Aug 17, 2016

Long time no see!

Pike Place Market Seattlessa

Hei rakkaat ystävät ja kaikki pallontallaajat!

Pidin näköjään kesätauon blogin kirjoittamisesta. Vilkaistaanpa, mitä tämän hiljaisuuden aikana on tapahtunut...

Konmari-projekti on ollut jäissä, mitä tulee tavaran plokkaukseen. En ole saanut tsempattua itseäni valokuvien ja muiden tunne-esineiden läpikäymiseen, koska siinä tuntuisi olevan niin hirveän iso työ ja se tarvitsisi tehdä osittain yhdessä Janin kanssa. Lisäksi, Marie Kondo itse tunnustaa kirjassaan "Spark joy" tehneeensä tuon viimeisen askeleen vasta viime aikoina. Ja hän on sentään ollut järjestelyfriikki koko ikänsä!

Tavaran vähentyminen kotonamme näkyy siinä, että paikat on helppo saada järjestykseen, kunhan ryhtyy. Pois lukien eteistilat ja "kodinhoitohuone" - jota meillä ei ole, ja pyykkikassit odottavat uskollista viikkaajaansa välillä päivätolkulla. Viikkaaminen ei ole niin kivaa, kun ei ole tiettyä tilaa, jossa sen saisi helposti tehtyä, vaan pyykinhuoltotila täytyy erikseen perustaa joka kerta. Välillä olkkariin, välillä makkariin, välillä aulaan... Haaveilen kovasti omasta kodinhoitohuoneesta!

Eteisessä on vaan yksinkertaisesti liian vähän säilytystilaa kaikille meidän tavaroille. Toki esimerkiksi kenkälipasto auttaisi asiaa - näin Janin kummisedällä hienot, korkeat kenkälipastot aivan pienessä tuulikaapissa ja melkein lähdin siltä istumalta ostamaan meille vastaavia. Sain kuitenkin onneksi jarruteltua itseäni, koska meille on jälleen tulossa muutto.

Konmari on aiheuttanut minussa sen muutoksen, että tahdon siivota kotia. En tarkoita nyt järjestelyä, vaan nimenomaan siivoamista. Kuten olen paljastanutkin, siivous ja siihen liittyvät rutiinit eivät todellakaan ole vahvoja puoliani. Rutiini on edelleenkin hakusessa, mutta imuriin tarttuminen ei ole nykyään enää lainkaan niin vaikeaa kuin ennen. 

Merkittävä henkinen tekijä imuroinnin aloittamisessa on tyhjä lattia - jos lattialla on liikaa huonekaluja tai tavaroita, mielikuva imuroinnista on heti todella vastenmielinen. Konmari-projektin myötä olohuone on helposti järjestettävissä imurointikuntoon. 

Yläkerta ja keittiö ovat vielä hieman murheenkryynejä. Keittiö on liian pieni, tuolien siirtely pois imurin tieltä hankalaa. Yläkerran kaikki huoneet ovat pieniä, ja erityisesti lastenhuoneissa on paljon tavaraa. Ja meidän sängyn alunen on iso pinta-ala, joka on ärsyttävä imuroida.

Mitä ihmettä, siis syvällistä pohdintaa imuroinnista?! Siinä yksi asia, jonka Konmari on tuonut elämääni: pohdin omia valintojani syvällisemmin ja tiedostan paremmin oman vastuuni asioista.

***

Kesän aikana perheemme tulevaisuudensuunnitelmat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Jani jäi työttömäksi ja hänelle tarjottiin töitä rapakon takaa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme tarjouksen hyväksyä.

On suru jättää sukulaiset ja ystävät pitkän matkan päähän. Harmillista on keskeyttää Kertun ja Jaakon vasta alkanut eskari- ja koulupolku sekä jättää tämä pihapiiri, jossa on mukavat naapurit ja lasten rauhallista leikkiä. Hulluna paperi- ja järjestelytyötä vaatii Yhdysvaltoihin muutto, puhumattakaan psyykkisestä työstä.

Kaikesta tästä huolimatta päätimme lähteä, koska ensinnäkin molempia meitä viehättää uudet kokemukset, erilaiset kulttuurit ja ihmisten tapaaminen. Lisäksi, jos Janilla riittää töitä pariksi vuodeksi, niin minä saan olla rauhassa kotona Kaisan kanssa tämän varhaiset vuodet ja Jani saa rauhassa tehdä mielekkäitä töitä innostavassa tiimissä. Kerttu ja Jaakko oppivat englannin sekä tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Arvelemme, että tämä on koko perheelle hyödyllinen ja jännittävä elämänkokemus.

***

Nyt siis on pöydällä viisumin hankkiminen sekä muuttoon orientoituminen. 

Tavaroiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että teemme listan pois laitettavista sähkölaitteista sekä kenelle ne kelpaisivat - meikäläiset koneethan eivät pääsääntöisesti toimi jenkkiläisessä sähköverkossa ilman kallista adapteria. Lisäksi tarkoitus on löytää säilytyspaikka parille huonekalulle, joita mielellämme vielä joskus Suomen kodissa katselisimme. 

Tavarat Jenkkeihin otamme mukaan näillä näkymin sillä ajatuksella, että isommat tavarat jäävät sille tielleen jos ja kun joskus Suomeen palaamme. Pikkutavaroiden kanssa tavoitteena on jättää Suomeen säilytykseen mahdollisimman vähän tavaroita, samoin ottaa mukaan mahdollisimman vähän tavaroita. Pienehköt tavarat on kuitenkin helppo postittaa tai kantaa matkalaukussa takaisin Suomeen. 

Tulevalla asuinseudullamme on tavallista, että talot ovat suuria. Siksi ajattelen nyt, että suurin osa tällä hetkellä omistamistamme huonekaluista kannattaa ottaa mukaan. Pääsee niistä sitten siellä eroon tarvittaessa, mutta on harmillista laittaa rahaa tarpeellisiin tai sisustuksen kannalta keskeisiin huonekaluihin, jotka yhtä hyvin voi nyt vaan pakata muuttokuormaan. Vaikken tykkääkään huonekalujen täyttämistä huoneista, luulen lähes tyhjän huoneen myös tuntuvan vähän kolkolta.

Tuntuu mukavalta ajatella, että tämän 96 neliön sijaan meillä olisikin rutkasti yli sata neliötä. Sen sijaan amerikkalaisittain tyypilliset kokolattiamatot eivät innosta pätkän vertaa... Kuulin kaverilta - Luojan kiitos meillä on uudessa asuinpaikassa Ulmin ajoilta tuttu perhe! - että heillä on kokolattiamaton puhdistamista varten erityinen imuri sekä höyrypesuri. Tehokkaista (?) puhdistuskeinoista huolimatta minua ällöttää ajatus kokolattiamatosta, joka tavallisesti on siellä vielä erityisen pitkänukkainen. Toivottavasti me löydämme talon, jossa on suomalaisittain normaali lattiapinta.

Kyllä nyt olisi tarkoitus niiden valokuvienkin kimppuun käydä, vielä ennen muuttoa. Sen verran sain aikaiseksi yhdessä Janin kanssa, että tilasimme vihdoinkin Kaisan ristiäiskuvat. Ei siinä mennyt edes vuottakaan..!