Mar 29, 2014

Muistojen matkassa


Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja järjestelin meidän muistopapereita. Siis onnittelu-, joulu- ja muita postikortteja, piirustuksia, juhlien käsiohjelmia... En yleensä heitä mitään niistä pois vaan säästän kaiken, koska arvostan läheisten tervehdyksiä ja viestejä. Tiedän kyllä, ettei ole kovin järkevää säilyttää IHAN KAIKKEA. En vaan ole osannut päättää, mitkä kortit tulisi säästää ja mitkä panna pois, joten olen säilyttänyt kaiken.

Yllä olevassa kuvassa näette sen, jonka tänään järjestin. Aiemmin se ei mahtunut kiinni ja sitä oli hankala siirtää, koska paperit lainehtivat yli äyräiden. Tältä laatikko näyttää nyt kun olen säästänyt vain erityiset muistot. Nyt kannen saa kiinni ja siinä on vielä tilaakin. Oi jospa meillä olisikin muistoja vain tämä yksi laatikollinen! No, kyllä nuo veisivät vähän vähemmän tilaa, jos vielä järjestäisin ne tuohon laatikkoon...



Analysoin tähän näin jälkeenpäin, millä kriteereillä säilytettäviä valitsin:

  • Itsetehdyt ja/tai henkilökohtaisen, merkittävän viestin sisältävät tervehdykset
  • Kirjeet
  • Erityisen hienot yksilöt (tätä kriteeriä käytin vain pari kertaa)
  • Pääsääntöisesti en säilyttänyt joulukortteja, vain joulukirjeet
  • Säilytin kaikki tuttavien ulkomaanmatkoiltaan lähettämät kortit
  • Valokuvia tutuista ihmisistä sisältävät kortit
  • Merkittävään elämäntapahtumaan liittyvät kortit

Minun ja Janin valmistujaiskorttien kohdalla tein niin, että listasin paperille korttien antajat, tein paperista kirjekuoren ja valitsin sinne sisälle vain muutaman tervehdyksen. Saman voisin tehdä vielä "onnea uuteen kotiin" -korteille. Huomasin myös kortteja katsellessani joidenkien ystävieni olevan innokkaampia korttien kirjoittajia kuin toisten, joten yksi lajitteluperuste voisi olla myös kortin antaja.

Oli muuten hieman ällöttävää, kun löysin laatikosta pari elävää kuoriaista. En tiedä mitä kuoriaisia olivat, mutta veikkaanpa jotain varasto- tai paperikuoriaisia. Niistä ei ole kuvaa - liiskasin ne heti - mutta, tässä on kuva niistä korteista, jotka saivat lähtöpassit:



Tänäpäisessä projektissa tosi palkitsevaa oli se, kun Kerttu iloitsi löytyneistä syntymäpäiväkorteistaan ja kun sain tyrkätä Janin käteen pienen nipun vanhoja muistoja hänen katseltavakseen. Itsellenikin oli mukava hetki muistella monia vanhoja ja nykyisiä ystäviä. Etsiskelin jopa yhden vanhan ystävän profiilin Facebookista ja laitoin hänelle viestin.

Mutta ei tämä homma tähän lopu. Selvitettyäni tämän yhden laatikon, bongasin asunnostamme muutaman muun vastaavan kokoelman.



Luulen että tuo yksi laatikollinen kortteja ja kirjeitä on helppoa lajitella nyt, kun tänään harjoittelin koko aamupäivän tällaisten päätösten tekoa. Valokuvatkin on melko helppo lajitteluprojekti, koska tässä näkyvän laatikollisen lisäksi meillä ei ole enää ylimääräisiä paperikuvia. Digitaalisista ei voi sanoa samaa, mutta ne vievät vie fyysistä tilaa vain kovalevyltä.

Lasten piirustukset on murheenkryyni, koska tahtoisin säilyttää kaikki hienot teokset. Enkä raaskisi heittää mitään pois. Enkä tiedä mitkä kappaleet kannattaisi heittää pois, mitä säilyttää. Joskus kuulin jostain sellaisen vinkin, että huomio kannattaa kiinnittää lapsen persoonalliseen tapaan taiteilla. Lastentarhassa askarrellut, ohjaajan puoliksi tekemät askartelut esimerkiksi eivät siis olisi säilyttämisen arvoisia. Toisaalta olen tykännyt säilyttää juuri sellaisia, ja esimerkiksi lasten värittämiä värityskuvia, koska ne ovat kauniita. Niin, ja mitäpä tehdä kolmiulotteisten askartelutöiden kanssa, ne kun vievät tilaa vaikka kuinka?!

Kuten näette, olen hoitanut haluttomuuttani muistojen lajitteluun ostamalla kauniita, tilavia laatikoita niiden säilyttämiseen. Laatikot ovat kyllä toimivia, mutta se ei poista alkuperäistä ongelmaa. Olisiko teillä vinkata, miten päätätte säilyttää tai heittää pois tällaisia muistorikkaita papereita? Olisin erittäin kiitollinen vinkeistä ja rohkaisusta, että voisin ryhtyä taas tämän (ikuisuus!)projektin kimppuun.

PS. Hei, nythän voin soveltaa yllä listaamiani kriteerejä vastaisuudessa tulevien postien ja tervehdysten lajitteluun! Jee, ehkä näiden vuorten kertyminen ei ole sittenkään ylitsepääsemätön ongelma.

Mar 27, 2014

Löysin valkoisen korpin! Siis asiaa kierrätyksestä.

Jee! Löysin paikan, jonne voin viedä kaikki tarpeettomat tavaramme!

Tämän müncheniläisen Ekotorin (joita Suomessakin on monella paikkakunnalla, ei yksin Turussa) nimi on Weisser Rabe, valkoinen korppi. Nettisivujen mukaan sinne saa viedä kaikkea kotitaloustavaraa, ja työntekijät ovat tuettuja työmahdollisuuksia tarvitsevia ihmisiä. Eli ihan sama kuvio kuin Ekotorillakin. Weisser Rabe on myös yhteiskunnallisesti tunnettu, kirkon ja kaupungin tukema yritys. On siis varmasti parempi viedä tavaransa tuonne kuin heittää kelpo kapistuksia roskikseen.

Löysin muuten tämän paikan Saksan englantia puhuvan yhteisön nettisivulta, kun googlasin "Goodwill in Munich". Goodwill on rapakon takana ilmeisen tunnettu kierrätystavaraa vastaanottava sosiaalinen yritys, jonne kaikki organisoinnista bloggaavat amerikattaret vievät autolasteittain tavaraa.

Haalin heti kokoon kolme kassillista jo aiemmin valitsemiani, kierrätykseen toimitettavia tavaroita. Tällä putiikilla ei valitettavasti ole noutopalvelua, joten minun piti itse toimittaa tavarat paikalle - ilman autoa. Siispä pakkasin kassit ja itseni pyörän selkään, ajelin metroasemalle ja hyppäsin metroon. Kiikutin tavarani tiskille ja vanhempi rouva otti ne hymyillen vastaan - "mitäs kaunista oletkaan tuonut". En tiedä täyttikö tavarani hänen kauneusihanteensa, mutta eipä minun tarvinnut jäädä ottamaan siitä selvää. Rouva ei edes alkanut avata kassejani siinä tilanteessa. Ihanaa! Vihdoinkin paikka, jonne voin viedä kaiken ylimääräisen!

Tämä asia on aiheuttanut minulle stressiä. Ei ole mitään hyötyä lajitella tavaroitaan säilytettäviin ja kierrätettäviin, jollei ole paikkaa minne kierrätettävät viedä. Nyt ei ole enää sitä stressiä, paikka on löytynyt!

Näistä tavaroista pääsin eroon:
- pari reppua ja kassi, joihin tavarat pakkasin
- lastenvaatteita (pakkasin mukaan lähinnä siksi, että sain lasitavaran kulkemaan rikkoontumatta repussa)
- tuikkulyhtyjä ja kynttilöitä
- pehmo- ja muita leluja
- joitain koriste-esineitä
- vaihtokehyksiä ja valokuvaraameja
- kampoja

Tiedän että varastossamme on joitakin tavaroita, jotka voi vielä viedä kierrätykseen. Lisäksi voin nyt käydä läpi keittiötarvikkeitamme ja hankkiutua eroon tarpeettomasta. Jonain päivänä voimme vuokrata pakettiauton ja viedä myös isot huonekalut ja muut käsipelillä kulkemattomat tavarat.

Toisaalta, müncheniläinen evankelis-luterilainen diakoniatyö tarjoaa myös hakupalvelua esimerkiksi huonekaluille. Sellaista palvelua käytin Ulmissa ja se oli mahdottoman kätevää: pari kaveria kävi ensin katsomassa, mitä meillä on tarjolla, ja sitten myöhemmin tulivat hakemaan ja kantoivat lähes kaiken meille tarpeettoman autoonsa. Mutta jos itse vuokraamme auton, voimme samalla kertaa toimittaa ylimääräiset tavarat sekä kierrätykseen että kaatopaikalle. Tai kavereille, jotka huolivat mööpeleitämme...

                                                                    ***

Laitanpä tähän loppuun vielä kuvan olohuoneestamme, joka saa taas nauttia sohvapöydän läsnäolosta. Mielestäni tämä sohvapöytä on hieman suuri ja korkea käyttötarkoitukseensa, ja siksi se olikin nyt viimeksi lastenhuoneessa piirustuspöytänä.

Päätin siirtää sen kuitenkin alkuperäiseen tarkoitukseensa, koska sohvan edessä kipeästi tarvitaan pöytää. Olen yrittänyt pärjätä pelkillä tarjottimilla, jotka voi laskea sohvalle, mutta ei se toimi. Vaikka teekuppi pärjääkin siinä tarjottimella, tarvitsevat lapset kuitenkin paikan värittää, pelata ja leikkiä leluilla myös olohuoneessa. Kokolattiamatolla ei voi piirtää ja lautapelitkin liikkuvat turhan helposti.

Huomatkaa myös upea punainen saksalainen sohvamme sekä ystäväni Emilyn maalaama taulu "Red drops".

Mar 13, 2014

Palapelit järjestykseen

Olen vieläkin kipeänä ja alkaa jo harmittaa, kun en jaksa tehdä juuri mitään. Sunnuntaina vietämme Kertun syntymäpäiviä, johon mennessä tahtoisin saada asunnon taas kivan näköiseksi. Ihmeellistä, miten äidin muutaman päivän "sairasloma", jolloin teen vain pakolliset, saa kodin tehokkaasti kaaokseen.

Lueskelin tässä yhtenä päivänä lempiblogiani ja bongasin yhden tilaa säästävän ja toivottavasti myös lelujen käyttöä lisäävän vinkin. Nimittäin palapelien järjestämisen uudelleensuljettaviin muovipusseihin. 

IHeart Organizing

Meidän muksut ovat viime aikoina olleet innokkaita palapelien tekijöitä, ja myös hyviä siinä. Olen jemmannut hyllyssä sellaisia 100-200 palan palapelejä, koska arvelin niiden olevan liian vaikeita. Mutta Jaakko pystyy jo itsenäisesti työskentelemään 60 palan kokoamiseksi ja vanhemman auttaessa molemmat pystyvät tekemään suuriakin palapelejä.

Tässä kohtaa täytyy muuten kertoa, että äitini on myös innostunut kokoamaan palapeliä, jonka toin tuliaiseksi täältä Münchenistä viime kesänä. Mukavaa! Palapelien tekeminen onkin siitä kivaa touhua, että haastetta riittää kaikenikäisille, koko perheelle.

Olin säilyttänyt palapelejä kahdessa eri laatikossa - Kertulle sopivat ja Jaakolle sopivat. Ja erikseen vielä molemmille liian vaikeita. Ne veivät siis kolme "koloa" meidän lastenhuoneen Expedit -hyllystä (näkyy kuvassa vasemmassa reunassa). Tämän verran meillä niitä on:


Olohuoneen kirjahyllystä löysin tuon epämääräisen "jääkaappimagneetit" -pikkukorin, joiden tajusinkin olevan suurimmaksi osaksi palapeleiksi luokiteltavia leluja magneetilla varustettuna. Niinpä päätin järjestää ne tässä samalla.

Ostin kaupasta parikymmentä litran uudelleensuljettavaa muovipussia ja aloin niputtaa palapelejä. Homma oli äkkiä tehty. Päätin leikata pahvilaatikoista palapelin kuvat irti, niin että niistä voi katsoa mallia. Niputin ne parista laatikosta ylijääneellä narunpätkällä. Tässä kuva lopputuloksesta:


Meidän KAIKKI palapelimme ovat nyt näissä kahdessa laatikossa, mukaan lukien pari palapelikirjaa, joita ei ensimmäisessä kuvassa näkynyt. En ole kyllä varma, toimiiko tuo jaottelu, koska helppojen palapelien laatikko tuli niin täyteen. Toisaalta, muovipussit loppuivat hieman kesken, siksi pallopalapeli jäi vielä alkuperäiseen laatikkoonsa. On myös mahdollista, että noista helpoista palapeleistä voisi osan poistaa käytöstä, mutta mielestäni niitä on vielä viime aikoina kaikkia koottu. 

Tässä on isompien palapelien laatikon sisältö:


...Ja tässä  pienemmät palapelit, myös laatikkoon järjestettynä.





Huomasin, että järjestettyäni palapelit niillä ei ole vielä lainkaan leikitty. Mikäli syy ei ole siinä, että muksut ovat olleet myös kipeänä, minun lienee syytä näyttää ja selittää lapsille uusi systeemi. Kun suuret pahvilaatikot kirjahyllyssä eivät enää huuda silmille "Tee minut!", lasten täytyy tietää mistä palapelejä voi hakea.

Ihan kaikista palapeleistä ei ole olemassa joko mallikuvaa tai pohjaa, jolle se koota. Mietin ensin, pitäisikö ottaa kuva sellaisista palapeleistä koottuna ja laittaa kuvat samaan nippuun muiden kanssa. Mutta sitten totesin kuvattomien palapelien olevan helppoja, ei niitä varten mitään mallia tarvita. Ne täytyy sitten vaan tunnistaa ja valita suoraan muovipussissa näkyvien palasten perusteella.

Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt kaikki palapelit ovat yhdessä paikassa ja on helppo valita mikä tahansa niistä tehtäväksi. Tämä on myös kätevä tapa järjestää palapelit, jos edessä on muutto. Pikkuiset muovipussit vievät paljon vähemmän tilaa kuin isot pahvilaatikot. Toivon että lapset oppivat uuden järjestyksen myös - ja miksipä eivät oppisi, kunhan vaan näytän, kuinka homma toimii.

Mar 6, 2014

...Ja sitten leikkimään!


Tänään en voinut toteuttaa mitään sen suurempaa organisointiprojektia, koska heräsin aamulla kurkku ja pää kipeänä. On järkevämpää ottaa rauhallisesti, jos vaikka tauti menisi saman tien pois. Mutta haettuani lapset tarhasta ehdotin Kertulle kuitenkin, että siivoaisimme hänen laatikkonsa.

Molemmilla lapsilla on oma lipastonlaatikkonsa. Sinne saa laittaa ne tavarat, mitä muilla ei ole lupa käyttää. Jaakolla ei vielä kovin paljon tavaroita siellä ole, mutta Kertullahan on jo vaikka mitä. Aiemmin säilytimme kaikki lelut lastenhuoneen suuressa hyllyssä. Lasten kasvaessa lelut muuttuvat, ja sitä myöten myös säilytystarpeet.

Kerttu sai joululahjaksi pikku-Barbien autoineen sekä Playmobil -tallin. Kummankaan lelun kanssa ei ole juuri leikitty, koska ne ovat olleet hänen lipastonsa kaaokseen uponneena. Lelujen lisäksi lipastossa on ties mitä muutakin.



Olen tiedostanut järjestämistarpeen siitä alkaen, kun tällaiset romulaatikot lapsille perustin. Olen vienyt lipastolle sattumanvaraisia laatikoita ja purkkeja, joihin Kerttu voisi näppärästi ja omatoimisesti tavaransa järjestää. No eihän hän sellaiseen tietenkään ryhtynyt, kun en asiasta mitään maininnut. Yksinäni en laatikkoa halunnut järjestää, koska se on Kertun aluetta. Tänään homma tuli mieleeni hetkellä, jolloin minulla oli aikaa ja Kerttu oli vielä energinen. Kysyin, josko häntä kiinnostaisi järjestää laatikko minun kanssani - ja häntä kiinnosti.

Tyhjensimme ensin laatikon ja lipastonpäällisen lattialle, ja minä näppäsin tästä kuvan, jonka näette tämän kirjoituksen alussa. Kaksi laatikkoa ja valkoinen kori olivat täynnä epämääräistä pikku tavaraa. Kerttu sai itse poimia eri leluihin kuuluvat pienosat, ja innostuikin sitten kokoamaan Lego-Barbien taloa. Minä haastattelin Kerttua hänen rakennellessaan, mitkä kaikki tavarat ovat hänelle tärkeitä, mitkä kuuluvat samaan laatikkoon, mitkä eri laatikkoon. Ehdottelin myös mielestäni hyviä säilytysratkaisuja.

Eipä siinä edes kovin kauan mennyt, kun tavarat oli lajiteltu. Päätin kuitenkin päällystää pari laatikkoa niin, että ne miellyttävät Kerttua. Siinä sitä aikaa sitten vierähtikin. Nämä on päällystetty osittain Washi-teipillä, osittain lahjapaperilla. Liimajäljet jäivät vähän rumasti näkyviin, olisi pitänyt käyttää kaksipuolista teippiä.


Sitten olikin aika järjestellä kaikki liikkuvat osat takaisin lipastonlaatikkoon. Kerttu sai järjestellä ne haluamallaan tavalla.


Laatikossa vasemmalla ovat askartelu- ja piirustustarvikkeet, keskellä tehtäväkirjoja ja päiväkirja ja etualalla laatikot hamahelmille sekä pienille nukeille. Oikealla on romulaatikko, jossa olevat tavarat ovat lähinnä yksittäiskappaleita.


Lipaston päälle laitettiin nyt talli aitoineen kaikkineen, sekä Kertun rakentama Lego-katos. Vihreässä laatikossa säilytetään talliin kuuluvia tarvikkeita, pinkissä taas tarroja, pieniä papereita sekä Lego-Barbien tarvikkeita. Kerttu oli mielellään mukana kuvassa ihailemassa lopputulosta.

Kysyin Kertulta, olenko minä vähän hassu kun tykkään tällaisesta järjestämisestä. Siltä nimittäin tuntui, kun kävin kolmatta kertaa katsomassa järjestyksessä olevaa laatikkoa. Hän vastasi "et oo", joten ehkä hänestä kasvaa toisen (vai äiti kolmannen?) polven organisoija.

Tavoitteeni oli saada lipasto Kertun järkevään järjestykseen sekä lelut mukaan leikkeihin. Paras palkinto tästä hommasta olikin se, että Kerttu ja Jaakko leikkivät ainakin tunnin uudesti löydetyillä leluilla.


Mar 3, 2014

Organisoinnin ABC (ja vierashuoneen loppusilaus)

Lukijakuntani on laajentunut pikku hiljaa. Kiitos mielenkiinnosta, ystävät!

Miltei hypin riemusta, kun sain teiltä ensimmäisen kommentin tekstiini. Jee! On tosi ihanaa tietää jonkun lukevan näitä juttuja, ja että niistä vieläpä herää jotain ajatuksiakin.

Joku teistä kysyi, miten oikein löytää jokaiselle tavaralle oma paikkansa ja kuinka raivata tarpeettomat tavarat pois tieltä. Niinpä ajattelin jakaa teille pari löytöä organisointiblogien ihmeellisestä maailmasta, joissa blogistit vastaavat näihin kysymyksiin. Linkit ovat englanninkielisille sivuille, joten kirjoitan lyhyesti suomeksi, mitä heidän tekstinsä käsittelevät. Ohjeet ovat rouvilla melko samanlaiset, mutta  he ilmaisevat ne omalla persoonallisella tavallaan.

I'm an organizing junkie: The organizing PROCESS is your force - use it


Blogin kirjoittaja on kehittänyt prosessin, jota seuraamalla voi järjestää kaikenlaiset tilat:

1. Suunnittele projekti. Arvioi mikä nykyisessä tilassa toimii, mikä ei, ja mitä haluaisit sillä saavuttaa.

2. Tyhjennä koko järjestettävä tila. Ihan kokonaan.

3. Järjestä neljään eri kasaan: roskiin, lahjoitetaan, sijoitetaan muualle, säilytetään tässä tilassa. Lajittele säilytettävät siten, että samanlaiset tulevat samaan paikkaan. Mitä enemmän laitat pois, sitä pienemmälle tavaramäärälle sinun pitää löytää säilytyspaikka.

4. Järjestä tavarat tilaan sopivia säilytysvälineitä käyttäen siten, että ne pysyvät omilla paikoillaan.

5. Arvioi uusi tilankäyttö - mikä toimii, mikä ei. Hyvä systeemi on sellainen, jota on helppo ylläpitää.

6. Ratkaise toimimattomat kohdat.

7. Ihaile kättesi töitä.

Tämä rouva kirjoittaa myös ohjeita siihen, kuinka luopua tavaroista. Jokaisen tavaran kohdalla voi kysyä itseltään: Käytänkö sitä? Rakastanko sitä? Onko se kaunis? Onko minulla tilaa säilyttää se? Mielestäni olennaisin kysymys on juuri tuo ensimmäinen - myös kauniit ja tunnearvoiset esineet pitää olla "käytössä" eli katseltavana ja ihailtavana, jos ne kerran haluaa säilyttää.

teal&lime: Simple 4 step process to organize any space


Tämäkin kirjoittaja on kehittänyt oman prosessinsa.

1. Sitoudu. Valmistaudu antamaan aikaa ja energiaa sille tilalle, jonka haluat järjestää.
2. Tyhjennä ja puhdista.
3. Heitä pois ja lajittele. (Samat kasat kuin edelläkin mainittiin.)
4. Laita tavarat takaisin niin, että ne ovat järjestyksessä ja helppo ottaa esiin.

Asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä näin kun niitä tästä ruudulta lukee. Mutta kun olet keskellä tavarakaaosta, on hyvä tietää mistä aloittaa. Itselläni on se vika, että kun saan jonkun loistoidean, alan toteuttaa sitä miettimättä sen vaikutuksia. Seurauksena on paljon tavaroiden ja huonekalujen siirtoa - ja usein lopulta alkuperäisille paikoilleen.

Paljon parempi on istahtaa alas ja miettiä kynän ja paperin avulla, miten kyseisen idean voisi toteuttaa mahdollisimman hyvin, järkevästi ja tehokkaasti. Silloin huomaa myös, mikäli idea ei olekaan hyvä. Olen myös pannut merkille tilan näkemisen valokuvana auttavan hahmottamaan, mikä siinä on vikana ja miten ongelman voisi ratkaista. Näkee omat nurkkansa vähän niinkuin uusin silmin.

Itselleni suurin haaste organisoinnissa tuntuu nyt täällä vieraalla maalla olevan se, mitä teen kierrätykseen meneville tavaroille. Vaatteiden kierrätys on helppoa - täällä on tien vierillä peltipömpeleitä, jonne vaatepussit voi tiputtaa. Leluja ja joitakin kirjoja olen saanut annettua ystäville, mutta paljon olisi vielä luovuttavaakin. Vanhat kirjat eivät ole kovin haluttuja.

Periaatteessa tiedän, mihin kodin irtainta voisi viedä kierrätettäväksi, mutta kuljettamiseen olisi hyvä olla auto. Lisäksi kyseinen paikka ei huoli ihan mitä tahansa. Ehkäpä pitää ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja käydä tutustumassa tuohon paikkaan. Suomen Turuus oli niin helppoa, kun kaiken saattoi viedä Ekotorille.

Osa ongelmaa voi olla myös se, että meillä on tavaroita, joiden olemassaoloa tässä asunnossa pidän hyödyllisenä tai siedettävänä, mutta en halua löytää niitä muuttolaatikoista seuraavassa kodissa. Esimerkiksi juomalaseja meillä on joka lähtöön, mutta ne kaikki ovat käytössä tällä hetkellä emmekä varsinaisesti tarvitse lisää. Tahtoisin kuitenkin nähdä lasihyllyni paremmassa järjestyksessä ja kattaa pöytään kaikille samanlaiset lasit.

Toisaalta, kaikille tavaroillemme on tällä hetkellä tilaa. Ihan pakko ei siis ole mitään heittää pois. Mutta mikäli muutto tulee ajankohtaiseksi, aion rankalla kädellä karsia irtainta. Se on niin turhauttavaa löytää huolella pakatuista ja kuljetetuista muuttolaatikoista ihan tarpeetonta tavaraa.

***

Tuunasin vierashuonetta vielä vähän lisää viime kirjoitukseni jälkeen - tässä näette tämänhetkisen lopputuloksen.



Löysin seinille taulukoukut ja kuvat ihan vaan vanhoista varastoista! Ei tarvinnut ostaa mitään uutta, ja huoneesta tuli paljon sisustetumman näköinen.  


Tai no, tulihan sitä uuttakin sitten ostettua. Meidän lähikaupassa, joka valitettavasti on suuri tavaratalo, oli myytävänä ihania laatikoita. En ostaessani tiennyt näitä missään tarvitsevani, mutta heti kotiin päästyäni riensin juoksujalkaa laittamaan vierashuoneen hyllyä uusiksi.




Hylly näyttää nyt kokonaisuudelta ja värit sopivat paremmin siniseen teemaan. Sen lisäksi sain kaikki pikkuiset askartelumateriaalit lajiteltua omiin laatikoihinsa.



Olen sitä mieltä, että tuollaisiin kauniisiin laatikoihin on syytä tarttua, kun sellaiset löytää. Minulle ei vielä kertaakaan ole käynyt niin, etten niille olisi käyttöä keksinyt. 

Lauantaina olimme koko perheen voimin shoppailemassa minulle ja Jaakolle uudet kengät. Kenkien ostamisessa on se hauska puoli, että halutessaan kaupasta saa mukaansa myös kenkälaatikot! Tänään päällystin laatikot kauniilla, vanhoilla lahjapapereilla - ja Jaakkokin ihasteli, kuinka kaunis hänen kenkälaatikostaan tuli.