Terveisiä arkikaaoksen keskeltä

Vihdoinkin!

Ensimmäinen kerta muuton jälkeen, kun tartun näppikseen kirjoittaakseni omaa blogiani. Varoitus: ensimmäiset kuvani uudesta kodista eivät tule olemaan silmänruokaa!

Kuten voitte kuvitella, maasta toiseen muuttaminen tuo mukanaan paitsi muuton perusasioita tavararuljanssin muodossa, myös paljon paperityötä ja virallisten asioiden järjestelyä. Lisäksi työn alle pääsee uuden arjen järjestely ja sosiaalisen verkoston kasaaminen. Henkilökohtaisella tasolla haasteekseni tulivat myös oman paikan etsintä sosiaalisissa ympyröissä, työn etsintä sekä oman itsen ymmärtäminen uudessa ympäristössä.

Kun sain muuton jäljiltä tavarat edes jollekin toimiville paikoille, iski väsymys. En jaksanut ajatella tavaroiden järjestämistä suunnilleen kuukauteen, vaikka monet nurkat suorastaan huutavat ja kiljuvat parempaa toimivuutta. Eilen illalla juttelin ystävän kanssa blogini hiljaiselosta ja järjestämisluovuuden puutteesta. Ja tänä aamuna herättyäni minulla olikin myönteisiä ajatuksia asunnon järjestämisestä. Pari aukeamaa Avotakkaa selattuani päätin sitten ottaa näppiksen nätteihin näppeihin ("kynän kauniiseen käteen") ja alkaa kirjoittaa.

Ajattelin näyttää itselleni mallia näin uuden alun kunniaksi ja kirjoittaa pienestä, mutta sisustuksen kannalta olennaisesta asiasta. Nimittäin kodin pintojen siisteydestä ja järjestyksestä.

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siisteydestä ja jokainen kiinnittää omassa kodissaan huomiota erilaisiin asioihin. Minulle on aina ollut tärkeää, että tavarat ovat järjestyksessä. Vaikka lattialla sitten juoksentelisikin villakoiralauma ja hyllyn pintaan voisi kirjoittaa nimensä.

Meillä on muutosta lähtien tasojen pinnat näyttäneet suunnilleen tältä:

Ihana Janin tekemä koivuarkku lampaantaljalla höystettynä on keskeisen sijaintinsa vuoksi lastattu tavaroilla.

Sohvapöytämme on pieni ja kerroksittain täyteen lastattu. Toisaalta, kun meillä oli suuri sohvapöytä, sekin oli kerroksittain täyteen lastattu...

...Sohvan divaaniosa toimiikin sitten sohvapöydän jatkeena.

Olohuoneen kahdeksan hengen ruokapöytä oli suunnitelmissani askartelupöytä sekä aikuisille että lapsille. Suunnitelmiini ei tainnut kuulua jonkun perheenjäsenen koulutus askartelujälkien siivoamiseen. Kenestäs sitä aloittaisi?

Janin mummun vanha kaappi on aivan ihana! Ajatuksena on, että tällä tasolla olisi kaunis asetelma valikoituja tavaroita silmänilona.

Pianon päällä on vain niitä tavaroita, jotka siihen kuuluvatkin: nuotteja ja koriste-esine risti. Visuaalisessa ilmeessä lienee silti toivomisen varaa?

Ah, eteisen pöytä. Eteisessä pitäisi olla tasoa tarjolla hiukkasen enemmän kuin metrin verran, että sisälle tullessaan voisi KAIKEN laskea käsistään sen enempää ajattelematta.

...Onneksi keittiön lipaston päällinen auttaa tätä ongelmaa. Siihen voi näppärästi latoa kaiken, kerroksisttain, mikä ei enää eteisen pöydälle mahdu. Tässäkin PITÄISI olla vain kauniita esineitä ja selkeä paikka postille.

Tässä siis lyhyt johdanto meidän perheen arkikaaokseen. Näyttääkö tutulta? Luulenpa, etten ole ainut, jolla on näitä arjen romukasoja ympäri asuntoa. Aiemmassa asunnossa tilanne oli jo aika hyvä - kertymäpaikkoja oli muistaakseni vain pari-kolme ja nekin suunnilleen järjestyksessä. Tiedän että näillekin kasoille on paljon tehtävissä, sillä esimerkiksi keittiön ja eteisen tasojen alla olevat laatikot tarjoavat paljon säilytystilaa, joka on vielä järjestämättä.

Nyt kun olen motivoinut itseäni tämän blogikirjoituksen avulla pintojen siivoukseen, on aika ryhtyä hommiin.

***

No niin, noin puolitoista tuntia myöhemmin tilanne näyttää paljon valoisammalta.

ENNEN

JÄLKEEN

ENNEN

JÄLKEEN

Eikö ole aika suuri ero?! Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päädyin siivoamaan myös lattian, koska se kävi siinä samalla. Ilokseni huomasin myös tekeväni säilytysratkaisuja järjestämisen lomassa.

Pöydällä on nyt vain kaukosäätimet, ja hyvin tilaa teemukille. Pitäisikö laittaa kaukosäätimet johonkin nättiin koriin vielä?

Nyt arkun päällinen näyttää jo paljon kutsuvammalta. Toinen tähän kuuluva ruskea tyyny on vielä jossain hukassa, ja hulavanne on matkalla yläkertaan.

Tässä on kopallinen tavaraa, joka on matkalla yläkertaan. Nyt kun meillä on kaksikerroksinen koti, olen havainnut tämän tekniikan toimivan: kaikki yläkertaan kuuluvat tavarat yhteen koppaan, ja sitten yläkerrassa kori käsivarrella kaikki tavarat paikoilleen. Myös alakerrassa lojuneet likapyykit!

Suunnilleen samat tavarat kuin yllä olevassa kuvassa, mutta vähän kivammin aseteltuna. Nuottitelineen (ja myös television) taakse on muuten hyvä piilottaa tavaroita!

Katsokaa, eikö tosiaan ole ihana kaappi! Olen aivan ihastuksissani tästä huonekalusta, joka saatiin tänne uuteen asuntoon. Tässä tein samoin kuin pianon kanssa: järjestin tavarat. Vihreän laatikon lisäsin pöydälle kortteja varten.

Tämän pöydän ääreen voisi jo äitikin istahtaa päiväkirjan ja teemukin kera.

Ja tässä näkyy se säilytysinnovaatio: punavalkoinen kori pitää sisällään lasten piirustuspaperit, askartelukirjat sekä kyniä ja muuta tilpehööriä korin sisällä olevassa erillisessä kopassa. Ehkä tämä säilytysjärjestelmä on tarpeeksi yksinkertainen ylläpidettäväksi sekä lapsille että äidille?

Eteisen pöydältä siirsin tumput paikoilleen ja pyöräilykypärän naulakkoon. Siirsin avainlaatikon keittiöstä eteiseen, koska avaimet pitää yleensä ihan ensiksi laskea käsistään varmaan paikkaan.

Järjestin paperit lipaston laatikoihin. Nyt on oma laatikko virallisille ja epävirallisille papereille. Yhdessä laatikossa majailevat elektroninen kirja ja iPad, muuttoon liittyvien tärkeiden papereiden kansio sekä minun päiväkirja ja Raamattu. Lipaston päällä on vain läpiselaamista odottava posti.

Kyllä on mukavaa, kun ympärillä näkyy vain järjestyksessä olevia tavaroita. Tavoilleni uskollisena jätin järjestämäni pinnat pääsääntöisesti pyyhkimättä. Tästä olisi kyllä tosi helppoa jatkaa imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen...

Kuten kuvista näette, koti näyttää lähes sisustuslehtikelpoiselta, kun valo pääsee heijastumaan tyhjiltä pinnoilta. Toivottavasti myös joku teistä lukijoista inspiroitui järjestämään oman kotinsa pintoja siistimmiksi!