Opetellaan kodinhoitoa, Marjaanan 986 346. oppitunti

Sitä voisi  kuvitella, että on arjenhallinnan mestari oltuaan kotona yli kuusi vuotta lasten kanssa. Meidän arki oli Saksassa kuitenkin tosi eri näköistä ja nyt vauvan synnyttyä kuvio meni taas kerran uusiksi.

Syksyllä huomasin, että kolmen lapsen kanssa arjen sujuminen ei salli äidin "omaa" aikaa monta kertaa viikossa. Olin sillä viikolla kyläilemässä pariin kolmeenkin otteeseen, skypetin yhden kaverin kanssa ja kirjoitin blogia. Viikon lopulla asunto näytti aika sotkuiselta ja pyykit oli kokonaan pesemättä. Sitten tuli syysloma ja menimme vanhempieni luo pariksi yöksi lasten kanssa. Siellä taas havaitsin, kuten monta kertaa aiemminkin, että mun äidin arkipäivä pyörii pitkälti keittiössä. Varsinkin kun on isompi sakki ruokittavana.

Tästä seurasi - vihdoinkin - kauan odotettu Marjaanan valaistuminen kodinhengettärenä. Luulen että muutos on tapahtunut enimmäkseen päänupin sisällä, mutta tuloksetkin kyllä alkavat näkyä. Olen jotenkin myönteisessä mielessä tajunnut, että kotityöt tulevat tehdyksi vain tekemällä. Ja että tekeminen on kivaa, kun ei ota aikataulupaineita eikä edes kuvittele tekevänsä mitään muuta kuin kotitöitä.

Viimeiset viikot olen pelkästään huolehtinut kodin siisteydestä ja lasten hyvinvoinnista. Tietysti pitää olla omaa aikaa, ja vaikka hinta on välillä kova, sitä tarvitaan. Niinkuin nyt kirjoittaessani. Tämä aika on onneksi pois vain kodinhoidosta, ei lapsilta. Pääasia että tiedostaa niiden hommien odottavan juuri minua.

Jaakolla oli synttärit viime viikolla. Maanantaina päätin viikon tavoitteeksi siivota kodin "lattiasta kattoon" sekä valmistella juhlat. Eikä siis millään sotilasmeiningillä vaan rennosti ja vauvantahtisesti. Mutta voitte uskoa, että siinä on tavoitetta enemmän kuin kyllin yhdelle viikolle. Jaakon synttäreiden alkaessa minulla oli kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa rento fiilis, tarjottavat suht valmiina (joista suuren osan teki mun äiti - kiitos siitä!) ja koti kunnossa - kaikki yhtaikaa.

Keskiviikko oli ehkä kaikkein tiukin päivä, kun siivosin yläkerran lattiat. Tahdoin lasten itse keräävän ja järjestävän tavaransa pois lattialta. Jaakolta tämä sujui, mutta Kertulta ei niinkään. Jaakon huoneessa olemme kerran "tehneet Konmarit", eli käytiin hänen lelunsa yksitellen läpi niin, että hän päätti mikä tuottaa hänelle iloa. Ja samalla järjestettiin tavarat paikoilleen. No, sen jälkeen Jaakon huoneesta on lähtenyt yksi kokonainen hylly, mikä tietysti sotki järjestyksen. Mutta Jaakolla on kuitenkin käsitys, kuinka siivoaminen tehdään.

Kertun huoneessa ja Kertun kanssa en ole Konmaria tehnyt, joten hänelle siivous näyttäytyy vielä hieman ylitsepääsemättömältä projektilta. Tarkoitukseni on ennen joulua käydä Kertunkin kanssa hänen tavaransa läpi, niin että hän oppii hyvän siivous- ja järjestämistekniikan. Ja pääsee eroon ylimääräisestä roinasta.

Lasten työtahdin ja osittaisen vastahakoisuuden sietäminen, homman keskeytyminen vauvan hoitoon sekä oma suuri vastentahtoisuus lattioiden pyyhintään tekivät koko projektista vähän pitkän ja raskaan. Mutta nyt kun olen sen kerran tehnyt (raskausaikanani ja vauvan synnyttyäkin Jani huolehti siivoamisesta, koska mä en oikein pystynyt tai jaksanut), on paljon helpompi ryhtyä hommaan uudelleen.

Ostin Konmari-kirjan itselleni ihan paperiversiona ja suomeksi. Sen lukeminen varmaan osaltaan auttoi tämän valaistumisen syntymiseen. Konmarihan perustuu siihen, että tavarat käydään läpi kerran ja sitten niille valitaan paikka, jossa ne "asuvat". Tätä työtä olen muutosta asti tehnyt ja aion vielä tehdä. Ja kuten tiedämme, siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen on monin verroin helpompaa, kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.

Seuraavana tavoitteena on jouluvalmistelut. Ja henkireikänä toivottavasti myös konmaritusta ja bloggailua. Jaakko taannoin toivoi, että jouluna koko koti olisi siisti. Minustakin siisti koti on osa joulun tunnelmaa, joten tahdon panostaa siihen. Nyt on vielä kuukausi aikaa. Joitain joululahjoja olen jo ostanut ja Janin kanssa ollaan suunniteltu meidän perheen joulunviettoa. En kuitenkaan ole vielä tehnyt listaa joulumuistamisista tai pöydän antimista, mutta uskoisin tässä olevan vielä hyvin aikaa sekä suunnitelmien tekemiseen että toteuttamiseen.

Piti tähän loppuun laittamani parisen kuvaa siististä olkkarista. Mutta uudellakin kännykkäkamerallani kuvat olivat niin surkeita, etten niitä tahdo julkistaa. Ehkäpä seuraava päivitys onkin sitten pelkkiä kuvia!

Uusi olohuone!

Meille on tapahtunut monenlaista tässä viimeisen kuukauden aikana.

Ensinnäkin, meille syntyi vauva! Ja sitä myöten Jani oli isyyslomalla kolme viikkoa - mikä näillä näkymin onkin hänellä ainut lomaksi kutsuttava jakso tänä vuonna. Arkeen palasimme torstaina, joten lasten kuskaaminen kerhoon ja eskariin sekä päivittäiset askareet ovat taas minun kontollani. Vauva nukkuu paljon ja kasvaa hyvin, joten esimerkiksi näin aamupäiväunien aikaan minulla on aikaa kirjoittaa blogia. Jaakko on kolme päivää viikossa kanssani kotona. Tällä hetkellä hän leikkii yläkerrassa Legoilla ja laulaa "Ninjago, Ninjago, naanaa naananaanaa...".

Toisekseen, saamme lunastaa asumisoikeuden tähän asuntoon. Meillä on ollut kahden vuoden määräaikainen vuokrasopimus, mutta nyt saamme vaihtaa sen asumisoikeussopimukseksi. Eikä tarvitse enää varautua lähtemään kahden vuoden kuluttua. Jos asiat sujuvat suunnitelmiemme mukaan, haluaisimme asua tässä vähän pidemmän aikaa.

Näistä uutisista innostuneena laitoimme isyysloman aikana olohuonettamme uusiksi. Kaikki lähti siitä, kun Jani ilmoitti tarvitsevansa tietokonepöydän. Ja minä ilmoitin, että meille ei ilmesty yhtäkään uutta huonekalua olkkariin (ja tarkemmin ajateltuna yhtään minnekään) ennen kuin on tehty kokonaisvaltainen huonekalujärjestyssuunnitelma. Jani kuuli minua ja niinpä valitsimme huonekalut, jotka haluamme säilyttää sekä mitä uutta tarvitsemme olohuoneeseen. 

Iskä ja äiti sattuivat olemaan kylässä tämän asian ollessa pöydällä ja sain heiltä hyviä näkökulmia järjestyksen luomiseen. Piirtelimme ehdotuksia paperille olohuoneen pöydän vieressä. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä organisointitaipumus kulkee geeneissä. Iskän teesi oli, että pitkä matala lipasto pitää siirtää ikkunan alle. Se oli mielestäni oikein hyvä idea, joten otin sen suunnitelman lähtökohdaksi.

Vanha olohuoneen järjestys oli periaatteessa toimiva, mutta TV oli huonolla korkeudella ja kokonaisuus todella massiivinen. Halusimme kevyempiä kalusteita medialaitteille. Ja minä halusin - vihdoinkin - piiloon kaikki mahdolliset mustat mööpelit olohuonetta pilaamasta.

Lopputulokseen olemme molemmat oikein tyytyväisiä. Olohuoneen ilme muuttui lähes täydellisesti ja siellä on helpompi hengittää.

Olohuoneen toinenkin syrjä, ruokailutilan puoli, näyttää nyt hyvältä huonekalujärjestyksen puolesta. En ole kuitenkaan vielä järjestänyt sitä, joten kuvia seuraa vasta myöhemmin. Vanhan mummun korkea ja leveä astiakaappi on nyt sillä seinällä, missä aiemmin oli musta-valko-punainen ryijy, ja piano on kitaroiden alla. Ruokapöytä on kapea pääty päin sitä samaa seinää, jossa piano ja kitarat ovat. 

Ai niin, ja TV:n alla ollut lipasto muutti yläkertaan meidän makuuhuoneeseemme. Se majoittaa nyt sekä minun että uusimman tulokkaamme vaatteita. Säilytystilaa hävisi olkkarista aika lailla tämän muutoksen myötä, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kuten kuvista näkyy, hommasimme seinään kiinnitettävät kirjahyllyt, TV-tason ja tietokonepöydän. Sohvapöytä on edelleen hakusessa. Tiedämme lähes täsmälleen minkälaisen haluamme, mutta sellaista yksilöä, jossa koko, muoto ja hinta kohtaisivat, ei ole vielä löytynyt. Haluaisimme valkoisen, pyöreän pöydän, jossa on pöytälevyn kokoinen alahylly ja jonka halkaisija olisi 65 cm. Materiaaleina mieluusti lasi ja metalli. Jos joku teistä lukijoista sattuu tällaiseen pöytään törmäämään, viestiä minulle kiitos! Nyt pöydän tilalla on Janin pappan nikkaroimat kukkapöydät, jotka eivät kyllä tilaan sovi.

Vahvistin, tulostin ja kaukosäätimet ovat piilossa TV-tasossa ja johdot enimmäkseen piilossa sen takana. Pianotuoli toimittaa nyt ATK-tuolin virkaa, kunnes tilaamamme satulatuoli saapuu. Tietokone on edelleen näkyvissä, vaikka halusin kaikki mahdolliset tekniikkavehkeet piiloon. Mutta se on kuitenkin aika hyvin piilossa siellä nurkassa eikä kiinnitä huomiota. Harkitsimme kyllä ATK-pöytää, jossa olisi ollut kaappi tietokoneelle, mutta halusimme mahdollisimman pienen ja kevyen näköisen pöydän.

Pöytä on rakennettu Ikeasta ostetusta baaripöydän levystä ja ruokapöydän jaloista. TV-taso on Ikean Bestå-palikoista koottu ja hyllyt ovat Ekby Hemnes/Ekby Valter. Sisustettuamme kotimme Saksassa enimmäkseen Ikean kalusteilla, melkeinpä vannoin etten enää koskaan halua ikealaisia kotiini. Valitettavasti ja onneksi Ikeassa on kuitenkin niin mainio hinta-laatusuhde, etteivät muiden liikkeiden kalusteet pärjänneet vertailussa. Lisäksi näyttää siltä, että Ikeasta saa sisustusmakuumme sopivia kalusteita.

Nyt kun korkea lipasto ja astiakaappi on poissa näkyvistä, olohuoneen yleisilme on tosi paljon kevyempi. Tuntuu että valo pääsee kulkemaan huoneessa paljon paremmin ja kulkureititkin tuntuvat toimivilta ja tilavilta. Tosin viikonloppuna, kun meillä oli vieraita ja yhdeksän hengen piti mahtua saman pöydän ääreen, ruokapöydän ympäri ei enää mahtunut kulkemaan ja joillekin paikoille asettautuminen oli vaivalloista. Janin mielestä tämä ei ole ongelma, mutta minua se vähän jäi nyppimään. Asia ratkeaisi kuulemma vain sohvan pois heivaamisella tai suuremman olohuoneen hankkimisella...

Oli mukava tehdä tällainen projekti, joka oli sekä minun että Janin mielestä tarpeellinen. Ja mukavaa oli myös se, että nyt saattoi hyvillä mielin hankkia juuri tähän tilaan sopivia kalusteita, koska tätä voinee nyt ajatella kotina toistaiseksi.

Kaunis käymälä

Ostin jo jokin aika sitten alakerran vessaan uuden hyllyn - Ikeastapa tietenkin. Menin sinne ostaakseni Billy-hyllyn, jonka voi tarvittaessa sijoittaa mihin tahansa kodin tilaan. Mutta sitten näinkin tämän paremmin silmää miellyttävän version, joka lähti mukaan vaikkei sovikaan kuin kylpytiloihin.

Nuo vaaleanpunaiset kukkapurkit ylähyllyllä löytyivät samalla reissulla. Kuten kuvasta näkyy, hyllyn sisustus on pastellisävyinen ja romanttinen. Tykkään kovasti siitä, kuinka hyvin kaulakoruni pääsevät esiin: naulakosta on helppo valita päivän asuun sopiva ja lisäksi ne toimivat sisustuselementtinä. Täydellistä!

Samoin ihanat metallipurkit saivat viimein arvoisensa paikan. Tummemman sininen on yläasteella saamani lahja ystävältä ja vaaleansininen kaunis ruusupurkki löytyi jostain pienen ruotsalaisen kylän tai kaupungin sisustusputiikista automatkalla Suomesta Saksaan.

Olen asettanut näiden kuvien valkotasapainon kohdalleen kuvankäsittelyohjelmalla. Muuten näissä näkyisi vessassamme vallitseva järkyttävä keltainen valo. Peilikaapin loisteputki antaa kyllä suunnilleen valkoista valoa, mutta sitä peittävä suoja on kellastunut. Olen harkinnut vaihtavani lampunsuojat sekä alakerran vessasta että yläkerran kylppäristä, koska ne maksavat vain alle kympin kappale. Toisaalta vanhat ovat vielä täysin ehjät, joten en ole pää kolmantena jalkana juossut Starkkiin ostoksille. Ehkä sitten talvemmalla, kun luonnonvaloa ei enää juuri ole saatavilla.

Tässä kuvassa näkyy paremmin kummitätini ompelemat ristipistotyöt. Ne olin laittanut paikoilleen jo ennen hyllyn hankkimista - ja aivan täydelliselle korkeudelle. Jee! Ikean metalliset kukkapurkit ovat täynnä roinaa, jota en kovin usein tarvitse. Minun pituiselleni ihmiselle niiden sisällöt eivät kuitenkaan näy vessassa käydessäni, joten saavat olla siellä rauhassa. Kukkapurkkien takana ovat korurasiani, jotka eivät värinsä puolesta myöskään sovi olemaan näkyvissä.

Tällä hyllyllä oleva valkoinen kori on tuparilahja ystäväperheeltä ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Piianpeili on kulkenut mukanani niin kauan, etten edes muista kuinka pieni olin sen saadessani. Joululahja se kumminkin oli ja kovasti toivottu. Simpukkarasiat ovat saamiani tuliaisia tuttavien etelän matkoilta. Pienemmän sain parhaalta kaveriltani joskus ala-asteella, mutta isomman antajasta ei ole enää muistikuvaa. Piianpeili ja rasiat kätkevät sisäänsä isot riippukorvakoruni. Takana olevassa Ikean kangaslaatikossa on nenäliinoja.

"Kun istut pytyllä" -näkymä. Olen sisustanut vessan valjut valkoiset seinät iloisen värisillä pyyhkeillä ja lasten piirustuksilla. Washi-teippikehyksissä on helppo pitää vaihtuvaa näyttelyä. Pyyheliinoista käytän vain vihreän ja keltaisen sävyisiä, jotta värimaailma säilyy yhtenäisenä. Aksenttivärinä on pinkki.

Tässä kuvassa näkyy matto, josta päävärit vessaan olen bongannut. Vaikka vessassa on monia värejä ja lasten piirustukset ovat suorastaan riemunkirjavia, valkoinen hylly suht hillittyine pastelliväreineen tekee tunnelmasta rauhallisen. (Ok, hieman outoa kirjoittaa vessan tunnelmasta... Mutta ajatellaan nyt pelkästään visuaaliselta kannalta.) Kuvassa näkyy myös vessan sijainti asunnossamme: heti eteisen vieressä.

Tässä vielä pikainen katsaus tavaroihin, joita vessassa säilytetään. En järjestänyt niitä enkä heittänyt pois tarpeettomia, joten eipä niistä paljon enempää. Alimmalla hyllyllä on vessalukemista ja sinisessä laatikossa fööni ja suoristusrauta.

Olen mielestäni aika hyvä siinä, etten keräile varastoihini turhaa kosmetiikkaa. Ja monen mielestä ehkä kelvoton luopio naiseksi, kun en pahemmin naamaani rasvaile tai jotain kasvojenkohotusnaamioita harrasta. Mutta kyllä niitä purkkeja silti kertyy ja olisi syytä käydä läpi aika ajoin. Minua kuitenkin lohduttaa tieto, että näihin säilytyskalusteisiin, mitä meillä toilettituotteille tällä hetkellä on, mahtuu mainiosti kaikki tarvitsemamme purkit, putelit ja vehkeet.

WC:n pesuaineet säilyttäisin mielelläni poissa näkösältä, mutta ne ovat niin suuria, että ne on hankala piilottaa. Tykkään kuitenkin siitä, että niitä säilytetään vessassa, koska siivoaminen käy sillä tavalla hetken mielijohteesta tai käden käänteessä, kun vieraat ovat jo tuvassa.

Ja jottei totuus pääsisi unohtumaan: näkymä vessanpöntölle päin. Tummasävyinen sisustustaulu ei tuohon sovi, tiedän. Pöntön päälle olen kaavaillut jonkinlaista ulkovaatteiden kuivatussysteemiä, mutta nyt kesällä se ei ole tarpeellinen. Palannen asiaan syksymmällä.

Vielä lopuksi pari sanaa vessan sisustamisen tärkeydestä. Vessan päätarkoitus on tarjota helpotusta sekä talon väelle että vieraille. Koska itse käyn siellä useamman kerran päivässä ja vieraatkin visiiteillään lähes poikkeuksetta, on sen mielestäni syytä olla siisti ja kaunis.

Olen joskus kuullut, että ravintolan tason voi päätellä käymälätilojen siisteydestä. Ei se ehkä täsmälleen niin mene, mutta epäsiistit ja haisevat saniteettitilat ovat taatusti luotaantyöntäviä. Ja toisaalta, minua ainakin ilahduttaa käydä paikoissa, joissa WC:n sisustukseen on panostettu ja käsiä pestessä voi katsella kauniita yksityiskohtia. Nyt se toteutuu meidän omassa vessassa.

Kotoilua olohuoneessa

Täällä on tapahtunut monenlaista, sekä sisustuksellisesti että muuten. Järjestin meidän makuuhuoneen uudelleen ja Jaakon huone on saanut uusia kalusteita, samoin alakerran vessa. Valitettavasti monet blogiini kuuluvat asiat eivät ole kirjoitukseksi asti päätyneet. Lapset ovat enimmäkseen kotona minun kanssani, joten rauhallisia hetkiä vaikkapa tietokoneen äärellä ei arkeemme luonnostaan kuulu. Toisekseen muuton jälkimainingeissa järjestämistä ja organisointia on tosi paljon eikä kaikkea saa valmiiksi kerralla. Keskeneräisiä projekteja ei ole kiva jakaa blogissa, ellei seuraavat vaiheet ole selkeästi jäsennettävissä.

Yksi kaveri kysyi minulta, kuinka pitää kodin tasot siisteinä. Siitähän kirjoittelin tässä taannoin. Vastasin hänelle, että tavaroilla tulisi olla omat paikkansa, jotta ne eivät kertyisi tasoille. Kaverinikin on juuri muuttanut, joten luulen tursuilevien tasojen ja uuden kodin jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän kertaista projektiani toteuttaessani mieleen tuli myös sellainen vinkki, että tasoille vakituisesti sijoitetut isot tavarat voivat vähentää pikkusälän kertymistä.

***

Nyt kun olemme asuneet jo kolmisen kuukautta Suomessa, olen huomannut meidän arjessamme merkittävän muutoksen aiempaan. Saksassa lähdin tapaamaan kavereita useimmiten kaupungille - kahviloihin, leikkipuistoon, eläintarhaan... Oli helpompi tavata puolimatkassa kaupungilla kuin matkustaa jonkun luo, lapsilla oli ulkona paremmin tilaa leikkiä ja kotiäidit näkivät muutakin kuin kodin neljä seinää. Viikonloppuisin kävimme perheen kera usein ulkona syömässä. Saksassa se on edullista ja toi mukavaa vaihtelua emännän ruuanlaittoarkeen.

Täällä taas mennään useimmiten tapaamaan toisia äitejä, isiä ja lapsia näiden kotiin. Tai kutsutaan omaan kotiin. Täällä saan "nauttia" ruuanlaiton ihanuudesta jopa kahdesti päivässä, koska lapset eivät ole päiväkodissa syödäkseen siellä lounaan. Eikä viikonloppuisin voi paljon ulkona syömistä harrastaa, koska se on kallista. Kivoja vaihtoehtoja ei myöskään tällaisessa 30 000 ihmisen kylässä - kröhöm, kaupungissa - niin kovin paljon ole. Tosin täytyy sanoa, että lähes kaikki viikonloput ovat menneet joko sukulaisten ja ystävien vieraanvaraisuudesta nauttien tai itse vieraita kestittäen. Sukulaisten ja ystävien vuoksi me tänne muutettiin ja ihanaa on, kun heitä nyt saa useammin tavata!

Kotoilu näyttää siis tyypilliseltä suomalaiselta käyttäytymistavalta. Runsasta ruuanlaittoa lukuunottamatta tämä tapa kyllä tuntuu hyvältä. Janikin on ollut tosi iloinen, kun saa pääsääntöisesti syödä kotona tehtyä ruokaa. Minua on vähäsen inspiroinut telkkarista tuleva "Kaappaus keittiössä". Aavistelen, että ruuanlaitto voi myös olla kivaa. Ehkäpä jonain päivänä.

Koti on se paikka, jossa suurin osa elämästä tapahtuu - myös ne arjen juhlahetket. Jos haluan juoda hyvät kahvit tai nauttia hienosta ateriasta, helpointa se on tehdä kotona. Rakkaita ihmisiä tavataan kotona. Lasten hauskanpito sekä romanttiset hetket puolison kanssa syntyvät kotona. Onhan se koti välillä myös sairastupa tai työleiri, mutta keskitytään myönteiseen!

Miten tämä sitten vaikuttaa sisustukseen? No ainakin sillä tavalla, että kotoa on hyvä löytyä erilaisia paikkoja oleskeluun ja kaikkeen, mitä haluaa kotona tehdä. Minun visioni mukaan meidän kotona on ainakin hyvä kahvila ja ravintola, vähän hoploppia, kiva hotellihuone, kesäterassi, musiikkisalonki ja kylpyläosasto. Vain mielikuvitus on rajana, mitä 96 rivitaloneliöön mahtuu!

***

Näiden ajatusten myötä syntyi inspiraatio olohuoneen uudelleen järjestämisestä. Kyllä meidän olohuone aiemminkin toimi, mutta tämä tunnelman ja erillisten paikkojen luominen oli huomioimatta. Uuden järjestyksen myötä meillä on olohuoneessa visuaalisesti miellyttävämpi ja intiimi musiikki- ja mediakeskus, "Kuschelecke"/kiipeilypaikka lapsille, valoisa ja tilava alue ruokailuun, kahvitteluun ja näpertelyyn sekä minikirjasto. Käsite Kuschelecke on perintöä lasten saksalaisesta Kindergartenista eikä sille ole hyvää suomennosta. "Kuscheln" -verbi suomennetaan asettua mukavasti, halailla, käpertyä jonkun viereen.

Suunnittelin ensin päiväkirjan sivuille erilaisia mahdollisia pohjapiirustuksia. Käytännön ongelmia, jotka halusin ratkaista, olivat ympäriinsä sirotellut säilytyskalusteet, joihin pääsy oli osittain hankalaa, sekä ikävän näköinen, enimmäkseen tekniikkatavaroilla täytetty pitkän lipaston päällinen. Pohjapiirroksia veivatessa tajusin myös, että tahtoisin ruokapöydän olevan ikkunan ääressä. Lisäksi kulku terassin ovelle nyt kesän tullessa oli hyvä saada sujuvaksi.

Suunnilleen tässä järjestyksessä huonekalut olivat aiemmin.

Lampaantaljalla peitetyn arkun sijaan portaiden edessä majaili nyt viimeksi jo lipasto.

Sohvan edusta oli epämääräisesti järjestynyt elektroniikkamööpeleiden laskutila.

Jani oli minulle jo aiemmin sanonut, että tulostimen voi sijoittaa minne tahansa asunnossa WLAN-yhteyden ansiosta. Mutta meillä ei ollut paikkaa. Nyt parin huonekaluhankinnan jälkeen yläkerrassa olikin paikka tulostimelle yhden lipaston päällä. Yksi kone vähemmän olohuoneessa. Tässä kuvassa etuoikealla ja takavasemmalla näkyvät kaiuttimet olivat myös tosi ärsyttävästi kulkureitillä - lattiamalliset kaiuttimet ovat ihan hienot, JOS niille on tila ja paikka.

Kun aloin siirtelemään huonekaluja, minulla oli selvä suunnitelma siitä, mihin huonekalut ja tekniikkamööpelit sijoittelisin. Hommia tehdessä suunnitelma kylläkin muuttui, kun mittasuhteita en aivan ollut kyennyt huomioimaan päiväkirjaan piirtelemissäni vapaan käden luonnoksissa... Mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Osasin jopa kytkeä uudelleen kaikki nuo vimpaimet niin, että sain ne toimimaan uusissa sijainneissaan. Nettiä en saanut pyörimään huoneen toisen nurkan pistokkeiden kautta, mutta Jani hoiti homman kotiin tultuaan käden käänteessä. Salainen aseeni kamppailussa satoja johtoja ja kummallisia kytkentöjä vastaan on kaverilta saamani vinkki: valokuvaus. Otin kuvan kaikista kytkennöistä ennen purkamista, ja sitten oli helppoa kytkeä ne uudestaan. Suosittelen kaikille tekniikan ihmelapsille!

Yksi näistä kuvista pääsi vieläpä todistamaan Janille, että kytkentä oli kummallinen jo ennen kuin minä koskin siihen.

Ensin tein siis kaiken hauskan, eli huonekalujen siirtelyn. Kerttu kävi välillä testaamassa, että portaissa mahtuu kiipeilemään uudenkin järjestyksen kanssa. Lounaan jälkeen oli aika kytkeä piuhat ja sitten pääsinkin jo käsittelemään ottamiani kuvia uudessa medianurkkauksessamme!

Tuo aiemmin ruokapöydän päällä roikkunut valaisin sai vielä myöhemmin lähtöpassit, koska siihen hakkasi päätään joka kerta sohvalta noustessa. Uudessa asetelmassa piano, kauniit lipasto ja kaappi, kaiuttimet (vasemmanpuoleinen puuttuu kuvasta, on kaapin vieressä), sohva ja jopa tietokonekin muodostavat kompaktin kulmauksen, vähän kuin huone huoneessa. Vahvistin on melko huomaamaton Janin mummun vanhan kaapin pöytätasolla ja televisiota katsellessa näkee samalla minun kauniin vanhan lipastoni. Sen päällä on selkeä paikka näppikselle, hiirelle ja kaukosäätimille.

Jani vähän kritisoi telkkarin sijaintia näin korkealla. Minua se ei häiritse. Mielessäni oli lukuisat sisustuskuvat, joissa telkkari on sijoitettu takan yläpuolelle. Tässä se on luullakseni suunnilleen samalla korkeudella. Tämä oli hyvä ratkaisu jo olemassa olevilla huonekaluilla.

Musisoidessa laulajat ja rytmiryhmä sijoittuvat loogisesti sohvalle, pianon ääreen. Mukavaa on myös se, että äidin hoivassa olleet viherkasvit löysivät oivallisen paikan ikkunan edestä. Äiti tosin käski panna ne kesäksi ulos, saa nähdä raaskinko.

Tästä kulmauksesta tuli siis hyvin eri näköinen aiempaan verrattuna. Piano muuten vaelsi lähes koko huoneen ympäri  projektin aikana, vaikka lopputuloksesta voisi päätellä sen siirtyneen vain pari metriä... Olohuoneen pöytä on edelleen tuollainen tekele, mutta en ole löytänyt vielä sellaista yksilöä, jossa muotoilu-hinta-laatu-suhde olisi kohdillaan.

No entäs sitten huoneen toinen syrjä. Ruokapöytähän oli aiemmin hieman syrjässä ja pimennossa, sivussa ikkunasta. Tuolit korkeine selkänojineen haittasivat pääsyä kaapeille. Uudessa järjestyksessä ovesta ja ikkunasta tulviva valo kohdistuu suoraan pöydälle. Pitkän lipaston laatikot mahtuvat hyvin auki niin, että niitä voi penkoa tuolilla istuen. Nyt kun grillikausi on alkanut, oven edessä oleva pöytä toimii myös laskutilana ja terassipöydän korvikkeena - meillä kun ei ole vielä puutarhakalustoa. 

Pitkä lipasto on toistaiseksi aikamoinen rytöläjä, mutta ainakin kaikki olohuoneessa ajelehtinut irtain on nyt vain yhdessä paikassa. Seuraava projekti on järkevöittää olohuoneessa olevien säilytyskalusteiden sisällöt. Olen melko varma, että saan lipaston päällä lojuvien tavaroiden määrän lähes nollaan, kun järjestän kaappien ja laatikoiden sisukset järkevästi.

Suunnitelma kaappien ja laatikoiden uudelleen järjestämisestä:

• Pitkä lipasto: askartelu- ja ompelutarvikkeet sekä musiikkikirjat (kynttilät, servetit, koristeet?)
• Oma vanha lipasto telkkarin alla: tekniset apuvimpaimet kuten laturit, media, kirjoitusvälineet, säilytettävät asiakirjat ja kutomistarvikkeet
• Mummun kaappi: astiat, lautapelit

Huh, tässähän ihan motivoituu uudelleen, kun listaa tuota suunnitelmaa...

Portaiden alunen eli Kuschelecke ei juuri muuttunut, mutta siitä tuli selkeämmin rajattu alue. Sohva ja kaappiryhmä muodostavat niin selkeän "huoneen", että viereen jää pehmeällä pyöreällä matolla rajattu "portaidenalushuone". Laitoin pianon ensin tuonne portaiden alle, mutta lapset tykkäävät temppuilla portaissa ja piano olisi tehnyt siitä hommasta turhan vaarallista. Siksipä etsiskelin pianolle paremman paikan.

Tässä on turvallista kiipeillä ja mukava käpertyä tyynyjen sekaan kirjaa lukemaan.

Meillähän ei olohuoneessa ainakaan vielä ole kirjahyllyä. Kirjahyllyn virkaa saa nyt toimittaa pieni kukkapöytä, johon mahtuu muutama lehti ja kirja. Ajatuksenani on, että siinä olisi vain juuri nyt lukemisissa olevat kirjat ja lehdet. Tässä kuvassa pöydällä on vielä muutakin tavaraa, joka ei ole löytänyt paikkaansa. Pöytä on kumminkin sen verran pieni, että jos siinä aikoo säilyttää kirjaston kirjat, ajankohtaiset lehdet ja pari omaakin kirjaa, muille tavaroille ei tilaa enää riitä. Nähtäväksi jää, kuinka homma toimii. 

Voi myös olla, että hankimme pitkän lipaston päälle ihan oikean kirjahyllyn, koska tällä hetkellä kirjamme ovat säilössä makuuhuoneen kaapeissa... Ei aivan ihanteellinen ratkaisu. Kirjojen määrässä ei enää paljon ole karsimista, koska jo Münchenissä hankkiuduin eroon kaikista tarpeettomista opuksista.

Tuo pieni taulu ei oikein sovi kokonaisuuteen?

Meiltä löytyy nyt siis olohuoneesta jotain Kuschelecken, kahvilan ja musiikkisalongin tapaista. Ja toivottavasti kohta hyvin organisoitu näpertelypaja. Askartelu- ja käsityötarvikkeet eivät löytäneet paikkaansa edes aiemmassa kodissamme, joten niiden organisointi tulee olemaan suuri työvoitto.

Haastan itseni lisäksi myös jokaista lukijaani luomaan kodin tiloihin erilaisia tunnelmia ja keitaita, joissa voi puuhata itselle mieluisia asioita ja viihtyä rakkaiden kanssa. Huonekalujen oikea järjestys on yksi askel siihen suuntaan, tavaroiden järkevä järjestys toinen. Ja koko ajan on syytä pitää mielessä paitsi toimivuus, myös tilan visuaalinen ilme ja muut aistielämykset.