Konmaritetut bullet journal -tarvikkeet

...kaksi rakkauttani samassa postauksessa, ou jee!

Joskus muinoin vuonna nakki ja papu kirjoitin aiheesta erittäin tärkeät tavarani, joihin lukeutui ainakin washi-teipit ja kynät. No oikeinpa tunnistin ilon aiheeni jo tuolloin, vaikka keskityinkin enemmän järjestykseen kuin tavaroiden valintaan. Tuohon tärkeiden tavaroiden laatikkoon jäikin "kivojen tavaroiden lisäksi asumaan myös tuikitarpeelliset sakset, teippi, kuminauhat ja sinitarra". Sittemmin olen ymmärtänyt, että näitä ei ole pakko säilyttää samassa paikassa, kun eivät minun elämässäni mitenkään kuulu samaan kategoriaankaan.

No niin, olen siis huomannut ja tunnistanut kauniiden papereiden, muistikirjojen, washi-teippien ja kynien säkenöivän iloa. Englanniksi näitä sanotaan sanalla "stationery", olisiko suomeksi sitten oikea sana paperitavara.

Viime vuoden lopulla tutustuin bullet journaliin eli luettelopäivyriin, josta en enää aio luopua. Siinä yhdistyy ihanasti rakkauteni järjestykseen ja kauniisiin paperitarvikkeisiin. Olen yrittänyt saada näitä aarteita järjestykseen tässä uudessa kodissa, mutta on ollut vaikeaa löytää niille yksi ainut paikka, jossa sitten bullet journaliniani täyttäisin.

Yhtäkkiä minulla välähti, että viime vuonna Mujista ostamani ihana lokerikko on tyhjillään. (Muji on japanilainen kauppa ja tuotesarja, josta tykkään kovasti.) Säilytin lokerikossa alun perin lasten kyniä ja värejä, mutta Kaisan kiinnostuttua piirtämisestä systeemi piti päivittää ja hylkäsin lokerikon. Tykkään lokerikosta tosi paljon, se on ihanan yksinkertainen ja käytännöllinen. Teinpä siis siitä liikkuvan bujo-aseman!

***

I love writing my bullet journal. But I have been struggling to find a station for that in our house that would work for every situation. This week I realized that I have a very nice empty organizer that I can use to create my mobile bullet journal station. I bought the organizer from Muji, which is a Japanese brand and a shop. I love their products! I used to have my kids' pencils and colors in that organizer but now that Kaisa has grown up to be interested in drawing, I had to update the system.

The pencil case has all the necessary items I need for everyday journaling and some "just for fun" items. The organizer helps me when I want to create new beautiful pages and layouts on my book. The "just for joy" items that I carry in my pencil pouch are the little sticker pads in animal shape and the liner and the measure.

The tiny animal pads are from a Seattlite Japan-shop that I haven't checked myself yet. My friend had them as a surprise gift in an Easter egg for Kaisa, and I figured I have a better use for them than my baby daughter...The liner and the tiny tape measure are from Muji - more of those simple and beautiful Japanese things that I love.

The pencil pouch is from Marimekko and the notebook is from Leuchtturm1917. Needless to say, they do spark joy for me greatly.

While organizing my bullet journal supplies in to this organizer, I Kondo'ed them. That is, I went thru my washi-tapes and pens and asked myself it they spark joy for me. The left-overs I donated to my kids. I don't like writing with pens or markers that have too light a color and I usually only WRITE  with my Stabilos, so I let go of the lighter shades.

I organized the tapes first according to size - small ones in their own compartment - and then according to color.

In the envelopes I have my glossy pictures, which need glue to be attached to paper, and my stickers. So far I have mainly used stickers to decorate the bullet journal. Now that the glossy pictures - which often times create a very nostalgic and romantic feeling - are there, I hope to use them more.

In the very last two pictures you can see my monthly spreads for June. This time I combined the monthly and the weekly calendar, so that I have more space to write down events and tasks to be done at a certain point later in the month.

The other spread has the monthly to-do list, the items-to-buy/items bought list, the foods that I make in June and on the other page, the sports that I do in June. I explain the sports tracker more carefully with the picture. BTW, the week starts on Monday according to the Finnish calender!

Tämän aseman äärelle sopii asettua missä vaan - olkkarin sohvassa, lattialla, kirjoituspöydän ääressä, keittiön pöydällä... Kaikki on esillä ja silti siististi järjestettynä ja helposti siirrettävissä. Lokerikon antimia käytän, kun minulla on pidempi hetki aikaa tehdä päivyriä, tai kun vuorossa on uuden kuukausiaukeaman tai muiden teemasivujen tekeminen.

Penaali kulkee aina yhdessä päiväkirjan kanssa - siellä on välineet, joita tarvitsen bullet journalin päivittäiseen täyttämiseen. Sekä muutama tavara, jotka nyt vain ilahduttavat minua.

The things in my pencil pouch

Pelkästään ilahduttavia mutta ei niin tarpeellisia ovat nuo pikku tarralappulehtiöiset sekä metrimitta ja viivotin. Mittanauha ja viivotin ovat lokerikon tapaan Mujista. Possu- ja karhulehtiöt ovat Kaisan pääsiäismunien täyte, jotka äiti takavarikoi omaan käyttöönsä. Ystävä oli ostanut ne Seattlesta jostain Japani-kaupasta, johon minä en ole vielä tutustunut. Mutta suunnitelmissa on! Olen tosi ihastuksissani niistäkin japanilaisista tavaroista - yksinkertaista ja kaunista!

Washi-teipit konmaritin ennen kuin järjestin ne lokerikkoon. Siirsin lasten askartelutarvikkeiden joukkoon ne teipit, jotka eivät (enää) ilahduttaneet minua. Tarkastellaanpa lähemmin noita iloisia rullia uudessa kodissaan:

Tavarat ovat minun mielestäni järjestyksessä usein silloin,

kun ne on järjestetty koon mukaan. Kapeat teipit siis omassa lokerossaan.

Puna, kulta, hopea.

Vihreä.

Loput värit.

Washi-teippien lisäksi bujooni tuovat väriä tietysti kynät. Puuvärit ovat akvarelleja, jotka levittyvät kauniisti jos värityksen päältä maalaa vedellä. Sitä en ole kyllä bujooni vielä tehnyt, mutta ehkä joku kerta, kun on riittävästi aikaa. Käytän niitä siis tavallisten puuvärien tapaan.

Stabilot tilasin Amazonista juuri muutettuamme Valtoihin. Olin ihan kipeä, kun minulla ei ollut matkatavaroissa yhtäkään kivaa kynää. Päätin sitten sijoittaa näihin, jo monesti hyviksi havaittuihin laatukyniin. Paketissa oli myös neon- ja pastellisävyjä, jotka nyt tämän konmarituksen yhteydessä siirtyivät Kertun pöydälle. En tykkää kynistä, joiden kirjoitusjälki on liian haaleaa.

Keltainen on mukana, koska päiväkirjani on keltainen!

Näiden lisäksi koristelen päivyriäni tarroilla. Nyt kun lisäsin kiiltokuvani bullet journal -lokerikkoon, tulee niitäkin toivottavasti käytettyä. Kiiltokuvat luovat aivan erilaista tunnelmaa kuin tarrat, ne ovat jotenkin niin nostalgisia ja perinteisen kauniita. Olen ryhmitellyt kiiltokuvat kukka-, keiju- ja muihin kiiltokuviin, kunkin ryhmän omaan kirjekuoreensa ja tarrat omaansa.

Tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa tämän kuun bullet journal -aukeamista. Kokeilen tällä kertaa yhdistettyä kuukausi- ja viikkonäkymää, johon mahtuu enemmän suunnitelmia kullekin päivälle.

Kuukauden toiselle vakioaukeamalle listaan tehtävät, hankinnat, laittamani ruuat sekä seuraan liikunnan toteutumista. Tavoitteena on neljä tuntia viikossa, yksi ruutu vastaa viittä minuuttia. Neliöitä on viisi, koska kesäkuu jakautuu viiden viikon varrelle.

Each square consists of 49 little squares. Each little square means 5 minutes of sports. 

My aim is to do at least 4 hours of sports each week.

The first and the last weeks of June are shorter than seven days

so I have marked parts of the square in black.

Ajatuksia Marjaanan Konmari-projektin jälkeen

Aloitin Konmari-projektin heinäkuussa vuosi sitten. Useimmat kategoriat olen nyt käynyt läpi kahdesti - minun kohdallani projekti vaati yhden harjoittelukierroksen sekä yleistä tavaran vähentämistä siinä ohessa. Nyt on jäljellä enää osan muistoesineitä läpikäyminen ja järjestäminen. Kirjoitan kuitenkin nyt väliarvion, koska olen mielestäni jo sisäistänyt Konmarin toimintaperiaatteen ja hyvin pitkälti soveltanut sitä oman elämäni elementteihin.

Miltä nyt tuntuu? Mikä on muuttunut minussa tai kodissani? Laitan tähän alkuun lainaukseksi tekstin, jossa esittelen itseni blogini lukijoille. Siitä kuvastuu hyvin tilanne ennen Konmaria, sillä olen kirjoittanut sen joskus vuoden 2015 keväällä. Taivaan kiitos alkuosa pitää edelleen paikkansa sellaisenaan - kristitty, vaimo, äiti.

Tästä lähdettiin

Olen yli kolmekymppinen nainen ja työni on ollut jo usean vuoden ajan kotiäitinä palveleminen. Asuin mieheni ja kahden lapsemme kanssa kolme ja puoli vuotta Saksassa - ensin Ulmissa ja sitten Münchenissä - ja palasimme Suomeen tämän vuoden helmikuussa.

Olen Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä uskova kristitty ja tahdon elää Jumalan tahdon mukaan. Lempikohtani Raamatussa on:

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:4-7)

Olen pienestä asti rakastanut huonekalujen siirtelyä paremmille paikoille sekä tavaroiden järjestämistä. Iskä ja äiti kutsuivat sitä huonekaluvalssiksi. Lapsuudenkodissani on edelleen kirjahylly, jonka syrjässä on sekä minun että iskän allekirjoittama sopimus, ettei hyllyä siirretä minnekään ennen kuin se mahdollisesti siirretään omaan kotiini. En enää muista tapauksen yksityiskohtia, mutta ilmeisesti olin pyytänyt iskää siirtämään hyllyn uuteen paikkaan yhden kerran liikaa... Nyttemmin raskaiden esineiden siirtelystä vastaa tietysti rakas mieheni Jani. Koska hänkään, isäni tavoin, ei ole innostunut huonekalujen edestakaisin siirtelystä, olen oppinut pohtimaan siirtoja tarkasti etukäteen ja keskustelemaan Janin kanssa siirtämisperusteista.

Siivouksesta - lattioiden imuroinnista, pölyjen pyyhkimisestä, luuttauksesta ja sen sellaisesta - en ole oikein koskaan välittänyt. Ehkä jonain päivänä löydän omaan tyyliini sopivan siivousrutiinin, jolla koti pysyy jatkuvasti siistinä. Vielä sitä ei ole löytynyt ja kärsinkin kroonisesti pölyisestä ja roskaisesta lattiasta. Ulmissa asuessamme meillä kävi siivooja kerran viikossa. Maanantaiaamupäivisin minä järjestin kaikki tavarat paikoilleen, iltapäivällä siivooja tuli ja siivosi kaiken. Se oli hienoa. Tanssahtelin ilosta joka kerta kun kiitin Frau Predkaa ja sain taas nauttia siististä kodista.  Valitettavasti siivouspalvelun ostaminen täällä Suomessa on kallista. Ja koen, että tämä 96 neliön koti minun on itse opittava pitämään siistinä.

Innostuin sisustuksesta ja kodin visuaalisesta ilmeestä vasta muutama vuosi sitten Suomessa ostettuamme oman kodin. Sen innostuksen myötä olen ahminut sisustuslehtiä ja -blogeja ja opetellut näkemään, mitkä värit, muodot ja materiaalit sopivat yhteen niin, että ne miellyttävät minua. Kun uusia, pienehköjä, sisustuselementtejä kotiimme hankitaan, minä yleensä pohdin minkälaista tarvitaan ja teen esivalinnan, mutta Jani sitten osallistuu pohdintaan ja hyväksyy tai hylkää ehdotuksiani. Isot huonekalut, kuten sohvan, sängyn ja olohuoneen lipaston, olemme valinneet kaikin puolin yhdessä. Huomaan että oman näköisen sisustuksen tekeminen ei ole kovin nopea prosessi - vasta tässä neljännessä sisustuskärpäsen pureman jälkeisessä kodissa esimerkiksi olohuone alkaa näyttää minun mieleni mukaiselta. Tosin Saksassa ollessa minua ei niin huvittanut sijoittaa rahaa sisustusjuttuihin, koska arvelin asumisen siellä olevan väliaikaista.

Tämä blogi syntyi helmikuussa 2014 innostuksesta vähentää kodista turhia tavaroita ja kehittää toimivia ja kauniita säilytysratkaisuja. Tämä blogi keskittyy siis järjestämisen teemaan. Pääsääntöisesti kodin ja arjen järjestämiseen, mutta välillä saattaa mielen päällä olla myös muita asioita, jotka kaipaavat järjestystä. Toivon, että kirjoituksistani voisi olla iloa ja hyötyä teille, jotka tahdotte luoda kotiinne järjestystä ja kauneutta.

Järjestys tekee arjesta toimivaa. Itse tarvitsen järjestystä ympärilleni myös siksi, että ajatukseni kulkisivat vapaasti ja pystyisin luomaan uutta. Jos näen ympärilläni epäkohtia, mieleni alkaa askaroida niiden järjestämisen parissa. Sitten keskitynkin siihen yhteen asiaan ja työstän sitä, kunnes saan sen hyvään vaiheeseen. Tavaroiden lisäksi tämä intohimoni ulottuu myös asioiden, tilanteiden, yhteisöjen ja rutiinien järjestämiseen: jos näen jonkin asian voivan olla paremmin, en voi muuta kuin yrittää muuttaa sitä parhaaksi katsomaani suuntaan. Mikäli siis katson asian tärkeäksi ja koen muutoksen olevan minun käsissäni.

Tykkään postata kauniita kuvia, mutta olen surkea dokumentoimaan järjestelyprojektejani valokuvin - yleensä inspiraatio iskee ja sitten on päästävä heti käsiksi toimintaan, ei kameraan. Siihen on tyssännyt useampikin blogikirjoituksen tekeminen. Ehkäpä keskitynkin jatkossa ottamaan kauniita kuvia vasta sitten, kun kaikki on valmista.

Alun perin ajattelin kirjoittaa tänne myös käsityöprojekteistani. Vaikka minulla on lähes koko ajan jokin käsityö työn alla, on niistä kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Mutta kauniiden valokuvien vuoksi taidan niitä edelleen välillä dokumentoida. 

Konmarin myötä osaan nyt sanoa, että huonekalujen siirtely uusille paikoille sekä kauniiden kuvien postaaminen blogiin ovat asioita, jotka ilahduttavat minua. 

On sykähdyttävää nähdä kotinsa hieman uudessa valossa, kun vaihtaa huonekalujen järjestystä. Kauniit kuvat ovat minulle tärkeitä - olen huomannut mielelläni ostavani kauniita postikortteja ja ripustavani niitä seinälle. Koristelen päiväkirjan sivut ja tykkään lähettää kaunista postia.

Alareunan kortin on taiteillut Penny Gaj Iso-Britanniasta
ja kaksi muuta korttia Susan Wheeler Texasista.
Askartelut ovat Kertun kätösistä.

Vasta nyt kun luin tuon tekstin, tajusin että tämä blogi tosiaan voisi olla kauniiden valokuvien paikka. Arjen kauniiden valokuvien... Jos ne tosiaan ovat niitä minua ilahduttavia, kannattaa niihin satsata aikaa ja yritystä! Ehkä saisin vielä aikaiseksi "kauneimmat kuvat" -kavalkadin tästä kodistamme. Niin tämä blogi lähentyisi nimeäänkin - Luovia.

Haaveilin vielä puolitoista vuotta sitten toimivasta siivousrutiinista. Koen, että Konmarin myötä olen löytänyt ratkaisun siivoamiseen, vaikkakaan en toimivaa siivousrutiinia. Tai voiko sitä kutsua rutiiniksi, että siivotaan, kun on sotkua? Nykyään tavaroiden saaminen paikalleen alakerrassa kestää ihan maksimissaan vartin. Ja siinä taitaa jo olla keittiötavaroidenkin paikalleenlaitto. Sitten on helppo aloittaa varsinainen siivoaminen.

Sisustuksesta taas kirjoitin siitä näkökulmasta, että uusia juttuja pitää hankkia löytääkseen oman tyylinsä. Konmarin myötä olen tehnyt päinvastoin: vähentänyt, kunnes oma tyyli on paljastunut kaiken roinan alta. Jo visiointivaiheessa tajusin sisustuslehtiä Konmarin ohjeen mukaisesti selatessani, että minua miellyttää suuren tyhjät alueet sekä hurmaavat, värikkäät, pienet yksityiskohdat. Ehkä tila ja yksityiskohdat eivät ole aivan vielä balanssissa kodissamme, mutten enää ehdi tuunaamaan, kun kohta muutamme.

Miten arvioin Konmari-metodia juuri nyt?

Mielestäni Konmari on hieno teoria. En kutsuisi sitä pelkästään metodiksi, vaan teoriaksi, jota voi soveltaa monella eri tasolla. Voit ottaa periaatteista käyttöön vain pienen osan - kuten viikkauksen - ja se helpottaa arkeasi. Toisaalta voit soveltaa teoriaa koko elämääsi, ja se saattaa mullistaa koko ajattelusi. Sosiaalityöntekijän silmin ajattelen, että Konmari-metodi on hyvä väline länsimaiselle ihmiselle oman elämänhallinnantunteen palauttamiseen tai vahvistamiseen.

Ajatus siitä, että ihminen ja tämän ympäristö ovat vuorovaikutuksessa, ei todellakaan ole Marie Kondolta lähtöisin. Mutta hän on ihastuttavan ihmislähtöisesti, kätevän kompaktisti ja kutkuttavan kajahtaneesti kirjoittanut ihmisen suhteesta tavaroihinsa sekä kehittänyt menetelmän, jolla tätä suhdetta voi muuttaa. Menetelmä on niin konkreettinen ja esitetty niin kansantajuisesti, ettei normaalijärjellä varustettu ihminen olla periaatetta ymmärtämättä: Ilahduttaako tämä esine minua?

Marie Kondo kehottaa käymään joka ikisen tavaran lävitse ja kysymään, ilahduttaako se. Tavaroiden suhteen tämä on ihan käypä kysymys - yksikään tavara ei loukkaannu, vaikka laitat sen pois kodistasi (toki Kondo on tästä seikasta päinvastaista mieltä, hänhän suhtautuu tavaroihin olentoina). Miksi ihmeessä olla suhteessa sellaisiin tavaroihin, jopa päivittäin, jotka aiheuttavat stressiä tai pahaa mieltä? Tavarat ja niiden määrä ovat erittäin helposti muutettavissa oleva reunaehto omassa elämässä.

Monet ovat soveltaneet metodia myös muihin elämänsä reunaehtoihin. Minun mielestäni se on monessa asiassa, kuten ruokavaliossa ja harrastuksissa, hyvä ja järkevää. Mutta mitä tulee ihmissuhteisiin, tätä periaatetta ei voi sellaisenaan soveltaa. Ihmissuhteet ovat luonteeltaan sellaisia, että toisinaan tulee kielteisiä tunteita, jopa pitkäksikin aikaa. Ihmissuhteessa on vuorovaikutuksessa aina kaksi osapuolta, en vain minä. Jos tärkeä ihmissuhde ei ilahduta, kysymys kuuluu, mitä minä voisin tehdä tai ajatella toisin.

Marie Kondosta toteaisin, että hulluuden ja nerouden raja on tunnetusti häilyvä. Hän on asiassaan niin ehdoton, että suomalaisen korvaan paatos kuulostaa jokseenkin liioitellulta. Arvelen sen johtuvan ainakin osaltaan Kondon japanilaisuudesta. Tietääkseni japanilaiset ovat todella kokonaisvaltaisesti asiassaan mukana, kun jostain innostuvat tai johonkin paneutuvat. Koen myös, että suomalaisena minun on vaikea erottaa, milloin Kondo vitsailee ja milloin hän on tosissaan. Mutta onko sillä väliäkään loppupeleissä, jos asian ydin on ymmärretty ja monetkin jutut huvittaa.

Miten Konmari on vaikuttanut ajatteluuni?

Olen nykyään itsevarmempi sen suhteen, mitä haluan ja mitä en halua. Tunnistan paremmin ne asiat, jotka ilahduttavat minua - sekä ne jotka eivät ilahduta. Panen siis tunteeni merkille herkemmin erilaisten asioiden suhteen.

Joka kerta kaupassa ollessa pääsen harjoittamaan uutta tapaani ajatella tavarasta. Voin ostaa turhia tavaroita, jotka ilahduttavat minua (jos olen valmis uhraamaan siihen rahat, paikan kotoa sekä huolenpidon), enkä osta välttämättömiä tavaroita, jolleivät ne ilahduta. Tutkin tarkkaan minua houkuttavat tavarat ja voin varmuudella sanoa, että tämän haluan, tätä en. Tai, tätä tarvitsen, tätä en. 

Olen myös konmarittanut ajankäyttöäni. Tiedän oman arvojärjestykseni elämässä ja tahdon elää arvojeni mukaisesti. Tiedostan vahvasti, että päätän itse omasta ajankäytöstäni - siitä, kenen kanssa olen vuorovaikutuksessa, miten ja milloin. Mitä teen työkseni, mitä harrastan, miten laiskottelen. Aiemmin kolkuttelivat sotkuiset nurkat ja tekemättömät kotityöt takaraivossa, nyt olen niistä vapaa. Voin käyttää vapautuneen ajan ja energian niinkuin tahdon. Mutta esimerkiksi liikunnan suhteen arvoni ja todellisuus eivät vielä kohtaa... 

Näen kotityöt tätä nykyä uudessa valossa: pöydän pyyhkiminen siivoaa myös mieltä, vaatteiden laskostaminen rentouttaa, järjestyksessä oleva kaappi ilahduttaa. Ne ovat kyllä "pakollisia kotitöitä", mutta oma suhtautumiseni niihin on toisenlainen, en koe niitä pakkona vaan tavallaan hyvinvointiani edistävinä harrastuksina. 

Pidän huolta tavaroista, joiden kanssa olen valinnut elää, ja pidän omalta osaltani kunnossa kotia, jossa meidän perhe elää. Ajattelen, että esimerkiksi lasten tavaroiden järjestäminen on huolenpitoa lapsista. Siisteys on tärkeä elämäntaito, joka olisi lasten hyvä oppia jo kotona - harjoittelemme sitä yhdessä. Kehun Kaisaa joka kerta, kun hän laittaa jonkun tavaran takaisin paikoilleen! Ja Kerttu ja Jaakko saavat 20snt joka kerta kun viikkaavat pyykkinsä, tuplaten jos pyykkiä on paljon.

Olen siis tällainen Konmari-hörhö ja ylpeä siitä! Voi olla että päällimmäinen huuma tästä hiipuu, mutta en olisi siitä lainkaan vakuuttunut. Konmari on niin perustavasti muuttanut suhdettani tavaraan, että tuskinpa se palaa entisiin uomiinsa.

...on ohi. Mutta uusi ajattelutapa jatkuu.

Marjaanan Konmari-projekti, osa XV: Keittiötavarat

Niille, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, saattaa olla selvää keittiöön liittyvät negatiiviset tunteeni. En kovastikaan tykkää kokkailusta, mutta sitä on tässä elämäntilanteessa syytä harrastaa. Leipomiseen ei riitä innostus kaiken sen kokkailun lisänä, vaikka leipomisesta periaatteessa tykkään. Keittiön järjestys on ollut haaste siitä asti kun ryhdyin tätä blogia pitämään, enkä kovin mielelläni ole keittiötä esitellyt, ainakaan kokonaisuudessaan. Ei vaan oo mun lempipaikka!

Konmari-metodissa on tärkeää visioida ennen projektin alkua, minkälaisessa kodissa tahtoo elää. Minulle olisi varmasti ollut hyödyksi visioida ihan erityisesti unelmakeittiöni etukäteen ennen keittiötavaroiden maritusta, mutta unohdin.

Unelmakeittiöni on siisti! On helppo aloittaa ruuanlaitto tai leivonta, kun ei tarvitse aloittaa siivoamisella. Unelmakeittiöni on kodin sydän, jossa kaikki viihtyy ja jossa tehdään kaikenlaista muutakin, kun vain syödään. Unelmakeittiössäni myös kaapit ovat järjestyksessä ja niistä löytyy kauniita ja käytännöllisiä astioita sekä terveellisiä ja maistuvia ruoka-aineita.

Nykyinen keittiömme on niin pieni, ettei siellä kyllä paljon muuta tehdä kuin syödään. Olohuoneessa on suuri pöytä, johon sopii levittää monenlaiset projektit. Kertun synttäreillä keittiön pöydän ääressä kyllä koottiin Legoja...

Ruoka-aineita en vielä konmarittanut, mutta kaikki muu keittiötavara on nyt maritettu. Yllätyksekseni huomasin, että pitkäperjantaina vieraita kestitessäni hain ihan mielelläni kaapista kauniit astiat kattaukseen. Yleensä en ole osannut antaa arvoa kauniille kattaukselle, vaikka siitä joidenkin ystävien luona olen nauttinutkin. Ruuanlaitto oli myös kivaa, koska tehtiin yhdessä Janin kanssa eikä ollut kiire.

Ehkä saan itsestäni esiin sittenkin sen keittiöhengettären...

Sitten kuviin. 

Nämä tavarat lähtivät kyllänsä palvelleina kierrätykseen, pieni osa myös roskikseen tai materiaalikierrätykseen.
Erityisesti ilahduin, kun Kertun eskarissa ottivat mielihyvin vastaan kertakäyttöastiat!

Konmaritettavat keittiötavarat alakategorioissaan

Aloitin juomille tarkoitetuista astioista. Kannoin kaikki olkkarin pöydälle konmaritettavaksi.

Ennen kuin kamera ehti mukaan pippaloihin, siirsin viinilasit jo tänne keittiön kaappiin. Olin niin innoissani, kun tajusin niiden sinne hyvin sopivan!

Seuraavaksi ruuan tarjoiluun sopivat astiat. Vasemmassa alareunassa näkyy pois valitsemiani juoma-astioita.

Ruuanlaittoon tarvittavat astiat...

...joista säilytin nämä.

Muoviset astiat, ruuan säilytys...

...joista säilytin nämä. Vasemmalla näkyvät rasiat siirsin pois keittiöstä.

Kaikki loput keittiötavarat.

Tavarat (suunnilleen) omilla paikoillaan

Vanhan mummun kaapissa riittää vielä työsarkaa,
mutta kaksi ylintä hyllyä isosta yläkaapista ovat nyt järjestyksessä.

Minä olisin saattanut muutaman näistä myydäkin, mutta en saanut lupaa.
Ole tarkkana, jos konmaritat yhteistä omaisuutta! Toisen tavaroihin ei saa koskea ilman lupaa.

Vanhan mummun kaapin suuri alakaappi, tarjoiluastiat.

"Laitteet"
Veitset ovat tämän kaapin vieressä seinällä, joten ylimmällä hyllyllä veitsen- ja saksen teroitin sekä vaaka.
Toisteksi ylemmällä hyllyllä vatkain ja sauvasekoitin vaihtoterineen.
Toisteksi alimmalla hyllyllä lääkkeet.
Alimmalla hyllyllä latauspiuhoja, Kindle, iPad, paistomittari, viinipullon avaaja.

Samassa kohtaa alakaapissa,
ylähyllyllä ruuanlaittokulhot ja harvoin tarvittavat työvälineet,
alahyllyllä yleiskone osineen ja käyttöohjeineen.

Mikrosyvennyksen päällä oleva kaappi,
viini- ja olutlasit, kannut.

Mukit, kuumajuoma-astiat.

Työtason alla kulmakaapissa kattilat sekä paistinpannut ja paistonkestävät astiat,
korihyllyllä kertakäyttöpaperit ja muovipussit.

Tason päällä kulmakaapissa siivilät, salaattilinko, höyrytysritilä ja raastinrauta
sekä ruoka-aineita.
Laitan ehkä tarjoiluvateja mummun kaapista tuonne ylähyllylle,
että saan tilat kankaille mummun kaappiin..

Ruuanlaittovälineet

Ruuanlaittovälineiden alla lapsillekin sopivat juomalasit (aikuisten lasit kuivauskaapissa)
sekä kulhot, sekalaiset lautaset ja leikkuulaudat.

Lautaset, tarjoilupikarit.

Aterimet, pikkuruiset tarvikkeet, tarjoiluvälineet (juustohöylät voisi siirtää tuonne työvälineiden laatikkoon...)

Jääkaapin päällä oleva kaappi,
patalaput, esiliinat, korit, takana piparipurkki.

Pakastimen päällä oleva kaappi,
reseptikirjat, keittiöpyyhkeet, koristepaperit,
takana kylmälaukut.

Jeejeejee, siinä kuvat järjestyksessä olevasta keittiöstä!!! Ruokatavarat on tosiaan vielä konmarittamatta, mutta niille on olemassa jo omat paikkansa: gluteenittomat tason päällä kulmakaapissa ja maustehyllyn vieressä, gluteenilliset laatikoissa työtason alla. 

Mielestäni oli nerokas ajatus laittaa ruokatavarat gluteenittomuuden mukaan eri paikkoihin keittiössä, sillä parikin ystäväämme tarvitsee gluteenitonta ruokaa. Kun ainekset ovat selkeästi erillään, ei tarvitse panikoida aineiden sekoittumisesta.

Ajattelin konmarittaa ruuan ehkä sitten viimeisten tavaroiden joukossa ja sillä välin pyrin käyttämään pois kaapissa pitkään istuneet ruoka-aineet...

Seuraavaksi olisi vuorossa koriste- ja säilytysesineet. Toivottavasti pääsen niihin hommiin jo huomenna!

Marjaanan Konmari-projekti, osa XII: Siivousvälineet ja -aineet sekä ajatuksia ajattelutavan muuttumisesta

Heippahei!

Viime viikolla valmistelin ja juhlin Kertun synttäreitä. Päätin etten edes yritä marittaa mitään, koska helposti mopo lähtee käsistä ja sitten tuskailen ajanpuutetta loppuviikosta. Nyt juhlat menikin tosi mukavasti. Minua normaalisti vaivaava viime hetken paniikki, joka näkyy perheenjäsenille raivoamisena, oli poissa lähes kokonaan. Oli suorastaan leppoisaa. Syyksi voisin arvella äidin avun kahvipöydän antimien leipomisessa sekä konmarituksen, jonka ansiosta siivous oli helpompaa.

Olen huomannut jo jonkin aikaa, että viihdyn kotona paremmin. Pystyn olemaan läsnä juuri tässä hetkessä ja tilassa. Takaraivossa ei kolkuta tekemättömät työt (vaikka niitä on yhtä paljon kuin ennen). Luulen että marituksen ansiosta olen oppinut huomaamaan muissakin asioissa, mikä tuottaa minulle iloa, ja valitsemaan sen. Tullut tietoisemmaksi siitä, että tekeminen ja tekemättä jättäminen ovat omia valintojani, joista minä olen vastuussa.

Vanhaa viisauttahan tämä on, johon vain konmarituksen kautta ehkä olen saanut käytännön toimintatavan.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,

aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,

aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Saarn. 3:1-8

Facebook

Tässä reilu viikko sitten jätin Facebookin. Totesin, että olen tullut hieman riippuvaiseksi Facessa roikkumisesta. Koko ajan oli sellainen olo, että jotain jännää tapahtuu ja saan sen selville Facea selaamalla. Kyllähän se niin onkin - koko ajan tapahtuu jotain mielenkiintoista ja lueskelemalla naamakirjaan postattuja linkkejä ja päivityksiä löytää koko ajan mielenkiintoisia juttuja. 

Mutta minua alkoi vaivata FB-krapula: selaamisen jälkeen en ollut lukenut mitään juttuja, mistä olisi ollut se enempää iloa, hyötyä tai ajatuksenruokaa, ja harmittelin hukattua aikaa ja katkennutta ajatusta. Totesin, että Facebook ei tuota minulle iloa ja se ei ole mitenkään välttämätön päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta, joten suljin käyttäjätilini.

Kyllähän sen saa herätettyä henkiin ihan vain kirjautumalla takaisin Faceen. Mutta vielä en ole kokenut tarvetta niin tehdä. Tällä hetkellä tuntuu, että olen "herännyt Facebook -unesta": Olen muka tiennyt mitä kavereille kuuluu, kun heidän nimensä ilmestyvät naamakirjasta näytölleni. Mutta oikeaa kanssakäymistä ei ole ollut pitkiin aikoihin.

Minulla oli Facebookissa myös paljon sellaisia kavereita, jotka eivät ole kuuluneet elävän elämän yhteyksiin enää vuosikausiin. Yhdet kaverit Facebookissa, toiset livenä. Nyt ajatukseni löytävät ne ihmiset, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, koska en jatkuvasti syötä silmilleni nimi-naama-linkki-lööppi-saastetta. Pääni on paljon parempi käyttöliittymä tällaisille tunnepuolen asioille kuin Facebook.

Tähän liittyen kävin läpi myös kännykän yhteystietolistan ja poistin tarpeettomat. Tähän asti en ollut koskaan edes katsonut, keitä minun yhteystietolistallani on. Nyt voin tehdä niinkuin neuvoin ystävääni hänen Facebook-paastonsa aikana: "Selaa läpi yhteystietolistaasi ja lähetä ihan oikea viesti heille, joista et ole kuullut pitkään aikaan."

Huonoja puolia tässä naamakirjattomuudessa on se, että monet tahot päivittävät ajankohtaisimmat asiat Facebook-sivulleen, joille en nyt pääse. Eikä minua voi kutsua helposti kaikenmoisiin tapahtumiin tai ryhmiin. Mikäli nämä alkavat painaa liikaa vaakakupissa, saata tilini uudelleen avata, mutta nyt en ollenkaan koe sellaista tarvetta. Facettomuus on liian vapauttavaa ja rentouttavaa...

Siivousvälineet

Koska koko viime viikko meni ilman maritusta, oli maanantaiaamuna ensimmäinen mielessä oleva asia seuraavan kohteen järjestäminen. Ystävät, minä alan olla voiton puolella - olen konmarittanut jo paljon enemmän tavaroita kuin mitä minulla on käymättä läpi!

Siivouskaappi on ollut tosi sotkuinen jo pidemmän aikaa, mutta ajattelin siivoavani sen sitten kun konmaritan siivousvälineet. Nyt sen vuoro tuli. Täytyy sanoa, että ilo on aika kaukana tästä kategoriasta - en tykkää siivoamisesta eivätkä siivousvälineet tuota minulle juurikaan iloa. Noudatin siis enemmän periaatetta "tuota en ainakaan tarvitse" ja "noita on liikaa" kuin "mikä säteilee iloa".

Kerrankin muistin ottaa "ennen" -kuvat ennen kuin rupesin konmarittamaan! Kaappi oli ihan täynnä, hyllyillä oli mitä sattuu,  pulloja oli vaikea koukkia ylimmältä hyllyltä ja siivouslasta tippui naulakostaan.

Poistin kaikki tavarat kaapista ja puhdistin sen. Ryhmittelin tavarat pöydällä: keittiön siivous, kylppärin ja vessan siivous, lattian siivous, muu siivous. Kokonaan pois pöydältä siirsin tavarat, jotka eivät selkeästi tähän kategoriaan kuulu.

Valkoisessa pahvilaatikossa ovat kenkätarvikkeet, kuten plankki ja varapohjalliset, jotka järjestin tässä samalla, mutten palauttanut enää siivouskaappiin.

Silitysrauta ja -lauta asuvat meillä täällä siivouskaapissa, koska sinne lauta mahtuu näppärästi ja alakerrassa on hyvin tilaa myös lauta avata ja silittää. Tilankäytöllisistä syistä myös Janin tuo-yksi-poranoloinen-Ryobi-työkalu majailee siivouskaapissa.

Kaikki siivouskaapista löytynyt tässä...

...ja tässä.

Siivousvälineet ryhmiteltynä suurin piirtein.

Ei niin siivousvälineitä.

Koko projektissa ei tullut ihan hirveästi jätettä. Yksi mattojen tahranpoistoaine täytyy toimittaa kaatopaikalle, vanha etikkapullo pullonkierrätykseen ja tuo pussillinen roskaa roskikseen. Tarpeeton, uusi siivouslasta ja vanhat keittiöpyyhkeet (jotka olivat mukamas lattiarättejä) lähtevät kierrätykseen. Yksi kaveri vinkkasi minulle tekstiilikierrätyspajasta Nextiili, jossa tahrat ja reiät tekstiileissä eivät haittaa. En ole koskaan vielä sinne mitään vienyt, mutta nyt aion ruveta käyttämään sitä.

No niin, ja sitten vielä parhaat kuvat, eli tavarat järjestyksessä paikoillaan! Essut roikkuvat siivouskaapissa toistaiseksi, voi olla että keittiön konmaritettuani laskostan ne kauniisti jonnekin kaappiin. Muovipusseissa on kierrätysmetalli,-lasi ja -pullot.

Laitoin lattialastan varteen suihkuverhon renkaan. Nyt se pysyy naulakossaan.

Ylimmällä hyllyllä korissa kaikki siivousrätit ja -sienet, silitysrauta vesikannuineen ja suihkupulloineen sekä talouspaperi.

Kaikki siivouspurtilot yhdellä hyllyllä.

Asuntoon kuuluva asukaskansio ja jotain varaosia sekä loput siivousvälineet.
Sohvanpesuaineet ja -välineet ovat tuossa pienessä beigessä boksissa.

Jätesäkit, luuttausämpäri, mattotamppari imuriin.

Silityslauta (johon teippasin kiinni siivouskaapin pohjalta löytyneet jalannupit), imuri ja Janin työkalu.

Ja sitten vielä vertailun vuoksi ennen-jälkeen kuva.