Aug 22, 2014

Rot! Red! Punainen! Röd! Rouge!

Punainen on kaunis väri. Se on myös rohkea väri. Se sopii moneen paikkaan korostamaan yksityiskohtia, mutta liika punainen saattaa myös ärsyttää. Punaiseen väriin liittyy paljon symboliikkaa - kulttuurista riippuen joko myönteistä tai kielteistä. Wikipedia kertoo, että "punainen on ihmisen silmän kautta näköhermoon kaikkein voimakkaimman ärsykkeen antava väri".

Yksityiskohtia olkkarista
Minä olen aina pitänyt punaisesta. Yläasteella sain paljon palautetta siitä hyvästä, että tulin parina päivänä kouluun kirkkaanpunaisessa nahkatakissa ja housuissa. Teini-ikäiseen se vaikutti niin, ettei punainen niin paljon kiinnostanut sen jälkeen. Olen kyllä sittemmin ostanut ainakin yhden punaisen paidan, mutta viime joululomalla huomasin tykkääväni punaisesta väristä huulipunassa ja kynsilakassa. Siitä syntyy ihana 50-lukulainen vaikutelma, kun muun meikin tekee tuon ajan henkeen.



Sisustukseeni punainen teki näyttävän esiintulon muuttaessamme Saksaan. Ostin meille kirkkaanpunaisen sohvan olohuoneeseen. Usein kuulee, että rohkeiden värien kanssa pitäisi olla varovainen, koska ajan kanssa ne saattavat alkaa ärsyttää. Minulle ei ole näin vielä käynyt vaan tykkään punaisesta sohvastamme edelleen. Pikemminkin kirkkaan värin kotiin tuominen vaikutti päinvastoin - sohva avasi oven muillekin punaisille sisustustavaroille. 


Keväällä päätin, että tuon punaista kotiin entistä enemmän ja teen siitä yhden sisustuksemme pääväreistä. Kun kerran tykkään sohvasta ja muistakin punaisista yksityiskohdista olohuoneessa, miksi en toisi punaista myös muihin huoneisiimme.


Tänä kesänä Suomessa olikin sitten mukava tehdä sisustukseen liittyviä ostoksia, koska tiesin minkä värisiä tavaroita etsin. Mustaa, valkoista, punaista... Minulla oli myös sellainen ajatus, että ruokapöytämme sisustuksesta olisi mukava tehdä toimivampi ja uuteen sisustusväriteemaan sopiva.

Aiemmin ruokailuhuone näytti muun muassa vaaleansiniseltä ja keltaiselta. Hmm. Keltainen sopi yhteen kyllä tuolien kanssa ja tavallaan katonkin kanssa. Ja sininen ja keltainen ovat vastavärejä, eli periaatteessa toimii. Ruokailuhuone näytti kuitenkin jotenkin kulahtaneelta. 



Useimmiten meillä pidettiin talouspaperitelinettä ruokapöydällä, mutta se valitettavasti ole mikään pöydän kaunistus. Ensin havittelin Ikean kaunista valkoista servettitelinettä ja sainkin sen ystävältä, joka oli kyllästynyt siihen. Se ei kuitenkaan oikein pysy pystyssä ja papereita on vaikea ottaa levittämättä koko pakkaa.


Tuossakin kuvassa muuten näkyy ruokailuhuoneen kulahtaneet värit. Kyllähän pehmeilläkin väreillä voi aikaansaada särmän sisustuksen, mutta minun tapauksessani niiden valikoituminen kotiimme kertoo ennemmin päättämättömyydestä ja linjan puuttumisesta.

Nyt on aika esitellä ne löydöt, joita tein kesälomalla ruokailuhuoneemme piristykseksi ja samalla toivottaa punainen tervetulleeksi kyseiseen tilaan!

Sain käsiini Janin papan tekemiä puisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, ja edesmenneen rakkaan sukulaisen kädenjälki tekee niistä myös korvaamattoman arvokkaita. 



Minulle tuli heti mieleen, että nuo kukat sopivat tuohon maljakkoon, joka minulla jo oli kotona. Tämän maljakon olen muuten perinyt yhdestä opiskeluaikaisesta asunnostani - joku edellinen asukas oli hylännyt sen kaapin perälle.

Janin mummun varastosta sain pari ikivanhaa mutta hyvästä kankaasta tehtyä valkoista lakanaa tehdäkseni niistä pöytäliinan ruokapöydälle. Aika hullu ajatus laittaa lapsiperheen ruokapöytään kankainen valkoinen pöytäliina? Yritin sitä jokunen vuosi sitten ja kyllästyin pesemiseen noin kahden viikon jälkeen. Onkohan tilanne nyt toinen, kun lapset ovat vähän isompia? Se jää nähtäväksi, sillä laitoin pöytäliinan vastikään paikoilleen.

Pentikin alennusmyynnistä löysin kauniin servettitelineen, jollaista olin havitellut luovuttuani epäkätevästä ikealaisesta. Maksoin siitä vain reilun kympin ja se sopii hyvin yhteen meillä jo ennestään olleen hedelmävadin kanssa. Se vie kyllä suhteellisen paljon pöytätilaa pystyssä seisovaan verrattuna, kuten eräs ystäväni huomautti. Meillä ei arkikattaus ole kuitenkaan yleensä niin runsas, että koosta olisi merkittävää haittaa.


Kaiken kukkuraksi löysin vielä laivalta huopaiset, punaiset pannunaluset. Ne ovat niin kauniit, että voivat olla pöydässä silloinkin, kun niitä ei tarvita. Tuo pannunalusten kuvio on muuten kiehtonut lapsiakin! Nämäkään eivät olleet kalliit, kaksi kappaletta maksoivat reilun kympin.


Näitten löytöjen kanssa koristettuna ruokapöytämme näyttää nyt tältä. Ihana valkoisen ja punaisen yhdistelmä! Esineet ovat myös jo käytössä hyviksi ja toimiviksi havaittu. Hedelmiä tulee syötyä enemmän, kun ne ovat helposti käsillä ja silmien edessä. Servettitelineestä lapset saavat lautasliinan helposti itse ja olen onnistunut löytämään edullisia servettejä vakiokaupastamme. Ja pannunaluset ovat pöydässä aina valmiina, joten kattilat voi vaan kantaa pöytään.


Ruokailuhuoneen kokonaisuus piristyi näiden myötä selvästi, mutta minusta tuntuu, että punaista ei ole vielä tarpeeksi. Mahtaisiko punainen verhokappa tuoda tilaan tarpeeksi väriä? On myös mahdollista, että ripaus mustaa voisi tuoda kaivattua särmää ruokailuhuoneeseen. Edullisen, sisustusväreihin sopivan taulun saisin, jos kehystäisin vaikkapa sopivan Marimekon kankaanpalasen seinälle.



Toisaalta ruokailuhuone on nyt tunnelmaltaan rauhallinen, ehkä jopa ripauksen juhlava. Vanha opiskeluaikana ostamani lipasto tuo tilaan myös romanttista vivahdetta. Jos tuon lipaston korvaisi esimerkiksi mustalla ikealaisella Malm-lipastolla, ruokailuhuoneen tunnelma muuttuisi paljon modernimmaksi. Sellaista vaikutelmaa en halua. Tuo on muuten ihan tavallinen kenkähylly, jonka olen laittanut lipaston ylähyllyksi!


Toisella pitkällä seinällä ruokailuhuoneessa on kyllä lisää iloisen punaista väriä, ystäväni Emilyn maalaaman taulun muodossa. Tykkään ajatuksesta, että ruokailuhuone olisi samalla myös galleria, jossa on meidän kauneimmat taideteoksemme. Tällaiset taulut tuovat huoneeseen tietysti monia värejä, eivät vain sisustusteemaan sopivia.


Yleisilme ruokailuhuoneessa on nyt kaunis. Mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. En tiedä mitä se on, joten on katseltava rauhassa ja pohdittava vaihtoehtoja. Jos jollekulle teistä tulee mieleen ajatuksia, miten saisin tämän tilan sisustuksesta hyvällä tavalla värikkäämmän ja kiinnostavamman, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan. 

Aug 14, 2014

Sisustus vs. arkitodellisuus - tapausesimerkki makuuhuoneesta

Netistä ja lehdistä voi bongata hyviä ideoita omaan sisustukseen. Mutta aina ne eivät toimi, ei vaikka elementit olisivat juuri omaan makuun ja näyttäisivät kivalta paikallaan. Oikeassa kodissa ratkaisujen pitää olla myös toimivia - helposti ylläpidettäviä ja tarkoitustaan palvelevia. Opin tämän makuuhuoneen lipaston päällä olleen koruasetelman myötä.

Olin bongannut jostain mediasta vinkin, että olemassaolevia kauniita kulhoja ja keppoja voi käyttää ruuan esillepanon lisäksi myös tavaroiden säilyttämiseen ja järjestämiseen muualla kotona. Huomasin muuten viime Suomen vierailulla, että jotkut tutuistani olivat toimineet tämän ohjeen mukaan, Iittalan Kivi-tuikkujen kohdalla. Niissä oli esimerkiksi kolikoita ja klemmareita. Itselleni ei tuollainen tuikkulyhtyjen hyödyntäminen ollut tullut mieleen, vaikka näitä sisustusjuttuja yritän miettiäkin - hauskaa että niin moni ystävä sen oli keksinyt!

Makuuhuoneessa oleva lipaston päällinen oli suunnilleen tämän näköinen (sittemmin huonekalujen järjestys ja koruvalikoima on muuttunut, mutta idea on sama):


Pidän noista tavaroista, joita kuvassa näkyy. Tykkään kristallisista ja lasisista esineistä sekä värikkäistä koruista. Esineisiin liittyy muistoja. Esimerkiksi enkelin olen saanut mammalta, hopeoidut tuikkulyhdyt kiitokseksi hääpuvun alushameen lainasta, tinaruusun ylioppilaaksi pääsyn kunniaksi ja perhosmaljakon lapsena syntymäpäivälahjaksi vanhalta naapurilta. Tässä on siis tavaroita juuri niin kuin sisustuslehdissä ja -blogeissa neuvotaan: omia tärkeitä tavaroita esillä, jokapäiväisenä ilona. Ja nämä tavarat ovat vieläpä makuuhuoneessa - näen ne ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla.

Mutta sitten tulee mutta. Pitää ottaa huomioon, että tuo lipaston päällinen on myös siivottava. Kun lipaston päällä on paljon roinaa, sen siivoaminen on hankalaa ja vaivalloista. Ainakin minulle käy niin, että totean tarpeen ja suunnittelen pölyjen pyyhkimistä paljon useammin kuin teen sitä työtä. Tällainen näkymä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla ei välttämättä piristä:


Hyi kauhistus! Ällöttävä pölykasa! Tuosta ei paljon enää tee mieli ottaa koruja. 

Eräänä aamuna päätin järjestää ja siivota tämän koruläjän uudelleen. Siinä kun katselin pölyisiä kristalleja ja sikin sokin olevia koruja ja mietin mistä aloittaa, totesin että oli aika muuttaa systeemiä. Saisinko kaikki lipaston päällä olevat tavarat mahtumaan lipaston laatikoihin?


Kuvassa näkyy kaksi koria. Käsilaukun takana oleva kori on käsilaukkutavaroiden telakka. Kun vaihdan käsilaukun reppuun, tai joskus harvoin toisenlaiseen käsilaukkuun, telakalle heitän tavarat, joita en sillä kertaa tarvitse mukaan. Tämä systeemi toimii hyvin, mutta kovin kaunis se ei tuossa lipaston päällä ole. Toisessa korissa on meidän lataustelakka - ladattavat laitteet ja piuhanpäät ovat siististi katseilta piilossa kannen alla. Tuo systeemi toimii ihan hyvin, ainoastaan korin ympärille kertyvä romu on ongelma.

Ensin piti tietysti löytää sijoituspaikka noille kristalliastioille. Niitä ei ole järkeä makuuhuoneen lipaston laatikkoon säilöä! Tein ruokailuhuoneen lipaston päällä olevasta hyllystä kristalli- ja lasiesinehyllyn. Kaunista tuli, vaikka runsaampikin tuo asetelma voisi olla.


Toisen kristallivadin vein uudistettuun vitriiniini. Korut sain kuin sainkin mahtumaan korkean lipaston laatikoihin. Alemmassa laatikossa on suuret korut, jotka eivät mene helposti sotkuun. Ylemmässä laatikossa ovat pienemmät ja helposti toisiinsa sotkeentuvat korut. Mielestäni oli hauska idea laittaa tuo pöytäliina korujen alle - se näyttää kauniilta ja lisäksi jakaa tilaa siten, että korujen pitäminen järjestyksessä on helpompaa.


Käsilaukkutelakkakin löysi paikan lipastosta. Piilotin sinne myös korurasian, jossa olevia koruja en käytä juuri koskaan. Nyt korurasia ja kori toimivat kätevästi myös tilanjakajina - laatikossa oikealla ovat kaikki toppini, vasemmalla lyhythihaiset paidat.


Nyt kun lipaston päällinen on siistitty tavaroista, se on helppo pitää siistinä. Joskin tuosta lipastosta on pakko sanoa, että jos joku teistä koskaan harkitsee Ikean Malm-lipaston hankkimista päivittäiseen käyttöön, niin kannattaa ehdottomasti hankkia siihen lasilevy päälle. Tuo lipaston oma pintamateriaali naarmuuntuu todella helposti ja pölyrätti tuntuu ottavan kiinni pinnan karheisiin kohtiin.


Kun sain tuon päällisen siistittyä, huomasin että makuuhuone näyttääkin aika kivalta. Vaikka tykkään kristallista ja värikkäistä koruista, voi olla että tykkään sileistä pinnoista vieläkin enemmän! Olen aiemmin hoksannut tämän jo lattian kohdalla - tykkään siitä kun on siistiä, vapaata lattiatilaa. Mutta näköjään se pätee myös pöytiin tai lipastonpäällisiin. 

Lapsena muistan siivonneeni keittiön pöydän aivan tyhjäksi tavaroista, jos äiti sen käski ruokailua varten siivota. Tuolloin ajattelin, että aivan tyhjä pöytä ei ole kodikas. Luulen olleeni kiinni tuossa ajatuksessa, mutta nyt lienee aika muuttaa sitä. Olen nimittäin huomannut tosi monta kertaa, että sitä kodikkuutta ilmestyy tyhjille pinnoille ihan yrittämättäkin. Jos tavoitteena siis olisi tyhjä pinta, siinä saattaisi normaaliarjessa ollakin vain kodikas pikku läjä tavaraa.

Uudistuneesta makuuhuoneen ilmeestä innostuneena päätin esitellä teille koko tilan. 

Tässä kuvassa näkyy minun pukeutumiseeni liittyvät tavarat. Lipastossa ovat korut ja suurin osa vaatteista. Vaaterekissä roikkuu sellaiset vaatteet, joita ei kannata laskostaa (esimerkiksi juhlamekot) tai jotka veisivät liikaa tilaa lipaston laatikossa (kuten talvitakki). Ovessa roikkuu käsilaukkuvarastoni. Tuolilla lipaston vasemmalla puolella ovat puoliksi käytetyt vaatteet (ja näköjään myös salipyyhe).


Janin kaikki vaatteet sekä jotkin kengät ja muut tavarat ovat suuressa - ja kotimme ainoassa - vaatekaapissa. Kaapin vieressä on pyykkikori. Ja sen päällä valitettavasti vielä suuri ja kömpelö äitiyspakkauslaatikko. Pitäisi siivota se kellarivarasto, että saisin tuonkin laatikon sisältöineen mahtumaan sinne.


Tykkään makuuhuoneestamme tosi paljon! Se on ihanan valoisa suurten ikkunoiden ansiosta, ja värimaailmakin on melko onnistunut. Päiväpeitto saisi olla esimerkiksi musta tai verhojen kanssa yhteensopiva punainen, mutta tämä menettelee. Punainen viltti piristää sitä aika hyvin.


Siirsin kullanväriset kukkapurkit pois ruokailuhuoneesta kristalliesineiden tieltä ja toin ne makuuhuoneeseen. Kun tämä huone oli vielä vierashuone, ostin ne iskän ja äitin jouluisen vierailun kunniaksi. Silloin purkeissa oli punaiset joulutähdet. Näiden suurien ikkunoiden eteen nuo ruukut kyllä parhaiten sopivatkin, hyvä että löysivät tiensä takaisin paikoilleen.


Toinen yksityiskohta, josta kovasti tykkään, ovat nämä yöpöydät. Tykkään niiden muotoilusta, ja värikin miellyttää, mutta valitettavasti valkoinen ei sovi makuuhuoneen nykyiseen värimaailmaan. Ne ovat huoneen ainoat yksityiskohdat, jotka ovat valkoisia eivätkä pääse esiin valkoista seinää vasten. Hmm, meillä on muuten varastossa pari pientä kirkkaanpunaista mattoa, ne voisivat auttaa asiaa... 

Kivojen yölamppujen hankinnasta meillä on ollut puhetta, mutta ei vielä olla päästy sanoista tekoihin. Siksipä tämä alun perin lastenhuoneeseen hankittu valaisin toimittaa nyt yölampun virkaa.


Mukavaa huomata, että näin viitisen vuotta kun on harjoitellut, jotkut sisustusratkaisut alkavat jo miellyttää silmää. Tähän päättyy kuvakavalkadi makuuhuoneestamme, toivottavasti nautit seurasta!