Moi,
Minä ja mieheni olimme tänään lyhyellä moottoripyöräajelulla. Oli ihana nähdä omaa asuinseutua moottoripyörän selästä! Autolla ajaessa pitää erityisesti huomata katsoa ulos ikkunasta ja havainnoida maisemia. Moottoripyörällä ajaessa taas ei ole vaihtoehtoa - maisemat ovat koko ajan joka puolella. Lisäksi tuuli ja tuoksut on aistittavissa. Täällä on tähän aikaan vuodesta aivan uskomattoman vihreää. Paikoitellen tuntui aivan siltä, kuin ajaisi jollain sademetsään tehdyllä tiellä. Vaikka monet puut muistuttavat ulkonäöltään suomalaisia lajitovereitaan, on myös monia, jotka näyttävät minun silmiini eksoottisilta.
Pohdimme matkalla, minkälaisessa maisemassa haluaisimme asua. Olen huomannut, että itse nautin eniten sellaisesta maisemasta, joka muistuttaa lapsuudenkotini näkymiä. Paljon peltoa ja alavaa maata, vähän vettä siellä täällä... Tällä seudulla saa kuitenkin maalaismaiseman kaupanpäälliseksi komeat vuoret taustalle, eipä olisi hullumpaa sellaisen maiseman äärestä herätä! Tämänhetkinen majapaikkamme tarjoaa näkymiä lähinnä naapurin pihaan sekä ajotielle. Tökkää silmään pahemman kerran! (Opimme pohjanmaalaisilta ystäviltämme kerran, että heidän takapihaltaan avautuva maisema peltoineen ja metsineen 'ei tökkää silmään'.)
Pikku retkellämme oli sellainenkin hauska vaikutus, että reilun tunnin kun katseli lähialueen maisemia ja sitten ajoi omalle kotikadulle, koti tuntuikin olevan mukavalla alueella ja muutenkin mukiinmenevä. Samanlainen tunne on joskus tullut, kun olen palannut pitkältä Suomen lomalta. Ihmeellisesti voi tunninkin maisemanvaihdos auttaa näkemään omat nurkat uusin silmin!
Meillä on kyllä täällä kotona vielä ihan kauhea kaaos kevään jäljiltä. Olin silloin sairaana kolmisen kuukautta, ja siivoustyöt ehtivät ruuhkautua. Nyt olen kyllä ollut jo siivouskunnossa ainakin kuukauden... Aiemmin yritin vakuuttaa itselleni, että siivoan itseäni varten enkä vieraita. No korona-aikana kukaan ei ole käynyt talossamme sisällä oman väen lisäksi, ja niinpä on vaan siivouskin sitten jäänyt. Ehkäpä tämä tästä, kun elämä siirtyy ulkoa sisälle ja koulu alkaa. *fingers crossed*
Ensi viikolla haetaan lapsille koulutarvikkeet. Jokainen koulupiirin oppilas saa lainaksi oman tietokoneen. Eniten minua mietityttää, kuinka meidän 5-vuotias kindergartenilainen (vrt. suomalainen esikoulu) pärjää etäopetuksessa. Keväällä hän osallistui preschoolin (vrt. suomalainen kerho) virtuaaliopetukseen, joka onnistuminen perustui tuttuun rutiiniin, opettajaan ja ryhmään. Nyt koulunkäynti, opettaja ja luokkakaverit ovat kaikki hänelle ennestään vieraita. Toisaalta, koska hän ei ole koskaan käynyt koulua, ei hän myöskään tiedä mitä odottaa. Ja odottaa nyt ihan innoissaan koulun alkua.
