosta. Vasemmalla seinällä on nyt Janin kokoama, Bauhausista ostettu varastohylly. Rengaspinon edessä näkyy vielä paketoitu sängynpääty. Se oli menossa Konttiin, mutta en saanutkaan sitä mahtumaan autoon.

Vasemmalla hyllyn päällä on kaksi suurta pahvilaatikkoa, joissa on pestäviä mattoja. Keskimmäisellä hyllyllä on Sinin pussissa puhtaita mattoja. Hyllyn alla ja alimmalla hyllyllä on muun muassa lasten leluja. Sinimustassa laatikossa on rautatavara, joka oli liian suurta pikkulipastoon, ja sen vieressä olevassa harmaassa korissa kaikenlaisia pulloja ja purtiloita, kuten sytytysneste ja autovaha. Ylimmäisellä hyllyllä on lähinnä suuria työkaluja.


Oikeassa reunassa on nyt vain joitakin yksittäisiä tavaroita lattialla, kun aiemmin siinä oli kolme suurta pahvilaatikkoa ja epämääräinen tavararöykkiö. Iso vihreäkantinen muovilaatikko saa vielä lähteä Konttiin, kunhan olen pakannut sen täyteen kierrätykseen menevää tavaraa.

Erityisesti ylähylly tuli nyt paljon käyttökelpoisemmaksi. Alemmassa pahvilaatikossa on joulukoristeita, ylemmässä Janin muistoesineitä ja tietokonetavaroita. Oikeassa reunassa on pinottuna tyhjiä koreja ja laatikoita. Rautatavaralipasto näkyy hyllyllä keskellä ja vasemmasta reunasta löytyy kukkapurkkeja, Moccamaster, luistimet, lasten hiekkaleluja, uimapatja, kitaratelineet ja pressu. Vaikka kaikki tavarat ylähyllyllä eivät edelleenkään ole helposti saatavilla, ainakin tiedän täsmälleen mitä siellä on.


Jani vielä haaveili, että varastoon mahtuisivat myös lastenvaunut talvella. Eipä sinne pyörien jälkeen enää sellaista lattiatilaa jäänyt, joten vaunut täytynee säilyttää öisin tuulikaapissa. Toisaalta, tämä varasto ei ole lämpöeristetty, joten se ei välttämättä olisikaan ollut paras säilytyspaikka vaunuille.

Kaksi suurta autokuormallista varastosta lähti tavaraa pois. Vielä voisin vähentää säilytyskoreja sekä mattoja. Matot pitää kuitenkin pestä ensin, koska Kontti ei toivo lahjoitettavaksi likaisia tekstiilejä. Säilytyskoreista on hieman hankala luopua, koska ensinnäkin tykkään niistä ja toisekseen ei koskaan tiedä, minkälaista koria missäkin asunnon kolkassa tarvitsee. Ehkäpä säilytän niitä kunnes koko Konmari-projektini on tehty ja siten todelliset säilytystarpeet löytyneet.

Vaikka varasto ei vieläkään ole puhdas eikä tavarat ole viimeisen päälle järjestyksessä, siellä on nyt pelkästään meille tarpeellista tavaraa ja tiedän täsmälleen, mistä mitäkin tavara lähden etsimään. Hienoa! Ja suuret kiitokset Janille tästä yhteisestä projektista!



PS. Nyt kun Jani oli mukana järjestelyprojektissa ja heilui kameran kanssa jossain vaiheessa, myös meikäläisestä tuli kuva työn tiimellyksessä.


Sep 14, 2015

Marjaanan Konmari-projekti, osa III: Kirjat

Olohuone koki muodonmuutoksen uusien huonekalujen myötä. Samalla meiltä lähti lipastollinen säilytystilaa olohuoneesta. Lisäksi uudet kirjahyllyt sanelevat säilytettävien kirjojen määrää. "Kondoilulle" oli siis tilausta tässä olohuoneprojektin edetessä.

Minulla ei kuitenkaan ollut tilaisuutta tehdä kirjojen ja lehtien siivousta Konmari-opin mukaan, koska rajatulla ajalla ja energialla tärkeämpää oli saada uudet kalusteet paikoilleen ja olohuone arkitoimivaksi. Vaikka en kasannut kaikkia kirjoja ja lehtiä aluksi yhteen paikkaan, kävin ne läpi kuitenkin ajatuksella "aiheuttaako tämä minulle iloa?". Vaikka olin käynyt kirjat läpi noin kuukausi sitten, tätä ajatusta soveltaen löysin vielä monta pois heitettävää kirjaa.

Nyt kirjat on jaettu suunnilleen siten, että alemmalla hyllyllä ovat minun kirjani ja ylemmällä Janin. Jopa Janikin pystyi luopumaan joistakin taskusarjiksista!


Kirjahyllyyn mahtui myös lähes kaikki musiikkikirjamme - hienoa! Niitä on tuo läjä minun hyllylläni sekä useita kappaleita Janin hyllyssä. Nuottikirjoja on meillä niin paljon, että olin lähes vakuuttunut tarpeesta keksiä niille jokin toinen säilytyspaikka. Mutta ainoastaan pienimmät (nuotti)kirjat sijoitettiin toisaalle ja helposti lastenkin saataviin, pianon päälle:


Suurimman osan aikakauslehdistäni lahjoitin kiertoon kaverille, mutta sain vaihdossa myös joitain tilalle. Nyt lehdet, kiinnostavat esitteet sun muut lärpäkkeet ovat yhdessä kasassa pitkän lipaston päällä. Tarkoituksena on heittää niitä paperinkierrätykseen tai antaa kiinnostuneille sitä mukaa, kun olen niitä kyllikseni itse lukenut.

Pois lahjoitetut
Vielä meille jääneet
Säilytettävät lehdet säilöin pitkän lipaston laatikkoon. Ne ovat käsityöohjelehtiä, jotka oikeasti ovat inspiroineet minua tai jotka olen tilannut ihan säilyttämisajatuksella. Neuleohjeita minulla on lähinnä Novita- ja ompeluohjeita Ottobre-lehdissä. Jokunen muukin käsityölehti löytyy - esimerkiksi tuo Käsityökerhon lehti, jossa on Barbien vaatteiden ohjeita lapsuusajoiltani... Lipaston laatikossa on myös kansioittain irtonuotteja.


Kun kaikki oli valmista olohuoneessa ja luulin käyneeni läpi kaikki kirjani ja lehteni, ikäväkseni muistin keittiöstä vielä löytyvän keittokirjoja. Jos olisin pitänyt Kondon opin kirkkaana mielessä, nämäkin kirjat olisivat päätyneet yhteen isoon aloitusläjään ja tulleet käytyä läpi samassa prosessissa. Nyt laitoin vain pari keittokirjaa kierrätyskasaan ja äsken valokuvaa ottaessani huomasin, että näistäkin kirjoista olisi vielä varmaan voinut muutaman rankata pois. Käytössä ovat vain "Kotiruokaa", "Safkaa" (josta muuten löytyy mainio avokadopastan ohje!) ja reseptimuistikirja, jota ei edes tässä kuvassa näy. Täytynee muistaa selata tämä pino, kun seuraavaksi täytän kierrätykseen menevää laatikkoa.


Nyt on siis asiat niin pitkällä, että kirjat on käyty läpi. Olen tyytyväinen, että sain Konmari-projektia jatkettua nyt vauvan syntymän jälkeen. Helposti olisi voinut koko juttu jäädä arjen muutoksen myötä.

Olohuoneen uudistamisen myötä jouduimme myös käymään läpi yhden ison kasan virallisia papereita. Jotenkin sekin oli helpompaa nyt, kun olen harjoitellut tuota Konmari-ajatustapaa. Säilytimme vain ne paperit, joita varmasti tarvitsemme. Niitä ovat lähinnä veroihin liittyvät paperit (Saksan veroilmoitukset 2014 ja 2015 edelleen tekemättä!) sekä viimeaikaiset laskut ja tositteet. Paperin määrä väheni ainakin kolmannekseen, ja lisäksi laitoin pois ainakin kuusi kansiota. Nyt olohuoneessa on säilytettäviä irtopapereita vain yhdessä kasassa, joka löytyy pienestä valkoisesta lipastosta. 

Mutta suurin työ paperin suhteen on vielä edessä. Paperit ovat seuraavana Konmari-listalla ja postaankin siitä erikseen. Meillä on vaatehuoneessa yksi hyllyllinen, eli tosi monta mapillista säilytettäviä asiakirjoja. Olen käynyt ne viimeksi läpi noin puolitoista vuotta sitten, joten työtä riittää varmasti. Tavoitteena on, Konmari-tyyliin, että säilytettäviä papereita olisi vain yksi pieni kasa. Se kuulostaa tällä hetkellä enemmän kuin utopistiselta, mutta toivon yllättäväni itseni positiivisesti. Toivottavasti pääsen siihen projektiin pian käsiksi, niin ne veroilmoituksetkin tulisi tehtyä sitten siinä sivussa.


Uusi olohuone!

Meille on tapahtunut monenlaista tässä viimeisen kuukauden aikana.

Ensinnäkin, meille syntyi vauva! Ja sitä myöten Jani oli isyyslomalla kolme viikkoa - mikä näillä näkymin onkin hänellä ainut lomaksi kutsuttava jakso tänä vuonna. Arkeen palasimme torstaina, joten lasten kuskaaminen kerhoon ja eskariin sekä päivittäiset askareet ovat taas minun kontollani. Vauva nukkuu paljon ja kasvaa hyvin, joten esimerkiksi näin aamupäiväunien aikaan minulla on aikaa kirjoittaa blogia. Jaakko on kolme päivää viikossa kanssani kotona. Tällä hetkellä hän leikkii yläkerrassa Legoilla ja laulaa "Ninjago, Ninjago, naanaa naananaanaa...".

Toisekseen, saamme lunastaa asumisoikeuden tähän asuntoon. Meillä on ollut kahden vuoden määräaikainen vuokrasopimus, mutta nyt saamme vaihtaa sen asumisoikeussopimukseksi. Eikä tarvitse enää varautua lähtemään kahden vuoden kuluttua. Jos asiat sujuvat suunnitelmiemme mukaan, haluaisimme asua tässä vähän pidemmän aikaa.

Näistä uutisista innostuneena laitoimme isyysloman aikana olohuonettamme uusiksi. Kaikki lähti siitä, kun Jani ilmoitti tarvitsevansa tietokonepöydän. Ja minä ilmoitin, että meille ei ilmesty yhtäkään uutta huonekalua olkkariin (ja tarkemmin ajateltuna yhtään minnekään) ennen kuin on tehty kokonaisvaltainen huonekalujärjestyssuunnitelma. Jani kuuli minua ja niinpä valitsimme huonekalut, jotka haluamme säilyttää sekä mitä uutta tarvitsemme olohuoneeseen. 

Iskä ja äiti sattuivat olemaan kylässä tämän asian ollessa pöydällä ja sain heiltä hyviä näkökulmia järjestyksen luomiseen. Piirtelimme ehdotuksia paperille olohuoneen pöydän vieressä. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä organisointitaipumus kulkee geeneissä. Iskän teesi oli, että pitkä matala lipasto pitää siirtää ikkunan alle. Se oli mielestäni oikein hyvä idea, joten otin sen suunnitelman lähtökohdaksi.

Vanha olohuoneen järjestys oli periaatteessa toimiva, mutta TV oli huonolla korkeudella ja kokonaisuus todella massiivinen. Halusimme kevyempiä kalusteita medialaitteille. Ja minä halusin - vihdoinkin - piiloon kaikki mahdolliset mustat mööpelit olohuonetta pilaamasta.

Lopputulokseen olemme molemmat oikein tyytyväisiä. Olohuoneen ilme muuttui lähes täydellisesti ja siellä on helpompi hengittää.



Olohuoneen toinenkin syrjä, ruokailutilan puoli, näyttää nyt hyvältä huonekalujärjestyksen puolesta. En ole kuitenkaan vielä järjestänyt sitä, joten kuvia seuraa vasta myöhemmin. Vanhan mummun korkea ja leveä astiakaappi on nyt sillä seinällä, missä aiemmin oli musta-valko-punainen ryijy, ja piano on kitaroiden alla. Ruokapöytä on kapea pääty päin sitä samaa seinää, jossa piano ja kitarat ovat. 

Ai niin, ja TV:n alla ollut lipasto muutti yläkertaan meidän makuuhuoneeseemme. Se majoittaa nyt sekä minun että uusimman tulokkaamme vaatteita. Säilytystilaa hävisi olkkarista aika lailla tämän muutoksen myötä, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kuten kuvista näkyy, hommasimme seinään kiinnitettävät kirjahyllyt, TV-tason ja tietokonepöydän. Sohvapöytä on edelleen hakusessa. Tiedämme lähes täsmälleen minkälaisen haluamme, mutta sellaista yksilöä, jossa koko, muoto ja hinta kohtaisivat, ei ole vielä löytynyt. Haluaisimme valkoisen, pyöreän pöydän, jossa on pöytälevyn kokoinen alahylly ja jonka halkaisija olisi 65 cm. Materiaaleina mieluusti lasi ja metalli. Jos joku teistä lukijoista sattuu tällaiseen pöytään törmäämään, viestiä minulle kiitos! Nyt pöydän tilalla on Janin pappan nikkaroimat kukkapöydät, jotka eivät kyllä tilaan sovi.

Vahvistin, tulostin ja kaukosäätimet ovat piilossa TV-tasossa ja johdot enimmäkseen piilossa sen takana. Pianotuoli toimittaa nyt ATK-tuolin virkaa, kunnes tilaamamme satulatuoli saapuu. Tietokone on edelleen näkyvissä, vaikka halusin kaikki mahdolliset tekniikkavehkeet piiloon. Mutta se on kuitenkin aika hyvin piilossa siellä nurkassa eikä kiinnitä huomiota. Harkitsimme kyllä ATK-pöytää, jossa olisi ollut kaappi tietokoneelle, mutta halusimme mahdollisimman pienen ja kevyen näköisen pöydän.

Pöytä on rakennettu Ikeasta ostetusta baaripöydän levystä ja ruokapöydän jaloista. TV-taso on Ikean Bestå-palikoista koottu ja hyllyt ovat Ekby Hemnes/Ekby Valter. Sisustettuamme kotimme Saksassa enimmäkseen Ikean kalusteilla, melkeinpä vannoin etten enää koskaan halua ikealaisia kotiini. Valitettavasti ja onneksi Ikeassa on kuitenkin niin mainio hinta-laatusuhde, etteivät muiden liikkeiden kalusteet pärjänneet vertailussa. Lisäksi näyttää siltä, että Ikeasta saa sisustusmakuumme sopivia kalusteita.

Nyt kun korkea lipasto ja astiakaappi on poissa näkyvistä, olohuoneen yleisilme on tosi paljon kevyempi. Tuntuu että valo pääsee kulkemaan huoneessa paljon paremmin ja kulkureititkin tuntuvat toimivilta ja tilavilta. Tosin viikonloppuna, kun meillä oli vieraita ja yhdeksän hengen piti mahtua saman pöydän ääreen, ruokapöydän ympäri ei enää mahtunut kulkemaan ja joillekin paikoille asettautuminen oli vaivalloista. Janin mielestä tämä ei ole ongelma, mutta minua se vähän jäi nyppimään. Asia ratkeaisi kuulemma vain sohvan pois heivaamisella tai suuremman olohuoneen hankkimisella...

Oli mukava tehdä tällainen projekti, joka oli sekä minun että Janin mielestä tarpeellinen. Ja mukavaa oli myös se, että nyt saattoi hyvillä mielin hankkia juuri tähän tilaan sopivia kalusteita, koska tätä voinee nyt ajatella kotina toistaiseksi.

Aug 13, 2015

Marjaanan Konmari-projekti, osa II: Takit, laukut, asusteet, kengät


Jee jee jee, ensimmäinen kategoria eli vaatteet käyty läpi!!!

Eilen ja tänään kävin läpi takit, laukut, asusteet ja kengät. Tämä oli kyllä vaikeampaa kuin vaatteiden läpi käyminen. Suurimmaksi osaksi varmaan siksi, että varsinkin laukkuja ja kenkiä olen aiemmin jo karsinut niin paljon, että oli vaikea kysyä ilahduttamiskysymys tarvitsemiskysymyksen sijaan. Mutta selvisinpä siitäkin.

Laukuista tykkään ja mielelläni niitä myös kaupassa katselen. Tosin pari viimeistä laukkuostosta ovat olleet niin läpikotaisin harkittuja, ettei sen jälkeen ole juuri tullut hinkua tai tarvetta ostaa uusia laukkuja.

Kengistä taas en tykkää, koska on niin vaikea löytää jalkaan sopivia. Harvoin huvittelen kenkäosastolla. Saksassa oli myös jotenkin vaikea tietää, mistä pitäisi laadukkaat ja kohtuuhintaiset kengät ostaa. Niinpä päädyin siellä käyttämään lähinnä Eccon liikettä, jonka olen jo Suomessa hyväksi havainnut.

Takkejakaan en ostele huvikseni, vaan yritän aina löytää takin joka palvelisi mahdollisimman monessa tarkoituksessa. Jätin itselleni nyt sadetakin, tuulitakin sekä hienon ja ohuen takin. Talvivaatteita en käynyt läpi tässä yhteydessä, koska tiedän aika tarkalleen mitä lämpimässä varastossa on talvisäilössä - kolme talvitakkiani, jotka aion ainakin seuraavan talven yli pitää. On sopeuduttava Suomen talveen, enkä enää muista vanhastaan minkälaisia takkeja sitä eniten tarvitsee.

Ainut kategoria, jossa pääsin fiilistelemään "Does it spark joy?" -kysymyksellä, olivat asusteet. Huiveja on kertynyt enkä niitä kovin paljon silti käytä. Laitoin siis monta huivia surutta kierrätykseen.

Katsotaanpa kuvia sitten!


Tässä kuvassa näkyy kaikki laukut ja korit, mitä kaapeistani kaivoin. Muutaman vanhan laukun olin ulkoistanut Kertulle, vaikkei hän juuri koskaan leiki laukkujen kanssa ja hänelle on jo kertynyt omiakin laukkuja. Osa koreista ja laukuista oli toiminnallisina sisustuselementteinä ympäri asuntoa.

Heti alkajaisiksi tiesin, että minulla on neljä laukkua tai koria, jotka ilahduttavat minua kovasti ja joista en missään tapauksessa halua eroon. Marimekon reppu, Fossilin käsilaukku, afrikkalainen korikassi ja punavalkoinen kauppakori. Kauniita ja mahdottoman käteviä kaikki.


Hylättyen kassien kasaan päätyi aika monta käsilaukkua, isompaa kassia ja jopa yksi kori. Olen selvästikin kehittynyt laukkujen hankkijana, koska pois heitettävät olivat sieltä vanhemmasta päästä.


Tässä vielä pois pantavien laukkujen kasa kasseihin järjestettynä:


Säilytettäviä kertyi niitäkin sitten aikamoinen kasa, kuten kuvasta näkyy. Tykkään koreista tosi paljon, mutta niille on vaikeahkoa keksiä säilytyspaikkaa, kun niitä ei voi taitella kasaan. Punavalkoinen kori pääsi koristamaan olohuonetta. Ruskea korikassi, joka ei näy kuvassa, jäi olohuoneen nurkkaan kirjastokirjojen säilytys- ja kuljetusvälineeksi. Vihreän korin siirsin keittiöön paperinkeräyspaikaksi. Kylmälaukun laitoin säilytykseen keittiöön. Nyt kun katson kuvaa, huomaan että sen ottamisen jälkeen siirsin ainakin tuon oranssin käsilaukun vielä kierrätykseen menevien pinoon.


Matkan varrella varastoista löytyi myös laukkuja, jotka eivät kuulu minulle. Konmari-metodin mukaan minä en heitä pois mitään perheenjäsenteni tavaroita. Voin ainoastaan huolehtia siitä,että heillä on tilat omien tavaroidensa säilyttämiseen. Tässä laukkuprojektin yhteydessä kehotin kuitenkin Kerttua valitsemaan laukuistaan ne, jotka tuottavat iloa. Muutama laukku päätyi hänenkin varastoistaan kierrätyskasaan. Yksi Janin laukku tuli vastaan ja laitoin  hänen vaatekaappiinsa, jossa hänellä ennestään oli jo reppu säilytyksessä.


Tänä aamuna, kun huomautin Kertulle hänen huoneensa epäsiisteydestä, hän totesi: "Äiti, mulla on niin paljon tavaroita, mitä mä en tarvitse!" Lupasin auttaa häntä tavaroidensa läpikäymisessä. Eilen laukkuja plokatessa kehotin häntäkin miettimään, mitkä laukuista häntä ilahduttavat. Häneltä nimittäin tuli jo luonnostaan kysymys "Tarvitsenko tätä?". Aika pian hän kuitenkin pääsi jutun juonesta kiinni ja valitsi vain iloa tuottavat laukut säilytettäväksi. Jes, kuusivuotiaskin sen osaa!

Konmari-metodin mukaan on olennaista ensin raivata tavarat ja sitten keksiä niille paikat. En tietenkään voi jättää tavaroita lojumaan ympäriinsä kunnes koko projekti on valmis, joten keksin tavaroille nyt järkevät, mutta mahdollisesti väliaikaiset paikat. Esimerkiksi keittiöön muuttanut kylmälaukku ei kyllä saanut mitään järkevää paikkaa "asunnokseen", mutta palaan asiaan keittiötavaroiden järjestämisen yhteydessä.

Käsilaukut, kukkarot ja kännykkäkotelot sekä usein käyttämäni Marimekon reppu saivat kodin tuulikaapin laatikosta. Viikkasin myös kangaskassit ja pakkaamisessa käyttämäni kangaspussukat siististi laatikkoon. 


Makuuhuoneen vaatekaappiin laitoin "viikonloppukassit", eli laukut joihin mahtuu viikonlopun mittaiselle matkalle tarvitsemani tavarat. Lämpimässä varastossa säilytämme matkalaukkuja, joihin mahtuu sitten enemmän ja koko perheen reissuun tarvitsemat tavarat.


Laukkujen jälkeen vuorossa olivat asusteet. Alkutilanteesta en huomannut ottaa kuvaa, mutta tässä kuvassa näkyvät kierrätykseen lähtevät huivit.


Ja tässä kuvassa säilytettävät. Asustelaatikostani löytyi myös vauvan kantoliina ja jumppakuminauhat! Samalla kun laitoin asusteita takaisin laatikkoon, nuuskin ne läpi ja laitoin pyykkiin kaikki pahalta haisevat. En pese huiveja jokaisen käytön jälkeen, joten nyt oli hyvä tilaisuus käydä ne huolellisesti läpi.


Vöitä minulla ei juuri ole enkä ole tottunut niitä käyttämään, mutta tällaiset kuitenkin löytyivät kaapin pohjalta (ja siellä on näköjään yhdet tohvelitkin).


Sitten vielä muutama kuva valitsemisen jälkeen ja laatikoihin järjestettynä. Huiveista osa on vielä odottamassa pyykkikoneen käsittelyä, mutta luulen niiden mahtuvan tähän laatikkoon. Vasemmalla näkyy käsineet ja säärystimet.


Hatut vievät harmillisen paljon tilaa, jos niitä ei halua rytätä. Niinpä perustin yhden laatikon päähineilleni. Osa pipoista on talvisäilössä.


Vyöt sain pakattua nätisti ja käytännöllisesti vanhaan kännykkälaatikkoon (joita rouva Kondo suosittelee käyttämään tavaroiden järjestämiseksi). Yksi vyö jäi valikoimiin ihan tunnesyistä - Texasista saamani cowboy-vyö ei ole minulle enää aikoihin mahtunut, mutta en malttanut luopua siitä, kun se on niin hieno.


Lopuksi vielä kuva kenkävalikoimastani. En raaskinut panna juuri mitään kenkiä pois, ainoastaan yhdet tohvelit ja yhdet avokkaat saivat lähtöpassit. Tykkään käyttää korollisia kenkiä, mutta jalkojen viihtyvyyden vuoksi on oltava myös matalapohjaisia vaihtoehtoja.

Minusta tuntuu hienolta, että vähitellen opin tuntemaan tavaravarastoni ja löydän kaapista ainoastaan niitä tavaroita, joista oikeasti tykkään tai joita tarvitsen. Jokos sinä olet päättänyt aloittaa oman Konmari-projektisi?