Marjaanan Konmari-projekti, osa XV: Keittiötavarat

Niille, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, saattaa olla selvää keittiöön liittyvät negatiiviset tunteeni. En kovastikaan tykkää kokkailusta, mutta sitä on tässä elämäntilanteessa syytä harrastaa. Leipomiseen ei riitä innostus kaiken sen kokkailun lisänä, vaikka leipomisesta periaatteessa tykkään. Keittiön järjestys on ollut haaste siitä asti kun ryhdyin tätä blogia pitämään, enkä kovin mielelläni ole keittiötä esitellyt, ainakaan kokonaisuudessaan. Ei vaan oo mun lempipaikka!

Konmari-metodissa on tärkeää visioida ennen projektin alkua, minkälaisessa kodissa tahtoo elää. Minulle olisi varmasti ollut hyödyksi visioida ihan erityisesti unelmakeittiöni etukäteen ennen keittiötavaroiden maritusta, mutta unohdin.

Unelmakeittiöni on siisti! On helppo aloittaa ruuanlaitto tai leivonta, kun ei tarvitse aloittaa siivoamisella. Unelmakeittiöni on kodin sydän, jossa kaikki viihtyy ja jossa tehdään kaikenlaista muutakin, kun vain syödään. Unelmakeittiössäni myös kaapit ovat järjestyksessä ja niistä löytyy kauniita ja käytännöllisiä astioita sekä terveellisiä ja maistuvia ruoka-aineita.

Nykyinen keittiömme on niin pieni, ettei siellä kyllä paljon muuta tehdä kuin syödään. Olohuoneessa on suuri pöytä, johon sopii levittää monenlaiset projektit. Kertun synttäreillä keittiön pöydän ääressä kyllä koottiin Legoja...

Ruoka-aineita en vielä konmarittanut, mutta kaikki muu keittiötavara on nyt maritettu. Yllätyksekseni huomasin, että pitkäperjantaina vieraita kestitessäni hain ihan mielelläni kaapista kauniit astiat kattaukseen. Yleensä en ole osannut antaa arvoa kauniille kattaukselle, vaikka siitä joidenkin ystävien luona olen nauttinutkin. Ruuanlaitto oli myös kivaa, koska tehtiin yhdessä Janin kanssa eikä ollut kiire.

Ehkä saan itsestäni esiin sittenkin sen keittiöhengettären...

Sitten kuviin. 

Nämä tavarat lähtivät kyllänsä palvelleina kierrätykseen, pieni osa myös roskikseen tai materiaalikierrätykseen.
Erityisesti ilahduin, kun Kertun eskarissa ottivat mielihyvin vastaan kertakäyttöastiat!

Konmaritettavat keittiötavarat alakategorioissaan

Aloitin juomille tarkoitetuista astioista. Kannoin kaikki olkkarin pöydälle konmaritettavaksi.

Ennen kuin kamera ehti mukaan pippaloihin, siirsin viinilasit jo tänne keittiön kaappiin. Olin niin innoissani, kun tajusin niiden sinne hyvin sopivan!

Seuraavaksi ruuan tarjoiluun sopivat astiat. Vasemmassa alareunassa näkyy pois valitsemiani juoma-astioita.

Ruuanlaittoon tarvittavat astiat...

...joista säilytin nämä.

Muoviset astiat, ruuan säilytys...

...joista säilytin nämä. Vasemmalla näkyvät rasiat siirsin pois keittiöstä.

Kaikki loput keittiötavarat.

Tavarat (suunnilleen) omilla paikoillaan

Vanhan mummun kaapissa riittää vielä työsarkaa,
mutta kaksi ylintä hyllyä isosta yläkaapista ovat nyt järjestyksessä.

Minä olisin saattanut muutaman näistä myydäkin, mutta en saanut lupaa.
Ole tarkkana, jos konmaritat yhteistä omaisuutta! Toisen tavaroihin ei saa koskea ilman lupaa.

Vanhan mummun kaapin suuri alakaappi, tarjoiluastiat.

"Laitteet"
Veitset ovat tämän kaapin vieressä seinällä, joten ylimmällä hyllyllä veitsen- ja saksen teroitin sekä vaaka.
Toisteksi ylemmällä hyllyllä vatkain ja sauvasekoitin vaihtoterineen.
Toisteksi alimmalla hyllyllä lääkkeet.
Alimmalla hyllyllä latauspiuhoja, Kindle, iPad, paistomittari, viinipullon avaaja.

Samassa kohtaa alakaapissa,
ylähyllyllä ruuanlaittokulhot ja harvoin tarvittavat työvälineet,
alahyllyllä yleiskone osineen ja käyttöohjeineen.

Mikrosyvennyksen päällä oleva kaappi,
viini- ja olutlasit, kannut.

Mukit, kuumajuoma-astiat.

Työtason alla kulmakaapissa kattilat sekä paistinpannut ja paistonkestävät astiat,
korihyllyllä kertakäyttöpaperit ja muovipussit.

Tason päällä kulmakaapissa siivilät, salaattilinko, höyrytysritilä ja raastinrauta
sekä ruoka-aineita.
Laitan ehkä tarjoiluvateja mummun kaapista tuonne ylähyllylle,
että saan tilat kankaille mummun kaappiin..

Ruuanlaittovälineet

Ruuanlaittovälineiden alla lapsillekin sopivat juomalasit (aikuisten lasit kuivauskaapissa)
sekä kulhot, sekalaiset lautaset ja leikkuulaudat.

Lautaset, tarjoilupikarit.

Aterimet, pikkuruiset tarvikkeet, tarjoiluvälineet (juustohöylät voisi siirtää tuonne työvälineiden laatikkoon...)

Jääkaapin päällä oleva kaappi,
patalaput, esiliinat, korit, takana piparipurkki.

Pakastimen päällä oleva kaappi,
reseptikirjat, keittiöpyyhkeet, koristepaperit,
takana kylmälaukut.

Jeejeejee, siinä kuvat järjestyksessä olevasta keittiöstä!!! Ruokatavarat on tosiaan vielä konmarittamatta, mutta niille on olemassa jo omat paikkansa: gluteenittomat tason päällä kulmakaapissa ja maustehyllyn vieressä, gluteenilliset laatikoissa työtason alla. 

Mielestäni oli nerokas ajatus laittaa ruokatavarat gluteenittomuuden mukaan eri paikkoihin keittiössä, sillä parikin ystäväämme tarvitsee gluteenitonta ruokaa. Kun ainekset ovat selkeästi erillään, ei tarvitse panikoida aineiden sekoittumisesta.

Ajattelin konmarittaa ruuan ehkä sitten viimeisten tavaroiden joukossa ja sillä välin pyrin käyttämään pois kaapissa pitkään istuneet ruoka-aineet...

Seuraavaksi olisi vuorossa koriste- ja säilytysesineet. Toivottavasti pääsen niihin hommiin jo huomenna!

Rot! Red! Punainen! Röd! Rouge!

Punainen on kaunis väri. Se on myös rohkea väri. Se sopii moneen paikkaan korostamaan yksityiskohtia, mutta liika punainen saattaa myös ärsyttää. Punaiseen väriin liittyy paljon symboliikkaa - kulttuurista riippuen joko myönteistä tai kielteistä. Wikipedia kertoo, että "punainen on ihmisen silmän kautta näköhermoon kaikkein voimakkaimman ärsykkeen antava väri".

Yksityiskohtia olkkarista

Minä olen aina pitänyt punaisesta. Yläasteella sain paljon palautetta siitä hyvästä, että tulin parina päivänä kouluun kirkkaanpunaisessa nahkatakissa ja housuissa. Teini-ikäiseen se vaikutti niin, ettei punainen niin paljon kiinnostanut sen jälkeen. Olen kyllä sittemmin ostanut ainakin yhden punaisen paidan, mutta viime joululomalla huomasin tykkääväni punaisesta väristä huulipunassa ja kynsilakassa. Siitä syntyy ihana 50-lukulainen vaikutelma, kun muun meikin tekee tuon ajan henkeen.

Sisustukseeni punainen teki näyttävän esiintulon muuttaessamme Saksaan. Ostin meille kirkkaanpunaisen sohvan olohuoneeseen. Usein kuulee, että rohkeiden värien kanssa pitäisi olla varovainen, koska ajan kanssa ne saattavat alkaa ärsyttää. Minulle ei ole näin vielä käynyt vaan tykkään punaisesta sohvastamme edelleen. Pikemminkin kirkkaan värin kotiin tuominen vaikutti päinvastoin - sohva avasi oven muillekin punaisille sisustustavaroille. 

Keväällä päätin, että tuon punaista kotiin entistä enemmän ja teen siitä yhden sisustuksemme pääväreistä. Kun kerran tykkään sohvasta ja muistakin punaisista yksityiskohdista olohuoneessa, miksi en toisi punaista myös muihin huoneisiimme.


Tänä kesänä Suomessa olikin sitten mukava tehdä sisustukseen liittyviä ostoksia, koska tiesin minkä värisiä tavaroita etsin. Mustaa, valkoista, punaista... Minulla oli myös sellainen ajatus, että ruokapöytämme sisustuksesta olisi mukava tehdä toimivampi ja uuteen sisustusväriteemaan sopiva.

Aiemmin ruokailuhuone näytti muun muassa vaaleansiniseltä ja keltaiselta. Hmm. Keltainen sopi yhteen kyllä tuolien kanssa ja tavallaan katonkin kanssa. Ja sininen ja keltainen ovat vastavärejä, eli periaatteessa toimii. Ruokailuhuone näytti kuitenkin jotenkin kulahtaneelta. 

Useimmiten meillä pidettiin talouspaperitelinettä ruokapöydällä, mutta se valitettavasti ole mikään pöydän kaunistus. Ensin havittelin Ikean kaunista valkoista servettitelinettä ja sainkin sen ystävältä, joka oli kyllästynyt siihen. Se ei kuitenkaan oikein pysy pystyssä ja papereita on vaikea ottaa levittämättä koko pakkaa.

Tuossakin kuvassa muuten näkyy ruokailuhuoneen kulahtaneet värit. Kyllähän pehmeilläkin väreillä voi aikaansaada särmän sisustuksen, mutta minun tapauksessani niiden valikoituminen kotiimme kertoo ennemmin päättämättömyydestä ja linjan puuttumisesta.

Nyt on aika esitellä ne löydöt, joita tein kesälomalla ruokailuhuoneemme piristykseksi ja samalla toivottaa punainen tervetulleeksi kyseiseen tilaan!

Sain käsiini Janin papan tekemiä puisia tulppaaneja. Ne ovat kauniita, ja edesmenneen rakkaan sukulaisen kädenjälki tekee niistä myös korvaamattoman arvokkaita. 

Minulle tuli heti mieleen, että nuo kukat sopivat tuohon maljakkoon, joka minulla jo oli kotona. Tämän maljakon olen muuten perinyt yhdestä opiskeluaikaisesta asunnostani - joku edellinen asukas oli hylännyt sen kaapin perälle.

Janin mummun varastosta sain pari ikivanhaa mutta hyvästä kankaasta tehtyä valkoista lakanaa tehdäkseni niistä pöytäliinan ruokapöydälle. Aika hullu ajatus laittaa lapsiperheen ruokapöytään kankainen valkoinen pöytäliina? Yritin sitä jokunen vuosi sitten ja kyllästyin pesemiseen noin kahden viikon jälkeen. Onkohan tilanne nyt toinen, kun lapset ovat vähän isompia? Se jää nähtäväksi, sillä laitoin pöytäliinan vastikään paikoilleen.

Pentikin alennusmyynnistä löysin kauniin servettitelineen, jollaista olin havitellut luovuttuani epäkätevästä ikealaisesta. Maksoin siitä vain reilun kympin ja se sopii hyvin yhteen meillä jo ennestään olleen hedelmävadin kanssa. Se vie kyllä suhteellisen paljon pöytätilaa pystyssä seisovaan verrattuna, kuten eräs ystäväni huomautti. Meillä ei arkikattaus ole kuitenkaan yleensä niin runsas, että koosta olisi merkittävää haittaa.

Kaiken kukkuraksi löysin vielä laivalta huopaiset, punaiset pannunaluset. Ne ovat niin kauniit, että voivat olla pöydässä silloinkin, kun niitä ei tarvita. Tuo pannunalusten kuvio on muuten kiehtonut lapsiakin! Nämäkään eivät olleet kalliit, kaksi kappaletta maksoivat reilun kympin.

Näitten löytöjen kanssa koristettuna ruokapöytämme näyttää nyt tältä. Ihana valkoisen ja punaisen yhdistelmä! Esineet ovat myös jo käytössä hyviksi ja toimiviksi havaittu. Hedelmiä tulee syötyä enemmän, kun ne ovat helposti käsillä ja silmien edessä. Servettitelineestä lapset saavat lautasliinan helposti itse ja olen onnistunut löytämään edullisia servettejä vakiokaupastamme. Ja pannunaluset ovat pöydässä aina valmiina, joten kattilat voi vaan kantaa pöytään.

Ruokailuhuoneen kokonaisuus piristyi näiden myötä selvästi, mutta minusta tuntuu, että punaista ei ole vielä tarpeeksi. Mahtaisiko punainen verhokappa tuoda tilaan tarpeeksi väriä? On myös mahdollista, että ripaus mustaa voisi tuoda kaivattua särmää ruokailuhuoneeseen. Edullisen, sisustusväreihin sopivan taulun saisin, jos kehystäisin vaikkapa sopivan Marimekon kankaanpalasen seinälle.

Toisaalta ruokailuhuone on nyt tunnelmaltaan rauhallinen, ehkä jopa ripauksen juhlava. Vanha opiskeluaikana ostamani lipasto tuo tilaan myös romanttista vivahdetta. Jos tuon lipaston korvaisi esimerkiksi mustalla ikealaisella Malm-lipastolla, ruokailuhuoneen tunnelma muuttuisi paljon modernimmaksi. Sellaista vaikutelmaa en halua. Tuo on muuten ihan tavallinen kenkähylly, jonka olen laittanut lipaston ylähyllyksi!

Toisella pitkällä seinällä ruokailuhuoneessa on kyllä lisää iloisen punaista väriä, ystäväni Emilyn maalaaman taulun muodossa. Tykkään ajatuksesta, että ruokailuhuone olisi samalla myös galleria, jossa on meidän kauneimmat taideteoksemme. Tällaiset taulut tuovat huoneeseen tietysti monia värejä, eivät vain sisustusteemaan sopivia.

Yleisilme ruokailuhuoneessa on nyt kaunis. Mutta jotain tuntuu silti puuttuvan. En tiedä mitä se on, joten on katseltava rauhassa ja pohdittava vaihtoehtoja. Jos jollekulle teistä tulee mieleen ajatuksia, miten saisin tämän tilan sisustuksesta hyvällä tavalla värikkäämmän ja kiinnostavamman, ottaisin vinkkejä mielelläni vastaan.